ellauri002.html on line 1170: Kuusikymppisenä vielä ihailija mahaan puukotti.

ellauri011.html on line 501: Hippie kirjan motoista (niitä on koko liuta sivuntäytteenä) yksi on otos Luukkaasta: vittuun vanhemmat, mun oikee äiti ja veli on mun ihailijakunta. Et terkkuja vaan sinne rajan taa, kannetaan kaunaa kun tavataan.
ellauri012.html on line 315: Mutta olin yhä epäluuloinen. Luulin että naiset ei pysty pitämään lupauksia ellei niitä pakoteta siihen jollain valoilla. Vaadin noi valat, ja taivaan takuumieheksi, ettei mun tarvitsis enää epäillä. Kiitti teille pyhät paikat ja lujaseinäiset luostarit! ootte vapauttaneet mut tuhannesta huolesta. Uskonto ja hartaus pitää tarkkaa vartiota teidän muurien ja rautaristikoitten ympärillä. Tää on täyttä lepoa mustasukkaiselle mielelle! Miten kärsimättömästi mä siihen pyrinkään! Kuljin ympäri kuin jalopeura päivittäin kehottamassa sua tähän uhraukseen; mä ihailin (uskaltamatta mainita) sun kauneutta, ihankuin en oisi sitä ennen nähnytkään. Oliko se pyhistelyn aikaansaamaa kukintaa, vai mun suuren menetyksen kaikua, en välittänyt tutkia, kiirehdin vaan sun nunnavihkimystä. Lahjoin sun abbedissan rahalla että saisin oikeuden sit sut haudata. Talon papit oli myös lahjottu ja pidettiin poissa sun läheltä, vaikka murisivat. En unohtanut mitään, isoa enkä pientä asiaa, ja jos sä olisit päässyt mun kynsistä, mä en ois itsekään mennyt luostariin; olin päättänyt seurata sua kaikkialle. Mun varjoni ois seurannut sun askelia ja aina aiheuttanut sussa sekaannusta tai pelkoa, mistä mä itse oisin ilahtunut.
ellauri014.html on line 36: Lainasin Pamela piukkapepun kirjastosta. Sen esipuhe oli paksulti alleviivattu ja merkitty huutomerkein. Joku on kai lukenut tän tenttiin - vittuako typeryxet alleviivaa kirjaston kirjoja? ei siitä ole mitään apua! Wäinö mainitsee siinä kiittävään sävyyn Paul Bourgetin. Ai kenet, kysyt ehkä, niin minäkin. Katsoin Wikipediasta. Wannabe-julkkistyrkky viisinkertainen melkein-nobelisti, agnostikko, joka palasi katoliseen uskoon romaanissa Le Disciple. Se oli Gladstonen mielikirjoja. Russell pelkäsi Gladstonea pikkupoikana. Ei varmaan ollut Russellin mieleinen kirja. Bourget oli ollut sielun hienoudessa edellä ihailijattariansa, Wäiskin mielestä. Samaa ei voinut sanoa Richardsonista, joka ainakin Fieldingin leirissä kuvattiin pieneksi, punakaksi, turhamaiseksi, arkipuheiseksi pikku mieheksi. Tuntuuko jo pientä narsistisen setämiehen hajua? - Asiasta 3:nteen, kuppainen Kasimir Leino kirjoitti kalikkarunon Gladstonen kunniaxi, verraten sen Irlannin kohtelua suomen sortoaikaan.Sellainen HINOA JOHN -vittuilu Paulille tussilla Johnin oveen. No Pohjois-Irlannin Karjalaa ei sentään antanut Gladstone takaisin. Sattui silmiin, kun koitin löytää tietoa Kasimirin kupasta.
ellauri014.html on line 473: Siinä sivussa proto-Byron kehuu Juuliaa ihan kupliksi. Jatkaa siitä minkä tiehensä karkoitettu kotiope jäi. Ja kun se pitää taukoa törkeestä ylistyxestä, Claire jatkaa. Iltalukemista narsistinaisille. Julien vastauskirjeet ihailijakaartille osoittaa et se on nyttemmin omasta erinomaisuudestaan suunnilleen samaa mieltä.
ellauri014.html on line 751: Jullukka ruinaa Clairee muuttamaan sen kanssa kimppaan, kuuntelemaan päivittäin sen vuodatuxia. Mitä vastaa tää ikuinen sivuvaunu, Julkun ja Pröön prätkän kolmas pyörä, kolhiintunut anopinsurma? Vois kuvitella et se on vähän kade tälle Milli-Mollille, jolla on varakkaampi mies, 2 poikaa, ja ihailija. Ja isompi talo. Sillä itellään on vaan orpotyttö, pitempi naama ja rumemmat vaatteet kuin Hande tontulla.
ellauri014.html on line 917: Jullen kaverit: maalaistollot, upseerit evp, emerituskauppiaat, lasten kavereiden vanhemmat. Wollen kamuina on vielä joitain höynähtäneitä gentlemannifarmareita, sen entisiä humputteluveikkoja. Mökkinaapureina on hauskoja originelleja tai nöyriä ihailijoita. Kiltistippä Julle kestizee maalaisäijiä, nyrkkiin haukotellen kuuntelee niiden puisevia juttuja. Tähän käsittelyyn huolitaan vain vanhoja rupuja, ettei muiden rotinkaisten ala käydä kateeksi. Julle antaa vielä lasten ojentaa äijälle (niin, ne on aina äijiä, perheenpäitä) jonkun pieleen menneen käsityön emännälle kotiin vietäväxi. Kotona vanhus kertaa koko jännän vierailun ja koko perhe yhteen ääneen siunaa herrasväkeä. Vertaa La Republica 200 vuotta myöhemmin.
ellauri014.html on line 1209: Parempi kuolla nyt, lopettaa peli kun on joholla, eikä vasta viimeisexi jääneenä ryppyisenä leskenä. Kuolla reippaana hyvässä kunnossa kauniina, ihailijoiden ympäröimänä, eikä yxin jossain hoivakodissa masentuneena vanhana kalkkunana, niinkuin Tutu.
ellauri022.html on line 922: Celan sanoi että mikään ei saa runoilijaa lopettamaan runoilua. Paneppa tämä piippuusi ja polta, antimuusa! Celan oli kääntäjä. Mikään ei saa kääntäjää lopettamaan kääntämistä. Se käänsi romaniaa, ranskaa, epsanjaa, portugalia, italiaa, venäjää, hepreaa ja englantia saxaxi. Celan on toivottomasti sairas, sanoi Heidegger 1967, typerä ex-nazi. Saattoi olla oikeassakin. Molemmat kai olivat. Ne ehkä joteskin ihailivat toisiaan, ihan syyttä, ja ehkä pettyivät.
ellauri023.html on line 1042: mitä Eski eritoten ihaili.

ellauri023.html on line 1103: Auschwitz täytti juuri vuosia. Hassunnäköinen Leevi-serkku, Damiano Malabaila eli Primo Levi (1919), joka osallistui leirille, kuoli '87 pudottuaan kerrostalon rappukuiluun. Kuolema todettiin virallisesti itsemurhaksi, mutta ystävät ja ihailijat ovat kyseenalaistaneet päätelmän: heidän mielestään niin vimmaisen elämänhaluinen mies ei tappaisi itseään. Jotenkin Nykin Judentumia se näpäsi, että hemmo selvii Auschwitzistä muttei saablari selviä loppusuorasta, jaxa vaivaista satasta sileetä, kaatuu rappuihin. Levi ei jättänyt itsemurhaviestiä. Mikähän se oisi ollut? "Hei me lennetään!"
ellauri023.html on line 1150: Leevi rakastaa laatusanoja, ihaili Joseph Conradia (ei ois kannattanut), ja joskus kuulostaakin Conradilta, paizi että käyttää sievempiä ja pienempiä laatusanoja.
ellauri024.html on line 802: Jussi Tenkulla oli huone jossain metsätalolla. Se tuli Jaakon apulaisten huoneeseen, jossa ei sattunut olemaan muita, ja kysyi järkyttyneenä: Oletko muuten kuullut, että Peep Koort on kuollut? En ollut kuullut. En koko Peep Koortista. En edes tiennyt että kysyjä oli Jussi Tenkku. Jussi Tenkku neuvoi Arskalle, mitä on henki: se on der Geist. Tenkku ei pitänyt Timo Airaxisesta (sehän onkin täys paska), eikä Jaakko Hintikasta. Arskan hyvä ystävä Juha Mannerkorpi on mulle taas yx mystinen Peep Koort. Ei mitään hajua. Se varman ihaili Arskaa kunnolla, saa niin paljon kiitoxia.
ellauri030.html on line 512: 55-vuotiaana Arttu saattoi ostaa oman huoneiston, jossa se sit bunkkasi loppupeleihin. Wagner (ei porsas vaan se säveltäjä) kuului Artun nyt kasvavaan ihailijakerhoon. Arttu tykkäs koirastaan enemmän kuin ihmisistä, mutta pelasti kuitenkin jonkun (toisen) 9-vuotiaan pikkupojan hukkumasta. Siltä jäi postuumisti ohjekirjanen miten voittaa riitaisa väittely. Sillä oli paljon peliminuutteja alla.
ellauri031.html on line 314: Mussolinin isä oli seppä ja sosialisti, äiti oli katolinen ope. Benito nimettiin Mexicon vasemmistopresidentin Juarezin mukaan. Se oli vanhin lapsi kolmesta. Benito autteli iskää ideapajassa, isä ihaili Garibaldia (niinkuin se Conradin italiaano Panamassa) ja Bakuninia. Benitokin kunnioitti Garibaldia, muttei myöhemmin enään Bakuninia. Benitoa ei kastettu, vanhemmille tuli siitä riita. Siitä tuli 1901 kansakoulunopettaja munkkikoulusta, siis äiti voitti riidan lopulta. Niin aina.
ellauri036.html on line 1024: kun maailma ihaili sitä mitä se tappaa nyt;
ellauri037.html on line 561: Lähdetään siis Danzigista eli Gdanskista, jossa Arttu syntyi 100v ennen Mikko Rothia. Sen iskä Heikki oli saxalais-hollantilainen patriisi ja äiti Johanna monilahjakas salonginpitäjä ja kirjaltaja. Se Schopen lapiosana tulee siis hollannista. Uskonnottomia olivat, vallankumouxellisia rebublikaaneja, kosmopoliitteja ja anglofiilejä. Toisin kuin Sope siis, taas, paitsi sitä ateismia. Kun Gdanskista tuli osa Preussia, lipilaari Heikki muutti perheineen länsimielisempään Hampuriin. Artun pikkusisko Adele oli sitä 8 vuotta nuorempi. Ei siis leikkikaveri, vaan ärsyttävä vanhempien lemmikki kuin Riku. Heikki ja Hanna antoi lapsilleen A:lla alkavat nimet, niinkuin saman pesueen koiranpennuille. Artun koirankin nimi oli Atma. Arttu oli vaihdossa Ranskassa ja styylas siellä ikätoverinsa pojan kanssa, ja soitti sen kanssa huilua. 15v jolppina se lähti Euroopanympärimatkalle vanhempien kaa, business and pleasure. Tää oli Heikin juonia: se halus Artun perhebisnexeen, Arttu halus yliopistoon joka oli iskän mielestä turhuutta. Jos haluut matkalle, niin sit jatkat sen jälkeen kauppakoulussa. Jos haluut verstaalle, niin unohda koko turnee. No se lähti reisulle, mut katu sitä myöhemmin. Wimbledonissa oli tyyyylllsäää jossain anglikaanikoulussa. Sixikin se vihas uskontoa myöhemmin. Heikki rähjäsi Artulle huonoista todistuxista niin kovasti, että Hanna pelkäsi sen menettäneen järkensä. Ehkä menettikin. Heikki hyppäs kanaaliin Hampurissa 1805. Se oli yhtä autisti kuin poikansa, ja yhtä masis. Sope sanoikin et sen luonne on isän peruja. Isän puolella oli enemmänkin hulluja. Äiskä sensijaan oli seuraihminen. Sope ihaili isäänsä kai six kun ei pärjännyt alkuunkaan äidille, ja äiti vaan hemmotteli pikku Adia. No Heikiltä jäi mojova potti, joka jaettin kolmeen osaan. Arttu sijoitti omansa varovasti valtionobligaatioihin ja nettosi sillä 2x enemmän kuin yliopiston professori. Oli varaa sitten vittuilla koulufilosofeille.
ellauri042.html on line 848: Chesterton, joka kääntyi aikuisiällä katoliseksi, ihaili sir Thomas Morea ja luonnehti tätä "Englannin historian suurimmaksi historialliseksi henkilöksi". Hän on myös saanut vaikutteita useilta henkilöiltä, kuten Tuomas Akvinolaiselta. Chesterton ei koskaan käyttänyt eikä hyväksynyt sanaa konservatiivi. Mut sellainen se oli. Ja vitun läski punkero. Sillä oli yhtä läski ja vielä katolisempi aisapari
ellauri047.html on line 45: Hesarissa oli "Annan Sohvalla" Kumikanan juttu jenkki sotaleskestä jonka nimi oli August. Nimestä huolimatta nainen kuitenkin, tietenkin. Sen miesvainaa oli ollut sotahullu tsykologi. Augustin piti luvata olla lopun ikäänsä naimatta saadaxeen sotalesken eläkettä. Weimarin Karl Augustin isosetä oli Friedrich II, joka hoiti kihtiään kaalikääryleillä. Karl ihaili sitä kovasti, koska se oli ollut Voltairen ystävä. (Nyt tuli mieleen se väärennetty Friedrichin kirje, joka suututti Rousseaun niin sikana.) Goethe oli niinko Karlin Voltaire. Goethe oli sitä 8v vanhempi. Goethestä tuli salaneuvos niinkuin meidän sukulaisesta Robert Örnistä. Se kai tarkoitti oikeutta salaa käyttää ruhtinaiden rötykkää.
ellauri047.html on line 858: Se joka ihaili Voltairea, ja jonka tekaistulla kirjeellä pilkkakirveet britit

ellauri049.html on line 631: Mallarmé toimi päätoimisesti englannin opettajana ja toimittajana. Hän järjesti kotonaan kirjallisia salonkeja, joihin osallistuivat muun muassa Marcel Proust, W. B. Yeats, Rainer Maria Rilke, Paul Valéry ja Paul Verlaine. He tapasivat kokoontua tiistai-iltaisin, josta syystä ryhmää kutsutaan nimellä les Mardistes. Charles Baudelairen Pahan kukat -runokokoelma (1861) vaikutti suuresti Mallarmén varhaistuotantoon. Hän ihaili myös Edgar Allan Poen runoja, joita hän käänsi ranskaksi.
ellauri049.html on line 1104: Lundin kirjastonhoitajana ja estetiikan dosenttina 24v nai rouva Tegnerin, teini-iän kiltsikaverin Anna Myhrmanin. Anna Myhrman verkar ha varit en duktig professorsfru med stort ansvar för hus och familj. Ei siitä sen enempää. Ehti siis hyvinkin kylästyä Annaan ja bylsiskeli nuorempia myöhemmin. Eski luki liikaa Kanttia (Khäänt) ja ihaili Napsua. Sai pelkkiä kunniamainintoja runoista kunnes Larska veli kuoli, siitä valitusvirrestä napsahti eka palkinto.
ellauri050.html on line 668: sublimoizi runoihin kuten ukki, jota Saima ihaili.

ellauri051.html on line 185: Kristina Carlson: Vähä niinku länkkärissä salaa ihailis mustahattuisia pahixia.
ellauri051.html on line 1714: 1104 Drinking mead from the skull-cup, to Shastas and Vedas admirant, minding the Koran, 1104 Juomassa simaa pääkallokupista Shastasin ja Vedan ihailijalle Koraania huomioiden,
ellauri052.html on line 199: Nobelkomitean setämies Horace Engdahl ihaili ystäväänsä kyldyyriprofiilia erityisesti siitä, eze tilasi aina kaxi (2) pulloa kallista samppankaljaa heti aluxi (nobelkomitean piikkiin). Tän se oppi nähtävästi Salen homokaverilta, italialaiselta pikkumafiosolta. Ruozista on tullut kummallinen pikkuamerikka. Hurrit ja inselaffet ei ole enää eurooppalaisia vaan jotain Trumpin osavaltioita.
ellauri052.html on line 315: Coleridgen isä oli pappi, ja poikakin oli vakaumukseltaan uskonnollinen, vaikka hän nuorempana oli äärimmäisen radikaali ja vastusti dogmiuskoa. Hänen ihanteensa oli John Milton. Hän oli yksi kolmesta järvikoulun runoilijasta, lakisteista (lakists), joka nimi heille annettiin siksi, että he kaikki viettivät osan elämästään Cumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä luonnonihailua. Kolmas oli Bob Southey josta Byron ei pitänyt.
ellauri054.html on line 146: Mit vit? Ettäkö Hermann Grimm ihaili Rafu Valde Emersonia?! Kaikkea vielä. Patbrlruuna ja klientti meinaa nykyään eri asioita kuin Roomassa. Yhtä vittumaisia. Kirjeet oli vähän kuin plokit nykyään, kaikille tarkotettuja. Sen ajan sometusta. Montaigne apinoi Senecaa mut oli muuten epikuurolainen kuten Horatius ja sen porsas.
ellauri055.html on line 624: Theofrastoksen Luonteita-teoksen tapaan La Bruyère määrittelee teoksessaan ominaisuuksia, kuten "imartelevuus" tai "maalaisuus", ja antaa sitten esimerkkejä näistä luonteenpiirteistä ja käytöstavoista henkilöiden muodossa. Moralistina hän pyrki esittelyllään parantamaan aikansa yhteiskunnassa vallinneita käytöstapoja. La Bruyèrella oli laaja ja monipuolinen sanasto ja taitava satiirinen kirjoitustyyli. La Bruyèren tyyliä ihailivat myöhemmin 1800-luvun merkittävät ranskalaiskirjailijat, kuten Gustave Flaubert ja Goncourt-veljekset. Kahdeksan painosta Caractères-teoksesta ilmestyi La Bruyèren elinaikana. La Bruyère laajensi teoksessa olleita kirjallisia muotokuvia niiden suuren suosion takia. Lukijat alkoivat yhdistää kuvauksia todellisiin henkilöihin, mutta La Bruyère kiisti, että ne perustuisivat yksittäisiin henkilöihin. Kirjassa esiintyvät verhotut viittaukset aikalaisiin tekivät La Bruyèren valinnan Ranskan akatemiaan haastavaksi, mutta hänet valittiin lopulta vuonna 1693. Diplomaatti ja muistelmakirjailija Louis de Rouvroy, Saint-Simonin herttua kuvasi La Bruyèrea muistelmissaan kunnialliseksi, rakastettavaksi ja vaatimattomaksi.
ellauri055.html on line 1337: Mutta Maunold ja hänen miehensä pysyttelivät nuolenkantaman päässä kristittyjen laivasta. Sillä he olivat kaukaaviisaita miehiä. Ja piispa Henrik kieputti isoa puuristiä pääsä päällä ja huusi suurella äänellä: Te pakanat ja syntisäkit! Hyljätkää moninaiset puujumalanne ja ottakaa vastaan yxi ainokainen herra! Kuka se simmottinen on? tiedusteli Maunold. Se on isä, poika, ja pyhä henki! vastasi Henrik. Siinähän tuli jo kolme, ihmeteli Maunold. Taidat olla laskutaidoton mies! Mutta totisesti, silloin rupesi Henrikin laivasta lentämään nuolta, harppuunaa ja keihästä yhtenä pilvenä. Mutta Maunold kurkki uteliaana paattinsa partaan yli ja kyseli: Missä se simmottinen kolmiosainen herra asuu? Taivaassa, ratki taivaassa, vastasi Hernik. Jos se putoo, nin sattuuko kohalle, höpötti viikinkin Riitasota ja pälyili levottomana taivaalle. Älkää jäkättäkö rienaajat, karjaisi piispa Henrik. Vaan ottakaa vastaan vapahtaja, joka israelinmaassa paranteli sairaita ja herätteli kuolleita! Olipa luonnikas ukko, ihaili Maunold monimieli. Taisi olla kansan mieleinen mies! Kyllä riitti selkääntaputtajia ja virkapaikkoja? No ei varsinaisesti, totesi piispa Henrik, vaan ristiinnaulittiin. Nyt on toverit parasta tarttua airoihin ja lähteä hyvän sään aikana, ehdotti viikinki Taisto Punainen. Toi äijähän on päästään sekhaisin. Ja viikingit lähtivät. Mutta Maunold Monimieli jupisi partaansa. Sanokaa mun sanoneen, poja, että kyllä tuohonkin juttuun vielä joku jauhopää uskoo.
ellauri062.html on line 699: Bäkkäri on back stage eli näyttämön takapuoli. Siellä voi naida bändäreitä eli ihailijatyttöjä. En ole maistanut.
ellauri065.html on line 540: Tummeliklubi: maahanmuuttokriittiset, rasistit, netsit, Jussi Halla-ahon ihailijat. huono 5 hyödytön 9. (Ihanko oikeesti Jake ajattelee että Valhalla-aho on vinkeä satiirinen veijari? Suvereeni ajattelija. Ajatusten Tonava. Siis niinkuin Jake izekin ;).
ellauri090.html on line 152: Roope vittuilee vähän kirkkoisä Augustinuxelle, mikä pudottaa katoliset ainakin sen ihailijakunnasta. Muistattehan, Augustinus oli Leibnizin koulukunnan perustajajäseniä, minkä mukaan tässä elellään parhaassa mahdollisessa maailmassa, koska pirukin on luojanluoma, ja siis paras mahdollinen piru sekin. Jos joku herran tempaus näyttää väärältä, vääryys on vaan tillittäjän silmässä. God works in mysterious ways. Ei tässä olla mitään manilaisia (Arouet siellä takarivissä, pyyhi virnu poies naamalta tai tulee jälkkäriä, eikä ruuan päälle tule sulle jälkkäriä.) Eli näin:
ellauri093.html on line 760: Sieltä sitten Müncheniiin taidekaupunkiin, jossa ihailimme taiteilija A. Hitlerin akvarelleja, ja sieltä eteenpäin Oberammergaun vuoristokylään nähdäxemme kuuluisan kärsimysnäytelmän. Sen juoni oli meille päällisin puolin tuttu (siinä on tää J. Nasaretilainen, joka - noh, ei spoileria Hilja, varoittaa Ilmo tuossa olan takana). Sitä ei voi sanoin kuvata, vaikka herra ties olen yrittänyt. Sitten oli vielä Augsburgin uskontunnustus 400v -vuosijuhlat. Tuhat pasuunaa ja todella paljon tuubaa. (Mekin ollaan oltu Augsburgissa. Woku oli sieltä päin kotoisin. Siellä oli se Fuggerien Fuggerei. Sielläkö se oli kun mä löin pääni kipeästi kulmikkaaseen kattolamppuun noustuani nukkumasta Brigitten sohvalta?)
ellauri106.html on line 186: Aika lyhkönen nekrologi, kai kun vainajista pitää puhua vain hyvää. Tosta rantista ei sivullinen saa mitään tolkkua. Alempana on jotain selityxiä näytelmän henkilöistä. Ralph Waldo Emerson ei toki ollut juutalainen (vaikka koukkunokka), mutta Waldo ihaili rikkaita juutalaisia Roope Ankkoja kuten pyylevähkö Laurent Rotschild jotka diskonttaa vexeleitä yrittäjille kaikkialla länsimaissa.
ellauri107.html on line 144: Wronging them, that is. Ehkä what was wrong Phillun kohdalla on että se olis ollut vain tai pääasiassa naistenmies. Ehkä se olikin salahinuri, uraniaani joka oikeasti kaipasi yhteiskunnan tukipilaria hanuriin. Oisko Herman tehnyt sille temput pienenä? Pepulla oli vanhuxena tälläinen 20v nuorempi homoihailija Benjamin Taylor:
ellauri115.html on line 724: Heitä kaze kaikkiin maailman osakuntiin; lue jokainen historianide; keskeltä näitä omituisia ja julmia palvonnan muotoja, näiden hämmästyttävän moninaisten tapojen ja tottumusten joukosta löydät aina samat oikean ja oikeuden ideat; kaikkialla samat moraliteetit, samat hyvän ja pahan ideat. Vanah pakanismi synnytti kauheita jumalia jotka alennettiin sittemmin perkunoixi, jumalat jotka vaan tarjosivat ylimmän onnen kuvana rikoxia tehtävixi ja himoja tyydytettävixi. Mutta turhaan pahe lähti jumalten kämpästä niiden henkkarit mukana; moraalivaisto ei hyväxynyt niitä miehen sydämmeen. Kun Juppiterin rivoiluja juhlittin, Xenokrateen pidätyskykyä kunnioitettiin; siivo Lukretius ihaili häpeämätöntä Venusta; julkea roomalainen uhrasi Pelolle; se kuzui jumalaa joka leikkas isältänsä kikkelin, ja kuoli mukinoitta oman isänsä käsissä. Mitä arvottomimpia jumalia palvoi jaloimmatkin heppulit. [En nyt viizi tässä mennä Barukin mainizemiin puupääjumaliin.] Pyhä luonnonääni oli kuuluvampi kuin jumalien ääni, se voitti kunniasijan maalla ja kaupungissa; se näytti lähettävän syyt ja syylliset yhtä lailla taivaaseen. [Häh?]
ellauri133.html on line 762: Kolmannen asteen yhteys teki hänestä eksistentialistin ja Hohto feministin. Hän ihaili William Shakespearen töitä ja opiskeli Hamletin, Kuningas Learin ja Othellon johdolla ylioppilaskoetta vastaavaa koetta varten. Whedon sai siitä huonoja arvosanoja, mutta valmistui silti Winchesteristä vuonna 1982.
ellauri135.html on line 785: Lermontovin taiteen ihailijoita kutsutaanhänen runonsa "Testamentti" on profeetallinen, siinä hän ennusti kuolemaansa ja sanoi hyvästi ympäröivälle maailmalle. Itse asiassa tässä työssä ei ole mitään tekemistä kirjoittajan kanssa, hän kirjoitti sen vuonna 1840 tunnustuksena haavoittuneesta sankarista, jolla on vain muutaman päivän jäljellä elää ja jopa tunteja. Ensi silmäyksellä Mikhail Yurievichin kohtalosta ei ole yhtään analyysiä. "Testamentti" Lermontov on omistettu kaikille Venäjän armeijan palveleville sotilaille.
ellauri140.html on line 132: Una F+, the personification of the "True Church". She travels with the Redcrosse Knight (who represents England), whom she has recruited to save her parents´ castle from a dragon. She also defeats Duessa, who represents the "false" (Catholic) church and the person of Mary, Queen of Scots, in a trial reminiscent of that which ended in Mary´s beheading. Una is also representative of Truth. Aku Ankalla oli paleoliittinen väkivahva ihailija nimeltä Una joka ei osannut minä-sanaa. Kymingatar Elisabet sanoi aina me. We are not amused.
ellauri140.html on line 142: Dosetti ihaili kovasti Ariostoa ja omisti kirjan Ludovicolle. Numerous adaptations in the form of children's literature have been made – the work was a popular choice in the 19th and early 20th century with over 20 different versions written.
ellauri141.html on line 491: Etelä-Aahrikasssa Kapmaan poliitikot ottivat lämpimästi vastaan vierailijan, kuten Rhodes, Alfred Milner ja Leander Starr Jameson. Kipling syvensi ystävyyttä heidän kanssaan ja alkoi miesten sekä heidän politiikkansa ihailijaksi. Palattuaan Englantiin Kipling kirjoitti Britannian etuja buurisodassa tukevaa runoutta.
ellauri144.html on line 78: ALKUPERÄISEN Top Gearin tähti Jeremy Clarkson, 61, tunnetaan kalliiden autojen ihailijana, jolla on äijäasenne sekä sarkastinen huumorintaju.
ellauri146.html on line 287: Siinäkin se oli sitten Goethen kanssa eri linjoilla. Goethe pelkäsi rupusakkia ja ihaili Napsua.
ellauri160.html on line 98: Yhdysvaltalainen Ezra Pound oli äänekäs Mussolinin ihailija ja fasistien toimeksiannosta Rooman radion kolumnisti. Kun sota päättyi ja USA:n armeija miehitti Italian, Pound vangittiin epäiltynä maanpetoksesta. Häntä uhkasi kuolemantuomio.
ellauri164.html on line 361: Peter Piskuila (Matohäntä) (engl. Peter Pettigrew) (1959/1960 – maaliskuu 1998) oli Harry Potterin isän, James Potter, koulutoveri. Hän ei tosin ollut hyvä ystävä, vaan lähinnä ”iilimato”, joka roikkui Jamesin, Sirius Mustan ja Remus Lupinin seurassa. Peter ihaili Jamesia, hänen rohkeuttaan, taitojaan ja tapaansa osoittaa pientä kapinaakin koulussa. Meillä asuu joku Peter Piskuila portaiden alla, käy öisin vanhassa kompostissa syömässä. Nyt on ostettu 3 rotanloukkua, jotka voivat koitua sille päänmenoxi.
ellauri203.html on line 294: Toisen maailmansodan jälkeen Miłosz toimi ensin Puolan kansantasavallan diplomaattina Yhdysvalloissa mutta ei viihtynyt siellä vaan palasi Eurooppaan ja siirtyi kulttuuriattaseaksi Pariisiin. Miłosz riitaantui hallituksen kanssa vuonna 1951 ja haki poliittista turvapaikkaa Ranskasta. Myöskään Ranskassa hän ei viihtynyt maan kulttuuriväen keskuudessa vallinneen poliittisen ilmanpiirin vuoksi. Älymystö ihaili kommunismia, ja Miłosz tunsi, että älymystön jäsenet käänsivät hänelle selkänsä. Siksi hän muutti uudestaan Yhdysvaltoihin. Siellä sentään ei ihailtu kommunismia! Päinvastoin vihailtiin!
ellauri216.html on line 352: Maaliskuun 14. päivänä, vanhan tyylin mukaan, 1613, Kostroman Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarissa Mihail Feodorovich Romanov, ihmeellisen Feodorovskaja-ikonin edessä, hyväksyi Zemskin katedraalin valinnan Venäjän valtion valtaistuimelle. Kroniikan todisteiden mukaan katedraalin sanansaattajat, jotka edustivat kaikkia Venäjän maan kiinteistöjä, pyysivät useiden tuntien ajan Mihail Feodorovichia ja hänen äitiään, suuri nunna Marfa Ioannovnaa, hyväksymään neuvoston päätöksen; suostumus saatiin vasta suurlähetystön päällikön, Ryazanin arkkipiispan ja Murom Theodoretin vetoomuksen jälkeen, joka kehotti nuorta Mihailia ja hänen vanhempiaan kumartamaan Jumalan tahdon edessä. Mihail Feodorovich Romanov vannoi uskollisuutta Isänmaalle, ortodoksiselle kirkolle ja Venäjän kansalle Ihmeellisellä Feodorovski-kuvakkeella. Tästä tapahtumasta, joka oli suurten vaikeuksien voittamisen alku, Kostroman kaupungissa sijaitsevasta Feodorovskin Jumalanäidin ikonista ja Pyhän Kolminaisuuden Ipatievin luostarista tuli erityisen arvostettuja Romanovien kuninkaallisen talon pyhäkköjä. muisto Mihail Feodorovichin kutsumisesta valtakuntaan, toinen ikonin juhla perustettiin - 27. maaliskuuta, uusi tyyli.
ellauri238.html on line 314: Saarikoski oli naisten mies merkityxessä mammanpoika. Miehiä se ihaili, vihaili tai pelkäsi. Yllättävää sikäli että sitä peukuttavat kriitikot on järkiään olleet miehiä. Ehkä ne on kaikki mammanpoikia. Miehiin, ystäviinsäkin hän suhtautui kylmästi ja varautuneesti, takanapäin ylikriittisesti ja pilkallisesti. Tietysti hänkin kilpaili ja halusi päteä. Hänen piti olla Suomen paras runoilija, sitten Euroopan, sitten maailman ja koko avaruuden. Eikä sekään riittäisi. Sori vaan Pena, ei noilla sepustuxilla vielä kuuhun mennä. Pentti Pentti, työnnä vielä sentti.
ellauri238.html on line 592: Yleisradiossa hänen esimeiehenään teatteriosastolla oli aluksi Olavi Paavolainen, kirjailija, jota hän ihaili ja jonka nimiin rekisteröidyllä pistoolilla hän myöhemmin ampui itsensä Armo Hormian kesämökillä yritettyään Penan ja Jompan kanssa päästä irti viinasta. Harri onnistui, toiset eivät.
ellauri241.html on line 94: Pearls, while on land they withered and adored. helmiä, kun taas maalla he kuihtuivat ja ihailivat.
ellauri242.html on line 247: Aleksandran äiti oli suomalaisen puutavarakauppiaan tytär Aleksandra Aleksandrovna, omaa sukua Masalin ja isä venäläinen keisarillisen armeijan kenraali Mihail Aleksejevitš Domontovitš. Kesät perhe vietti Aleksandran äidinisän Aleksander Masalinin maatilalla Kuusaan hovissa Muolaassa. Aleksandra Kollontai (Šura) valmistui opettajaksi ja oli 1800-luvun lopulla lyhyen aikaa naimisissa pikkuserkkunsa, insinööriupseeri Vladimir Kollontain kanssa. He saivat vuonna 1893 pojan, Mihailin.
ellauri244.html on line 90: Harri Sirola, vielä 1 Heikki Herlinin perinnöllä siivestäjä, sykkipoika ja yhtä moukka kuin koko muukin puunaamainen Herliinien suku. Laila oli intelligentti, ei mikään vouhottaja, aidompi kuin Harrin äiti joka oli pseudonoske ja luki Dostojevskin "eepoxia". Höh ei Dostojevski kynäillyt mitään eepoxia, vaan psykologisia rompskuja. Miten tääkin kaveri voi olla näin kädetön? No nuorihan se oli. Isä oli pataoikeistolainen jolle metro oli vasemmiston juonia, ihaili Konrad Lorenzia, sitä nazia. Harri ize oli "ailahteleva", äänesti kokoomusta ja Aleniuxen Eleä vuorovuosina. Ahmi Vonnegutia, Milleriä, Hesseä, Waltaria, Nerudaa. Helposti sulavaa silavaa. Kadehdittavia heppuja, Hermanni ja Henry. Niillä tuskin oli turhanpäiväisestä naimisesta omantunnontuskia.
ellauri246.html on line 60: Nelly Sachs (oik. Leonie Sachs, 10. joulukuuta 1891 Berliini – 12. toukokuuta 1970) oli saksalais-ruotsalainen runoilija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1966. Sachs syntyi Berliinissä varakkaaseen keskiluokkaiseen juutalaisperheeseen. Hän oli tehtailija William Sachsin ja tämän vaimon Margaret (o.s. Karger) Sachsin ainoa lapsi. Perhe oli sivistynyt, uskonnollisesti liberaali ja täysin assimiloitunut saksalaiseen kulttuuriin. Nuori Nelly opiskeli musiikkia, tanssia ja kirjallisuutta. Viisitoistavuotiaana hän luki Gösta Berlingin tarun ja kirjoitti ihailijakirjeen Selma Lagerlöfille. Tästä alkoi ihailijakirjeenvaihto, jota kesti 35 vuotta.
ellauri247.html on line 493: Hän ei mennyt enää kalliin taiteilijan ateljeehen ja unohti pian koko asian. Puoli vuotta myöhemmin han meni erääseen taidenäyttelyyn. Seinällä oli valtava, 21 metrin pituinen Vernetin historiallinen maalaus, joka esitti Adb-el-Kaderin leirin valtausta. Sen edessä tungeksi sankka ihailijajoukko jotka hahatellen osoittivat jotain hahmoa. Paroni meni myös tarkastelemaan kuvaa.
ellauri254.html on line 673: Trotskin ollessa Meksikossa häntä vastaan tehtiin useita murhayrityksiä. 20. elokuuta 1940 espanjalaissyntyinen Neuvostoliiton tiedustelupalvelun lähettämä agentti Ramón Mercader oli Trotskin toimistossa Coyoacánissa. Hän oli esittäytynyt Trotskille kanadalaiseksi ihailijaksi Frank Jacsoniksi. Mercader oli pyrkinyt Trotskin sihteerin avustuksella tämän puheille monta kertaa. Hän oli onnistunut salakuljettamaan murha-aseen, jäähakun, Trotskin tarkoin vartioituun toimistoon. Kun Trotski oli syventyneenä asiapapereihin kirjoituspöytänsä ääressä, Mercader löi Trotskia jäähakulla kuolettavasti päähän. Trotski ei kuitenkaan kuollut heti, vaan alkoi kamppailla voimakkaasti salamurhaajaansa vastaan. Trotskin henkivartijat saapuivat paikalle, mutta Trotski käski heitä jättämään Mercaderin henkiin, koska ”hänellä olisi tarina kerrottavanaan”.
ellauri254.html on line 826: Among other things, Shklovsky also contributed the plot/story distinction (syuzhet/fabula), which separates out the sequence of events the work relates (the story) from the sequence in which those events are presented in the work (the plot). Shklovsky ihaili ja matki Sterneä. Se päästettiin takaisin Neuvostolaan pyydettyään tekosiaan anteexi 1923.
ellauri262.html on line 284: Teos julkaistiin taskukirjana Yhdysvalloissa Harvard Lampoonin toimesta vuonna 1965 nimellä Bored of the Rings. Opiskelijaliikkeen innostus vaikutti merkittävästi kirjan sikäläiseen suosioon. Tolkien itse oli imarreltu kirjansa menestyksestä, ja hän rikastui sen menestyksen avulla. Kirjan innokkaimpien ihailijoiden takia Tolkien joutui vaihtamaan osoitettaan ja puhelinnumeroaan, kun lukijat tunkeutuivat hänen kotiinsa kysyäkseen yksityiskohtia hänen luomastaan maailmasta. Ihailijat alkoivat myös perustaa ensimmäisiä Tolkien-seuroja, joissa he keskustelivat omista kokemuksistaan Tolkienin teosten parissa.
ellauri270.html on line 228: James Harris, filosofi Earl of Shaftesburyn veljenpoika, syntyi Salisburyssa vuonna 1709 varakkaille vanhemmille. Hän sai koulutuksen Salisbury Grammar Schoolissa ja painui vuonna 1726 Wadham Collegeen Oxfordissa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Vuonna 1729 hän asettui Bishop´s Inniin, mutta kun hän peri perheen tilan vuonna 1731, hän omistautui vetelyxenä klassikkojen, musiikin ja antiikkitutkimuksen yksityiselle tutkimukselle. Hän oli säveltäjä Georg Friedrich Händelin (1685-1759) ihailija ja myöhemmin yhteistyökumppani. Hän oli myös Henry Fieldingin ja hänen sisarensa Sarah Fieldingin elinikäinen ystävä , jonka työtä hän tuki. Hän oli myös Hester Lynch Thralen (1741-1821, n.h.) varhainen kannattaja Harrisin kuuluisin työ on hänen Hermes; tai Filosofinen tutkimus kielestä ja yleismaailmallisesta kieliopista ( 1751 ). Myöhemmin hänestä tuli Hampshiren Christchurchin kansanedustaja, ja hänellä oli pieniä kahnauxia oikeudessa. Hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1763. Vuonna 1775 Harris julkaisi Philosophical Arrangements ( 1775 ), ja hänen Philological Inquiries -julkaisunsa julkaistiin postuumisti vuonna 1781. Harris oli tunnettu ja arvostettu hahmo Lontoon kirjallisissa ja filosofisissa piireissä. Charles ja Frances Burney (n.h.) ystävystyivät hänen myöhempinä vuosinaan.
ellauri275.html on line 107: "Prinssi oli riittävän vaikuttunut näyttääkseen teini-ikäisen töitä toimittajilleen. Hän ihaili Stalinin säettä ja valitsi viisi runoa julkaistavaksi – melkoinen saavutus. Prinssi Chavchavadze kutsui Stalinia osuvasti "nuoreksi mieheksi, jolla on palavat silmät".
ellauri276.html on line 927: Mary Pix (1666 – 17. toukokuuta 1709) oli englantilainen kirjailija ja näytelmäkirjailija. Aphra Behnin ihailijana ja Susanna Centlivren kollegana Pixiä on kutsuttu "hyperlinkiksi palautus- ja augustilaisten naiskirjailijoiden välillä ".
ellauri277.html on line 172: Gibran oli myös suuri syyrialaisen runoilijan ja kirjailijan Francis Marrashin ihailija, jonka teoksia Gibran oli opiskellut Collège de la Sagessessa. Shmuel Morehin mukaan Gibranin omat teokset heijastavat Marrashin tyyliä, mukaan lukien joidenkin hänen teostensa rakenne ja "hänen [monet] ideansa orjuudesta, koulutuksesta, naisten vapauttamisesta, totuudesta, ihmisen luonnollisesta hyvyydestä ja turmeltuneesta. yhteiskunnan moraali." Bushrui ja Jenkins ovat maininneet Marrashin käsitteen yleismaailmallisesta rakkaudesta erityisesti jättäessään "syvän vaikutuksen" Gibraniin.
ellauri282.html on line 77: [3.4. klo 12.23] +358 44 2776451: Luen Otto Pipatin open access kirjaa Westermarckista ja sen oppilaista. Jos W ihaili Humea ja Smithiä, ja on vaikuttanut paljon Malinowskiin, ja Hume herättänyt Kantin dogmaattisuuden unesta, maailman myllerrys muutti kaikkea: älä tee toiselle sitä mistä se ei ole vamis maksamaan. One for me, one for you, 10% to the collection and 4% for the owners. Kun kaupallinen järjestelmä monimutkaistuu, Humen sentimentit ja human understanding vähitellen venähtää. Ehkä westermarckilainen teoria hyväksymisen emfaattisista ja hylkäämisen inhon tunteista moraalisten käsitysten pohjana on osa tällaista venymistä: pyrkimystä hieman väljempiin liiveihin. Voisihan ajatella että rakasta lähimmäistä, koaka hän voi olla vielä asiakkaasi, tai ratkaiseva äänestäjä.
ellauri308.html on line 530: Arthur Ransome kuvaili häntä vuonna 1919 "lihavammaksi kuin hän ennen oli (ihailijat maasta lähettävät hänelle ruokaa), jolla on pyöreät kasvot, ovelat nauravat silmät ja kyyninen suu, tyypillinen talonpoika".
ellauri308.html on line 755: Kilpeläinen oli Ranskan ja ranskalaisuuden tuntija ja ihailija. Hän on kääntänyt Ranskan kansallislaulun Marseljeesin savon murteelle.
ellauri316.html on line 800: Itärintamalla Andrei ihaili ja kadehti sakemannien hyvää kuria. Niillä hevosetkin osaa integraaleja. Andrei koitti samaa, ja onnistuikin, divisioona oli Kiovan paras. Marsalkka Timošenko kehui divisioonaa parhaaksi koko puna-armeijassa. Tästä A. Vlasov sai taas kultakellon ja Punaisen lipun ritarikunnan prenikan.
ellauri316.html on line 851: Uspenskin romaanin kirjoittaja raportoi, että Molotohvi ihaili erityisesti Vlasovin saavutuksia, sanoi hänestä seuraavan: "Napoleonin pito, lyö ja ajaa, ajaa ja lyö."
ellauri324.html on line 326: Israeliin vähän pettynyt entinen ihailija Baird oli huolissaan siitä, että AIPAC:n jäsenet ja kannattajat uskovat "tukevansa Israelia", kun he oikeasti tukevat politiikka kuten siviilien tappamista Gazassa, joka on vastoin porukoiden korkeampia arvoja ja lopulta tuhoisaa maanpuolustusta. Hän vinoili vähän vuoden 2009 edustajainhuoneen päätöslauselmsta, joka vastusti Goldstonen raportin suositusta Israelin tuomitsemisesta siviilikuolemista. "Kun meillä oli äänestys, sanoin: 'Meillä on jäsen toisensa jälkeen puheenvuorossa äänestämässä päätöslauselmasta, jota he eivät ole koskaan lukeneet, raportista, jota he eivät ole koskaan nähneet, paikasta, jossa he eivät ole koskaan olleet.'"
ellauri332.html on line 174: Se ei ollut vain "The Tree of Life" -elokuvan loppu, joka oli hieman hämmentävä - se oli koko elokuva. Se keskittyy ensisijaisesti Teksasin kaupungissa asuvaan perheeseen, vaikka heidän elämänsä sekoittuu muihin kohtauksiin, jotka edustavat kaikkea ajan sairastamisesta tuonpuoleiseen. Ohjaaja Terrence Malick ei koskaan tarkentanut, mistä elokuvassa oli kyse. Elokuvakriitikot ovat kuitenkin ehdottaneet, että elokuva saa sinut pohtimaan kaikkea hyvää ja huonoa omassa elämässäsi ja kuinka se sopii isompaan kuvaan. Katsojat jakautuivat, jotkut ihailivat elokuvan abstraktia luonnetta, kun taas toiset eivät kestäneet sitä!
ellauri333.html on line 279: Gangsta rap-artistit kannattavat väkivaltaa ja naisten alistamista ja yliseksualisoimista, mutta heidän suurimpia ihailijoitaan ovat usein nuoret tytöt. Mohagebin mukaan pojat ovat panneet asian merkille ja kokevat, että gangsterin elämäntyyli on se, jota kannattaa tavoitella.
ellauri340.html on line 596: Jotkut aiemmat Handken ihailijat ovat yrittäneet selittää hänen pakkomielletään Serbiaa kohtaan "suuren Jugoslavian" hajoamisen johdosta, jota hänen äitinsä tarinat olivat saaneet hänet vaalimaan. Siinä asiassa olen kyllä ihan Petterin kannalla. Ja se on hyvä ettei sen kirjoissa ole liiemmälti panokohtauxia.
ellauri342.html on line 365: Jos Hunt näyttää tutulta, se ei johdu vain siitä, että hän on maailman vanhimman ammatin harjoittaja (noita). Hahmo on kuin Fazerin sekalainen ominaisuuspussi: tässä pala Housen terveystaloa, tuohon on kasattu osa Bonesin raja-Aspergertapaus Brennania. Huntilla on jopa mandariininvärinen trenssi, jota Gossip Girl ihailisi, ja hiänellä on ollut huonoa leikkaustuuria, à la Hätähuoneen Mark Green (vaikka Mark sai pitää lääkärinlisenssinsä, mutta Hunt ei). Olemme tehneet kätevän ympyräkaavion määrittääksemme, mitä Hunt tarkalleen on velkaa edeltäjilleen. Ikävä kyllä piirakkaa ei enää löydy. ABC peruutti sarjan kolmen kauden jälkeen.
ellauri347.html on line 375: Tämä moderni tyyppi tulee viileästä vetäytyvästä perheestä ja on taipuvainen käyttää automaatin mukaisuutta pakona vapaudesta. Adler ja Horney ei ole vastaavaa, mutta Freud saattaa: Tämä on vähintään puolet epämääräinen fallinen persoonallisuus, tyyppi, joka elää elämää flirttailuna. Sisään äärimmäisen kipakasti ja ulos yhtä nopeasti, markkinointimix-ihminen on opportunistinen, lapsellinen, tahditon. Vähemmän äärimmäinen, ja hän on määrätietoinen, nuorekas, sosiaalinen. Huomaa tämän päivän arvot tiedotusvälineidemme meille ilmaisemat: Muoti, fitness, ikuinen nuoruus, seikkailu, rohkeus, uutuus, seksuaalisuus... nämä ovat "yuppien" ja hänen vähemmän varakkaat ihailijansa. Pinta on kaikki kaikessa! Mennään Benji-hyppy! Hölkätään sorzeissa! Käydään gymillä! Hyi helkkari.
ellauri348.html on line 442: Ranskalainen runoilija Arthur Rimbaud oli yksi Morrisonin suurimmista vaikuttajista. Morrison ihaili Rimbaud’ssa tämän runouden lisäksi sitä, että ranskalainen keskeytti taiteilijanuransa nuorena ja häipyi seikkailemaan maailmalle ja kuoli siellä hämärissä olosuhteissa. Yritän samaa!
ellauri348.html on line 746: Runot saavuttivat kansainvälistä menestystä. Napoleon ja Diderot olivat merkittäviä ihailijoita, ja Voltairen tiedettiin kirjoittaneen heistä parodioita. Thomas Jefferson piti Ossiania "suurimpana runoilijana, joka on koskaan ollut", ja aikoi oppia gaelia voidakseen lukea hänen runojaan alkuperäisessä muodossaan. Ne julistettiin kelttiläisiksi vastineiksi klassisille kirjailijoille, kuten Homer Simpsonille. "Ossianin aidot jäännökset... ovat monessa suhteessa samaa leimaa kuin Ilias " , oli Thoreaun mielipide. Hemmetti jenkit on sitten hölmöjä. Teokset vaikuttivat moniin kirjailijoihin, mukaan lukien Walter Scott, ja maalarit ja säveltäjät valitsivat ossiaanisia aiheita.
ellauri349.html on line 503: Sosiologeista se ihaili oikeistolaista Max Weberiä. « j'ai lu et relu les livres de Marx depuis 35 ans et rien entendu.«
ellauri349.html on line 758: Kreikkalaisen mytologian ja muinaisten kreikkalaisten runoilijoiden, kuten Pindarin ja Sophokleen, ihailijana Hölderlin seurasi Johann Wolfgang von Goethen ja Friedrich Schillerin perinnettä ja sekoitti teoksissaan kristillisiä ja kreikkalaisia teemoja. Martin Heidegger (katso hänen pääteoksensa Oleminen ja aika), johon Hölderlinillä oli suuri vaikutus, sanoi:
ellauri353.html on line 378: Kuitenkin, Auringonlaskulla oli edelleen ihailijoita. Vuonna 1928 lähettämässään kirjeessä valkoiselle emigrantti- isälleen Boris Pasternak kirjoitti: "Luin eilen Auringonlaskun, Baabelin näytelmän, ja melkein ensimmäistä kertaa elämässäni huomasin, että juutalaisuus oli etnisenä tosiasiana myönteinen ilmiö., ongelmaton merkitys ja voima... Haluaisin sinun lukevan tämän merkittävän näytelmän..."
ellauri353.html on line 394: Joulukuun 23. päivänä 1954, Hruštšovin sulan aikaan Babel kuntoutettiin. Babelin teoksia julkaistiin jälleen laajasti ja niitä kehuttiin. Hänen julkinen kuntoutus kirjailijana aloitettiin hänen ystävänsä ja ihailijansa Konstantin Paustovskin (albumi 135) avulla, ja vuonna 1957 julkaistiin osa Baabelin valituista teoksista hänen suojattinsa ja rikostoverinsa Ilja Ehrenburgin ylistävällä esipuheella. Uusia kokoelmia valikoiduista Babelin teoksista julkaistiin vuosina 1966, 1989 ja 1990. Silti tiettyjä " tabuja " sisältäviä osia, kuten Trotskin maininnat, sensuroitiin glasnost- jaksoon asti vähän ennen Neuvostoliiton hajoamista.
ellauri353.html on line 410: Babelin yleislakivaimon Antonina Pirozhkovan mukaan elokuvantekijä Sergei Eisenstein ihaili myös Auringonlaskua ja vertasi sitä usein Émile Zolan kirjoituksiin, joiden tarkoituksena oli "valaistaa kapitalistisia suhteita yhden perheen kokemuksen kautta". Eisenstein oli myös melko kriittinen Moskovan taideteatteria kohtaan, "sen näytelmän heikon lavastuksen vuoksi, erityisesti siitä, ettei se pystynyt välittämään yleisölle jokaista sanaa sen epätavallisen ytimekkäästä tekstistä".
ellauri362.html on line 146: jotka loivat perustan. Se on liian kauan sitten. Olin keskellä ennen kuin tiesin aloittaneeni." Elizabeth – ”Kauneuteni, jonka olit jo varhain kestänyt, ja mitä tulee käytökseeni – käytökseni sinua kohtaan oli ainakin aina sivistymättömän rajalla, enkä koskaan puhunut sinulle ilman, että olisin halunnut mieluummin aiheuttaa sinulle kipua kuin ei. Ole nyt vilpitön; ihailitko minua piittaamattomuudestani?" Darcy – "Tein sen mielesi elävyyden vuoksi." "Minä taas taisin rakastua Pemberleyssä siihen kymppitonnin hintalappuun."
ellauri367.html on line 267: Huolimatta jiddishin puolustamisesta, Esther on kiistanalainen hahmo juutalaisten historiassa. Teoksessa A Price under Rubies: Jewish Women as Rebels and Radicals Naomi Shepherd kirjoittaa, että "juutalaiset ihailivat tai vihasivat yhtäkään naista enemmän neuvostovallan ensimmäisen vaiheen aikana; yksikään nainen Itä-Euroopassa ei saavuttanut tällaista asemaa juutalaisten politiikassa."
ellauri369.html on line 334: Nimittäin lokakuussa 1826 Thomas ja Jane Welsh menivät naimisiin Walesin perheen tilalla Templandissa. Pian avioliiton jälkeen Carlyles muutti vaatimattomaan kotiin Comely Bankissa Edinburghissa, jonka Janen äiti oli vuokrannut heille. He asuivat siellä lokakuusta 1826 toukokuuhun 1828. Siihen aikaan Carlyle julkaisi saksalaisen romanssin , aloitti Wotton Reinfredin , omaelämäkerrallisen romaanin, jonka myös hän jätti kesken, ja julkaisi ensimmäisen artikkelinsa Edinburgh Review -julkaisuun , "Jean Paul Friedrich Richter" (1827). Se ei juuri meulaa heilauttanut Richterin asteikolla. Johann Paul Friedrich Richter, kirjailijanimi: Jean Paul (21. maaliskuuta 1763 Wunsiedel − 14. marraskuuta 1825 Bayreuth) oli saksalainen kirjailija josta lienee jo paasattu. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Kyllä pettyivät sillä oikea Richter oli aika pyllynaamainen.
ellauri370.html on line 545: Gobineuaun ajattelusta saivat vaikutteita muiden muassa Richard Wagner, Friedrich Nietzsche ja Adolf Hitler. Myös Wagnerin ihailija, brittiläinen Houston Stewart Chamberlain etsi innoitusta ajatuksilleen Gobineaulta. Kannattajien parissa syntyi gobinismina tunnettu suuntaus.
ellauri373.html on line 583: Ginsbergin asenne tähän pöytäkirja-asiaan on selvästi oikea, hän on naimisissa siihen "pöytäkirjansa" paikassa, jossa hän puhuu "goy-karjasta": niin juutalaiset "noin rock" kutsuu kaikkia "epäuskoisiksi". Kaikki eivät ole juutalaisia, evvk. Mitä tulee hänen seuraajiinsa, se riittää mainitsee yhden läheisistä työtovereistaan Leon suurimmat opetuslapset ja innokas ihailija (sapeli-Simone), joka eräässä artikkelissaan aiheesta pyhä opettajalleen ("Menorah" 1917), d'ala kristillistä ihannetta verrataan keskenään romu juutalaiseen. On sanomattakin selvää... (loppu epäselvä. "Valittuja otteita Ahad Hamin teoksista, kerätty nimeltä Leon Simon.")
ellauri384.html on line 253: Kreikan seitsemän viisasta olivat julkkixina hyvin tunnettuja sekä toisilleen että suurelle yleisölle. Anacharsis, joka oli yksi näistä viisaista miehistä, tuli käymään Solonissa Ateenassa. Kun Anacharsis näki Ateenan demokratian toiminnan, hän huomautti, että oli outoa, että Ateenassa viisaat puhuivat ja tyhmät päättivät. Solon ihaili tämän miehen valmisnokkeluutta ja hän viihdytti Anacharsisia vieraana pitkään. Solon näytti Anacharsikselle joitain lakeja, joita hän laati ateenalaisille. Anacharsis nauroi Solonille, koska hän kuvitteli, että ateenalaisten epärehellisyys ja ahneus voitaisiin rajoittaa kirjoitetuilla laeilla. Sellaiset lait, sanoi Anacharsis, ovat kuin hämähäkinverkkoja: ne saavat kiinni heikot ja köyhät, mutta rikkaat voivat repiä niiden läpi.
ellauri389.html on line 120: Hänen ihanteensa oli hilpeä John Milton. Opiskellessaan Cambridgen yliopistossa hän tutustui Robert Southeyhin, joka sai hänet radikalisoitumaan. Yhdessä he kirjoittivat näytelmän The Fall of Robespierre (1794) ja suunnittelivat kahdentoista avioparin yhteistä kommuunia Pennsylvaniaan. Tätä tarkoitusta varten he itse valitsivat aviopuolisoikseen sisarukset. Tämä pienyhteisö sai sittemmin nimen lakistit (lakists), johon kuului kolme järvikoulun runoilijaa, Southey, Coleridge ja Wordsworth. Nimi Järvikoulu juontuu siitä, että he kaikki viettivät osan elämästään naturisteina Unencumberlandin järvien rannoilla. Yhteistä heille oli myös se, että he nuoruudessaan ihailivat Ranskan vallankumouksen aatteita. Coleridge opiskeli vuosina 1798–1800 Göttingenissä saksalaista kirjallisuutta ja välitti sen tuntemusta englantilaisille. Hän käänsi Friedrich Schilleriä englanniksi. Coleridgen runoelmat ovat haaveellisia kuvauksia täynnä hehkuvaa tunnetta ja mystillistä vulvan ihailua.
ellauri390.html on line 177: 1800-luvun alussa Radcliffe vaikutti Edgar Allan Poeen (1809–1849) ja Sir Walter Scottiin (1771–1832). Myöhemmin 1800-luvulla Charlotte ja Emily Brontë jatkoivat Radcliffen goottilaista perinnettä romaaneissaan Jane Eyre, Villette ja Wuthering Heights. Radcliffea ihailivat myös ranskalaiset kirjailijat, kuten Honoré de Balzac (1799 - 1850), Victor Hugo (1802 - 1885), Alexandre Dumas (1802 - 1870), George Sand (1804-1876) ja Charles Baudelaire (1821 - 1867)
xxx/ellauri044.html on line 209: Kuulostaa tutulta. Mutta näinhän kaikki tekevät, jos loukkaus on oikeasti asiaton. Täytyis olla aika Jeesus (tai masokisti) jotta syyttäis izeään toisten virheistä, ihailis ja ihastelis loukkaajaa, ja ilahtuisi aiheettomista ojennuxista. Sehän on normaalia apinakäytöstä. Kilpailua, olemasaolon taistelua on kaikki, ja hyökkäyxeen on vastahyökkäys paras puolustus. Narsistista siitä tulee vasta kun totuus on toisen puolella. Vaan mikäpä on totuus, kysyi Pilatus. Sas se, vastas Jeesus. Senkun tietäs, niin kyllä lähtis. No selviäkin narsistisia loukkauxia löytyy, esim Nilkki-Samulin epäkollegiaalinen koirakoulu. Olkoon vaan, silti kyllä vielä tuon koiran paskantamaan sen haudalle.
xxx/ellauri056.html on line 137: 27-vuotias Katri Manninen on kirjoittanut 18 romaania, joista 17 nuorille. Romaaneista viisi on MTV3:n Salatut elämät -sarjan oheiskirjoja. Ne kertovat nälkäisille ihailijoille henkilöistä enemmän kuin sarjassa näkyy. Hän on myös kirjoittanut dialogit Salattujen elämien 25 jaksoon ja yhdessä äitinsä Kirsti Mannisen kanssa MTV3:lle Benner & Benner -tv-sarjan. Parhaillaan hän dramatisoi TV1:n nuorten ohjelmaa Radio Sooda. Hän on kokeillut muitakin ammatteja ja opiskelee Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen osastolla televisio- ja elokuvakäsikirjoittamista.
xxx/ellauri056.html on line 184: ”Ne on alusta alkaen pelkästään mun, ja ne tuntuvat myös kolahtaneen lukijoihin.”

Kirjojen rento ja uskottava nuorisokieli vie tapahtumia eteenpäin rivakasti, ja seksiä ja muuta hauskanpitoakin on niin paljon, ettei Mannisen mielestä kirjoilla olisi mitään asiaa Yhdysvaltain markkinoille. Lukijana tai kirjailijana Katri Manninen ei ole mikään miljöökuvauksen ihailija.
xxx/ellauri056.html on line 543: Imi ihaili aina pietististä äiskyä. Äisky kuoli kun Imi oli 13. Opena Imi oli henkevä ja humoristinen. Cunt ei tahtonut lähteä Kaliningradista ja jäi sixi pitkään ilman virkaa kuin Turun Darwin Markus J. Rantala.
xxx/ellauri056.html on line 545: Nimestään huolimatta Cunt ei tykännyt muista tytöistä kuin äiskystä. Se jätti ilmeisesti bylsimättä kokonaan. Se ei ollut incel vaan pikemminkin asexuaalinen. No olihan sillä joku nuori ihailijamiekkonen. Imikö se sitä eli kääntäen, se ei ole tähän päivään asti selvinnyt.
xxx/ellauri086.html on line 755: Rudyard Kipling tunnusti suuren velkansa Poelle ja ihaili etenkin tämän kykyä herättää kauhua. Myös Arthur Conan Doyle tunnusti Poen valtavan merkityksen omaan tuotantoonsa ja Sherlock Holmesin salapoliisihahmoon ja usein mainitsikin Poen tarinoissaan. Poen vaikutus näkyy myös esimerkiksi Joseph Conradin ja James Joycen teoksissa. Tunnettuja romaaneja, jotka perustuvat Poen tarinoihin, ovat esimerkiksi Stevensonin Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde ja Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva.
xxx/ellauri113.html on line 257: Feynman soitti bongorumpuja läheisellä strippariklubilla. Sen muna oli samalla yhdessä pesässä. Muut fyysikot ihailivat sitä, kova jätkä. Hawking ehti käyttää omiaan ainakin 3x. Fyysikkoja kiinnostavat mustat aukot ja karvanopat eniten. Apinoita nekin ovat.
xxx/ellauri114.html on line 497: Helsingin yliopisto oli Simo Parpolalle vuosikymmeniä paikka, jossa viihdyin ja josta voin olla ylpeä. Minulla oli hyviä ja innostavia opettajia kuten Armas Salonen, Jussi Aro, Henrik Zilliacus, Holger Thesleff ja Heikki Palva, joita kunnioitin ja ihailin, ja hyviä ystäviä kuten Jaakko Frösen, Paavo Hohti ja Jorma Kaimio, joiden kanssa oli kiva rymytä opiskelun vastapainoksi aineyhdistys Symposionissa, ekskursioilla ja osakunnissa. Tuttuja pärstiä koko all male paneeli.
xxx/ellauri120.html on line 418: Nyrki Tapiovaara kuului kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilan kantajäseniin, kuten myös kuvataiteilija Tapio Tapiovaara. Hän vaikutti myös muissa vasemmistolaisissa kulttuuriyhdistyksissä. Tapiovaara oli Etsivän Keskuspoliisin silmätikku. 1930-luvun ilmapiirissä kulttuuriradikaalien toimintaa rajoitettiin lainsäädännöllä, kiellettiin halventamasta Suomen hallitusta, eduskuntaa ja muita vastaavia tahoja, ja elokuvia sensuroitiin ankaralla kädellä. Nyrki Tapiovaara ihaili Neuvostoliittoa, tosin vuoden 1938 suuret oikeudenkäynnit ja puhdistukset laimensivat hänen myönteisiä tunteitaan maata kohtaan. Lopullisesti Tapiovaaran rakkaus Neuvostoliittoon murskaantui seuraavan vuoden lopussa Neuvostoliiton pommittaessa Helsinkiä. Hän oleskeli tuolloin Helsingissä ja kirjoitti sisarelleen Tuulikki Ahtialalle olevansa ”täynnä vihaa ja taistelutahtoa”. Hän kuvasi hyökkäystä ”järkyttäväksi, häpeälliseksi, inhoittavaksi”.
xxx/ellauri126.html on line 154: ja ihaili kuvajaisensa jokaista piirrettä suudellen sen huulia. Väsymys ja nälkä eivät saaneet
xxx/ellauri128.html on line 164: Ensimmäinen edes vähän merkittävä kirja on Die unsichtbare Loge ('Näkymätön loosi') ilmestyi 1793. Persoonallisen romaanin kertojana oli ensimmäistä kertaa henkilö nimeltä Jean Paul. Tätä nimeä ei voi suorastaan pitää pseudonyyminä, sillä Richter ei kirjoja julkaistessaan koskaan halunnut suorastaan salata henkilöllisyyttään. Richter julkaisi kirjansa nimellä Jean Paul, mutta tämä oli puhtaan kirjailijanimen sijasta osittain fiktiivinen hahmo hänen romaaneissaan. Monet lukijat, etenkin Richterin naispuoliset ihailijat, uskoivat vilpittömästi, että Richter ja fiktiivinen Jean Paul olivat todella sama henkilö. (Richter oli tylsän porsaan näköinen, onnexi kirjan liepeessä ei siihen aikaan julkaistu kirjailijan kuvia.) Richterin maine kasvoi ja hän sai valtavasti ihailijoita. Matkallaan Weimariin 1796 hän tapasi Johann Wolfgang von Goethen, Friedrich Schillerin, Johann Gottfried Herderin ja monia muita tärkeitä kulttuurivaikuttajia ja muutti kaupunkiin influensserixi itsekin vuonna 1798. Richteristä tuli hyvin kuuluisa, ja legendoja hänen epätoivoisten naisihailijoidensa tempauksista löytyy edelleen elämäkertakirjallisuudesta. Totta lienee ainakin se, että Richterillä oli useita kosijoita ja hän oli kihloissa useita kertoja ennen avioliittoaan Karoline Meyerin kanssa 1801. Vuodesta 1804 Richter ja hänen kolmilapsinen perheensä asuivat Bayreuthissa.
xxx/ellauri128.html on line 167: Jean Paulilla on aina ollut ihailijansa ja hän kuuluu saksalaisen kirjallisuuden tärkeimpiin nimiin. Hän oli monille romantiikan ajan kirjailijoille tärkeä esikuva. Lisäksi hänen kirjoillaan oli suuri merkitys eräille romanttisille säveltäjille, esimerkiksi Robert Schumannille ja Johannes Brahmsille.
xxx/ellauri128.html on line 481: Noailles´n isä oli romanialainen emigrantti, ruhtinas Grégoire Bassaraba de Brancovan ja äiti kreikkalaissyntyinen ruhtinatar Rachel Musurus. Kuulostaa huijareiden feikkinimiltä. Anna de Noailles oli naimisissa ranskalaisen kreivin kanssa. Hän liikkui Pariisissa taidepíireissä, joihin kuuluivat häntä ihailleet Marcel Proust, André Gide, Paul Valéry ja Jean Cocteau. Nippu homopettereitä. Suomessa häntä ihaili jo nuoresta pitäen Olavi Paavolainen, joka valitsi hänet taiteelliseksi tunnuskuvakseen. Ja Sarkia. Toinen Noailles´n ihailija oli Anna-Maria Tallgren, joka kirjoitti hänestä artikkelin esseekokoelmaansa Pikapiirtoja nykyajan kirjailijoista (1917). Yleisemminkin hän oli Nuoren Voiman Liiton runoilijoiden innoittaja, muun muassa Paavolaisen kotona Kivennavalla 1925 pidetyn telttajuhlan tuloksena syntyi hänen innoittamanaan runoja, jotka ilmestyivät tulenkantajien runokokoelmassa Hurmioituneet kasvot (1925).
xxx/ellauri129.html on line 108: Mieheni Carl teki erään, itseäni 5 vuotta nuoremman naisen nimeltä Toni kanssa yhteistä projektia. Näin miten hän ihaili miestäni, mutten ajatellut siinä olevan mitään muuta. Tuntui kivalta, että oma kumppanini miellyttää muitakin. Mies sai paistatella kahden naisen ihailun ja rakkauden kohteena.
xxx/ellauri130.html on line 472: Nuoruudessa ihailin vain izeäni, miehuudessa halvexin vain izeäni, vanhuudessa halvexin kaikkia ja izeäni eniten.Petrarca, De vita solitariaMKILL!0
xxx/ellauri139.html on line 1237: Dostojevskilla oli ensin vaikeuksia saada Köyhiä apinoita julkaistua. Kirjallinen kausijulkaisu ”Isänmaan vuosikirja” torjui käsikirjoituksen. Dostojevski kirjoitti veljelleen Mihailille hukuttautuvansa Nevaan, jollei saa tekstiään julki. Bugger it!
xxx/ellauri175.html on line 626: Kuitenkin, oliko edustamani elämän käyttämisen arvoista riistää itseltäni se hänen hyväksi? Nainen, olisin ollut yksi niistä, joita voi rakastaa ilman häpeää: olisin osannut vanheta! Olen enemmän kuin ihmiset olivat ennen kuin titaani varasti tulen taivaasta lahjoittaakseen nämä ihailijat! Minä, joka sammutan itseni, kukaan ei lunasta minua tyhjästä! Hän ei ole enää maasta, joka olisi uskaltanut puhaltaa minuun sielun, ikuisen korppikotkan nokan! Vai niin ! kuinka olisin tullut itkemään hänen sydämensä yli Oceanidien kanssa! "Hyvästi, sinä, joka karkoitat minut.
xxx/ellauri187.html on line 384: Jönsy toiveikkaana uskoo vielä apinaan ja ezii esikuvia, hienoja ihmisiä. Mirkku-tätikin ihaili tuntemiaan fixuja ihmisiä: tuomareita, hammaslääkäreitä, pankinjohtajia. Mä olen epäilevä Tuomas, tai pikemminkin crackpot vaippahousu Diogenes, joka hakee lyhdyn kanssa edes yhtä tahratonta hyvistä, kyynisesti toivoen en löytäväni kuin verkonpaikkaaja. Yxi Jönsyn ehdokkaista olis tää Dietrich Bonhoeffer. Eipä siis kun googlettamaan, löytyisikö siitäkin kuitenkin joitain fläkkejä, jokaisessa siassahan on ainaskin vähän likaa kyljessä. Se johtuu vanhasta Aatamista, jota genomissaan kaikki kantavat, paizi tietysti Jeesus, sen äiti Maaria ja sen isoäiti Anna, jotka ovat Gabrielin siittämiä. (Hmm, jotain perisynnin dna-pätkiä saattaa silti olla pussiin pujahtanut Annan äidin puolelta.)
xxx/ellauri208.html on line 923: Pieni suomenruotsalainen vivahdus toi oman eksoottisen lisänsä Cay Idströmin maagiseen ääneen ja huolelliseen suomenkieleen. Ohjelmansa hän käsikirjoitti huolellisesti etukäteen. Hän kulki maailmalla jo silloin, kun se ei ollut naisten tapa. Hän istui euroviisuraadeissa ja matkusti Laila Kinnusen mukana, kun Valoa ikkunassa edusti Suomea. Hän saattoi puhua "schlagereista", mutta oli myöhemmin Beatlesin suuri ihailija ja teki Suomeen Bruce Springsteenin ensimmäisen haastattelun.
xxx/ellauri224.html on line 320: Dostojevski meni ensimmäisen kerran naimisiin Maria-nimisen lesken kanssa vuonna 1857, mutta he huomasivat pian, että he olivat yhteensopimattomia ja onnellisia yhdessä. Maria kuoli vuonna 1864, samana vuonna, kun Dostojevski menetti veljensä Mihailin, ja Dostojevski huomasi olevansa taloudellisesti vastuussa Marian pojasta ja Mihailin perheestä.
xxx/ellauri224.html on line 322: Epätoivoisesti vapauttaakseen itsensä ja Mihailin veloistaan Dostojevski allekirjoitti sopimuksen uuden lyhyen romaanin toimittamisesta yhdessä vuodessa, mutta hän työskenteli 11 kuukautta "Rikos ja rangaistus" -parissa. Kun aikaa oli enää kuukausi, hän etsi pikakirjoittajaa tekemään muistiinpanoja pikakirjoituksella, kun hän saneli nopeasti romaanin. Hänen palkkaamasta naisesta, 20-vuotiaasta Anna Grigorjevna Snitkinasta, ei tulisi vain hänen läheinen kirjallinen yhteistyökumppani ja liikekumppani, vaan myös hänen loppu elämänsä petikumppani. Anna ja Fjodor menivät naimisiin vuonna 1867 ja heillä oli neljä lasta, joista Fedja sedän hoidossa vain kaksi selvisi hikisesti aikuisikään.
xxx/ellauri228.html on line 281: Vielä yksi mestariohjaaja, japsu Kurosawa, joka tapasi Tarkovskin Solariksen kuvaamisen aikana, oli elokuvan suuri ihailija. Hän ylisti laajennettuja luontokohtauksia, joita jotkut katsojat ovat kutsuneet aivan liian pitkiksi ja hitaiksi. Kurosawa koki, että he (hän ja Andrei) olivat elokuvan emotionaalisen sävyn ja teeman perusta, mikä loi voimakkaan nostalgian maata ja luontoa kohtaan sekä teki kontrastin avaruusasemaan ja siellä aina läsnä olevaan loukkuun jääneeseen tunteeseen mahdolliseksi. Kurosawa arvosti myös sitä, että Tarkovsky ei "viettänyt liikaa aikaa selittämiseen", hän antoi kuvien kertoa tarinan mahdollisuuksien mukaan, jolloin katsoja voi tuntea, mitä tapahtuu, sen sijaan, että kuulisi sen selitettävän vuoropuhelussa.
xxx/ellauri252.html on line 373: Hande riitaantui asiaansa ajaneen pellen Kullervo Kemppisen kanssa. Kullervo oli kuoromies ja kynäili erän eräkirjoja. Kullervon poika oli se Jukka jonka Haavikko niminen ristihammas mies sarvetti. Tässähän oli se ikävä piirre, että Marja Kemppinen oli Haavikon ystävän, työtoverin ja ihailijan Jukka Kemppisen vaimo. Haavikko-nimiseen mieheen suututtiin jo etukäteen kahdesta syystä: ensinnäkin siinä käsitellään Haavikon ja Marja Kemppisen suhdetta ja toiseksi arvostellaan Haavikon loppuaikojen kohtelua hoitohenkilökunnan ja etenkin omaisen eli Paavo Haavikon pojan Heikki Haavikon osalta.Jukka Kemppinen ajautui Lappeenrannan teknillisen yliopiston professoriksi.
xxx/ellauri261.html on line 97: Isä Ambrosius (siviilinimeltään Risto Tapani Jääskeläinen, s. 10. elokuuta 1945 Tohmajärvi) on eläkkeellä oleva Helsingin ortodoksisen hiippakunnan metropoliitta. Hän toimi hiippakunnan piispana vuosina 2002-2017. Luterilaisessa kodissa Ambrosius kasvoi valoisaan kristillisyyteen, joka kunnioitti toisuskoisia ja ateisteja. Ristimänimen Risto hän oli saanut - ei jäätyneeltä kissankakalta - vaan kun keskustaoikeistolaiset vanhemmat (Eetu ja Henni Jääskeläinen) osoittivat myötätuntoa Risto Rytiä kohtaan. Äiti ihaili ortodoksisuutta. Naapurikauppiaan ikonit koskettivat pikkupoikaa pysyvästi. Uskonpuhdistaja Martin Luther käski syystä kalkita pirunkuvat piiloon kirkoista!
xxx/ellauri291.html on line 147: Arvostelut olivat ristiriitaisia; kun The Philadelphia Inquirer ja San Francisco Chronicle pitivät uudesta ohjelmasta, The New York Times ja The Boston Globe olivat vähemmän suotuisia ja Variety ennusti, että se "ei toimi", kutsuen sitä "uskomattomaksi ja synkäksi hämmennyksen sotkuksi ja monimutkaisuudexi". Hän valitti, että se "teki virheen vetoamalla suhteellisen lukutaitoiseen ryhmään". Verkoston tutkimus osoitti, että Star Trekillä oli "laadukas yleisö", ns. fixuja ihmisiä (Mirjam Pylkkänen, p.c.), mukaan lukien "ylemmän tulotason, paremmin koulutetut miehet". Sitä kazoivat tiedemiehet, museon kuraattorit, psykiatrit, lääkärit, yliopiston professorit ja muut ylenpalttiset. Suuri osa ihailijapostista tuli lääkäreiltä, ​​tiedemiehiltä, ​​opettajilta ja muilta ammattilaisilta (pankinjohtajat, hammaslääkärit ja tuomarit), ja se osoitti suurimmaksi osaksi lukutaitoa – ja kirjoitettu hyville paperitarvikkeille.
xxx/ellauri356.html on line 374: Hilvikistä tuli Obelixin vankka oppilas ja hän halveksi surrealistien uudenlaisen pakkomielteen kuvausta. Hän kieltäytyi aina suutelemasta Andre Bretonin kättä, mutta hänestä tuli Paul Eluardin säkeen ja Aragonin lyyristen lahjojen elinikäinen ihailija. Eugene Guillevic, runoilija, syntynyt Carnac, Ranska 5. elokuuta 1907; kahdesti naimisissa (yksi tytär ja yksi tytär kuollut); kuoli Pariisissa 19. maaliskuuta 1997.
xxx/ellauri357.html on line 441: 1820-luvulta lähtien hänen runojaan sekä poliittisia ja eettisiä kirjoituksiaan tuli suosittuja owenistien, chartistien ja radikaalien poliittisten piireissä, ja myöhemmin se keräsi niinkin kummallisia ​​ihailijoita kuin Karl Marx, Mahatma Gandhi ja George Bernard Shaw.
xxx/ellauri357.html on line 469: Claire aloitti seksuaalisen suhteen lordi Byronin kanssa huhtikuussa 1816, juuri ennen hänen omatoimisuuttaan maanosassa, ja sitten järjesti Byronin tapaavan Shelleyn, Maryn ja tämän Genevessä. Shelley ihaili Byronin runoutta ja oli lähettänyt hänelle Queen Mabin ja muita runoja. Shelleyn puolue saapui Geneveen toukokuussa ja vuokrasi talon lähellä Villa Diodatia, Genevejärven rannalla, jossa Byron oleskeli. Siellä Shelley, Byron ja muut keskustelivat kirjallisuudesta, tieteestä ja "erilaisista filosofisista opeista". Eräänä yönä, kun Byron lausui Coleridge's Christabelia, Shelley sai vakavan paniikkikohtauksen ja hallusinaatioita. Edellisenä yönä Mary oli nähnyt tuottavamman näkemyksen tai painajaisen, joka inspiroi hänen romaaniaan Frankenstein.
xxx/ellauri376.html on line 87: kokema "häpeän kokemus" muutti lopullisesti hänen arvionsa Sachan elokuvasta, jota hän ihaili nuoruudessaan. Hän
xxx/ellauri376.html on line 444: Repetilov, kahvihuoneen ja klubin anglomaani puhuja, joka polttaa vapauden puolesta ja haisee viinasta, älyttömän nokkeluuden ihailija ja kaikkien hänen tuttaviensa sydänystävä;
xxx/ellauri385.html on line 148: Vasily Rozanov tapasi Suslovan koulupoikana, kun hiän oli jo yli kolmekymmentä vuotta vanha. Hän rakastui ensisilmäyksellä. Rozanov tunsi hänet Fjodor Dostojevskin entisenä rakastajattarena. Se riitti herättämään hänen kiinnostuksensa, sillä Dostojevski oli kirjailija, jota Rozanov ihaili eniten, ja kova panomies. They shared an unquenchable passion for literature and sex. Rozanov teki vain lyhyen merkinnän päiväkirjaansa: "Tapaan Apollinaria Prokofjevna Suslovan. Rakkauteni häntä kohtaan. Suslova rakastaa minua, ja minä rakastan häntä erittäin paljon. Hän on upein nainen, jonka olen koskaan tavannut." Heillä oli suhde kolme vuotta, ja he menivät naimisiin marraskuussa 1880. Hiän oli tuolloin 40-vuotias ja mies 24-vuotias.
xxx/ellauri385.html on line 477: Melankolian anatomian ihailijoita ovat muun muassa tourette typerys Samuel Johnson, n.h. Holbrook Jackson (jonka Anatomia of Bibliomania [1930] perustui tyyliin ja esitykseen), George Armstrong Custer (sekö polvivamma kenzu? no se!), joku Calle Lammas ja John Keats (joka sanoi sen olevan hänen suosikkikirjansa). Se kolahti myös n.h. Northrop Paistoxelle1, Stanley Kalalle2, Anthony Powellille, Philip Vetomiehelle, Cy Twomblylle, Jorge Luis Borgesille (joka käytti lainausta epigrafina tarinassaan "The Library of Babel"), O. Henrylle (William Sidney Porter), edelleen Amalia Lehto, William Penssa (joka kirjoitti NYRB Classicsin 2001 uusintapainoksen johdannon), Nick Luola, Samuel Beckett ja Jacques Barzun (joka näkee sen ennakoivan 1900-luvun psykiatriaa, varsinainen neropatti). The Guardianin kirjallisuuskriitikko Nick Leskon mukaan Anatomia "selviytyy asiantuntevien keskuudessa". N.h. Washington Irving lainaa siitä jonkun vitun The Sketch Bookin ozikkosivulla. Hemmetti nää on järestään anglosaxeja! Jo on ozaa.
120