ellauri049.html on line 817: Ouvrages purs d’une éternelle cause, iankaikkisen syyn puhtaat saavutuxet,
ellauri096.html on line 395: »Pyhä Augustinus opetti, että Aadamilla oli ennen syntiinlankeemusta vapaa tahto ja että hän olisi voinut pidättäytyä synnistä. Mutta kun hän ja Eeva söivät omenan, turmelus tuli heihin ja siirtyi heistä kaikkiin heidän jälkeläisiinsä, joi[s]ta ainoakaan ei kykene omin voimin karttamaan syntiä. Vain Jumalan armo tekee ihmisen kykeneväksi olemaan hyveellinen. Koska me kaikki olemme perineet Aadamin synnin, me kaikki ansaitsemme iankaikkisen kadotuksen. Kaikki, jotka kuolevat kastamattomina, myös pienet lapset, joutuvat helvettiin kärsimään loppumattomia tuskia Meillä ei ole oikeutta valittaa tätä, koska olemma kaikki pahoja. (Tunnustuksissaan pyhimys luettelee rikokset, joihin hän teki itsensä syypääksi kätkyessä.) Mutta Jumalan vapaasta armosta ovat muutamat kastetuista määrätyt pääsemään taivaaseen; nämä ovat valitut. He eivät pääse taivaaseen siitä syystä, että ovat hyviä; me kaikki olemme turmeltuneita, mikäli ei Jumalan armo, joka on suotu ainoastaan valituille, tee meitä kykeneviksi olemaan toisenlaisia. Ei voida mainita mitään syytä, miksi eräät pelastuvat ja toiset joutuvat kadotukseen; tämän määrää Jumalan motivoimaton valinta. Kadotukseen joutuminen osoittaa Jumalan oikeamielisyyttä, pelastuminen hänen armoansa. Molemmat yhdessä osoittavat hänen hyvyyttään.
ellauri105.html on line 393: Nämä ajatukset ovat liberaaleja, jopa panteismia lähenteleviä. Tällainen mystifioitu, humanisoitu ja sekularisoitu kristillisyys tuntuu olevan nykyäänkin suosittua monilla tahoilla. Onko se sopusoinnussa Raamatun sanoman kanssa? Itse näen teologisen kuilun ylittämättömän syvänä johtuen ratkaisevasta erosta jumalakuvassa. Raamattu ei puhu ihmisiin kätketystä persoonattomasta valosta (jonka juuret lienevätkin antiikin gnostilaisuudessa), vaan rakastavasta Isästä (ja syntiä vihaavasta Tuomarista), joka on valmistanut lampaille iankaikkisen pelastuksen (ja vuohille iänikuisen hiilipedin).
ellauri197.html on line 693: Herran lähettinä Liimataiset ovat saaneet nähdä käytännössä, millaisella rakkaudella Jumala Israelia rakastaa. Aki ja Niina Liimataisen perhe elää ja toimii uskonvaraisesti. Jumala heittää heitä tällä tavoin ympäri maailmaa. Pyhän Hengen opastamilla Israelin matkoillaan Liimataiset kertovat iankaikkisen elämän lahjasta varsinkin juutalaisille, joita Herra heille osoittaa usein yliluonnollisella tavalla. Jumalan työ on täsmällistä ja ihmeellistä (paizi juutalaisten osalta). Herran ovat suunnitelmat, varainhankinta ja ihmeellinen johdatus. Tämä pysäyttävä, puhutteleva kirja on Liimataisen perheen kutsumus-työstä kertovan sarjan avausosa.
ellauri211.html on line 81: Kaikki pitää ansaita, rangaistuxetkin, turpiin tulee muuten armotta. Kaljupää partajehu pastori "Jimmy" Huhtala kansikuvassa käänsi kelkkansa rikoxen teiltä ajoissa, 24-vuotiaana. Poikasena hän oli koulukiusaaja. Hyvä urasiirto. En ole kärpästen vapahtaja, annan niille iankaikkisen rangaistuxen sähkömailalla. En johda niitä kiusauxeen vaan päästän pahasta. Olen kärpästen herra. Tavallaan. Vaikea sanoa. Niinpä.
ellauri246.html on line 426: Helvettiä ja paratiisi tulkitaan Brodskyllä tolleesti symbaalisesti, ei perinteisessä avaimessa. Helvetti on yhdistelmä niitä kärsimystä ja taakkaa, jotka voi pudota ihmiselle eliniän aikana, niinkö vaikka tylsä päivätyö. Kuva paratiisista, joiden edistyminen on edistynyt, kehittyy iankaikkisen elämän uskonnollisesta mallista yhä tärkeämmäksi. Aluksi tämä on Raamatun idyll: "Abraham ja Isaac" - täydellinen maisema rekonstruoidaan, jossa sankarit ovat Jumazukka taivaallisen pensaan kuvassa. Mixjust noi nillihinttipersenaamat?
ellauri246.html on line 764: kylmän veden roiskuminen iankaikkisen housun lähellä.
ellauri277.html on line 448: Wes ei ostanut Nickin väitettä, jonka mukaan voimme tehdä todellisia valintoja, joilla on ikuiset seuraukset. Wes väitti, että Jumala oli jo tehnyt suuremman valinnan – anteeksiannon, pelastuksen ja iankaikkisen elämän. Jumalan valinta oli lunastaa maailma eikä lukea syntiämme meitä vastaan; kaikki vaatimuksemme, että voimme paeta Jumalan rakkautta tai kieltäytyä siitä, on näennäistä. Wes on kallellaan kalvinismiin päin.
ellauri390.html on line 155: Vizi nää pikkuroistot on typeriä, eivät tee alkeellisimpiakaan kotiläxyjä. Alkeellisia on niillä vizitkin. Hauskoja juttuja onnistuneista ja epäonnistuneista kusetuxista. Huooh. Tuurin jorina on iankaikkisen puisevaa. Onkohan sillä mitään tunteita? Rikas se voi olla mutta tunneköyhä. 2 viikkoa vaihtavat roistot Tukholmassa miljoonaa kurnuixi 8tmk erissä. Vitun tampiot. Vessasta tulivat seteleistä kankeina, ruozalainen homo kazoi kummasti. Rahaa niin ettei paskalle taivu. Kai tällekin olisi nyt tarkoitus naureskella. Verottajan tyhmyyttä ja väärämielisyyttä. 2 neekerinaista näytti meitä jonon päähän. Tuttua matukohtelua Amerikan tullissa. Samalla lailla muutetaan siellä paskaa leiväxi, lisäxi Amerikka on vapaa maa jonka johtotähtenä on tasa-arvoisuus.
ellauri395.html on line 95: Uskoon tulemisen suurin asia oli iankaikkisen elämän löytyminen, anteeksianto synnin ja syyllisyyden painon alta ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen kautta! Ja se ettei tarvinnut enää solmia tossun nauhoja suoritus mielessä. Se oli ollut vitun haasteellista.
ellauri395.html on line 1085: "Jeesus, sinä olet minun pelastukseni" (Hebr. 5:9 "..hänestä tuli iankaikkisen pelastuksen tuoja, kaikkien niiden pelastaja, jotka ovat hänelle kuuliaisia.") Mullon kylän suurin kypärä ja letku letkeä.
ellauri411.html on line 318: Ihmiskuntaa hallitsee ja pitää sen orjuutena, eivät yksittäisten yksilöiden syntit, "joiden puolesta Kristus kuoli", kuten evankeliumit yleisesti ja nimenomaan ilmaisevat, vaan paljon terävämpi käsite. Yksilö pelastuu tästä kirouksesta (Jumalan Jahven esikoisia vastaan) vain uskon, armon, uhrin, veren, kohtalon kautta ( esim. Room. 5:15 jne., kuten pian näemme.). Ja kirouksen merkitys tässä on se alkuperäinen Jumalan Jahven kirous esikoista vastaan, joka pitää koko ihmiskunnan välittömän tuhon ja iankaikkisen rangaistuksen hirsipuun alla, Jumalan Jahven vihan vuoksi. Nämä synnin ja kirouksen käsitteiden yleistykset ja epämääräisyydet olivat väärässä paikassa, valitettavaa, virheellistä ja tuhoisaa pseudoplatonismia ja jopa juutalaisskeptikkojen gnostiikkaa ja merkityksettömiä Paavalin kreikkalaisen filosofian kannalta!
xxx/ellauri139.html on line 1061: Uskonto! Myönnän iankaikkisen elämän olemassaolon ja kenties olen aina myöntänyt sen (koska se on kivaa). Olkoon niin että korkeimman (tai lähes korkeimman) voiman tahto on sytyttänyt tietoisuuden kuin tupakkamies tulzarin, olkoon niin että tietoisuus on katsahtanut ympärilleen maailmassa ja sanonut: "Hei mut mähän olen mä!" ja olkoonpa, että tuo noin korkein voima on yhtäkkiä määrännyt sen häviämään, koska se jostakin syystä ois kivaa, vaikka ilman selitystä miksi - olkoon näin, minä myönnän kaiken tämän, mutta taaskin herää ikuinen kysymys: mihin tässä tarvitaan minun nöyryyttäni? Eikö minua tosiaankaan voida syödä mutkattomasti, vaatimatta minulta että ylistäisin sitä joka minut syö? Mahtaako siellä tosiaankin joku loukkaantua siitä, että minä en halua odottaa kahta viikkoa? En usko sitä; ja on paljon oikeaan osuvampaa otaksua, että tässä on pelkästään tarvittu minun vähäpätöistä elämääni, atomin elämää, jonkin kokonaisuuden yleisen harmonian täydennykseksi, jotakin plussaa ja miinusta varten, jonkin vastakohtaisuuden vuoksi ja niin edelleen, ja niin edelleen, aivan samoin kuin joka päivä tarvitaan uhriksi monien elävien olentojen elämä, koska muu maailma ei ilman niiden kuolemaa pysyisi pystyssä (vaikka onkin huomautettava, ettei tämä itsessään ole kovin ylevä ajatus). Olkoon niin! Minä myönnän, että muulla tavoin, toisin sanoen ilman että kaikki yhtä mittaa syövät toisiaan, ei maailmaa olisi voitu mitenkään rakentaa; olen valmis myöntämään myös sen, etten ymmärrä mitään sen rakenteesta; mutta seuraavan asian minä tiedän varmasti: jos minulle kerran on annettu tietoisuus siitä että "mäkin tässä olen", niin mitä minua liikuttaa se, että maailma on rakennettu erehdysten varaan ja että muulla tavoin se ei voi pysyä pystyssä? Kuka minua voi tämän jälkeen tuomita ja mistä? Niin tai näin, kaikki tämä on mahdotonta ja epistä. Taas tätä iänikuista teodikeaa. Täytyy olla typerys että jaxaa sitä jauhaa aina vaan. Kevorkian kyllä ymmärtäisi Ippolittia.
xxx/ellauri165.html on line 446: Sillä jos Neitsyen ruumis on Jumalan temppeli, mitä voidaan sanoa sielusta, joka iankaikkisen papin käden paljastettua ruumiin, tuhahtaa niin sanotusti syrjään, hengittää jumalallisen lämmön, antaa potkut? (Siis mitä?)
xxx/ellauri177.html on line 579: Kuten kahdella ystävällä, jotka eron jälkeen tapaavat uudelleen, menevät pois jonkun yksinäisen joen reunalle, heillä on vähemmän hellää luottamusta; sillä niinä jumalallisen hylkäämisen tunteina Jeesus halusi olla hänen ystävänsä, paras, uskollisin, se, joka ei koskaan pettänyt häntä, joka palautti hänelle vähän kiintymystä vastaan kaikki iankaikkisen elämän aarteet. Varsinkin tällä kertaa pappi halusi pitää sen sisällään oikein pitkään. Kello kuusi iski mykässä kirkossa, jota hän edelleen kuunteli, olentojen hiljaisuuden keskellä.
xxx/ellauri295.html on line 181: Hän oli uskovainen, odottaen hartaasti Herran toisen tulemisen päivää. Kuitenkin – hän puikki pakoon marttyyrikuolemaa joka Roomassa odotti Paavalia ja hänen seuralaisiaan. Kuoleman pelko johti Deemaksen pakokauhun tilaan, vaikka Paavalin tavoin hän olisi uskossa eläen saanut Claudialta ”vanhurskauden seppeleen” päättömään kaulaansa, eli iankaikkisen elämän Vapahtajamme, Jeesuksen ansiosta.
xxx/ellauri354.html on line 598: Kertomuksessa Serubbaabel johdetaan "häpeän taloon" (kirkko), eräänlaiseen antitemppeliin. Siellä hän näkee kauniin naisen patsaan (Neitsyt Marian). Kun Saatana on toimittanut isän tehtävät, patsas synnyttää Antikristus Armiluksen. Armilukseen ja antitemppeliin liittyvät joukot tulevat hallitsemaan koko maailmaa. Mutta lopulta nämä voimat voitetaan. Teos päättyy Serubbaabelin visioon taivaan temppelin laskeutumisesta maan päälle. Siten "iankaikkisen huoneen muoto" paljastuu; toisin kuin toinen temppeli, se on tehty taivaassa.
xxx/ellauri404.html on line 397: Tästä syystä Kristus on uuden liiton välimies, jotta kutsutut saisivat luvatun iankaikkisen perinnön – nyt, kun hän on kuollut lunnaiksi vapauttaakseen heidät ensimmäisen liiton alaisina tehdyistä synneistä. Hebr 9:13
xxx/ellauri416.html on line 480: Moos. 17:1-8 ”Kun Abram oli yhdeksänkymmenen yhdeksän vuoden vanha, ilmestyi Herra hänelle ja sanoi hänelle: "Minä olen Jumala, Kaikkivaltias; vaella minun edessäni ja ole nuhteeton. 2 Ja minä teen liittoni meidän välillemme, minun ja sinun, ja lisään sinut ylen runsaasti." 3 Ja Abram lankesi kasvoilleen, ja Jumala puhui hänelle sanoen: 4 "Katso, tämä on minun liittoni sinun kanssasi: sinusta tulee kansojen paljouden isä. 5 Niin älköön sinua enää kutsuttako Abramiksi, vaan nimesi olkoon Aabraham, sillä minä teen sinusta kansojen paljouden isän. 6 Minä teen sinut sangen hedelmälliseksi ja annan sinusta tulla kansoja, ja sinusta on polveutuva kuninkaita. 7 Ja minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala, 8 ja minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi sen maan, jossa sinä muukalaisena asut, koko Kanaanin maan, ikuiseksi omaisuudeksi; ja minä olen heidän Jumalansa." Jos jonkun niin Aabrahamin tarvitsi tuntea Jumala El shaddaina, kaikkiriittävänä Jumalana. Aabraham oli tuossa hetkessä itse 99- vuotias ja hänen vaimonsa Saara oli 89-vuotias - ja Jumala oli kuitenkin luvannut heille oman lapsen. Sitä ei vain ollut kuulunut. Tilanne oli mahdoton. Room. 4:18-19: ”Ja Aabraham toivoi, vaikka ei toivoa ollut, ja uskoi tulevansa monen kansan isäksi, tämän sanan mukaan: "Niin on sinun jälkeläistesi luku oleva", eikä hän heikontunut uskossansa, vaikka näki, että hänen munansa oli rupsahtanut - sillä hän oli jo noin satavuotias - ja että Saaran pillu oli kuivuut.”
Epätoivoisessa hetkessä Jumala ilmestyi Aabramille El shaddaina. Hän on yläsnoussut! Aapo huudahti. ’El’ on yksi ihmiskunnan vanhimmista ja laajimmalle levinneistä ’Jumala’ sanoista. Se tarkoittaa myös ’mahtia tai ’voimaa’, jos sitä ei lauseyhteydessä käännetä jumalana. Shaddai koostuu kahdesta sanasta: ’shad’ ja ’dai’ ’Shad’ tarkoittaa hebrean kielessä naisen rintaa. Kun vauva itkee levottomana ja vain rinta, josta vuotaa äidin maitoa, tyydyttää vauvan nälän. Äiti on voiman lähde, jota ilman vauva nääntyy. Samoin Jumala vuodattaa izensä meidän edessämme vaika onkin mies ja munaton. ’Dai’ merkitsee riittävää, tarvittavaa määrää. Jumala ei siis nuukaile tissin kanssa vaan antaa meille niin paljon, että hiljenemme kylläisinä. Hän on runsauden lähde.
19