ellauri071.html on line 558: Malkuth liittyy ihmisruumiin anuxeen, etenkin naispuoliseen. Obit anus abit onus, ikäänkuin. Anus on ruumiin "filtteri", josta saasta pökästään ulos ja siitä Qlipottiin. Eli niinkun joku istuu pyllyllään meditoimassa, sen persereikä ottaa kontaktia maaemoon, paizi jos se istuu tyhjän päällä pöntöllä tai on justiinsa levitoimassa.
ellauri073.html on line 399: Se kommentoi ajatusten hajoamista, onnen ja ikävystymisen liittoa, ja ihmisruumiin kauneuden ja hirveyden käänteissuhdetta. Fiktiossa on kyse siitä mitä on olla vitun ihminen. Se halusi kirjoittaa moraalisesti kiihkeää ja kiihkeän moraalista fiktiota, jotta lukijana tuntisit olevasi vähän vähemmän yxin sisäpuolelta.
ellauri079.html on line 324: Tässä ei nyt kerkiä kertoa pitkästi miten Plaatto asiasta selviää, riittäköön lyhyt summary. Ensin se kazoo miten oik.mukaisuus toimii valtiossa, ja sitten vasta sielussa. Juttu on se ikivanha rebublikaaninen tarina ihmisruumiin osista ja erittäin tärkeästä mahalaukusta. Eli syntyy työnjakoa, ja porukka jakautuu luonnostaan farmareihin ja käsityöläisiin, mutta sit tarvitaan myös näitä mahalaukkuja, suolia ja perseitä, ja niiden turvaxi armeija ja johtoon filosofikuningas. Tää on taloudellsta, väittää Plaatto, muuta perustelua ei anneta. Eliskä toi sääntö ‘yxi henkilö - yxi jopi’ (R. 370a–c; 423d). Ei vitussa, sanoo uusliberaali, paljon parempi tää järjestys missä huipulla on vähän ihmisiä ei mitään jopia, ja pohjalla vitusti ihmisiä jokaisella kolme neljä jopia.
ellauri142.html on line 710: Tiedä myös, että tietämättömyyden yöstä syntynyt tamas on kaikkien ruumiissa asujien pettäjä; se sitoo sielun ajattelemattomuuden, kankeuden ja suruttomuuden siteillä. ”Ilman armoa (tuntemista) on sielu ikään kuin kuivettunut. Kun ihmisruumiin kaikkien porttien kautta paistaa kirkas valo, tiedä silloin, että sattva (sopusointu, valo) on hänessä kypsynyt. Mutta onko jääkaapissa valo kun ovi on kiinni? Mieti sitä!
xxx/ellauri103.html on line 93: 1800-luvulla elänyt ranskalaisrunoilija Charles Baudelaire on kulkenut Leena Krohnin mukana useamman vuosikymmenen ajan. "Herra hän haisee jo", siitä voisi sanoa kuin Lasaruxesta. Lucilia illustris -novellissa (1992) Krohn kuvaa yksityiskohtaisesti ihmisruumiin mätänemisprosessia. Inspiraatio novelliin tuli Baudelairen Haaska-runosta. Seuraavassa mustavalkoisessa kuvassa Leena on alkanut jo vähän mädäntyä.
5