ellauri001.html on line 2069: Hikisen tunnin jälkeen

ellauri002.html on line 2252: P.S. Andreas Scholl (onxe sukua Dr. Schollille tai Johnin ja Miikan Schollylle?) vetää tän Dowlandin piisin hyvin. Se tietää että Dowlandiin ei pidä eläytyä eikä näytellä hikisenä ahistunutta kuin joku vitun David Foster Wallace. Dowlandin musiikki tekee kaiken yxin paremmin.
ellauri023.html on line 886: et valot tulee takasin. Kapinalliset kytkee hikisenä päälle ja pois

ellauri034.html on line 473: Herlinin sanomien vastenmieliset talousliberaalit pelkää kaikista eniten lamaa ja tulojensa vähenemistä. Nää hanhet lentää yläpilvissä, ei niitä maahan jäävät ruumiit häirize. Nyt ne suosittaa, että joka ikisen iikan puhelimeen asennetaan appeja, jolla "viranomaiset" ja amerikkalaiset voivat yxityiskohtaisesti seurata kuka käy missäkin ja kuka tapaa kenet millonkin, ilman että (ja tää on tärkeetä) valvottavat izekään voivat valvoa niistä kerättyjä tietoja. Tää on pieni hinta talouslaman välttämisestä, ne sanovat. Saatana! Tää on enemmän kuin vastenmielistä, tää on pahimmat dystopiat toteutuneena. Vittu nää termiitit on vastenmielisiä. Mänkööt vuan kaek samaa tietä kuin Pentti Linkola. Viimeisten aikojen rukousmyllyt jauhavat. Voiko kana pamahtaa? Se on pamahtanut jo. Torin vasaralle Mjölnerille olis töitä.
ellauri036.html on line 1982: Vielä yx järkky ero eurooppalaisen ja jenkkikäsityxen välillä ihmisoikeuxista. Meillä ajatellaan et ihmisillä on joku oikeus yxityisyyteen. Jenkeissä ei tää ole yhtään selvää, koska siellä mainostajilla on vähintään yhtä iso kala vedessä ja lehmä ojassa. Semmosia lakeja ei voi tehdä jotka rajottaa yrittämisen vapautta, ja six gog ja magog plus silverfish saa vapaasti koittaa tiirikoida jokaikisen puhelinta ja tirkistellä verhoista. Jos työläiset ei haluu että niitä valvotaan, niin ainahan ne voi äänestää jaloillaan ja lähtee kilometritehtaalle. Tää on vapaa maa.
ellauri048.html on line 771: His brow is wet with honest sweat, Hikisenä pyörii pajalla kuin väkkärä,
ellauri065.html on line 699: ettei sillä ole mitään omaa sanottavaa. Kaik on pelkkää Pynchon-coveria, netin kaiutusta, b-luokan filmikamaa, politiikkaklisheitä ja teinimeemejä, aakkossoppaa, väsymättömästi piissejä ja tägejä. Tän se sitten sanookin ääreist monisanaisesti lukemattomilla eri tavoilla. No mä oon kyllä tätä nyt ihan tavattomasti lukenut. Jokaikisen hämärän linkin olen klikannut. Ei tää ole romaani, tää on paperinen ylilauta. Tässä ei ole yhtään ihmistä, on vain puolituisia, pahvisia tuhatjalkasia ja puisevia liskoja. Nukkehallituxen naruja vetää aina se yx ja sama verijuotikas, kylmä imukala. Pynchonin ja Foster Wallacen imitaatiota puskadivarissa. Kaikki lainattua kuin Roope Ankan vaihtorottakonsiliolla. Loputonta läppää.
ellauri096.html on line 743: Kirjan alkuosaan sisältyy myös joitain kuvauksellisia ilmauksia, jotka eivät ole aivan tavanomaisia, mutta kylläkin teoksen kokonaisuuteen hyvin istuvia. Niinpă talvisessa maisemassa kuura kimalteli tökeränä äkkimakeana tomusokerikuorrutteena, mutta kirjailijan mielestä teiden hiekoitussora onneksi tärveli idylliä edes osittain kuin hikisen mantierosvon parransänki. (Mixi hikisen pakkassäällä?)
ellauri097.html on line 169: Peteäkin tais loppumetreillä alkaa hermostuttaa kuin Dick Hilliä. Vanhat ateistit alkaa usein kulkea vähän selkä kyyryssä, ettei vaan se suuri nuija pilvenlongalta yllättäen sittenkin kalloon kumahda. Ettei Punavyö riisu niiltä nolosti Saapaskukkulalla housuja. Kun se oli saanut slaagin se alkoi puhua itsestään menneen ajan muodoilla. Se keräs talteen joka ikisen lippusen ja lappusen jotta ne säilyis jälkipolville. Sen taivastoivo oli niissä zetteleissä. Mä en kyl toivo mitään näistä paasauxista. Kuhan paasasin ajankuluxi.
ellauri100.html on line 1401: Kirjailija on kuollut eläköön kynäilijä. Kynäilijä kokoaa entisistä texteistä uusia kollaasheja. No sellanenhan tää munkin albumikokoelma on. Et vaikee sitä on mennä täysin kiistämään. Vaik tärkein syy on varmaan että sellainen koostaminen on nyt niin paljon helpompaa kuin ennen. Jos lukee vaikka Plutarkhosta tai Burtonin melankoliaa, niin mitäs muuta nekään on kuin entisistä kirjailijoista kokoon harsittuja tilkkutäkkejä. Se että tavis lukija viizis nähdä noin paljon vaivaa lukemisen kanssa on kyllä toiveajattelua. Esim mä oon varmaan suunnilleen ainoa Yli-Juotikkaan tiiliskiven lukija joka on oikeasti käynyt googlaamassa joka ikisen sen satunnaisen tyhmyyden. Joka ikisen ikkunanpokan, kuin Pirkko Hiekkala.
ellauri105.html on line 218: Emäntä rojahti hikisenä penkille. Sopotus ja sihinä aaltoili. Se
ellauri119.html on line 310: Toi pelotti pienenä eikä vähän (vieläkin vähän arveluttaa) - mitäs jos tulee vahingossa pilkanneexi esim. ajattelee pyhän hengen yhteydessä muumien pelokasta kummitusta, taikka sen underground-sarjakuvan pientä korzunnäköistä siittiötä hikisenä pukilla Neizyt Maarian alavazalla, onxe sitten kerrasta poikki, GAME OVER, turha mitään enää urputtaa? No jos se on, ja moka tuli tehtyä, sittenhän voi tehdä niinkuin se heebo Life of Brianissa joka huusi monta kertaa Jehowah! Jehowah! Jehowah! ei lopputulos siitä enää pahentunut, se kivitettiin kumminkin terävillä kivillä ja soratuuteilla. Just tänhän takia monet oikeusjärjestelmät on poistaneet kuolemanrangaistuxen, koska niinkauan kuin on henkeä on toivoa, ehkä tää tästä kääntyy vielä hyväxi kun muutun kiltixi.
ellauri145.html on line 715: Toinen pieni harmin aihe on se, että johdannossa ja selityksissä ei tuoda esille des Esseintesin historiallista esikuvaa, kreivi Robert de Montesquiou-Fenzensacia (1855-1921), joka on toiminut esikuvana myös Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä -teossarjan paroni du Charlusille. Eli n:nnen kerran: des Esseintes on se sama homo dändi Montesquiou, joka Charlusina Proustin kirjassa bylsi liiveissä jotain palvelijaa porttikongissa pyllyvakoon, Proustin tirkistellessä hikisenä muna kädessä.
ellauri152.html on line 216: Tyhjiin ammentamaton äiti, mätänemätön, luojatar, esikoinen, oma synnyttämä, ize panema, susta syntynyt ja jonka kanssa sä pidät kivaa, Astarté! Hei iänkaiken paxuna, hoi neizyt ja kaiken imettäjä, siveä ja sikailija, puhdas ja törkyturpa, sanomaton, öizevä, makea, tulta hengittävä, meren ehkäisyvaahto! Sä joka tarjoot salaa suloja, sä joka yhdyt, sä joka rakastat, sä jolta kaikki rodut saa aivan hirveen panohalun, ja joka yhdistät sukupolet mm. mezissä, hoi vastustamaton Astarté, kuules tätä, ota mut, omista mut, vie sie mie vikisen, ole vievinäs väkisin, mie tuun mielelläin! Oi kuu! Oi maa, oi maa, voimaa! Ja 13 kertaa vuosittain revi mun sisälmyxistä menskut veriuhrina!
ellauri160.html on line 332: Isä lyö sotilasremmin solkipäällä, minä vikisen, hengitykseni on pelosta
ellauri207.html on line 275: Pepin ei kyllä kanzi luottaa Kalleen eikä kääntäen. Samaan aikaan kuin Peppi lipsuttelee hikisenä Mimmi Musia, Musse Pigg höylää yli viisikymppistä Harriettia. Neljäntenä miehenä isän, veljen ja jonkun nimeltä mainizemattoman aussivainaan jälkeen. Hizi miten tällänen lakkaa kiinostamasta seizenkymppistä. Sitä vähän ihmettelen mixi sukuruzasta tehdään tässä niteessä niin iso numero. Eihän tällä kihnutuxella ole lisääntymisen kanssa mitään tekemistä, kunhan koirastelevat. Ei koiratkaan sellaisesta ota paiseita.
ellauri216.html on line 115: Pikku Tero avaa hikisenä pisamaisen Annun vezkaria: mahtaako sillä olla pisamia pillussakin? Annun äiti keskeyttää: Mitäs tällä tapahtuu? se kysyy kuin Duracell pupuilta. Teron pikku paisuvainen lyyhähtää sen sännätessä pakoon. Äiti antaa piiskaa paljaalle pyllylle: älä koskaan enää niin tee!
ellauri238.html on line 712: Muutama onnen kesä jaetussa mummon mökissä Palojoella Puovo Huovikon premissien lähellä. Tietysti siellä meni valkoviiniä, Pentti joi työputken aikana pullon päivässä. En minä sitä ryyppäämisexi kuzuisi, pikemminkin tissutteluxi. Vasta viimeisenä kesänä Pena rupesi ryyppäämään. Pentti oli mökkitöissä mitätön ja Lasse aivan mitääntekemätön. Kirveenvarsi katkesi ja paskamakki kaatui saunan viemäriin, joka ei johtanut minnekään. Naiset siivosivat. Voi helevetin helevetti, saako runollis-västäräkkitieteellinen poikkeuslahjakkuus olla poikkeuxellisen paska kaikessa? Kyllä saa, naiset tuumivat. Pentti huusi yläkerran ikkunasta kipa päässä: Nyt akat hiljaa! Eihän tässä kuule edes omia ajatuxiaan! Lasse lojui hikisenä lepolassessa ja talsi kauppaan kaljaa ostamaan. Rakastettava paskiainen kerta kaikkiaan. Ero Penaan oli että Pena ei ollut rakastettava.
ellauri266.html on line 123: Seuraavaan kuvaan. Epileptinen opiskelijatyttö kuuntelee hikisenä kun ranskanproffa nuuskuttelee Baudelairea, fin de sièclen pepun hajuja.
ellauri282.html on line 256: Patti kävi hikisen karvahatun kanssa vielä loppupeleissä Lontoossa haistattamassa puolan pakolaishallituxen kääpiä. Kaikki oli hoiperehtivia veteraaneja. Yxi puhui koko ajan, yxi oli kuuro, ja presidentti ei ollut enää esittelykunnossa. Lippua ne eivät saaneet enää seinälle kun kukaan ei uskaltanut tikkaille. Vilttihatun valokuvat meni mustixi, eikä Apu-lehti sitten huolinut koko juttua.
ellauri285.html on line 311: Viime aikoina suosittu näkemys onnellisuudesta on eze on differentiaali, se ei pysy ilman kasvua. Tässä on paljon järkeä. Onnellisuus ei ole vain iloisuutta ja asioista nauttimista, mutta myös, mikä tärkeintä (vaikkakin vähemmän läpinäkyvästi), tuloxen tahkoamista virittyneenä ympäristöönsä ja sen seurauksena rauhallisuuden, rajoituksettomuuden tunnetta ja itsevarmuutta ja sitoutumista siihen, mitä tekee. Joten ehkä elämän merkitys on paras ajatella tärkeänä osana onnellisuuden differentiaalia, emotionaalisena kasvukäyränä sen sijaan kuin jonakin hikisenä maalina, joka voi olla ristiriidassa onnellisuuden kanssa (koko argumentti tulossa, katso Kauppisen perästä).
ellauri351.html on line 508: Päästäksemme uuden tielle, meidän on kuitenkin ensin ymmärrettävä, että koska ihmiskunta on yhtä skeidaa, kaikki on yhteistä kuin uskovaisten eväät. Koko planeetta on olemassa jok’ikisen eliön oikeutena ja siksi aivan kaikkien on saatava tasaveroisesti nauttia planeetan tuotoksista. Ihmiskunnan on opittava jakamisen periaate, jolla ratkaisemme nälänhädän, terrorismin, vihamielisyyden ja lopulta kaikki ongelmamme. Jok’ikinen eliö on pyhä olento, joka on osa kaikkeutta.
xxx/ellauri086.html on line 44: Joka ikisen ikkunanpokan. (Pirkko) Ja Knuutin loppusanat.
xxx/ellauri174.html on line 436: Eikä androidin tarvi mitään 7h puhuakaan päivässä. Esimerkki: kai yksittäinen sana… sana "jo!" » on se sana, joka täytyy lausua näpeimpänä hetkenä, vai mitä Android?. Yxi sana on parempi kuin monta lausetta. Odotat hikisenä polvet ruvella tätä sanaa, joka lausutaan neiti Alicia Claryn pehmeällä ja vakavalla äänellä ja jota seuraa hänen kaunein katse, joka on kadonnut silmiisi. Anna olla jo kulta! Lord, I'm coming!
xxx/ellauri177.html on line 146: Yöllä tämä tulinen maaseutu sai oudon intohimon ryyppymisen. Hän nukkui epäsiistiisti, huojuen, vääntyneenä, raajat erillään, samalla kun hänestä hengitti suuria lämpimiä huokauksia, hikisen nukkujan voimakkaita tuoksuja. Maa näytti joltakin vahvalta Kybeleltä, joka oli pudonnut selkärangalleen, kuuensaan kurkku puolixi ulkona, vatsansa kuunvalossa, humalassa auringon lämmöstä ja haaveilemassa yhä uudesta hedelmöityksestä. Kaukana tätä korkeaa vartaloa pitkin Abbe Mouretin silmät seurasivat tietä Paradouhun, ohueen vaaleaan nauhaan, joka ulottui kuin korsetin kelluva pitsi. Hän kuuli veli Archangiaksen kohottavan pikkutyttöjen hameita, joita hän ruoski verille, sylkevän tyttöjen kasvoille, itse haisten pukille joka ei ole koskaan saanut tarpeexi. Hän näki Rosalien nauravan alhaalla himokkaana eläimenä jalat ilmassa, kun isä Bambousse heitti maanpaloja hänen kupeisiinsa.
xxx/ellauri201.html on line 92: Kalu vielä sykki sisässäni, kun minulla taju taas palasi. Laski sisääni vielä viimeisiä siementippoja. Isokukko-Uljas huohotti hikisenä, antoi suuta ja imi kaulaakin. Kustin-kurttana kömysi peräkamaristaan silloin minun puolelle, mokoma tuhkamuna. Näki minut, oman akkansa, siinä vieraan miehen alla jalat levälläni, vittu täynnä vierasta, väkevää siementä. Vaarallista valkoista ainetta. Ukonrutale rupesi räyhäämään, kirosi ja polki jalkaa. Huoraksi minua haukkui, nimismiehellä uhkasi. Isokukko-Uljas vetäytyi minusta, paksut siemennesteet vaan levinneestä pillustani lakanoille holahtivat, niin täynnä minä olin. Iso naintivehje raskaana heilahteli, kun tarttui mies minun lailliseen ukonkäppänääni, sanoi, että jonkunhan tässä talossa oli isännän hommat hoidettava ja emäntä tyytyväisenä pidettävä, kun ei oikeasta isännästä mihinkään ollut. Vei Kustin-ruojan takaisin peräkamariin, tyrkkäsi sänkyyn ja jätti sinne yksin marisemaan, vanhan räähkän.
xxx/ellauri230.html on line 688: Työläisten omaiset saapuvat maaseudulta suurin joukoin juhlimaan ja kiittämään hyväntekijäänsä patbrluunaa. Voi helevetin helvetti. Työteho on täten saatu monissa tapauxissa nousemaan uskomattomaan ja muualla tuntemattomaan määrään. Työläisiä päähän potkimalla voidaan paskaa myydä länkkäreille polkuhinnalla. Japsulainen pystyy hoitamaan yhtä aikaa 30:takin konetta, kun heidän englantilainen kohtalotoverinsa kykeni häärimään hikisenä vain 3-4 koneen ääressä. Japsutyöläinen liikkui kuin kärppä koneittensa välissä. Koko homma näytti mielettömältä hullujen askartelulta, mutta se oli kuitenkin tieteellisen täsmällistä tarkkaa ja suunnitelmallista työtä, josta satojentuhansien apinantoukkkien elämä Japanissa ja maan kauppakin suurelta osalta on riippuvainen.
xxx/ellauri295.html on line 465: Poudan ja perunankukkien alkuasetelma ei ole erityisen jännittävä, ja kokonaisen sarjan avausosaksi se on läpeensä yllätyksetön. Vastakkainasettelu kaupunkilaiselämän ja maaseudun välillä on räikeä. Maaseudun ihmiset ovat käytännössä kaikkea sitä, mitä kaupunkilaiset eivät ole: lämpimiä, toisista aidosti välittäviä ja työteliäitä. Elämään kuuluu rehellinen, käsillä tehtävä työ, jonka merkitystä kaupunkilaiset eivät voi koskaan ymmärtää. Lähimpänä totuutta ihminen on, kun hän katsoo hikisenä kädet pakottaen työnsä jälkeä käännettyään tuntikaupalla kasvimaata.
28