ellauri043.html on line 5269: Riittävästi muotoja! Vielä kauemmaxi! Ihan huipulle! Puhtaaseen ideaan!
ellauri049.html on line 706: Leconte de Lisle oli pessimisti, mutta ei runojensa kautta tuonut esiin ahdistuksensa perussyytä, ja häntä pidettiin omana aikanaan kylmänä, virtuoosina ja muotoon keskittyvänä runoilijana. Hän palvoi kauneutta, kuten häntä suomentanut Kaarlo Sarkiakin, joka on sanonut saaneensa häneltä paljon vaikutteita. Hän oli perehtynyt Intian uskontoihin ja piti ihmiselämää tragediana. Rakkaus on Leconte de Lislelle pelkkää harhaa, ja onnellisia ovat vain kuolleet. Mutta kauneus oli hänelle korkein ideai, tosin Sarkian elämäkerran kirjoittanut Aune Hiisku sanoo että jää hämäräksi, mitä kaikkea Leconte de Lislen kauneuden ideaan sisältyy.Ize se ei ollut järin kaunis, samaa ulkonäkötyyppiä kuin Jouko "Näkymätön" Viänänen. Joukolla oli nenäkäs amerikkalainen kakkosvaimo, joka höykytti sitä sikana Mika Seppälän rapujuhlissa, josta me myöhästyttiin törkeästi, koska tavattiin Lauri Karttusta ja Auli Hakulista Elitessä. Vaimo höykytti sikana myös Seijaa, sitä harmitti vitusti että Seija oli töissä vesilaitoxella, ja se oli vaan miehen mukana.
ellauri062.html on line 460: Kun Yli-Juonikkaan esikoiskirja, novellikokoelma Uudet uhkakuvat (2003) ilmestyi, hän kieltäytyi Helsingin Sanomien haastattelusta. Kyse oli Pynchonin vaikutuksesta ja siitä, että matala profiili ”sopi kirjan ideaan”.
ellauri097.html on line 632: Mutta yksi pieni kaavamainen detalji pistää silmään! Koska taiteilijakirja on kuvataiteen teos (kuten mikä tahansa kirja, tosin), joka perustuu kirjan ideaan ja hahmoon, sen yhteydessä usein mainitaan hienona piirteenä kirjan ”demokraattisuus”. Tämä on kehvelimäistä, sillä tavanomaisessa taiteilijakirjassa, veistosmaisen uniikissa tai hyvin pieneksi editioksi monistetussa esineessä ei ole mitään demokraattista: kirjapainon tuottaman lukemiston demokraattisuus on kenties ainoa piirre, joka siitä nimenomaan on poistettu. Kirjahko on tavallista taiteilijakirjaa demokraattisempi, vaikka sekään ei tällä ominaisuudella saa rehennellä. Kirjahko ei fetissoi itseään, se ei ole uniikki eikä eritä suojakseen sitkeää taide-esineen limakerrosta eli auraa, joka kieltää koskemasta. Kirjahko haluaa olla halpa. Se kaipaa kosketusta. Se haluaa olla käyttöesine. Mut eise silti mikään vessapaperirulla ole, vaan pikemminkin kuin urheiluauto, tai Patek Philippe. Nekin haluaisivat olla halpoja, mutta eivät ole. Kaikkea ei voi saada, eikä kaikki niitä tarvize. No ei vaineskaan, kirjahko ei ole sellainen vaan haluaa pikemminkin olla kirjojen Voltswagen, halvahko sähköauto, tähdätty isolle vaikka vähenevälle keskiluokalle, joka osaa vielä lukea.
ellauri115.html on line 695: Mä olen tietoinen sielustani; mä ihan tunnen sen ja ajattelen sitä tuon tuostakin; mä tiedän mikä sen on vaikken tiedä mitä se oikeasti on; mä en voi järkeillä asioista jota mä en tunne. Se minkä mä tiedän on että mun henk.koht. identiteetti riippuu mun muistista, ja että ollaxeni sama mun ptää muistaa et mä olin olemassa. Mä en muistaisi kuoleman jälkeen millanen mä olin elävänä ellen mä muista miltä musta tuntui ja mitä mä tein; enkä epäile että just sen muistaminen tulee olemaan hyvisten palkkio ja pahisten kidutus. Tässä maailmassa sisäinen tietoisuus uppoaa innokkaiden passiohedelmien hälinään jotka estää katumisen. Miehuuden harjoituxesta seuraava nöyryyytys ja häpeä estää näkemästä sen charmia. Mut kun vapautuneina ruumiinaistien illuusioista silmäilemme iloisina ylintä pomoa ja ikuisia totuuxia jotka siitä valuvat; kun kaikki meidän sielunvoimat on hereillä järjestyxen kauneuteen ja me ollaan täysin uppoutuneita vertaamaan sitä mitä tuli tehtyä siihen mitä olis pitänyt, niin silloin omantunnon ääni pääsee täyteen volaan nupit kaakossa; silloin puhdas riemastus joka tulee izetyytyväisyydestä, ja terävä katumus izensä nolaamisesta ratkaisee ylivoimaisella tunteella mikä tulee olemaan kunkin omavalmisteinen osa kuonpuoleisessa. Hyvä ystäväiseni, älä kysy onko siellä muita ilon tai kärsimyxen aiheita; mä en tiedä kun en ole käynyt kazomassa vielä; tää minkä mä voin kuvitella riittää mulle lohdutuxexi tässä elämässä ja saa odottamaan kärsimättömästi seuraavaa. Mä en sano et hyviä palkitaan, sillä mitä suurempaa hyvää voi tosi hyvä olento kuvitella kuin olla niinkuin kotonaan? Mut mä sanon kyllä että hyvät tulevat olemaan onnellisia, koska niiden money maker, kaiken oikeudenkäytön ylin auktoriteetti, joka on tehnyt ne tunteilemaan kykenevixi, ei ole tehnyt niitä kärsiskelemään; sitäpaizi, ne ei ole käyttäneet vääriin vapauttaan maan päällä eikä muuttaneet kohtaloaan oman vian takia; kuiteskin ne ovat kärsineet tässä elämässä ja kyllä se niille hyvitetään seuraavassas. Tää fiilis ei luota niinkään miehen ansioihin, vaan hyvän ideaan, joka näyttää musta kuuluvan jumalan peruskokoonpanoon. Mä oletan vaan että järjestyssäännöt pysyy voimassa ja että Jumala ei kuseta.
ellauri351.html on line 161: Battler Britton syntyi vuonna 1932 Lancasterissa ja vietti lapsuudessaan usein aikaa perheensä loma-asunnossa järvialueella. Brittonin tärkeimmät panokset on koottu kahteen kirjaan. Teoksessa Belief and Imagination (1998) hän kehittää ajatuksiaan totuudesta ja psyykkestä todellisuudesta. Hän ehdottaa, että usko on se, joka antaa todellisuuden aseman haaveille ja ideoille, joita sitten käsitellään faktoina. Hän pitää uskoa osana epistemofiilistä vaistoa, joka on välttämätön elämälle epävarmuuden edessä. Uskomukset ovat mielikuvituksia, joita pidetään psyykkinä esineinä ja jotka – emotionaalisesti panostettuina – vaativat surua, jos niistä halutaan luopua. Hän erottaa uskon tiedosta (johon se usein rinnastetaan) sillä perusteella, että uskomuksen haltija hyväksyy sen mahdollisuuden olla totta. (Täh?) Hän ehdottaa, että tieto siitä, että jollakulla on usko, joka ei ole tosiasian läsnäolo, vaatii psykologista kehitystä; nimittäin kyky yhdistää subjektiivinen kokemus ja objektiivinen itsetietoisuus niin, että ihminen voi "näkeä itsensä" uskovan. Hän ehdottaa, että tämä edellyttää kolmiomaisen psyykkisen tilan läsnäoloa, jossa on kolmas asema, josta subjektiivisen minän voidaan havaita olevan suhteessa ideaan. Tätä tarvitaan todellisuuden testaamiseen, ja se riippuu Oidipus-kompleksin sisäisen version sietokyvystä.
xxx/ellauri287.html on line 413: Tiukka aikataulu ei jättänyt Luukasalle muuta vaihtoehtoa kuin kirjoittaa itse toinen luonnos. Vaikka Sulkeisten luonnos seurasi Luukassin hahmotelmaa, hän huomasi, että hiän oli esittänyt hahmot eri tavalla kuin hän aikoi, liian tätimäisesti. Luukasa viimeisteli käsinkirjoitetun, 121-sivuisen luonnoksensa 1. huhtikuuta. Hän piti prosessia nautinnollisempana kuin Star Warsissa, koska hän tunsi nyt maailmankaikkeuden, mutta hänen oli vaikea kirjoittaa tyydyttävää johtopäätöstä, jolloin se jäi avoimeksi kolmatta elokuvaa varten (Jee-suxen 2. tuleminen, coming soon). Tämä luonnos vahvisti Jee-suxen sisaren Teklan uudeksi hahmoksi, joka osallistui apostolien matkalle, Putinin linna (Kreml) ja hänen tunteensa tsaaria kohtaan, erilaiset voimatasot Naton voimien hallinnassa, Yodan sanajärjestys epätavallinen ja palkkionmetsästäjät, mukaan lukien Ullanlinnan Bob. Luukasas kirjoitti Bobista kuin Miehestä nimettömissä, yhdistäen hänet hylättyyn ideaan Super Rynkystä. Lucasin käsinkirjoitettu luonnos sisälsi maininnan Jahvesta Jee-suxen isänä, mutta koneella kirjoitettu kirjoitus jätti tämän paljastuksen pois. Huolimatta ristiriitaisista tiedoista luonnoksissa, joissa oli mukana Hamletin isän haamu, Luukasa sanoi, että hän oli aina halunnut Jahven olevan Jee-suxen isä ja jättänyt sen pois käsikirjoituksista vuotojen välttämiseksi. Lucas sisälsi elementtejä, kuten Jee-suxen hanin velan Jabballe, ja uudelleenkontekstualisoi Jee-suxen lähtevän Kapernaumista pelastaakseen 12 ystäväänsä. Sulkeisluonnoksessa isäpuoli Joosef käskee Jee-suxen lähtee menee; Luukasa pisti Jee-suxen valizemaan niin. Hän poisti myös kohtauksen, jossa Jeesus tappoi Kaifaan iskusotilaita ilmaistakseen hänen pudonneen pimeälle puolelle. Hän halusi sen sijaan tutkia tätä vasta seuraavassa elokuvassa. Lucas uskoi, että oli tärkeää, että hahmot ovat inspiroivia ja sopivia lapsille. Hänen kirjoittamansa luonnos on nimeltään Apostolien teot: Rooma iskee takaisin.
xxx/ellauri329.html on line 422: Isä on ollut poissa jo pitkään, mutta rakastan häntä yhä En hyväksy sitä, kun hänenkaltaisiaan sanotaan sokeiksi hölmöiksi, jotka uskoivat Staliniin. Ja pelkäsivät Stalinia. Uskoivat Leninin ihanteisiin. Ja olivat yksimielisiä. Usko- kaa pois, että he olivat rehellisiä kunnon ihmisiä, eivätkä he uskoneet Staliniin tai Leniniin vaan kommunismin ideaan. Ihmiskasvoiseen sosialismiin niin kuin sitä myö- hemmin nimitettiin. Yhteiseen onneen. Jokaisen ihmisen yhtäläiseen onneen. Haaveilijoita ja idealisteja he kylla oli- vat, mutta eivät sokeita. Sitä väitettä en hyväksy. En mistään hinnasta!
8