"I hope the time is coming when not only the artist, but the common, average man, who always ´has the standard of the arts in his power,´ will have also the courage to apply it, and will reject the ideal grasshopper wherever he finds it, in science, in literature, in art, because it is not ´simple, natural, and honest,´ because it is not like a real grasshopper. But I will own that I think the time is yet far off, and that the people who have been brought up on the ideal grasshopper, the heroic grasshopper, the impassioned grasshopper, the self-devoted, adventureful, good old romantic card-board grasshopper, must die out before the simple, honest, and natural grasshopper can have a fair field."
ellauri106.html on line 341: Howells was a Christian socialist whose ideals were greatly influenced by Russian writer Leo Tolstoy. These influences led him to write on issues of social justice from a moral and egalitarian point of view, being critic of the social effects of industrial capitalism. He was, however, not a Marxist. Phew.
ellauri106.html on line 533: That imagined past included the old left and its heroic narrative of collective emancipation, which, particularly after the revelations of Stalinist atrocities, no longer seemed enticing. Instead, American ideology turned on the “romantic” belief that the nation had, in effect, already discovered an ideal social order, “that progress would be more or less continuously achieved, that improvement was likely”.
ellauri107.html on line 110: Rojack is still considerably different from me — he's more elegant, more witty, more heroic, his physical strength is considerable, and at the same time he's more corrupt than me. I wanted to create a man who was larger than myself yet somewhat less successful. That way, ideally, his psychic density, if I may use a private phrase, would be equal to mine — and so I could write from within his head with comfort.
ellauri107.html on line 158: “Found it!” he announces. “Opened the book and skimmed for 10 minutes and there it was. Goes like this, and you’re ideally situated to hear it: ‘A man that is born falls into a dream like a man who falls into the sea. If he tries to climb out into the air as inexperienced people endeavor to do, he drowns. The way is to the destructive element submit yourself, and with the exertions of your hands and feet in the water make the deep, deep sea keep you up … In the destructive element immerse.’ This has been my credo, the lifeblood of my books. I knew it was from Lord Jim but didn’t know where. All I had to do was put myself in a trance and I found it: ‘In the destructive element immerse.’ It’s what I’ve said to myself in art and, woe is me, in life too. Submit to the deeps. Let them buoy you up.”
ellauri108.html on line 119: Rastas view "Zion" as an ideal to which they aspire. As with "Babylon", this term comes from the Bible, where it refers to an idealised Jerusalem. Rastas use "Zion" either for Ethiopia specifically or for Africa more broadly, the latter having an almost mythological identity in Rasta discourse. Many Rastas use the term "Ethiopia" as a synonym for "Africa"; thus, Rastas in Ghana for instance described themselves as already living within "Ethiopia". Other Rastas apply the term "Zion" to Jamaica or they use it to describe a state of mind.
ellauri108.html on line 477: Rastas view "Zion" as an ideal to which they aspire. As with "Babylon", this term comes from the Bible, where it refers to an idealised Jerusalem. Rastas use "Zion" either for Ethiopia specifically or for Africa more broadly, the latter having an almost mythological identity in Rasta discourse. Many Rastas use the term "Ethiopia" as a synonym for "Africa"; thus, Rastas in Ghana for instance described themselves as already living within "Ethiopia". Other Rastas apply the term "Zion" to Jamaica or they use it to describe a state of mind.
ellauri110.html on line 141: A further example of the lack of humanity and emotion in the Houyhnhnms is that their laws reason that each couple produce two children, one male and one female. In the event that a marriage produced two offspring of the same sex, the parents would take their children to the annual meeting and trade one with a couple who produced two children of the opposite sex. This was viewed as his spoofing and or criticising the notion that the "ideal" family produces children of both sexes. George Orwell viewed the Houyhnhnm society as one whose members try to be as close to dead as possible while alive and matter as little as possible in life and death.
ellauri112.html on line 52: Vad tull! Mikä mysteeri siinä muka on? Ei mikään, nää idealistikaverit on vaan niin narsisteja, että ne eivät pysty ymmärtämään miten kaikki muut porukat mahtuu asumaan niiden päässä, niin valtava kuin se onkin. Se on se niiden OMA "minäminä", josta ne on tässä huolestuneita.
ellauri112.html on line 188: Kaikki tämä kuitenkin lisäyksellä kenties. Päinvastainen tulos on yhtä mahdollinen; ehkäpä kaiken tuon pyrkimyksen tuloksena on tyhjyys; ehkäpä totuus on masentava... On puhuttu niin paljon Renanin »skeptillisyydestä». Jotka tahtovat olla oikein moderneja, hekkumoivat niillä »Dyb af Skepsis» (Brandes), joita he näkevät Renanin harmittomimpienkin ajatusten alla. Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus. Taasen syy siihen, että Renan alituisesti palaa uudelleen tutkistelemaan elämän ja maailman mahdollisuuksia ja tulevaisuuden perspektiivejä, vaikkei hän koskaan pääse pitemmälle kuin noihin »ehkä» ja »kenties», on luullakseni haettava hänen uskonnollisesta »dilettantismistaan». Lapsuutensa ja nuoruutensa hartaasta ja ylevästä katoolisuudesta vieraantui Renan vain järkensä, ei koskaan tunteensa puolesta. Syvä kaipaus, jolla hän jätti Saint Sulpicen seminaarin, ei hänessä koskaan sammunut. Mikään mahdollisuus ei hänelle myöhäiseen vanhuuteensa saakka ollut rakkaampi ajatella kuin se, että uskonto sittenkin olisi tosi. Viimeiseen saakka koettaa hän tieteellisesti ymmärrettyyn maailmankuvaan sovittaa uskonnollisia käsitteitä, Jumala, ylösnousemus, kuolemattomuus. Tämä alituinen ja yhä uudistuva askarteleminen perspektiivien kanssa, joista hän kuitenkin kerran on luopunut, on yhteydessä Renanin luonteen päättämättömyyden kanssa. Tämä päättämättömyys oli hänessä niin silmiinpistävä, että hänen vanha ystävänsä Berthelot saattaa epäillä olisiko Renan koskaan lopullisesti rikkonut väliänsä kirkon kanssa, ellei hänellä olisi ollut tukenaan sisarensa Henriette, voimakas, päättäväinen, syvä luonne, joka kaukaa lähettämillään kirjeillä auttoi Renanin seuraamaan vakaumustaan. Palatakseni takaisin käsitteisiin »nisus» ja »élan vital», on sanottava että ne eivät toisistaan eroa vain siinä, että edellinen on latinaa, jälkimäinen ranskaa! Renanin »nisus» laahaa alituisesti liepeissään tuote »ehkä» ja »kenties ei kuitenkaan». Renan on alituisesti tietoinen siitä, että metafyysillinen filosofia on pelkkää runoilua, mielikuvituksen leikkiä, jolla on tosin lakastumaton viehätyksensä, mutta joka on otettava cum grano salis. »Renanismin» rinnalla on »bergsonismi» karkeasti dogmaatinen. Empimättä uskoo Bergson metafyysillisiin kangastuksiinsa, jotka runollisen mielikuvituksen näkyinä kieltämättä ovat mukaansatempaavan kauniit.-- Kolmas yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on kenties kaikista mieltäkiinnittävin. Se koskee spekulatiivisen järjen kantavuutta tiedonlähteenä ja spekulatiivisen tiedon arvoa. Renanin käsitys filosofian olennosta ja tehtävästä on kenties hieman huojuva. Mutta siinä suhteessa on se selvä, että hänen mielestään spekulatiivinen filosofia, jolla muka on oma tiedelähteensä ja omat metodinsa, on vähänarvoinen. Kaikki suuret filosofit ovat olleet suuria tiedemiehiä; Aristoteles, Descartes, Leibniz, Kant tiesivät kaiken, mitä heidän vuosisatansakin. Ne ajat taas, jolloin filosofia on muuttunut »spesialiteetiksi», ovat olleet sen alennuksen kausia. Sellainen oli myöhempi kartesiolaisuus (Malebranche), sellainen Renanin nuoruudessa Saksan spekulatiivinen idealismi. Meidän aikanamme näyttävät pitkin koko rintamaa tieteet, joko historialliset tai luonnontieteet, olevan määrätyt ottamaan vastaan filosofian perinnön. Filosofian täytyy tulla tieteelliseksi, ellei se tahdo tulla Penelopen kankaaksi, jota lakkaamatta ja aina turhaan aletaan uudelleen. Ja Renan uskoo, että sensijaan kuin edellisinä vuosisatoina luonnontieteet tuottivat parhaan aineiston filosofisille aateskeluille, »historia on meidän aikamme todellinen filosofia» (Essais de morale et de critique, s. 83).
ellauri115.html on line 442: Mulla on nyt sellanen hypoteesi että kaikista izekeskeisimmät ja oikeistokonservatiivisimmat hihhuloivat narsistit on idealisteja kun taas käytännöllisesti suuntautuvammat joilla on jotain kurjalistosympatioita ja huumorin- eli suhteellisuudentajua on todennäköisemmin vasixia materialisteja. Se olis sitten tärkein ero Voltairen ja Rousseaun välillä. (Plus se että Rousseaulla oli 4x pienempi pippeli.) Voltaire olis meidän aikoina ollut demari ja Rousseau olis edustanut persuja, keskustaa tai vihreitä. Seuraavassa tarjoillaan savoijilaisen apupapin papupata josta muodostui Rousseaun mahtavin aivopieru ennen kuin se osui koiraan, tai koira siihen. Se on helevetin pitkä ja pitkäveteinen, TLDR todennäk. mutta jaxuhalia. Mut jos sen jaxaa kahlata, näkee kyllä selvästi mix SEKÄ papinpakanat ETTÄ jumalattomat oli Janneen hyvin hyvin vihaisia. Se on jumalinen, mutta ei kristitty, hyvinkin on kerettiläistä ainesta. Vanhan liiton Jehovan mieleinen mies, rintaansa takova fariseus temppelin eturivistä.
ellauri115.html on line 476: Ensimmäinen asia jonka opin näistä tarkasteluista oli että rajoitan tutkimuxeni vaan omaan napaani, jääden syvästi tietämättömäxi kaikesta muusta, enkä edes yritä epäillä mitään sen ulkopuolella mitä tarviin tietää. Eli mennään striktisti need to know- periaattella. Tällänen tyypillinen idealistifilosofin lähestymistapa.
ellauri115.html on line 492: Mut hei, kuka mä oon? Mikä oikeus mulla on päättää mitään? Mikä ratkaisee mun kannanotot? Jos ne on väistämättömiä, jos ne johtuu mun saamista vaikutelmista, enxmä tuhlaa voimiani sellasissa tutkimuxissa; ne toteutuisi ilman mun puuttumista asiaan. Mun täytyy six ekana kääntää silmät kohti omaa napaa ja tutustua instrumenttiin jota aion käyttää, ja selvittää miten pitkälle se on luotettava. [Tää on nyt vähän toistoa toiselta idealistilta Cartesiuxelta, koittakaa jaxaa kuunnella...]
ellauri115.html on line 500: Mutta kaikkea mun ulkopuolella joka vaikuttaa muhun mä sanon aineexi, ja kaikki aineen osat jotka on liittyneet erillisixi olioixi on kappaleita. Niinpä idealistien ja realistien kiistat ei koske minua; erottelut näyttämisen ja oikeasti olemisen välillä ovat pelkkää satua. [Eli mä oon käytännössa siis tämmönen solipsististyyppinen idealisti, maailma on mielteeni tai vähän sinnepäin, olkaa te muut mitä haluatte, mä en välitä.]
ellauri117.html on line 168: 1919 begegnete er während eines Aufenthalts in einer Pension in der Nähe von Prag Julie Wohryzek, der Tochter eines tschechischen Schuhmachers. Sie wurde seine zweite Verlobte. Im Gegensatz zu Felice hatte Julies Familie weder Besitz noch Ansehen, un Kafkas Vater bemerkte mit beißendem Spott, daß sein Sohn wohl besser beraten wäre, wenn er ein Bordell besuchen würde. Die etwa dreißig Jahre alte Julie war eine unbekümmerte, unge gebildete Frohnatur. Kafka sah in ihr die ideale Partnerin für eine zuträgliche, vernünftige Ehe. Doch auch diese Verlobung wurde aufgelöst - angeblich weil das Paar das Loch nicht finden konnte, in Wahrheit eine der zwanghaften Befürchtungen, die Frans Beziehungen zu Frauen stets überschatteten.
ellauri119.html on line 491: Companionate love is an intimate, non-passionate type of love that is stronger than friendship because of the element of long-term commitment. "This type of love is observed in long-term marriages where passion is no longer present" but where a deep affection and commitment remain. The love ideally shared between family members is a form of companionate love, as is the love between close friends who have a platonic but strong friendship.
ellauri119.html on line 495: Consummate love is the complete form of love, representing an ideal relationship which people strive towards. Of the seven varieties of love, consummate love is theorized to be that love associated with the "perfect couple". According to Sternberg, these couples will continue to have great sex fifteen years or more into the relationship, they cannot imagine themselves happier over the long-term with anyone else, they overcome their few difficulties gracefully, and each delight in the relationship with one other.
ellauri119.html on line 497: However, Sternberg cautions that maintaining a consummate love may be even harder than achieving it. He stresses the importance of translating the components of love into action. "Without expression," he warns, "even the greatest of loves can die." Thus, consummate love may not be permanent.[citation needed] If passion is lost over time, it may change into companionate love. Consummate love is the most satisfying kind of adult relation because it combines all pieces of the triangle into this one type of love. It is the ideal kind of relationship. These kinds of relationships can be found over long periods of time or idealistic relationships found in movies.
ellauri119.html on line 674: Too many are introduced to Objectivism through its application to politics. Political conclusions reached by applying Objectivism are counter to the popular notions of how government should work and society should be structured . Without an understanding of the foundation and underpinnings, it is difficult to understand how Objectivist ideals apply.
ellauri119.html on line 716: Atlas Shrugged offers several examples that also refute this common misconception. The villains in this novel are businessmen who try to succeed through political pull. While they are businessmen, supposedly Ayn Rand’s ideal person, she does not paint them in a flattering light. She demonstrates how evil they are and how their political maneuvering always leads to their failure.
ellauri131.html on line 574: Esimerkiksi Maria Nordin on sanonut Tuomas Enbusken podcastissa Enbusken hullut paperit, että hän ei usko sairastuvansa koskaan syöpään, koska ”kaikki mikä maailmassa tapahtuu, on oman tietoisuutemme luomusta”. Tämähän on aikä räikeätä idealismia.
ellauri133.html on line 65:It has to introduce your main character. You don't have to go into details, but you need enough to show if the MC is male or female, old or young, and ideally, give an idea of their personality. The opening has to show, or at least hint at, the inciting incident, the problem that starts the story for the MC. Most important, your opening has to grab the reader. Very few people have the patience to wade through pages of description before the action starts. Work on the first paragraph, and particularly the first line, until no-one can resist reading on. So, a few ways to get it wrong. Fuck the main character! This too is just for narcissist nincompoops who can't read about anything but themselves.
ellauri135.html on line 628: "Joka ilta malexin läpi puutarhan ja toistan mielessäni: hiän oli täällä - kivenmukura johon hän kompastui on mun pöydällä, kuihtuneen heliotroopin oxan vieressä; mä kirjoitan paljon runoja - ja tää, voit olla varma, on selvä pihkaantumisoire....", Pushkin kirjoitti Kernin siskolle monta päivää tämän lähdettyä. Hän kirjoitteli Kernin kaa puolentoista vuotta, mutta enimmäxeen pelleillen. Vaikka Pushkinin elämäkerturit koittaa idealisoida niiden suhdetta, tiedetään et Alex viittas hiäneen myöhemmin "Babylonin porttona", ja kirjoitti kaverille että "Jumalan avulla bylsin sitä äskettäin."
ellauri141.html on line 589: Kreikkalaisia en voi kiittää mistään yhtä väkevistä vaikutelmista; ja suoraan sanoen he eivät voi merkitä paljon paskaakaan, heidän laatunsa on liian vierasta, se on myös liian kusten juoksevaa, ei siis samaa kuin roomalaiset. Kreikkalaisilta ei opita - kuka taas olisi sen oppinut ilman roomalaisia!... Kukaan kreikkalainen ei ole koskaan oppinut kirjoittamaan vaikuttaakseen imperatiivisesti, »klassisesti». Platon esim. oli tyylitön idealisti ja ääliö... (I second that!)
ellauri142.html on line 167: Vittu mitä pellejä! Jo on lapsellista touhua. According to the historian David Stevenson, it was influential on Freemasonry as it was emerging in Scotland. Robert Vanloo (n.h.) states that earlier 17th century Rosicrucianism had a considerable influence on Anglo-Saxon Masonry. Hans Schick sees in the works of Comenius (1592–1670) the ideal of the newly born English Masonry before the foundation of the Grand Lodge in 1717. Comenius was in England during 1641. Their mission is to prepare the whole wide world for a new phase in religion, which includes awareness of the inner worlds and the subtle bodies, and to provide safe guidance in the gradual awakening of man's latent spiritual faculties during the next six centuries toward the coming Age of Aquariums. This is the dawning of it, judging by the sea levels. According to Masonic writers, the Order of the Rose Cross is expounded in a major Christian literary work that molded the subsequent spiritual beliefs of western civilization: The Divine Comedy (ca. 1308–1321) by Dante Alighieri.
ellauri142.html on line 178: “Mahaluu” is a subtle celebration of exclusive membership and a commitment to specific communally agreed-upon ideals.
ellauri142.html on line 300: Totuus on ainoa todellisuus. Tää on räikeää idealismia, se on kiertelemättä tunnustettava. Totuus on totta vaan kun se vastaa todellisuutta, sanois realistisempi kaveri. Me emme ylenkatso raamattua, vaan annamme sille suuremman arvon kuin se ansaizisi, koska se suurimmaksi osaksi sisältää samaa schaibaa kuin intialaisten Vedätyskirjat esittävät, raamatussa on ikään kuin niiden toisinto, mutta raamatusta puuttuu tieteellisen maailmankazomuxen perustalle nojautuva höpötys, joka Vedätyxistä on löydettävissä. Uskonto on pelkkää haaveilua ja taikauskoa. Filosofia ja erityisesti "lääketiede" kaipaavat kaiken itsekkyyden yläpuolella olevaa majesteetillisen, kaikkia ympäröivän rakkauden voimaaa, jonka avulla se voi päästä rajoitetusta ja likinäköisestä asemastaan, jotta se jaksaa kehittyä sellaiseen henkiseen suuruuteen, joka tunnustaa maailmankaikkeuden yhdeksi kokonaisuudeksi, kaikkien kappaleiden olemuksen ykseyden ja tuon kaikkien luotujen sisäisen toisistaan riippuvuuden. Mitä vittua, jopa klassillinen fysiikka oli sillä kannalla, vetovoima ei uuvu matkalla, vaikka heikkenee aika nopeaan. Empedokles kuzui vetovoimaa rakkaudexi. Ja kemiallisesti me ollaan kaikki samoja alkuaineita, tai mitä lie hiukkasia. Kvanttitilojen lomittuminen on kaikkialla yhtä aikaa olemisen matemaattis-fysikaalinen toteutus. Eli siis mitä tästä puuttuu vielä? No okei, Kaiken teoria, sehän ei vielä ihan pelitä.
ellauri145.html on line 136: muut. Tollanen idealismi ja solipsismi on vitun
ellauri145.html on line 428: Pitäkää pumppunne. Mä en ala enää mitään. Tulen muistamaan tämän planeetan. (Toi viimeinen oli oikeasti Akun jouzenlaulu.) Akulainen oli iso idealisti, josta toinen vielä isompi sanoi myöhemmin: Kaikki minkä olen tehnyt, sen olen velkaa Villiersille. Tää hölmö oli Maukka Maeterlinck.
ellauri145.html on line 695: Vittu mikä takinkääntö tolta Huysmansilta! Tää saatananpalvontatouhu oli aivan selvää oikeistoidealismia, tota vitun sielun roudaamista takas kuvaan, josta positivismi oli sen jo kerran heivannut roskakoppaan.
ellauri146.html on line 220: ...Da lernte Grabbe Ludwig Robert kennen, den Bruder der schönen, von Heine gefeierten Schwester, einen der geistvollsten Epigonen der Romantik; aber auch Heinrich Heine selbst, der seine Tragödien Almansor und Ratcliff gerade damals erscheinen ließ und von dem einer der ironischen Freunde berichtet, mit welchem Selbstgefallen seine ungefällige Gestalt damals unter den Linden vor Dümmlers Buchladen »vorbei peripatetisierte,« mit Armensünderwänglein, über welche plötzliche Glut sich ergoß, sobald er sein Werk zum Fenster herausgucken sah. Heines Eigentümlichkeit als Mensch und Dichter hatte für Grabbe viel Sympathisches; er berührte eine verwandte Ader in ihm und blieb gewiß auf die Ausbildung eines, dem idealen Schwung nachspottenden Cynismus, der überall bei Grabbe hervortritt, nicht ohne Einfluß. Damals konnte Heine nicht ahnen, als er den Meister eines phantastischen Humors, den Serapionsbruder Amadeus Hoffmann, zu Grabe tragen sah, daß dasselbe schmerzliche Leiden, welches diese gnomenartige Persönlichkeit hinweggerafft hatte, auch ihn einst an ein langjähriges Krankenlager fesseln werde.
ellauri146.html on line 644: Edgar Allan Poe vigorously denounced the Jeffersonian ideal of democracy. He had no sympathy with abstract political notions such as those which had produced liberal republican theory in America and elsewhere. Like Edmund Burke, Poe was highly suspicious of the “well-constructed Republic.”
ellauri146.html on line 668: The concern of the Pounder to advance republican ideals and republican politics among the students of the University was not notably effectual with one student at least: Poe was not receptive to Jeffersonian liberalism. But many of the impressions which Poe received at Charlottesville, both within and without the lecture rooms, must have remained with him. The young admirer of classic grandeur, we know, was impressed by the graceful Rotunda. About Poe at Virginia, Philip Alexander Bruce writes as follows:
ellauri146.html on line 679: n ideals. In discussing American taste, he wrote:
ellauri146.html on line 683: All this, Poe added, is an “evil growing out of our republican institutions.” In “Some Words with a Mummy,” in “Mellonta Tauta” and in other tales, Poe vigorously denounced the Jeffersonian ideal of democracy. He had no sympathy with abstract political notions such as those which, after Locke, had produced liberal republican theory in America and elsewhere. Though lacking the scope and political understanding of Burke, Poe was, like Burke, highly suspicious of the “well-constructed Republic.”
ellauri147.html on line 606: Winnicott has also been accused of identifying himself in his theoretical stance with an idealised mother, in the tradition of mother (Madonna) and child. Related is his downplaying of the importance of the erotic in his work, as well as the Wordsworthian Romanticism of his cult of childhood play (exaggerated still further in some of his followers).
ellauri147.html on line 742:Ihmissuhteiden heikkeneminen erityisen oikeuden asenteen, empatian puutteen, kumppanin hyväksikäytön, idealisaation ja devalvaation välisen horjumisen kautta
ellauri151.html on line 151: The combined qualities of the realist and the idealist which Dickens possessed to a remarkable degree, together with his naturally jovial attitude toward life in general, seem to have given him a remarkably happy feeling toward Christmas, though the privations and hardships of his boyhood could have allowed him but little real experience with this day of days.
ellauri151.html on line 177: Sensualismia muistuttavia ajatuskulkuja oli jo keskiajalla, mutta 1700-luvulla valistusajan filosofit kehittivät sitä selkeämmäksi. Ranskassa esimerkiksi Étienne Bonnot de Condillac oli sensualisti, joka kehitteli aatetta subjektiivisen idealismin suuntaan.
ellauri151.html on line 302: Dodi, rypäleitä persiissä. Tässä sitä mennään taas, narsismi-idealismin pillupiiparia seuraten rottalaumana.
ellauri151.html on line 551: linguistic ideal forms of representation are not possible. Language is a
ellauri151.html on line 575: languages and pseudo-mathematical ideal languages are not possible.
ellauri151.html on line 606:Häröt määkyvät idealismin veräjällä
ellauri151.html on line 610: Samaa idealismimääkynää tää on kuitenkin vaikka soppaa kuinka hämmentää, heti kun ei eroteta kunnolla kazojaa ja maisemaa. Narsistista harhapäätelmää. Mää on maailma ja mun maailmani on tää mää. Mää mää:
ellauri151.html on line 666: had refuted the picture theory’s appeal to ideal logical form soon
ellauri151.html on line 694: Niinpä niin. Tässä sitä ollaan taas, idealismin loukussa. Eikun äiti kantamaan tikun nenässä pihalle. Kun tiede pääsee jostain filosofisesta pointista selvemmille vesille, tulee teologien kärpäsparvi syömään jätöxet. Näin on nähtävästi päässyt käymään myös Ludi Wittgensteinille. Pelkästä pelleilystä on tullut teologista realiteettia. Tuntuu tosi hullulta että nää hemmot tarvii uskoa, toivoa ja luottamusta uskaltaaxeen edes nousta sängystä.
ellauri152.html on line 613: “Miss Streisand [made] Yentl, whose greatest passion was the Torah, go on a ship to America, singing at the top of her lungs. Why would she decide to go to America? Weren’t there enough yeshivas in Poland or in Lithuania where she could continue to study? Was going to America Miss Streisand’s idea of a happy ending for Yentl? What would Yentl have done in America? Worked in a sweatshop 12 hours a day where there is no time for learning? Would she try to marry a salesman in New York, move to the Bronx or to Brooklyn and rent an apartment with an ice box and a dumbwaiter? This kitsch ending summarizes all the faults of the adaptation. It was done without any kinship to Yentl’s character, her ideals, her sacrifice, her great passion for spiritual achievement. As it is, the whole splashy production has nothing but a commercial value.”
ellauri152.html on line 753: He considered the core of Hasidim to consist of three "loves": love of God, of Torah, and of Israel. Just as his intended audience consisted of assimilated Jews and non-Jews, he adopted novel formulations of these loves: "love of Torah" would come to encompass inspiring works of "secular" art and literature, while "love of Israel" would be transformed into "love of humanity" (despite which Israel would still be recognized as the "firstborn child of God"). Zeitlin's religious ideal also contained a socialist element: the Hasidim he pictured would refuse to take advantage of workers.
ellauri153.html on line 410: These examples illustrate, how deeply the ideal of sufficient reasons has become a
ellauri155.html on line 717: Kantin tapaiset sakemanni idealisti pökiöt väittää, että jos halumme ja valintamme määräytyvät itse edeltäjien syiden mukaan, emme voisi koskaan valita muuta kuin me. Kun otetaan huomioon edeltävät syy-seurausolosuhteet, meidän on aina toimittava niin kuin teemme. Siksi emme voi olla vastuussa käyttäytymisestämme, koska tässä tapauksessa meillä ei ole käytettävissämme "todellisia vaihtoehtoja" tai "avoimia mahdollisuuksia". So what. Ei olekaan! Siinähän just talousliberaalit astuu paskaan.
ellauri155.html on line 941: The perfectly ideal incumbent for the Harvard Fellowship appears in Bertie Russell, old and almost penniless, but still brimming with undimmed genius and suppressed immortal work’s!
ellauri156.html on line 433: Searching for a possible birth date for David produces an ideal candidate, a holy day on 6 of the 7 known sacred calendars. The day Sat 4 Jul 1057 BC was 17 Tammuz (H), 14 Sum (Enoch, Summer Fast), 1 Res (V), 1 Bir (M), 1 Deer (SR), and 1 Jac (Easter on Priest). That Hebrew day is known simply as the Fast of the Fourth Month, which the Lord says will become a day of rejoicing some day (Zech. 8:19). That date ranks with the best birth dates found so far for the prophets. It is identical on the Venus and Mercury calendars to Isaac Bashevis Singer's birthday. This date fits the pattern so well of all the great prophets, as it should to be in Matthew's chain of key links to Christ, that it confirms this whole set of dates as being correct, including the Biblical assertion that the temple was built in the 480th year of the Exodus.
ellauri158.html on line 428: idealismin vuoxi liian vähän mahd. maailmoja, kun on vaan tää oma pää. Eikös Barwisellekin tullut tässä trenkkapoo? Wittgenstein seniorin piti kexiä kielipelit ymmärtääxeen miten se kaikki tapahtuu. Se oli tosi naivia. Ja sitä privaattikieliargumenttia mä en liioin tajua. Se vaikuttaa joltain solipsistiseltä hätähuudolta, vähän samanlaiselta kuin cogito. Haloo! onko täällä ketään? Mixi ylipäänsä on mitään mixei mieluummin ole mitään? Tottakai voi kexiä omia kieliä, sitähän mä tein koko ajan pienenä. Tuntuu päättömältä ja nurinkuriselta lähteä liikenteeseen oman pään sisältä ja jotenkin pyrkiä sitten sieltä ulos kuin joku pimppari stidiloodasta. Täytyy olla tosi narsisti tai skizo edes miettiääxeen sellasta. Siili sanoi aivan oikein että tieto omasta päästä on epävarminta, ei siitä pie lähteä.
ellauri158.html on line 436: Aina tietää että kun Siili alkaa monisanaisesti pulista, se ei välttämättä izekään ihan tiedä mitä se haluu sanoa. Mitähän tääkin taaas olisi? Onxe jotain sellasta että toteutumattomat asiat (esim siis apinoiden esi-isät) on olemassa joteskin kuitenkin jumalan hämärinä ajatuxina sittenkin kun niitä ei oikeasti ole? Vaikea sanoa, kun Siili ei edes ize kexi yhtään kunnon esimerkkiä. Jotain geometrista höpinää ympyrään piirretyistä neliöistä vaan. Tässä tulee mieleen sen peräsuolisyöpään kuolleen Jon Barwisen vaikeudet kun se koitti rakentaa semantiikan vaan yhdestä mahdollisesta maailmasta. Se oli aika siilimäistä. Onkohan se oikein realistista? Jaakko Hintikkaa sanottiin idealistixi kun sillä oli niitä monia. Hintikkaa ei hirveästi vaivannut oliko ne oikeasti olemassa, leikisti oikeasti, mitä väliä. Ize asiassa Barwise oli varmaan niistä oikeistolaisempi. In his last year, Barwise was invited to give the 2000 Gödel Lecture; he died prior to the lecture.
ellauri159.html on line 565: There is no single document about the knightly code that lists all the virtues like this. It’s a modern interpretation of several documents that outline some kind of behavioral code for knights. Between 1170 and 1220 there were several documents outlining a code of conduct for knights but there wasn’t a decision made to use a single one. The overarching idea of these virtues was “chivalry”. Chivalry originated in the Holy Roman Empire from the idealization of the cavalryman. Military bravery, individual training, and service to others—especially in Francia, among horse soldiers in Charlemagne’s cavalry.
ellauri159.html on line 569: It’s almost like the knightly virtues are the ideal masculine character. And in my opinion these virtues are a good ideal to strive towards. This is something to keep in mind. This code wasn’t meant for everyone. It’s for soldiers on horses, you know, knights… This combination of virtues is supposed to be the best possible behavior of a knight, a soldier, a fighting man. There is no mention of women and children anywhere. Naiset ja lapset ja homot ruikulikakat älkööt vaivautuko. Tää on kovien poikien leikkiä.
ellauri159.html on line 772: To the description of the ideal perimeter-keeper outlined above, Donovan assigns four “tactical virtues”: strength, courage, mastery, and honor. These are “simple, amoral, and functional virtues” — “the practical virtues of men who must rely on one another in a worst case scenario.” They are “amoral” because they are crucial to the success of any gang — no matter if what they’re fighting for is right or wrong. Strength, courage, mastery, and honor are the attributes needed in a team of Navy SEALs just as much as a family of Mafioso. If you’ve ever wondered why we are fascinated by gangsters, pirates, bank robbers, and outlaws of all stripes, and can’t help but think of them as pretty manly despite their thuggery and extralegal activities, now you know; they’re not good men, but they’ve mastered the core fundamentals of being good at being men. So they are good men, though they are bad men. I mean.
ellauri159.html on line 956: INFJs have an inner world filled with ideas, symbols, and possibilities. They are passionate, idealistic, and have a deep concern for others. INFJ writers include Plato, Mary Wollstonecraft, Nathaniel Hawthorne, Dante Alighieri, Fyodor Dostoevsky, Agatha Christie, Charlotte Brontë, J.K. Rowling, Carl Jung, and Leo Tolstoy. Learn more about how INFJs write here.
ellauri159.html on line 961: INFPs are the dreamers of the world. They are deeply idealistic and passionate about their beliefs, ideas, and relationships. INFP writers include Jean-Jacques Rousseau, Albert Camus, George Orwell, J.R.R. Tolkien, Virginia Woolf, Antoine de Saint-Exupery, A.A. Milne, Franz Kafka, Edgar Allan Poe, John Milton, William Blake, Hans Christian Anderson, William Shakespeare, Homer, and George R.R. Martin. Learn more about how INFPs write here.
ellauri159.html on line 1161: You do your best writing when they feel personally invested in the topic. Use your wrong sense of empathy to immerse yourself in the subject, much as actors immerse themselves in a character. (Choose a subject you really fancy to immerse yourself in.) To stay inspired, look for ways to connect the writing to your ideals. If you’re a technical writer, create a human mental avatar of your technology and use your writer’s voice to “speak” to it.
ellauri159.html on line 1179: You focus your writing on received values and ideals. You use polished language to persuade. You want to influence people’s lives for the betterment of the individual and society. If you’re a technical writer, you focus your talent on expressing a complex idea simplistically so school kids understand it. Recognize that this gift benefits your readers by helping them perform their menial tasks more effectively.
ellauri159.html on line 1407: The moral philosopher postulates a unified system, 185. Origin of moral judgments, 185. Goods and ills are created by judgment?, 189. Obligations are created by demands, 192. The conflict of ideals, 198. Its solution, 205. Impossibility of an abstract system of Ethics, 208. The easy-going and the strenuous mood, 211. Connection between Ethics and Religion, 212.
ellauri161.html on line 448: Joo ja nimenomaan! Huysmansin jälkipuheesta on ilmeistä, että Au rebours tarkoittikin kirjaimellisesti taantumusta, réaction. Vitun poliisivirkamies halus peruuttaa takas keskiajalle, joka sen miälestä oli apinaköörin historian parasta aikaa, kirkko päätti kaikesta ja hyvin meni. Kristikansan 1000v suruaika, sanoi joku kolleega. Mistä se tähän sitten päätyi? No solipsistis-narsistis-idealistifilosofi Sopen fanittajana, "luotti Schopenhaueriin enemmän kuin omaan järkeensä". No sitä Jorilla ei ollutkaan edes kotitarpeixi. Helvetti mikä ellopää, ja Andy on toinen samanlainen.
ellauri161.html on line 628: The way that Lawrence’s angry, idealistic scientist refuses to get co-opted by a system she correctly identifies as corrupt while DiCaprio’s more amicable character gets swept up in things for a while would seem to be easy material for a scriptwriter to use not just as a commentary on the way the world works, but as rich dramatic material for the ups and downs of a personal and professional relationship.
ellauri164.html on line 187: George Berkeley (12. maaliskuuta 1685 Kilkennyn kreivikunta, Irlanti – 14. tammikuuta 1753 Oxford, Englanti) oli irlantilainen filosofi ja piispa. Hän edusti tietoteoriassa empirismiä ja ontologiassa idealismia. Hän kiteytti ajattelunsa lauseeseen olla olemassa on tulla havaituksi, (lat. esse est percipi). Berkeley on merkittävin subjektiivisen idealismin edustaja. Amerikan julkkixet tietää miten totta Yrjön lause on.
ellauri164.html on line 191: Berkeleyn kiinnostuksen kohteena ei ollut vain filosofia, vaan myös uskonnolliset kysymykset, matematiikka ja yhteiskunnalliset uudistukset. Matematiikassa Berkeley arvosteli – varsin terävänäköisesti – vastikään keksittyä differentiaali- ja integraalilaskentaa, jonka käsitteelliset perusteet olivat hänen mielestään täysin sekavat. Se ei ymmärtänyt sitä yhtään. Vaikka olis luullut että infinitesimaali olis ollut just idealistin cup of tea. Berkeleyn kritiikki ei johtanut matematiikassa uusiin keksintöihin, vaan differentiaali- ja integraalilaskenta saatettiin täsmälliselle pohjalle 1800-luvulla Dedekindin toimesta.
ellauri164.html on line 208: Berkeleyn yhtenä päätavoitteena oli vastustaa materialismia. Dialoguen päähenkilöt olivat kreikan kielen mukaan nimetyt Philonous, ”mielen rakastaja”, joka edusti idealistista katsantokantaa eli Berkeleytä itseään, sekä Hylas, ”materia”, joka edusti materialistista katsantokantaa eli muun muassa John Locken ajatuksia, joka uskoo ulkoisen, aineellisen todellisuuden olemassaoloon. Berkeleyn teoriaan suhtauduttiin usein pilkaten, mutta jotkut, kuten tohtori Samuel Clarke, pitivät Berkeleytä nerona. Samuel Clarke ei tosin ollut mikään neropatti.
ellauri164.html on line 228: Kantilaisen transsendentaalisen idealismin vastustaja on filosofisen realismin oppi, toisin sanoen väite, että maailma on tunnettavissa sellaisena kuin se todellisuudessa on, ottamatta huomioon tietäjän tapaa tietää. Tätä ovat ehdottaneet filosofit, kuten Bertrand Russell, G. E. Moore, ja vielä kuuluisammat Ralph Barton Perry ja Henry Babcock Veatch. Realismi väittää, toisin kuin idealismi, että havaitut kohteet ovat olemassa suunnilleen sellaisina kuin ne näyttävät itsessäänkin, riippumatta tietävän katsojan mielestä. Pallokallolla ei ole siihen mitää asiaa.
ellauri164.html on line 230: Ralph Barton Perry (July 3, 1876 in Poultney, Vermont – January 22, 1957 in Boston, Massachusetts) was an American philosopher. He was a strident moral idealist who stated in 1909 that, to him, idealism meant "to interpret life consistently with ethical, scientific, and metaphysical truth." (citation?) Perry's viewpoints on religion stressed the notion that religious thinking possessed legitimacy should it exist within a framework accepting of human reason and social progress.
ellauri164.html on line 731: That's the Biblical explanation, but frankly, the punishment just doesn't seem to fit the crime. In reading the whole story, Moses was an exemplary leader, the ideal mediator between the people and God, and always faithful to the covenant. One little mistake and he's punished forever! It hardly seems just.
ellauri172.html on line 165: Come la gran parte dei piemontesi dell'epoca, Vittorio Alfieri ebbe come madrelingua il piemontese. Giacché di nobili origini, apprese dignitosamente il francese e l'italiano, cioè il toscano classico. Compilava piccoli vocabolari. Dopo una giovinezza inquieta ed errabonda, si dedicò con impegno alla lettura e allo studio di Plutarco, Dante, Petrarca, Machiavelli e degli illuministi come Voltaire e Montesquieu: da questi autori ricavò una visione personale razionalista e classicista, convintamente anti-tirannica e in favore di una libertà ideale, al quale unì l'esaltazione del genio individuale tipicamente romantica.
ellauri172.html on line 167: Si entusiasmò per la Rivoluzione francese, durante il suo soggiorno parigino, nel 1789, ma ben presto, a causa del degenerare della rivoluzione dopo il 1792, il suo atteggiamento favorevole si trasformò in una forte avversione per la Francia. Tornò in Italia, dove continuò a scrivere, opponendosi idealmente al regime di Napoleone, e dove morì, a Firenze, nel 1803, venendo sepolto tra i grandi italiani nella Basilica di Santa Croce. Già dagli ultimi anni della sua vita Alfieri divenne un simbolo per gli intellettuali del Risorgimento, a partire da Ugo Foscolo.
ellauri180.html on line 123: This journal will help you envision your ideal life and then identify the unconscious attachments that are preventing you from living it. Through a series of writing prompts and exercises as well as some of Brianna’s favorite quotes, most popular articles, and new passages, it will help you sort through the conflicting thoughts, feelings, and fears that are preventing you from becoming the person you want and need to be. You do not need more motivation or drive to start building the life of your dreams. You need to better understand who you are, why you keep re-creating comfortable pain patterns, and why you may not really want what is it you think you do.
ellauri182.html on line 80: Eriko (“Eh-REE-koh Tah-NAH-bee”) is Yuichi’s mother, who invites Mikage to stay at his/her home. Eriko is a transsexual and had previously been Yuichi’s father. Mikage’s first impression of Eriko is “overwhelming.” Mikage describes him/her as “an incredibly beautiful wo/man” who “seemed to vibrate with life force.” Eriko represents an ideal of feminine beauty, charm, and strength for Mikage. At times, Mikage finds it hard to believe that this woman had once been a man, or is still a man—some ambiguities over Eriko’s gender remain, both for the reader and for the characters. Yuichi refers to Eriko as both his mother and father, and other characters refer to Eriko as both “she” and “he.” Mikage could easily keep pace with Eriko.
ellauri182.html on line 82: Mikage is not religious, but believes in elements of the mystical and superstitious. She “can’t believe in the gods,” but for a warm bed, she “thanked the gods—whether they existed or not.” In despair, she “implored the gods: Please, let me live.” She also has a dream that comes partially true. Ergo Mikage relates to American culture. She looks up to Eriko as an ideal of feminine beauty, charm, and strength, although Eriko was once, or still is, a man - or is s/he?
ellauri182.html on line 113: The Marshall Plan brought Western ideas and a free market economy to what had been an old and traditional culture. in the mid-1980s, Japan has a booming industrial economy, bolstered by its exports of automobiles and electronics to the West. Japanese society has become more materialistic than ever, influenced by its wealth and the consumerism imported from America. Mikage acknowledges this consumerism when she says of her friends, “these people had a taste for buying new things that verged on the unhealthy.” Mikage’s generation has been brought up on television and American culture; she mentions an American sitcom and Disneyland in her narrative. One character in the story is wearing “what is practically the national costume, a two-piece warmup suit,” a style imported from America. In Japan, Yoshimoto’s generation is called the shinjinrui, a generation that has grown up in a wealthy, technological society exposed to American values. Shinjinrui was new breed of humans (used to refer to the post-war generation, who have different ideals and sensibilities). Japan's Generation X.
ellauri183.html on line 238: Puhdasta idealismia. Vittu tää jätkä on läjän päällä pörräävä paskakärpänen. El hombre. Kuka se oli se piipunrassi joka hoki aina "hombre".
ellauri185.html on line 339: Derek Parfit (11. joulukuuta 1942 – 1. tammikuuta 2017) oli englantilainen filosofi, joka oli erikoistunut yksilön identiteetin, rationaalisuuden ja etiikan ongelmiin ja näiden välisiin yhteyksiin. Hän toimi Oxfordin yliopiston All Souls Collegen vanhempana tutkijana sekä New Yorkin, Harvardin ja Rutgersin yliopistojen vierailevana professorina. Tää on varmaan samanlainen idealistikuikka kuin se toinen joka puhui "tietoisuuden vaikeasta ongelmasta." Konstan parempi polkka. "Därek" ehti kirjoittaa julkaisemattoman nälkävuoden mittaisen kantilaisen paasauxen eettisestä vuorikiipeilystä (senkin läpi pitänee vielä joskus kahlata, vaikkei tee mieli paljon enempää kuin tehdä samaa Huitilanjoessa), jossa sanotaan lopussa mm.
ellauri185.html on line 386: 33. Ajan nuoli tulee entropiasta, sanoo tiedenaiset. Aikakärpäset pitää siitä, se hajottaa kakan syötävämmäxi. Sitä mä en kyllä niele että se on vain meidän kokemus, se haiskahtaa idealismilta. No niin väittääkin vain joku insinööri Caltechistä ja joku itävaltalainen doldis. Säiliöllisellä kuumaa kaasua voi olla suuri entropia, mutta avaruudella joka sisältää sellaisia säiliöiltä se on pieni. Keskeistä ei ole tietojemme puutteellisuus perkele. Ei todennäköisyyskään ole mitään tietoa, se on vain tapahtumien jakautumista. Abigail ei ymmärrä asiasta höykäsen pölähtämää. Se on aivan hakoteillä, persreikä enemmän kuin oljen verran raollaan idealismin suuntaan.
ellauri185.html on line 442: New Scientistin toimittaja, sittemmin Jeremy Webfoot, vastasi puolustamalla artikkelia sanomalla, että lehti on "idealehti - se tarkoittaa kirjoittamista päättömistä hypoteeseista as well as teorioista". Tammikuussa 2009 New Scientist julkaisi kannen otsikolla "Darwin oli väärässä". Varsinaisessa tarinassa todettiin, että Darwinin evoluutioteorian jotkut pikku yksityiskohdat oli osoitettu väärixi, lähinnä toisiinsa liittyvien lajien fylogeneettisten puun muoto, joka olisi esitettävä verkkona puun sijasta. Jotkut evoluutiobiologit, jotka vastustavat aktiivisesti älykästä suunnitteluliikettä, pitivät kantta sekä sensaatiohakuisena että vahingollisena tiedeyhteisölle. No mä olinkin vähän haistavinani älykkään suunnittelun pukinsorkkaa tässä Tiede 2022-lehden tarjoomuxessa. En ilmeisesti ollut väärässä.
ellauri189.html on line 140: the distance. The ideal point where heaven and earth meet links the heavenly
ellauri189.html on line 305: Tämä on ihan hieno idealistinen ajatus joka on valitettavasti haihattelua. Kuinkahan saisimme n. 8 miljardia ihmistä johtajineen samaan ruotuun. Ei onnistu. Ihmiskunnan historia on täynnä sotia, joissa heikommat on tallattu jalkoihin. Se vaan on niin, että meidän on puolustettava omia arvojamme ja elintilaamme. Siinä ei se kaino pyyntö auta: älkäämme sotiko, olkaamme kavereita. Mutta uskon tuon nuoren miehen mielipiteen muuttuvan kun ikää ja realismin tajua kasvaa. Sinänsä nostan hänelle hattua ulostulosta. Ylevä periaate. Sen seurauksena voimme kaikki tulla osaksi yhtä isoa neuvostoliittoa tai suurkiinaa sen sijaan että olemme osa jättimäistä uu-es-aata. Siinä järjestelmässä ja niillä ehdoilla sitten mennään...
ellauri191.html on line 46: Ruozalaisen dynamiitin kexijän palkinnot on tärkeä länkkärien propaganda-ase. Alusta alkaen on palkinnon ehtoihin liitetty ideologisia vaatimuxia, eli kirjailijan täytyy elämässä ja teoxissa edustaa oikeanlaista E.Saaristyyppistä dynamiittihenkistä positiivisuutta ja mieluusti talousliberaalia lofty idealismia ja optimismia. Vain tälläisille räkäpäille voi palkintoa edes ajatella.
ellauri191.html on line 95:"in special recognition of his poetic composition, which gives evidence of idealism" class="mw-redirect" title="Lofty idealism">lofty idealism, artistic perfection and a rare combination of the qualities of both heart and intellect"
ellauri191.html on line 227:"in recognition of his earnest search for truth, his penetrating power of thought, his wide range of vision, and the warmth and strength in presentation with which in his numerous works he has vindicated and developed an idealistic philosophy of life"
ellauri191.html on line 243:"in appreciation of the lofty idealism, vivid imagination and spiritual perception that characterize her writings"
ellauri191.html on line 259:"as a tribute to the consummate artistry, permeated with idealism, which he has demonstrated during his long productive career as a lyric poet, dramatist, novelist and writer of world-renowned short stories"
ellauri191.html on line 334:"as a tribute to the lofty idealism of his literary production and to the sympathy and love of truth with which he has described different types of human beings"
ellauri191.html on line 367:"for his varied and rich poetry, which is inspired by lofty ideals"
ellauri191.html on line 510:"for his work which is marked by both idealism and humanity, its stimulating satire often being infused with a singular poetic beauty"
ellauri191.html on line 528:"for her idealistically inspired writings, which with plastic clarity picture the life on her native island and with depth and sympathy deal with human problems in general"
ellauri191.html on line 802:"for her lyric poetry, which inspired by powerful emotions, has made her name a symbol of the idealistic aspirations of the entire Latin American world"
ellauri191.html on line 819:"for his inspired writings, which while growing in boldness and penetration, exemplify the classical humanitarian ideals and high qualities of style"
ellauri191.html on line 883:"in recognition of his varied and significant writings in which he champions humanitarian ideals and freedom of thought"
ellauri191.html on line 2145: From 1901 to 1912, the committee, headed by the conservative Carl David af Wirsén, weighed the literary quality of a work against its contribution towards humanity's struggle 'toward the ideal'. Leo Tolstoy, Henrik Ibsen, Émile Zola, and Mark Twain were rejected in favour of authors little read today. The choice of philosopher Rudolf Eucken as Nobel laureate in 1908 is widely considered to be one of the worst mistakes in the history of the Nobel Prize in Literature. The main candidates for the prize that year were poet Algernon Swinburne and author Selma Lagerlöf, but the Academy were divided between the candidates and, as a compromise, Eucken, representative of the Academy's interpretation of Nobel's "ideal direction", was launched as an alternative candidate that could be agreed upon. Solzhenitsyn did not accept the award and prize money until 10 December 1974, after he was deported from the Soviet Union. Swedish Academy member Artur Lundkvist had argued that the Nobel Prize in Literature should not become a political prize and questioned the artistic value of Solzhenitsyn's work. The award to Camilo José Cela was controversial as he had moved voluntarily from Madrid to Galicia during the Spanish Civil War in order to join Franco's rebel forces there as a volunteer.A member of the Swedish Academy, Knut Ahnlund, who had not played an important role in the Academy since 1996, protested against the choice of the 2004 laureate, Elfriede Jelinek; Ahnlund resigned, alleging that selecting Jelinek had caused "irreparable damage" to the reputation of the award.
ellauri192.html on line 53: Trubetzkoy oli strukturalismin patriarkkoja Roman Jakobsonin kaa, jota Lévi-Strauss koitti kaupata myös antropologiaan. Kielitieteessä se meni kaupaxi kuin siimaa, aina Chomskyyn saakka, joka antoi sille kuoliniskun transformaatioilla. Sillä kuten muistetaan, strukturalismin komplexisuus jää Chomskyn luokkaan 2. Trubetzkoyn fonologia hoituu enimmäxeen vielä yxinkertaisemmilla, luokan 3 äärellisillä automaateilla, joiden parissa Kimmo Koskenniemi jaxoi puuhastella koko uransa. Vaikka mitä väliä noilla Chomskyn yläluokilla on tekoälyn kannalta? Nehän perustuu äärettömyyden idealisaatioon. Neuroverkot osoittavat ettei sellaisia enää tarvita. Ajamalla äärellisen tilan mallia liukuluvuilla voi tavallisen nörtin pelikoneen grafiikkakorteilla simuloida aapan aivotoimintaa niin hyvin ettei sen oma aivokuori pysy mukana. Kukas sitä enempää älyä voi enää vaatia?
ellauri192.html on line 113: The members of the Nobel jury were guided by the vague words written into the will of Alfred Nobel. The inventor stated that his prize “should go to the person who shall have produced in the field of Literature the most distinguished work of an idealistic tendency.” Wirsén believed that “idealistic tendency” meant of moral or good nature; however, as Burton Feldman reports, the mathematician Gösta "Ja ja de ä Gösta här" Mittag-Leffler, who was a friend of Nobel’s, attested that “the inventor intended ‘idealism’ to mean a skeptical, even satirical attitude to religion, royalty, marriage, and the social order in general.”
ellauri192.html on line 132: But Sully Prudhomme’s 1878 work, La Justice (Justice), is a bold poem indeed. Siinä on paljon optimismia ja idealismia, sydämen asiaa. Dyny-Alfred olisi ollut mielissään. Scientific truth and deeply felt art combine in Sully Prudhomme’s vision to come to the rescue of humankind. This idealism imbued with science is what drew the Nobel committee to award him their first literature prize. Parnassolaiset hurrasivat ja symbolistit jupisivat kateina..
ellauri192.html on line 170: Tää on Sullyn bestselleri. 204 muun runon silmäilystä ei jää käteen mitään mieleenpainuvaa, aika keskinkertaisen klisheisiltä väsäyxiltä näyttävät. Alla olevassa on enempi tota luvattua lofty idealismia. Päiväys osoittaa että on puhe Ranskan-Saxan sodasta. Aika ajankohtasta.
ellauri192.html on line 279: After this, explanation becomes speculative. Significant literature is inseparable from ideology and political feelings. There are more than hints that political considerations were implicit in the omission of Pound, Claudel, Malraux and Brecht. Too right, too right, too right, too left. The thoroughly embarrassing preference of Heinrich B"oll in 1972 over that far greater writer G"unter Grass was wholly typical of the Swedish Academy's bias towards the middle ground of urbane and liberal decencies. (Look! We tried to do the umlauts and almost did! But these are Germans, and Günther is an ex nazi too.) The great imaginings of terror and utopia, be they of the left or of the right, are not welcome. The 1957 choice of the young Camus haloed a literary persona and style of vision emblematic of the Stockholm ideal.
ellauri196.html on line 296: Kun työväki vähenee, kirjastokin tekee poistoja. Nyt saavat mennä 1900-luvun idealistisosialistit ja niiden häntyrit, kuten Joel Lehtonen. Joel käänteli monenlaisia radikaalejakin kirjoja, niiden joukossa sellainenkin klerikaali antiradikaali kuin Jeremias Gotthelf.
ellauri196.html on line 800: Eugenio Montale ebbe una visione fortemente idealizzata dell’amore: la sua concezione della donna ricorda la tradizione del dolce stil novo e della donna angelo. La poesia Morgana è l’ultima della raccolta Quaderno di quattro anni, pubblicata nel 1977. Järbällä oli noobel rintapielessä, senaattorin hattu ja paxu lompakko, helppo on lempeä pyytää. Vanha ja lihavakin runoilija osaa vielä lurittaa, jos silmään sattuu oikein kainaloinen nuori kana. Luonto on suunnitellut niin, että ruumiikas voi vielä bylsiä: nivusiin ei kerry läskiä.
ellauri198.html on line 134: A typical Warren character undergoes a period of intense self-examination that ideally results in a near-religious experience of conversion, rebirth, and a mystical feeling of oneness with God. Luisiaana nuaarissa kännipäinen lasten isä pääsi kuivatelakalle ja ajoi pois paxut viixensä ja ohuthuulisen vaimonsa ja rukoili typerästi Roland Westin kanssa käsi kädessä kahvipöydän ääressä. Taisi olla kaappihomoja.
ellauri198.html on line 782: Against this high idealism of what is essentially the influence process, we can set one of Kierkegaard's central insights:
ellauri198.html on line 828: Yeats kept his sixth-grader occultist badge away from his poems, which are simple enough to be understood by sixth-graders, unlike Blake and Shelley, but like his rhyming predecessor Keats. Even so, Yeats’s visionary and idealist interests were more closely aligned with those of Blake and Shelley than with those of Keats, and in the 1899 collection The Wind among the Reeds the occult symbolism rears its ugly head in several poems.
ellauri203.html on line 246: The demons, then, are ideas, that legion of isms that came to Russia from the West: idealism, rationalism, empiricism, materialism, utilitari anism, positivism, socialism, anarchism, nihilism, and, underlying them all, atheism. To which the Slavophils opposed their notions of the Russian earth, the Russian God, the Russian Christ, the "light from the East," and so on.
ellauri203.html on line 547: Pjotr käy insinöörin pakeilla, nyt olis aika tehdä se seppuku. Tulkaa lakkotoimistoon iltapäivällä. Se kuzuu Stauronkin, joka on jostain syystä vaihteexi hyvällä tuulella. Paikalla on kaikenlaisia idealisteja, pettyneitä tyyppejä ja valeälykköjä. Valefilosofi Shigaljev koittaa väittää että totalitarismi on historian välttämättömyys. Pjotr paukuttaa pöytään ja kysyy onko kaikki mukana?. Eli lähettekö mukaan assassiineixi vai kerrotteko virkavallalle?
ellauri206.html on line 172: 1990-luvun alussa trendasivat laavalamput. Järkyttävän laahusmainen esine. Valaisevat räkäklunssit uivat jossain nesteessä. Hyi helvetti. Rikusta laavalamput olivat aina olleet mauttomia. Inna oli duunaritaustainen, Riku vähän kermaperseempi. Inna on selkeästi märkä uni, oikeaxi tytöxi se on aivan liian pornahtava. Innan idealisoitu isä Joonas on tolkuttoman runollinen insinöörixi. Pitkulainen voisi olla Riku ize.
ellauri210.html on line 78: His best known play The Playboy of the Western World was poorly received, due to its bleak ending, demeaning depiction of Irish bloody peasants, and idealisation of parricide, leading to hostile audience reactions and riots in Dublin.
ellauri216.html on line 285: Todellisuus-uni höpinä on tyypillistä idealismia, kartesiolaista solipsismiä. Antaa höpsismin ratkaista. Erittäinkin klisheistä. Tero on täysverinen psykopaatti. Unissaankin se työntyy Tero edellä johkin sakkolihaan. Se on ihan kyltymätön. Esa menee perässä, vain kassit jäävät ulkopuolelle.
ellauri217.html on line 641: Confucius´ li consists of the norms of proper social behavior as taught to others by fathers, village elders and government officials. The teachings of li promoted ideals such as filial piety, brotherliness, righteousness, good faith and loyalty.
ellauri219.html on line 1018: Then there’s Moonman 157 and Klara Sax, a feminist ideal of Land Art. What do they have in common? Smudging useful things with paint. An artistic version of food fight. What do Jayne Mansfield’s breasts remind adolescent Eric of? The bumper bullets on a Cadillac. What does Dumb of Dumb and Dumber take for a cute lady's boobs? A semi trailer's fog lights. Meanwhile, Eric masturbates into a condom that reminds him of a missile (with his tiny wiener all loaded and cocked inside). Dad polishes his Buick, the son his dick. The clammy hand of coincidence.
ellauri220.html on line 102: He admits that sometimes, evil thoughts cross his mind. The "old knot of contrariety" the poet has experienced refers to Satan and his evil influence on man, which creates the condition of contraries, of moral evil and good in human life. The poet suffered from these evil influences, as have all men. So, the poet implies, do not feel alone because you have been this way — one must accept both the pure and the impure elements of life. A young man's penis in your arse is just one of those eternal things. They come and go just like the Brooklyn ferry. The reference to fusion ("which fuses me into you now") is the basic ideal the poet sought in the beginning. He reiterates the eternal connection between all human beings. Fuck the rest. We must revel in our man-made surroundings, for our relationship with our environment is the ticket to achieving spirituality and fulfillment. He also uses the theater as a metaphor to represent the difference between public life and private life. He acknowledges that he has a sinful streak - but in society, everyone plays a role. The speaker's tone in the poem is honest but also grateful. By appreciating the small things in his life, he feels like a part of something bigger. Wiltin pikku veitikka oli ehkä ammoin wilttaantunut, mutta sen mustalla ystävällä oli something bigger. Veijarilla oli varsin vaikuttava heijari.
ellauri220.html on line 677: Mahtoi amerikkalaista harmittaa että tsaarin pommi oli isompi kuin niiden. Ei se ollut 58Mt vaan 50. Lillo taas vähän väänteli faktoja saadaxeen ne paremmin sopimaan kirjaansa. Huohheli huoh, sentään loppuun saadaan vähän perinteistä idealismia: onko virtuaalitodellisuus ilmiö maailman sisällä, vai onko asia juuri päinvastoin? Kumpi pitää sisällään toisen, ja mistä sen voi tietää varmasti? Ja mikä sana sitten yllättäen loppuviimexi porhaltaa esiin sumupilvestä? Se on Pax! Ota Pax, ota kax, ota Fazerin Paxeja kax! Se rauhoittaa suurkaupungin armottomassa keossa ja muumilaaxon yxinäisillä vuorilla. Kata kata Katarolli..
ellauri222.html on line 327: Grandma Lausch tells Augie, “The more you love people the more they’ll mix you up. A child loves, a person respects. Respect is better than love.” Which is really better, respect or love? The two brothers, Augie and Simon, are on opposite sides of this argument. Augie identifies himself on the side of love. An idealist with a soft heart, he is almost comically susceptible to falling in love, and openly shows his sympathy, even toward the small lizards that are killed by the eagle Caligula. Augie’s vision for an orphan home and academy is driven by his motivation to share love. Simon, on the other hand, prefers respect. He marries Charlotte and stays with her because he admires her business sense, not because he feels romantic love for her. He doesn’t care whether the men at the club love him. In fact, he knows they hate him. But this doesn’t matter to him as long as he is respected. Ultimately, Simon is richer and more successful, but Augie seems happier. What's love got to do with it. What a reptile.
ellauri222.html on line 667: Marston posited that there is a masculine notion of freedom that is inherently anarchic and violent and an opposing feminine notion based on "Love Allure" that leads to an ideal state of submission to loving authority.
ellauri222.html on line 969: Ellsworth Huntington travelled continental Europe in hopes of better understanding the connection between climate and state success, publishing his findings in The Pulse of Asia, and further elaborating in Civilization and Climate. Like the political geographers, a crucial component of his work was the belief that the climate of North-western Europe was ideal, with areas further north being too cold, and areas further south being too hot, resulting in lazy, laid-back populations. These ideas have powerful connections to colonialism, and may have played a role in the creation of the 'other' and the literature that many used to justify taking advantage of less advanced nations. Who needs Proust or Tolstoy when it suffices to reach up to get a banana.
ellauri223.html on line 153: New Atlantis is an incomplete utopian novel by Sir Francis Bacon, published posthumously in 1626. It appeared unheralded and tucked into the back of a longer work of natural history, Sylva sylvarum (forest of materials). In New Atlantis, Bacon portrayed a vision of the future of human discovery and knowledge, expressing his aspirations and ideals for humankind. The novel depicts the creation of a utopian land where "generosity and enlightenment, dignity and splendour, piety and public spirit" are the commonly held qualities of the inhabitants of the mythical Bensalem. The plan and organisation of his ideal college, Salomon's House (or Shlomo's House), envisioned the modern research university in both applied and pure sciences.
ellauri223.html on line 170: He portrayed a vision of the future of human discovery and knowledge. The plan and organisation of his ideal college, "Shlomo's House", envisioned the modern research university in both applied and pure science. The end of their foundation is thus described: "The end of our foundation is the knowledge of causes, and secret motions of things; and the enlarging of the bounds of human empire, to the effecting of all things possible". Vitun nilkki, hemmetin teknofriikki humanisti.
ellauri226.html on line 57: Tarkemmin sanottuna saatat sanoa, että Beach Boysin pitkä historia riidoista, ystävyyssuhteista ja oikeusjutuista on esimerkki amerikkalaisen luonteen kahdesta puolesta. Brianin puolella meillä on tinkimätön sinisen valtion idealismi, ja Miken puolella meillä on punaisen valtion hyödyllisyys ja kaavasta kiinni pitäminen. Jos ostat Beach Boysin myytin, mikään analogia ei näytä liian korkealta. Puhumme Jefferson vastaan Hamilton, Buckley vastaan Vidal, Gore vastaan Bush, Occupy Wall Street vastaan Tea Partiers. Omien rinnastusten keksimisen pitäisi kestää vain muutama sekunti, joten pane hösselixi. Mites tämä: kusipäät vastaan paskiaiset, kyrpiöt vastaan mulkerot.
ellauri236.html on line 202: In a book like No Orchids one is not, as in the old-style crime story, simply escaping from dull reality into an imaginary world of action. One's escape is essentially into cruelty and sexual perversion. No Orchids is aimed at the power-instinct, which Raffles or the Sherlock Holmes stories are not. At the same time the English attitude towards crime is not so superior to the American as I may have seemed to imply. It too is mixed up with power-worship, and has become more noticeably so in the last twenty years. A writer who is worth examining is Edgar Wallace, especially in such typical books as The Orator and the Mr. J. G. Reeder stories. Wallace was one of the first crime-story writers to break away from the old tradition of the private detective and make his central figure a Scotland Yard official. Sherlock Holmes is an amateur, solving his problems without the help and even, in the earlier stories, against the opposition of the police. Moreover, like Lupin, he is essentially an intellectual, even a scientist. He reasons logically from observed fact, and his intellectuality is constantly contrasted with the routine methods of the police. Wallace objected strongly to this slur, as he considered it, on Scotland Yard, and in several newspaper articles he went out of his way to denounce Holmes by name. His own ideal was the detective-inspector who catches criminals not because he is intellectually brilliant but because he is part of an all-powerful organization. Hence the curious fact that in Wallace's most characteristic stories the ‘clue’ and the ‘deduction’ play no part. The criminal is always defeated by an incredible coincidence, or because in some unexplained manner the police know all about the crime beforehand. The tone of the stories makes it quite clear that Wallace's admiration for the police is pure bully-worship. A Scotland Yard detective is the most powerful kind of being that he can imagine, while the criminal figures in his mind as an outlaw against whom anything is permissible, like the condemned slaves in the Roman arena. His policemen behave much more brutally than British policemen do in real life — they hit people with out provocation, fire revolvers past their ears to terrify them and so on — and some of the stories exhibit a fearful intellectual sadism. (For instance, Wallace likes to arrange things so that the villain is hanged on the same day as the heroine is married.) But it is sadism after the English fashion: that is to say, it is unconscious, there is not overtly any sex in it, and it keeps within the bounds of the law. The British public tolerates a harsh criminal law and gets a kick out of monstrously unfair murder trials: but still that is better, on any account, than tolerating or admiring crime. If one must worship a bully, it is better that he should be a policeman than a gangster. Wallace is still governed to some extent by the concept of ‘not done’. In No Orchids anything is ‘done’ so long as it leads on to power. All the barriers are down, all the motives are out in the open. Chase is a worse symptom than Wallace, to the extent that all-in wrestling is worse than boxing, or Fascism is worse than capitalist democracy.
ellauri246.html on line 304: remaining idealists. pysyivät idealisteina (ei-marxilaisina).
ellauri246.html on line 418: Joskus hei Brodsky edes tulevaisuus näyttää valtakunnan massan. "Tulevaisuus on musta, // mutta ihmiset, ei //, koska se // musta näyttää minusta." Ehkä sinusta, ei minusta. Musta se on musta.Tällainen tulevaisuus on ohjelmoitu kadottamaan yksilöllisyyttä. Brodsky luonnehtii luovuutta "Arya-vähemmistönä". Voi vittu, sehän on pesunkestävä nazi! "Kustakin eksistentiaalisesta ainutlaatuisesta ajatus korvataan idealla henkilökohtaisesta itsenäisyydestä." Brodskin individismia voidaan pitää synonyymina persoonallisuuden periaatteena yhteiskunnan korkeimmaksi arvoksi. Josif oli varmaan lukenut Nietzschen Moraalin genealogian englanninnoxena. Tämä periaate osoittaa Brodskia essee "matka Istanbuliin", ulkomaalainen idän perinteeseen, josta pidetään USSR: ssä. Varmista, kuinka julmimmin kasvaa voimaa ja lihasmassaa niille, jotka eroavat heistä, Brodsky kuvaa itsensä "uudet staksilla elokuulla" henkilöllä, jolla on sielu suhteessa mamiin. Runossa "keskustelu Commerwankerin kanssa", Brodskin totalitaarisen yhteiskunnan olosuhteissa on olemassa päivittäinen loputon kalkki. Tämä tietenkin Golud Moraalista. Lyyrinen sankari on verrattu marttyyri. Elämä itse on ensimmäinen, kipu ja henkilö on "kipu testi". Olen erilainen kuin muut, minuun sattuu.
ellauri247.html on line 125: The motherfuckers just couldn't be bothered to check the facts from the niggers. Niinkun ei Willard Van Orman Quinekaan muka tiennyt mitä Gavagai oikeasti tarkoitti. Vittu mikä idealisti sekin oli. Silja Huttusen vastaväittäjä oli Karlgrenin poika Jussi jolla oli 1 miehen firma nimeltä Gavagai.
ellauri248.html on line 173: Mikäs tää idealistitar oikein oli? Varmaan rumempi ja vanhempi kuin Salome. Joo niin olikin, ihan pyllynnäköinen.
ellauri248.html on line 182: In den Jahren 1860/61 lebte Malwida von Meysenbug mit Olga in Paris, dem damaligen kulturellen Zentrum Europas. Sie war dort häufig Gast bei Richard Wagner, dessen vertrauteste Freundin sie neben Marie von Schleinitz war. Auch mit Charles Baudelaire und Hector Berlioz stand sie in Beziehung; über Wagner kam sie in Kontakt mit der schweinidealistische Philosophie Arthur Schopenhauers, welche sie – in eigener Interpretation – für sich selbst übernahm.
ellauri249.html on line 388: William D. Rubenstein, a respected author and historian, outlines the presence of antisemitism in the English-speaking world in one of his essays with the same title. In the essay, he explains that there are relatively low levels of antisemitism in the English-speaking world, particularly in Britain and the United States, because of the values associated with Protestantism, the rise of capitalism, and the establishment of constitutional governments that protect civil liberties. Rubenstein does not argue that the treatment of Jews was ideal in these countries, rather he argues that there has been less overt antisemitism in the English-speaking world due to political, ideological, and social structures. Essentially, English-speaking nations experienced lower levels of antisemitism because their liberal and market friendly frameworks limited the organized, violent expression of antisemitism. In his essay, Rubinstein tries to contextualize the reduction of the Jewish population that led to a period of reduced antisemitism: "All Jews were expelled from England in 1290, the first time Jews had been expelled en masse from a European country".
ellauri254.html on line 83: Programmatisch für das serapiontische Prinzip, das „wie Theodor sehr richtig bemerkte, eben nichts weiter heißen wollte, als daß die Serapionsbrüder übereingekommen, sich durchaus niemals mit schlechtem Machwerk zu quälen“, ist die Absage an jede Art von Nachahmungspoetik und jeden sogenannten Realismus. Nicht die Außenwelt soll durch die Dichtung abgebildet werden, sondern es gilt, „das Bild, das dem wahren Künstler im Innern aufgegangen“, durch „poetische Darstellung ins äußere Leben zu tragen“. Wie Serapion, der als weltfremder Eremit nur seinen Visionen folgte, soll auch der Dichter sich von der Einsamkeit als idealer Sphäre seines schöpferischen Geistes inspirieren lassen. Je mehr ihm die Welt zum bloßen Störfaktor wird, desto autonomer, genialer und serapiontischer sein Werk. Indem die fiktiven Erzähler der Novellensammlung über die serapiontische Qualität ihrer Texte diskutieren, wird die ästhetische Reflexion – ganz im Sinne romantischer Poetologie – selbst zum Bestandteil der Poesie. Verwirrend für die Interpreten E.T.A. Hoffmanns sind dabei die für ihn so charakteristischen visionär-phantastischen Projektionen, mit denen er die künstlerische Innenschau mit der alltäglichen Wirklichkeit verbindet und dabei eine typisch serapiontische Mischung aus Phantasie und Realität schafft, die für den Leser nur noch schwer zu entwirren ist.
ellauri254.html on line 180: Ajatus Venäjän suuresta tehtävästä jatkui myöhemmin Blokin vallankumouslyriikassa, jossa Blok yhdisti sosialismiin kristillistä mystiikkaa ja saksalaisen idealistisen filosofian käsityksiä taiteen kumouksellisuudesta. Blok keskittyi poliittisiin teemoihin teoksissaan Voznezdije (1910–21), Rodina (1907–16) ja Skify (1918).
ellauri254.html on line 1017: Fedin peukuttaa voimakkaasti teos ja elämä -approachin puolesta. Miten hyvä onkaan elää siitä että oppii parasta parhailta. Ei vikojen sivuuttaminen ole idealisointia, se on sosialistista realismia. Stalin teki virheitä, Leninkin, mutta silti vittu.
ellauri254.html on line 1023: Fedin peukuttaa voimakkaasti elämä ja teos -approachin puolesta. Miten hyvä onkaan elää siitä että oppii parasta parhailta. Ei sankarien vikojen sivuuttaminen ole idealisointia, se on sosialistista realismia. Stalin teki virheitä, Leninkin, mutta silti vittu.
ellauri256.html on line 376: After the 1917 Bolshevik Revolution, the situation turned upside down. Mayakovsky, as a devoted Bolshevik, began to make good money on his poems, whereas Osip Brik's business went pear-shaped. It was then that Lilya told her husband she was now with Mayakovsky, yet she did not want to divorce him. Thus, both moved to the poet’s apartment, lived and traveled at his expense, with Mayakovsky calling Osip a part of the “family”. Their relationship became an “ideal" for those who advocated free love. In the meantime, rumors of Lilya Brik’s numerous sexual liaisons grew.
ellauri258.html on line 170: Keräättekö Dignity-projektilla rahaa konkreettiseen? Bill Gates malariarokotteineen on hyvä esimerkki käytännön idealismista.
ellauri260.html on line 66: Kuitenkaan ei ole yhtä tietynlaista yleistä persoonaa, vaan se mikä persoonaxi koetaan vaihtelee valtavasti eri puolella maailmaa. Osa personalisteista on idealisteja, jotka uskovat, että tietoisuus määrittää todellisuuden, osa vain puoliveteisiä idealisteja kuten Kant tai Husserl nuorena.
ellauri260.html on line 85: Immanuel Kantin episteeminen dualismi, joka korosti sekä subjektin että objektin merkitystä tiedossa, avasi oven sekä personalismin idealistiselle moodille että fenomenologialle ja eksistentialismille, joista tuli niin vitun tärkeitä kahdennenkymmenennen vuosisadan personalismille. Joo elastaanilegginseissä kukkoileva Kant oli kyllä erittäinkin tohelo.
ellauri260.html on line 91: Personalistit alkoi hälistä romantiikan jälkeisenä aikana. Impersonalistiset filosofiat hallitsivat valaistumista ja romantiikkaa panteismin ja idealismin rationalististen ja romanttisten muotojen muodossa Spinozasta Hegeliin. Tämän reaktion avainhenkilöitä olivat Friedrich Heinrich Jacobi (1743–1819), niin sanotun Pantheismusstreitin alullepanija 1780-luvulla, ja F. W. J. Schelling (1775–1854), joka myöhemmässä työssään hylkäsi varhaisten idealististen järjestelmiensä persoonattomat kannat.
ellauri260.html on line 93: Tässä vastaliikkeessä kehitetty uusi, parannettu formula: idealistinen, teistinen personalismi tuli ratkaisevaksi, ei vähiten sen edesmenneen saksalaisen edustajan Rudolph Hermann Lotzen (1817–81) kautta, ei vain Bownen amerikkalaiselle, idealistiselle personalismille, vaan myös rinnakkaiselle, brittiläiselle idealistiselle personalismille, jonka johtava edustaja oli Andrew Seth Pringle-Pattison (1856–1931). Täysin koskaan kuullut tyyppejä.
ellauri260.html on line 95: Hegel oli sitten taas iso impersonalistipahis. Nuorten hegeliläisten kautta tämä persoonaton idealismin muoto muuttui pian yhtä persoonattomiksi materialismin muodoiksi, jotka huipentuivat marxilaisuuteen, joka pitää ihmisen olemusta todella kollektiivisena; persoonaton determinismi kommunismin muodossa määritteli ratkaisevasti kahdennenkymmenennen vuosisadan poliittisen totalitarismin. Muissa ajattelijoissa idealismilla oli taipumus sulautua yhä naturalistisempiin natsismin ja rasismin muotoihin, mikä synnytti kahdennenkymmenennellä vuosisadalla muita uusia poliittisia liikkeitä, jotka nostivat vaihtoehtoiset kollektiivit henkilön yläpuolelle, kuten kansallissosialismi ja fasismi.
ellauri260.html on line 109: Jeesuxen hyvää orjuutta vastaan hyökätään sekä oikealta että vasemmalta, onhan se keskustalaisuutta. Nouseva personalistinen filosofia kuitenkin hylkäsi persoonattomuuden paitsi idealistisen tai materialistisen determinismin ja kollektivismin muodossa, myös radikaalin individualismin muodossa, joka oli yhtä lailla modernin rationalismin ja romantiikan tuote ja joka esimerkiksi tiettyjen liberalismin ja anarkismin muotojen kautta oli ominaista myös yhdeksännelletoista vuosisadalle. Alusta alkaen personalismi julisti omalla tavallaan solidaarisuuden ja keskinäisen suhteen yhteisöllisiä arvoja. Vaatiessaan loukkaamatonta ihmisarvoa personalistit vastustivat utilitarismia, joka tekisi yhdestä ihmisestä vain "hyödyllisen" toiselle. Sosiaalisuus on kunnossa kunhan se tapahtuu seurakunnassa.
ellauri260.html on line 113: Eksistentialismi, joka antoi niin tärkeitä impulsseja suurelle mannereurooppalaiselle personalismille kahdennellakymmenennellä vuosisadalla, kehittyi tietyiltä osin myöhemmän Shellingin filosofian linjassa, ja siitä löytyy jälkiä jopa Jacobin kritiikistä persoonatonta panteismia kohtaan. Schellingin kanssa Søren Kierkegaard (1813–1855) vastusti Hegelin idealismia ja korosti yksittäisen ihmisen arvoa sekä filosofialle että elämälle yleensä. Hän syytti idealismia elämän merkityksen tyhjentämisestä laiminlyömällä ihmisen olemassaolon todellisuuden. Kun Kierkegaard ja jotkut myöhemmät eksistentialistit (Marcel, Sartre, Camus, Blondel) keskittyivät ihmisen olemassaolon merkityksen kannalta keskeisiin kysymyksiin (rakkaus, avioliitto, kuolema, usko, moraali jne.), Muut ajattelijat keskittyivät edelleen henkilön itsensä merkityksen ja luonteen suorempaan tutkimiseen, ja juuri nämä ajattelijat tunnettiin nimellä, ja kutsua itseään personalisteiksi.
ellauri260.html on line 115: Nietzsche oli ateistina kehno personalisti, se uhosi liikaa jostain ylipersoonista. Tommonen individividismi ei riitä aokuunkaan, missä ihminen nähtiin yleensä pelkkänä ilmiömäisenä olentona, joka oli helposti rinnastettavissa luontoon, persoonattomaan idealismin periaatteeseen, tiedostamattomaan, kosmiseen tahtoon tai perheen, valtion, kansakunnan, yhteiskuntaluokan kolhooseihin. Nää on kaikki epäkristillisiä. Ihminen ulkoisten voimien tuotteena, merkityksetön pala kosmisessa palapelissä, ilman ihmisarvoa, vapautta, vastuuta tai perustavanlaatuista eksistentiaalista merkitystä.
ellauri260.html on line 133: Husserlin myöhempi kääntymys idealismiin, joka syntyi 1920 -luvulla, aiheutti tauon monien opetuslastensa kanssa, jotka uskoivat, että hän oli luopunut alkuperäisestä sitoumuksestaan yhdistää filosofinen pohdinta ja objektiivinen todellisuus. Sen oppilaat alkoivat lipsua ja hipsiä personalismiin.
ellauri260.html on line 139: Bostonin yliopistoa pidettiin pitkään amerikkalaisen persoonallisuuden keskuksena filosofian professori Borden Parker Bownen suojeluksessa. Bowne oli metodistipappi, joka oli opiskellut Rudolf Hermann Lotzen johdolla Saksassa. Lotze, spekulatiivisen teistin Christian Hermann Weissen (1801–66) oppilas, joka rinnasti suuren osan myöhemmän Schellingin Hegeliin kohdistamasta kritiikistä, pyrki spekulatiivisten teistien tavoin muuttamaan hegeliläistä idealismia väittämällä, että todellinen on aina konkreettista ja yksilöllistä, muuttaen Hegelin absoluuttisen idealismin henkilökohtaiseksi idealismiksi. Senkö tautta ne huolivat sinne uuskantilaisen Jaakko Hintikan? Jaakko ei ollut järin isoperseinen, sen housut roikkuivat niin että se joutui niitä nostelemaan vähän väliä.
ellauri260.html on line 145: "Opiskelin pääasiassa näiden opettajien johdolla personalistista filosofiaa – teoriaa, jonka mukaan vihje perimmäisen todellisuuden merkityksestä löytyy persoonallisuudesta. Tämä henkilökohtainen idealismi on edelleen filosofinen peruskantani. Personalismin vaatimus siitä, että vain persoonallisuus - äärellinen ja ääretön - on lopulta todellinen, vahvisti minua kahdessa vakaumuksessa: se antoi minulle metafyysisen ja filosofisen perustan ajatukselle henkilökohtaisesta Jumalasta, ja se antoi minulle metafyysisen perustan koko ihmispersoonallisuuden arvokkuudelle ja arvolle."
ellauri260.html on line 171: Regardless of how, more precisely, animals are to be understood, the person differs from even the most advanced among them by a specific kind of inner self, an inner life, which, ideally, revolves around his pursuit of truth and goodness, and generates person-specific theoretical and moral questions and concerns.
ellauri260.html on line 185: Rudolf Eucken (5. tammikuuta 1846 – 15. syyskuuta 1926) oli saksalainen filosofi. Hän toimi professorina Jenassa 1874–1919. Teoksissaan Eucken esitteli idealistista filosofiaa. Hän sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 1908 ja pääsi Hoblan tiistairistikkoon 31/01/2023 never heard-passilla. Sen kuolemasta tulee 3 vuoden päästä 100 vuotta.
ellauri260.html on line 191: The Nobel Prize in Literature 1908 was awarded to Rudolf Christoph Eucken "in recognition of his earnest search for truth, his penetrating power of thought, his wide range of vision, and the warmth and strength in presentation with which in his numerous works he has vindicated and developed an idealistic philosophy of life".
ellauri260.html on line 193: Eli kuten Google suomensi: Hän sai vuoden 1908 Nobelin kirjallisuuden palkinnon tunnustuksena hänen vilpittömästä totuuden etsinnästä, hänen läpitunkevasta ajatusvoimastaan, laajoista näkemyskirjeistään sekä esityksen lämmöstä ja voimasta, jolla hän on lukuisissa teoksissaan vahvistanut ja kehittänyt muuatta idealistisen ajattelun elämänfilosofia", sen jälkeen kun hänet oli nimitetty Ruotsin akatemian jäseneksi.
ellauri260.html on line 195: Se oli varmaan toi lämpimyys josta nobelpisteet tulivat. Rudi oli kuin vasta ofenista tullut vehnäsämpylä, jollaisia kävin aamuvarahin Walter Schnellerin johdolla ostamassa Munichissa lähikaupasta. Lämpimiä idealisteja ei ole pilvin pimein, ne ovat enimmäkseen suht kylmiöitä.
ellauri260.html on line 207: Gustav Teichmüller (November 19, 1832 – May 22, 1888) is considered a philosopher of the idealist school and a founder of Russian personalism. His ideas were shaped by his teachers Lotze and J. F. Herbart, who in turn were influenced by G. W. von Leibniz. Some scholars describe Teichmüller's personalism as a version of neo-Leibnizianism. His doctrines have also been referred to as constituting a variant of Christian personalism that is in opposition to both positivism and evolutionism as well as traditional Platonism. Teichmüller's philosophy has influenced Nietzsche and this link has been explored by scholars such as Hermann Nohl, who traced Teichmüller's Die wirkliche und die scheinbare Welt, 1882, as the source of the latter's perspectivism. Teichmüller also influenced the Russian thinkers A. A. Kozlov, I.F. Oze, and E. A. Bobrov. Teichmüller nai virolaisen maanomistajan tyttären ja tapettuaan sen 20-vuotiaana lapsivuoteeseen, sen siskon, ja kuoli lopulta ize Tartossa pyylevänä patruunana.
ellauri260.html on line 211: Kaikki filosofia on elämänfilosofiaa, uuden kulttuurin kehittämistä, ei pelkkää nuivaa intellektualismia, vaan elintärkeän uskonnollisen inspiraation soveltamista yhteiskunnan käytännön ongelmiin. Tätä amerikkalaista yleisöä lämmittävää käytännöllistä idealismia Eucken kuvaili termillä "eettinen aktivismi". Siihen kuuluiu seisominen ryhmäkuvassa koululaisten kanssa Twitterissä täyteen kirjoitetut pahvit kädessä. No ei kuulunut.
ellauri260.html on line 231: German philosophy did a great deal by way of deepening the ideas of men. In particular its starting from the whole instead of the individual, and its idea of movement advancing in virtue of its own forces, had a great influence on every section of social life. But the economic problem, and on this account the general social movement was directed by Lassalle, and still more by Marx, into far too narrow a path, and the Socialist ideal was conceived in too partisan a sense. The chief aim was to bring about a collective ownership of the means of production and " socialise " all property, and to recognise in the class-war a lever for the over- throw of the existing political conditions. It was thus that the Socialist movement captured the thoughts and sentiments of great masses of people.
ellauri260.html on line 292: As a man derives his importance from the fact that he belongs to humanity, all division into classes must cease. The ideal is a class-less social order. This leads to a determination to lessen the differences between men as much as possible, if not to obliterate them altogether. This is done in the life of the State, in education, and in the suffrage. The idea of equality becomes a superior standard of value. It compels us to avoid everything that places one man above another, and so lowers a man, not only in the sight of others, but in his own estimation.
ellauri260.html on line 312: Neither individual nor community must make concern about material things its chief business. The indefinite craving of the individual is a lower impulse that must be checked in every way, and all hunting after money for its own sake must be branded a danger- ous aberration. And as this ideal regards economic activity merely as a means to higher ends, it does not bring the two together in one whole and cannot recognise any particular economic legislation
ellauri260.html on line 323: Tähän päättyy Euckenin aristotelesmäinen sozein ta phainomena. Aletaanko kohta jo lähestyä Euckenin "praktillista idealismia"! Ettei se sunkaan ole samaa pukinsorkkaa kuin William Jamesin "Will to Believe". Eli kristinopilla kevyesti siveltyä ahnasta laissez fairea? T equals T in the present time. Tuo nyt on tuota. Eli nyt alkaa CHAPTER III.
ellauri260.html on line 325: So far we have allowed the Socialist ideal to speak for itself and to instruct us as to its aims. That is the only way to understand properly both its affirmation and its negation. We have now to form our own opinion on it, and to take up a clear position in regard to what we have seen.
ellauri260.html on line 329: No ei mitä hemmettiä? Eucken alkaakin jorinoida jostain vitalismista? Eli taas tollasta kartesiolaista dualismia, mä luulin että siitä oltaisiin jo päästy. Vaan ei, nää idealistikaverit palaa siihen kuin koira oxennuxelle. Sitä kai se von Wrightkin ajoi takaa viime kädessä silla toiminnan käsitteistöllä. Hemmetti se on sitten syvältä, ja toinen samanlainen on pelieoria. Bisnesnobelistien kähmintää, vitun kieroa.
ellauri260.html on line 351: Socialism wants to create a structure which is superior to the individuals, and all its wishes and hopes are centred in this, but what it constructs can never be more than a bringing together of separate elements without any inner connection. It thus comes to be divided in its own body. Its ideal of the whole demands a world of action, and puts in on the lines of self-direction and spirit ; but in its actual development it imitates the mere contiguity of the material world and is bound up with it. The consequence is that it contains several different ideals of life which are not reconciled with each other. Even the happiness it offers is marred by this division. The whole body is to be as happy as possible ; but what is the nature of the happiness if in the end it means merely the welfare of individuals, if it does not evolve a realm of goodness and truth out of the turmoil of interests and enable human nature to participate in it ? Quantity, it seems, is to replace quality ; but is that done so easily ? Do we not find ourselves in entirely different worlds ? Socialism wants a community, but can only attain a comradeship. It can find stones for the building and stimulate people to work ; but it cannot either design or create the entire structure.
ellauri260.html on line 359: Eli siis Euckenin miälestä ennen oli paremmin kuin apinalle kerrottiin että se on osa jotain sitä isompaa, vaikka jotain taivaanvahvuutta, kun taas nää humanistit näkevät maapallossa vaan apinalle luontopalveluja tarjoavan ympäristön jota se saa mielin määrin raiskata. Sit nää Kant ja sen perässäjuoxijat saxalaiset idealistit peukuttivat sitä vanhaa vaihtoehtoa että koko maailma on vaan solipsistin aivokummitus, mutta eihän sekään pelittänyt sen paremmin kuin noi entiset hullutuxet. Mixei porukat vaan tunnusta kuin pienipäisen Helmin äiti että apina on vaan osa luontoa, eikä edes arvokaskaan osa sitä, vieraslaji pikemminkin, kun ei osaa pitää kurissa lajin kasvukäyriä.
ellauri260.html on line 365: To meet this intolerable emptiness men turned to work, in order to derive from it a worthy aim for their lives. The nineteenth century in particular produced a fine and very successful idealism of work in this sense. With a feverish exaltation of all its forces and a concentration of all its interests it brought the whole of life into subjection to work, but its very success made its defects' clear to everybody, and awakened fresh concern - about the soul. That put wind into the sails ' of Socialism, but, as it recognised no soul beyond one's subjective experience, it could give man as, a whole no purpose and no substance.
ellauri260.html on line 374: The last term of the errors of the Socialists is the humanitarian idealism which pervades the whole ideal. It treats man as a superior value, and it wants to direct every effort toward him ; but it can find no basis for this value. It falls into the contradiction of treating man as a mere piece of reality and transferring to this piece of the world that appreciation which belongs only to a standard of value. Let us rather have a firm faith in the spiritual and divine in human nature, and not this blind belief in man´s ordinary self.
ellauri260.html on line 382: There is, in fact, to-day over wide areas of life a positive dislike of man, a taedium generis humani, as it was called in the last days of the ancient world. We have at one and the same time the evil of overpopulation, the concentration of men in cities, the economic struggle, and so on. We have not space enough. One man is the enemy of another. Above all our particular questions we feel the power over men of the trivial, the common, the evil. The idea of Superman Tattoo occurred to some ; but can thought alone get over realities and their power ? So the human problem finds us involved in a terrible complication, and the Socialist ideal cannot extricate us. The situation would be hopeless if there were not higher forces working in man, making more of him, unsealing old and new springs of life to him. At present, however, we are merely searching, but I bet I am on the right track here.
ellauri260.html on line 425: Vitun Schiller saattoikin ylistää Rousseauta "mieheksi, joka teki kristityistä miehiä eikä piipunrasseja". Siitä alkoi romantiikka joka johti sitten nationalismin ja maailmansotien kautta nazismiin. Tähän lamaantuneeseen etuhalkioon tarvitaan nyt idealistista postivismia. Sosialismista ei tässä ole mihinkään, koska se on materialistista eikä ota huomioon henkimaailman tarpeita. Sillä ei ole aavistustakaan itsenäisten yrittäjätiimien muodostamisesta. Se ei siedä vahvaa keskiluokkaa, vaan näkee siinä vain kokoelman niin monia ahneita yksilöitä, joilla ei ole erityistä historiaa eikä erityisiä tehtäviä. Se luulee että määrä voittaa laadun. Ehei! Se on välinpitämätön kaikelle, mikä on yksilöllistä, suoraa, alkuperäistä. Näin palaamme aina siihen vakaumukseen, että todellinen tasa-arvo voidaan löytää vain hengellisistä konteksteista ja että ajatus naturalistisesta tasa-arvosta on suorastaan ristiriitainen, p ja ei-p tyyppinen.
ellauri262.html on line 300: The presence of sexuality in The Lord of the Rings, a bestselling fantasy novel by J. R. R. Tolkien, has been debated, as it is somewhat unobtrusive. However, love and marriage appear in the form of the warm relationship between the hobbits Sam Gamgee and Rosie Cotton; the unreturned feelings of Éowyn for Aragorn, followed by her falling in love with Faramir, and marrying him; and Aragorn's love for Arwen, described in an appendix rather than in the main text, as "The Tale of Aragorn and Arwen". Multiple scholars have noted the symbolism of the monstrous female spider Shelob. Interest has been concentrated, too, on the officer-batman-inspired same-sex relationship of Frodo and his gardener Sam as they travel together on the dangerous quest to destroy the Ring. Scholars and commentators have interpreted the relationship in different ways, from close but not necessarily homosexual to plainly homoerotic, or as an idealised heroic friendship.
ellauri264.html on line 239: Olive oil is bio-fuel, a renewable resource: the olive tree will produce another crop of crap every year, as will the palm oil palm. According to Jewish law, olive oil lamps are the ideal Lighting with olive oil can help us connect to the holy use of our resources, from the renewable olive oil of the Hasmonians back to the oil vessels of Jacob and Noah. This year, may our Chanuka lights inspire us toward responsible and holy use of everything that comes into our possession by hook or crook.
ellauri270.html on line 74: Kieli on, kuten jotkut sanovat, jugoslaviaa, jonka syntaksi on joskus tyypillinen kroatia, joskus serbia ja hyvin usein bosnia. Romaani on siitä erikoinen että siinä on runsaasti realistisia kuvauksia tilanteista, ihmisistä, maisemista ja sisätiloista. Sen Nobelmainen idealismi pursuaa esim seuraavasta wikiquotesta:
ellauri272.html on line 310: of the idealized child"; Alexie's protagonist is the opposite of this figure.
ellauri275.html on line 692: Allilujeva rakastui 16-vuotiaana juutalaissyntyiseen elokuvaohjaajaan Aleksei Kapleriin. Stalin ei hyväksynyt heidän romanssiaan, joten Kapler lähetettiin pakkotyöhön Siperiaan ja sen jälkeen Vorkutan teollisuuskaupunkiin nykyiseen Komin tasavaltaan lähelle napapiiriä. 17-vuotiaana Allilujeva rakastui Grigori Morozoviin, joka opiskeli Moskovan yliopistossa. He menivät naimisiin 1945 Stalinin vastahakoisuudesta huolimatta, eikä tämä halunnut tavata Morozovia. Allilujeva synnytti pojan Josifin, ja pariskunta erosi vuonna 1947. Allilujevan seuraava puoliso oli Juri Ždanov, jonka isä oli tunnettu neuvostoliittolainen poliitikko ja Stalinin oikea käsi Andrei Ždanov, joka oli Suomessa rauhanteon jälkeen valvontakomission johtaja. He menivät naimisiin vuonna 1949 ja saivat vuonna 1950 tyttären Jekaterinan. Tämäkin liitto purkautui myöhemmin. Ollessaan sairaalassa 1963 Allilujeva tapasi intialaisen kommunistin Brajesh Singhin, joka oli käymässä Moskovassa. Singh oli hyväkäytöksinen idealisti, mutta kärsi vakavista sairauksista, kuten keuhkoputken tulehduksesta ja keuhkolaajentumasta. Brajeshin ja Allilujevan romanssi syttyi, kun pariskunta lomaili Mustanmeren rannalla Sotšissa. Singh palasi Moskovaan vuonna 1965 ja toimi tulkkina. Heidän ei sallittu avioitua. Singh kuoli vuonna 1966, ja Allilujeva sai luvan lähteä viemään Singhin tuhkaa Gangesjokeen. Ollessaan Intiassa kaksi kuukautta hän kiintyi maan tapoihin. Allilujeva piti Singhiä puolisonaan, vaikka he eivät menneet naimisiin.
ellauri275.html on line 701: "sokeasta ihailusta VAPAATA MAAILMAA kohtaan", mutta oli alkanut jenkkeihin tultuaan uskoa, että Yhdysvallat ja Neuvostoliitto ovat moraalisesti samanarvoisia. Hän oli ollut vakuuttunut siitä, että "VAPAAASSA MAAILMASSA ihmiset ovat yli-inhimillisiä, viisaita, valistunutta... Mikä kauhea isku olikaan saada selville, että... ne on vain samoja idiootteja, epäpäteviä hölmöjä, peloissaan sekoilevia byrokraatteja, hämmentyneitä pomoja, vainoharhaista petoksenpelkoa ja valvontaa… tämä idealismin menetys tapahtuu loikkaajille vain liian usein. Sillä me kaikki luotimme liikaa länsipropagandaan."
ellauri276.html on line 226: Aleksei Vasilievich Koltsov (venäjäksi: Алексе́й Васи́льевич Кольцо́в ; 15. lokakuuta 1809 – 29. lokakuuta 1842) oli venäläinen runoilija, jota on kutsuttu venäläiseksi Burnsiksi. Hänen usein naisten suuhun pannut runonsa tyylittelevät talonpojan elämänlauluja ja idealisoivat maataloustyötä. Koltsov keräsi ahkerasti venäläistä kansanperinnettä, joka vaikutti voimakkaasti hänen runouteensa. Hän juhli yksinkertaisia talonpoikia, heidän työtään ja elämäänsä. Monet hänen runoistaan ovat säveltäneet sellaisia säveltäjiä kuin Dargomyzhsky, Mussorgsky ja Rimski-Korsakov.
ellauri278.html on line 161: Shoot these rabid dogs. Death to this gang who hide their ferocious teeth, their eagle claws, from the people! Down with that vulture Trotsky, from whose mouth a bloody venom drips, putrefying the great ideals of Marxism! ... Down with these abject animals! Let's put an end once and for all to these miserable hybrids of foxes and pigs, these stinking corpses! Let's exterminate the mad dogs of capitalism, who want to tear to pieces the flower of our new Soviet nation! Let's push the bestial hatred they bear our leaders back down their own throats!
ellauri279.html on line 95: Erään William Harrisonin mukaan Solzhenitsyn oli varsinkin loppupeleissä "arkki-taantumuksellinen", joka väitti, että Neuvostoliiton valtio "tukahdutti" perinteisen iso- ja vähävenäläisen kulttuurin, vaati yhtenäisen slaavilaisen valtion luomista, joka kattaa Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän, ja joka oli Ukrainan itsenäisyyden kova vastustaja. On hyvin dokumentoitu, että hänen kielteiset näkemyksensä Ukrainan itsenäisyydestä muuttuivat radikaalimmiksi vuosien varrella. Harrison väitti myös, että Solzhenitsynillä oli panslaavilaisia ja monarkistisia näkemyksiä. Harrisonin mukaan "Hänen historiallinen kirjoituksensa on täynnä himoa idealisoidun tsaarin aikakauden jälkeen, jolloin näennäisesti kaikki oli ruusuista. Hän etsi turvapaikkaa unenomaisesta menneisyydestä, jossa hän uskoi, että ortodoksiselle perustalle rakennettu yhtenäinen slaavilainen valtio (Venäjän valtakunta) oli tarjonnut ideologisen vaihtoehdon länsimaiselle individualistiselle liberalismille.
ellauri281.html on line 160: Shoot these rabid dogs. Death to this gang who hide their ferocious teeth, their eagle claws, from the people! Down with that vulture Trotsky, from whose mouth a bloody venom drips, putrefying the great ideals of Marxism! ... Down with these abject animals! Let's put an end once and for all to these miserable hybrids of foxes and pigs, these stinking corpses! Let's exterminate the mad dogs of capitalism, who want to tear to pieces the flower of our new Soviet nation! Let's push the bestial hatred they bear our leaders back down their own throats!
ellauri282.html on line 75: [2.4. klo 23.34] Oma Profiili: Humen giljotiini on idealistista sumutusta.
ellauri283.html on line 166: Lisäksi useita yksittäisiä filosofeja vastaan hyökätään voimakkaasti. Cogitoiva Descartes väittää naurettavasti, että on olemassa minä (en ole, olen kuollut), että on olemassa sellaista toimintaa kuin ajattelu ja että minä tiedän mitä ajattelu on. Britti ammattiajattelija vedätti Cunkille ettei Descartes olut idealisti vaan harmiton darwinisti. Se ei tarkoittanut cogitolla muuta kuin että tietoisuus on termiittiapinalle lajityypillinen piirre. Vad tull!
ellauri284.html on line 224: Blackadder Goes Forth tapahtuu vuonna 1917 länsirintamalle ensimmäisen maailmansodan juoksuhaudoissa. Kapteeni Edmund Blackadder (Rowan Atkinson) on brittiarmeijan ammattisotilas, joka on suuren sodan puhkeamiseen asti nauttinut suhteellisen vaarattomista tilanteista olemassaolostaan taistelevia alkuperäiskansoja vastaan, jotka olivat yleensä "kaksi jalkaa pitkiä ja aseistettuja kuivatulla ruoholla". Joutuessaan loukkuun juoksuhaudoissa suunnitellun toisen "ison työnnön" aikana, hänen huolensa on välttää hänen lähettämisensä "yli huipulle" varmaan kuolemaan. Sarja kertoo siis Blackadderin yrityksistä paeta juoksuhaudoista erilaisten suunnitelmien kautta, joista suurin osa epäonnistuu huonon onnen, väärinkäsitysten ja tovereiden yleisen epäpätevyyden vuoksi. Yllämainitut toverit ovat hänen toissijainen, idealistinen edvardiaaninen ylemmäs- luutnantti George St Barleigh (Hugh Laurie) ja heidän syvästi tyhmä mutta sitkeä sotamies S. Baldrick (Tony Robinson).
ellauri285.html on line 137: Maria pushaa ilmeisesti perspectivismiä, erästä idealismin fleivöriä. Se on oikea alternatiivisten totuuxien filosofia, Protagoraan homomensuura. Perspektivismin varhaiset muodot on tunnistettu Protagorasin (sic), Michel de Montaignen ja Gottfried Leibnizin filosofioissa. José Ortega y Gasset ja Karl Jaspers käsittelivät perspektivismiä erikseen 1900-luvulla.
ellauri285.html on line 229: Pään läpinäkyvyys on idealistin haavetta.
ellauri285.html on line 234: Samaa subjektiivista idealismisoopaa uusilla etiketeillä.
ellauri285.html on line 238: The motivational externalist (or moral externalist) claims that there is no necessary internal connection between moral convictions and moral motives. Olen selkeästi externalisti. Motiivit tulee matelijanaivoista, muu on seliseliä. Internalismi on aivan pelleä. Eikä Suzy voinut tietää että pallo oli punainen, jos kerta se ei ollut. Tieto on tosi uskomus. Perusteista kiistelee vain idealistit. Ei vittu pörriäisten pesä tiedä tietävänsä ylipäänsä, ja mixi pitäisikään. Nää jenkkisälät on täyttä solipsismiä.
ellauri285.html on line 763: Building on research by Barbara Fredrickson suggesting that individuals with a higher ratio of positive to negative emotions tend to have more successful life outcomes, and on studies by Marcial Losada applying differential equations from fluid dynamics to human emotions,[citation needed] Fredrickson and Losada proposed as informative a ratio of positive to negative affect derived from nonlinear dynamics modelling (based on Lorenz systems), which appeared in 2005 in a paper in American Psychologist. The derived combination of expressions and default parameters led them to conclude that a critical ratio of positive to negative affect of exactly 2.9013 separated flourishing from languishing individuals, and to argue that the ideal positivity/negativity ratio lies between 2.9013 and an upper limit ratio of 11.6346. Hence, they claimed that their model predicted cut-off points for the minimum and maximum positivity ratios within which one should observe qualitative changes in an individual´s level of flourishing, specifically, that those within this range of ratios would "flourish", and those outside would "languish".[non-primary source needed] As of January 2014, the 2005 Fredrickson and Losada´s paper had been cited more than 320 times in the psychology literature.
ellauri286.html on line 556: Epävakaat ja kaoottiset ihmissuhteet, joille on usein ominaista idealisoinnin ja devalvoinnin äärimmäisyyksien vuorotteleminen, joka tunnetaan myös nimellä "halkaisu".
ellauri286.html on line 573: Helposti täyttyy Sofilta nää kriteerit. Kaiken kaikkiaan BPD:n erottuvimmat oireet ovat ihmisten välisten suhteiden ja minäkuvan epävakauden yleiset mallit, jotka vaihtelevat toisten idealisoinnin ja devalvoinnin äärimmäisyyksien välillä sekä vaihtelevat mielialat ja vaikeudet säädellä voimakkaita tunnereaktioita. Vaarallinen tai impulsiivinen käyttäytyminen korreloi myös häiriön kanssa.
ellauri286.html on line 577: BPD:tä sairastavat ihmiset ovat usein (?) poikkeuksellisen innostuneita, idealistisia, iloisia ja rakastavia, mutta he voivat tuntea olonsa negatiivisten tunteiden (ahdistus, masennus, syyllisyys/häpeä, huoli, viha jne.) vallatuksi ja kokevat voimakkaita tunteita: maansuru surullisuuden sijaan, häpeä ja nöyryytys lievän hämmennyksen sijaan, raivo ärsytyksen sijaan ja paniikki hermostuneisuuden sijaan. Tätähän tää on.
ellauri286.html on line 583: Ihmiset, joilla on BPD, voivat olla hyvin herkkiä tavalle, jolla muut kohtelevat heitä, he voivat tuntea suurta iloa ja kiitollisuutta hyvistä arvosteluista ym havaituista ystävällisyyden ilmauksista ja voimakasta surua tai vihaa koetun kritiikin tai loukkauksen johdosta. Ihmiset, joilla on BPD, harjoittavat usein toisten (länkkärien) idealisointia ja toisten (kommarien) devalvointia vuorotellen korkean positiivisen kunnioituksen ja suuren pettymyksen välillä. Heidän tunteensa muita kohtaan muuttuvat usein ihailusta tai rakkaudesta vihaksi tai vastenmielisyydeksi pettymyksen, jonkun menetyksen uhan tai arvostuksen menettämisen jälkeen jonkun, jota he arvostavat, silmissä. Tätä ilmiötä kutsutaan joskus halkeamiseksi. Yhdessä mielialahäiriöiden kanssa eesti markan idealisointi ja ruplan devalvaatio voivat heikentää suhteita perheeseen, ystäviin ja työtovereihin.
ellauri288.html on line 495: "Aatami ajattelee meitä ja me ajattelemme Aatamia. Tätä maailmaa ei voida selittää vastaansanomattomasti, yksikään filosofia, yksikään teologia, yksikään tiede ei voi pitää lopullisesti paikkaansa." Paskat ei voi, ainut kivi mikä hankaa kengässä on että mixi torakat, mixei me apinat. Ihan turha Jaan on pakoilla idealismin umpisolmuihin. Silm on kuin monikerroksinen sipuli, johon Hesse vertasi ihmisiä, eikä van Hesse vaan Ibsen sitä ennen.
ellauri288.html on line 503: Tässä jaxossa Jaan hörhöilee pahasti idealismin lavalla tiellä. Novellin lopussa R kuolee psykiatrisessa sairaalassa hölmö hymy kasvoillaan. Hänen elämänsä viimeiset kuukaudet ovat kuluneet pitkiä numerosarjoja kirjoittaessa ja mutistessa yksinään. Eikö rotukoiran aika muuten kulu.
ellauri297.html on line 623: Tällaisesta ambivalenssista huolimatta tietyt naisten vapautumisen kannattajat ovat äskettäin hyväksyneet Shaw'n eräänlaisena isähahmona. Shawilla oli tapana asettaa naiset eräänlaiselle älylliselle jalustalle, ja hänen kovaksi keitetyt sankarittarensa heijastivat usein tätä mieltymystä. DH Lawrence meni niin pitkälle, että hylkäsi hahmonsa "lihattomina, verettöminä ja kylminä", ja monet Shaw'n näytelmistä osoittavat selkeää pettymystä seksiin. Shavian mytologiassa Don Juanista, legendaarisesta libertiinista ja rakastajasta, tulee yksinkertainen idealistinen kapinallinen, joka pyrkii "laajempaan, syvempään, voimakkaampaan itsetietoisuuteen", ja Eeva Eedenin puutarhassa reagoi "ylivoimaisella vastenmielisyydellä", kun käärme paljastaa hänelle seksuaalisen aktin mekaniikan. Todellakin messiaanisessa tulevaisuuden visiossa, joka on kuvattu '' Takaisin Metusalahiin, seksi on eliminoitu; lapset kuoriutuvat terveysmunista; ja profeetat ennustavat päivän, jolloin ihmiset menettävät ruumiinsa kokonaan – heistä ei tule muuta kuin puhdasta ajatusta.
ellauri301.html on line 401: Olofsonin idealismi törmää afrikkalaiseen todellisuuteen, jossa rasismi ja eriväristen ihmisten viha toisiaan kohtaan yhä rehottavat. Kun niin valkoiset kuin mustatkin ajavat omia itsekkäitä etujaan, Afrikka ei todellakaan palkitse hyväntekijäänsä. Tämä ei ole dekkari, mutta varmasti siitä huolimatta loistava kirja, en ole kyllä lukenut. Mankellin kirja kertoo tarinan Afrikasta ja kermaperseisestä palefacesta keskellä vierasta kulttuuria. Romaani sisältää monia tekijänsä elämään ja taustaan liittyviä omakohtaisia piirteitä: Yksinäinen mies hoitaa haavoittunutta poikaa teatterin katolla eräässä afrikkalaisessa satamakaupungissa (Maputo).
ellauri317.html on line 133: Kuten humoristiselle sävelelle sopii, Eneidan luonnehdinta on sopivasti realistisempi ja maanläheisempi kuin Vergiliusin idealisoitu sankarillisuus. Aeneasta kuvataan avausriveissä varsin positiivisesti "ketteränä kaverina ja helvetin motoroituna kasakkapoikana" (ukr: Еней був парубок моторний), mutta nopeasti käy ilmi, että Troijan prinssin ja hänen miehiensä rajalliset kyvyt ovat paljon useammin käytössä. syömisestä, tanssimisesta, painista, huorasta ja ennen kaikkea juomisesta kuin eeppisen teurastuksen ja valtakunnan rakentamisen kunniasta.
ellauri321.html on line 103: Among other books there fell into a guy named Hazlitt's hands a little volume of double interest to him by reason of his own early sojourn in America, and in a fitting connection he gave it a word of praise. In the Edinburgh Review for October, 1829, he speaks of it as giving one an idea “how American scenery and manners may be treated with a lively poetic interest. The pictures are sometimes highly colored, but they are vivid and strikingly characteristic.” “The author,” he continues, “gives not only the objects, but the feelings of a new country.” Hazlitt had read the book and had been delighted with it nearly a quarter of a century before he wrote of it, and in the earliest years of the century he had commended it warmly to his friends. In November, 1805, Lamb wrote: “Oh, tell Hazlitt not to forget the American Farmer. I dare say it is not so good as he fancies; but a book's a book.”* And it is this book, which not only gained the sympathies of Hazlitt and Charles Lamb, but also by its idealized treatment of American country life may possibly have stirred, as Professor Moses Coit Tyler thought, the imaginations of Byron and Coleridge.
ellauri321.html on line 117: Crèvecoeur sought and found, or imagined that he had found, that land of plain living and high thinking, of simple virtue and untrammeled manhood, which was one of the dreams of his age. Here were none of those social distinctions against which Werther so bitterly rebelled. The restraints of law were reduced to a minimum and in Crèvecoeur's favorite Society of Friends (of which he gave a long account to his French countrymen) there were not even priests. In a word, the spiritual rebellion of that period was essentially a rebellion against institutions, and the real corresponded very nearly to the ideal in colonial America. Beyond the limits of the colonies, moreover, the absolute ideal hovered.
ellauri321.html on line 119: This was the Indian; not the red man of actual flesh an and xvii and blood, but the Tenewissa of Crèvecoeur, and the Atala of Chateaubriand. The pressure of the tyrannous centuries drove men to an ideal of extreme liberty. It was the Indian, living in uninterrupted communion with Nature, and within the most flexible of societies, whom they contrasted with the European held in the iron vise of a complex and traditional social order. All the undeniable charm of this ideal of freedom, of simplicity, of a life close to Nature, Crèvecoeur embodied in his book.
ellauri321.html on line 123: But Crèvecoeur was after all a Frenchman, with the strong social instinct of his race. And so he proceeds to analyze and define the political conditions of America. It fills him with a quiet but deep satisfaction to be one of a community of “freeholders, the possessors of the soil they cultivate, members of the government they obey, and the framers of their own laws by means of their representatives.” Thus he rises to a consideration of this new type of social man and seeks to answer the question: What xx What is an American? His answer is delightful literature, but fanciful sociology. Had the colonial farmers all been Crèvecoeurs, had they all possessed his ideality, his power of raising simple things into true human dignity, of connecting the homeliest activity with the ultimate social purpose which it furthers in its own small way, his description of the American would have been fair enough. As a matter of fact, the hard-working colonial farmer, cut off from the refining and subduing influences of an older civilization, was probably no very delectable type, however worthy, and one fears that Professor Wendell is right in declaring that Crèvecoeur's American is no more human than some ideal savage of Voltaire. But in this fact lies much of the literary charm of his work, and of its value as a human document of the age of the Revolution.
ellauri321.html on line 398: Runon toinen osa, joka kuvaa pimppua ja sillä razastajia, pohtii mahdollisuutta, että taiteen tehtävänä ei ole kuvata hässimisen erityispiirteitä, vaan universaaleja hahmoja, mikä kuuluu termin "totuus" alle. Kolme hahmoa edustaisivat sitä, kuinka rakkaus, kauneus ja taide yhdistyvät idealisoituun maailmaan, jossa taide edustaa yleisön tunteita. Tämä johtopäätös taiteesta on sekä tyydyttävä, että se antaa yleisön todella ottaa yhteyden taiteeseen, että epä-, koska se ei tarjoa yleisölle opetusta tai narsistista täyttymystä.
ellauri321.html on line 454: Lalage on yksi monista Horation runouden naisista, joita pidetään enemmän kreikkalaisena hetairaina, joka on palkattu soiraamaan ja hyvään keskusteluun sekä seksuaalipalveluihin, kuin tavallisena hevosprostituoituna. Naisten kreikkalaiset nimet ja rooli runoilijan miesten katseen idealisoituina kohteina viittaavat siihen, että useimmissa tapauksissa tämä oletus on oikea. Tässä runossa, joka on osoitettu ystävälleen Aristius Fuscukselle, runoilijalle ja kieliopilleen, Horatius (65-8 eaa.) ilmeisesti juhlii voimakasta suojasexiä, jonka hän saa omistautumisestaan Lalagelle, kuten rakkausrunoilija Tibullus (n. 55-19) teemalle. eaa.) kohtelee elegissään rakastettuaan Deliaa ( Elegiae I.2.25-32), jossa hän ylpeilee varmuusvälineestä, jonka Venus myöntää rohkeille ystäville. Horatian runo puhuu pikemminkin hänen taiteelleen omistautumisen suotuisasta vaikutuksesta häneen kuin hänen rakkaudestaan naiseen naisena huolimatta sen viimeisissä riveissä olevista siroista sanallisista viittauksista 6. vuosisadalla eaa. kreikkalaisen lyyrisen runoilijan Sapphon ( 31.3-5 ) rakkausrunoihin ja Catulluxeen (n. 84-64 eaa.) (Carmina 51.5). Tutkijat keskustelevat siitä, missä määrin Horatius on leikkisä vai ironinen tässä; hänen viileä irtautuminen kiintymyksensä kohteesta on johtanut oletukseen, että Lalage ("Puhuilija") ei itse asiassa ole nainen, vaan pikemminkin parraton poikanen.
ellauri326.html on line 150: "Salamanterien sota" oli ehdolla Nobelin kirjallisuuden palkinnon saajaksi seitsemän kertaa vuoteen 1938 asti, mutta sitä ei koskaan myönnetty, varmaankin sen liian ankaran kansallissosialismin kritiikin vuoksi. Tai sixi ettei se täyttänyt Noobelin optimismin ja idealismin ehtoa.
ellauri333.html on line 221: During a period of religious turmoil and Islamic rule of the Indian subcontinent, the Bhakti movement (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Bhakti_movement) and devotionalism-oriented Bhakti yoga (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Bhakti_yoga) had emerged as a major trend in Hindu culture by the 16th-century, and the Ramcharitmanas presented Rama (https://en.m.wikipedia.org/wiki/Rama) as a Vishnu avatar, supreme being and a personal god worthy of devotion, with Hanuman as the ideal loving devotee with legendary courage, strength and powers.
ellauri333.html on line 227: Bhakti movement saints such as Samarth Ramdas and Narendra Modi have positioned angry Hanuman as a symbol of nationalism and resistance to persecution. The Vaishnava saint Madhvacharya said that whenever Vishnu incarnates on earth, Vayu accompanies him and aids his work of preserving dharma. In the modern era, Hanuman's iconography and temples have been increasingly common. He is viewed as the ideal combination of "strength, heroic initiative and assertive excellence" and "loving, emotional devotion to his personal god Rama", as Shakti and Bhakti. In later literature, he is sometimes portrayed as the patron god of martial arts such as wrestling and acrobatics, as well as activities such as meditation and diligent scholarship. He symbolises the human excellences of inner self-control, faith, and service to a cause, hidden behind the first impressions of a being who looks like a Vanära. Hanuman is considered to be a bachelor and an involuntary celibate.
ellauri333.html on line 234: He is viewed as the ideal combination of shakti and bhakti, "strength, heroic initiative and assertive excellence" and "loving, emotional devotion to his personal trainer god Rama".
ellauri335.html on line 345: Mahdottoman onnistunut tapaaminen. Tämä nuori herra on todella kiinnostunut ostamaan minulta neljä pienempää Varsovan liiton aikaista taktista atomijysäriä. Ainoastaan tollasella 30 miljoonalla eurolla. Erittäin miellyttävä liikekumppani tämä Ilmari. Joku voisi tietenkin haukkua kaveria ehkä liian idealistiseksi nuoreksi mieheksi, mutta ehei... Adam virnisti leveästi ja ravisti päätään. >>Mutta en kyllä minä. Minusta se on ihan vaan okei...>>>
ellauri340.html on line 633: Hänen teoreettisessa järjestelmässään kaikki erot todellisen ja fiktiivisen, kopion ja alkuperäisen välillä katoavat. Kaverista tuli täys idealisti loppupeleissä, niinkuin niin monesta muustakin narsistista. Ei pysty erottamaan izeään imagostaan.
ellauri340.html on line 641: Päinvastoin kuin Peter Handske, Janne kolumneissaan nimesi avoimesti syyllisexi serbit ja kutsui heidän toimintaansa Bosniassa aggressioksi ja kansanmurhaksi. Baudrillard piti Yhdysvaltain johtamaa Persianlahden sotaa "ei-tapahtumana " tai "tapahtumana, jota ei tapahtunut". Tämän ilmeisen pelleilyn seurauksena Baudrillardia syytettiin laiskasta amoralismista, kyynisestä skeptisismistä ja berkelialaisesta subjektiivisesta idealismista. Kaikki syytöxet olivat oikeita. Baudrillard oli huolissaan lännen teknologisesta ja poliittisesta vallasta ja sen kaupallisten etujen globalisaatiosta ja siitä, mitä se tarkoittaa kunnollisen WW2 tyyppisen rökityssodan mahdollisuudelle. Huoli taisi olla ennenaikainen.
ellauri343.html on line 286: Tarton rauhan solmimisen päivänä 14. lokakuuta Sivén ja Mata loivat muistion, jota voidaan pitää karhunpesäsuunnitelman ensimmäisenä luonnoksena. Suunnitelma oli kuitenkin idealistinen ja perustui siihen, että 800 Matan miestä hyökkäisi Muurmannille päivän aiheuttaen kansannousun. Aunuksen retken esikuntapäällikkö jääkärikapteeni Ragnar Nordström neuvoi Sivéniä realistisemmalle kannalle kirjoittaen tälle rahoituksen tärkeydestä.
ellauri346.html on line 232: New Statesmanin Ryan Gilbey kritisoi elokuvaa: "Valtava määrä energiaa ja lahjakkuutta käytetään kiinalaisen perheyksikön idealisointiin ja sellaisen Amerikan etsimiseen, jota ei koskaan ollut olemassa. Kun lopetat katselun, anti-huipentuma saa aikaan väsyttävän naurettavan ylipitkän pätkän 140 minuutin elokuvan lopussa, joka on täynnä outoja ideoita, joita tekijät eivät vaan voineet hillitä: (frankfurter sormet, tuntevat kivet , tappavat dildot), mutta kyllästyneet kazojat huomaavat, että loppuviimexi sen filosofia on kuin Hallmark-kortista: piristä, ole ystävällinen ja soita äidille silloin tällöin.
ellauri347.html on line 201: 1910 Paul Heyse Saksa "kunnianosoituksena täydelliselle idealismin läpäisevälle taiteellisuudelle, jonka hän on osoittanut pitkän tuottoisen uransa aikana lyriikkaana, näytelmäkirjailijana, kirjailijana ja maailmankuulujen novellien kirjoittajana".
ellauri347.html on line 379: Yhteiskunta, joka synnyttää tuottavan tyypin (enemmän kuin a mahdollisuus Eran perusteella) ei ole Frommin mukaan vielä olemassa. Hänellä on tietysti joitain ideoita siitä, millaista se tulee olemaan. Hän kutsuu sitä humanistiseksi yhteisöllinen sosialismi. Se on melkoinen suupala, ja se koostuu sanoista eivät ole aivan suosittuja Yhdysvalloissa, mutta annahan kun selitän: Humanistiset keinot suuntautunut ihmisiä kohtaan, ei johonkin korkeampaan olentoon -- ei kaikkivoipa valtio tai jonkun käsitys, Jumalasta puhumattakaan. Yhteisölliset keinot koostuvat pienet yhteisöt (Gemeinschaften, saksaksi), toisin kuin suuri hallitus tai yritykset. Sosialismi tarkoittaa, että jokainen on vastuussa kaikkien muiden hyvinvoinnista. Oikein ymmärrettynä se tarkoittaa vapaaehtoista charityä, joten on vaikea väittää vastaan Frommin idealismia! Onhan se vaaleanpunaista, mutta niin ovat söpöt marsipaaniporsaatkin ja nuoren neitosen ulkosynnyttimet!
ellauri348.html on line 342: Ellisin mallin mukaan tapahtumat eivät sinänsä aiheuta ongelmia, vaan se, miten niitä tulkitaan. Onhan tää tietysti rampant idealismia, mutta mitä väliä, kun se pelittää! Hamas ei aiheuttaisi ongelmia juutalaisille, jos he eivät suhtautuisii vaippapäihin niin nurjasti. Tutkimuxet viittaavat myös siihen, että elokuvat vaikuttavat tapaan nähdä maailma ja hahmottaa se kokonaisuutena. Elokuvat, jotka arvioitiin henkisesti kohottavixi, kertoivat harvinaisesta hyvyydestä. Kyyninen maailmankuva on paha verelle.
ellauri348.html on line 369: Vuoden 2017 Netflix -dokumentissa Carrey mainitsee keskustelun Gondryn kanssa vuotta ennen kuin Eternal Sunshine of the Spotless Mind -elokuvan kuvaukset alkoivat, pian sen jälkeen, kun Carrey oli eronnut määrittelemättömästä naisesta. Gondry näki, että Carreyn emotionaalinen tila tuolloin oli "niin kaunis, niin rikki", että hän pyysi häntä pysymään rikkinäisenä vuoden ajan sopiaxeen hahmoon. Dokumentissa Carrey kommentoi: "Niin perseestä tämä bisnes on." Clementine varoittaa Joelia, että hiän on virheellinen: "Liian monet kaverit ajattelevat, että olen konsepti, tai minä täytän ne tai teen ne eläviksi. Mutta minä olen vain perseestä tyttö, joka etsii omaa mielenrauhaani. Älä anna minulle omaasi." Impulsiivisuuden, emotionaalisen intensiteetin (äärimmäiset mielialan vaihtelut), alkoholiriippuvuuden, myrskyisät suhteet, holtiton käytös ja Joelin hätäisen idealisoinnin tai devalvoinnin vuoksi Clementine näyttää osoittavan rajatilapersoonallisuushäiriön piirteitä, vaikka se ei ole selvää kirjoittiko Kaufman hahmonsa juuri tämä diagnoosi mielessä. Ainaskin wimpy Charlie Kaufman kuvasi Joelia joidenkin omaelämäkerrallisten narsististen persoonallisuuspiirteidensä kanssa.
ellauri349.html on line 244: Toisaalta Irigaray korostaa kyseessä olevan ironisen eron; rinnastaessaan esimerkiksi naisen ja nesteet, hän vain jäljittelee hysteerikon roolia, jota patriarkaalinen yhteiskunta naisilta olettaa ja johon miesfilosofit ovat naiset ajaneet. Just joking girls, läppä läppä. Vaikka feministisessä teoriakeskustelussa Irigaraylle on annettu tunnustusta sukupuolieron merkityksen pohtimisesta ja sen uudelleenkäsitteellistämisestä, on mimesistä mielekkäänä poliittisena strategiana epäilty. Essentialismin lisäksi Irigarayta on kritisoitu historiattomuudesta ja filosofisesta idealismista, tarkoittaen, että hän unohtaa naisten elämän materiaaliset lähtökohdat.
ellauri349.html on line 482: Aprikoosikoktailista muumimukillinen fenomenologiaa Kokkolaan. Mixi juuri Kokkolaan? Fenomenologia on paxua individualisti-idealismia, heideggeriläistä laissez fairea.
ellauri349.html on line 751: Johann Christian Friedrich Hölderlin oli saksalaisen romantiikan avainlapsi. Hän oli myös tärkeä ajattelija saksalaisen idealismin kehittämisessä, erityisesti hänen varhaisessa yhteydessä Georg Wilhelm Friedrich Hegeliin ja Friedrich Wilhelm Joseph Schellingiin ja heihin filosofisen vaikutuksensa ansiosta.
ellauri352.html on line 700: Yksinkertainen mutta epäjohdonmukainen Michenerin perhekolmio -lähestymistapa tarjoaa täplän, hämmentävän yleiskatsauksen monimutkaiseen historiaan; samalla kun hän korostaa Puolan johtajuuden puutteita, hän idealisoi ja hämärtää muualla – esimerkiksi lähes täydellisellä puolalaisen antisemitismin kalkinpoistolla. Ja huolimatta muutamista seurusteluista ja häistä, hahmojen paraati täällä on tasaista, täysin huumorintajutonta, ei-osallistuvaa. Etsi sitten muualta joko vahvaa historiallista fiktiota tai johdonmukaista johdatusta Puolan historiaan. Mutta katso siitä huolimatta bestseller-luetteloita: tosiasiat ovat kasaantuneet, otsikko on otsikoissa, sivurivi on väistämätön.
ellauri362.html on line 435: Vuonna 1775, juuri ennen oppisopimuskoulutuksensa päättymistä Woodbridgessa, Crabbe pani voimansa koetukselle julkaisemalla Ipswichin kirjakauppiaan kanssa kolmiosaisen runon nimeltä Inebriety. Kirkkorekisterin I osan mökkikirjaston kuvauksesta ja muista Crabben teosten viitteistä tiedämme, että hänen lempilukunsa oli poikaiässä ollut romanttista; mutta kirjoittaessaan Inebrietyn hänen on täytynyt tutkia tarkasti sen ajan runollista paavia (Pope). Suuri osa Inebrietystä koostuu An Essay on Manin ja The Dunciadin suorasta jäljitelystä tai parodiasta; kun taas siellä täällä Crabbe todistaa tietämyksensä Graysta. Näiden runoilijoiden kaiut, jotka sekoittuvat lääkärin oppipojan lääkäriltä vetämään kielenkäyttöön, esitetään sankarillisissa säkeissä, yhtä aikaa ponnisteltuina ja liukastettuina, ja jättävät Inebrietyn yhdeksi kaikkien aikojen raaimmista runoista. Silti, jos nuoresta satiiristista lähtee paljon kiintymystä, se ei ole sentimentaalista kiintymystä. Crabbe osoittaa jo merkkejä kapinasta idealisaatiota vastaan, joka oli inspiroinut hänen kypsää työtään. Hänelle päihtymys on paha, ja hän kuvailee tarmokkaasti ja tarkasti sen pahoja vaikutuksia kaikissa elämänluokissa.
ellauri362.html on line 778: Esim. että on idealistinen ja teleologinen virhe ajatella, että historiassa on yleisiä lakeja ja että sosiaaliset suhteet määräytyvät samalla tavalla kuin fyysiset suhteet. Eine määräydy, ne on pelkkiä päähänpistoja.
ellauri364.html on line 164: , yltiöpäisyys ja hurmahenkisyys sopivat jollakin tavoin paremmin yhteen ulkonaisen hoikkuuden ja hintelyyden, kuoppaisten poskien, syvälle painuneiden silmien ja tuijottavan katseen, kylmien, liian herkkien sormien jne. kanssa. On vaikeata kuvitella lihava marttyyria. Sama on sanottava idealistisesta hullusta ritarista Don Quixotesta ja hänen mahaan kiintyneestä ja maltillisesta aseenkantajastaan Sancho Panzasta. Molemmat tyypit ovat puhtaasti sielullisesti tyypillisiä kretschmertyyppejä, leptosomi ja pyknikko. Tälläisiä suosittuja luonnepareja on useita: Holmes ja Wazon, Majakka ja Sivuvaunu, Ohukainen ja Paxukainen, Asterix ja Obelix, Pekka ja Pätkä.
ellauri365.html on line 581: It was upon a field of combat that Heidenstam made his début with his first volume of poems in 1888. The old sentimentalism had largely disappeared and a fierce war was being waged between the extreme, unmitigated realists and the new, more vital idealists. Into this combat Heidenstam at once plunged on the side of the idealists along with two other distinguished poets, Gustaf Fröding and Oscar Levertin. Gösta was fat and crazy, Oscar Jewish. That left just Valter to fight the good fight.
ellauri369.html on line 363: Herr Diogenes Teufelsdröckh: (Greek/German: "Zeus-descended Devil´s Dung") The Professor of "Things in General" at Weissnichtwo University, and writer of a long book of German idealist philosophy called Clothes, Their Origin and Influence, the review of which forms the contents of the novel. NOTE: Both professor and book are fictional.
ellauri375.html on line 292: So you are a subjective idealist? Some kind of suum quique type? A Protagorean homomensura guy?
ellauri381.html on line 414: Saksalaisen slavisti Wolfgang Kazakin mukaan "tämä teos on täysin sosialistisen realismin silloisten kaanonien mukainen : päähenkilöt ovat idealisoituja positiivisia sankareita, konfliktit ovat kaukaa haettuja ja niiden myönteinen ratkaisu voidaan ennakoida etukäteen. Hahmojen yhteenkuuluvuutta yhdessä tiimissä havainnollistaa se, että keskeiset tekniset ideat nousevat pääsääntöisesti samanaikaisesti romaanin eri hahmojen kesken. Kirjoittaja näyttää jatkuvasti näitä hahmoja poikkeustilanteissa ja heidän tekojaan kommentoidaan tekijän tarkoituksen mukaisesti.”
ellauri382.html on line 665: Olet henkisesti virittynyt ja saatat nähdä ja havaita asioita, joita muut eivät näe. Sinulla on myös taipumus olla idealistisia visioita, joita muut eivät jaa.
ellauri382.html on line 698: Existential Depression. Se johtuu siitä, että näet epäoikeudenmukaisuuden, toimintahäiriöt ja tekopyhyyden maailmassa, mutta et pysty muuttamaan niitä. Sinulla saattaa olla idealistinen näkemys siitä, miten asioiden pitäisi olla intuitiivisesti, mutta ideoitasi eivät jaa muut ympärilläsi.
ellauri386.html on line 385: Raleigh's poem is a departure from the more idealized and romantic treatments of love that were common in Elizabethan poetry. It reflects the growing skepticism and disillusionment with love that began to emerge during the Renaissance. It also foreshadows the more cynical and satirical treatments of love that would become prevalent in the following century. Lizzy loved it until she found out that Walt was actually thinking of the servant.
ellauri386.html on line 418: Kirja pilkahtaa nyky-yhteiskuntaa, mutta pääpaino on satiiri romanttisista ritarillisuuden ideoista ja Sir Walter Scottin romaaneissa ja muussa 1800-luvun kirjallisuudessa yleisestä keskiajan idealisoinnista . Twain ei pitänyt Scottista ja erityisen inhoavasti, koska hän syytti hänen eräänlaista taistelun romantisointia siitä, että eteläiset osavaltiot päättivät taistella Amerikan sisällissotaa vastaan. Sir Walter teki jokaisesta punavyöstä etelässä majurin tai everstin, kenraalin tai tuomarin ennen sotaa; ja hän oli myös se, joka sai nämä herrat arvostamaan näitä vääriä koristeita. Sillä hän loi siellä nazat ja kastin, ja myös arvostuksen nazoja ja kastia kohtaan sekä ylpeyden ja ilon heistä. Sir Walterilla oli niin suuri käsi eteläisen luonteen luomisessa, sellaisena kuin se oli olemassa ennen sotaa, että hän on suuressa määrin vastuussa sodasta.
ellauri386.html on line 476: Vaikka Radischev vaikutti Adam Smithiltä, hän säilytti protektionistiset näkemykset, tuomitsi tarpeettoman kansainvälisen kaupan ja ehdotti vahvempaa kotimaista tuotantoa. Kirjoittaja ei ollut millään muotoa idealisti, vaan myönsi, että "missä oli enemmän valistusta, missä oli enemmän sosiaalista elämää, siellä oli enemmän turmeltumista, joten hyvä ja paha ovat erottamattomia maan päällä". Vähän se piti Fontenellestä (1657 –1757), jonka kexintöä oli meemi että venuslaiset oli kauniita ja eroottisia.
ellauri386.html on line 506: Solovjov yritti kai sovittaa siihin Schellingiltä saamaansa saksalaisessa idealismissa juhlittua harhaoppista dualismia (subjekti-objekti). Vuonna 1877 Solovjov muutti Pietariin, jossa hänestä tuli kirjailija Fjodor Dostojevskin (1821–1881) ystävä ja uskottu. Ystävänsä vastakohtana Solovjov suhtautui myötätuntoisesti roomalaiskatoliseen kirkkoon (sen äisky oli polakki). Solovjovin teoksista käy selvästi ilmi, että hän hyväksyi paavin ensisijaisuuden yleismaailmalliseen kirkkoon nähden. Venäjän juutalaisten kulttuurin edistämisyhdistyksen aktiivisena jäsenenä hän puhui hepreaa ja kamppaili sovittaakseen yhteen juutalaisuuden ja kristinuskon. The Jewish Encyclopedia kuvailee häntä "juutalaisten ystäväksi" ja toteaa, että "hänen sanotaan jopa kuolinvuoteessaan rukoileneen juutalaisten puolesta".
ellauri386.html on line 511: Solovjov ei koskaan mennyt naimisiin tai saanut lapsia, mutta hän tavoitteli idealisoituja suhteita, kuten hänen hengellisessä rakkausrunossaan oli ikuistettu, muun muassa kahden Sofia nimisen naisen kanssa (sarjassa tai rinnan).
ellauri389.html on line 241: Nojuu ensinnäkin hän on republikaani, pitkä miinus heti avauxessa. Hänen mielestään tämä riittääkin ratkaisuxi loppuihinkin ongelmiin. Hänen mielenfilosofiassa puolustamansa näkemykset synnyttävät hänen tarjoamiaan ratkaisuja vapaan tahdon luonteeseen liittyviin metafysiikan ongelmiin ja yhteiskuntatieteiden filosofian ongelmiin, ja nämä puolestaan synnyttävät hänen tarjoamiaan ratkaisuja moraalifilosofian ja poliittisen filosofian ongelmiin. Eli samaa taantumusta kehiin oikein leveällä pensselillä. Lue lisää: Dimova-Cockson, Maria (2012), "Republikanismi, vapauden filosofia ja idealismin historia: Philip Pettitin haastattelu." [kuollut linkki]
ellauri391.html on line 156: Se et joku lihaa ja verta ollut tyyppi olisi joku inkarnoitu sana eli meemi maiskahtaa idealismilta. Sielu on järjestyneen materian toimintaa, harmoniaa ikäänku, sanoo materialisti. Vaikka toisaalta, kylhän jonkun tyypin tajunnansisällöt vois digitoida ja tallentaa pilveen tai muistikortille, ja siirtää vaikka toiseen ruumiiseen. Ei siihen kovin kummosta scifiä tarttisi. Aika pitkä tietokonesana siihen kyllä tarvittaisiin, vaikka olis tyhmempikin kaveri.
ellauri391.html on line 162: Hamann deserves to be known precisely because he was the first to voice counter-Enlightenment views. Named by Goethe as the "brightest intellect of his era," Hamann, a resident of Königsberg, East Prussia, and friend of Kant, was denied access to a professorship or a pastoral call because he was a stutterer. Having undergone a conversion experience while on a business trip to London that had gone awry, he disavowed the Enlightenment ideal of limiting truth to autonomous reason. In a word, autonomous reason is no substitute for "Christ" (the word).
xxx/ellauri027.html on line 1019: Eski on armoitettu lässyttäjä. Läppää piisaa loputtomiin, ja ideoita säästyy per ääniminuutti sillä, et se on KJJ luokan änkyttäjä. Se ottaa kavereixi Sokrateen, Wittgensteinin ja Heideggerin, kaikki suht köykäsen luokan idealisteja, vaikka kovia sanaseppoja. (Sokraten ideoista on enemmän kuin puolet Platonilta, Sokrates oli vaan sen tekemä ankan varjo luolan seinällä. Wittgensteinin repusta jäi vaan hämäriä zetteleitä kenkälaatikkoon, ja Heidegger oli täys sekopää, kazo toisaalla.)
xxx/ellauri044.html on line 437: All symbols and rites, the treasury of ideals of mankind, have their origin in the unconscious of the soul, meditates Sinclair.
xxx/ellauri056.html on line 354: Tatu Vaasikiven alter ego Joe Arimatee sanoo kirjassa Vittujen kevät: Minun on lähettävä Meeromiin, rabbi Gamaliel on kärsimätön kuten aina vanhat ihmiset. Tatulta jäi Novalixen Blaue Blume prässäämättä, pahoittelee Elina. Tässä kohin käyn pyykkikorikaupalla läpi saxalaisia idealisteja ja romantikkoja. Kai niiden putkahtaminen pinnalle liittyi kaupunkiporvariston rikastumiseen. Toi blaue Blume on Novalixen kexintöjä:
xxx/ellauri056.html on line 451: Kyllä nää saxalaiset idealistifilosooferit on ikävän näköisiä kolhoja. Niitä heräs kuin paxuja kärpäsiä talvikohmeesta pörisemään ikkunalle Saxan noustessa muun Euroopan rinnalle ja ohize.
xxx/ellauri056.html on line 456: Juu saxalaiset idealistit oli inhottavaa porukkaa. Mix niitä sikis nimenomaan Saxassa 17. ja 18. vs? Samasta lähteestä tai mutakuopasta kuin Arminius, porvaristo, protestantismi ja nazismi. Sehr günstig, juutalaiset, brätzel, olut ja makkara. Koppalakit kiillotetut saappaat vyöt Gott mit uns ja kokardit. Näistä ainexista se jollain lailla lähtee. Lyttyyn lyödyt julmat germaanit purkaa patoutunutta kiukkua. Tasankojen yli kiiti hyppyrottia kuin suunnattomia kirppulaumoja. Takakäpälillään astelevia juovikkaita hyeenoja. Ilotonta hohotusta kolmannella tahdissa.
xxx/ellauri056.html on line 462: Immanuel Kant (22. huhtikuuta 1724 Königsberg – 12. helmikuuta 1804 Königsberg) oli vaikutusvaltainen preussilainen filosofi. Kantin työt rakensivat aasinsiltaa rationalististen ja empirististen koulukuntien välille. Hänellä oli suuri vaikutus niin valistusta seuranneeseen romantiikkaan ja 1800-luvun saksalaisiin idealisteihin kuin nykyfilosofian kysymyksenasetteluihin. Jaakko Hintikkakin oli olevinaan kantilaisia.
xxx/ellauri056.html on line 464: Tunnetut työt: kategorinen imperatiivi, transsendentaalinen idealismi, analyyttinen ja synteettinen, an sich, sapere aude, planeettakuntien synty.
xxx/ellauri056.html on line 477: Kant katsoi, että filosofiassa oli puhjennut ajattelun ”kopernikaaninen vallankumous”. Kantin perustana tälle vallankumoukselle olivat toisaalta hänen transsendentaaliseen idealismiin perustunut tietoteoriansa ja toisaalta hänen itsenäiseen järkeen perustunut moraalifilosofiansa. Nämä asettivat järjen ohjaaman ihmissubjektin tiedollisen ja moraalisen maailman keskipisteeseen.
xxx/ellauri056.html on line 507: Kant havaitsi kohta herättyään, että hän oli epäonnistunut. Hän kiitti David Humea herätyxestä ”dogmaattisesta unesta”. Hume oli empiirinen idealisti, Kant empiiris-rationaalinen. Se istui aidalla.. Humen giljotiini on samanlaista narsistis-humanistista huuhaata.
xxx/ellauri056.html on line 535: Monet Kantin merkittävimmistä oppilaista, kuten Reinhold, Fichte ja Jakob Sigismund Beck, etenivät kantilaisuudesta yhä jyrkempään idealismiin. Tämä sai aikaan saksalaisen idealismin nousun. Kant vastusti tätä kehitystä ja arvosteli Fichteä avoimessa kirjeessään vuonna 1799. Nappuloilta lähti mopo käsistä.
xxx/ellauri056.html on line 556: Johann Gottlieb Fichte (19. toukokuuta 1762 Rammenau – 29. tammikuuta 1814 Berliini) oli saksalainen filosofi. Hän kuuluu merkittävimpiin saksalaisen idealismin edustajiin. Häntä pidetään joskus saksalaisen nationalismin ja antisemitismin isänä, vaikkakin tahtomattaan. Moni muukin tulee jonkun nolon lapsen isäxi ihan tahtomattaan.
xxx/ellauri056.html on line 560: Fichten pääkiinnostuksen kohteita olivat ontologia, metafysiikka ja epistemologia. Aluksi hän seurasi Baruch Spinozan jalanjäljissä, mutta myöhemmin hän kiinnostui Immanuel Kantin filosofiasta. Filosofiassaan, joka on jyrkkää idealismia, Fichte koettaa osoittaa, että kaikki olevainen ja koko maailman järjestys on hengen välttämätön tuote. Tietoisuuden perimmäinen olemus on Fichten mukaan Ego. Jumala on hänestä eettinen maailmanjärjestys, myöhemmin absoluuttinen olevainen, joka ilmenee vain eettisessä toiminnassa.
xxx/ellauri056.html on line 564: Fichte kuulostaa siis pahalta paskiaiselta. Aika vittumaiselta egoistilta ja ilkeältä protofasistilta. Se onkin tullut mainituxi aika monen myöhemmän paskiaisen kohdalla. Idealistivirkaveljiensä Hegelin ja Schellingin vanhempi idealistikolleega, jota ne ablehnas mutta silti apinoi. Aina elegantti Goethe vinoili: „daß doch einem sonst so vorzüglichen Menschen immer etwas Fratzenhaftes in seinem Betragen ankleben muß“. Hullu Hördelin fanitti Fichteä, ylläri. Fichte oli antisemiitti. Die Nationalsozialisten nahmen Fichte zur Begründung ihrer Ideologie in Anspruch
xxx/ellauri056.html on line 594: Filosofisesti Schelling yleensä lasketaan postkantilaiseen saksalaiseen idealismiin muun muassa Fichten, Reinholdin ja Hegelin kanssa. Schelling tunsi henkilökohtaisesti ja vaihtoi ajatuksia monien aikalaistensa filosofien kanssa. Kaverit tais jäädä tappiolle vaihdossa. Näistä mainittakoon Fichte, Hegel, Goethe ja Hördelin. Vittu Jöötti ja Hördelin mitään filosofeja olivat, kuhan tökeröitä runoltajia.
xxx/ellauri056.html on line 596: On selvää, että fichteläinen idealismi on vaikuttanut Schellingin filosofiaan keskeisesti, ja Schelling tekikin nimeä nuorena julkaisemassaan teoksessa Über die Möglichkeit einer Form der Philosophie überhaupt (1794), jossa hän käsittelee lähinnä idealistista filosofiaa, ja joka sai itse Fichteltä tunnustusta. Kuitenkin Schellingin filosofia sisältää piirteitä, joita ei löydy Fichteltä, kuten luonnonfilosofia, panteismi ja myöhemmin taiteen nostaminen erääksi filosofian keskeiseksi aiheeksi.
xxx/ellauri056.html on line 600: Schelling koki, että filosofian oli tarkasteltava ihmisen ja maailman (luonnon) välistä vuorovaikutusta, toisin sanoen tietoisuutta tai maailman kokemista, sekä subjektista käsin fichteläisellä metodologialla, että sen aikaisen tieteen metodologialla objektiivisesta maailmasta käsin. Koska idealistit kehittäessään kantilaista filosofiaa kyseenalaistavat Kantin ”olion sinänsä” (die Dinge an sich) ja käsittelevät tietoisuutta tuotteliaana toimintana (produktive Tätigkeit, jonkinlainen Hördelin-tyyppinen ”Seynia” muistuttava ilmiö), on tämän vaikutus nähtävissä monissa myöhemmissä eurooppalaisissa filosofisissa suuntauksissa.
xxx/ellauri056.html on line 602: Eli siis tää höpinä kai tarkottaa, että nää radikaalit idealistit heitti Kantin laihan pikku Dingin mäkeen ja päättivät et te kaikki ootte vaan mun mielikuvitusta, sä ja sä ja tekin siellä. Egoismi on tapissa.
xxx/ellauri056.html on line 618: Schelling muutti filosofisia kantojaan kuin väkkärä. Hälläpyörä olisi Sirkkis siitä sanonut. Sen luonnonfilosofia oli jotain vitun hermeneutiikkaa. Empiirisesti aivan pielessä. Toinen on antikartesiolainen näkemys omasta navasta. Pointtina ettei sini ja mini ymmärrä edes izeään. Siinä se on kyllä oikeassa. Size nakersi Hegeliä tavalla josta monet myöhemmät sekulit ml Kierkegaard, Marx, Nietzsche, Heidegger ym ym innostuivat. Ranskalaiset postmodernistit tyyliin Lacan, Derrida tai Adorno näyttää olleen saxalaisen idealismin karkeen manttelin perijöitä. Jälkiuudenaikaisia hämärämiehiä. Existentialistit kuten Eski Saarinen on perimmältään samanlaisia, Aalto yliopiston miehiä.
xxx/ellauri057.html on line 837: Tarmo Kunnas kuzuu uskoa kaiken poliittisuuteen ja arvojen ideologiseen yksiselitteisyyteen kriittisessä hengessä "ideologiseksi determinismiksi". Tarmo on päättäväinen idealisti, lue selkee porvari. Kunnaksella riittää ymmärrystä tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ajaville tahoille, vaikkei aihe kuulukaan hänen akateemisen osaamisensa piiriin. Hemmetti mixi ei, Tarmohan on fasismin expertti.
xxx/ellauri057.html on line 1239: jonka filosofinen pohja on idealistinen.
xxx/ellauri057.html on line 1367: Ainahan niin on, että siellä missä materiaa hartaimmin palvotaan, siellä ahkerimmin helskytellään idealismin kannelta, kai sixi, ettei rahankilinä kuuluisi.
xxx/ellauri057.html on line 1381: Nyt mullon yhtä aikaa lainassa Tatu Wahlstenin kirjenivaska ja Karin Wadenströmin pakinat. Jos Kati on selkeästi materialisti köyhälistön asialla, niin näyttää Tatusta kehkeytyvän yhtä vääjäämättömästi idealistinen pääoman juoxupoika. Tosin sen kirjeet silkkineeseen Martti Haavioon ei ole luottamista pitemmälle kuin sen jaxaa heittää. Siinä on pukki kaalimaata pöyhimässä. Maralla ei ole pahemmin särmää luonnehtia Tatua hinteläxi, kun ize näyttää erehdyttävästi hattutelineeltä. Vitun Musta P-pää. Tosin sen pappisveli Jaakko on vielä paljon huonompi runoilija kuin se. Jaska on niiin paska etten viizinyt ottaa sen runoja Lahden Prisman poistohyllystä edes ilmaisexi. Käytettyjä piipunrasseja, sinimustia.
xxx/ellauri059.html on line 567: Alkaa etikan filosofilla olla plödät housussa. Kuolema lähestyy, kylmä rinki puristaa jo persettä. Kuolema on mysteeri, se puputtaa lainaillen muita narsisti-idealisteja, kuten nazi-Heideggeriä ja homo-Wittgensteinia. Ei se ole mikään mysteeri, vaan luonnollinen asia. Se on mysteeri vaan pinttyneelle narsistille jonka mielestä just MUN pitäis elää iankaikkisesti, kun kerran rupesin. Muuthan elää vaan mun mielikuvituxessa (jos elävät). Höpöä. Kaikille muille sun kuolema on arkista, ja Michelinin tapauxessa varmaan helpotus.
xxx/ellauri075.html on line 159: The discovery of Kierkegaard prompted Shestov to realise that his philosophy shared great similarities, such as his rejection of idealism, and his belief that man can gain ultimate knowledge through ungrounded subjective thought rather than objective reason and verifiability. However, Shestov maintained that Kierkegaard did not pursue this line of thought far enough, and continued where he thought the Dane left off.
xxx/ellauri075.html on line 174: "Cur Deus homo? Why, to what purpose, did He become man, expose himself to injurious mistreatment, ignominious and painful death on the cross? Was it not in order to show man, through His example, that no decision is too hard, that it is worth while bearing anything in order not to remain in the womb of the One? That any torture whatever to the living being is better than the 'bliss' of the rest-satiate 'ideal' being?"
xxx/ellauri075.html on line 330: Walter Bendix Schönflies Benjamin (/ˈbɛnjəmɪn/; German: [ˈvaltɐ ˈbɛnjamiːn];[5] 15 July 1892 – 26 September 1940) was a German Jewish philosopher, cultural critic and essayist. An electric tinker, combining elements of German idealism, Romanticism, Western Marxism, and Jewish mysticism, Benjamin made enduring and influential contributions to aesthetic theory, literary criticism, and historical materialism. He was associated with the Frankfurt School, and also maintained formative friendships with thinkers such as playwright Bertolt Brecht and Kabbalah scholar Gershom Shulem. He was also related to German political theorist and philosopher Hannah Arendt through her first marriage to Benjamin's cousin, Günther Anders.
xxx/ellauri081.html on line 403: Herr Dr. Zink verband in idealer Weise hohe fachliche und menschliche Kompetenz mit Einsatzbereitschaft und pädagogischem Engagement. Er war ein umsichtiger Schulleiter, ein weithin anerkannter Altsprachler sowie ein kompetenter und allseits beliebter und geschätzter Schulleiter, Lehrer und Kollege.
xxx/ellauri084.html on line 77: Ludin Privatsprache argumentti oli ääliö. Tottakai voi puhua izelleen pään sisässä, kysy vaikka Pikiltä. Se oli sitä samaa saxalaista idealismia lue solipsismiä kuin se pörriäinen stidiaskissa. Oikein narsististen autististen ihmisten on vaikea vakuuttua että ulkomaailmaa edes on, muista apinoista ja niiden mielipiteistä puhumattakaan. Ne uskoo vaan päänsisäiseen todistusaineistoon.
xxx/ellauri084.html on line 596: Wallun iskähaikara muka inhos Bazinia. Wallu ize varmaan peukutti sitä, vaikka se oli kommunisti sodan aikana. Kuoli onnex leukemiaan 40-vuotiaana. Se kannatti jollain lailla Schleiermacherin 1799 keximää personalismia, jonka mukaan henkilöt on tärkeempiä kuin koko muu maapallo ja maailmankaikkeus yhteensä. Se on yxi idealismin muoto muiden joukossa, eli sielu on taas kaikki kaikessa. Sitä varmaan Wallukin meinaa tässä liputtaa. Personalisteja oli kirkonmies- ja huuhaafilosofijoukossa sekä Bostonissa että Calisotassa. Onko Schleiermacherista, tosta tomppelista pyllyverhontekijästä paasattu jo aiemmin? Ilmeisesti ei.
xxx/ellauri084.html on line 772: The candid approach of The Sorrow and the Pity shone a spotlight on antisemitism in France and disputed the idealized collective memory of the nation at large. In 2001, Richard Trank, a documentarian of the Simon Wiesenthal Center, described it as "a film about morality that explores the role of ordinary people".
xxx/ellauri087.html on line 608: Maailma on vienyt ja koulinut, mutta Yrjö Engeström on yhä idealisti. Höh, 1971 se oli olevinaan dialektinen materialisti. Taisi kääntää Hegelinsä takas jaloilleen.
xxx/ellauri091.html on line 300: In 1885 Hauptmann set up a home with his wife in the little lakeside village of Erkner. Abandoning his early romantic ideals, he became convinced that life should be depicted as it is. From the intellectual currents of his day he adopted a belief in scientific causality and materialism. His early stories 'Fasching' (1887) and 'Bahnwärter Thiel' (1888) were tales of simple people, although there is also a level which transcends the boundaries of realism.
xxx/ellauri103.html on line 105: Krohn kirjoittaa myös, että “filosofisesti se näkemys, että ihmisen sukupuoli on mielessä eikä lihassa ja materiassa, edustaa äärimmäistä idealismia.” Kyllä se on siellä jalkojen välissä missä ennenkin, oli ainakin kun mä viimexi kazoin.
xxx/ellauri113.html on line 87: Eikä siinä vielä kaikki! Hawkin heittää tienoheen myös riittävän syyn periaatteen, josta innostuivat mm. Spinoza, Leibniz ja Kant, josta hölmö idealisti Schopenhauer taisi väitelläkin:
xxx/ellauri113.html on line 91: ja josta vielä hölmömpi idealisti Heidegger kirjoitti kirjan:
xxx/ellauri122.html on line 781: Huxley's masterpiece is a powerful work of speculative fiction where 'World Controllers' create the ideal society. While most society members are content with a world where genetic engineering, brainwashing, and recreational pleasures keep them at bay, one newcomer longs to break free.
xxx/ellauri122.html on line 942: Another book by Orwell, 'Animal Farm' is a brilliant political satire on corrupted ideals, revolutions, and class conflicts that stretch back to the Stalin era of the Soviet Union.
xxx/ellauri123.html on line 716: Nabokov´s wife Véra was his strongest supporter and assisted him throughout his lifetime, but Nabokov admitted to having a "prejudice" against women writers. He wrote to Edmund Wilson, who had been making suggestions for his lectures: "I dislike Jane Austen, and am prejudiced, in fact against all women writers. They are in another class." Although Véra worked as his personal translator and secretary, he made publicly known that his ideal translator would be male, and especially not a "Russian-born female". In the first chapter of Glory he attributes the protagonist's similar prejudice to the impressions made by children's writers like Lidiya Charski, and in the short story "The Admiralty Spire" deplores the posturing, snobbery, antisemitism, and cutesiness he considered characteristic of Russian women authors.
xxx/ellauri125.html on line 362: Niistä puuttuu Yhdysvaltain presidentille tyypillinen idealismin pyllyverho.
xxx/ellauri126.html on line 751: Sillä kaikki onnettomuutemme ovat omaa syytämme. Maailmankaikkeus on tajunnan peili (eikä kääntäen, kuten Marx virheellisesti väitti, kääntäen meidät idealistit päälläseisontaan.)
xxx/ellauri126.html on line 774: Ei perhana, tää Paulan himmeli ei pelitä. Sen pohjalla on sama vanha idealistinen höpötys, jonka parta-Kalle jo luuli selättäneensä. Sama vitun irti juossut tietoisuus, die Welt als Wille und Vorstellung, pieru exyxissä.
xxx/ellauri130.html on line 471:Materialisteilla on yhteinen maailma, idealisteilla (ja narsisteilla) omat. Herakleitos M KILL!
xxx/ellauri130.html on line 631: Mitä enemmän tyypillä on penseitä kuolemasta, sitä kuolemanpelkoisempi persoona. Listaykkösiä ovat Montaigne, Francis Bacon, Marcus Aurelius, Blaise Pascal, Arthur Schopenhauer, Seneca, ilmeisesti myös Jean Paul. Mitä kuolemanpelkoisempi, sitä todennäköisempi narsisti. Narsisti on filosoofisessti idealisti ja solipsisti, kun se kuolee sen koko maailma romahtaa, koska maailma on kokonaan sen mahassa perseessä tai päässä, no jossain päässä kumminkin.
xxx/ellauri138.html on line 360: Erittäinkin totta, leukavasti laukaistu ja laittamattomasti sanottu, kiitos hrat Marx ja Engels, annetaan iso käsi heille! Näin jälkikäteen ajatellen on uskomatonta että toi päälaellaan seisonut ajatusmalli on voinut pysyä pystyssä niin kauan, ja että sillä vieläkin on termiittiapinoien joukossa miljoonia ellei miljardeja kannattajia. Mutta sen takana on vahva ääni kallon takaosasta, nimittäinkin narsismi. Dosto Dostojevskillä oli aivan sama vika, ja tunnetuimmat jenkkijutkukynäilijät ovat nekin samanlaisia idealistinarsisteja. Kerta kaikki muut te olette tajuntani tuotetta, mä en voi millään kuolla, sittenhän kaikki lopahtaisi siihen. Sittehän olis kaikki ihan merkityxetöntä, koska merkitys, c'est moi.
xxx/ellauri139.html on line 230: Jo Dostojevskin varhaisimmissa luonnoksissa ja sunnitelmissa esiintyy "idiootiksi" nimitetty sankari. Tämän kuva kuitenkin selvästi eroaa siitä ruhtinas Myshkinin kuvasta, joka on "meille" tuttu teoksen lopullisesta versiosta. Alkuperäisessä laitoksessa "idiootti" on loukattu olento, ylpeä ja kostonhimoinen, yhtälailla hillitön hyvässä ja pahassa, kykenevä mitä hillittömimpiin temppuihin lahjakkaan, mutta villin ja hillittömän luonteensa mukaisesti. "Vihonviimeinen esimerkki ylpeydestä ja egoismista", "tekee roistomaisia temppuja pahuuttaan ja ajattelee, että niin pitääkin", "Ylpeydestä etsii ulospääsyä ja pelastusta"; "Rajaton ylpeys ja rajaton viha" - sellaisia luonnehdintoja sisältyy romaanin "Idiootti" ensimmäisen laitoksen muistiinpanoihin ja suunnitelmiin. "Romaanin perusajatus: niin paljon voimaa, niin paljon pelkoa oman ajan sukupolvea kohtaan - eikä uskoa mihinkään. Rajatonta idealismia ja rajatonta sensualismia", lukee Dostojevskin muistiinpanoissa, kun hän luonnehtii sankarinsa tragediaa, kuten se näyttäytyy kirjailijalle alun perin. Vasta ensimmäisen laitoksen työstämisen seuraavassa vaihessa Dostojevski keksi toisen "idiootin" kuvan, josta voidaan jo tunnistaa tulevan Myshkinin piirteitä. Tässä vaiheessa ilmestyy sankarille myös muita piirteitä; "outo", "hiljainen", "hiirulainen", "hän alkaa joskus äkkiä lukea kaikille tulevan siunauksellisen olotilan piirteitä". Pannaan merkille "hänen ("idiootin") luonteensa ja suhteensa lapsiin", "hyvin heikko terveys", muiden henkilöiden ihmettely "hänen yksinkertaisuutensa ja nöyryytensä".
xxx/ellauri139.html on line 326: ‘The Eve of St. Agnes‘ by John Keats is a celebration of an idealized love between two beautiful and heroic characters.
xxx/ellauri139.html on line 340: Additionally, this idealistically romantic Romantic poem is known to have been written shortly after Keats fell in love with Fanny Brawne.
xxx/ellauri148.html on line 464: München, Germany. “Long Philosophy Night!” By Lange Nacht der Philosophie. World Philosophy Day is the ideal occasion for hosting a ‘Long Night’. We want to provide a platform for philosophy and bring together friends of wisdom. The whole thing should be a celebration of thinking, but also an opportunity for all those interested in philosophy to meet again or to get to know each other.The Long Night of Philosophy will now take place for the fourth time on November 18, 2021. For this we need your support!
xxx/ellauri157.html on line 233: Across all Hasidism the continual mystical joy and vittul-humility "between man and God", is ideally reflected likewise in belfies to help another person "between man and man". In Hasidism, mesiras nefesh means devoted sacrifice of God for another person. Lubavitch and Breslav have become the two schools involved in the Baal Teshuva movement where talented young men and women devote themselves to going on Shlichus (outings), rather than the traditional and commendable devotion to Torah study and personal spiritual advancement.
xxx/ellauri157.html on line 235: Such material and spiritual fun with another person achieves its own manifold spiritual illumination and refinement of one's personality. Just as some traditional forms of Jewish thought gave emphasis to fear of punishment as a helpful contribution to beginning Jewish observance, before progressing to more mature levels, so too do some Jewish approaches advocate motivation from eternal reward in the Hereafter, or the more refined ideal of seeking spiritual and scholarly self-advancement through Torah study. Study of Torah is seen by Rabbinic Judaism as the pre-eminent spiritual activity, as it leads to all other mitzvot (Jewish observances). The more time spent in the yeshiva, the less vacuum-cleaning and taking-out of garbage at home. To seek personal advancement through learning is a commendable ideal of Rabbinic Judaism.
xxx/ellauri157.html on line 237: Hasidism, initially, rejected the focus on personal reward, or ultimately also the ideal of material self-advancement, as too self-centred. Before the magnificent awareness of Divine majesty, through the mystical path, the automatic response is sincerity and a desire to nullify oneself (nollata polla) in the Divine presence. It is more worthwhile to reject even refined levels of self-centred spiritual advancement from advanced Yeshiva study to help another male person in their spiritual and even physical needs. This attitude has also spread in recent times to non-Hasidic Lithuanian Jewish Orthodoxy, as part of the spiritual campaign of the Baal Teshuvah movement.
xxx/ellauri157.html on line 508: Hesse’s personal experience with psychoanalysis began when he sought therapy and refuge in a sanatorium after his father’s death in 1916, his first wife’s schizophrenia, and a serious illness of his son, Martin (not Mordechai). This began a long obsession with psychoanalysis, the influence of which appears in Demian (1919) and in his later work, which evidences his interest in Jungian concepts of introversion and extraversion, the collective unconscious, idealism, and the duality of human nature.
xxx/ellauri157.html on line 605: Die philosophische Anthropologie entstand trotz starkem Widerstand und tiefer geschichtlicher Verwurzelung als eigenständige Richtung der Philosophie im ersten Drittel des 20. Jahrhunderts und führte stärker als in der bisherigen philosophischen Tradition die Diskussion um den ganzen Menschen sowie seine Position und seinen Sinn in der Welt. In der Nachfolge von Max Scheler (1874–1928) und Helmuth Plessner (1892–1985) könnten hier „drei Linien in der Konkretisierung unterschieden werden“: die von Karl Jaspers (1883–1969), geprägt von Søren Kierkegaard (1813–1855) („Existenzphilosophie“), die Schule von Martin Heidegger (1889–1976) als Nachfolge von u. a. Edmund Husserl (1859–1938) („Phänomenologie“) und „die Strömung des französischen Existentialismus, vorrangig geprägt durch Jean-Paul Sartre (1905–1980)“ (Beck 1991: 17). Allesamt ekliche solipsistisch-narzissistische Formen von Idealismus. Eine andere wesentliche Eigenschaft der neueren philosophischen Anthropologie war die epochale Entdeckung des anderen als Person und die Überwindung des ausschließlichen Subjekt-Objekt-Bezuges mit genau ebenso solipsistischem Ich-Du-Denken. Und der Sinn nun wieder. Warum können die idealistischen Philosophen sich nicht damit vergnügen dass es keinen Sinn für sie gibt, dass sie total sinnlos sind? Was ist nun so schwer damit? Ich weiss, weil sie narzissistich sind.
xxx/ellauri165.html on line 316: Seeing an opportunity to make some money by taking a cut of sales, Greville sent her to sit for his friend, the painter George Romney, who was looking for a new model and muse. It was then that Emma became the subject of many of Romney's most famous portraits, and soon became London's biggest celebrity. So began Romney's lifelong obsession with her, sketching her nude and clothed in many poses that he later used to create paintings in her absence. Through the popularity of Romney's work and particularly of his striking-looking young model, Emma became well known in society circles, under the name of "Emma Hart". She was witty, intelligent, a quick learner, elegant and, as paintings of her attest, extremely beautiful. Romney was fascinated by her looks and ability to adapt to the ideals of the age. Romney and other artists painted her in many guises, foreshadowing her later "attitudes".
xxx/ellauri167.html on line 624: Discordianism is a religion or philosophy/paradigm centered on Eris, a.k.a. Discordia, the Goddess of chaos. Discordianism uses archetypes or ideals associated with her. It was founded after the 1963 publication of its "holy book," the Principia Discordia, written by Greg Hill with Kerry Wendell Thornley, the two working under the pseudonyms Malaclypse the Younger and Omar Khayyam Ravenhurst.
xxx/ellauri168.html on line 61: H. G. Wells wrote a book published in 1940 entitled The New World Order. It addressed the ideal of a world without war in which law and order emanated from a world governing body and examined various proposals and ideas. Damned Communist!
xxx/ellauri168.html on line 274: The obvious way around the combination problem is to posit that, although consciousness is indeed fundamental in nature, it isn’t fragmented like matter. The idea is to extend consciousness to the entire fabric of spacetime, as opposed to limiting it to the boundaries of individual subatomic particles. This view—called “cosmopsychism” in modern philosophy, although our preferred formulation of it boils down to what has classically been called “idealism”—is that there is only one, universal, consciousness. The physical universe as a whole is the extrinsic appearance of universal inner life, just as a living brain and body are the extrinsic appearance of a person’s inner life.
xxx/ellauri168.html on line 278: Idealism is a tantalizing view of the nature of reality, in that it elegantly circumvents two arguably insoluble problems: the hard problem of consciousness and the combination problem. Insofar as dissociation offers a path to explaining how, under idealism, one universal consciousness can become many individual minds, we may now have at our disposal an unprecedentedly coherent and empirically grounded way of making sense of life, the universe and everything. The answer? 42.
xxx/ellauri168.html on line 285: The hard problem of consciousness is the problem of explaining why and how we have phenomenal experiences. Why "we"? Why not other animals, e.g. kangaroos? Aika oireellista ettei tästä tuubasta ole suomenkielistä sivua. Tää on selvästikin jotain idealistista höpöhöpöä. Typerän nimen takana on australialainen mamu talousliberalismin Nyrkissä:
xxx/ellauri169.html on line 313: Ihmisaivot, JOS niissä on memex-implantti, ovat yhteydessä peto-tietokoneeseen. JOS niihin on asennettu jonkinlainen virtuaalinen "holodeck" -liitäntä (lisävaruste), peto tietokone luo keinotekoisen maiseman orjan ympärille jota hän ei voi erottaa todellisuudesta. Tällä idealla oli joku filosofinen nimityskin, juu uniargumentti. Se on erittäinkin hanurista.
xxx/ellauri173.html on line 278: Selkeästi oikkari. Ja idealisti, ne on nykyisin humanisteja, eli eläinrasisteja. Nul n'est méchant de plein gré. No se nyt ei todista yhtään mitään.
xxx/ellauri174.html on line 646: Henri Bergson: vitalistinen idealismi
xxx/ellauri175.html on line 488: Hän tarttui hänen käteensä: se oli Alician käsi! Hän hengitti niskaan, näyn sorrettua helmaa: se oli Alicia! Hän katsoi silmiin... ne olivat todellakin silmät... vain katse oli ylevä! Mekko, ilme,... ― ja tämä nenäliina, jolla hän pyyhki hiljaa kaksi kyyneltä liljaposkillaan, -- se oli todellakin taas hän... mutta muuttunut! tulla lopulta sen kauneuden arvoiseksi: idealisoidun identiteetin.
xxx/ellauri176.html on line 449: On tyhmää oikeistoidealismia väittää että kirkko olis tullut muuten vaan ahneemmaxi, vaikka kyse on ennustettavista tuotantotavan muutoxista, jotka ajaa aateliston parasiitit ezimään uusia ansaintalogiikoita. Katolisuus on näillä suomalaisilla katoliikeilla keino kiipiä, erottautua massasta ja elätellä holier than thou snobismia, kun ei tässä lattapäiden maassa paremmuutta muuten saa osoitettua ilman tuhtia setelitukkua. Nyölö on persoonana aika lailla Huismannityyppiä.
xxx/ellauri178.html on line 263: seminaariluennoistaan – käy selvästi ilmi hänen filosofoimisensa ja kulttuurikritiikkinsä tavoite. Nähdäkseni Laurikaisen mielestä ahtaalle materialismille rakentava vinosuuntaus tieteen taustafilosofiassa oli korjattava ja uusi todellisuuskäsitys rakennettava väljälle idealismille ja kvanttimekaniikan osoittaman indeterminismin perustalle. Oli luotava kokonaisuuden käsittävä todellisuuskuva, unus mundus, jossa myös ihminen ja hänen tietoisuutensa on mukana.
xxx/ellauri179.html on line 149: The Jewish Princeton man and writer Cohn believes in love, romance and the ideals he finds in literature but he gets on the nerves of most of the other men in the novel by the way he pathetically hangs around Brett and with his "superior, Jewish" way. He becomes a target for the other men's dissatisfaction.
xxx/ellauri179.html on line 227: Knowing these things does not explain away all the troubling aspects of Hemingway’s egocentric personal life — his public inebriations, domestic abuse, womanizing, and suicide, but it helps me to understand the kinds of people Hemingway admired, their motivations and ideals, and the brave, virtuous person he was attempting to become.
xxx/ellauri179.html on line 801: Mencken praised women, though he believed they should remain in the background of industry and politics. In personal letters especially, Mencken would write that women should appreciate men and do their best to support them. Although Mencken did not intend to demean women, his description of his "ideal scene" with a woman in the 1922 edition was not conventionally progressive:
xxx/ellauri186.html on line 392: Seuraavat juutalaiset kirjailijat mainitaan tiheimmin kun keskustellaan kafkalaisuudesta amerikkalaisessa romaanissa ja novellissa: Nathanael West, Isaac Rosenfeld, Delmore Schwartz, Paul Doodman, Saul Bellow, Norman Mailer, J. D. Salinger, Bernard Malamud, Philip Roth, Joseph Heller, Meyer Liben ja Susan Sontag. Sietää muistaa tutkijoiden varaus. Kafkan vaikutus on useimmiten ollut epäsuora ja kietoutunut Freudin ohella muidenkin idealähteiden kanssa: Dostojevski, Kierkegaard, Buber, Reich, Trotski, Sartre... Harvoin se näkyy niin voimallisen tarttuvana kuin Isaac Rosenfeldin (1918-1956) lyhyissä paraabeleissa.
xxx/ellauri187.html on line 99: Born in 1875 in Prague, Rilke was until he was six or seven got up in skirts by his mother, who named him René and tried to console herself for the death of an infant daughter. By the time Rilke was ten, his disappointed romantic of a mother had left his father, a kindly but ineffectual minor railway official, who had spent some years in the Austrian army unsuccessfully seeking commission as an officer. Rilke's parents decided to send the young boy to military school, a prospect that stirred the father's hopes of turning his son into a soldier. LOL. Though he later claimed to have loathed military school, the young bohemian warmly absorbed the values of discipline, valor, and self-sacrifice into his ideal of the defiant artist-hero. He skillfully foiled his father's martial expectations, and lack of funds freed the aspiring poet from his family's next plans for him: law school. In fact, though he attended several universities, soaking up lectures on diverse subjects throughout his life, he never graduated from any of them. About such a practical matter as a sheepskin, the finest German lyricist since Goethe wrote as an adolescent, "And even if I never reach my Arts degree / I'm still a scholar, as I wished to be."
xxx/ellauri187.html on line 113: Yet to put the burden of salvation solely on relations between men and women is to make a life between stumbling, imperfect men and women impossible. Rilke had no illusions about the nature of his erotic and romantic ideal. It flowed out from and quickly ebbed back into an unappeasable inward intensity. Rilke could not love or be loved for long, except in the absence of the beloved. After a passionate affair with the brilliant and beautiful Lou Andreas-Salomé, Rilke's muse and cicerone on his Russian trips, he suffered pangs of rejection and then happily settled into a lifelong correspondence with her. He married the sculptress Clara Westhoff when he was twenty-five, lived with her and their child for a year, and then by agreement left to take up his pilgrimage again. Through periodic reunions, but mostly through a voluminous and extraordinary correspondence, they maintained what Rilke called an "interior marriage," until emotional reality banged louder and louder on their youthful experiment and they eventually grew estranged.
xxx/ellauri187.html on line 135: With similarly blind zeal Freedman bases his insinuation that Rilke was secretly gay on two pieces of evidence: the poet's idealistic adolescent pact with another boy at military school, "sealed by a handshake and a kiss," as Rilke put it in a letter; and a fictional letter meant for publication, which brought Rilke, in Freedman's weasel words, "close to a disguised rendering of homosexuality with personal overtones." That's all the proof Freedman has.
xxx/ellauri187.html on line 197: But why did aging Rodin in his 60s capture Rilke’s imagination at the turn of the last century? It’s hard to see at first. What made Rodin radical then is no longer radical today. In his “Self-Portrait” (1890), Rodin grimaces amidst rough marks. The picture emblematizes how Rodin heralded raw and unpolished sculptures that were strikingly modern. It was a breath of fresh air since most of early-19th-century sculpture was smooth, neoclassical, and to be harshly honest, predictably dainty. Charles Baudelaire lamented this nadir in 1846 when he wrote his provocative essay “Why Sculpture is Boring.” Rodin went on to prove Baudelaire wrong. He showed how sculpture could be modern with distorted, coarse, rough textures. Rodin knocked the idealized body off its pedestal. And the modern sculptors that came after him saw no reason to put it back.
xxx/ellauri200.html on line 204: Naipaul näki itsensä aina mauttomana kirjailijana. Hän ei arvostanut omaa synnyinmaataan ja arvosteli myös Britanniaa. Naipaulia on kutsuttu tyylin ja tarinankerronnan mestariksi, joka näki ihmiskunnan ironian, tragedian ja kärsimykset. Naipaul kirjoitti kehitysmaista omiin matkoihinsa perustuen ilman ihannointia tai idealisointia. Hän näki köyhien maiden tilan itseaiheutettuna ja arvosteli kirjoissaan islamin julmuutta ja Afrikan korruptiota.
xxx/ellauri215.html on line 234: Neurologian professori Nummenmaa jongleeraa mind body feikkiprobleemaa perinteiseen idealistitapaan, ja käyttää sitten tilaisuutta hyväxeen puffataxeen rahoitusta omille palikkatutkimuxilleen. Marx ja Lenin teki selvän tästä kysymyksestä: mieli on korkeasti järjestäytyneen materian ominaisuus, sen toimintaa sen heijastaessa ympäröivää todellisuutta, tosin useinkin päin persettä, kuten tässä.
xxx/ellauri218.html on line 306: Juuri kun pääsin kiittämästä Löllöä realismin striikistä, se lankee taas samanlaiseen optimismi-humanismi-idealismi-liipalaapaan josta kirjan aloitti. Voihan helkutti. Homomensuuraa taas peleihin. Me ollaan maailmankaikkeuden tärkeimpiä mittoja. Se on kuule paskapuhetta, Löllö hölmöpää!
xxx/ellauri224.html on line 160: Salen "nuoruudenrakkaus" on samanlaista puolirikollista bisnesketkuilua kuin sen koko elämä. Ei sillä kaverilla ollut harmainta aavistustakaan mitä eroa (jos mitään) on rakkaudella ja miljoonan taalan bisnesidealla. Meidän maassamme hyvän tekeminen on aina jotain kannattavaa, josta syntyy katetta. Käytännössä puhdasta konnailua, petkutusta ja veronkiertoa.
xxx/ellauri225.html on line 164: Ja taas jotain saaterin idealismia: Me ei olla olemassa päämme ulkopuolella, maailmamme on tarina ja tarinamme maailma. Haista paska kappalainen, toi on puhdasta tuubaa. Kynäilijät on erityisen hanakoita työntämään tota hölynpölyä, koska se on omiaan korostamaan niiden tärkeyttä. Words, words, words. Ursula on ilmeisesti vähän skizo.
xxx/ellauri225.html on line 273: Philosophical Taoism had a large role in Le Guin´s world view, and the influence of Taoist thought can be seen in many of her stories. Many of Le Guin´s protagonists, including in The Lathe of Heaven, embody the Taoist ideal of leaving things alone. The anthropologists of the Hainish universe try not to meddle with the cultures they encounter, while one of the earliest lessons Ged learns in A Wizard of Earthsea is not to use magic unless it is absolutely necessary. Taoist influence is evident in Le Guin´s depiction of equilibrium in the world of Earthsea: the archipelago is depicted as being based on a delicate balance, which is disrupted by somebody in each of the first three novels. This includes an equilibrium between land and sea, implicit in the name "Earthsea", between people and their natural environment, and a larger cosmic equilibrium, which wizards are tasked with maintaining. Another prominent Taoist idea is the reconciliation of opposites such as light and dark, or good and evil. A number of Hainish novels, The Dispossessed prominent among them, explored such a process of reconciliation. In the Earthsea universe, it is not the dark powers, but the characters´ misunderstanding of the balance of life, that is depicted as evil, in contrast to conventional Western stories in which good and evil are in constant conflict, wearing white and black stezons, respectively. The idea of leaving good enough alone, in particular, is deeply un-American.
xxx/ellauri225.html on line 618: Voi luoja, antakaa minulle anteeksi että olen saattanut koko maan perikatoon - tämän hienon sekopäisen maan täynnä idealisteja ja kirjanpitäjiä, jotka haluavat vain ajaa Chevrolet Blazereillaan vehmaassa maastossa, joiden ainoa toive on, että heille kerrotaan jonain päivänä, mitä eroa on "puolipilvisellä" ja "ajoittain aurinkoisella", jotka eivät halua mitään muuta kuin luotettavan matkapuhelinoperaattorin niin että he ovat aina tavoitettavissa jos heidän lapsensa sattuu soittamaan, koska hänen koulussaan ammuskellaan ja koska isin tai äidin täytyy soittaa heti paikalla CNN:lle ja aloittaa neuvottelut oikeuksista tähän todella hienoon materiaaliin koulun kahvilan verilöylystä.
xxx/ellauri227.html on line 253: Eli ilmeinen oikeistoidealisti on tää Härpikin. Härpi on ilmeisesti kuullut jotain postmodernismista, eli että pitää olla epäluotettava kertoja. Joillekin se tulee ihan luonnostaan. Monipuolinen kulttuurivaikuttaja ja rakastettu tarinankertoja. Suomen uusin Heikki Hietamies.
xxx/ellauri229.html on line 702: Kazotaanpa mitä Vaughan saa kehityxi aiheesta "Mitä on olla elävien kirjoissa". Koko lätinä piti kuunnella kun ei siinä ollut minkäänlaista librettoa. No ei kyllä siitä tullut hullua hurskaammaxi, perinteistä jenkki idealismituubaa taas. Eli että kylläpäs tää on mystistä, ei kukaan tiedä onko ideoita oikeasti olemassa vaiko onko ne vaan kuviteltuja. Eli että kun ei tästä kuitenkaan mitään ymmärrä, voi sentään väsätä näitä mystisiä leffoja ja tehdä niinkuin tuo sakkolihaa nuollut juutalainen tonttumies, eli kexiä vaan jotain viihdettä ajankuluxi, niinkuin paskat leffat esimerkikxi. Tarkovskin alter egon naamaa näytetään sen seizemissä rypyissä, mutta sen vaimolta ei näytetä kuin se yxi haarovälissä oleva.
xxx/ellauri230.html on line 666: Three laughs at Tiger Brook (Chinese: 虎溪三笑; Pinyin: hǔ xī sān xiào; Gan: fû ki sam siēu) is a Chinese proverb which refers to the image that the three men, Huiyuan, Tao Yuanming and Lu Xiujing laugh together when arriving at Huxi (虎溪, Tiger Brook) of Mount Lu (Lushan).This concept represents the ideal humorous relations of Confucianism, Taoism and Buddhism in ancient China.
xxx/ellauri231.html on line 141: Amiraalin luonne ja sielu ovat niin läpinäkyviä, että tarvitsee vain viikon kontaktin tietääkseen kaiken, mitä hänestä on tiedettävä. Hän on iso, no, keskikokoinen, sairas lapsi, puhdas idealisti, velvollisuuden ja idean ja Venäjän palvelemisen vakuuttunut orja. Kiistaton neuroottinen, joka leimahtaa nopeasti, äärimmäisen kiihkeä ja hallitsematon tyytymättömyyden ja vihan ilmauksissa; Tässä suhteessa hän on omaksunut merivoimien erittäin epämiellyttävät perinteet, jotka sallivat korkeissa merivoimissa käyttäytymisen, joka meidän armeijassamme on jo kauan sitten siirtynyt legendan valtakuntaan.
xxx/ellauri231.html on line 395: Antonovkan omenat oli liian nostalginen, sen väitettiin idealisoivan venäläisen aatelismiehen menneisyyttä. Buninin koottuja alettiin julkaista jo 1900-luvun alussa. Vanja vietti paljon aikaa Ukrainassa Tsehovin Anttonin vieraana. Mihkähän se Varvara vaimo oli jäänyt? Se vaihtui johkin Vera Muromtsevaan. Buninia pidettiin enimmäkseen (omien sanojensa mukaan) "melankolisena sanoittajana, joka lauloi hymnejä aatelisten tiloihin ja menneisyyden idylleihin". Hän myönsi myönsi vetoavansa "kaiken maailman nekrupoleihin". Paljon myöhemmin Bunin julistettiin lännkäreiden toimesta yhdeksi vuosisadan innovatiivisimmista venäläisistä kirjailijoista.
xxx/ellauri232.html on line 108: Att beskriva SD som fascistiskt blockerar en analys av partiet som politiskt fenomen. Statsminister Stefan Löfven har gett Henrik Arnstads tolkning av Sverigedemokraterna som ett fascistiskt parti ett slags officiell sanktion. Men Arnstads idealtypiska definition av fascism saknar analytisk skärpa och hans empiriska underlag är minst sagt bräckligt.
xxx/ellauri232.html on line 122: Under de senare årtiondena har flera forskare betonat de idealistiska och antimaterialistiska elementen i fascismen. I stället för att se denna som en reaktionär rörelse har flera forskare betonat dess revolutionära och visionära karaktär. Fascismen skall således närmast ses som en protest mot det sekulära samhällets symboliska ödslighet. Jimmie Åkessons smärta figur i kostym och slips ger oss hopp i de här svåra tiderna där Anders Tegner ses i ylletröja och andra partiers politiker går med kragarna vidöppna.
xxx/ellauri235.html on line 406: Tutut etonilaiset demonit toistuvat tässä runossa: "Ihmisen heikko rotu, mitä sairaudet odottavat, / Työ ja köyhyys, kivun telineet." Toisessa ternaarissa menetyksen tunnustaminen nousee halun hahmoja vastaan ja vastustaa niitä "Yöllä ja kaikilla sen sairaalloisilla kasteilla". Yö, eräänlainen "mahtava äiti", pitää vallassaan "Itäisiä kallioita alas asti / Hyperionin marssia he vakoilevat, ja kimaltelevia sodan akselit." Hyperion on idealisoitu hahmo, joka liittyy "itäisten kallioiden" kautta Miltonin Rafaeliin ja epämääräisemmin Kristukseen, kun hän kohdistaa puolet voimastaan Saatanan legiooneja vastaan. Mutta oodi siirtää hänen edistymisensä määrittelemättömään tulevaisuuteen, apokalyptiseen aamuun, joka "oikeuttaa Joven lait". Hyperion poikkeaa runosta toisen trinaarin ensimmäisen strofin lopussa. Siten Yön, hautausmaajumalattaren, jonka "Spectres low and Birds of boding cry" on vastakohta Afroditen "ruusukruunaisille rakkaille", tappio lykätään.
xxx/ellauri237.html on line 134: Among modern Western male heteronormal scholars, Sappho´s sexuality is still debated – André Lardinois has described it as the "Great Sappho Question". Early translators of Sappho sometimes heterosexualised her poetry. Ambrose Philips´ 1711 translation of the Ode to Aphrodite portrayed the object of Sappho´s desire as male, a reading that was followed by virtually every other translator of the poem until the twentieth century, while in 1781 Alessandro Verri interpreted fragment 31 as being about Sappho´s love for a guy named Phaon. Friedrich Gottlieb Welcker argued that Sappho´s feelings for other women were "entirely idealistic and non-sensual", while Karl Otfried Müller wrote that fragment 31 described "nothing but a friendly affection": Glenn Most comments that "one wonders what language Sappho would have used to describe her feelings if they had been ones of sexual excitement", if this theory were correct. By 1970, it would be argued that the same poem contained "proof positive of [Sappho´s] lesbianism".
xxx/ellauri239.html on line 112: Onkin varmaan niin että Konfutsen yksinomaan maallista ja käytännöllistä elämää silmälläpitävä oppi paremmin sopii kiinalaisille, joiden elämänharrastukset ovat ”realistista” laatua. Kiinalainen luonne lieneekin yleensä taipuvainen ulkonaiseen huomaavaisuuteen ja älykkyyteen; onhan kiinalainen ”viekkaus” käynyt miltei sananparreksi. Ei niin ollen ihmetytä, jos kiinalainen mandariini sanoo taoisteja ja buddhalaisia tyhjänpäiväisiksi lahkolaisiksi, jotka eivät käytännöllisessä elämässä ole miksikään hyödyksi, he kun ”vain ajattelevat elämää”. Sellainen arvostelu ei itse asiassa merkitse mitään, sillä samalla tavalla nimitetään täällä länsimailla ”haaveilijoiksi” ja ”idealisteiksi” niitä ihmisiä, jotka etsivät syvempää tietoa elämästä kuin sitä, mitä tavalliset oppikoulut tarjoavat, ajatellaan nyt vaikka ruusuristiläisiä.
xxx/ellauri250.html on line 739: Prominent figures in EA have cast polyamory as a more “rational” romantic arrangement. The philosopher Peter Singer, whose writing is a touchstone for EA leaders, seemed to endorse polyamory in a July 2017 interview in which he argued that monogamy may be increasingly anachronistic in the age of birth control. Caroline Ellison, the CEO of the FTX-tied Alameda Research, who reportedly was romantically involved at times with Bankman-Fried, apparently posted on her blog that the ideal configuration for romantic relationships would resemble an “imperial Chinese harem” in which “everyone should have a ranking of their partners.”
xxx/ellauri251.html on line 3391: Donald Trump is in his mid-70s and has lost around 1.5 inches of height since he was a young man, and stands at 6'0.5 (184.3 cm) tall today. During his prime years, however, he was comfortably taller, standing at 6'2" (188cm) for the majority of the day, and taller than 37 of the 45 elected American Presidents. Some have speculated that Barron Trump may stand at 6ft 7 inches tall, with many social media users saying that Trump's youngest son would be an ideal world leader!
xxx/ellauri253.html on line 322: Heikki tiesi mixi joistakuista tuli suurmiehiä ja toisista vaan pikkumiehiä. Juu se oli koska ne halusivat sitä. Niikö näyttelijä Reagan ja The Witch esimerkixi. Ne halusivat sitä, ja panivat hösselixi. Loput eivät. Mitään suurta ei tapahdu ilman suurinenäisiä miehiä, ja miehet ovat suurinenäisiä vain jos he päättävät olla sitä. (De Gaulle). Ville Rydman on nyt päättänyt tulla suurmiehexi persusuomalaisten riveistä. Ervastikin oli päättänyt olla suuri. Ei suurmies, mutta silti suuri pelle. Toisinajattelijat kapteeni Kalpa ja Simo Knuuttila saisivat hoitaa edustamisen. Simo Knuuttila oli ujuttanut luennoillaan uhkarohkeasti länsimaista idealistis-utilitaristista filosofiaa marxismi-leninismin joukkoon ja maxanut siitä virallaan - nyt hän vetäisi nuoren älymystön kanssa kuivat kaduille. Lampaat nuo taivaan sinisen...
xxx/ellauri253.html on line 372: Vapaus ei ollut Heikille ainoastaan äärioikeistolaisten fraseologiaa, vaan myös hegeliläistä idealismia seisomassa päällään. Kaukaa aroilta kuikkii Iivana Julman haamu. Verta on näkevä aamu. Heikki lyyhistyi äiskän kirjepinon päälle. Sekä tässä nyt on kaikkein traagisinta? Vitun pelle.
xxx/ellauri261.html on line 115: Metropoliitta Ambrosiuksen mielestä new agen, antroposofian ja teosofian ja Aasian uskontojen vaikutus moniin uusiin virtauksiin on nähtävä ainakin osittain vastareaktiona pessimistiselle ihmiskuvalle, mitä suomalainen kristillisyys on viljellyt. Uudet uskonnot ovat tarjonneet valoisan ja idealistisenkin vaihtoehdon puhuessaan ihmisen evoluution mahdollisuuksista. Sanotaanhan, että muualla asiakas on aina oikeassa, mutta ei kirkossa kuunnellessaan saarnoja. Kirkossa jumala on asiakas jolle seurakunta tuottaa palveluja.
xxx/ellauri265.html on line 462: Nyt Nilkki haluaisi tietää viekö talous ideaaleja vaiko ehkä kääntäen? Olisko Mikakin ehkä tällänen idealistinen kuin mä?
xxx/ellauri286.html on line 557: Epävakaat ja kaoottiset ihmissuhteet, joille on usein ominaista idealisoinnin ja devalvoinnin äärimmäisyyksien vuorotteleminen, joka tunnetaan myös nimellä "halkaisu".
xxx/ellauri286.html on line 574: Helposti täyttyy Sofilta nää kriteerit. Kaiken kaikkiaan BPD:n erottuvimmat oireet ovat ihmisten välisten suhteiden ja minäkuvan epävakauden yleiset mallit, jotka vaihtelevat toisten idealisoinnin ja devalvoinnin äärimmäisyyksien välillä sekä vaihtelevat mielialat ja vaikeudet säädellä voimakkaita tunnereaktioita. Vaarallinen tai impulsiivinen käyttäytyminen korreloi myös häiriön kanssa.
xxx/ellauri286.html on line 578: BPD:tä sairastavat ihmiset ovat usein (?) poikkeuksellisen innostuneita, idealistisia, iloisia ja rakastavia, mutta he voivat tuntea olonsa negatiivisten tunteiden (ahdistus, masennus, syyllisyys/häpeä, huoli, viha jne.) vallatuksi ja kokevat voimakkaita tunteita: maansuru surullisuuden sijaan, häpeä ja nöyryytys lievän hämmennyksen sijaan, raivo ärsytyksen sijaan ja paniikki hermostuneisuuden sijaan. Tätähän tää on.
xxx/ellauri286.html on line 584: Ihmiset, joilla on BPD, voivat olla hyvin herkkiä tavalle, jolla muut kohtelevat heitä, he voivat tuntea suurta iloa ja kiitollisuutta hyvistä arvosteluista ym havaituista ystävällisyyden ilmauksista ja voimakasta surua tai vihaa koetun kritiikin tai loukkauksen johdosta. Ihmiset, joilla on BPD, harjoittavat usein toisten (länkkärien) idealisointia ja toisten (kommarien) devalvointia vuorotellen korkean positiivisen kunnioituksen ja suuren pettymyksen välillä. Heidän tunteensa muita kohtaan muuttuvat usein ihailusta tai rakkaudesta vihaksi tai vastenmielisyydeksi pettymyksen, jonkun menetyksen uhan tai arvostuksen menettämisen jälkeen jonkun, jota he arvostavat, silmissä. Tätä ilmiötä kutsutaan joskus halkeamiseksi. Yhdessä mielialahäiriöiden kanssa eesti markan idealisointi ja ruplan devalvaatio voivat heikentää suhteita perheeseen, ystäviin ja työtovereihin.
xxx/ellauri291.html on line 107: Odets tuo pöytään kysymykset ulkonäön tärkeydestä suhteessa kunnioitettavuuteen yhteiskunnassa - miltä näytämme yhteiskunnassa on se, kuinka parannamme ja saamme aseman - sekä idealismin ja realismin vastakkaisia maailmoja. Odets esittelee myös materialististen ihanteiden vastakohtana rahan merkitystä yhteiskunnassa. Kirjoituksillaan hän vähentää sosiaalimenoista yhteiskunnalle kohdistuvaa taloudellista taakkaa ja sitä, miten se vaikuttaa ihmisten elämään ja heidän elämäänsä. Hän osoittaa myös, kuinka arvot voivat siinä ansaintaloukussa hämärtyä ja käsitykset voivat muuttua pahempaan päin kokemuksen myötä.
xxx/ellauri295.html on line 73: Tai sitten ei. Arvausta kaikki se on vain. Uskonasiat on optimistisia arvauxia, toivotaan parasta vaikka pelätään pahinta. 2 sanaa sinulle, ole jumala minulle. Gud om också bara som surrogat, projektion av den ideala föräldern? En anknytningsfigur, kosedjur, snuttefilt, låtsaskompis. Jaha, kanske det kanske inte, ältar HBL:s agnostiker Björn Vikström. Välfärdsstaten kan inte ersätta människans behov av gemenskap.
xxx/ellauri296.html on line 273: Professori Herzog kiistää pornoteollisuuden idealisoinnin. "Se vetää villaa ihmisten silmien yli", hän sanoo. ”Vaikka muutama nainen tekee pornoa ja pitää sitä hienona asiana, joka todella kunnioittaa henkilöä, pornografia on pornografiaa. Kysyin heiltä: "Tuntuiko sinusta tekeväsi pornografiaa?" He sanoivat ei. Pötyä, pornografia on pornografiaa, vaikka feminististä." Porno luo uusia rusketusrajoja paikkoihin, jotka eivät ole riippuvaisia sosiaalisista ehdoista. Hienointa on se, että tuotantoyhtiötä ei nykyään tarvita ja kuka tahansa kameran omaava voi tehdä itsestään pornonäyttelijän suuntaamalla luurin genitaaleihin.
xxx/ellauri296.html on line 604: oli saksanjuutalainen filosofi. Neokantiaanisessa Marburg Schoolissa koulutettuna hän alun perin seurasi heimoveljeään Hermann Cohenia yrittäen väsätä idealistista tieteenfilosofiaa. Eihän siitä tullut lasta eikä paskaakaan, pannukakku, sanoisi Oiska Ketonen jos eläisi.
xxx/ellauri296.html on line 606: Cohenin kuoleman jälkeen vuonna 1918 Cassirer aivan vimmastui ja kehitti symbolismin teorian ja käytti sitä laajentaakseen tiedon fenomenologiaansa joxkin yleisemmäksi kulttuurifilosofiaksi. Cassirer oli yksi 1900-luvun johtavista filosofisen idealismin puolestapuhujista. Hänen tunnetuin teoksensa on Symbolisten muotojen filosofia (1923–1929). Siitä on eka osa (Kieli) Internet Archivessa. Toista (Myyttinen ajattelu) ei ilmeisesti kukaan jaxa enää lukea, saati unettavinta kolmatta (Tiedon fenomenologia). Tämmöstä sieltä näyttäis löytyvän:
xxx/ellauri296.html on line 608: Schon in der Einleitung zum ersten Band der "Philosophie der symbolischen Formen" stellt Cassirer die These auf, daß das mathematisch-naturwissenschaftliche Sein in seiner idealistischen Fassung und Deutung nicht alle Wirklichkeit erschöpft, "weil in ihm bei weitem nicht alle Wirksamkeit des Geistes und seiner Spontaneität" erfaßt sei.
xxx/ellauri296.html on line 610: Vaikka hänen työnsä sai aika heikon vastaanoton pian hänen kuolemansa jälkeen, uudempi tutkimus on kiinnittänyt huomiota Cassirerin rooliin valistuksen aikakauden moralisoinnin ja oikeistolaisen idealismin jyrkkänä puolustajana ja talousliberaalin demokratian edistäjänä aikana, jolloin fasismin nousu oli saanut tällaisen kannatuksen epämuodikkaaxi. Kampaus oli sillä kylä kanssa aika lääst siisön. Kansainvälisessä juutalaisyhteisössä Cassirerin työ on lisäksi nähty osana pitkäveteistä juutalaisen filosofian ajatteluperinnettä.
xxx/ellauri296.html on line 643: 1925 oli mythisches Denken eli satuilu Ernstistä vielä hyvä idea ja ajoi idealismin asiaa, mutta jenkeissä 1945 satusedän kelkka oli kääntynyt nazisminvastaisexi. [Tässä referoitu sepustus on joltain mainzilaiselta maisterinnalta ja aika sekava.]
xxx/ellauri307.html on line 356: Lurmel-kadun hostellissa järjestettiin Pyhän Jumalansynnyttäjän esirukouskirkko ja psalmistikurssit sekä talvesta 1936-1937 lähetyssaarnaajien kursseja. 27. syyskuuta 1935 nunna Marian aloitteesta perustettiin hyväntekeväisyys-, kulttuuri- ja koulutusyhdistys "Ortodoksinen asia", johon kuuluivat Nikolai Berdjajev, Sergei Bulgakov, Georgi Fedotov, ja Konstantin Mochulsky. Konsta oli Doston virallinen elämäkerturi. Georgy Petrovich Fedotov oli venäläinen uskonnollinen filosofi, historioitsija, esseisti, monien ortodoksista kulttuuria koskevien kirjojen kirjoittaja, jota jotkut pitävät venäläisen "teologisen kulturologian" perustajana, whatever that may be. Sergei Nikolajevitš Bulgakov oli venäläinen ortodoksinen teologi, pappi, filosofi ja taloustieteilijä. Ortodoksinen kirjailija ja tutkija David Bentley Hart on sanonut, että Bulgakov oli "1900-luvun suurin systemaattinen teologi". Sergei oli myös iso takinkääntäjä idealismista marxismiin ja takaisin. Isä Sergeillä ja äiti Marialla ei ollut yhteisiä jälkeläisiä vaikka asioivat usein pussauskopissa.
xxx/ellauri312.html on line 516: Richard Rorty syntyi 1931 ja kuoli 2007 75-vuotiaana haimasyöpään Palo Altossa. Siitä tuli vähitellen yhä idealistisempi ja se alkoi kallistua uskontoon ukkoikäisenä. Merkittäviä ideoita sillä oli postifilosofia, ironismi, lopullinen sanasto, epistemologinen biheiviorismi, antirepresentationalismi, antifoundationalismi, reformistinen vasemmisto (toisin kuin kulttuurivasemmisto), kehittävä filosofia (toisin kuin systemaattinen filosofia), sentimentaalisuus ihmisoikeuksien perustana.
xxx/ellauri312.html on line 548: Rorty defines redemptive truth as "a set of beliefs that would end, once and for all, the process of reflection on what to do with ourselves". A hand job, that is what I need. While science offers us ‘‘an edifying example of tolerant conversability’’ or of ideal social cooperation, it remains an impoverished resource for self-flourishing. Kukoistus, hei täältäkö Eski Saarinen sen otti? Rortylta? No hmmm, se on kyllä positiivisen psykologian avainsanoja.
xxx/ellauri312.html on line 610: Rorty narrates that the West’s first redemptive principle was man’s relationship with God, the guarantor of universal truth, meaning, and salvation. God was eventually dethroned by the Truth of philosophy, as heralded by the Enlightenment and the scientific revolution. Truth’s goal was to decipher reality’s blueprint. At present, the truth is being nudged over by the Imagination. The modern imagination aspires to enlarge our acquaintance with humanity and enrich ethical relations. Rorty argues that a culture of imagination can serve the redemptive purposes previously ministered by religion and truth, only in a manner more suited to a liberal, secular context. He calls this a literary culture, a culture where meaningful human relationships are ‘‘mediated by human artifacts such as books and buildings, paintings and songs’’ (TRR, p. 478). For Rorty, the literary culture may successfully usher a new world motivated by the ideal of human solidarity.
xxx/ellauri312.html on line 652: Why bother? Why not just give up and say: this was it, paska reisu mutta tulipahan tehtyä. Mutta takaisin Rortyn motiiveihin! 70-luvun Gadamer-innostus ja sen "ihmistieteet on ihan eri asia kuin luonnontieteet" humanistinen hengenkohotus oli vain eräs muunnos vanhasta kunnon saxalaisesta idealismista. Mänköön vuan huuthelekkariin muiden mukana. "The trail of the human serpent is over all", kuten Jameskin leukavasti laukaisi. Rorty peukutti nazi-Heideggeria, joka puolestaan siteerasi hullu-Hölderliniä (kz. albumia 40).
xxx/ellauri329.html on line 102: Mark Berman, idealistinen juutalainen kanadalainen teini-ikäinen Torontossa, viettelee raivoiseen tapaukseen salaperäisen ulkonäköisen, mutta äärimmäisen häikäilemättömän Natashan, setänsä Fiman uuden venäläisen postimyyntimorsiamen tyttären, joka on elänyt kaksoiselämää seksityöntekijänä lapsuudesta asti. Vaikka alkuperäinen novelli tapahtui 1980-luvulla, Bezmozgis päivitti elokuvan ajallisen ympäristön nykypäivään tutkiakseen nykyteknologian, kuten Internetin, vaikutusta tarinaan. Neil Genzlinger The New York Timesista [jutku sekin takuulla] kirjoitti "[elokuva] luo häiritsevän muotokuvan tytöstä, joka on kasvatuksensa vuoksi muuttunut laskelmoivaksi ja nihilistiseksi, eikä tässä ole mitään röyhkeyttä". The Village Voicen Tatiana Crainen mukaan " Natasha on yhtä houkutteleva ja hämmentävä kuin sen nimihenkilö".
xxx/ellauri329.html on line 104: David Bezmozgis ( latvia : Dāvids Bezmozgis ; syntynyt 1973) on kanadalainen kirjailija ja elokuvantekijä, tällä hetkellä Humber Collegen kirjailijakoulun johtaja. Bezmozgis on eronnut kolmen lapsen kanssa. Bez mozga venäjäxi tarkoittaa aivoton. Tietysti länsijuutalaiset ovat idealisteja ja tuontivenakot nihilistejä.
xxx/ellauri329.html on line 422: Isä on ollut poissa jo pitkään, mutta rakastan häntä yhä En hyväksy sitä, kun hänenkaltaisiaan sanotaan sokeiksi hölmöiksi, jotka uskoivat Staliniin. Ja pelkäsivät Stalinia. Uskoivat Leninin ihanteisiin. Ja olivat yksimielisiä. Usko- kaa pois, että he olivat rehellisiä kunnon ihmisiä, eivätkä he uskoneet Staliniin tai Leniniin vaan kommunismin ideaan. Ihmiskasvoiseen sosialismiin niin kuin sitä myö- hemmin nimitettiin. Yhteiseen onneen. Jokaisen ihmisen yhtäläiseen onneen. Haaveilijoita ja idealisteja he kylla oli- vat, mutta eivät sokeita. Sitä väitettä en hyväksy. En mistään hinnasta!
xxx/ellauri356.html on line 184: Useaan otteeseen Derrida on tunnustanut velkansa Husserlille ja Heideggerille ja todennut, että ilman heitä hän ei olisi sanonut sanaakaan. Näissä esseissä esitettyjen kysymysten joukossa ovat "Mikä on 'merkitys', mitkä ovat sen historialliset suhteet siihen, mikä väitetään tunnistettuna "ääni"-otsikon alla läsnäolon arvoksi, esineen läsnäoloksi, läsnäolon arvoksi. merkitys tietoisuudelle, itsenäisyys niin sanotussa elävässä puheessa ja itsetietoisuudessa?" Tyypillistä idealistipotaskaa. Tämä paradigma periytyi juutalaisuudesta ja hellenismistä. Hän kuvailee logosentrismiä fallokraattiseksi, patriarkaaliseksi ja maskuliniseksi.
xxx/ellauri356.html on line 191: Mitkäs sitten oli Elien omia avainpointteja? Lisää samaa vanhaa idealistihöpinää. Modernein Derridan tuntema kielitieteilijä lie ollut de Chaussure.
xxx/ellauri363.html on line 80: Nazi-Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui Jakkoh-Hintikan uuskantilaisuudesta. Kantilaiset on idealistiagnostikkoja: voi tuolla joku todellisuus olla takana muttei siitä saada tietoa, kun oma pää on edessä. Heideggerille tekemänsä habilitaatioväitöskirjan Interpretation des Platonischen Philebos hyväksymisen jälkeen Gadamer nimitettiin vuonna 1929 Privatdozentiksi Marburgin yliopistoon. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen filosofian professuurinsa Leipzigin yliopistosta. Filebos on huumoritonta vanhusplatonismia siitä onko kivempi syödä sängyssä struudeleita vaiko pohtia. Hannu-Jori on Platon kanssa yhtä mieltä että vähän pitää olla kumpaakin. Mukavinta on järjestää fellow hermeneuttien kaa truth happeningeja nauttien kauniista taide-elämyxistä.
xxx/ellauri363.html on line 760: Saxalaiset idealistit: Immanuel Kant, Friedrich Schelling, GWF Hegel, Wilhelm Diltheyn, Edmund Husserl ja Hans-Georg Gadamer
xxx/ellauri376.html on line 244: Neuvostoliiton kirjallisuuskriitikko Lydia Lotmanin mukaan tarina "antaa elävän ja laajan kuvan linnoituskylän elämästä". Kuten Dimitrin aiemmassa tarinassa "Kylä", kirjailija keskittyy jälleen maaorjatalonpoikaan, mutta tällä kertaa päähenkilön henkisestä rakenteesta ja moraalisesta luonteesta puuttuvat jo ne idealisoinnin ja romanttisen korotuksen piirteet, jotka olivat Tarinan "Kylä" sankarittarelle ominaista: Anton on "tumma, masentunut ja vetelä".
xxx/ellauri376.html on line 333: Georges Sandin ensimmäiset romaanit - tunnetuimmat niistä ovat "Indiana" (1832), "Valentine" (1832), "Jacques" (1834) ovat romaaneja intohimoisesta, kaiken kuluttavasta rakkaudesta. Clarissa on S. Richardsonin romaanin "Clarissa Garlow" (1748) sankaritar; Julia on J. J. Rousseaun romaanin "Julia tai uusi Heloise" (1761) sankaritar, joka on idealisoitu naiskuva.
xxx/ellauri376.html on line 414: Sofia Pavlovna Famusova, hänen tyttärensä, sankaritar, jota ei ole idealisoitu eikä pilapiirretty, jolla on outo, kuiva romanttinen maku. Tarkoituksenmukaisuudellaan, valmiilla nokkeluudellaan ja syvällä, mutta pidättyväisellä intohimollaan hän on näytelmän pääasiallinen aktiivinen voima ja juoni etenee pääosin hänen teoistaan.
xxx/ellauri376.html on line 420: Päähenkilö Aleksandr Andrejevitš Chatsky. Joskus merkityksettömän kaunopuheisena hän johtaa anteliasta, joskin epämääräistä kapinaa Famusovien ja Molchalinien vihannesmaista itsekästä maailmaa vastaan. Hänen innostava, nuorekas idealisminsa, hänen intonsa ja elonsa on Romeon perhettä. Perinne kertoo, että hahmo on mallinnettu Pjotr Tšaadajevin, alkuperäisen ja kiistanalaisen venäläisen kirjailijan ja filosofin mukaan, jonka Gribojedov oli tuttu. Merkittävää on, että kaikesta ilmeisestä selkeän persoonallisuuden puutteesta huolimatta hänen roolinsa on venäläisen näyttelijän perinteinen koetinkivi. Suuret Chatskyt ovat yhtä harvinaisia ja yhtä arvostettuja Venäjällä kuin suuret Hamletit Britanniassa.
xxx/ellauri385.html on line 105: Ominaisuudet, jotka Rozanov antaa venäläiselle yhteiskunnalle ja venäläisille, ovat monitahoisia hänen töissään, hän antaa heille erilaisia epiteettejä: he ovat "nihilistejä", "laiskoja", "venäläiset ikuiset ruoskat"; ja samalla "kunniakas", "hengellinen kansakunta", "universaalit ihmiset", joille on ominaista "intiimiys, vilpittömyys"; ihmiset ovat "tyhmiä ja töykeitä", "julmia", "venäläiset ovat roskia", ja samalla "venäläiset ovat liian lämpimiä ihmisiä", "venäläinen ei ole teknikko, vaan idealisti".
xxx/ellauri385.html on line 384: Raleigh's poem is a departure from the more idealized and romantic treatments of love that were common in Elizabethan poetry. It reflects the growing skepticism and disillusionment with love that began to emerge during the Renaissance. It also foreshadows the more cynical and satirical treatments of love that would become prevalent in the following century. Lizzy loved it until she found out that Walt had actually been thinking of the servant.
xxx/ellauri385.html on line 415: Kirja pilkahtaa nyky-yhteiskuntaa, mutta pääpaino on satiiri romanttisista ritarillisuuden ideoista ja Sir Walter Scottin romaaneissa ja muussa 1800-luvun kirjallisuudessa yleisestä keskiajan idealisoinnista . Twain ei pitänyt Scottista ja sixi erityisen inhoavasti, koska hän syytti hänen eräänlaista taistelun romantisointia siitä, että eteläiset osavaltiot päättivät taistella Amerikan sisällissotaa vastaan. Sir Walter teki jokaisesta punavyöstä etelässä majurin tai everstin, kenraalin tai tuomarin ennen sotaa; ja hän oli myös se, joka sai kersat arvostamaan näitä vääriä koristeita. Sillä hän loi siellä nazat ja kastin, ja myös arvostuksen nazoja ja kastia kohtaan sekä ylpeyden ja ilon heistä. Sir Walterilla oli niin suuri käsi eteläisen luonteen luomisessa, sellaisena kuin se oli olemassa ennen sotaa, että hän on suuressa määrin vastuussa sodasta, arvioi 2 sylen merkki.
xxx/ellauri385.html on line 496: Antifundamentalistien jäsenluettelossa onkin kokonainen nippu talousliberaalikyrpiä ja puolivillaisia idealisteja ja oikeistohyyppiä, mm. John Dewey Stanley kala Michel Foucault GWF Hegel Max Stirner William James Emil Cioran Eugene Thacker Thomas Ligotti Friedrich Nietzsche Charles Sanders Peirce Ludwig Wittgenstein TS Eliot Otto Neurath Wilfrid Sellars Karl Popper Anton Tšehov Richard Rorty Charles Taylor Jacques Derrida Edgar Morin Willard Van Orman Quine Nelson Goodman Roy Bhaskar.
429