ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia ​​linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
xxx/ellauri044.html on line 387: Hänen käsitystään ihmisluonnosta hallizee perinnöllisyysajatus, paha periytyy kolmanteen ja neljänteen polveen. (Vähintään, pitemmällekin.) Tässä paljastuu tri Caireniuxen pieni doktrinäärisyys, joka ei ollut aivan vieras kirjailijattarelle izelleenkään. Loppupeleissä Jutte Cairenius adoptoi junassa tapaamansa yhtä fasistisen pastorinlesken söpön tyttären, joka leikkii niin kivasti sen kanssa lääkärileikkejä. "Meidän lapset on tottuneet ennen maatapanoa rukoilemaan."
xxx/ellauri087.html on line 325: Keynesin mielestä apostolit oli pikemminkin kuin vesimittareita Finnträskin tai Huitilanjoen pintakalvolla. Vanha Keynes katui nuoruutensa kömmähdyxiä. Se ja sen kaverit oli olleet utopistisia immoralisteja, pilkkasivat sovinnaista moraalia ja viisaita vanhuxia, uskoivat pseudojärkeisuskoiseen käsityxeen ihmisluonnosta, olivat pinnallisia arvostelmissa ja tunteissa. Sodan jälkeen Keynes tiesi mistä kenkä puristaa: kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuudesta. Tarpeettomalle tavaralle täytyy luoda kysyntää vaikka väkipakolla. Rupusakille on siirrettävä ostovoimaa verotuxella ja julkisella kulutuxella. Ei ei! huusi Chicagon konnajoukkio, ihan väärin! Juuri vastoinpäin! Pois rahat rotinkaisilta ja kaikki liikenevä rikkaille, niin ne perustavat yrityxiä ja palkkaavat sinne osattomat pikkurahalla. Jo lähtee bisnes kulkemaan, onni ja raha tihkuu murusina köyhimyxille rikkaiden ruokapöydästä, ja kaikki ovat win-win tyytyväisiä.
xxx/ellauri208.html on line 464: Michelin mielestä Molli-Jori pelkäsi vain ruumiillista kärsimystä ja kaipasi vain kotiliettä ja piparjuurella maustettua lihasoppaa Anne Meunierin esiliinan nauhoissa. Oletteko mennyt naimisiin? Kyllä, naimisiinpa hyvinkin. Todella merkillistä yhtyä lihassa, mutta oikeastaan ihan mukavaa. Eli mikäs oli tän faabelin opetus? Että sietää varoa musulmaaneja, varsinkin muhoilevia. Ne tekevät vielä lopun ranuista. Ja piilottakaa hyvän tähen apinakoiraiden silmistä las tetas y el culo, ne saavat ne aivan hulluxi. Euroopan johtavan misantroopin vangizeva, tyrmäävän pessimistinen ja myyvä summeeraus ihmisluonnosta. - The Guardian.
xxx/ellauri387.html on line 523: Koska hänen yleinen käsityksensä ihmisluonnosta ja ihmisen tilasta on väärä, Fish epäonnistuu yliopistotutkijan erityistehtävässä, joka edellyttää, että oppiminen asetetaan totuuden palvelukseen. Ja tämä on lopuksi se kriittinen kysymys nykyaikaisessa yliopistossa, jonka tyypillinen edustaja Stanley Fish on: sofistiikka tekee itse totuudesta epäselväksi ja riistää tieteelliseltä oppimiselta sen syyn olla... . Hänen röyhkeä periaatteen halveksunnan ja sofismin syleilynsä paljastavat nykyisen akateemisen yrityksen ytimeen piilevän onttoisuuden.
8