ellauri015.html on line 36: Mutta kauneuden taju on ihmisessä valmiina. Sitä ei tarvitse paljon sytytellä. Muistan koululaiseni matkanneeni linja-autossa kotiin keväällä, kun takanani muuan isäntä sanoi toiselle isännälle vasemalla olevaa lampea tarkoittaen: Katohan, miten kaunista! Ja minäkin katsoin ja näin saman. Oli kaunista. (Aarne Kinnunen: Estetiikka)
ellauri041.html on line 340: Tässä mielessä Ranskalainen ystävä korostaa, että nykyhetkeä ei kuitenkaan pääse pakoon. Idyllisen paikkakunnan näennäinen rauha on vain silmänlumetta. Rauha on ihmisessä itsessään tai sitten ei - ilmaistakseni kliseisen romaanin yhden teeman yhtä kliseisesti. Päähenkilölle romaanin nimeksi nostettu elintärkeä ranskalainen ystävä on yhtä hyvin Marcel Daignault kuin Gustave Flaubert. Yksi sitoo hänet sängynpäätyyn, toinen mahdollistaa silmien ummistamisen koko jutulta.
ellauri053.html on line 385: Kaikki ihmisessä on paha, pahaa, pahasta.
ellauri062.html on line 832: Häntä kiinnosti ennen kaikkea se, mikä on vain inhimillistä eikä myös eläimellistä. Nietzsche ja Freud (Marxista ja Darwinista puhumattakaan) etsivät eläintä ihmisessä, Weininger etsi ihmistä tai pikemminkin Jumalaa ihmisessä.
ellauri142.html on line 507: Kaikki, mitä toimiva järki luonnollisessa ihmisessä tekee, sen saman, ja vielä enemmänkin tekee jumala vapautetussa ihmisessä. Jumala ottaa ihmiseltä pois toimivan järjen, asettuen itse sen sijalle; silloin apina tekee kaiken sen, mitä toimivan järjen olisi pitänyt toimittaa.” (Eckhart)
ellauri142.html on line 563: ruokaa. (Ei sitä ambrosiaa, se on kreikkalaisten pahaa pöperöä.) Sihijuomaa juodaan silloin kun sielu on jättänyt kaiken maallisen, siis muistonkin siitä. ”Nälkäisen himo tulee jumalan sanassa lihaksi, taivaalliseksi, yliluonnolliseksi lihaksi ja tämä liha on todellinen jumalan uhri, jossa jumala ottaa asuntonsa, mutta ei eläimellisessä, kuolevaisessa ihmisessä.” (J. Böhme, Myst. magn.27, 44.) Paizi lihaa ei pie syödä, se on syntiä. Aijoo sehän oli vaan jainilaisten humpuukia, ammennä vaan se kotletti, ota vielä tästä lampaanlapapalapataa, ja sihijuomaa palan painikkeexi.
ellauri161.html on line 189: Onko muuten niin, että jokainen humanisti alkaa jossain vaiheessa dissaamaan postmodernismia? Oon huomannut saman ilmiön todella monessa ihmisessä... ohan se aika kätevä tapa kyseenalaistaa kaikki, ja lähteä kyynisyyden loputtomaan kaivoon. Postmodernismi siis, pahimmillaan. Mähän nyt en ole humanisti vaan käyttis"tieteilijä" mutta tuli vaan mieleen.
ellauri246.html on line 412: Vähitellen, ulkomaailma (viittauksen vaikutuksen mukaan) alkoi henkilökohtaistaa Brodskya joutomaaxi. Brodskin teosten autio - tyhjän, merkityksetön elämän metafori, joka runoilijalla vastaa henkistä hölynpölyä. Tämä on totalitaarisen yhteiskunnan massiivisten ihmisten elämä, joka ajattelun ihmisessä aiheuttaa väistämättömän yksinäisyyden. Brodskin aavikon maisema ei ole vahingossa ilman ihmisiä. Alkaen runosta "Isaac ja Abraham" aavikon maisemat osoittautuu olemaan hedelmättömiä. "Hills, kukkulat, et voi pitää niitä, mitata ..." Tämä on BrodSkin reaktio peltotöihin vähitellen kääntämällä sulauksia. Brodski osoittaa, että läpi joka autiomaassa putoaa hiekkaan, seisoo edelleen ja voi jopa kuolla.
ellauri263.html on line 588: Ihminen on mikrokosmos, ja eri planeettakausien kehityksellä on ihmisessä omat vastaavuutensa esimerkiksi aisteina sekä tajunnan eri tasoina ja ominaisuuksina. Ihmisessä voidaan siten erottaa seitsemän prinsiippiä, jotka ovat ātma eli Sopen villakoira, buddhi eli henkinen sielu, manaus eli inhimillinen sielu, kamala rumpa eli himo- tai tunnekeho, lingam shakiraan eli fyysisen kehon kaksoispuoli ts. astraalikeho, prawna eli elonhenkäys elävässä olennossa ja stool shakirasta eli fyysinen keho. Neljännen juurirodun aikana ihmiskunnassa oli vielä toimivana "kolmas silmä" eli henkinen näkökyky, jonka fyysinen elin on nyt surkastunut ja tunnetaan häpy- tai peräaukkona.
ellauri263.html on line 592: Blavatsky ei pitänyt esittämiään oppeja aivan täydellisinä tai ehdottomina, paitsi siltä osin kuin opit ovat Viisauden Mestarien (Olcott ja Judge) hänelle sanelemia, vaan piti teosofian yhtenä päämääränä luonnon selvittämättömien lakien tutkimista. Hän myös varoitti tekemästä teosofiasta uskomusjärjestelmää, koska hänen mukaansa sokea usko on haitallista. Teosofinen seura hyväksyi vuonna 1924 päätöslauselman ajatuksenvapaudesta. Sen mukaan ei ole mitään dogmia tai mielipidettä, joka millään tavalla sitoisi ketään Teosofisen Seuran jäsentä. Jäsenyyden ainoa ehto on seuran kolmen ohjelmakohdan hyväksyminen. - IZE todellisuutena ihmisessä;
- Laki prosesseina, joiden avulla ihminen
ellauri266.html on line 506: Frans B.M. de Waal (s. 1948, 's-Hertogenbosch, Alankomaat) on psykologi, etologi ja kädellisten tutkija. Hän on kädellisten käyttäytymisen professori Emoryn yliopistossa, Atlantassa, Yhdysvalloissa. de Waal on myös kirjoittanut lukuisia kirjoja kädellisten käyttäytymisestä, joista on suomennettu ainakin Hyväluontoinen : oikean ja väärän alkuperä ihmisessä ja muissa eläimissä (alkuteos Good natured : the origins of right and wrong in humans and other animals). Hänen tutkimuksensa keskittyy kädellisten sosiaaliseen käyttäytymiseen, kuten ristiriitojen ratkaisuun, yhteistyöhön ja ruuan jakamiseen.
ellauri277.html on line 372: Bahai-uskon mukaan taivas ja helvetti eivät ole palkkio- tai rangaistuspaikkoja, jotka saavutettaisiin ruumiin kuoleman jälkeen, vaan ennemminkin ihmissielun tai mielen tiloja, jotka saavutetaan ennen kuolemaa. Taivas on läheisyyttä Jumalaan, mikä syntyy läheisyydestä uskonnon ilmaisijaan hänen opetustensa tutkimisen, ymmärtämisen ja noudattamisen kautta. Helvetti on vastaavasti etäisyyttä niistä. Toisin kuin monissa muissa uskonnoissa, bahait eivät näe ihmisessä pahuutta. Kaikki Jumalan luoma on pohjimmiltaan hyvää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei ihminen kykenisi tekemään julmia tekoja kanssaihmisiään ja ihmiskuntaa kohtaan. Se tarkoittaa vaan että nekin julmat teot ovat hyviä. Stalin teki erehdyxiä mutta oli pohjimmiltaan hyvä mies.
ellauri301.html on line 176: Ehkä Mankelin porukat oli schartaulaisia? Henric Schartau (27. syyskuuta 1757, Malmö – 3. helmikuuta 1825, Lund) oli ruotsalainen pappi ja saarnaaja Henric Schartau. Schartau toimi Lundissa, Lundin tuomiokirkossa lähes 20 vuotta, ja hänen näkemystään leimasi puhdasoppisuuden sävyttämä pietismi. Hänen oppinsa, schartauanismi, pysyi kirkon sisäisenä herätysliikkeenä eikä ollut vapaakirkollinen ilmiö. Hänen saarnojansa perusaineksen muodosti oppi Pyhän Hengen työstä ihmisessä ja oppi armonjärjestyksestä.
ellauri311.html on line 286: takia. Tämä erkaantuminen aiheuttaa ihmisessä jännitettä. Tätä jännitettä
ellauri351.html on line 156: Jos ihminen on aggressioon kykenevä ja aluettaan puolustava laumaolio, jonka käyttäytymistä ohjaavat "ryhmäpaine, kunnian ja solidaarisuuden tunteet sekä oma ja läheisten hyvinvointi", ja jos ihmisessä on "potentiaalia vainoharhaiseen kokemiseen", on vaikea ennustaa, että kansamurhien aika olisi ohitse, kuten juutalaiset ovat juuri näyttämässä. Niiden todennäköisyys voi kuitenkin vähentyä, jos ymmärryksemme ja itseymmärryksemme johdateltavuudestamme, ryhmäytymisestä ja psykososiaalisista mekanismeista lisääntyy.
ellauri359.html on line 189: Kun keho ei enää pysty suorittamaan tehtäviään luonnossa, ihmisen sanotaan kuolevan. Silti mies ei kuole; hän on erotettu vain eräästä ruumiinosasta, josta oli hänelle hyötyä maailmassa. Mies itse elää. Hän elää, koska hän on ihminen, ei ruumiista, vaan hengestä; sillä henki ihmisessä ajattelee; ja ajatus yhdessä kiintymyksen kanssa tekee miehen. (Tästäkään pykälästä ei Blake perustanut.)
ellauri390.html on line 273: Romaanissa esitetyissä tilanteissa ei ole sijaa jaloudelle ja kunnialle, ei ole sijaa edes perusinhimilliselle ystävällisyydelle ja säädyllisyydelle. Hirviömäinen yhteiskuntarakenne tuhoaa ihmisessä kaiken hyvän ja jyväshyvän. Julmuus ja laittomuus - sosiaalinen, kansallinen, aineellinen - voivat ja saavat aikaan vain vielä suurempaa julmuutta ja laittomuutta. Yhteiskunta on kuuro, yhteiskunta on välinpitämätön. Sellainen yhteiskunta tuhoaa itsensä. Kirjoittaja syyttää häntä kertoen tarinan ankarasti ja samalla yksinkertaisesti, ilman koristelua tai epiteettejä. N. S. Leskovin [Mitä vittua?] romaania "Pietarin slummit" pidettiin "sosialistisimpana venäjän kielen romaanina".
xxx/ellauri010.html on line 875: Joskus psykopaattinen ja narsistinen persoonallisuushäiriö ovat samassa ihmisessä – mutta eivät välttämättä.
xxx/ellauri027.html on line 615: Esa Saarinen näkee jokaisessa ihmisessä aarrearkun. Kannen läpi ei kuitenkaan voi nähdä mitä arkussa on sisällä. Sama vika on ruumisarkussa. Tähän perustuen on tehty monia jänniä jaxoja poliisisarjoissa.
xxx/ellauri056.html on line 164: Ensimmäinen ero kirkasti, että hän on kovaääninen boheemi kuten äitinsä. Toinen opetti sanomaan ei. Viimeinen eropäätös opetti Kutrille, että hän pyrkii väkisin korjaamaan viat toisessa ihmisessä.
xxx/ellauri075.html on line 495: Lowryn omin sanoin: ”Romaanissani on siis kysymys ennen kaikkea niistä ihmisessä piilevistä voimista, joiden vuoksi hän pelkää omaa itseään. Siinä on kysymys myös ihmisen syyllisyydestä, hänen katumuksestaan, hänen lakkaamattomasta ponnistelustaan kohden valoa menneisyys taakkanaan ja hänen lopullisesta tuomiostaan. Allegoriana on Eedenin puutarha, joka on samalla maailma.”
xxx/ellauri104.html on line 853: Eikö se ole luonnollinen asia että ihmiset tekevät pikku pahoja, miksi Raamatun pitää syyllistää ihmistä aina syntiseksi, niinkuin hyviä puolia ei ihmisessä olisikaan?
xxx/ellauri121.html on line 130: Hyvä Levinas! Toiseuden lisäksi keskeinen teema Lévinasin etiikassa on kasvojen merkitys. Kasvot edustavat ihmisessä riisutuinta itseä, haavoittuvuutta ja kontrollin puutetta, toisin kuin arvoasemamme, tapamme pukeutua tai se mitä passiin on kirjoitettu. Hmm. Kiinalaisista kasvoihin kuuluu noikin asiat, joiden menetystä ne pelkäävät. Passistakin kazotaan nimenomaan kasvoja. Kasvojen menetystä suri se uskonnollinen sähkömies [viite tarvitaan], tai venäläisen huoran pilluun kurkistanut suomalainen matkamies. Nykyään on musta mukava käydä kaupassa, kun on naamarit, ei tarvize kazoa kaikkien turveloiden pärstävärkkejä. Vastuu menee jopa niin pitkälle, että Lévinas allekirjoittaa täysin Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljesten lausuman:
xxx/ellauri126.html on line 522: Kukaan ei ole solu solulta laskenut ihmiskehon solujen määrää. Vuosien mittaan sitä on kuitenkin arvioitu elinten painon sekä niiden solujen koon ja painon perusteella. Melko tuore laskelma päätyi siihen, että ihmisessä on noin 37 biljoonaa solua (37 ja kaksitoista nollaa perään). Tilaajille.
xxx/ellauri157.html on line 477: Martin Buberin Minä-Sinä-filosofia perustuu jaolle kahdenlaisiin maailmassa vallitseviin suhteisiin: Minä-Sinä ja Minä-Se. Näitä suhteita Buber kutsuu nimityksellä "perussanapari". Puhe perussanapareista viittaa suhteen kielelliseen perustaan: suhde syntyy kielessä ja elää siinä. Kieli on Buberille jotain subjektiivisuuden ylittävää, ja ”kieli ei ole ihmisessä, vaan ihminen kielessä”. (Buber, M., Die Schriften über das dialogische Prinzip, Heidelberg, 1954. 21:49). Perussanat määrittelevät ihmisen olemista, ja Buberin mukaan ihmisen maailma on kaksitahoinen tämän kommunikaation kaksitahoisuuden mukaisesti. Buberille ei myöskään ole minuutta irrallaan perussanojen määrittelemistä sosiaalisista suhteista: on vain perussanan Minä-Sinä Minä tai perussanan Minä-Se Minä.
xxx/ellauri165.html on line 80: Vuoden 2022 utopiassaan Mercier vastaa näihin kritiikkeihin. Hän uskoi lujasti ihmisen synnynnäiseen hyvyyteen ja hyväntahtoisuuteen ja siksi näki ihmisessä luontaisen taipumuksen hyveeseen. (Har, har.) Mercier’n mukaan onnellisuutta ei pysty saavuttamaan ilman kanssakäymistä, sosiaalisuutta. Juuri tämän sosiaalisuuden ja siitä seuraavan onnellisuuden Mercier esitti perusteluksi sille, miksi vuoden 2022 yhteiskunnassa sovellettaisiin rousseaulaista yhteiskuntasopimusta. Vaatimattomuus, huolenpito köyhistä ja tasa-arvo ovat Mercier’lle onnellisuuden premissejä yhteiskunnassa.
xxx/ellauri165.html on line 119: Lutherin mukaan Maria on ennen kaikkea kristityille esikuva ja esimerkki. Marian esikuvallisuuden ja esimerkillisyyden voi nähdä kahdella tavalla: esikuvana, josta tulee ottaa mallia ja esimerkkinä, joka kertoo Jumalan armosta Marian elämässä. Maria on Lutherin mukaan esikuvallinen nöyryytensä ja uskonsa kautta. Lutherin mukaan usko syntyy ihmisessä Jumalan sanan vaikutuksesta. Jumalan sana tekee ihmisen nöyräksi, ei-miksikään. Ihminen ei voi omin teoin pyrkiä kohti todellista nöyryyttä, tulla säälittäväxi nollaxi.
xxx/ellauri208.html on line 965: Isäni, rakkaani -romaanin ja Veljeni Sebastianin jälkeen Annika Idström niputettiin suomalaisen 1980-luvun kirjallisuuden "pahan koulukuntaan" yhdessä muun muassa Anna-Maija Ylimaulan, Eira Stenbergin, Esa Sariolan ja Juha Seppälän kanssa. Hyvän ja pahan ikuisen problematiikan käsittelyssä näitä muuten varsin erilaisia kirjailijoita yhdisti kylmän viileä ja moralisoimaton tapa nostaa esiin pahaa ihmisessä.
xxx/ellauri230.html on line 94: (Tää pätkä referoi toista Kusimukin kirjaa:) Kuka oli kenenkin kanssa ja miksi? Onko sillä niin väliäkään? Kikujulle tässä on kokonainen maailma: alttiuden, synnin ja ristiriitojen aallokko. Lukija jää pohtimaan vapauden olemusta, mutta myös teekuppeja, puiden lehtiä aamu-usvassa, olohuoneen paperiovia, tulikärpästen lentoa puutarhan hämyssä - ja sitä, miten mieliteon torjuminen ja heltymys voivat vuorotella samassa ihmisessä.
xxx/ellauri259.html on line 279: Termi Anātman (sieluttomuus, hengettömyys, persoonattomuus, epäizekkyys - näistä vastineista näkee jo miten epälänkkäri käsite on kyseessä) viittaa keskeiseen buddhalaiseen käsitykseen, jonka mukaan ei ole olemassa ilmiötä, jolla olisi "itse" tai sielu. Se on yksi kaiken olemassaolon kolmesta ominaisuudesta ( Pali: tilakkhaṇa; Sanskrit: त्रिलक्षण trilakṣaṇa) yhdessä dukkhan (kärsimys, tyytymättömyys) ja aniccan (pysymättöyys) kanssa. Oppi kieltää, että missään ihmisessä tai missään muussa olisi mitään, mitä kutsutaan "itseksi", ja että usko "itseen" tai "sieluun" on Dukkhan lähde (kärsimys, kipu, tyytymättömyys).
xxx/ellauri259.html on line 307: Harveyn mukaan Attān kontekstuaalinen käyttö Nikāyasissa on kaksipuolista. Yhdessä se kieltää suoraan, että ihmisessä voidaan löytää mitään, jota kutsutaan itseksi tai sieluksi, mikä on ihmisen pysyvä olemus, teema löytyy brahmanisista (muinaisista hindulaisista) perinteistä. Toisessa, toteaa Peter Harvey , kuten Samyutta Nikaya IV.286:ssa, Sutta pitää materialistista käsitystä pre-buddhalaisen Veda-ajan "ei kuolemanjälkeistä elämää, täydellinen tuhoutuminen" kuoleman yhteydessä Itsen kieltämisenä, mutta silti. "sidottu uskoon Itseen". "Itse on olemassa" on väärä lähtökohta, väittävät varhaiset buddhalaiset tekstit. Lakkaa kirmurtelemasta Peter, tää on aivan selvää pässinlihaa, materialismia!
xxx/ellauri303.html on line 500: Juutalaisuus vahvistaa, että ihmisillä on syntyessään halu tai halu tehdä hyvää, ja vieläzer hara (יצר הרע), taipumus tai halu tehdä pahaa. Nämä lauseet heijastavat käsitystä, että "jokaisessa ihmisessä on vastakkaisia luontoja jatkuvasti ristiriidassa", ja niihin viitataan monta kertaa rabbiinisessa perinteessä. [29] Rabbit jopa tunnustavat vieläzer ha-ran positiivisen arvon : ilman yetzer ha-raa ei olisi sivilisaatiota tai muita ihmisen työn hedelmiä. Midrash ( Bereshit Rabbah9:7) sanoo: "Ilman pahaa taipumusta kukaan ei synnyttäisi lasta, rakentaisi taloa tai tekisi uraa." Seurauksena on, että yetzer ha-tov ja yetzer ha-ra ymmärretään parhaiten paitsi hyvän ja pahan moraalisina kategorioina, myös ihmisen sisäisenä konfliktina epäitsekkäiden ja itsekkäiden suuntausten välillä.
xxx/ellauri385.html on line 209: Myymikko, olpa hän sitten mitä lajin tahansa, selittää tällaisen käymälämyyryämisen viittaamalla ihmisen ikuisesti siittimelliseen luontoon joka muka estáä yksilön kapinoimasta jumalatonta järjestystä ja waltun arvovaltaa ja sem edustajia vastaan. Valgaarimarxiumin edustaja puolestaan sivuuttaa tuollaiset ilmiöt sen kummemmina, sika hän nutä kykenisikään sen enempää ymmärtämään kuin tulkitsemaan. koska ne eivät välittömästi selity taloudellisista tekijöistä. Freadm näkemykset pääsevät jo huomattavasti lähemmäksi tosiveikkoja, hãn kun tulkitsee tällaisen käyttäytymisen seuraukseksi syyllisyydentunnosta, joita (mies)ihmisessä jo lapsuudessa syntyy isompikikkelisiä isähahmoja kohtaan. Tällnin jää vain siementämättä käsittelemämme käyttäytymisen sosiologinen alkuperä ja tehtävä, eikä tältäkään pohjalta süs päästä käytännön ratkaisuun. Lioin e Freudin käsitys ota huomioon tuon käyttäytymisen yhteyttä suurten massojen sukupuolielämän tukahtumiseen ja siitinten kieroutumiseen.
xxx/ellauri388.html on line 334: Elämän voima puussa, kasvissa vastaa luonnon lakia tuottaessaan siemeniä; elämän laki ihmisessä ilmenee perhe-elämän halussa; intohimon ääni on elämän ikuisen lain ääni, joka on kotosin hengestä eikä suinkaan jalkovälistä. Ihmisen ruumiillinen luonto on voimaton siittämään, jollei henki sitä elähytä. Hän on ylösnoussut! voitte huudahtaa kun henki on laskeutunut.
xxx/ellauri388.html on line 515: Voi ainakin kysyä, eikö ihmisessä tapahtuva sperman kerääntyminen ja eroittautuminen ole suuressa määrin tavan seuraus, aivan niin kuin ylenmääräinen syljen vuoto on seuraus samaten kehitetystä sylkemisen tavasta. Jotkut ihmiset kehittävät siihen määrään tämän tavan, että voivat täyttää syljellään lähes kaksi pulloa päivässä. Toiset taas sylkevät hyvin harvoin.
35