ellauri052.html on line 545: Nimitys antroposofia on vanhahko. Fichte käytti sitä. Rudi teki Fichtestä paskakaivoväitöskirjan. Rudi otti sanan käyttöön riitaannuttuaan teosofiseuran kaa. Ne oli liian brittejä ja itämaisia, Rudi halus jotain saxalaisempaa. Rudin versio on olevinaan pseudotieteellistä napaan tuijotusta ja nöyhdän lajittelua: imaginatio, inspiratio, intuitio. Kuvittelua, sisäänhengitystä ja sinne kazomista. Mitenkä ne jaxavat. Samaa sieluhöpötystä se vaan on, vaikka uusilla tuotenimillä ("astraaliruumis", haha). Narsishtien on vaikee uskoa et maailma jatkuu ilman minua. Olen ihmisyyden edustaja, Hegelin historian individi, humanismin piirimyyjä. Olen sitäpaizi erilainen kuin muut, muhun sattuu kuolema.
ellauri061.html on line 675: KANSALLISTEATTERIN HAMLET (1913) I Kansallisteatterissa on huomenna perjantaina, näytäntökauden kenties huomattavin ilta. Esitetään Shakespearen Hamlet, joka viimeksi on mennyt yli kymmenen vuotta sitten vanhassa Arkadiassa. Esitys on siis täysin ensi-illan veroinen; ohjaus ja näyttämölle asetus luonnollisesti on kokonaan uusi: pääosassa esiintyvät vuorotellen hrat Eero Kilpi ja Jussi Snellman (edellinen ensi-iltana, jälkimmäinen ensi kerran maanantaina). Hamlet-esitys tulee tietysti herättämään erikoista huomiota. Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi. Hänen lakastumaton nuoruutensa todistaa että hän jos kukaan on ihmiskunnan ikuisia symboleja. Vanhaan tanskalaiseen, Ranskan välityksellä Englantiin tulleeseen ja täällä näytelmänkin muodossa jo käsiteltyyn taruun on Shakespeare sellaisella syvällisellä nerolla mahduttanut kuumeista yleiskantoista sielunelämää, että siitä riittää sukupolvelle toisensa jälkeen kysymyksiä haudottavaksi ja arvoituksia ratkaistavaksi. Lieneekö toista ihmiskuvaa, joka niin salaperäisellä voimalla vetäisi meitä puoleensa kuin Hamlet? Kukapa ei tuntisi tätä nuorukaista ja hänen tarinaansa, kukapa ei tietäisi jotain kertoa mitä ihanteen ja todellisuuden, nuorekkaan uskon ja murskaavan pettymyksen ristiriidasta, joka repi parantumattomille haavoille hänen rakastavan ja ihailuun valmiin sydämen? Kuka ei tajuaisi syvällistä inhimillisyyttä siinä mitenkä hän katkeralla järjen tyydytyksellä näkee pimeiden aavistustensa olevan tosia? Hamlet on asetettu rinnan Mefistofeleen ja pessimismin filosofien kanssa. Yhteistä on näillä ja hänellä elämää kohtaan jyrkästi kielteinen tunto. Mutta Hamletissa tämä ei lakkaa olemasta vihlovassa ristiriidassa hänen syvimpien vaistojensa ja tarpeittensa kanssa; hän on heistä todellisimmin inhimillinen, itse ihmisyyden tuskan murto vaivan vääntämine kasvoineen.
ellauri112.html on line 156: Erittäin mielenkiintoisesti osoittaa Collin, mitkä historialliset olosuhteet ja vaikutukset ovat saattaneet Darwinin niin suhteettomasti panemaan painoa »olemassaolon taistelulle» luonnossa. Hän tuo esiin tunnetun vähän ennen Darwinia esiintyneen kansantaloustieteilijä Malthusin ja hänen (paikkaansapitämättömän) väestönlisäyslakinsa, jonka mukaan väestö lisääntyy paljoa nopeammin kuin ravinto; Malthusilta on »olemassaolon taistelukin» lainattu. Edelleen on huomattava ne kokemukset, joita Darwin suurella kiertomatkallaan teki alempien rotujen surkeasta häviöstä valkoihoisten tunkeutuessa siirtomaihin. Huomattava vaikutus on myös varmaan ollut sillä hurjalla taloudellisella taistelulla, joka niihin aikoihin, suurteollisuuden syntyessä ja rajattoman kilpailun vallitessa, riehui Englannissa. Ja lopuksi on tärkeänä tekijänä huomattava Darwinin filosofisuskonnollinen katsantokanta, tuo varsinaiselta alkuperältään stoalainen teismi, joka rakastaa nähdä maailman jonkunmoisena kellokoneistona, minkä sen jumalallinen seppä kerran on virittänyt käyntiin, sitten enää sen toimintaan sekaantumatta ja antaen sen yksinkertaisten mekaanisten periaatteiden mukaan käydä suurissa piirteissä ennalta päätettyä päämäärää kohti. Lyhyesti, darwinismia ei voida lukea noihin ikuisiin totuuksiin, jotka, kuten esim. joku Newtonin gravitatsio-laki, voitaisiin lausua miltä muulta taivaankappaleelta tahansa samalla jumalallisella pätevyydellä; se kuuluu ennemminkin Ibsenin »suhteellisiin» totuuksiin, jotka »elävät korkeintaan kahdenkymmenenviiden vuoden vanhoiksi». Mutta tarkastamatta on vielä, mitä johtopäätöksiä ja opetuksia uuden elämän-tieteen kolmas, vasta alkanut kausi antaa ihmiskunnan olemiseen ja kehitykseen nähden ja mitä vaikutuksia sillä mahdollisesti jo on ollut ajan yleiseen henkiseen ilmapiiriin. Selville on ensinnäkin käynyt, että sekä »suurten tunteiden ajan» optimistinen että darwinistisen kauden pessimistinen luonnonnäkemys kumpikin ovat yksipuolisia, tai paremmin: epätieteellisiä, sillä ne ovat kumpikin jokseenkin karkeasti antropomorfistisia. Molemmat tekevät »luonnosta» jonkunmoisen olennon, joka edellisen mukaan on lapsilleen lempeä äiti, jälkimäisen mukaan niistä täydellisen välinpitämätön. Itse asiassa on elävä luonto tietysti kokoonpantu yksityisolennoista, jotka eivät suinkaan ole ehdottomasti välinpitämättömiä toisistaan. Vaikka tämä huolenpito ei ulottuisi sen pitemmälle kuin emon ja poikasten suhteeseen, olisi sittenkin tietysti väärin sanoa, että luonto on ehdottomasti välinpitämätön ja moraaliton. Ja mitä korkeammalle nousemme elävien olentojen kehityssarjassa, sitä suuremmaksi tulee huolenpito kasvavasta polvesta, sitä enemmän kasvaa yksilöitten itselaajennuksen kyky. Voimmepa sanoa, että selvin merkki elämänmuotojen edistymisestä maapallollamme on siinä, että yksityisten olentojen itsesäilytysvietti tulee yhä laajemmaksi, kunnes se yksityisissä suurissa ihmisissä sulkee sisäänsä koko ihmisyyden ja kaiken elävän. Sekä luonnon pahuus että hyvyys ovat näinollen molemmat samanlaisia mytologisia kuvitelmia; se elämänkäsitys, johon uusi elämäntiede selvästi viittaa, ei ole pessimistinen eikä optimistinen, vaan »melioristinen» (melior = parempi)--niinkuin jo Voltaire tuo sangen viisas mies lausui kuuluisissa sanoissaan: »Jos maailma on hyvä tai huono, on meidän tehtävä voitavamme, että siitä tulisi parempi».
ellauri185.html on line 705: Siinäpä kahden miehen välillä syvä olennainen erilaisuus, vastakohta! Niin syvä erilaisuus, että tässä vastakkain ei ainoastaan kaksi mitä erilaisinta yksilöä, kaksi eri rotua maailmaa: slaavilaisuus ja germaanilaisuus, itämaat ja länsimaat. Tolstoilta puuttuvat hämmästyttävässä määrässä terveet sosiaaliset poliittiset vaistot, mitkä slaaveilla yleensäkin ovat heikosti kehittyneet. Samoin puuttuu häneltä luja henkinen tasapaino ja todellisuustaju. Siitä johtuu, että hän alituiseen tekee lisiä hyppäyksiä yhdestä äärimmäisyydestä toiseen ja aina taipuvainen ylijännitteisyyteen liioitteluun. Siitä johtuu myöskin, että hän kiihkomielisesti pureutuu kaikenlaisiin yltiöpäisiin, haaveellisiin usein sairaalloisen yksipuolisiin aatteisiin mielijohteisiin. Tolstoi edustaa yleensä tyypillisellä tavalla alaspäin painuvaa henkistä kehitystä. Hän on sivistykseen väsynyt, rappeutunut ylimys, joka kaihoaa takaisin luonnontilaan, haluaa jälleen muuttua muzhikaksi ja näyttelee sellaista. Luther sitävastoin edustaa nousevaa kehityssuuntaa, auringon nousua. Hän on läpiterve maalaisvesa, joka tältä leveältä, terveeltä rustolta kohoaa korkeimpaan kulttuuriin. Senvuoksi hänellä on mitä terveimmät sosiaaliset vaistot, mitä lujin henkinen tasapaino, talonpojan terävä, hairahtumaton todellisuustaju. Ja tähän aito terveeseen, terävään ja ylipainoiseen todellisuustajuun yhtyy hänessä ihmisyyden korkeimpiin pyrkimyksiin ym päämääriin suuntautuva ihanteellinen mieli, sellainen henkinen syvyys, mikä ei koskaan salli henkilön pysähtyä puolitiehen, vaan pakottaa hänet vuorimiehen syvyyksiin tunkeutuvan toiminnan tavoin aina painumaan ongelmien pohjaan saakka. Carl Erik oli vuorimiesyhdistyxen aktiivi ja Pirkko geologian naisia.
ellauri244.html on line 129: Vittuilussa kiteytyy ihmisyyden syvin olemus. Anja Kaurasesta kirjailijana tulee mieleen epäonnistunut pakaraimplantti. Miten te olette noin pieniä ja laihoja? Ripakinttuja? Osaatteko edes keittää perunoita? Oppivat ne perunoita syömään ainakin: ripakintut kannattavat nyt melkoisia reppuja.
ellauri260.html on line 157: Vaikka sen humanistinen suuntautuminen on sopusoinnussa personalismin kanssa, kungfutselaisuus on valitettavasti enemmän huolissaan todellisen ihmisyyden ja herrasmiesyyden yleisten ihanteiden käytännön saavuttamisesta, sellaisina kuin ne ymmärretään perinteisessä Kiinassa, kuin henkilökohtaisesta yksilöllisyydestä ja ainutlaatuisuudesta, jota länsimaiset personalistit korostavat liittyvän yleismaailmallisten ja taloudellisten liberaalien arvojen todelliseen ymmärtämiseen ja vahvistamiseen ja usein jopa erottamattomana siitä.
ellauri263.html on line 492: Nykyään teosofialla tarkoitetaan lähinnä H. P. Blavatskyn opetuksiin perustuvaa uskonnollis-mystistä ajatussuuntaa, jonka perusopetuksiin kuuluvat muun muassa karman laki, jälleensyntyminen, kehitys, veljeys, oppi ihmisyyden Mestareista eli ihmisyyden taiteilijoista sekä kaiken olevaisen takana oleva absoluuttinen jumaluus. Blavatsky määrittelee teosofian olevan viisaus-uskonto. Blavatskyn mukaan teosofia ei ole yksi uskonnoista, vaan se on uskonto itsessään, (it is not A religion, but THE religion). No siinä Blavazky ei ole ainoa. THE religioneja ne on kaikki mielestään.
ellauri271.html on line 160: Kirjallisuus toimii näppärästi myös poliittisena aseena. Tohtori Živagolla on ollut Neuvostoliitossa niin voimakas poliittinen merkitys, että sitä ei voi tarkastella vain kaunokirjallisuutena. Vaikka romaania voikin lukea kielellisenä mestariteoksena ja ihmisyyden ylistyksenä, on silti vaikea olla muistamatta romaania lukiessa sen kirjoittajan kohtaloa.
ellauri290.html on line 232: Yleisesti ei kuitenkaan tiedetä, missä määrin Israelia itseään on muokattu Palestiinan arabeilta pakkolunastetuista maista ja pidätetty väkivallalla väitteitä vastaan, jotka olisivat kaikkien oikeudenmukaisuuden ja ihmisyyden standardien mukaisia. Voidaan turvallisesti väittää, että sionistit eivät koskaan "kolonisoineet" Palestiinaa. He yksinkertaisesti tarttuivat siihen. Tuon kauhean pakkolunastuksen suuruus, sen jatkumiseen käytetyt keinot ja tuhoisa tilanne, jonka se on aiheuttanut sadoille tuhansille arabimiehille, -naisille ja -lapsille, on verrattavissa aikamme julmimpiin tekoihin. Kun tosiasiat on arvioitu, arabipakolainen voi oikeudenmukaisesti kääntyä maailman mielipiteen puoleen ja julistaa: "Todellakin, kaikki, mitä pyydämme sionisteilta, on elää omassa maassamme, omissa kodeissamme ja omilla maillamme."
ellauri322.html on line 173: Tunteellisessa tuomioistuimessa Caleb puolustaa itsensä ja esittää syytöksensä Falklandia vastaan; hän kuitenkin paljastaa surunsa siitä, että hänestä on tullut osa samaa julmaa ajattelutapaa kuin Falkland, joka pakottaa ihmiset vallasta kilpaileviin ryhmiin. Lopulta Caleb löytää yleismaailmallisuuden kaikkien ihmisten keskuudessa, oli se sitten sortaja tai sorrettu, ja löytää ihmisyyden jopa Falklandista. Hän jopa ilmaisee ihailunsa ja kunnioituksensa monia Falklandin positiivisia ominaisuuksia, mukaan lukien hänen ihanteitaan, kohtaan. He antavat toisilleen anteeksi, ja Falklandin tiedetään kuolevan pian sen jälkeen. Huolimatta jaloista oikeudenmukaisuuden tavoittelusta Caleb ei kuitenkaan ole tyytyväinen, koska hän uskoo menestyksensä ontoksi ja pitää itseään vastuullisena Falklandin kuolemasta.
ellauri351.html on line 500: Emme teknologiakiimamme keskellä ole luoneet eliöitä suojaavia poliittisia tai yhteiskunnallisia järjestelmiä, vaan olemme sallineet ihmisyyden ilmentyä raakana, rakentaneet ihmisistä hirviöitä ja luoneet tuottavia instituutiota, joissa tavallisista lapsista, joita me kaikki olemme olleet, vähän kerrassaan muokkautuu rokotuxilla lastenraiskaajia, tuhansia ihmisiä irtisanovia yritysjohtajia, mielivaltaa käyttäviä poliiseja, sumeilematta toisilta ihmisiltä kaiken ryöstäviä rikollisia ja tuhovoimaltaan suunnattomille ydinvoimaloille rakennusluvan antavia poliitikkoja. Ja ihmiskunnan vihollisia, kuten tulemme lukemaan.
ellauri367.html on line 303: Warburg-suku on huomattava saksanjuutalais-amerikkalainen talousvaltiassuku, tunnettu monista saavutuksistaan fysiikan, klassisen musiikin, taidehistorian, lääketieteen, talouden, kiinteistöalan ja ihmisyyden aloilla. Suvun arvellaan polveutuvan yhdestä Venetsian rikkaimmista suvusta, juutalaisesta del Banco -suvusta 1500-luvun alusta.
ellauri371.html on line 155: Vapaus ja usko. Mutta kenties vapaus voisi olla ilman - ei, haitallisia ovat, julkisesti saatavilla olevaa edistystä kansojen hyvinvointia rajoittamatta, jos hän noudattaisi periaatteita uskosta Jumalaan, veljeyteen ihmisyyden ajatukset tasa-arvosta, joita vastustetaan; turha puhua luomisen lakeja, jotka perustivat subjektinessin. Tällä uskolla ihmisiä hallittaisiin seurakuntien holhoojaksi ja vaelsi sen alla nöyrästi ja nöyrästi hengellisen paimenensa kädellä, kuuliaisena Jumalan kädelle jakelu maan päällä. Siksi tarvitsemme horjuttaa uskoa, repiä pois goimien mielestä tärkeimmät jumalallisuuden ja hengen periaatteet ja korvata kaiken aritmetiikalla, laskelmat ja materiaalitarpeet.
ellauri391.html on line 257: sen perusposition hyväksymistä, että ihminen on Jumalan olemiselle korvat höröllä ja että hän näin ollen voi tietää välittömästikin Jumalan ilman Jee-suxen planeettapyörästöä. Mutta Kristus-ilmoitus merkitsee tiukkaa "ei" tälle ajattelumallille. Kristus-ilmoituxet lyhtypylväissä implikoivat juuri sen, ettei välitöntä yle-ilmoitusta ole. Inkarnaatio eli koiranpennun ihmiseksi tuleminen merkizee ennen kaikkea sitä, että Jumala ilmoittaa torjuvansa järjen uskonnon, joka pyrkii aina transsendoimaan ihmisyyden. Eli inkarnaatio osoittaa luonnollisen teologian vääräksi. Apinassa ei ole jumaluuden kypenää.
ellauri391.html on line 283: Kanotismi oli 1600-luvun alussa syntynyt, mutta varsinaisesti Gottfried Thomasiuksen 1850-luvulla ottavaxi hiaisema tulkinta Kristuksen jumalallisuuden ja ihmisyyden suhteesta. Inkarnaatioon sisältyy kenosis, vapaaehtoinen luopuminen kaikista jumalallisista ominaisuuksista (etenkin kaikkitietävyydestä): Kristus alistaa itsensä täydellisesti ihmiskunnan tasolle (Fil. 2:6-8). On siis täysin oikeutettua korostaa Kristuksen inhimillisyyttä ja kärsimystä ihmisenä.
ellauri402.html on line 45: Erik Gullman on Jönsyn hörhökaveri. Ne olivat samaan aikaan Jyväskylässä Martta Horjanderin ihmisyyden tunnustajien kristosofisessa luostarissa Mikko Niskasen käpykolossa. Martta oli entinen Varkauden sellutehtaan duunari joka allergisoiduttuaan perusti kristosofisen luostarin. Martta Horjander oli ällistyttävän pyylevä, tuskin jaxoi kävellä.
xxx/ellauri027.html on line 714: Palataan vielä juhlakaluun. Pastorin tekis mieli samastaa Esa Saarinen Platoniin. Se nyt on ihan posketon ajatus, pardon my Saarish. Parempi vastine on Sokrates, joka ei sekään tiennyt mitään eikä sekään hävennyt sanoa sitä. Luonnon, ihmiskunnan ja ihmisen asema pitäs nostaa agendalle muutenkin kuin tässä juhlapuheessa. Pitäs tunnustaa ihmisyyden arvo. Väärin! Pitäs lakata lässyttämästä ihmisyyden arvosta ja ajatella vähän elukoitakin ja muuta luontoa. Ennen kaikkea pitäs lopettaa tuhoisa markkinatalous ja latistaa lätyxi sen typerät johtajat, puhumattakaan että koulutettas niitä lisää. Siirtyä kukoistuskierteestä hallittuun rapistumisliukuun.
xxx/ellauri027.html on line 772: Pertti Korhonen näkee Saarisen eräänlaisena ihmisyyden arvostamisen lähetyssaarnaajana. Sillä oli missio. Niinkuin Wilholla ja Kaarlolla, lähetysasema. Karstivuorten välistä ne lähettivät sanomaa, S.O.S., käännyttivät kiinalaisia (se trendaa taas), raamattuautosta käsin länsirannan juutalaisia, ja Pafoxen kivikkorannalla suomalaisia teknokraatteja. Ei ihan helpoimpia tapauxia. Mutta niillä oli visio (ei onnexi telesellainen vielä Wilhon ja Kaarlon kohdalla). Hieman isoja, mutta kyllä niistäkin selvitään, ne sanoivat kaikki kolme positiivisina. Ja vaikkei ihan selvinneetkään, selvisivät maaliin saakka. Sinne selvinnee kohta myös Esa Jouni Olavi, ja kade negatiivinen Lauri Henrik.
xxx/ellauri113.html on line 66: Vaivaako yhteiskuntaamme älyllinen laiskuus? – Esko Valtaoja: Aivobodausta tarvittaisiin enemmän. Esa Saarinen, Esko Valtaoja ja Mikko Lahtinen kertoivat Ylelle 2015 arvionsa siitä, onko fyysisen terveyden ihannointi sivuuttanut älyn ja ihmisyyden kehittämisen. Joku voisi päätellä, että on, ainakin, jos katsoisi sosiaalisen median kuvavirtaa eli omakuvia itsestä urheilemassa. Olishan se hienompaa kun porukka laittas nettiin selfieitä omasta izestä ajattelemassa. Me ostettiin Helmille villahuopa että se voisi paremmin ajatella gradua. Se onnistuu parhaiten sängyn päällä pötköllään. Eski pystyy kävelemään ja ajattelemaan samalla, mutta se onkin fixumpi kuin Gerald Ford. Rakkaudellisuutta ei kannata treenata salilla. Se sujuu parhaiten purukumi suussa ilman salihousuja.
xxx/ellauri126.html on line 517: Mars matkaan yhteiselle ihmisyyden lähteelle! Taas verilähde sydämen on auki Jee-suxen! Voi luoda ize sellaisen, vaikka henkisen kasvun ja kirjallisuuden keskustelupiirin!
xxx/ellauri259.html on line 191: Hän tutkii humanismia sen keskeisten kysymysten kautta – ihmisyyden kunnioittamisen, ihmisen tärkeyden korostamisen ja uskon ihmisen täydellistymiseen. Antihumanististakin voi tällaisessa tarkastelussa sukeutua humanisti, kun asian oikein oivaltaa. No vizi nää ajatuxet on nimenomaan luontosuhteen myrkkyä.
xxx/ellauri261.html on line 148: Ambrosiuksen mielestä ihmiskunnan tulisi tehdä kulttuuriloikka taaxe, hyppy takaisin pimeään. Tai siirtyä "mahantäyttämisfilosofiasta" evoluution seuraavaan vaiheeseen, jota transhumanistit ovat nimittäneet tietoisuuden evoluutioksi. Meidän tulisi elämässämme ja tiedon tulkinnassamme ammentaa paljon enemmän sisältä ja perästäpäin ja niistä ihmisyyden mahdollisuuksista mitä meillä siellä potentiaalisesti on olemassa. Ihminen käyttää murto-osaa aivoistaan. Jos käyttäisimme vain edes vähän tekoälyä, maailma voisi näyttää omalla kohdalla ja ympäristössä hyvin toisenlaiselta.
xxx/ellauri404.html on line 94: Franklin mukaan todellisen ihmisyyden ydin on kyky suuntautua itsensä ulkopuolelle. Niinkun ei muut eläimet tekisi juuri niin. Ainoa eläin joka tuijottaa omaan napaansa on ihminen. Logoterapian perustana on oletus, että elämällä on aina tarkoitus. Näkemyksen mukaan ihminen tavoittelee elämäntarkoitusta, jonka voisi toiminnallaan toteuttaa tai jota voisi edistää (toiminnan tie muiden ihmisten tai yhteisen hyvän puolesta).
23