ellauri063.html on line 394: Ensyklopedian, asiasanaston, muistion ynnä muiden romaanikerronnalle vieraiden tekstilajien kautta risteileviä episodejaan kuljettava proosamosaiikki vastaa ideamäärältään kymmentä hieman tavanomaista nokkelampaa suomalaista romaania, joten akateemisiin opinnäytteisiin ja kotimaiseen kirjallisuushistoriaan teos tarjoilee itseään auliisti.
ellauri098.html on line 650: Introvertti (I) tuntee todennäköisesti olonsa kotoisammaksi sisäisessä ideamaailmassa kuin ihmisten ja asioiden ulkomaailmassa, "sisäänpäinkääntynyt".
ellauri158.html on line 338: P. 2. defin. 3. Per ideam intelligo mentis conceptum, quem mens format, propterea quod res est cogitans. [in: P. 2. prop. 48. schol.]
ellauri158.html on line 342: P. 2. defin. 4. Per ideam adaequatam intelligo ideam, quae, quatenus in se sine relatione ad obiectum consideratur, omnes verae ideae proprietates sive denominationes intrinsecas habet. [in: P. 4. prop. 62., P. 5. prop. 17.]
ellauri158.html on line 439: -- P. 2. prop. 9. coroll. Quicquid in singulari cuiuscumque ideae obiecto contingit, eius datur in Deo cognitio, quatenus tantum eiusdem obiecti ideam habet. [in: P. 2. prop. 12., prop. 13., prop. 30., P. 3. prop. 10.]
ellauri158.html on line 725: P. 2. prop. 43. Qui veram habet ideam, simul scit se veram habere ideam, nec de rei veritate potest dubitare. [in: P. 2. prop. 43. schol., prop. 49. schol., P. 3. prop. 58., P. 4. prop. 27., prop. 52., prop. 56., prop. 62., P. 5. prop. 27.]
ellauri158.html on line 1006: -- P. 4. prop. 7. coroll. Affectus, quatenus ad mentem refertur, nec coerceri nec tolli potest nisi per ideam corporis affectionis contrariae et fortioris affectione, qua patimur.
ellauri158.html on line 1154: P. 5. prop. 3. Affectus, qui passio est, desinit esse passio, simulatque eius claram et distinctam formamus ideam. [in: P. 5. prop. 18. schol., prop. 20. schol.]
ellauri158.html on line 1171: P. 5. prop. 14. Mens efficere potest, ut omnes corporis affectiones seu rerum imagines ad Dei ideam referantur. [in: P. 5. prop. 15., prop. 16., prop. 20. schol., prop. 39.]
ellauri348.html on line 752: Filosofinen tutkimus ylevän ja kauniin ideamme alkuperästä on Edmund Burken kirjoittama estetiikkaa käsittelevä tutkielma vuodelta 1757. Se oli ensimmäinen täydellinen filosofinen esitys kauniin ja ylevän erottamiseksi omiin rationaalisiin kategorioihinsa. Se herätti merkittävien ajattelijoiden, kuten Denis Diderot'n ja Immanuel Kantin, huomion. Tää on siis sama oikeisto-oligarkki Burke joka reflektoi raivokkaasti Ranskan vallankumousta vastaan albumissa 322. Burkea peukuttivat mm. kanssakusipäät Poe ja Yeats.
ellauri348.html on line 758: Kauniin ja ylevän ideamme alkuperä Burken kannalta voidaan ymmärtää niiden kausaalisten rakenteiden avulla. Aristotelilaisen fysiikan ja metafysiikan mukaan syy-yhteys voidaan jakaa muodollisiin, aineellisiin, tehokkaisiin ja lopullisiin syihin. Kauneuden muodollinen syy on rakkauden intohimo; aineellinen syy koskee tiettyjen esineiden ominaisuuksia, kuten pienuutta, sileyttä, herkkyyttä jne.; tehokas syy on hermojemme rauhoittuminen; viimeinen syy on Jumalan huolenpito. Erikoisinta ja omaperäisintä Burken kauneusnäkemyksessä on se, että sitä ei voida ymmärtää kauneuden perinteisillä perusteilla: suhteella, kuntoilulla tai täydellisyydellä. Ylevällä on myös kausaalinen rakenne, joka on erilainen kuin kauneudella. Sen muodollinen syy on siis pelon intohimo (erityisesti kuoleman pelko); aineellinen syy on yhtä lailla tiettyjen esineiden puolia, kuten laajuus, äärettömyys, loisto jne.; sen tehokas syy on hermojemme jännitys; viimeinen syy on se, että Jumala on luonut Saatanan ja taistellut sitä vastaan, kuten John Miltonin suuressa eeppisessä Paradise Lost ilmaistaan.
ellauri350.html on line 417: Vasta demiurgin luomisteon kautta aineen paha sielu sai jumalallisen ravintolisän. Tällä tavalla se sai osuuden sekä ideamaailmasta että nousista ja hyväksytystä järjestä. Siitä lähtien aineellinen maailma on tehnyt säännöllisiä jumppaliikkeitä. Joten aineen alunperin pahasta sielusta tuli hyvä (vaikkakaan ei täysin täydellinen) maailmansielu. Kuitenkaan "ilkeä sielu" ei muuttunut täysin, vaan se jatkoi olemassaoloaan sielun huonona osana kosmoksessa ja jatkoi vaikutustensa kehittämistä rajoitetussa määrin. Aineen luonnollista pahuutta ei korjaa sen sielun muutos, vaan se on rajoitettu; se vaikuttaa vain kuun ja maan väliseen alueeseen (kuviteltu maailman keskipisteeksi). Tämä alue on ainoa osa kosmosta, jossa Platonin opetuksen mukaan tapahtuu pahaa.
xxx/ellauri148.html on line 524: Song of Solomon 7:11-12. Latin text. Veni, dilecte mi, egrediamur in agrum, commoremur in villis, mane surgamus ad vineas, videamus si floruit vinea, si flores fructus parturiunt, si floruerunt mala punica: ibi dabo tibi ubera mea.
13