ellauri012.html on line 324: Näin sun silmät, kun sanoit viimeisen kerran hyvästi, sul oli silmät ihan ristissä. Kesti yli puoli vuotta ennenkuin kirjoitit mulle, koko sinä aikana en saanut mitään messua. Ihailin tätä vaitioloa, en voinut sitä syyttää, mutten kyennyt samaan. Kirjoitin sulle, sä et vastannut: sun sydän oli kiinni, mutta nyt tää siipan puutarha on auki; jumala on vetänyt ulos ja jättänyt sut yksin. Se vaan testaa sua; pure hammasta ja koita imaista se takaisin. Me tarvitaan jahven apua jotta saadaan kettingit rikki, me ollaan liian kiintyneitä irrottaaksemme itse itsemme. Meidän hullutukset ulottuivat kaikkein pyhimpään; meidän lemmiskelyt oli valtakunnallinen skandaali. Niitä luetaan ja ihaillaan; siitä rakkaudesta kirjoitetaan vieläkin. Me ollaan lohdutuksena mokaileville nuorille tästä ikuisuuteen; ne jotka jää kiinni meidän jälkeen voi tuntea itsensä vähemmän syyllisiksi. Me ollaan rikollisia, jotka narahti tosi myöhään; ollaan rehellisiä! Korjataan siinä määrin kuin mahdollista tekemämme hairahdukset, Ranska joka todisti meidän munaukset hämmästyy kun sanomme: Sori siitä. Hämätään kaikkia jotka koittaa kopioida meitä; pelataan jahven jengissä itseämme vastaan, et vältetään sen tuomarointi. Meidän vanhat mokat vaatii sovitukseksensa kyyneleitä, häpeää ja surua. Tarjotaanpa näitä lääkkeitä siis sydämen pohjasta, punastutaan ja ulvotaan. Jos meidän sydämet ei ole alkuun ihan mukana, ainaskin voidaan ajatella et niiden pitäisi olla.
ellauri117.html on line 400: Francis Scott Key Fitzgerald (24. syyskuuta 1896 St. Paul, Minnesota, Yhdysvallat – 21. joulukuuta 1940 Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat) kuuluu Yhdysvaltojen 1900-luvun merkittävimpiin kirjailijoihin. Häntä pidettiin omana aikanaan ”kadotetun sukupolven äänenä”, niiden nuorten jotka aikuistuivat ensimmäisen maailmansodan aikana. Hän kirjoitti viisi romaania ja kymmeniä novelleja, jotka kertovat nuoruudesta ja epätoivosta ja kuvasivat aikaansa osuvasti ja elävästi. Hänen kirjoissaan ihaillaan erityisesti narsististen tunteiden rehellistä kuvausta.
ellauri145.html on line 1005: Ce qu´on admire fort sur elle, Se mitä siinä varsin ihaillaan,
ellauri217.html on line 769: Kirjan kaksi päähenkilöä ovat kertoja Sal Paradise ja hänen ystävänsä Dean Moriarty, jota ihaillaan huolettomasta asenteestaan ​​ja seikkailunhalustaan. Hän on vapaamielinen ja kapinallinen persoona, joka haluaa kokeilla kaikkea ja toimii inspiraation lähdenä ja katalysaattorina Salin matkoille. Romaani sisältää viisi osaa, joista kolme kuvaa automatkoja Deanin kanssa. Kerronta sijoittuu vuosiin 1947–1950, on täynnä amerikkalaista tyyliä ja merkitsee tiettyä aikakautta jazzin historiassa , "jossain Charlie Parker -ornitologiakauden ja toisen, Miles Davisin kanssa alkaneen ajanjakson välissä " (osa 1, luku 3). Romaani on pitkälti omaelämäkerrallinen, Salin ollessa kirjailijan alter ego ja Deanin edustaessa Neal Cassadya . Kerouacin tavoin Sal Paradise on kirjailija, joka julkaisi juonen aikana kaksi kirjaa, vaikka nimiä ei kerrotakaan. Vuonna 1961 opiskelijalle kirjoittamassaan kirjeessä Kerouac kirjoitti: "Dean ja minä lähdimme matkalle Whitmanin jälkeisen Amerikan halki LÖYTÄMÄÄN tuon Amerikan ja LÖYTÄMÄÄN amerikkalaisen miehen luontaisen hyvyyden. Se oli oikeastaan ​​tarina kahdesta katolisesta kaveruksesta, jotka vaeltelivat maassa etsien Jumalaa. Ja me löysimme hänet." Julkaistun romaanin ensimmäinen luonnos kirjoitettiin kolmessa viikossa huhtikuussa 1951, kun Kerouac asui toisen vaimonsa Joan Havertyn kanssa osoitteessa 454 West 20th Street New Yorkin Manhattanilla . Käsikirjoitus kirjoitettiin koneella niin sanotulle "käärölle" – jatkuvalle, 37 metriä pitkälle rullalle, joka koostui kuultopaperiarkeista, jotka hän leikkasi kokoon ja teippasi yhteen. Jim Irsay osti On the Road -kirjan alkuperäisen käärön vuonna 2001 2,43 miljoonalla dollarilla (vastaa 4,32 miljoonaa dollaria vuonna 2024). Sitä on ajoittain asetettu julkiseen katseluun, ja ensimmäiset 9 metriä on rullattuna auki. Vuosien 2004 ja 2012 välillä käärö oli esillä useissa museoissa ja kirjastoissa Yhdysvalloissa, Irlannissa ja Isossa-Britanniassa. Se oli esillä Pariisissa kesällä 2012 kirjaan perustuvan elokuvan kunniaksi.
ellauri300.html on line 338: Tulos: Naiset, jotka pystyvät ainutlaatuisesti muotoilemaan ja toteuttamaan ohjelmia, jotka voivat tyydyttää miesten haasteet ja viis veisata lasten kysymyksille. Tuhansista lahjakkaista naisista on tullut miehensä ohella lähettiläitä (shluchot) eri yhteisöihin. Ensimmäinen haaste, jonka nämä pariskunnat kohtaavat, on siirtää tuttu chassidiympäristö vieraiden ja vastakkaisten arvojen ilmapiiriin; luoda chassidikodin lämpöä ja voimaa ilman hoivaavan yhteisön tukea, kaukana perheestä ja ystävistä. Usein haasteeseen sisältyy tarve oppia uutta kieltä, selviytyä uskomattomista vaikeuksista saada kosher-ruokaa ja sopeutua uuteen ja outoon päivittäiseen elämäntapaan. Monia shluchoteja ihaillaan sulosta ja rohkeudesta, jolla he vastaavat näihin haasteisiin. Antelias vieraanvaraisuus, joka on ominaista Lubavitcherin kodeille kaikkialla maailmassa, on ilmaus näiden naisten lämmöstä ja viisaudesta.
5