Mä taas oon kevyt ja leikkisä! Mä paljastan ihmisille hämmästyttäviä perspektiivejä, pilvilinnoja ja kaukaisia onneja. Mä kaadan niille sieluun ikuisia dementioita, onnen pipanoita, tulevaisuuden suunnitelmia, unelmia kunniasta, ja rakkauden saarnoja ja hyviä uudenvuoden päätöxiä.
ellauri048.html on line 500: mut tollanen lentokoneellinen kakaroita tai aikuisia

ellauri051.html on line 1916: 1300 O suns -- O grass of graves -- O perpetual transfers and promotions, 1300 Oi aurinkoa -- Oi hautojen ruoho -- Oi ikuisia siirtoja ja ylennyksiä,
ellauri053.html on line 598: (Vaikkei muistot ole mitään ikuisia. Kuten Nemi muistuttaa: 100v kuluttua kukaan ei muista tästä enää mitään.)
ellauri053.html on line 1106: iänikuisia kuluneita runokiekuroita

ellauri058.html on line 322: Kun lukee juoxuhautaa alusta kohti loppua, iskee naamaan Hotakaisen sankarin läpeensä äklöys. Just sellanen ihminen jota en voi sietää. Täysin perseeseen potkastava persumies. Fenssaa tuvan täydeltä elektroniikkaa kellarikoppiin saakeli. Alepan kassan tissit kovettuu voi perkele. Kokeilee koko ajan omaa pulssia. Voi helvetti. Helena ja Sini. Itkee kylppärissä kun konna lahjoo leipäkoneella. Vittu tää järbä on täyshullu. Luonnevikainen, sertifioitava sekobolzi, ja lisäxi rikollista ainesta. Mä en jaxa näitä Karin iänikuisia juoxuselostuxia. Eihän tällästä paskaa lue erkkikään. Helppo uskoa et Kari kuumuu Kimi Räikkösestä. Sielun veljiä. Karin naapuri on oikeassa: tupakoivat ihmiset on vammaisia, epäonnistuneita nilviäisiä. Olevinaan modernia moniäänistä, mut kaikki eri äänet tulee samasta reijästä: joka päästä kajahtaa Karin oma koleerinen ämyri.
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri082.html on line 252: Elämmekö aina? (No emme tietysti, tyhmä kysymyskin. Eihän siitä muuten kannattaisi runoilla.) Kenties tietoisuus jatkuu kuoleman jälkeen? (Ken tosiaankin ties, muttei kertonut, oli kalpeana hiljaa vaan. Todennäköisesti ei.) En pelkää kuolemaa tällä elämäni hetkellä. (Joopa joo kun olen nuori, en fataalisti kipeä enkä hengenvaarassa.) Uskonko että olemme kaikki vangittuja hengellisiä olentoja? (No ei vitussa, me ollaan kaupungistuneita mezien miehiä, kieriskelemässä eläintarhan häkissä olkikupo jalkain välissä äänettömästä naurusta.) Ajattelenko että olemme ikuisia, ja vaan väliaikaisesti täällä ihmishahmossa? (Höpöhöpöä, pelkkää toiveajattelua. Meistä ei jää kuin multaa tai tuhkaläjä.) Puhuja Robert Frostin Pysähdys mezässä lumisena iltana, ja puhuja Emily Dickinsonin Kun en pysäyttänut kuolemalle eivät pelkää kuolemaa. (No sitähän ei sanota, vaikka aika tyynen rauhallisesti ne sen ottavat. Helppoahan se on runossa.) Kuolemaa voi pelottomasti kazella henkisenä, romanttisena ja kuonpuoleisena karkumatkana sielun orjuudesta ja tuskasta.
ellauri102.html on line 42: Tän albumin aihe, Naimi Pikkarin kirja No Logo on tosi rivo, muttei silti sensuroitujen luettelossa. Koska tämän sortin rivoilu, eli mainostus, on suorastaan lapsiystävällistä. Lapset rakastavat logoja ja brändejä. Lapsista kasvaa logoja ja brändejä rakastavia aikuisia. Esikuvia, kusieviä, niitä apinat aina hakevat, ja löytävät. Ezivä löytää, ja kolkuttavalle kaupataan.
ellauri102.html on line 258: Joo selkeesti nää brändit on siis meemejä, ja meemit on ikuisia sieluja. Koneet kuluu loppuun, autot hajoo, apinat kuolevat, mutta brändi jatkaa menoa. Tehdasruumiista voi vapautua ja kurittaa sitä kolmannessa maassa. Työläiset jatkaa lentoa ulos ovesta, muttei jatka sukua.
ellauri115.html on line 649: Uskoisitko ehkä, hyvä ystävä, että näistä synkistä aatteista ja näennäisistä ristiriidoista sukeusi mun mielessäni sublimoitu idea sielusta, jota mun ezintä ei tähän saakka ollut honannut? Kun ma mietiskelin miehen luonnetta, musta näytti että siinä on 2 eri periaatetta; 1 nosti sen etutkimaan ikuisia totuuxia, oikeuden rakkautta, ja totta moraliteettia, sellaisiin maanosiin joita viisaat tykkäävät miettiä; toinen vei sen alaspäin omaan napaansa, teki siitä aistiensa orjan, ja himojen jotka on niiden instrumentteja, ja siten vastusti kaikkea mitä edellinen periaate vinkkasi. Kun mä tunsin lähteväni kiidulle, näiden vastakkaisten motiivien kannattelemana, mä sanoin, Ei; mies ei ole 1, mä tahon ja mä en halua; mä tunne izeni samalla kertaa orjaxi ja vapaaxi miehexi; mä havaizen mikä on oikein, mä rakastan sitä, mut mä teen mikä on väärin [tän mä förbin Paavalita, sori Paavali]; mä oon aktiivinen kun mä kuuntelen järjen ääntä; mä on passiivinen kun passiohedelmät tempaavat mut mukaansa; ja kun mä annan perixi, mun suurin tuska on että mä olisin ehkä voinut vastustaa. [Muze ei ois ollut kivaa.]
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri115.html on line 699: Älä kysy multa kestääkö pahisten kidutuxet ikuisesti, voiko kiltti luoja tuomita ne ikuiselinkautiseen; taaskaan mä en osaa sanoa, eikä mua kyllä kiinostakaan, se on hyödytöntä tietoa. Miten ilkeiden kohtalo koskisi minua? Mähän on selkeästi lampaiden tiimissä. EVVK. Silti mun on vaikea uskoa että niiden rangaistuxet olis iänikuisia. Jos korkein oikeus vaatii kostoa, se vaati sitä tällä puolella. Maailman kansakunnat erroreineen ovat sen toteuttajia. Oikeus käyttää izeaiheutettuja pahoja rangaistaxeen niitä jotka ovat ne ansainneet. Meidän kyllääntymättömissä sieluissa, joita syövät kateus, ahneus ja kunnianhimo, keskellä feikkiä vaurautta, kostavat passiohedelmät saavat ansaitun palkintonsa teidän rikoxista. Ei tässä tarvita mitään helvettiä, se on jo ilkimysten rinnassa.
ellauri115.html on line 851: Seuraavassa parhaita haarukkapaloja Baarukin kirjasta. Alkupää on totunnaista jeremiadia, rags to riches tit for tat tyyppisiä ikuisia takuita. Sen jälkeen tulee hilpeätä argumentaatiota puujumalia vastaan.
ellauri135.html on line 52: Konsta muistelee kunnollisia romanttisia neuvostoliittolaisia, jotka rakastavat isänmaata ja niiden kauniita pitkäkaulaisia vaimoja joiden silmät on toisistansa etäällä. Mä pidän kyllä niistä hurjasti (esim Irina Kudasheva on ihana), niinkuin pidän lyhkäsestä mutta pyhimysmäisestä sisilialaisesta poliisista 'Pronto Montalbaano soono' samannimisessä poliisisarjassa. Ja sen seijamaisesta vaimosta Liviasta, joka on oikeasti saxatar, päälle dubattu. Kauniit naiset hyppää Salvon kaulaan joka käänteessä, mutta se pitää enimmäxeen (joskaan ei aina) kullin siveästi lahkeessa, odottamassa Livian aina yhtä odottamattomia vierailuja. Sixkin mä tykkään Montalbanosta, että siinä on paljon kauniita naisia, ja kaikenikäisiä ihmisiä, ei vaan nuoria aikuisia, vaan myös meitä vanhoja. Kliseistä italialaista sähläystä ja kauniita postikorttimaisemia.
ellauri135.html on line 455: Saman-aikuisia lyyrillisiä runoilijoita mainittakoon vielä veljekset Ticklén, Pyhäjoen Pyhäjärven kappalaisen pojat. Vanhempi veljeksistä, Pietari Ticklén, oli syntynyt 1792, tuli Turun yliopistoon 1811, vihittiin papiksi 1815 ja seppelöittiin maisteriksi 1823, oli enimmän ajan opettajana Oulussa, kunnes v. 1829 pääsi Teuvan pitäjän kirkkoherraksi, jossa virassa kuoli 1838. Hänen lyyrillisiä runoelmiansa löytyy Oulun Viikkosanomien parissa ensimmäisessä vuosikerrassa.
ellauri144.html on line 84: "En yxinkertaisesti ymmärrä Thunberg-ilmiötä. Hän ei tiedä, miten maailma toimii, hänellä ei ole käytöstapoja eikä titteliä nimensä jälkeen (toisin kuin mulla), koska opiskelun sijaan hän on purjehtinut ympäri maailmaa, jotta hän voi kiukutella ja olla vihamielinen aikuisia kohtaan," entinen Top Gear -juontaja tilitti suorasanaisesti eli proosallisesti.
ellauri145.html on line 440: Je sais faire des vers perpétuels. Les hommes Mä osaan tehdä ikuisia värssyjä. Miehet
ellauri147.html on line 45: Friedrich Nietzschen harmiton kiteytys "Herääminen aikaisin aamulla on kuin saisi kultaa." löytyy kyllä Finnin töräyskokoelmasta Iänikuisia ajatuksia - Martti Hyypiö - WSOY.
ellauri155.html on line 472: 14 Niin Abimelek antoi Abrahamille iänikuisia lampaita, vuohia ja nautakarjaa sekä orjia ja orjattaria ja lähetti takaisin hänen vaimonsa Saaran.
ellauri162.html on line 722: Maxavaivaisen papin taustatarina alkaa selvitä s. 110. Se ei ole koskaan ollut pukilla kerze näki aikuisia siinä puuhassa pöydän alta 12 vuotiaana ja sitä ällötti. Se oli siitä ihan hullua jo sillonkin. Maxamies ei pidä viriiliydestä. Se on sen mielestä kaiken synnin käsiraha.
ellauri163.html on line 690: Lyra matkustaa Asrielin maailmojen välisen avauksen läpi Cittàgazzeen, kaupunkiin, jonka denizenit löysivät tavan matkustaa maailmojen välillä. Cittàgazzen holtiton teknologian käyttö on julkaissut ankeuttajia, jotka tuhoavat aikuisia sieluja, mutta joille lapset ovat immuuneja, mikä tekee maailmasta tyhjän aikuisista. Täällä Lyra tapaa ja ystävystyy Will Parryn kanssa, 12-vuotiaan pojan kanssa maailman Oxfordista. Will, joka äskettäin tappoi miehen suojellakseen sairasta äitiään, on törmännyt Cittàgazzeen yrittäessään löytää kauan kadoksissa olleen isänsä. Lyra tunkeutuu Willin (meidän) maailmaamme ja tapaa tohtori Marja Mähösen, fyysikon, joka tutkii pimeää ainetta, joka on samanlainen kuin Pöly Lyran maailmassa. Lyra rohkaisee tohtori Mähöstä yrittämään kommunikoida hiukkasten kanssa, ja kun hän tekee niin, he (puheliaat hiukkaset) käskevät häntä matkustamaan Cittàgazze-maailmaan. Lyran alethiometrin varastaa lordi Boreal alias Sir Charles Laxrom, rouva Coulterin liittolainen, joka on löytänyt tien Willin Oxfordiin ja perustanut sinne kodin.
ellauri185.html on line 464: Kysytään ehkä mitä maxaa näita iänikuisia asioita enää toistaa? Sixi että ne eivät tule koskaan vanhoixi. Apina ei opi historiasta yhtään mitään, kuten Toynbee totesi. Kazotaan vaikka tätä Ukrainan selkkauxen Suomessa herättämää aateilmastoa. On kuin isäimme henget olisivat nousseet kumpujen yöstä vieteriukkoina. Porukoilla on kahmaloittain käyttämätöntä libidoa kiitos vuosikausien koronaselibaatin ja laahuxen luisumisen maahanmuuton ansiosta B-kansalaisixi. Ja nyt sille kaikelle löytyy äkkiä hyötykäyttöä! Nyzaa öykkäröidä oikein luvan kanssa kun on saatu taas ulkomainen vihollinen.
ellauri203.html on line 665: "Make a vow to yourself, and with that great sacrifice you buy everything that you long for", ehdottaa Tiihon. Vitun uskontokamasaxat hieroo koko ajan kauppoja kuolleista sieluista, planeeraa pakkolunastuxia ja hintaralleja. Mutta ei. Niin paljon ei Stafylokokki sitä sentään rakasta. Tiihon pyllistää ja näkee kolmannella silmällä että Nikke panee vielä potin nokkiin ennenkö julkaisee nää tunnustuxet. "Cursed psychologist!" huutaa Nikke sattuvasti. Ne on kai sitten ne Marjan ja muiden porukoiden murhat, jotka on toki pahempia koska uhrina on myös aikuisia miehiä.
ellauri204.html on line 779: Britti näyttelijäkaarti on niin ylityöllistetty toisiaan kopioiviin poliisisarjoihin että yhden poliisi on toisen sarjan konna. Vastenmielisesti suutaan repivä Lewis on mätä poliisi Gentlyssä. Märkäsuun Isä Ruskean autokuski skizoaa Lewisin pikkukonnana. Porukkaa tapetaan kuin Salpausselällä. Poliisin teippiä kuluu mailikaupalla. Paskalakeilla on iänikuisia perhehuolia. Koukut suojaa toisiaan kuin mafiosot. Vitun ikävystyttävää. Ainoa hyvä sarja on suomalainen Raid. Raid soittaa huuliharppua tosi surkeasti ja siltä puuttuu varpaita. Tukka peittää huonosti orastavaa kaljua. Janssonin luttamuna ei ota eteen ennen kuin autotallin lattialla hengenhädässä sen napsittua levyittäin Viagraa. Tässon ihan hyvä, sanoo vaimo hätäsesti permannolta. I know the feeling: asennonvaihdos voi helposti aiheuttaa harmittavan nuupahduxen. Perse-Arska näyttää Janssonille Ladassa mustelmaista pyllyä. Janssonin lakoninen ilme ei värähdä. Tokko viisarikaan. Kaikki on yxisanaisia kuin Aki Kaurismäen leffoissa.
ellauri220.html on line 459: Ei helvetti suorasoittovideot on vielä pahempaa kuin vanha televisio. Makusteltiin eilen kahta epäilyttävää pizzapalaa: länsi-itävaltalainen sarja Bloody Wiener jonka sankari oli amerikaxi ääntävä muka puolibritti Max jossa KAIKKI wieniläiset sprechen Englisch Sigmund Freud-akzentilla (en jaxanut traileria loppuun asti, anglosaxipropagada alkoi eka repliikistä), ja sveiziläinen nazijahtisarja jossa eka skene oli sveizinsaxaxi ihan vaan että päästään exoottiseen tunnelmaan, mutt jatko oli perusjenkkikamaa: luihu sakemanni saa heti kysymättä turpaan diCaprion näköiseltä nazijahtimieheltä. Siitä lähin kaikki porukat on puleerattuja Buchenwaldin teinipoikia myöden yläsaxaa puhuvia toblerone kermaperseitä. Ja sitten alkoi tulla iänikuisia tv-trooppeja tuutin täydeltä. Saatanan elefantit lampaat päänsä päällä peruukkeina. Nyt riitti sanoi Tarzan, suljen tämän viidakon.
ellauri221.html on line 339: Oikea nimeni on Draco Malfoy, eipäskun Graf Hugo von der Drache. Ilkiöillä on tälläsiä ulkomaalaisen kaikuisia lohikäärmenimiä. Sitten liityin puolueeseen ja jouduin melkein heti sotaan. Se oli loistoaikaa. Niinpä niin, Bond nuolaisi huuliaan muistelleessaan miten Krebsin pää oli kolahtanut pöydänkulmaan. Loistopotku. Galalla oli ruma rupi korvan takana ja vaivautunut ilme.
ellauri238.html on line 539: Tuula-Liinan Pena-muistelmat ovat erinomaiset. Alkaa vaikuttaa, että Penan runot on juurikin sen paasauxia: Penttibelfieitä ne on kaikki, kaikissa on enemmän kuin totta toinen puoli. Mixi ne on muita porukoita sitten kiinnostaneet? Koska ne on olleet lukevinaan niistä jotain ikuisia totuuxia, tuntematta Loimaan tytön tietämiä taustoja. Ja sevverran salaviisaasti on Pena kynäillytkin ne, ettei tyhmempi arvaisikaan.
ellauri246.html on line 335: Hepreaksi hautausmaata kutsutaan nimillä bet kevarot, hautojen paikka ja bet olam, ikuisuuden talo. Hautausmaan perustaminen on yksi ensimmäisistä ja tärkeimmistä tehtävistä uutta juutalaista yhteisöä perustettaessa. Hautausmaa vihitään käyttöön perinteisin menoin. Mikäli hautausmaa on samalla alueella kuin muihin uskontokuntiin kuuluvien hautausmaiden kanssa, juutalaisten ja ei-juutalaisten tilat tulee olla erillään toisistaan ja hautojen alueet erotettu muurein, joissa on erilliset sisäänkäynnit. Juutalaisen kulttuurin mukaan juutalaiset hautausmaat ovat ikuisia, eli niitä ei saa hävittää, eikä kerran käyttöön otettuun hautaan saa haudata uudelleen.
ellauri260.html on line 437: Jaxaa jaxaa. Vielä jotain taloudesta, vaikka ei Rudi siitäkään voi puhua heiluttelematta iänikuisia spiritualistin kalujaan. Euckenista se että hän hankkii rajattoman määrän aineellisia asioita, ei lopulta voi tyydyttää miestä. Yllättävän kauan kuitenkin, maailman rikkaimmat jäbät lupaavat lahjoittaa rahojaan vasta kiven takaa. Ja kun on aivan hemosti pätäkkää, löytyy kyllä tilaisuuxia myös tukea kulttuuria ja taidetta. Onhan noita ollut mesenaatteja maailman sivu hemmetti.
ellauri301.html on line 467: Tyypillisesti päähenkilöt ovat nuoria aikuisia, joilla nuoresta iästään huolimatta on jo luurankoja kaapeissa, takanaan lapsuuden trauma, avioero tai muu suhderikko, läheisten kuolemia. Elämällä ei ole varsinaista päämäärää, se on työkeskeistä suorittamista, kynttilän polttamista molemmista päistä tai sen törkkimistä genitaaleihin, kokemusten keräilyä, sitoutumisen pelkoa, tahatonta huumoria, ohikiitäviä nautinnon ja sisäänpanon hetkiä muuten harmaan sumuisessa säässä, ja sitten kovin usein henkiinjäämistaistelua taskulampun valossa pimeässä kellarissa. Kuva ajastamme? Jep jep.
ellauri336.html on line 174: Toinen oikeudenmukaisuuden näkökohta on lapsen iän huomioon ottaminen. Ymmärrä, että pienillä lapsilla on taipumus läikkyä, unohtaa, jättää ruokaa, olla epäsiisti, myöhässä, huolimaton, yhteistyöhaluinen, laiska ja murheellinen. Muista, että lapset ovat lapsia, äläkä odota heidän olevan aikuisia, edes pieniä.
ellauri336.html on line 211: Kun kuulee nimiä, joilla jotkut vanhemmat kutsuvat lapsiaan, luulisi, etteivät he pidä heitä ihmisinä. Villeixi aaseixi voivat nimitellä. Rav Chaim Kanievskyltä kysyttiin kerran kuuluisa ravi hänen mielipiteitään erilaisten ajatusten esittämisestä vanhemmuuden luennoista. Rav Chaim vastasi: "Minulle koko asia on melko yksinkertainen. Jos vanhemmat kohtelisivat lapsiaan mentcheninä eli normaaleina ihmisinä, kaikki ongelmat ratkeaisivat." (Hänen vastauksensa perusteella lastenkasvatusta käsittelevä nauhasarjani on nimeltään "Lapsetkin ovat ihmisiä, mutteivät pieniä aikuisia.")
ellauri352.html on line 432: Monet yhteisöt ovat pystyneet elämään rauhantilassa sukupolven ajan, esim. autiolla saarella. Mutta sitten on kohta liikaa turhautuneita nuoria koiraita, ja mennään taas. Nazi Lorenz uskoi normien ja rituaalien koossapitävään voimaan. Horst Wessel, Sieg Heil ja Hakenkreuz kehiin, niin johan pelittää. Se luo turvallisuutta ja merkityxellisyyden tunnetta. Voi helvatti näitä iänikuisia merkityxiä, sitä nää turvelot aina hokevat. Mixi vitussa jonkun asian pitää merkitä jotain muuta, eikö ne voi vaan olla mitä ovat?
xxx/ellauri013.html on line 993: Asun taas Merikadulla vaikka ollaan aikuisia. Koitan siivota äidin vessaa, kalastan sen pohjalta vanhempien pudottelemia esineitä, puolikkaita silmälaseja, lääkepurkkeja, hammasharjoja ja muita toalettikamoja, kaivan paljain käsin, vesi tuntuu kylmältä, pönttö kakkaiselta. Kun olen sen tehnyt, äiti tulee kysymään mitä oikein puuhaan. Se epäilee kuin Seija etten vaan ole taas tehnyt jotain väärin. Suutun ja uhkaan että särjen kohta täällä kaikki.
xxx/ellauri027.html on line 233: Esa Jouni Olavi Saarinen täyttää 68 vuonna 2021. Silloin senkin kukoistus sitten nuupahtaa, kun siitäkin tulee professor emeritus. Miten niin se nuupahtaa? Eihän se sen touhuja mitenkään pysäytä, vielähän se voi pitää Pafos-seminaareja, ojentaa ruusuja luentosalin ovella keikarismurffitakissa, ja levittää samaa iänikuista hyvää sanomaa. Evankeliumi uppoaa aina uusiin kuulijoihin. Se uppoaa kuin veizi voihin, just niin kun se on aina uponnut ja tulee aina uppoomaan, ennen Eski Saarista ja Eskin jälkeenkin. Saarnamiehet ja niiden kuulijat, komeljanttarit ja kazomo on teillä aina keskuudessanne, ne ovat ikuisia, naamarit vaan vaihtuvat. Niinhän se sanoi Jevgeni Popov novellin Sirje, Boris ja Lavinia lopussa:
xxx/ellauri056.html on line 648: Tästäkin puffista oli puolet mennyt sytykkeixi. Onkohan se johdatusta? Pelastakaa lapset ry:n ylilääkäri Jari Sinkkonen pohtii niininkään puolinaisesti: --- hämmästyttää, ettei Jeesus kehottanut lapsia muuttumaan nopeasti aikuisixi, vaan aikuisia muuttumaan lapsen kaltaisixi. No onnistuuhan ikääntyneeltä aikuiselta sekin, loppupeleissä.
xxx/ellauri076.html on line 695: Hänellä oli myös poikapuolia kaksi avioliitostaan Schneiderin kanssa (kirjailija Dominique Schneiderin nuorempi sisar ja Schneider-Creusotin teräs- ja aseistusyrityksen perillinen) sekä aikuisia lapsipuolia Barraultin ensimmäisestä avioliitosta Daniel Toscan du Plantierin kanssa, joka oli myös Vadimin ystävä, joka kutsui häntä "onnelliseksi mieheksi. Hän oli joku, jossa oli niin paljon tyytyväisyyttä hänen elämänsä loppuun asti. Elokuvat vain heijastivat hänen pano-onneaan." Nathalie, hänen vanhin tyttärensä toisesta äidistä, kertoi Fondan elämäkerran kirjoittajalle Patricia Bosworthille: "Jane oli isäni elämän rakkaus." Uskokoon ken haluaa.
xxx/ellauri084.html on line 107: Suurin osa on perheellisiä nuoria aikuisia, jotka käyvät työssä.
xxx/ellauri084.html on line 111: Suurin osa on perheellisiä nuoria aikuisia, jotka opiskelevat.
xxx/ellauri136.html on line 636: Lähteen paljastuttua Noora eristetään kotiinsa viikoiksi ennen teloitusta. Eräänä päivänä hän saa vieraakseen sotilaskomentaja Taron (nimestä päätellen kai japsu), joka on aiemminkin käynyt vierailuilla tiemestarin talossa ja yrittänyt saada perhettä kiinni vesirikoksesta. Taro tarjoaa Nooralle mahdollisuutta jäädä henkiin sillä ehdolla, että he tekisivät Senjan kanssa töitä armeijalle. Noora kieltäytyy: ”Olin yksin, ja sanoin ainoan asian, jonka saatoin sanoa. ’Mikään ei saa minua ottamaan tarjoustanne vastaan’, ei edes salamiakki.” Noora luopuu mieluummin Fazerin salmiakista kuin toimii arvojensa vastaisesti, ja tässä hän vertautuu henkilöhahmona jälleen marttyyriin. Nooran ja Taron erottaa toisistaan kuin ruozalaisen sotilaan ja upseerin saunassa vain kepillä. He käyvät vierailun päätteeksi filosofisen keskustelun elämän tarkoituksesta. Molemmat uskovat, ettei kuoleman jälkeen ole luvassa pelastusta tai palkkiota siitä, miten on elämänsä elänyt, mutta Noora sanoo: ”Uskon, että vaikeita valintoja on tehtävä jokaisena päivänä, siitä huolimatta, että hyvin tietää, ettei mitään palkkiota ole. Koska jos ei ole mitään muuta kuin tämä, se on ainoa tapa jättää elämästään jälki, jolla on jotain merkitystä.” Taro sen sijaan toteaa: ”jos mitään muuta ei ole kuin tämä, voin yhtä hyvin nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää.” Toisin kuin egoistiseksi hedonistiksi osoittautuva Taro, stooalainen Noora pysyy uskollisena isin arvoille ja sille, minkä kokee oikeaksi, vaikka ei edes odota palkkiota. Omalla tavallaan palkkio hänelle lienee kuitenkin se, että hän tietää jättäneensä elämästään jäljen, ”jolla on jotain merkitystä”. Vittu noita iänikuisia omia etujaan ajavia merkityxiä. Vitun palkkoita. Vitun jälkiä. Veteen piirrettyjä viivoja. Tieraatoja.
xxx/ellauri166.html on line 40: Dust eli dark matter on synnin lähde pakanallisessa tv-sarjassa. Odotuxenmukaisesti se vainoaa vain aikuisia. Aaronin skeba on oikeasti käärme, DNA:n 2x-kierre, joka lähtee kukkimaan kun lipputangot kukkivat. Hermexen thyrsossauva on sekin selvä kikkeli. Viime yönä näin unta että 2 lumiapinan näköistä ikivanhaa ämmää tuli käännyttämään mua. Mä torjun käännytyxen näyttämällä niille vällykäärmettä. Ne innostuivat siitä silminnähtävästi. Toinen oli sininen ja toinen vihreä. Helppo on hampaattoman imuttaa.
xxx/ellauri174.html on line 67: Aivan kuten kaikki ihmisen toiminta (yhdessä minkä tahansa muun olennon toiminnan kanssa) on täysin riippuvainen Jumalasta, niin myös kaikki ihmisen tietämys. Tai siltä ainakin tuntui Malebranchesta. Ja että ihmisten tieto on riippuvainen jumalallisesta ymmärryksestä tavalla, joka on analoginen tapa, jossa ruumiiden liike on riippuvainen jumalallisesta tahdosta. Kuten René Descartes, Malebranche katsoi, että ihmiset saavuttavat tiedon ideoiden kautta – mielen aineettomien esitysten kautta. Mutta kun Descartes uskoi, että ideat ovat mentaalisia kokonaisuuksia, Malebranche väitti, että kaikki ideat ovat olemassa vain Jumalassa. Nämä ideat ovat siksi luomattomia ja riippumattomia finiteistä mielistä. Kun pääsemme käsiksi niihin älyllisesti, ymmärrämme objektiivisen totuuden. Malebranche määritteli "totuuden" ideoiden väliseksi suhteeksi: koska nämä ideat ovat Jumalassa, ne ovat ikuisia ja muuttumattomia, ja näin ollen ainoat nimen arvoiset totuudet ovat itse ikuisia ja muuttumattomia. Malebranche jakoi nämä ideoiden väliset suhteet kahteen luokkaan: suuruussuhteisiin ja laatusuhteisiin tai täydellisyyteen. Ensimmäiset muodostavat "spekulatiivisia" totuuksia, kuten geometrian totuuksia, kun taas jälkimmäiset muodostavat "käytännön" etiikan totuuksia. Eettiset periaatteet ovat Malebranchelle siksi jumalallisia perustaltaan, yleismaailmallisia sovelluksissaan, ja ne on löydettävä älyllisen mietiskelyn avulla, aivan kuten geometriset periaatteet ovat.
xxx/ellauri212.html on line 335: Ruotsi on nyt yksi Länsi-Euroopan maista, joissa kuolee eniten nuoria aikuisia. Näiden 20–34 -vuotiaiden ruotsalaisten ennenaikaisten kuolemien syitä ovat itsemurhat, onnettomuus ja huumeidenkäyttö.
xxx/ellauri212.html on line 338: Vielä 20 vuotta sitten Ruotsin tilanne oli Länsi-Euroopan parhaimpia, eli nuoria aikuisia kuoli ennenaikaisesti vähemmän kuin muualla Euroopassa. Nyt näitä kuolemia on Ruotsissa enemmän kuin Länsi-Euroopassa keskimäärin.
xxx/ellauri227.html on line 583: Tyypillisesti päähenkilöt ovat nuoria aikuisia, joilla nuoresta iästään huolimatta on jo luurankoja kaapeissa, takanaan lapsuuden trauma, avioero tai muu suhderikko, läheisten kuolemia. Elämällä ei ole varsinaista päämäärää, se on työkeskeistä suorittamista, kynttilän polttamista molemmista päistä tai sen törkkimistä genitaaleihin, kokemusten keräilyä, sitoutumisen pelkoa, tahatonta huumoria, ohikiitäviä nautinnon ja sisäänpanon hetkiä muuten harmaan sumuisessa säässä, ja sitten kovin usein henkiinjäämistaistelua taskulampun valossa pimeässä kellarissa. Kuva ajastamme? Jep jep.
xxx/ellauri250.html on line 360: Kirjassa Mitä naisten pitää tietää miehistä oli naisen tekemä hyvä havainto: miehet ei kanna kaunaa eikä pidä ikuisia henkkoht vihamiehiä, vaan vaihtaa tiimiä kun se näyttää niistä kannattavalta kaupalta. Alaisten naisten luistimet usein luiskahtaa näissä käänteissä. Tämmönen kauppa on nyt käynnissä Harryn ja Mikin välillä. Varmaan ne voi kohta höylätä Kaijaa vuoropäivinä tai vaikka samaan aikaankin eri reijillä. Hieno juttu muuten että Harryn isäpappa koomaantui juuri sopivalla hetkellä.
xxx/ellauri265.html on line 284: Eliittikoulujen purkupäätös on luokaton! Tasapäistämällä ei koulutusta paranneta! Mitä tulee kommunikatiivisesta kapitalismista ilman luokkaeroja? Ilman syrjittyjä koululaisia ei tule sorrettuja aikuisiakaan!
xxx/ellauri295.html on line 239: Taas noita iänikuisia Patin symboleita sekä merkkejä. Patin olisi pitänyt perustaa postimerkkimyymälä, sellainen kuin oli Käpylän aukiolla herra Pujolla.
xxx/ellauri296.html on line 324: Arabi-Israelin sodassa 1948 Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän operaatiossa Hiram. Kyseessä lienee ollut puunilainen Hiram, Daavidin aikuisia pro-israeli libanonilaisia. Kolme Israelin lentokonetta pommittivat kylää illalla 28. lokakuuta. Tätä seurasi pitkittynyt tykistötuli ja uusi ilmahyökkäys aamulla kylän puolustajien ja useimpien asukkaista vetäytyessä pohjoiseen Libanoniin. Israelin puolustusvoimat valtasivat kylän 29. lokakuuta. YK-tarkkailija kertoi, että 1. marraskuuta 1948 Israelin joukot autioivat ja ryöstivät laajasti Tarshihan ympärillä olevat arabikylät. New York Times lisäsi, että ryöstely vaikutti järjestelmälliseltä, koska Israelin armeijan kuorma-autoja käytettiin ryöstettyjen tavaroiden kuljettamiseen. Joulukuuhun 1948 mennessä noin 700 kyläläistä, enimmäkseen kristittyjä, oli palannut kylään. Perheet Tarshihasta alkoivat saapua Beirutiin pian kylän valloituksen jälkeen ja asuivat vuokrahuoneissa Bourj el Barajnehin ympärillä, joka tuolloin oli esikaupunki kaupungin laidalla. Noin puolet Libanoniin saapuvista 3,000 kyläläisestä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan. Vuonna 1981 leirillä asui arviolta 4-5,000 tarshihania. Ne kyläläiset, jotka eivät päässeet Beirutiin vuonna 1948, kerättiin ja lähetettiin junalla Aleppoon, koska heistä tuli al-Neirabin leirin suurin ryhmä. 3,000 Libanoniin saapuvaa kyläläistä asettui sinne Bourj al Barajnehin pakolaisleiriksi. He ottivat suurimman osan johtotehtävistä ja pysyivät enemmistönä useiden vuosien ajan.
xxx/ellauri304.html on line 73: Lapsen itsekkyyteen on aihetta hakea apua, jos lapsi toistuvasti määräilee aikuisia. Kyse on vuorovaikutuksen ongelmasta, ei narsismista. Vika on aikuisissa, jotka eivät osaa pitää rotia, Schulman sanoo. Korville niille pitää antaa, tukistaa ja potkaista pikku perseelle.
xxx/ellauri319.html on line 300: Pikku-Venäjä ei koskaan ollut valtio... Heimolla voi olla vain kansanlauluja, mutta sillä ei voi olla runoilijoita, vain suurilla kansakunnilla on suuria runoilijoita... Hohol on elävä todiste tästä totuudesta, hänen teoksistaan ​​löytyy monia ikuisia ukrainalaisia ​​elementtejä joita ei ole eikä voi olla venäläisessä proosassa, mutta kuka kutsuu sitä ukrainaksi?
xxx/ellauri376.html on line 458: Doston Teini on kehityskertomus ja sukupolviromaani. Mistä nuoriso saa arvomaailmaan mallit, kun vanhempien sukupolvi käyttäytyy moraalittomasti? Tämä on yksi Dostojevskin romaanin liikkeellepanevista kysymyksistä. Romaani ilmestyi ensin jatkokertomuksena Otetšestvennyje zapiski (”Isänmaallisia kirjoituksia”) -lehdessä ja yhtenä niteenä Pietarissa vuonna 1876. Tässä niteessä Dosto tutkii iänikuisia oikeistolaisia moraalin, vapaan tahdon ja merkityksen etsimisen teemoja nopeasti muuttuvassa maailmassa. Romaani on psykologinen tutkimus Arkadyn sisäisistä konflikteista muuttuvan yhteiskunnan taustalla. Monimutkaisilla hahmokuvauksilla ja filosofisella syvyydellä "The Adolescent" on Dostojevskin kirjallisen pentateukin olennainen teos, joka tarjoaa syvällisiä oivalluksia ihmisen tilaan ja täysi-ikäisyyden haasteisiin.
xxx/ellauri385.html on line 220: Kukin näistä löydöksistä (ja tässä olen maininnut vain niitä, jotka ovat meidän pääasheemme (shiitin) kannalta merkitsevimpiä) antoi jo pelkästään julkistumalla ankaran potkun taantumukselliselle moraalifilosofialle ja etenkin uskonnoliselle metafysikalle nämä kun julistivat, että moraaliset arvot ovat ikuisia, että maailmassa hallitsee objektiivinen henki, et pikkulapset ovat sukupoolisesti viattomia ja että sukupuofitominnot ovat hyväksyttävissä vain suvun jatkumiseksi. Päinvastoin, suvun jatkuminen on vain lutkutuxen ja coituxen sivuvaikutus, se on kuin Freudin suusyöpä sikaarien pureskelusta. Kuitenkaan nämä nerokkaat oivallukset eivät päässeet vaikuttamaan sinä määrim kuin niiden luonne olus edellyttänyt, sillä niille rakentuva prykoana byyttimen sosiologia samensi pääosan niiden edistyksellistä ja onnistui mullata vaan smáltook. Tässä sitä ei käy osoittaminen.
63