ellauri014.html on line 1659: Mietin tänään ajaessa polkupyörää kotia, minkä verran ilkeyttä on sopivasti, ja mikä on liikaa, eli oikeasti tuhmasti.
ellauri015.html on line 643: Terävien päiden tyhmänilkeyttä.

ellauri030.html on line 839: Filosofit on niin huumorittomia, että ne ei pysty erottamaan leikkitappelua oikeesta, ne lähtee heti tykittämään vastaan täysillä. No leikissä on totta toinen puoli, et jos tehdään pilaa vaikka homoista, blondeista, polakeista, nekruista, italiaanoista, lakimiehistä tai naisista, niin kyllä siinä on mukana aina oikeaakin ilkeyttä. Stanfordin sivusto uskaltautuu vetämään heikohkon puolalaisvizin, koska puolalaiset on niin sulautuneet jenkkeihin, ettei ne enää siitä pahastu. Six kai se vizikin on niin vetämätön. Huoh.
ellauri077.html on line 490: No eise nyt noin äkkiväärää tarvi olla. Näkymättömän lapsen täti teki lapsen näkymättömäxi olemalla sille ironinen: olisin kiitollinen jos et tanssisi ruokasienten päällä ym ym. Se oli pelkkää ilkeyttä.
ellauri102.html on line 159: Onko tämä ilkeyttä? Väärin asetettu kysymys. Ilkeys on intiaaninimi skaalaekonomialle. Darwinilla ei ole mitään sitä vastaan. Laviinissa jättimäisexi kasvava lumipallo toteuttaa skaalaekonomiaa.
ellauri185.html on line 603: Ne ihmiset, jotka muodostavat nykyiset valtiot, ja erityisesti n.s. hallitsevat, s.o. virkamiehet, upseerit, sivistyneet, yleensä yläluokkalaiset ja määräävät ovat pohjiaan myöten turmeltuneita, täynnänsä kaikkea kataluutta ja ilkeyttä. Mutta tarvitsee vain antaa näille ja yleensä kaikille lurjuksille täysi toimintavapaus, antaa heidän esteettä ryöstää, murhata, hävittää ja riehua mielensä mukaan mitenkään puolustamatta itseään tai muita heidän väkivaltaisuuksiaan vastaan, niin silloin tulevat, se on nähtävästi Tolstoin ajatus, nämä siihen saakka rikolliset ja pahat ihmiset yhtäkkiä muuttumaan puhtaiksi enkeleiksi. Silloin heillä ei ole enää mitään pahoja pyyteitä. Muutenhan sanotaan: "Tilaisuus tekee varkaan." Jos ei ole omaisuutta ei ole varkaita, koska omaisuus on varkautta.
ellauri350.html on line 478: Traagista miten paljon kuolleita on Arlingtonissa, kaikki nää piti tappaa jotta maamme pysyisi maailman kärjessä. Vital interests Irakissa ja Kosovossa, Afganistanissa, herra ties missä kaikkialla muualla, Eipä taida olla monta nurkkaa tällä pallolla missei jenkkiaseet olis heiluneet menestyxellä suojaamassa kapitalismin intressejä. Ja ne tyypit jotka niitä suojaavat, niitä ei kyllä erottaisi nazeista komppanian saunassa edes pesäpallomailalla. Friendly fire, juupa juu, kuinkahan paljon pöljät jenkin on oikeastaan tappaneet toisia yhtä pöljiä? Vaikea sanoa kun tapauxet naamioidaan aseettoman saraseeniperheen tekemäxi terroristikeikaxi. Ja vielä jaxetaan taittaa peistä oliko pahan pensaan tekosyy mennä Irakiin ilkeyttä vaiko tyhmyyttä. Ei paljon väliä, kun tyypit on tunnetusti yhtä ilkeitä kuin tyhmiä.
ellauri371.html on line 139: Vapaamuurariuden ja "suurten" ranskalaisten johtajien menetys oli vallankumous. Kun ihmiset näkevät mistä he välittävät vapauden nimissä he tekevät kaikenlaisia ​​myönnytyksiä ja rentoutumista, hän kuvittelee olevansa hallitsija ja ryntää valtaan, mutta tietysti, kuten jokainen sokea mies, hän törmää massaesteeseen kun ryntää etsimään johtajia, huomaamattaan onnistuu palaamaan entiseen ja kippaa alistuvasti koska voimamme ovat jaloissamme. Muistakaa ranskalaiset Venäjän vallankumous, jolle annoimme nimen "Suuri": Kaikki tehdasvalmisteet ovat meille hyvin tuttuja, sillä ne ovat kaikki - kätemme työtä. Siitä lähtien olemme johtaneet kansaa yhdestä "olen pettynyt" fiilixestä toiseen, niin että se hylkäsi meidät, tuon suuren kuningas Desmond Siionin veren hiki, jota valmistamme maailmaa varten. Tällä hetkellä me kansainvälisenä voimana emme pysty siihen haavoittuvina, koska jos meitä vastaan ​​hyökätään yksin, meitä tukevat muut valtiot. Ehtymätöntä goyim-kansojen ilkeyttä ryömivien voimien edessä uskollinen, armoton heikkoudelle, armoton edistämiselle, laastit ja alentuminen rikoksiin, kuten me jotka haluamme kestää vapaan järjestelmän ristiriidat, kärsivällisinä marttyyrikuolemaan asti väkivallan edessä! Despotismin maallikoita ovat ne, mitkä myötävaikuttaa epäämättömyyteemme riippuvuuksista. (Ei mitään järkeä, mutta vakuuttavaa, vai mitä?)
xxx/ellauri186.html on line 672: Nämä sotaretketkö ovat niitä ristiretkiä, Nun juuri, Saavatko ne joukot vallatuksi sen mitä tahtovat, Eivät, mutta surmaavat täällä paljon ihmisiä, Entä ristiretkeläiset itse, Heitä kuolee saman verran, jollei enemmänkin, Ja se kaikkiko tapahtuu meidän nimeen, He lähtevät sotaan huutaen että Tämä on Jumalan tahto, Ja ilmeisesti kuolevat sanoen että Tämä oli Jumalan tahto. Olisihan se kaunis kuolema, Siis jälleen kerran uhri oli turha, Poikani, jotta sielu pelastuisi, täytyy uhrata ruumis, Minä olen kuullut tuon sinulta jo ennenkin joko noilla samoilla tai muilla sanoilla, mutta mitä sinä Paimen sanot näistä kammottavista tulevista tapahtumista, Sen vain että kukaan täysijärkinen ei voi ruveta väittämään, että Paholainen olisi joskus ollut tai olisi yhä ja vastedeskin syyllinen tuollaiseen verilöylyyn ja tuollaisiin ruumisröykkiöihin, ellei sitten joku parjaamis mielessä keksi silkkaa ilkeyttään syyttää minua siitä että syntyy se jumala josta tulee tämän vihollinen,
xxx/ellauri208.html on line 831: Lainaus on armottoman pitkä, mutta siitä näkyy koko tarkkojen repliikkien luoma kaari. Sirkan torjuvuus selitetään aiemmassa kappaleessa; mies ei huomaa omaa käytöstään. Kun Tom herää avioliiton kalseuteen ja yrittää korjata tilannetta etelänmatkalla, Sirkan reaktiossa on ilkeyttä ja kohtuuttomuutta. Samalla torjuvuus on perusteltua; syvälle juurtuneita ikävyyksiä ei korjata yksittäisillä lahjoilla, jotka muuttaisivat kaiken suunnan kerrasta, kuten Tom kuvittelee. Mies on valmis pyyhkäisemään ”menneet ovat menneitä” -ajattelulla vuosien ongelmat maton alle, mihin vaimo ei suostu, koska kyse on jälleen yhdestä miehen vallankäytön välineestä. Tom myös alentuu käytökseen, jota hänen vaimonsa pitää erityisen ahdistavana, ivaamaan ja korjaamaan kriisin keskellä merkityksettömiä asioita (”Se on Thaimaahan, ei Thaimaaseen.”). Avioparin kriisin syvyydestä kertoo, että riidan lähestyessä heidän poikaansa pyydetään poistumaan huoneeseensa ja laittamaan musiikki kovalle, jotta hän ei joutuisi kuuntelemaan vanhempiensa kinastelua. Tällaisten eleiden merkitys, se että niihin on jo totuttu, kertoo perheyksikön vuotavista haavoista.
10