ellauri002.html on line 2112: Ja kyyneleissään hymyy huhtikuu,

ellauri005.html on line 855: Jumala taivaassa hymyy,

ellauri018.html on line 1175: Se ampuu surutta roistovaltiot ja hymyy henkiinjääneille.

ellauri055.html on line 582: Atkinsin dieetti ja vegeily ovat äärimmäisyysaatteita jotka vetävät Pirren suuta hymyyn molemmat. Perinteinen lihakeitto välttää sekä Skyllan että Kharybdixen.
ellauri110.html on line 554: Apollo saapuu ja hymyy. ja tekijän terveydellä, utuneitoa tummatukkaa,
ellauri132.html on line 543: her mouth curved into a smile hiänen suunsa kaartui hymyyn
ellauri393.html on line 152: Totuus: Ehkä Dalai Laman valokuvissa nähdyn hymyyn takana onkin kuusinumeroinen palkka, jota hän sai Yhdysvaltain hallitukselta 1960-luvulla. Julkiseksi tehtyjen tiedusteluasiakirjojen mukaan hän ansaitsi 180,000 dollaria, kun CIA rahoitti Tiibetin vastarintaa 1,7 miljoonalla dollarilla vuodessa. Tarkoitus oli häiritä ja haitata Kiinan infrastruktuuria.
ellauri405.html on line 100: - Jack, hän sanoi Jack Nicholsonin astuttua työhuoneeseen. Lensitkö yxin yli käenpesän? Tiedän, että haluaisit lukea minulle, mutta minä haluan opetella lukemaan itse. Hän katsoi pitkään paperia. Hän luki sen varmaan moneen kertaan ja harkitsi jokaista sanaa. Hänen huulensa liikkuivat äänettömästi ja levisivät sitten hitaasti hymyyn. Täytyy sanoa, että amiraali Ellingsworth ei ole monisanainen. Tässä seisoo että jees poks pallinaama, holirei söör. Ellen erehdy. Kazo sinä.
xxx/ellauri104.html on line 837: En päivääkään vaihtaisi pois. Kun ajan vain yölinjallain. I walk the line veti Jussi Käteinen. Kaunis iäni tuolla Rautavuaralla, Maija huomautti Paavolle ja suki ryppyjään hymyyn kuin kanahaukka höyheniä.
xxx/ellauri175.html on line 824: "Näin", jatkoi Edison, "työ on tehty, ja voin päätellä, että se ei ole turhaa simulaakkaa. Sen vuoksi, sanomme, lisätään sielu ääneen, eleeseen, intonaatioihin, hymyyn, rakkautesi olevan elävän naisen kalpeuteen. Tässä kaikki nämä asiat olivat vain kuolleita, järkeviä, pettäviä, huonontuneita: heidän verhojensa alla kätkee nykyään naisellinen kokonaisuus, jolle tämä epätavallinen kauneus ehkä kuului, koska hän osoitti olevansa sen elävöittämistä arvoinen. Siten keinotekoisen uhri on lunastanut keinotekoisen! hän, joka hylättiin, petettiin alentavan ja säädyttömän rakkauden vuoksi, on kasvanut näkemykseksi, joka pystyy inspiroimaan ylevää rakkautta! se, joka iski sen toivossa, terveydessä, omaisuudessaan, itsemurhan seuraukset, käänsi itsemurhan pois toisesta. Äännä nyt varjon ja todellisuuden väliltä. Luuletko, että tällainen illuusio voi pitää sinut tässä maailmassa ja olla elämisen arvoinen?
xxx/ellauri201.html on line 56: Hyvin muistan senkin illan, kun Isokukko-Uljas meidän pirtin ovesta sisään astui. Oli sillä kokoa kerrakseen, semmoinen jyhkeä uros se oli, melkein kaksimetrinen. Jäi se Einokin sitä pienemmäksi, se metsätyömies, joka minua siihen aikaan omanaan piti ja minun kamarissani öisin kävi hoitamassa isännän hommia, kun ei siitä ukonturakkeesta, vanhasta aviollisesta miehenpuolestani Kustista, siihen hommaan ollut. Kun se Isokukko-Uljas talvitamineitaan siinä alkoi riisua ja tummapartaisen naamansa kaulahuivien alta näkyville toi, niin kyllä siinä semmoinen kunnioitus huokaisi läpi tuvan. Kyllä ne nuoremmat tukkisavotan miehet sitä heti ylöspäin katsoivat, oli se vaan semmoinen karju että. Eino niistä vaan uskalsi kyselemään, olikos tulija se uusi työmies, jonka oli kerrottu tulevan. Se ilmoitti Isokukko-Uljas olevansa, matala oli sillä ääni ja vakaat liikkeet. Veti sentään suutaan hymyyn ja jokaista se kädenpuristuksella tervehti. Minuakin puristi isolla kourallaan ja hymysi leveästi. Oli siinä vasta mies! Ai ai ai, en minä siihen ikään mennessä semmoista miestä ollut vielä nähnytkään. Ei ollut Einokaan sen veroinen kuin tämä uusi tulija. Sanoi nimekseen Uljas ja haukkumanimekseen vielä Isokukko-Uljas. Siitä se riemu repesi, kun muut työmiehet nauruun rähähtivät. Vanha ukkoni Kusti, se uivelo, kompuroi siihen kamaristaan ja alkoi marista, että enää ei meille yhtään savotan jätkää oteta kortteeriin. Vaan kun se Uljas ukonrutjakkeen eteen astui ja jyrähti, että hänelle oli paikka jo tästä talosta etukäteen luvattu, niin meni hiljaiseksi se minun eunukkini. Semmoinen kyvytön köntys kun olikin. Minuakin pienempi.
xxx/ellauri201.html on line 62: Hyväkäytöksinen ja rauhallisen varma oli tämä Isokukko-Uljas kaikissa otteissaan. Kyllä se monta kertaa kantoi minulle painavan ves’ämpärin tai työnsi isomman vesisaavin kelkalla kaivolta ovelle, kantoi vielä sisäänkin. Eino ei niitä asioita huomannut, sitä sai aina käskeä ja muitakin miehiä. Kyselivät sitten iltasilla tuvassa, mistä Uljas oli kotoisin. Hämeestähän se kuulemma oli. Kysyivät, oliko sillä heila tai peräti eukko jossakin, ehkä aviolapsiakin, aviottomista lehtolapsista puhumattakaan. Siihen Uljas myhäili, että eukko on ja hyvä onkin. Lapsiakin oli siunaantunut jo seitsemän, nuorimmainen syntyi menneenä kesänä, poikalapsi oikein. Nuoret naimahaluiset miehet vaan lisää kyselivät, että mitenkäs sitten ne lehtolapset. Kai niitäkin oli maalimalla olemassa, niin kuin jokaisella kunnon metsätyömiehellä ja tukkipojalla tiedettiin olevan. Nosti se sellainen miehen arvoa kummasti. Isokukko-Uljas hyvillään naureskeli, että onhan sitä niitäkin tullut alulle pantua, kun oli niin mieluisaa puuhaa se lapsenteko. Miehet nauraa hekottelivat omaan tapaansa, minullakin veti suu hymyyn, mutta käännyin hellan puoleen, etteivät nähneet.
12