ellauri008.html on line 713: Paljon skizoillaan sitä et mixi Jimi hyppäs laivasta. Kai se oli vaan tyhmä pelkuri. Kummallista on että sitä pitää niin paljon kelata, se on narsistista. Outo sivupersoona Brierly tuomaristossa hyppää jorpakkoon muina miehinä tapauxen johdosta. Ei selitetä mixi, oisko myötähäpeästä. Seikkailuosassa Jim koittaa saada mamuasukeilta kiitosta, kun maine meni valkolaisten parissa. Sekin menee pieleen tietenkin. Yxi niistä lopulta lasauttaa Jimin hengiltä. Tunari mikä tunari.
ellauri028.html on line 638: Mä kiipeen lamppuun ja tukkaan. Olipa kerran yks roskis ja sen nimi oli Peppi. Yks roskis hyppäs roskikseen. Olipa kerran yksi muna. Hänen nimi oli Pulla. Hän oli puussa. Sit hän meni kärryllä ja mopolla ajaa rallia.aikuisethulvatonJonkun typerän pikkupojan höpötystä
ellauri030.html on line 276: Nimittäin! nää just ovat meistä vanhoista huisin tähdellisiä kunnianosoituxia, vaikka voi vaikuttaa teistä vähäpätösiltä: kukkatervehdys, käden suutelu, paikan luovutus, seisaalleen nousu, saattueet kylille ja kotiin, neuvonpyyntö; näitä meillä ja muissakin sivistysmaissa tarkoin noudatetaan. Kerrotaan että spartalainen Lysandros, jonka taisin jo mainitakin, hoki että Sparta oli paras paikka vanhalle miehelle, koska missään muualla ei niin kumarreltu hopeaselkiä. Sellasta kaskua kerrotaan että joku vanha ateenalainen tuli Ateenan festareilla huvitelttaan eikä kukaan antanut sille tilaa, mutta kun se erehty spartalaisten looshiin, ne kaikki hyppäs ylös ja istuutui vasta kun äijä oli saanut perseensä penkille. Kun kaikki paikalla olijat oli läpyttäneet loppuun, yxi spartalaisista sanoi nokkelasti vaikka murteella: Ateenalaiset tiättä mitä on oikke, mut ei ne teke se! (Ateenalaiset ajatteli: mix vitussa niin kauan kun on noita spartalaisia paikalla.)
ellauri030.html on line 502: Seuraava pätkä on kopsittu saxankielisestä Wikipediasta. Englantilaisessa on vähän eri juoruja, jotka on käännetty tänne. Artturi syntyi 1788 Danzigissa, nykyisessä Gdanskissa. Isä oli kauppias ja äiti piti Goethellekin kelvannutta kirjallista salonkia. Porukka muutti 1793 eli Ranskan giljotiinikekkereiden aikaan Hampuriin, kun Puola oli menettänyt Gdanskin Preussille. Isä-Heikki jatkoi helppoheikin hommia Hampurissa. Artun oli määrä jatkaa kaupassa, mutta Arttu perkele! halus lukioon. Iskä ei päästänyt sitä turhuuteen, mutta pääsi se kuitenkin vaihtoon ulkomaille. Iskältä ei kauppa käynyt, se hyppäs masixena talon katolta. Äiti ja sisko muutti Weimariin, Arttu jäi Hampuriin. Ja eikun kimnaasiin, kun ei ollut iskä eikä äiti enää kieltämässä. Pihkaantui vähän johki näyttelijättäreen, siitä ei tullut muuta kuin sydänsurua.
ellauri030.html on line 553: Äiti oli monilahjakas ja kielitaitoinen. Sosiaalista nousua haki 20v vanhemmasta Hekasta Johanna 18v, kun vanhemmat ei laskeneet sitä maalarix. Heikki oli kova komentelemaan, puolisot ei tykänneet toisistaan. Heikki hyppäs katolta 1805. Johanna muutti Weimariin Goethen perässä. Naikohan Hansu sitäkin? Johannalla oli salonki Weimarissa, johon se laski Hansun leipäsusineen (se Vulpius). Se oli suosittu ja tuottelias kirjailija salanimellä. Arttu tuli pian Hampurista perästä Weimariin.
ellauri037.html on line 561: Lähdetään siis Danzigista eli Gdanskista, jossa Arttu syntyi 100v ennen Mikko Rothia. Sen iskä Heikki oli saxalais-hollantilainen patriisi ja äiti Johanna monilahjakas salonginpitäjä ja kirjaltaja. Se Schopen lapiosana tulee siis hollannista. Uskonnottomia olivat, vallankumouxellisia rebublikaaneja, kosmopoliitteja ja anglofiilejä. Toisin kuin Sope siis, taas, paitsi sitä ateismia. Kun Gdanskista tuli osa Preussia, lipilaari Heikki muutti perheineen länsimielisempään Hampuriin. Artun pikkusisko Adele oli sitä 8 vuotta nuorempi. Ei siis leikkikaveri, vaan ärsyttävä vanhempien lemmikki kuin Riku. Heikki ja Hanna antoi lapsilleen A:lla alkavat nimet, niinkuin saman pesueen koiranpennuille. Artun koirankin nimi oli Atma. Arttu oli vaihdossa Ranskassa ja styylas siellä ikätoverinsa pojan kanssa, ja soitti sen kanssa huilua. 15v jolppina se lähti Euroopanympärimatkalle vanhempien kaa, business and pleasure. Tää oli Heikin juonia: se halus Artun perhebisnexeen, Arttu halus yliopistoon joka oli iskän mielestä turhuutta. Jos haluut matkalle, niin sit jatkat sen jälkeen kauppakoulussa. Jos haluut verstaalle, niin unohda koko turnee. No se lähti reisulle, mut katu sitä myöhemmin. Wimbledonissa oli tyyyylllsäää jossain anglikaanikoulussa. Sixikin se vihas uskontoa myöhemmin. Heikki rähjäsi Artulle huonoista todistuxista niin kovasti, että Hanna pelkäsi sen menettäneen järkensä. Ehkä menettikin. Heikki hyppäs kanaaliin Hampurissa 1805. Se oli yhtä autisti kuin poikansa, ja yhtä masis. Sope sanoikin et sen luonne on isän peruja. Isän puolella oli enemmänkin hulluja. Äiskä sensijaan oli seuraihminen. Sope ihaili isäänsä kai six kun ei pärjännyt alkuunkaan äidille, ja äiti vaan hemmotteli pikku Adia. No Heikiltä jäi mojova potti, joka jaettin kolmeen osaan. Arttu sijoitti omansa varovasti valtionobligaatioihin ja nettosi sillä 2x enemmän kuin yliopiston professori. Oli varaa sitten vittuilla koulufilosofeille.
ellauri037.html on line 590: Sit tuli tää selkkaus äänekkäästä naapurin ämmästä, jonka se tyrkkäs alas portaita. Se hyppäs ize satuttaaxen izensä, väitti aina totuutta peräänkuuluttava Sope. Oikeutta käytiin 6 vuotta, Sope hävisi ja sai maxaa naapurille kivusta ja särystä sen loppuiäxi. Sope lähti suuttuneena taas Italiaan.
ellauri064.html on line 427: Nimismies Weneliuksen murhayritysjutun tutkinta eteni niin, että Wartiovaara vangittiin tammikuussa 1927 ja hänet tuotiin Kokkolaan kuulusteltavaksi. Kun toista jutun syytettyä Åkerblomia oltiin tuomassa Kokkolaan, tämä hyppäsi liikkuvasta pikajunasta Kruunupyyn kohdalla ja piiloutui metsään, josta etsijät hänet kuitenkin löysivät. Jutun käsittelyn aikana Åkerblom karkasi uudelleen kesäkuun alussa 1927 Kokkolan poliisiputkasta. Hänet kuljetettiin Essex-merkkisellä henkilöautolla Tampereelle ja sitten kertoman mukaan pyykkikorissa Helsinkiin Toivolan huvilaan, josta poliisit pidättivät hänet kymmenen päivän kuluttua. Heinäkuussa 1927 Maria Åkerblom ja metsänhoitaja Wartiovaara tuomittiin Kokkolan raastuvanoikeudessa 15 vuoden kuritushuonerangaistukseen yllytyksestä murhaan ja väärään valaan. Vaasan hovioikeus alensi myöhemmin Wartiovaaran tuomion 12 vuoteen ja Åkerblomin tuomion 13 vuoteen. Korkein oikeus alensi Åkerblomia tuomiota vielä kahdeksaan vuoteen. Åkerblom yritti tuomiota kärsiessään paeta Hämeenlinnan naisvankilasta, mutta pako päättyi jo Hämeen läänin Koskella, kun pakoauto törmäsi sillankaiteen kivipilariin. Vankilasta vapauduttuaan Wartiovaara asettui Helsinkiin ja jatkoi edelleen mukana Åkerblomin liikkeessä.
ellauri072.html on line 149: Ikäviä miehiä oli myös Maudilla ja Sylvillä. Virginia oli kai ize ikävä. Hyviä kirjailijoita yhtä kaikki. Sylvi pani pään kaasu-uuniin, Ginny hyppäs jorpakkoon, ja Maud otti unilääkettä. Karin Boye oli lepakko. Sen lepakkosiippa teki seppukun heti perään. Ei ollut kivaa.
ellauri090.html on line 404: Urhea kuormahevonen koitti väistää mun polkupyörää ja hyppäsi isoine hevoskuormineen valtavan pitkän hypyn suoraan kanavaan. Se pääsi melkein toiselle rannalle. Ihmiset vastarannalla hurrasivat sille. Kuormassa olleet varsat pulikoivat vedessä ja kiipesivät ylös rannalle. Menin sinne seuraamaan tilannetta. Mutta urheata hevosta ei näkynyt eikä kuulunut. Se oli isokokoinen mustanraudikko. Kazojat huolestuivat kun se ei tullut pinnalle. Horjahdin ja olin pudota veteen mutta onnistuin jotenkin käännähtämään ilmassa kuin piirretyissä ja pääsin kuiville. Lapsia nauratti.
ellauri115.html on line 756: Jos vieläpä siinä matalassa asemassa mihin meidät on asetettu tässä elämässä meidän ekat impulssit on aina hyviä, jos meidän paheet on omatekoisia, mix me valitettaisiin että ne on meidän mestareita? Mix me syytettäisiin Luojaa pahoista jotka ollaan ize luotu, ja vihollisia jotka me ollaan ize aseistettu izeämme vastaan? Äh, jätetään mies pilaamattomaxi; se huomaa olevan aina helppoa olla hyvä ja se on aina onnellinen ilman katumuspilleriä. Syylliset, jotka sanoo että ne on ajettu rikollisuuteen, on valehtelijoita yhtä paljon kuin pahantekijät; miten ne voi jättää huomiotta että niiden valittama heikkous on niiden omaa työtä; että niiden aikaisimmatkin törkeydet oli niiden oman tahdon aikaansaannosta; että toivomalla kiusauxeen lankeemista ne lopulta antaa niille perixi tahtomattaankin ja tekee niistä vastustamattomia? Epäilemättä ne ei voi enää välttyä olemasta heikkoja ilkimyxiä, mutta niiden ei tarvinnut tulla heikoxi ja ilkeixi, izepä hyppäsivät siihen siniseen maalisammioon. Doh, miten helppoa olis pitäämopo käsissä ja passiohedelmät piilossa, tässäkin elämässä, jos silloin kun tavat ei vielä olleet muodostuneet, mieli laajentumisvaiheessa, olisimme voineet pitää kiinni sellaisista jutuista kuin meidän olis pitänyt, arvostaaxemme oikein sitä mitä ei tiedetä; jos me oikeesti haluttaisiin oppia, ei vaan six että loistettaisiin toisten silmissä, vaan että meistä tulis viisaita ja hyviä ihan luonnonmenetelmällä, et me oltaisiin onnellisia maxaessamme veroja. Tästä työhuoneesta tulee ikävystyttävä ja tuskaisa, koska me ei edes yritetä sitä ennenkuin me ollaan jo paheen ruostuttamia ja passiohedelmien orjia. Meidän tuomiot ja meidän arvon mittatikut määräytyy ennenkun meillä on tietoa hyvästä ja pahasta, ja sit me mitataan kaikkia asioita tällä väärällä mittatikulla, eikä arvosteta mitään sen oikeasta hinnasta. [Joo tää on taas tätä keskustaoikeistolaista "oman onnensa seppä" sepustusta. Kylnää sit on ennustettavia!]
ellauri115.html on line 771: Aamupäivällä Terskan kaa harjoittamani horisontaaliliikunta ja sen erottamaton seuralainen hyväntuulisuus tekivät päivällistauosta miellyttävän; mutta jos se venyi lian pitkäksi ja kaunis ilma kutsui, en malttanut odottaa pitkään, vaan pujahdin kesken ateriaa tieheni ja hyppäsin veneeseen, ja jos oli tyyntä, meloin yksikseni järven keskelle. Oikaisin pitkäkseni veneen pohjalle kuin Eno Kala, katselin taivaalle ja toisinaan annoin veneen ajelehtia tuntikausia veden mukana, samalla kun uppouduin tuhansiin päämäärättömiin mutta hurmaaviin haaveisiin, joilla ei ollut täsmällistä tai kiinteää kohdetta mutta jotka olivat silti minulle sata kertaa mieluisampia kuin kaikki aiemmin suloisimpina pitämäni niin sanotut elämän nautinnot. Usein vasta auringonlasku kertoi minulle,
ellauri140.html on line 483: Which when the valiant Elfe° perceiv'd, he lept Sen kun uljas tonttu huomasi, se hyppäs
ellauri160.html on line 533: – Saman tien, kun Sofia nousi jahdilta laiturille, Stefu alkoi huutaa hänelle. Lopulta Sofia kuitenkin hyppäsi Stefun auton kyytiin, silminnäkijä raportoi.
ellauri204.html on line 104: Silloin sanoi kuningas: "mitä olet luvannut, tulee sinun myös suorittaa; mene nyt laskemaan sammakkoa sisälle." Tyttö menikin sekä avasi oven, ja sisälle syöpsähti sammakko, yhä seuraten tyttöä, aina hänen tuolinsa viereen. Siinä se nyt istui huutaen: "nosta minut ylös syliisi." Tyttö viivytteli, kunnes viimein kuningas käski. Sammakko hyppäsi tuolilta pöydälle ja puhui: "lykkää kulta-taltrikkis lähemmäksi, jotta saatamme yhdessä syödä." Tuon hän toki teki, mutta selvästi näkyi, ett'ei hän sitä mielellään tehnyt. Sammakolle kyllä ruoka makealta maistui, mutta tytön tarttui kurkkuhun melkein joka suu-palanen. Viimein puhui sammakko: "jo nyt olen tarpeekseni syönyt ja olen väsyksissä, kanna minut huoneheses ja valmista silkki-vuotees, sinne maata pannaksemme." Silloin rupesi kuninkaan-tytär itkemään, hän pelkäsi tuota kylmää sammakkoa, johon hän ei uskaltanut edes koskeakkaan, ja joka kuitenkin nyt oli makuu-sijaksensa saava hänen kauniin puhtaan vuotehensa. Mutta vihastuen sanoi kuningas: "joka on sinua auttanut, jolloinka olit hädässä, sitä et sinä saa jälkeen-päin halveksia." Silloin tyttö sammakkoon tarttui kahdella sormella ja kantoi sen ylös huonehesensa, jossa hän sen laski nurkkahan. Mutta kun hän vuoteella makasi, tuli se köntien sekä saneli: "olenhan väsyksissä ja tahdompa nukkua yhtä hyvästi kuin sinäkin: nosta minut sinne tykösi taikka valitan isälles." Tästä tyttö silmittömäksi suuttui, nosti sammakon laattialta ja viskasi voimainsa takaa sen vasten seinää: "tuossa nyt olet levon saavuttava, sinä ilkeä sammakko."
ellauri258.html on line 558: Sitten he näkivät Yama-Uban, "vuoristohoitajan". Legenda kertoo, että hän ottaa kiinni pieniä lapsia ja imettää heitä jonkin aikaa ja nielee sitten ne. Yama-Uba ei tarttunut meihin, koska hänen kätensä olivat miehitettynä mukavan pienen pojan kanssa, jonka hän oli juuri menossa syömään. Lapsi oli tehty ihanan kauniiksi vaikutuksen tehostamiseksi. Haamu, joka leijui ilmassa jonkin matkan päässä haudan yläpuolella... Sei silmiä! sen pitkät hiukset riippuivat irti; sen valkoinen viitta leijui valona kuin savu. Ajattelin erään oppilaani sävellyksen toteamusta haamuista: "Niiden suurin erikoisuus on, että heillä ei ole jalkoja." Sitten hyppäsin uudestaan, asian takia, aivan äänettömästi, mutta erittäin nopeasti, ja se iski minulle olematonta silmää.
ellauri275.html on line 272: Ja hyppäsi ylös kuin leijona tää Bgachiashvili, Lähde menee!
ellauri275.html on line 317: Anteeksi säädytön kysymykseni: Raivostunut hyppäsi Bgachiashvili,
ellauri275.html on line 365: Itse, kuin lintu, takapuoli hyppäsi ylös ...
ellauri276.html on line 651: Two more little devils jumped over the wall, (whistle) Kaksi muuta pientä pirua hyppäsi seinän yli, (pilli)
ellauri282.html on line 587: Vuonna 1895 Masefield palasi merelle tuulettimella, joka oli tarkoitettu New Yorkiin. Halu tulla kirjailijaksi ja merenkulkijan elämän toivottomuus kuitenkin valtasi hänet, ja New Yorkissa hän hyppäsi laivasta ja matkusti ympäri maaseutua. Hän asui useita kuukausia kulkurina ja ajelehti satunnaisten töiden välillä, ennen kuin palasi New Yorkiin ja löysi töitä baarimikon assistenttina.
ellauri282.html on line 668: hyppäsin ojaan ja ylitin kesannyksen:
ellauri310.html on line 325: hän yöpyi hotelleissa ja hyppäsi pois maksamatta. Hän vietti suurimman osan
ellauri315.html on line 428: Vaiheessa, jolloin kreikkalaiset tarvitsivat kipeästi ruokaa, he päättivät hyökätä puulinnaan, jossa tiedettiin olevan elintarvikkeita. Linna kuitenkin sijaitsi kukkulalla metsän ympäröimänä. Xenophon käski pieniä joukkoja miehiään ilmestymään kukkulalle; ja kun puolustajat heittivät lohkareita ja linkosivat lypsämättömiä lehmiä, sotilas hyppäsi puihin, ja hän "teki tätä niin usein, että vihdoinkin hänen edessään makasi melkoinen kivi- ja nautakasa, mutta hän itse oli koskematon". Sitten "toiset miehet seurasivat hänen esimerkkiään ja tekivät siitä eräänlaisen pelin, nauttien sen tunteesta, joka oli miellyttävä sekä vanhoille että nuorille, seurustelu hetken vaaraa ja sitten nopeasti paeta sitä."
ellauri316.html on line 362: Isälläni oli oma asuintila, huone kuuluisassa kirjailijoiden talossa Lavrushinsky Lane -kadulla.Noihin aikoihin lähes koko Moskova asui yhteisasunnoissa, harvoilla onnekkailla oli erilliset asunnot, mutta yhteisasunnot olivat erilaisia.Isoäitini ja minä olimme tavallisimpia, meillä oli paljon kaappeja ja aikataulu kylpyhuoneen ovella, mutta isäni pidettiin eliittinä, koska siellä asui vain kaksi kirjailijaa: Arkady Nikolaevich Vasiliev ja Viktor Borisovich Shklovsky.Totta, heidän huoneensa eivät olleet missään pienempiä, kapeita, kuin penaalit.Istuakseen pöydän ääressä isäni hyppäsi sängyn yli.Mutta hänellä ja Viktor Borisovichilla ei ollut aikataulua kylpyhuoneessa, he eivät riidelleet keittiössä ja avasivat rauhallisesti oven omille ja muiden vieraille.
ellauri345.html on line 231: Sitten hyppäsin ylös ja raivosin ja kiroin,
ellauri365.html on line 182: , jota olin janoinen. Sydämeni hyppäsi; hulluus Dont j’avais soif. Mon cœur bondit ; une folie
ellauri382.html on line 738: Venäjä pommitti taas Venäjää - IL seuraa sotaa. Yhdysvaltain ulkoministeri Antony Blinken on vieraillut tällä viikolla Ukrainassa. Putin vierailee loppuviikosta Kiinassa. Zelensky on perunut kaikki vierailunsa. Yhdysvaltain ulkoministeri hyppäsi lavalle ukrainalaisessa baarissa ja tarttui housuistaan kitaraan. Kaikki taistelevat, ei Ukrainan, vaan vapaan maailman puolesta, Blinken korjasi. Everybody is kungfu fighting. Venäläisryhmä Vapaan Venäjän Legioona taistelee Ukrainan muukalaislegioonan alaisuudessa. "Otamme maamme (Venäjän) takaisin nykyiseltä regiimiltä sentti sentiltä," Vapaan Venäjän legioona ilmoitti Telegramissa uutistoimisto Reutersin mukaan. Taas lähtee valkokaarti jäämarssille.
ellauri384.html on line 266: Kun Solon näki heidän purjeensa tulevan Salamista, hän korvasi naiset parrattomilla miehillä, jotka olivat pukeutuneet naisten vaatteisiin. Kaukaa katsottuna megarialaiset eivät erottaneet khitoneista pullottavia makkaroita. He laskeutuivat maihin ja ankkuroivat aluksensa ja hyppäsivät veteen innokkaina päästäkseen naisiin. Viimeinen asia heidän mielessään oli puolustus, ja jokainen heistä tapettiin. Sitten ateenalaiset purjehtivat salamijahtiin megaralaisten laivoilla ja saivat izelleen kaiken makkaran.
ellauri390.html on line 262: Anna Chechevinskaya, kuten Natasha hänelle selitti, karkotetaan kotoa äitinsä toimesta, hänellä ei ole minne mennä, hänestä tulee prostituoitu Chukha (romaanin esipuheessa Krestovsky puhuu häntä järkyttävästä tapauksesta, kun useat huorat revittiin vaatteet hyppäsivät ulos bordellista erittäin köyhällä alueella, juomalaisen miehen jahtaamana, ja yksi heistä kiroili äänekkäästi puhtaalla venäjällä, lisäten silloin tällöin samoja puhtaita ranskalaisia ​​lauseita). Pitkään aikaan muiden hahmojen kanssa miehitetty lukija ei tiedä ollenkaan, mitä hänelle tapahtuu. Natasha, joka jatkaa kostoaan ja haluaa paeta orjuudesta hinnalla millä hyvänsä, varastaa Tšetševinskien kaikki rahat ja arvoesineet ja piiloutuu ulkomaille rakastajansa, lahjakkaan, köyhän ja täysin voimattoman puolalaisen taiteilijan luo. Sillä välin pieni Masha, Annan tytär, on kasvanut yksinkertaisten kyläläisten kanssa, ja Amalia Potapovna aikoo käyttää häntä liiketoiminnassaan. Itsestään mitään tietämättä Mashasta tulee isänpuoleisen veljensä, nuoren prinssi Vladimir Shadurskyn rakastajatar, joka on kyllästynyt joutilaisuuteen ja jolla on siksi asioita, kuten hänen isänsä kerran teki. Prinsessa Shadurskajan ja hänen johtajansa Mordenkon aviottoman pojan Vanya Veresovin kohtalo on aivan yhtä toivoton. Masha ja Vanya tapaavat Pietarin slummeissa, mutta tietämättä mitään tarinoistaan, heidän kohtalonsa yhteenliittymisestä ja samankaltaisuudesta he eivät ole edes kiinnostuneita toisistaan. Oltuaan yön hylätyssä proomussa kovassa kylmässä talvella ja jaettuaan viimeiset pennit, he pelastuvat kirkossa, mutta aamulla he lähtevät eri suuntiin. Kirjoittaja itse kirjoittaa, että ehkä, jos heillä ei olisi ollut niin vaikeaa selviytyä, he olisivat kiinnittäneet huomiota toisiinsa - mutta näin ei tapahtunut. Olosuhteet, joissa he joutuvat tuhoamaan sekä rakkauden että rakastumisen, heissä ei ole sijaa tunteiden ilmenemismuodoille. Pietarin slummejen asukkaiden elämä on tuskallista ja täynnä kärsimystä, sellaisesta elämästä eroaminen nähdään onnellisena vapautuksena (tarina prostituoidun tyttärestä Ratista, joka on työskennellyt bordellissa 12-vuotiaasta asti vanhat kerjäläiset, vuokralapset käsissään vadelmapellolla;
xxx/ellauri010.html on line 302: Samainen paskiainen hyppäsi vasempaan silmään,

xxx/ellauri056.html on line 186: ”Mulla tökkii heti kuvailut siitä, missä kaikki tapahtuu. Mä olen paljon kiinnostuneempi ihmisten välisistä tunteista. Jos kirjassa on hillittömän pitkä kuvaus vaikka siitä, miten ruusut kukkii, luen sen kursorisesti läpi. Lapsena hyppäsin kylmästi yli.”
xxx/ellauri104.html on line 929: Helpotus: Seuraavana päivänä opettaja katsoi paperia ja huusi ääni väristen: ’Nyt menen ilmiantamaan sinut poliisille. Katsotaan sitten, auttaako Jumalasi sinua!’ Tämän sanottuaan opettaja lähti koulun pihaan, hyppäsi pyöränsä satulaan ja polki tielle. Mutta hän ei päässyt pitkälle. Ajaessaan koulun portin ohi hän putosi yhtäkkiä pyöränsä päältä – hänen sydämensä pysähtyi ja hän kaatui kuolleena maahan. Lapset katselivat luokan ikkunasta ja näkivät tämän. He juoksivat ulos ja kerääntyivät järkyttyneinä opettajan ruumiin ympärille. Sitten yksi huusi kovalla äänellä ja toiset yhtyivät hänen huutoonsa: ’Jumala on ehdottomasti olemassa! Jumala on ehdottomasti olemassa!' Allah akbar! Allah akbar!”
xxx/ellauri116.html on line 471: Michael Canfieldin kohtalo oli kuolla prinssin tavoin. Michael hyppäsi vuonna 1969 lentokoneesta matkustaessaan New Yorkista Lontooseen. Lentokoneen noustua 43-vuotias Michael sai sydänkohtauksen, jonka oli aiheuttanut ilmeisesti alkoholin ja lääkkeiden yhteiskäyttö. Hän kuoli tietämättä lopullista totuutta. Niinhän me kaikki. No kyllä se sitten selviää.
xxx/ellauri167.html on line 106: Fearless we sprang, as to a blazoned throne, Pelottomasti hyppäsimme etuistuimelle,
xxx/ellauri173.html on line 217: Vuoden 161 Olympian kisoissa Peregrinos ilmoitti, että hän polttaisi itsensä julkisesti seuraavissa kisoissa. Hän toteutti lupauksensa: vuoden 165 kisojen viimeisenä yönä hän hyppäsi hautajaisrovioon, jonka oli sytyttänyt kaivamaansa kuoppaan, joka sijaitsi 20 stadionia eli noin 3,7 kilometriä Olympiasta itään. Lukianos, joka oli paikalla, todisti tapahtunutta, sillä hän oli kuullut Theageneen ylistävän opettajansa aikomuksia etukäteen. Paikalla oli myös paljon muita silminnäkijöitä. Selfieitä otettiin mutta ne eivät ole säilyneet.
xxx/ellauri177.html on line 154: Sergellä seisoi hirmuisesti keskellä huonetta, kaksi ikkunaa auki, hän pysyi vapisemassa pelosta, joka sai hänet piilottamaan päänsä käsiinsä. Joten koko päivä huipentui tähän mielikuvaan blondista tytöstä, jolla oli melko pitkät kasvot, siniset silmät? Ja koko päivä meni sisään kahdesta avoimesta ikkunasta. Kaukana oli punaisen maan lämpöä, suurten kivien, kivissä kasvavien oliivipuiden, polkujen reunalla käsiään vääntävien viiniköynnösten intohimoa; lähempänä, se oli ihmisen hikeä, jonka Artaudista toi ilma, hautausmaan mauttomat tuoksut, kirkon suitsukkeiden tuoksut, jotka vääristyivät rasvahiuksisten tyttöjen hajuja; siellä oli vielä lannan höyryjä, aittapihan sumua, tukahduttavia bakteereita. Ja kaikki nämä hengitykset virtasivat sisään samaan aikaan, samassa tukahdutuksessa, niin ankarassa, sellaista väkivaltasta turvotusta, että se tukahdutti hänet. Hän sulki aistinsa, hän yritti tuhota ne. Mutta ennen häntä Albine ilmestyi jälleen kuin suuri kihokki, kasvatettu ja koristeltu tällä maaperällä. Hän oli tämän saastan luonnollinen kukka, herkkä auringossa, joka avasi valkeiden hartioidensa nuoren silmun, niin onnellinen eläessään, että hän hyppäsi sen varresta ja lensi suuhunsa tuoksuen sitä pitkällä naurullaan. Pappi huusi. Hän tunsi palovamman huulillaan. Se oli kuin tulisuihku, joka oli virzannut hänen suonissaan. Sitten hän turvaa etsiessään heittäytyi polvilleen Tahrattoman sikiämisen tahraantuneen patsaan eteen ja huusi kädet ristissä: - Neitsyiden pyhä neitsyt, rukoile puolestani! Päästä minut pikapikaa pukille!
xxx/ellauri177.html on line 238: Hän juoksi niin kauan kuin tyttö halusi, taputti jalkojaan jäljitellen kavioiden ääntä. Albiino napsautti kieltään, hän oli ottanut Sergein kaksi lettiä, joita hän veti kuin ohjia, heittääkseen hänet oikealle tai vasemmalle. "Tuolla, siellä olemme", hiän sanoi ja potki häntä poskelle. Hiän hyppäs maahan, kun hän hikoili, nojas puuta vasten hengästyxissä. Joten hiän nuhteli häntä, hiän uhkasi olla hoitamatta häntä, jos hän sairastuisi uudelleen. -- Joten jätä se! Se teki mulle kutaa, hän vastasi. Kun olen saanut kaikki voimani takaisin, razastat mulla koko aamun...
xxx/ellauri177.html on line 607: Niinpä hän nöyrtyi tunteja, päiviä odottaen helpotusta, jota ei tullut. Turhaan hän asetti itsensä Jumalan käsiin, tuhosi itsensä hänen edessään, toisti tehokkaimmat rukoukset kylläisyyteen: hän ei enää tuntenut Jumalaa; hänen lihansa, vapautettu, halusta yllytetty; rukoukset, jotka nolostuivat hänen huulillaan, päättyivät saastaiseen änkytykseen. Hidas kiusauksen tuska, jossa uskon armeijat putosivat yksi kerrallaan hänen epäonnistuneista käsistään, missä hän ei ollut muuta kuin inertti aine intohimoiden kynsissä, missä hän näki kauhuissaan omaa häpeää ilman rohkeutta nostaa sormea ​​karkottaaksesi synnin. Sellaista hänen elämänsä oli nyt. Hän tiesi kaikki synnin hyökkäykset. Ei kulunut päivääkään ilman, että häntä olisi testattu. Synti otti tuhansia muotoja, tuli sisään hänen silmiensä kautta, hänen korviensa kautta, tarttui häneen kasvotusten kurkusta, hyppäsi petollisesti hänen harteilleen, kidutti häntä hänen luihinsa asti.
xxx/ellauri179.html on line 177: Huoh. Ekalla lukemalla en jaxanut paarustaa Ernun beigeä dialogia Pariisia pitemmälle vaan hyppäsin yli koko Epsanjan ja sonnitaistelupaskan suoraan loppulukuun. Ei Kaken kikkeli näytä parantuneen, siitä tuli vaan suursyömäri kuten eunukeista yleensäkin, ja "Lady Ashley"sta alkaa kehkeytyä rappioalkoholisti. Kiinnos. San Sebastianissa on kuitenkin kiva kelliskellä hiekkarannalla, sen tiedän, olen izekin ollut siellä. Aqua patatas, coca coola!
xxx/ellauri201.html on line 68: Eino jurotti lauteella kuin äkäinen pässi, näki naamasta, ettei sitä miellyttänyt minun temppuni. Pekka sieltä lauteelta ensimmäisenä alas hyppäsi, että kellit heilahtivat! Nauroi vain minulle hilpeästi ja kävi alalauteelle mahalleen. Minä aloin pestä, kunnolla jynssäsin, hyvähän minä olin pesemään. Aina se Kustin-käppyräkin minua tässä hommassa kehui, vaikkei missään muussa oikein kehunutkaan. Isokukko-Uljas huusi ylälauteen hämäristä, että emäntä pesee etupuoleltakin. Pekkaa nauratti, kääntyi selälleen. Olin minä jo niin rohkeaksi tullut, etten pelännyt vaan pesin, kun käskettiin. Muut paikat pesin, mutta muniin jätin koskematta. Riitti sentään ja Pekka kiitosta antaen nousi alalauteelta. Heti sen perästä hyppäsi alas Hemmi, karvainen mies oli sekin. Hemmillä olikin semmoiset pallomunat. Ja minä pestessäni pohdiskelin, mahtoiko tuommoinen mulkku naimapuuhia varten kovinkaan kasvaa. Pieneltä se nyt ainakin näytti. Pienehköt rippuset oli sillä Villelläkin, nuorella miehellä, jonka minä seuraavaksi pesin, kuurasin kunnolla.
xxx/ellauri225.html on line 170: Akaan talous perustui käteiseen, ei luottoon. In Cod we trust, all others pay cash. Tää lukee taalan setelissä. Akaan porukat on ilmeisesti ketkuja. Raakoja, primitiivisiä ja tyhmiä. Epäluuloisia, eivät hellitä papusäkistä. Penan Tero ja Teron Pena oli homoja, niinkuin Enkidu ja Gilgamesh. Tero kuoli käsikähmässä ja sen kunniaxi Pena hyppäsi yli reelingin huutaen: Goodbye everybody!
xxx/ellauri231.html on line 423: Jenkit halusivat Buninin sodan ajaxi Nykkiin mutta se menikin niillä rahoilla Grasseen, kasvatti vihannexia ja söi kissoja ja koiria. Vuonna 1942 Villassa vieraileva toimittaja kuvaili Buninia "laihaksi ja laihtuneeksi mieheksi, joka näyttää muinaiselta pariisilaiselta". Ivan Bunin oli vankkumaton naisten vastustaja ja kutsui Adolf Hitleriä ja Benito Mussolinia "raivotuiksi apinoiksi". Kerran Pariisin Neuvostoliiton venäläisen teatterin yleisössä Bunin huomasi istuvansa nuoren puna-armeijan everstin vieressä. Kun jälkimmäinen nousi ja kumarsi ja sanoi: "Onko minulla kunnia istua Ivan Aleksejevitš Buninin vieressä?" kirjailija hyppäsi jaloilleen: "Minulla on vielä suurempi kunnia istua suuren puna-armeijan upseerin vieressä!" hän vastasi intohimoisesti.
xxx/ellauri235.html on line 787: Up jumped the cunning spider, and fiercely held her fast. Kiero hämähäkki hyppäsi, ja verkkoihinsa kietoi sen.
xxx/ellauri251.html on line 450: And I with gathered raiment from the bed Ja mä hyppäsin helmat sylissä petiltä
xxx/ellauri259.html on line 717: Illan aikana juhlatunnelmaa pitivät yllä maan ex-ykkösartistit. Lavalle hyppäsivät laulajat Paula Koivuniemi, Vicky Rosti ja Mikael Konttinen. Tilaisuuden juonsivat Baba Lybeck ja Klaus Thomasson.
xxx/ellauri268.html on line 473: Ystävysty heidän kanssaan, kuu sanoi kuin rapu, joka hyppäsi hiänen minihameensa alle, hänen tyttärensä sisälle, syöttötuoli, odottaa muroja ja paahtoleipää. Millainen tyttö hänestä tulikin, pajupuu, siunaus tuulelle, hänen perheelleen. Siellä hän on nyt naimisissa, hiän on paxuna, ja aloitamme tarinan alusta, sanoi hiänen isänsä maljan onnelle siitä, keitä olemme ja keitä meistä tulee, kun muutos uudessa malli sedanissa ruoskii sen moottoritiellä kohti seuraavia sukupolvia, yksi toisensa jälkeen alkuperäisilä Mvskokeen mailla, jotka ovat edelleen täällä vaikka ei enää juuri myskokeja. Kukaan ei mene minnekään, vaikka me aina lähdemme ja palaamme. Se on seremonia. Emme mene kauas, vain pihan perälle.
xxx/ellauri287.html on line 267: - Emme koskaan! Pidätkö meitä pilkkanasi, ukko! - Diego hyppäsi tuoliltaan raivoissaan kuin piru olisi tullut hänen sisäänsä. Silloin pääjohtaja vain teki rauhallisen eleen turvamiestensä suuntaan, ja minä ja Keiichirō... Tunsimme aseen piiput takaraivoissamme.
xxx/ellauri292.html on line 186: Seuraavana päivänä Tekla sidottiin raivokkaaseen leijonaan ja kulki kaupungin läpi. Vaikka jotkut tuomitsivat hänet pyhäinhäväisyydestä, toiset naiset kaupungissa protestoivat hänen tuomionsa epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Silti Tekla riisuttiin (taas!) alasti ja heitettiin areenalle, jossa leijona suojeli häntä karhulta joka kuoli tappaessaan Aleksanterille kuuluneen leijonan. Uskoen, että päivä areenalla olisi hänen viimeinen tilaisuutensa kastaa itsensä, Thecla hyppäsi nakupellenä vesialtaaseen, joka sisälsi raatelevia hylkeitä (tai merivasikoita, joissakin versioissa tarinasta). Tapahtui ihme, ja kaikki hylkeet tappoi salama ennen kuin he ehtivät syödä sen. Lisää ihmeitä tapahtui Theclan oikeudenkäynnin aikana, kun areenalla olevien naisten hajuvedet hypnotisoivat pedot, jotta ne eivät vahingoittaisi Teklaa, ja kun tuli säästi hänet raivoavista häristä (sonneista?). Thecla vapautettiin, kun kuningatar Tryphaena pyörtyi ja Aleksanteri anoi kuvernööriltä armoa uskoen, että kuningatar oli kuollut. Kuvernööri kuuli Teklan puhuvan kristitystä Jumalasta, käski hänet suihkuun ja pukeutumaan ja päästi hänet kaupungin iloisten naisten luo.
xxx/ellauri305.html on line 97: Kun Brownin ruumis löydettiin seuraavana päivänä, Gillette pidätettiin läheisessä Inletin kaupungissa New Yorkissa. Oikeudenkäynnin puolustaja väitti, että Grace oli hämmentynyt ja hyppäsi yhtäkkiä veneestä veteen, vaikka hän oli täysin pukeutunut. Gillette todisti: "Puhuimme vielä vähän, sitten hän nousi ylös ja hyppäsi veteen, vain hyppäsi sisään."
50