ellauri002.html on line 389: Vähän sellasta huumoria mukaan

ellauri005.html on line 787: Valitse siinä vapaasti, revi siitä huumoria,

ellauri005.html on line 798: Miltonin paratiisissa on paljon huumoria,

ellauri009.html on line 1414: Hurtti huumori ja hauska komiikka

ellauri011.html on line 900: Omatekemässä dervissitranssissa Paulo neuvoo nuorta itseään: Puhu sydämellä, sanat on satunnaisia. Niinpä. Seuraa tähteäsi pelotta, tai sit pelolla. Niinpä. Transsin jälkeen Paulo ihan tuntee et sen silmät säteilee, huomaakohan jengi sen. On tässä sentään tahatonta huumoria. Airi Lapinleimu style.
ellauri011.html on line 952:

Kanihuumoria
ellauri011.html on line 956: Mystiikka ja huumori sopivat yhteen kuin Rauharanta ja viina. Kanin huumori on tahatonta.
ellauri011.html on line 961: Ainoo mitä löytyy netistä sanoilla Coelho ja huumori on pilakuvia sen koheloista seinätauluista.
ellauri014.html on line 139: Nyt huomaan yhden ällistyttävän jutun: Richardson on humoristinen. Niin juuri! Siinä on Goldsmithin, Sternen, Fieldingin ja Thackerayn tapaista, vaikka vaimeampaa huumoria. Pamela izekään ei suhtaudu izeensä rusoomaisen vakavalla lärvällä, vaan huomaa nolojen tilanteiden huvittavat puolet. Tää on hiton paljon parempi romaani kuin Julie.
ellauri014.html on line 141: Tulee mieleen se, että kansanluonne muovautuu kansan myötä- ja vastoinkäymisissä. Ennen britti-imperiumia briteilläkin oli huumoria. Ennen maailmansotia saksalaiset oli lempeitä ja runollisia. Siirtomaiden menetyxen jälkeen iberit on olleet vaisuja. Neuvostoliiton perilliset on loukkaantuneen oloisia. Brittien ja jenkkien alamäki tekee niistä vihaisia. Nöyrät suomalaiset koittaa pullistella vieläkin Nokiansa hylyllä. On kuin muurahaiset elefantin selässä, huutaa Salelle: Tapa se, Elmeri! Hui kuinka luotaantyöntäviä kaikki on.
ellauri014.html on line 523: Alaviitteessä R. väittää että Platon on rakastavaisten filosofi, muut ei voi sitä sietää. Hmh. Miten niin sehän oli homo? Aika sietämätön selittäjä Plato on, ja huumoriton myös. Ei se sietänyt runouttakaan. Mut niin on Rusakkokin, naurattaa enintään tahatta, kuten lajitoverinsa Kani. Ehkä rakkaus on vähän niinkuin uskonto, liian vakava asia naurettavaksi, niille jotka on jo uskossa. Idealisti ei voi sietää realistia, eikä toisinpäin.
ellauri015.html on line 264: Ted ja Sylvi vaikuttaa tosi huumorittomilta.

ellauri015.html on line 396: Kyllä sillä oli huumoria ja itseironiaa.

ellauri015.html on line 724: Mix preussilaisilla ei ole minkään valtakunnan huumorintajua? Paizi kolmannen, jonka sieg heil perinteitä nykypolvi kumartaa.
ellauri016.html on line 54: Tosiasiassa el Coyote on vetelä ruikelipaska verrattuna suomalaiseen el Zorroon, jossa sentään on miehekästä menoa, hurttia huumoria ja reimaa panoa. En koskaan alentunut lukemaan kojootteja kuin hätätapauxessa, saati sitten keräämään.
ellauri016.html on line 328: Helenan oli muun muassa tarkoitus olla mukana Jorma Uotisen 50-vuotistaiteilijajuhlakiertueella, joka jouduttiin perumaan koronapelin takia. Helena Lindgren viihtyy sinkkuna. He ovat edelleen niin läheisiä, että Helena käy jopa pesettämässä pikkuhousunsa Jormalla. Uotinen uutuuskirjassaan hehkuttaa Helenaa mm. rasittavaksi ja vaativaksi. ”Vastenmielinen pullanmussuttaja”, Helena kertoo elämäkerrassa ajatelleensa leivosta välipalaksi syövästä Uotisesta. Lindgreniä ja Uotista yhdistää samanlainen huumori ja työväenluokan perhetausta. Toki paljon muutakin, molemmat mm. pitävät jormasta sieltä takaata. Jorman äiti ei pitänyt Helenasta, oli jo tottunut ajatuxeen että jorma hääri etupiässä takapiässä. Jormaa ärsytti Niklaksen äänekkyys ja huomionhakuisuus. Toisaalta Jorma osasi hemmotella hyvin valituilla lahjoilla. Jorma mm. osaa tunnistautua Veikkauxen peleissä, mikä tuottaa Helenalle vieläkin vaikeuxia. Ja mikä tärkeintä: heillä on samanlainen huumori.
ellauri017.html on line 684: Ei ollut Elisalla paljon huumorintajua. Tai sitten aika omituinen sellainen. Ehkä suolavesi nosti verenpainetta. No, kalju on monelle julkkixelle arka paikka, ota vaikka Pekkarinen. Mut oishan se voinut käyttää tupeeta tai hattua. Siis Elisa.
ellauri018.html on line 613: Charlotte oli et TLDR. Piti Pamelaa omahyväisenä. Arveli et isät osti kirjaa tyttärilleen. Tuskinpa. Kyl tää oli nimenomaan naisten suosikki. Säädyttömänä pidettiin herrasväissä. Lynn 4 on selkeästi Charlottea fixumpi. Huomaa Richardsonin huumorin, ja vetää hyvän paralleelin Games of Thronesiin. Tää oli myös jatkis, valistusajan saippuaa. Games on ihan samaa tuubaa tänä päivänä, ehkäisyn ajan moraalilla.
ellauri018.html on line 663: Nyt on päivänselvää, ettei tää ole niinkään conduct book, kuin chick littiä! Selkeesti painii samassa sarjassa kuin Bridget Jones ja himoshoppaaja. Fixu, toimelias ja lannistumaton ja siitä huolimatta vielä reilu ja huumorintajuinen nainen panee päihin ihan vaan hyvällä nipulle kierohkoja ihmisiä, miehiä ja naisia, pyörittää niitä mielensä mukaan kuin naru-ukkoja.
ellauri020.html on line 323: Entä homeerista naurua, sellaista joulupukin hohotusta, polviin lyöntiä? Ei sitäkään. Tahatonta huumoria. Muunlaista ei tästä juuri löydy. Rahanteko ei ole naurun asia. Yritetään tosissaan. Jos kiivetessä naurattaa voi luiskahtaa. Naurakaa te jotka olette alamäessä. Me nauretaan sit teille kun on päästy kasan päälle.
ellauri020.html on line 563: Se muistuttaa yllättävän paljon lippalakkipäistä CIA-gangsteria Ottoa Wanda-leffasta. Aikakausikin on sama. Mikä se keskimmäinen vaihtoehto oli? Nobody calls me stupid! Suhtautuu britteihin samalla ymmärtäväisellä huumorintajulla. Vaatii niiden työelämältä jenkkimäistä joustoa. Brexitissä se on luvassa. Jenkkipurkan lailla saavat kohta venyä. Pure jenkki.
ellauri020.html on line 679: Akulle ja Natalielle tuli bänet ja Aku heiluu poikamiehenä muttei laske irti Koljasta, ihan kiusalla. Mut sit Lontoossa tärppää: entinen hiihtohissin komee viikinki, se rags to riches lehtikeisari, se jolta paloi perhe siis, on vapaalla jalalla. Se on pitkä kuin joulukuusi, ja näin vanhempana ei enää liian nätti, sillä on nyt enempi kiloja ja luonnetta. Ja osaa sanoa dobry den tshekiksi. Se on hurjan menestyvä ja miehekäs, mutta silti hellä, huumorintajuinen ja säälivä. Kaikin puolin kuin kovakavioinen mutta ihanan pehmeäturpainen luupää hevonen. Hirn! Iih! Iihahaha. Obladi, oblada, life goes on bra, and sometimes it goes well without a bra. Taas tulee oveen eteen kukkakori, se näyttää olevan kultapossujen standardi tapa sanoa "nussitaax?". Parempi konsti kuin Petsku paran Zanussi tupakka-aski, josta peitetään "Za", näytetään aski pokalle ja sanotaan yksin tein vaan "taaks?". Mutta kalliimpi.
ellauri022.html on line 267: Luisa on aika hyvä hassuttelija. Sillä on koko lailla huumoria, niinkuin LM Montgomerylläkin. Kuin myös Austenilla, Kinsellaa unohtamatta. Se pelastaa tyttöjen kirjat opettavaisuudelta. Aika järeetäkin satiiria sillä on. Kielikellot kuiskii että olis hyvä koko perheelle jos rouva Shaw, hmhmh, pääsisi rauhaan. Luisa näyttää että sitäkin tarvitaan, pitämään toimettomana pörräävä Tomi hengissä. Pikiä halveerattiin, mutta se teki Lean ja Paulin loppuelämästä siedettävää. Saku toi Sirkan elämään sisältöä. Kaikilla on joku tehtävä luojan suuressa ja suht sekavassa suunnitelmassa.
ellauri022.html on line 285: Luisan vahvuuxia on lämpimien tunteiden kuvailu. Se saa ne kuulostamaan naiivin aidoilta. Se onnistuu siinä usein olematta yököttävän äitelä, heittämällä joukkoon vähän huumoria, satiiria tai suopeata sarkasmia. Se pompittaa hellien kohtausten molempia ospuolia tasapuolisesti, mikä tekee niistä jotenkin sympaattisempia. Jokaisessa siassa on pikkuisen likaa, mutta silti söpöt kärsät ja herttaiset saparot.
ellauri023.html on line 549: Miehille on hupaisia kommelluxia kyllä, seikkailuja, kuten Rabelaisilla, Cervantesilla, Voltairella ja Fieldingillä, mutta hassuja sosiaalisia nolauxia, hmm? Jos ne on noloja, ne ei ole hassuja. Ei paljon naurata. Miehet ei järin naureskele izelleen, huonommille miehille ja pelleille kyllä mieluusti, kuha ei tarvi niihin samastua. Ottaa izensä tosi vakavasti. Ne on ääliöitä tylsimyxiä. Apinoillakin on niitä enemmän huumorintajua, kun tiirailevat izeänsä peilistä ja irvivät.
ellauri023.html on line 576: Wittgenstein oli ääliö, eri alojen amatööri, ja kaiken kukkuraxi homo. Kinnunen taisi olla huumormiehiä, Wittgenstein ei vaikuta ihan siltä. Aarne tutki jopa Paavo Haavikon huumoria. Tuskin tuli mikään paksu opus. Ainaskin vino ja kuiva.
ellauri024.html on line 338: Huolestuttavasti alkaa näyttää siltä, että Arska on tolkun mies. Sillä on huumorintajua, ehkä liikaakin, ja se ei ole jumalinen. Lähetti jehovansa kassan kautta saman ikäisenä kuin minäkin. Puoluekanta temokraatti, ei sentään yleistemokraattinen, ihan vaan parlamentaarinen poroporvari. Arskasta ei tullut kirjailijaa, mutta sen muistelmissa on tää sama trokeerytmi. Sillä se ois kai romaaninsakin kirjoittanut, jos ois osannut. Se sanoo että synnintunto ja kunnianhimo tuhoovat ihmisen. Hyvä Arska.
ellauri024.html on line 357: Arska kammoaa julkista esiintymistä, vaikka tykkääkin keekoilla kirjassa. On kuin avantoon pudonnut koira. Arska tykkäs jostain Charlie Chaplinin laulusta leffassa Nykyaika. Putoon kärryiltä, en tiedä mitä laulua se tarkoittaa. Oisko se, jonka sanoissa ei ole mitään järkeä. Mut en mä kyllä tykkää Chaplinista muutenkaan. Se oli aika huumoriton narsisti. Jaa, onkohan Arskakin narsisti? En ihmettelisi.
ellauri024.html on line 451: Arska väsäsi pienen keltaisen kirjasen naurusta. Siinähän se on savolaisena mielestään asiantuntija. Vähän arveluttaa kuitenkin kun se sanoo et huumorissakin on huippuja ja laaxoja. Hyvää makua ja huonoa. Vittuako se sotkee tähän hyvää makua. Aina kun on huippu, joku putoaa, ja se naurattaa. Käyttää vielä tota ällöttävää moraalista me-muotoa. Puuttuu vaan "koko Suomi nauraa":
ellauri024.html on line 463: Jotain luupäistä on silti tässä huumormiehessä, kankeutta kasvantaviärissä leukaperissä, niinkuin usein savolaisten touhuissa. Ne on pirun herkkiä loukkaantumaan, jos jäävät kakkosexi hauskuudessa tai naurun alaisexi suorastaan. Paljastava on sen käsitys, että on huonoakin huumoria ja ala-arvoista komiikkaa. Ei oo, se vaan ei naurata joka sattuu omaan nilkkaan. Tai sit ei nappaa ollenkaan. Normi on joko liian pyhä tai se puuttuu kokonaan.
ellauri024.html on line 467: Huumori on suhteellisuuden tajua, komiikka suhteettomuuden. Siinä se on pienessä askissa, niiden yhdenkaltaisuus ja ero. Huumorilla nauraa izelleen, komiikalla toisten kustannuxella. Izeään ei koomikko voi kutittaa; ei yllätä, ei kutise. Jos liukastuu banaaninkuoreen, se sattuu. Muut nauravat. Jälkeenpäin voi suhtautua siihen huumorilla izekin. Komiikka on ilkeämpää kuin huumori. Komiikka heittää rikki normeja, huumori huomaa ettei ne olekaan niin järin tärkeitä. Koomikoilla oli naurettava kuontalo kuin Biitleseillä, huumori on mikin märkyys arjen kuivuuteen.
ellauri024.html on line 487: Sairaan leima tekee hassusta säälittävän. Sääli ja pilkka sulkee pois toisensa. (Paizi että sana säälittävä on pilkkasana? Ei kuitenkaan humoristinen vaan sarkastinen. "Olet säälittävä" ei ole sääliä. Eikä "mä säälin sua". Ei niissä ole vähääkään huumoria.)
ellauri024.html on line 494: Kahlaan sitkeästi läpi Aarne Kinnusen pientä keltaista kirjaa huumorista ja sen puutteesta. Huumorin ja koomisen keskeräinen kymysys. Se on raskasta luettavaa, koomisista kevennyxistä huolimatta, koska siinä ei hevin päästä puusta pitkään. Kuhan naureskellaan Aarnen tahdissa. Huumorin Herbert Karajan. Vallatonta ja vakavaa savolaisen vääräleuan näkövinkkelistä, näkösmirgelistä, näkösirkkelistä, lainataxemme AVS:n muukalaisvihaista nimismiestä Vesilahdesla. (Nää muistiinpanot on suunnilleen yhtä hajanaisia kuin Aarnen oma suolennos. En pyydä anteexi, ja ihan sama mulle saanko.)
ellauri024.html on line 516: No mix Dante sille virnuili? Zekkasin, jäi epäselväxi. Dante on lähes totaalisen huumoriton henkilö. Ne helvetin pierexivät pirut on ainoo edes etäisesti koominen kohta koko komediassa.
ellauri024.html on line 532: Aarne ize vesittää omat pointtinsa mitääntekemättömäxi. Arskan esimerkkikokoelma pyörii ympyrää, siltä ei synny mitään teoriaa. Irrallisia pointteja. Mut se ehkä haluaakin niin, se haluu mystifioida huumorin et arvostelijat kuten se voi pysyä sen ylipappina. Se ei edes HALUA ettää mikään huumorissa olis ennustettavaa. Miten niin ennustettavaa? Ei kai kukaan meinaakaan että pitäs ennustaa millon joku lohkasee jonkun läpän? Se sen sijaan on hyvinkin ennustettavaa, mikä naurattaa ja ei ollenkaan naurata ketäkin. Aarne ajaa omaa hämärämiesasiaansa vähintään yhtä sinnikkäästi kuin mä tässä omaani, mätkitään kilpaa toistemme olkiukkoja. Aarnen on jo melkein sen isäukon näkönen.
ellauri024.html on line 555: Arska sanoo että hassussa kävelyssä pitää olla 2 tekijää kuin sen rakastamalla Zalilla. Se on kyllä näköharha, pääasia on joku ristiriita odotuxen ja toteutuxen, normin ja siitä poikkeavan käytöxen välillä. Vallatonta ja vakavaa. Professori Irma Rantavaara iskee silmää professori Aarne Kinnuselle professori Ilmari Kohtamäen puhuessa professori Vilho Suomen kansalaispäivällisillä. Makunsa kullillakin, huumorinsa hiirelläkin.
ellauri024.html on line 557: Tärkeämpi havainto on Aarnen pointti että huumori on älytehtävä. Mitä vaikeampi tehtävä, sitä äänekkäämpi nauru kun se ratkeaa. Ekan kerran kerrottaessa, toisen selitettäessä, ja kolmas kun kaskun kärjen vihdoin ymmärtää. Vieraskielisenä vizi naurattaa enemmän kuin omalla. On niin keventynyt olo kun hämmennys on selvinnyt, selvisimpä siitäkin, pääsin mukaan jengiin nauramaan. Siitähän selittyy myös mixi vähäeleinen vizi on parempi kuin hirmu osoitteleva. Puskafarssit on maalaistolvanoita varten.
ellauri024.html on line 586: Pahempi vielä on että nykyiset koomikot eivät yxinkertaisesti osaa. Osaavat vaan matkia, vääntää naamaa, sokeltaa teennäisen huonosti, hohottaa. Kerta kaikkiaan huonoa huumoria, aivan kelvotonta. Puuttuu taito, osaaminen, taju, maku ennen kaikkea. Aaro Hellaakosken komiikkakin on lapsekasta. Aarne ei tohdi antaa esimerkkejä huonoista vizeistä, ettei joku suutu.
ellauri024.html on line 612: Eli on 2 koomista, kiltti me ja ilkeä ne, naurattava ja naurettava, hilarios naura sinäkin ja ridiculus kato tota, harmitonta pilaa ja harmillista pilkkaa, polviin lyöntiä ja sormella osoittelua. Koomiselle nauretaan, ironinen nauraa, ironiselle kohtalolle vaikka. Sarkastinen vittuilee, irvistelee sarkastiselle huomautuxelle. Humoristi näkee humoristisena tilanteen tai teoxen, huumoria on kaikissa kolmessa. Koomistakin ehkä, paizi ei välttämättä ize humoristissa, paizi tahatonta. Tosi hyvä humoristi näkee koomisuuden izessäänkin. Vaikka peilistä.
ellauri024.html on line 672: Romanssi joka nousi keskiajan lopulla on mätkintää sisältävä naimiseen päättyvä aikuisten satu, kuten Danten komedia täysin huumoriton. Kuten tragedia paizi että päättyy hyvin (jos nyt taivaaseen joutuminen on sitä, mieluummin naiminen). Surin osa romskuista ja videoviihteestä on sellasta lasten ja niiden kaltaisten jännää sankarisatua. Romanttinen komedia on edellisten kahden kombinaatio, rakkauden ja sanallisen ym lievän väkivallan färssiä. Sitäkin on nykyään paljon liikkeellä, se on oma genrensä.
ellauri024.html on line 730: Ize koomikot on tietysti vastakkaista mieltä. Arnulf paha ei oikein tykkää tästä. Sen mielestä toi on vanhanaikaista säätymeemiä. Se haluis nostaa huumormiehen profiilia, korvata ton rumuuden (jota sillä kyllä löytyy ihan peilistä) vaikka älykkyydellä (jolla laarilla sillä taas on lyhyempi kuin se luulee). Mut tollanen arskan peukuttama nokkapokan nokkelikko voittaja on vaan yxi tyyppi huumoria eikä musta lähelläkään parasta.
ellauri024.html on line 737: Pahempa seuraa ellen erehdy, Arska tarjoo komiikan sankarin mallixi jotain Rokan kaltasta vizailevaa tappajaa, joka ei ammu ihmisiä vaan vihollisia. Irtopäitä lentelee, verta ja suolenpätkiä. Kazoo kuin Indiana Jones hölmistyneenä huvittavaa veiziä heiluttavaa rättipää pelleä, vetää rivollin ja ampuu sen hengiltä suoralta kädeltä. Ryhmy ja Romppainen. Asterix ja Obelix. El Zorro ja kenraali Xavier. Jerry Cotton ja Phil Decker. Batman ja Robin. Tintti ja Kapteeni Kapu. Puovo Lipponen ja Kalle Kustaa Korkki. Mikki ja Hessu. Ilmiselvä sankari. Yhdellä ainoalla vantteran jalkansa potkaisulla kenraali lennätti miehen läpi seinäpaneelin. Mies lensi kuin tikkapelin tikka. Miehessä on ainesta lentäjäxi, kenraali huomautti. Revi siitä huumoria.
ellauri024.html on line 746: Juutas on Arnulf pahan mielisankari, siinä on samaa pahanilkisyyttä kuin pikku Aarnessa äidin hameissa, lällällää anaalihuumoria. Hauskin kohta Arskasta on se kun Juutas pieraisee Rosinan leipomaan korvapuustiin ja nauraa vielä päälle hyvillään. Ruokasotaa kuin jenkkiteinileffassa. Jumalan viljaan paskantaa. Ansaizis korvapuustin, luunapin tai nenäpiuvin. Äiti suuttuu, se on syntiä. Aarnen isä potkas pottukattilan pihalle. Se jäi Aarnen mieleen miehen mallina. Hyvä roolimalli on Juutaskin, siltä oppii miten nähdään herkästi milloin on menty oman yhteisönkin hyvän maun ylize ja kuinka tullaan takaisin ja voitetaan tilanne. Arskakin on juuttaan nopea käänteissään, armoitettu takinkääntäjä, ujo mies mutta esiintyy mielellään omassa yhteisössä.
ellauri024.html on line 754: Se on monitulkintaista myös syvällisemmällä tavalla: olix joku kohtalo hyvä vi paha riippuu arvoista, ja arvoja voi aina kieltää tai muuten väännellä. Sehän se on sitä filosofiaa, joka just synnyttää komiikkaa. Paras huumoripläjäys on sellainen, jonka hauskuus jää just tolla lailla kahden vaiheille. Totta toinen puoli, mutta kumpi?
ellauri024.html on line 772: Aika myöhään Arska herää huomaamaan komiikkaan liityviä tunteita. Eikös ne ole melkein pääasia? Tunteitahan huumorilla koitetan herättää ja hillitä. Humoristi nauraa sille jota rakastaa, ja rakastaa sitä jolle nauraa. Lämpimästi rakastaa ja nauraa. Siitähän se kaikki alkoi: pelästys, ahdistus ja helpotus, en se niin pahaa olekaan, soromnoo. Aarnekin saattaa nauraa kolmekin kertaa samalle vizille.
ellauri024.html on line 782: Arskan miälest komiikka ja huumori on skådespeliä, josta ei tule mitään ilman yleisöä. Ehkä susta, musta voi niitä käteenkin vetää. Yxityinen hauska ja oma elekieli on autistillekin mahdollista, koska ollaan monta monessa. Meitä on siinä poikia, vähintään yliminä, minä ja se. Voi hihittää izexeen kuin Klamydian laivan kapteeni. Siitä voi tulla kyllä väärinkäsityxiä merellä.
ellauri024.html on line 788: Fixut ihmiset (hammaslääkäreitä ja pankinjohtajia, sanoi Mirjam Pylkkänen), hienot premissit (sanoi P.C.), hyvä tarjoilu, parhaat tavat ja käytös, voima ja rohkeus, hauska ja äänekäs seura, iloinen mieli - täähän on kuin Paska-Nalle tai Aarne Suomalaisella Klubilla. Näissä sfääreisä Arskan mielestä paras huumori muka kukoistaa. Mix hemmetisä Aarne kuumuu niin kovasti tosta Zapen knallista ja sen kohotuxesta? Kai se nauroi niille pienenä. On mustakin Monty Python yhä hyvä.
ellauri024.html on line 790: No nyt yhtälö on muuttunutkin muotoon huumori=komiikka+opetus. Mitähän tässä pitäisi uskoa? Koska kirja on käyt kaz loppu, ehkä tätä, tuntuuhan se jo lopettelevan. Laiturin pää häviää usvaan, niin sanoaxeni. Aarnen pylly vilahtaa hetken ja kuuluu etäinen molskahdus. Pitiköhän se kiinni nenästä. Kivenkin lopetus on harras. Kiveen jos lyö varpaansa laiturilta mennessä voi kiroilla hartaasti.
ellauri024.html on line 796: Aarne Kinnusen loppupäätelmä: loppujen lopuxi huumorissa rulaa hyvä maku. Chaplinia monet pitävät julmana. Ja Aarne Kinnusta. Se vaikuttaa joskus vähän hemmolta, jonka elämässä äkkipikaisuus ja julmuus ryöpsähtivät arvaamattomasti.
ellauri024.html on line 811: Nyt en ole vielä jyystänyt Arskan kirjaa huumorista, mut sen mielest ilmeisest huumori=komiikka+tyyli. Aika erilainen näkemys kuin mulla. Musta epäkypsempi. No, makuasioista pitää kiistellä, se on estetiikan tarkoitus. Se pitää kriitikot leivän syrjässä. Se ei saakaan loppua, ei tässä mitään endlösungia ezitä. Jossei tuo nyt lopu, niin suap jatkua.
ellauri025.html on line 726: kaskuilua. "Kaskun kärki lienee siinä..." Joojoo Monika, ei tästä nyt vaan tule mitään, ei naurata, huumori ei yxinkertaisesti oo sun tyylilajia. Löjlighet, siihen sä yllät just ja just.
ellauri025.html on line 802: Huohhuohhuoh. Emmy-Frippe-kidults teema kaikuu kuulokkeista uudestaan, yhtä falskina. Cosmo homppeli menee kihloihin Saschan kaa, mut pettyy kun Sascha osoittautuu flaataxi (siis lepakox). Sai kai kikkeleistä tarpeexeen. Frippe on nincompoop, Emmy-kaniini on huumoriton maalaistomppeli. Saga-Lillin mä nään sielun silmillä Monikan pendangixi ulkonäön puolesta. Ei tää ole mikään epilogi, tää on kertaus. No selvii sentään vielä tarkalleen miten Annelise koppas Abben Angelalta, ja kekä on tän Frippe bastardin pannut alulle (yx dirigentti vaan). Luulikohan Abbe et se oli kengittänyt alkuun Gustenin? Varmaan, kun niillä oli sama kengännumerokin. Nathania sievempi. Nathanilla oli varmaan äidin kavio.
ellauri026.html on line 174: Erasmus oli Thomas Moren, toisen uskollisen katolilaisen ja Lutherin vastustajan, hyvä ystävä. Erasmus ja More jakoivat samanlaisen kuivan huumorin ja älylliset päämäärät. Kirjan nimi Moriae Encomium voidaan tulkita myös nimeksi ”Ylistys Morelle”. Olikohan ne homoja? Ainakin narsisteja? Monitulkintaiset merkitykset kulkevat läpi tekstin. Erasmus ei kääntänyt takkia kuten Martti Luther tai Anna Mauranen, koska sillä oli takki päällä valmiixi väärinpäin.
ellauri026.html on line 461: Oli miten oli, Fima on jo päättänyt että Erasmus on pikku huijari ja narri. Niinkuin kai olikin. Mut ei se silti tarttis jotain huumoritonta jenkki mitättömyyttä osottamaan sitä unitaarisella sormella. Fima lähtee siitä, että jokainen Eran sana on todennäköisesti valetta. Era "lainaa" koko ajan, jopa omastakin taskusta. Tässäkin se muistuttaa erästä toista elämäkerturia, jonka nimi vaatimattomuuden vuoxi jääköön nyt mainizematta. Se löytyy näitten mustelmien etusivulta. Se alkaa ällällä.
ellauri026.html on line 618: Aarne kertoo tämän jutun hauskana huumorikirjassa

ellauri028.html on line 258: Eli huonomminkin voi käydä, ja joka iikalle on oma elämä ainutlaatuinen ja ennen näkemätön (edellisiä ei muista ainakaan, mikä voi sekin olla hyvä asia). Voi siitä huumoria repiä vaikkei mitään uutta, kyllä hyvä läppä naurattaa vaik 300M kertaa kuultuna. Jos 200M kärpästä ei voi olla väärässä, miten sitten 300M vääräleukaa apinaa.
ellauri028.html on line 494: huumorin varjolla. Siihen aikaan se oli vielä mahdollista. Käänsi Peter Englundinkin kirjoja.

ellauri028.html on line 569:

Sotilashuumoria
ellauri028.html on line 640: Ongelma ratkaistu lol!väkivaltaskizo(suomi 24 vertaisarvio:) Oli ihan vitun paska. Ei edes liity mustaan huumoriin.
ellauri029.html on line 419: sulkee muita tekijöitä pois. Tää on vaan huumoripläjäys, läppä läppä,

ellauri029.html on line 697: Av-sihteerin ajankohtaiswizit on nyt 30v vanhoja. Oman wanhuutensa näkee siitä et ne tuntuu wielä aika tuoreilta. 90-luvulla ne olis ollu 60-luvun vizejä. Helmille ne on yhtä outoja kuin 40-luvun sotilashuumori 70-luvulla. Kenraali Kaluuna, kapteeni Kalpa, lommoposkinen kersantti Ärjylä ja alivaltiosihteerit Masi, Viki ja Hönö. Franzen olis varmaan Hönö.
ellauri029.html on line 731: täysin huumoriton heppu, joka työlästyneenä

ellauri029.html on line 820: Kolmikon huumoriuran pituus hakee vertaistaan. Heikuran käsityksen mukaan pidemmän uran on tehnyt vain Väinö Nuorteva, joka julkaisi yli 40 vuotta Uudessa Suomessa pakinoita nimellä Olli. (Heikura oli takuulla lukenut tän Römpsän jutusta.)
ellauri029.html on line 837: Ironia eli epäsuora iva (ennen sanottiinkin salaiva) on huumorin laji. Sana juontuu kreikan sanasta εἰρωνεία, teeskentely, olla olevinaan jotakin mitä ei oikeasti oo. Ironia voi olla sanallista tai sanatonta.
ellauri029.html on line 841: Aarne Kinnunen kertoi pienessä keltaisessa kirjassa, mitä eroa on komiikalla ja huumorilla. Se että joku toinen kompastuu banaaninkuoreen on komiikkaa, se että ize lentää perseelleen on otettava huumorilla (jos kykenee). Röhönaurua vs. ymmärtävää mujetta. Suhteettomuuden vs. suhteellisuuden tajua.
ellauri029.html on line 846: ne siitä tuumaavat, nehän on hampaattomia. Läimitään selkään, naura sinäkin, se oli koomista. Etkös huumoria ymmärrä? Oikeasti uhkaavia pilkataan (turvallisesti puun takaa, jos ne on vahvempia),
ellauri029.html on line 865: Vaikka ironia on huumorin alalaji, se ei ole yksinomaan hauskaa eikä ironian tarkoitus ole aina huvittaa tai viihdyttää. Ironia on joskus katkeraa ja ironinen huomautus voi olla tarkoitettu peitellyksi hyökkäykseksi tai loukkaukseksi.
ellauri029.html on line 889: huumori:komiikka == ironia:sarkasmi?
ellauri029.html on line 891: Ei ehkä ihan nazaa, vaikka lähellä. Ironia on huumoria Wikipedian mielestä (vaan onkohan se sittenkään, ei Sokrates ollut kovin hauska, Platonista puhumattakaan), mut tokko sarkasmi on sentään eräänlaista komiikkaa? Vai onko se? Onx komiikka edes huumoria vai vaan joku alkeellinen esiaste siitä? Onx sarkasmi ironiaa vai vainko osa siitä on? Ota tästä selvää.
ellauri030.html on line 355: Täähän liittyy hauskasti Aarne Kinnusen keltaiseen kirjaan! Leikinlasku kuuluu jokaiseen hyvään näytelmään! Jumalallakin on huumorintaju kohillaan, vaikka raamatusta kazoen ei ehkä siltä näytä. Mun vastaushan on et kysymys on väärin asetettu, ei maailma ole sen paremmin hyvä kuin pahakaan, se riippuu siitä kenen kannalta sitä kulloinkin kazoo.
ellauri030.html on line 577: Schopenhauerin estetiikan Arska nakkas tienoheen rutosti. Se onkin tosi hienostelevaa, porvarillista, Arska on talonpoikainen, agraarihenkisenä tykkää salvoxista ja rukinlavoista. Niistä tykkäs Pirkkokin, ja Calle mukana. Mut hieno taide ei oo vaan kaunista vaan ylevää. Ylentää kauppiaanpojan ylempiin sfääreihin. Taiteet paremmusjärjestyxeen musiikki ja etenkin huilunsoitto ylinnä. Taiteilijanero puuppaa huilulla, puudeli kuuntelee ja ulisee. Tälläsestä tuubasta tykkäs mm. Viivi ja Wagner, Schönberg, Nietzsche sekä symbolistit Baudelaire, Verlaine, Mallarmé, etc etc. Varmaan snobi Paul Bourget myäs. Olix Schopenhauerilla yhtään vizejä? Aika huumorittomalta se vaikuttaa. No oli sillä muutama esimerkkinä, kts sen huumorin filosofiaa.
ellauri030.html on line 693: Eli synnyttämään huumorin filosofiaa. Ao. Standfordin sivusto,

ellauri030.html on line 699: ne usein sanovat että huumorintajua. Sikäli on aika hämmästyttävää,

ellauri030.html on line 703: Sana huumori on tarkoittanut huumoria vasta uudella ajalla. Tähdillä kuten

ellauri030.html on line 705: paragraafi sivuhuomautuxena. Sivullinen päättelis sivumäärästä et huumori

ellauri030.html on line 740: Joku Francis Hutcheson jo huomautti 1750, että ei tää ole koko tarina. Voihan sitä nauraa muullekin kuin muille ihmisille, ei ole pakko olla aina pahanilkinen. (Vaik kyllä se varmaan naurattaa eniten.) Izellekin voi nauraa olematta pahantahtoinen. No se mun nauruteoria että normit naurattaa, onkin tässä suhteessa parempi. Nokkela toiminta on vielä yx naurun aiheuttaja, eikä siinäkään tarvi olla ketään pahista. Jonkinlaista helpotusta sekin on, kevennystä. Tästä päästäänkin huumorin kevennysteoriaan. Nauru on helpotusta, jonkinlaista hydraulista paineen päästöä. No helpotus kyllä usein naurattaa, ainakin helpottunutta. Ympärillä haistelijat ovat kriittisempiä. Tän selityxen esitti Lordi Shaftesbury 1709, kun höyrykone oli kexitty. Tää oli ensimmäinen essee missä huumori tarkoitti vaan jotain hassua. Jännää miten filosofiat muuttuu tekniikan edistyxen mukana. Spencer ja Freud myöhemmin korvas höyryn hermoenergialla, mutta pointti oli sama. Spencerin “On the Physiology of Laughter” (1911) sano et hermoenergia purskahtaa nauruxi kun tietty jännityskynnys on ylitetty. No oikeestaan vasta sitten kun se jännitys laukee vai mitä? Kun ei enää ole pakko pidättää, ja paineen voi päästää alenemaan. Energia tulee pakkautuneista sopimattomista tunteista. Kuten runossa:
ellauri030.html on line 747: John Dewey (jenkit kexi tohon aikaan asioita jotka eurooppalaiset oli aikaa sitten sanoneet) sanoi samaa: nauru on samaa kuin helpotuxen huokaus. Freudin versio on tunnetumpi. Pläjäyxessä Der Witz und seine Beziehung zum Unbewußten se erotti läpän, komiikan ja huumorin. Kaikissa päästetään ilmaa jännityxen jälkeen. (Freudilla huumori on hauskuuden erikoistapaus, eikä kattotermi kuten jenkeillä.) Naurun päästämä energia on pidätettyjen tunteiden pidätyxeen tarvittu; kun vizi on ohi, ei tarvi enää pidättää, kun pidätetyt tunteet pysyy muutenkin kurissa. Ei niitä estoja siis pureta, vaan estojen ilmitulon pidäkkeet. Ne pidätetyt tunteet on panohalu ja vihamielisyys, eli FUCK! FUCK! ja KILL! KILL!. Useimmat vizit koskee sexiä tai kuolemaa. Ganz richtig, Siegmund. Yliminä ohitetaan ja "se" pääsee ääneen hohottamaan.
ellauri030.html on line 796: Kyttyräselkäinen Søren Kierkegaard (1846) lähti kans liikkeelle epäsuhdasta ja piti huumoria filosofisesti tärkeänä. Sillä oli kolme elämänvaihetta, esteettinen, eettinen ja uskonnollinen. Huumori ja ironia varsinkin on esteettisen ja eettisen rajalla. Huumori on viimenen askelma ennen uskoa, se sanoo. Sen mielestä uskonnolliset ihmiset on humoristisia, ja kristinusko on kaikista uskonnoista humoristisin. Kappas vain! Mielipide tämäkin. Totta ehkä, tosin huumori on tahatonta. Perusteluja?
ellauri030.html on line 804: Yllätysmomentti selittää mix vanhat vizit ei niin naurata, vaik ois olleet hyviä. Tarkennuxena: ei ize epäsuhtaa naureta, vaan sen selviämistä. Sitä varten pitää olla vähintään kansakouluiässä. Sitä ennen huumori on nonsenseä, mitä pikkulasten vizit just ovatkin. Suunnilleen samaa luokkaa on sanaleikit: Mae West sanoo: avioliitto on hieno laitos, mutten ole vielä kypsä laitoxeen. Tää on vähän kuin ristisanan ratkomista. Mut tää kattaa taas vaan osan huumorista.
ellauri030.html on line 808: Six ei ole ylläri, että filosofit ei ole järin innostuneet huumorista vieläkään. Nyzen vika on että se on irrationaalista. Ja sitähän filosofit kammoaa kuin ruttoa. Nauru on pelkkää fyysistä nautintoa, niinkuin joku pieru. Santayana, vielä yx sakramenskattu ääliö, oli tällä kannalla. Sapaju, rationaalisena apinana, ei voi pitää absurditeetistä enempää kuin nälästä tai kylmästä. Hömelö, kyllähän se tykkää laittaa jalan peiton alta kylmään ja vetää sen takaisin. Onni on differentiaali.
ellauri030.html on line 810: Nyttemin sanotaan et huumori on eräänlaista leikkiä, ja perustellaan, et leikistä on hyötyä. Aika harvat filosofit on tätäkään äkänneet, ne ei ole kovin leikkimielisiä, ja harvat niistä edes on hyviä pallopeleissä. Sisällä viihtyviä tosikkoja nörttejä on olleet useimmat. Enkelitohtori on tässä poikkeus, se seuras Aristotelestä (Etiikka 8) siinä, et leikkikin kuuluu onnelliseen elämään. Mut leikki leikkinä, pylly pois taikinasta, leikki sijansa saakoon, kunhan se on vähäinen, sanoivat ne kuorossa. Eutrapelia on ookoo, mut sen pitemmälle ei pidä mennä.
ellauri030.html on line 814: Joku Cohen just viime vuosituhannen lopussa terotti että huumorista on tsygologista hyötyä. Se lisää epäjärjestyxen sietokykyä, vähentää kitkaa ihmisten välillä ja keventää kaikenlaista kurjuutta. Eihän niitä sen takia tehdä, eikä vizit kai kuulu (vielä) amerikkalaisten vanhempien vauvakoulutuxen flashcard-ohjelmaan, mutta totta se silti on.
ellauri030.html on line 818: Normeja joita sanallisessa huumorissa rikotaan on ikivanhat Gricen maximit:
ellauri030.html on line 835: Tällä vuosituhannella on vielä kiinnitetty huomiota naistennaurattamiseen, siitä on seksuaalista kilpailuetua. Vieläkin naiset sanoo et ne haluaa miehiltä huumorintajua. Se osoittaa joustavaa mielenlaatua. No naisilla on hyvä olla sitä izellä vielä suuremmalla syyllä.
ellauri030.html on line 837: Tää leikki"teoria" on siitä parempi, että se koskee elukoita yleensä, ja se selittää mix huumori on sosiaalista. Sapaju nauraa 30 kertaa enemmän seurassa kuin yxinään. Yxinään nauraminen on jopa jotenkin hullun oloista, niinkuin Klamydian kapteeni. Seijakin on huolissaan, kun mä nauran täällä huoneessani yxinään. Ja se selittää myös, mix esim persuvizit on niin agressiivisia.
ellauri030.html on line 839: Filosofit on niin huumorittomia, että ne ei pysty erottamaan leikkitappelua oikeesta, ne lähtee heti tykittämään vastaan täysillä. No leikissä on totta toinen puoli, et jos tehdään pilaa vaikka homoista, blondeista, polakeista, nekruista, italiaanoista, lakimiehistä tai naisista, niin kyllä siinä on mukana aina oikeaakin ilkeyttä. Stanfordin sivusto uskaltautuu vetämään heikohkon puolalaisvizin, koska puolalaiset on niin sulautuneet jenkkeihin, ettei ne enää siitä pahastu. Six kai se vizikin on niin vetämätön. Huoh.
ellauri030.html on line 841: Ja nyze sit vasta tulee: huumori voi olla mautonta, jos se pelleilee pyhillä asioilla (viittaus on vuodelta 2009!). Kuitataan vakavia tunteita naurulla. Esim pilkattiin George Harrisonin ja muiden muusikoiden charitykonserttia 1974. Mauttomuudesta oli Arskalla pitkät turinat, se oli ottanut sen Kantilta. Siihen on vielä palattava.
ellauri030.html on line 843: Onx huumori irrationaalista? Se olis tosi pitkä miinus ainaskin jenkkifilosofin näkökulmasta. Rationaalista on yleistävä ajattelu, kuten esim jos sotken paidan ketsupilla, ajattelen miljoonia nälkäisiä joilla ei ole ketsuppia, tai Buddhaa, joka oivalsi että elämä on täynnä tälläisiä ongelmia. Tämmöstä ei esiinny alemmilla eläimillä.
ellauri030.html on line 847: Ei ole kysymys siitä onx tilanne vakava, vaan onko se toivoton. Jos maailmaa ei voi muuttaa, alennetaan arvoja. Omasta kuolemastakin voi repiä huumoria. Thomas More sanoi pyövelille mestauslavalla: autatko mut ylös, alas pääsen izekin. Oscar Wilde sanoi kuolinvuoteella: tuo tapetti on hirveä, jommankumman meistä on mentävä.
ellauri030.html on line 851: V 1907 psykologian lehden esipuheeessa sanottiin: huumorin ehkä isoin funktio on irrottaa meidät hyvän ja pahan, voiton ja tappion ajattelusta ja nähdä maailma perspektiivissä. Se vähentää turhamaisuutta ja pessimismiä ja pitää mielen avoimena. No niinpä, se on sitä suhteettomuuden ja suhteellisuuden tajua. Epikuros tajus tän paremmin kuin nippu stoalaisia.
ellauri032.html on line 186: Aika perinteistä hihhulointia. Just tämmöisiä kirjoitteli P. Etterikin sekopäisenä. Pascal ajatteli niin ankarasti että siitä tuli ihan kalju. Molemmista päistä. Sen maalaiskirjeissä pitäis toisaalta olla satiiria ja huumoriakin. Hmm.
ellauri032.html on line 410:

Mustaa huumoria
ellauri032.html on line 414: Aarne Kinnunen diggaa mustaa huumoria. Lainaan kirjastosta Balzacin Contes drolatiques, leikkisiä tarinoita ja Kleistin der zerbrochene Krug. Ne on Aarnen lemppareja. Lehtosen, Kiven ja Zapen lisäxi.
ellauri032.html on line 436: Tommonen pitkästyttävän arvattava puolihauska oli tää Kleistin turahdus, tietystikin sixi, että siinä tölvittiin varsin vähän mitään pyhempiä normeja. Hyvixet oli hyvixiä ja konna konna, vaikka maalaisten käytöstavoissa oli huomautettavaa. Siitä ei kovin hersyviä nauruja vielä saa. Paljon ulkonäköön kohdistuvaa pilkkaa, se näyttää kutkuttavan Aarnea. Turhamainen mies. Mut ehkä just tollanen harmiton Charlie Chaplin huumori on Aarnen tapaista. Tai sit tää vaan sattu löytymään suomexi, kiitos puisevan J. Siljon. Saxassa tää on koululukemistona. Niinku Nummisuutarit, hohhoijakkaa. Mustavalkoista harmitonta pilaa kuin Speden skezit tesvisiossa. Sekin oli aika oikealla.
ellauri032.html on line 645: Samuel Beckett on vähän Aarne Kinnusen näköinen vanhana. No vanhat äijät on aika samannäköisiä yleensä, joko parrakkaita tai parrattomia, lihavia tai laihoja. Nää 2 on parrattomia laihoja luunaamoja. Tai oli, Sam jo aikapäiviä, Arska ihan kohta. Entistäkin enemmän irvileukoja. Mustaa huumoria mullan alta.
ellauri033.html on line 606: Näistä mietteistä tai Pappuxen apuviivoista meni Unto Remexen pää sekaisin kuin ilvexen pohjoisessa asuvan sedän. Miten se sai hengen izeltän ei kai sanottu. Onhan pohjoisen asukkailla aseita. Oliko Untolla perettä? Se oli onnettoman ja ujon oloinen. Pesemättömässä villapuserossa haisi hieltä. Se oli Hintikan opetuslapsi niinkuin minäkin. Mut se ei ymmärtänyt tehdä pilaa mestarista. Pollekin on täysin huumoriton. Se on vaarallista, puuttuu suhteettomuudentajua. Siitä syntyy hihhuleita ja nazeja. Onnettomia murhaajia ja kiukkusia herhiläisiä. Huumorin tärkein tehtävä on purkaa normeja. Naura sinäkin sanoi kumikana.
ellauri034.html on line 31: Kirjan fläpistä: Hans Fallada, parina viime vuosikymmenenä kaikkialla maailmassa suuren suosion saavuttanut saxalainen kirjailija on syntynyt 1893 Greifswaldisssa Preussin Pommerissa. Hänen isänsä oli juristi, mutta koulunkäynnin lopetettuaan nuori Rudolf Ditzen, joka on kirjailijan porvarillinen nimi, toimi kuitenkin useita vuosia käytännöllisillä aloilla, mm. maataloustyöläisen, kirjanpitäjän, kauppaedustajan yms. ammateissa. Hän kirjoitti pari expressionistista romaania ajan tyylin mukaisesti. Kuitenkin vasta 1931 ilmestyneellä ajankuvauxellaan "Bauern, Bonzen und Bomben" hän herätti julkisuudessa suurempaa huomiota erikoisesti voimaaan tyylinsa perusteella. Sitä seurasi sitten sarja romaaneja - mm 1932 "Mikä nyt eteen, Pinneberg" (mullon se) - joiden ansiosta hänestä tuli eräs nazi-Saxan luetuimmista kirjailijoista. Hans Falladan romaanien runsaaseen detaljirikkauteen yhdistyy kirjailijan harvinaisen voimakas elävöittämisen lahja: hänen teostensa sivuilla se maailma, jota hän pyrkii kulloinkin kuvaamaan, elää todella aitona ja rikkaana. (Ei sanaakaan sen viinankäytöstä eikä elinikäisestä morfiiniriippuvuudesta - niistä varmaan oli tässä apua). Kaiken pohjalla on lisäxi hienotunteista huumoria sekä lämmintä ja ystävällistä humaniteettia, joka kuitenkin välttää kaikkea näkyvää paatosta ja toistaalta taas tietoisesti korostavaa sentimentaalisuuttakin. Näine avuineen hänen kertomataiteensa on lämmittävää ja samalla mukaansatempaavaa, joka on siten myös selityxenä hänen suureen yleisönsuosioonsa.
ellauri035.html on line 81: Supersuositun Antti Holman valloittavaa runohuumoria
ellauri035.html on line 1138: Kauniit on naisenkasvoisia piruja, rumat pirunnäköisiä naisia. Tää oli varmaan Sopellemieluista "huumoria." Tää on hienoa epsanjalaista acudiaa. Tuan Jöns on vähän misogyyni sekin (pitäis lisätä se taulukkoon). Sen mielestä naiset (Etenkin Martha Nussbaum, jota se näyttää inhoovan aivan erityisesti, tokko pelkästään nimen vuoxi mutta varmaan sixikin) ois muuten hyviä ajattelijoita, mut ne menee helposti sekaisin. Lakanat menee niiltä myttyyn ja sotkeutuu jalkoihin.
ellauri037.html on line 688: Willfully jobless lakimies Clevelandista sanoo Quorassa että Freud oli idiot. Jung oli sen kaa samaa mieltä. Sopen se löysi Freudin alaviitteestä. Sope oli kyllä clueless about women mut niin oon mäkin (sanoo lakimies). Sopella se johtui vaan sen onnettomasta lapsuudesta eli ilkeästä äidistä. Isistä ja Goethesta Sope tykkäsi ja ne siitä. Goethe otti Sopen siipiensä suojaan, unter sanftem Wing. Naisia lukuunottamatta Sope ajattelee suurenmoisesti ja kauniisti, se ymmärtää lakimiehiä ja niiden unia, ja ne sitä. Frankfurtissakin nimenomaan lakimiehet oli sen fänejä. Mikähän siinä on? Lakimehet ja taiteilijat. Veikkaan huumorittomuutta.
ellauri041.html on line 391: Tommi heittäytyi vapaalle täytettyään 50. Nyzen esikuvia on Baudelaire, Flaubert ja Camus. Vantaan mies ihailee rranskalaisia. Tommi kuumuu törkeistä taklauxista, mutta esittää todenpuhujaa. Se on luopunut nuoruudentöidensä sexistisistä henkilöhahmoista, skatologisesta sanastosta ja räkäisestä äijähuumorista, tai siis ei enää kirjoittele niitä, eiväthän ne trendaa enää. Silti puolisalaa tykkää NHL:stä ja Baudelairesta. Majanderin taustapeilistä Melender vaikuttaa kamalien eläinten majavalta. Tän arvostelun perusteella sen esseet on aivan MITÄÄNSANOMATTOMIA. Sehän on Jan Blomstedt-luokan i-k-ä-v-y-s-t-y-t-t-ä-v-ä.
ellauri042.html on line 743: Osoittaako vanhan ruhtinaan rakkaus että Fedja on setämies? onko teos huumorin varjolla misogyyninen? Onko Fedjalla misogyynimainetta? Oliko sekin kenties kaappihomo? Yx naisplokkari kertoo tällästä:
ellauri043.html on line 59: Tää saattaa kertoa huumorin olemuxesta enemmän kuin Aarne Kinnusen koko tuotanto.
ellauri046.html on line 53: No tykkään Anna-sarjasta, joka monissa suhteissa on yhtä epähistoriallinen ja oikeasti puhuu tämän päivän kanadalaisista teineistä. Kännykät on vaan piilossa hameen taskussa. Mitä eroa? Ehkä se että sen hahmot on tai edes yrittää olla vähän kiltimpiä. Vallanhimo pysyy neanderthal mittakaavassa. Sitäpaizi Annassa on huumoria, se ei ole totaalisen ryppyozainen ja huumoriton kuten Katariina Aragon. Punatukkaisia ovat molemmat. On neandertaaligeenejä.
ellauri048.html on line 327: urheista ja huumorintajuisista Tommyista.

ellauri048.html on line 571: Täähän on kuin suoraan Anna-sarjasta. Immikin oli ruma ja omituinen, vaikkei yhtä lahjakas kuin LM Montgomery. Suloton oli Linda-tätikin, mutta kulturelli. Immin authorshipissä oli 3 vaihetta: 1. ja paras, 2. individualistinen Nietsche-kausi, jolloin Immi esiintyi salanimillä, ja 3. huumorin löytäneenä paluu lastenrunoihin. Nietsche-kausi ei jättänyt paljon jälkeä. Nämä tiedot on Anna-Liisa Alangolta, joka oli Ismo Alangon äiti. Ismon äiti oli kansankynttilä, joka väitteli Immi Hellenistä. Tää puhuu Ismo Alangosta volyymejä.
ellauri049.html on line 545: Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle kaksi ja puoli tähteä neljästä. Hän rinnasti sen brittiläiseen kulttielokuvaan Onnen kiertolaiset (1987): kummassakaan ei yritetä tehdä epämiellyttävistä päähenkilöistä muuta kuin he ovat. Ratkaisevina eroina hän näki kuitenkin, että Total Eclipsestä puuttuu kaikki huumori, ja elokuvassa oletetaan virheellisesti päähenkilöiden olevan kiinnostavia vain siksi, että he ovat suuria runoilijoita.
ellauri050.html on line 507: Summa summarum, en pidä Rilkestä. Sekin on tollanen teutoninen metafyysikko, sekundaversio Friedrich Nietschestä. Täysin huumoriton väpelö. Jumalinen ilman jumalaa ja itkee sitä, samalla kun nussii puumaa ja kreivitärtä ja imee Toblerone patukkaa. Yllättäen Tom Pynchon osoittautuu sielunveljexi. Ja ehkä myös veli Jöns.
ellauri051.html on line 1664: 1055 My own voice, orotund sweeping and final. 1055 Oma ääneni, huumorintajuinen lakaisu ja lopullinen.
ellauri052.html on line 141: Se on Bellowin mukaan sellaista juutalaishuumoria. No siitä minä en tiedä mitään!
ellauri053.html on line 196: Tai hei! Jos tää koko kirja onkin vaan yx hemmetin iso läppä! Aarne heittää vanhan pöyhkimyxen naamalle kokonaisen pokkarillisen salavittuilua! Buahhahhahhhaa! Aarne nauraa nyt Krunikassa, siitäs sait Puovo! Its payback time! Revi siitä huumoria! Se nauraa parhaiten joka nauraa viimexi!
ellauri053.html on line 516: Eimut nyt Uarne pääsee omaan ankkalammikkoon. Eli puhuu Puovon huumorista. Mitähän nyt on tulossa!
ellauri053.html on line 529: Siinä Arska on kyllä oikeassa ettei tunteet huumorissa ole pääasia, vaan asenteet.
ellauri054.html on line 226: Hän kulutti aikansa kuljeskelemalla Italian ja Ranskan yliopistoissa luennoitsijoita nolaamassa, ärsyttäviä kysymyksiä tivaamassa ja parin opintopisteen kirjatenttejä suorittamassa. Vuonna 1484 Pico della Mirandola alkoi kyllästyä elämäntapaopiskelijan elämään. Häntä kiinnosti kokopäivätoimisen yleispätijän työ, ja Firenzessä oli siihen tuon ajan Italiassa parhaat mahdollisuudet. Innocentius VIII oli pelätty, ruma ja huumorintajuton ikibännien jakelija. Koska paavimobiilia ei ollut keksitty, liikkui hän Kirkkovaltiossa vierimällä harmaan ovaalin sisässä. Onnex Dick Tracyn näköinen Lorenzo de' Medici oli hyvin merkittävä Picon tukija. Ilman Lorenzon sponssausta Picon saavutukset olisivat tuhoutuneet tyystin.
ellauri054.html on line 353: Runoilijoita-nimisiä esseekokoelmia putkahti Eikka Leikalta, fasisti Koskenniemeltä ja Anna Maria Tallgrenilta. Pitäiskö näitäkin vielä kahlata. Koskenniemi hipoo koomisen rajoja. Mitä vikaa siinä. Tahaton huumori on usein hauskempaa kuin tahallinen.
ellauri055.html on line 666: Samaa suomiäijä puujalkahuumoria kuin esim Veijo Meren sotakirjoissa, mutta vähemmän. Matti Vanhanen ja Kimmo Koskenniemi yxissä kansissa. Puisevaa ja toxista suomalaisten maalaismiesten touhua. Taata Sillinpää ja Setämiehen tie. Runkunhaju nousee housunkauluxesta, viillokkeesta kurkkaa hetvahtanut pippeli. Ilkeettää.
ellauri055.html on line 741: Oivalla on näin vanhemmiten luettuna vinoa izekohtaistakin huumoria. Parempi luettava nyt kuin lapsena, epäoikeudenmukaisuus ei satu kun ei ole lapsi ize. Ja kyllä se niin vaan on et romaaneissa kiinnostaa se että niissä kirjailijat kertoo izestään reilummin kuin ne muuten kehtaisivat.
ellauri058.html on line 220: Tervon proosa on perinteistä juonipohjaista proosaa, jota Tervo mielellään puolustaakin. Arkielämän huumori on Tervon keskeinen tyylipiirre. Kainalosta tehtäviä tekopieruja. Tervon kirjat ovat menestyneet myös taloudellisesti erinomaisesti. Lisäksi Tervo on saanut suomalaisista kirjailijoista eniten kirjastoapurahoja vuosina 2004–2010.
ellauri058.html on line 271: Hotakaisen ensimmäinen romaani Buster Keaton – elämä ja teot (1991) voitti Savonia-palkinnon vuonna 1993 ja oli myös Runeberg-palkintoehdokkaana. Se on tiiviimpi ja keskittyneempi kuin Hotakaisen muu tuotanto. Kirja on pienoisromaani ja sen kielellinen huumori on Hotakaista parhaimmillaan.kenen mukaan? Romaani Bronks (1993) eroaa Hotakaisen muusta tuotannosta pituutensa vuoksi. Se on myös perussävyltään pessimistisempi kuin hänen aikaisemmat teoksensa. Bronks sijoittuu aikaan, paikkaan ja maailmaan, jota ei voi määritellä, mutta josta voi silti selvästi tunnistaa nyky-yhteiskunnan piirteitä. Se on yhteiskunnallinen romaani ja kritiikki vallitsevia jär
ellauri058.html on line 468: Juoksuhaudantien Matti Virtanen nähdään blogiaineistossa ainoastaan negatiivisesti. Hänen tekojaan tai luonnettaan ei ymmärretä, ja hän on muutenkin ahdistava. Häntä ei voi edes ottaa huumorimielessä, niin yliampuviksi hänen tekonsa mielletään. (Kaisa 2012,B;Sara 2011, B.) Myös pohditaan, miksei kukaan puutu hänen toimintaansa. Onko hän niin syrjäytynyt, ettei kukaan huomaa häntä? Riina(B)kysyykin, ”ovatko [Matin] kanssaeläjät oikeasti niin sokeita ja omaan napaansa tuijottelijoita kuin Hotakainen antaa ymmärtää?”
ellauri058.html on line 474: Blogistien keskuudessa hänet nimetään mestarikirjoittajaksi ja hänen kirjailijantyötään arvostetaan poikkeuksetta (esim. Arja 2011, B). Lukija odottaa löytävänsä tiettyjä piirteitä lukiessaan, niin sanottua tuttua tai taattua Hotakaista. Nämä piirteet ovat vuosien saatossa muodostuneet seuraaviksi: huumorin yhdistäminen traagisuuteen, kielellinen leikittely, näkökulmatekniikka ja moniäänisyys sekä ajankohtaiset teemat. Juoksuhaudantien henkilöitä yleisesti pidetään samaistuttavina. Nimet ovat perinteisiä suomalaisia nimiä.
ellauri058.html on line 478: Ookei, tän perusteella ei tarvi enempää Hotakaista plärätä. Se on jo Juoksuhaudantiestä nähty. Vaikea uskoa että sitä pidetään humoristina. Taiwanilaisessa A Sun leffassa naurettiin vaan kerran: kun vankilasta vapautunut heebo pyysi uhriltansa anteexi että oli katkassut siltä käden, uhri nauroi kovaa ja ilottomasti. Hotakaisen huumori on vähän saman tasosta.
ellauri058.html on line 480: Kari Hotakaisen huumorissa yhdistyy monesti traagisuus, mikä huolestuttaa joitakin kriitikoita. Tuomas Kyrön huumori on sentään lämpimämpää. Kumpikaan ei juuri naurata. Molemmat setämiehet ovat mauttomia. Sen verran selviää Arska Kinnusen huumoritutkimuxista. Hotakainen ei herättänyt minussa mitään suuria tunteita. Oxennusämpärille olisi monin paikoin ollut käyttöä.
ellauri060.html on line 191: Mielikuvituksen lento, komiikka ja musta huumori antavat leimansa romaanille, joka tummasävyisyydessään on elävä ja vilpitön kuvaus perheen ongelmista. Kielen taiturina ja fantastina Juhani Peltosta harva voittaa; tämä kirja on myös luja kouraisu elämän perskannikoihin.
ellauri060.html on line 266: - Hulvatonta huumoria olemme lasten kanssa kaivanneet, ja keskusteluja, joita käytiin pitkillä kävelylenkeillä. Siellä puhuttiin lapinkoiriemme tempuista ja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Tuula ei taida olla huumormiehiä. "Hulvaton" ja "lapinkoiriemme temput". Ihmekös tuo että Jussi masentui.
ellauri060.html on line 268: Peltonen oli huumoristaan huolimatta pohjavireeltään surumielinen, kertoo Tuula Nurmi. Hän keskittyi myös kirjoitustyöhön täydellisesti.
ellauri060.html on line 1108: Takakansi kehuu Agapetusta virkistäväxi lähteexi. Ei malta heittää pois ennenkuin on lukenut kannesta kanteen. Se on täynnä toimintaa ja hassunkurisia kohtauxia. (Keskisuomalainen.) Hauska hetki harmittoman huumorin parissa, joka ei loukkaa ketään, paizi naisia, mustalaisia ja neekereitä. (Suomen Sosialidemokraatti.) Mutta eihän niitä lasketa. Joka tätä lukiessaan ei naura, sen täytyy olla tavallista jörömpi ja pahansisuisempi. (Helsingin Sanomat.)
ellauri061.html on line 1172: Vizi mikä juoppohullun päiväkirja. Ei helvetti, juoppohullun päiväkirja jatko-osineen on maailmankirjallisuuden unohtumattomia klassikoita tähän verrattuna. Toinen kova haastaja samassa sarjassa on Rengon Kobran Nitrodiskon napakympit. Tai huumoriryhmä Alivaltiosihteerit.
ellauri061.html on line 1201: Kirja on mustan huumorin sävyttämä veijaritarina, mutta myös Vuoden johtolanka 2000 –palkinnolla palkittu rikosromaani. Ja kuinka kirjan nimi on ”Minun sukuelimeni tarina”? Kannattaa lukea kirja ja löytää vastaus sitä kautta.
ellauri061.html on line 1375: Tuo puujalkahuumorin "mestari", tissiposkitervo alkaa olla jo menneen talven lumia, kirjamyynti sakkaa pahasti. Joku lantti tulee aikansa eläneestä ja elähtäneestä, valmiiksi nauretusta uutisvuoto-ohjelmasta. Kuka vittu sitäkin katsoo?
ellauri061.html on line 1484: ”Mun mielestä kirjallisuudessa on aina kyse hassusta huumorista. Jos jokin asia on kova ja synkkä, silloin se pitää kirjoittaa jotenkin hauskasti. Muuten se on tylsääkin tylsempää. Kirjailijan synneistä suurin on Tervon mielestä tylsyys.
ellauri061.html on line 1607: verbaalista huumoria ja pankkiryöstöjen sarja”. MTV:n
ellauri061.html on line 1613: Helsingin Sanomien Jukka Kajava oli positiivinen: ”Rökälehuumori
ellauri062.html on line 42: J.A. Hunterilla on monia mezästyxen maailmanennätyxiä. Hän on ampunut yli 600 leijonaa, yli 1000 norsua ja useampia valkoisia sarvikuonoja kuin kukaan muu. Jäljeelle jääneitä voi laskea jo muutaman mustan käden sormilla. Kirjassaan 'Valkoinen mezästäjä' Hunter kertoo verihuuruisesta elämästään yllättävän hauskasti ja vauhdikkaasti. Kirja on nautittava yhdistelmä jännitystä, herkkää luonnonkuvausta ja kiintoisaa tietoa ja siirtomaa-asenteita alkukantaisesta Afrikasta. Hunterin terävä skottilainen huumori tekee kirjan vastustamattomaxi. Kirjaa elävöittää joukko mestarillisiä tapettujen eläinten kuvia. Kansikuva: "Rosvoilijan loppu. Sarvikuonouros, joka oli tehnyt tuhoja alkuasukkaiden maissivainioilla Makindun lähellä Keniassa."
ellauri062.html on line 346: Neljä ratsastajaa on mustan huumorin vahvasti sävyttämä, kielellä ja muodolla leikittelevä ”ponikirjasarja”, joka kommentoi sekä kieltä ja kirjallisuutta että yhteiskuntaa ja ihmisen olemassaoloa laajemmin. Eri tavoin hevos-teemaa varioiva sarja käyttää ”ponikirjallisuutta” enemmän tai vähemmän ironisena kehyksenä vihapuheen kaltaisten ilmiöiden käsittelylle.
ellauri062.html on line 469: ”Ainakin Neuromaani on huumorikirja, oikeastaan vitsikirja. Aiemmissa ja tulevissa kirjoissani huumori voi olla piilossa.”
ellauri063.html on line 391: Kuten romaanin nimestä voi kenties päätellä, käsittelee nykyisten mediaympäristöjen kansallismielisiä ilmiöitä. Juonelliseen yhtenäisyyteen teos ei tähtää, vaan se testailee taidokkaasti erilaisia diskursseja vainoharhaisuuden ja salaliittojen ”syvävaltiollisessa” peilitalossa, jonne rikkiviisaaseen älykköhuumoriin vihkiytynyt lukija voi lisätä hörinänsä.
ellauri063.html on line 413: Villen miälestä Jatkosota-extra on aikamme kuva – tai siis se koostuu sadoista kuvista, jotka ovat kiinni toisissaan risuilla, rautalangalla ja erivärisillä naruilla. Siitä ei saa millään otetta. Se kuvaa kai vuoden 2011 jytkyä (tai niin ajattelin). Juonen voi kiteyttää seuraavaan pariin virkkeeseen: Särmikäs pitkän linjan poliitikko (Sademies) on kadonnut. Perussuomalainen kansanedustajan (Paskanilkki) jaskamainen avustaja (Klingeling) tutkii asiaa ja löytää salaliittoja, disinformaatiota ja lisää sitä samaa. Ei tule valmista. Ei tule lasta eikä paskaakaan. Yli-Juonikas käyttää lähess 700 sivua kielellä keekoiluun ja eri rekisterien välillä pelleilyyn. Kokonaisuus ei ole selkeä jana vaan joka suuntaan leviävä rihmasto. Yli-Juonikkaan huumori on Pahkasiasta ja naurattaa korkeintaan hetken, kuten alkuteoskin. Jatkosota kirjaan voi palata moneen otteeseen, vuosienkin päästä, niinkuin sotaveteraani jatkosotaan, sillä siitäkään ei jää mieleen muuta kuin painajaismaisia fläshbäkkejä. Mukana on myös iltatyttö, ristikko, shakkitehtävä ja sarjakuvia. Terveisiä Aaamulehdestä.
ellauri064.html on line 59: Edarihaalari on ylioppilaskunnan edustajiston haalari. Typerää teekkarihuumoria sizeistä.
ellauri064.html on line 202: Nyt vasta honasin et Jakella on luvutkin ihan sekaisin. S. 200 alkaa muka 3. luku. Jaskan nootit ja etenkin noottien nootit on aivan sekoja. Pelkkää pelleilyä. Eitää oikeestaan kiinosta mua pätkääkään. Mut ei auta, on kierrettävä tahkoa. Se meillä kahdella on yhteistä että väännetään ilotonta pseudohuumoria joka ei naurata izeäkään. Piru tietää mix muttei kerro. Ei Jaska pidä izeään tosikkona, välitön elämänilo on vaan jäänyt vieraaxi. Monty Pythonista se tykkää tavallaan. Kun vain oppisi nauramaan.
ellauri064.html on line 273: Razumestari Rabbe Wrede Liivinmaalta pääsi säätyyn 1625 lainattuaan hevosta meidän Kustaa enolle 30-v sodassa. Mixhä tähän piti laittaa tollanen rivo ja tarpeeton sianteurastus? Onxe daideellisda? Vai onxe vaan jotain rotinkaisen kateutta? Kenties luihu Johan Wrede vittuili Jaskalle jossain matineassa? Vielä ruozixi? Johanin vaimo jätti sen vielä 70-vuotiaana. Eikä kaavakuvalla ole textin kanssa mitään tekemistä. Se on varmaan hassua. Sillä voisi päästä Piha-Anteron noirin huumorin kukkapenkkiin.
ellauri065.html on line 444: Seppälä on kirjoittanut romaaneja, novelleja ja kuunnelmia. Hänen teoksensa sisältävät useimmiten arjen ja niin sanotun tavallisen ihmisen kuvausta. Mukana voi olla ajankohtaisia yhteiskuntakriittisiä elementtejä tai esimerkiksi yksilön kokemuksia sodassa. Etenkin romaanit ovat usein rakenteellisesti kokeilevia. Seppälän kieli on modernismin perinteitä seuraten hyvin taloudellista; hän pyrkii välttämään kuvailevuutta ja metaforia. Seppälän teksteissä on lähes säännönmukaisesti synkähkö pohjavire. Osassa tuotantoa tyylilajina on musta huumori tai satiiri.
ellauri066.html on line 322: Outoa. Mua ei ole naurattanut vielä kertaakaan. Vizin selittäminen ei paljon auta, se ei ole enää hauska sitten, kuten Maui sanoi rintalihaxelleen eräässä tiukassa paikassa elokuvassa Vaiana. Kts. myös Aarne Kinnusen tutkielma huumorista.
ellauri066.html on line 330: Ilman epäilystä Pynchon on lingvistinen telinevoimistelilja, jolla on useita ääniä käytössään, nimittäin Tompan, Tuomaan, Tomin, Tolpan, Tulpan, ja Pynchonin. Sen kieli on lemuavaa ja häikäisevää. No sillä on toi 1 tomppamainen maneeri. Gotta give him that. Muttei paljon variaatiota siitä. Teinihuumoria laskettavat teinipojat on sen ainoo arkkityyppi.
ellauri067.html on line 59: Samaa tuoteryhmää edustaa myös Sara Medbergin Kultaportin kaunottaret, paizi Saralla on sentään vähän naisasiaa ja huumoria mukana. Tyttö sopassa. Muistan lukeneeni poikasena ällön nuortenkirjan Meranon (eiku Muranon, Merano oli leffateatteri Viiskulmassa) lasitehtaan päähän potkituista lasipojista, joista yhdelle lopussa kuitenkin kai kävi jotakuinkin hyvin. En muista nimeä. Saattaisit pitää myös äänikirjasta Katja Lahti Lasitehdas, tuotekuvaus:
ellauri067.html on line 206: Tomin koulu oli Osterilahessa. Siellä se sai mainetta koulun lehdessä samalla teinihuumorilla kuin kirjoissa. Hullunkurisia nimiä ja huumeiden käyttöä, salaliittoja ja muita vainoharhoja.
ellauri069.html on line 644: Norssissa oli nahkiaiset, jossa ekaluokkalaisia vietiin Manalan vessaan vesipesulle. Olin varustautunut nuppineuloilla joilla pistelisin isompia poikia jos ne koittas mulle jotain sellasta. Eivät edes koittaneet. Kai näytin aika huumorintajuttomalta. Mä en siedä tämmösiä tiimihengen vahvistusmenoja, kun olen tiimihengetön.
ellauri069.html on line 649: Mikäs on bylsinnän suhde rakkauteen? Ne ovat toisiaan täydentäviä lisääntymisen keinoja. Kumpiakin tarvitaan että saadaan täytettyä maa. Rakastaminen ei ole bylsimistä eikä kääntäen. Rakkaus ei edellytä bylsintää eikä kääntäen. Rakkaudesta voi hyvällä onnella seurata bylsintää ja kääntäen. Musta tuntuu että Pynchon on tästä kaikesta täysin pihalla. Se taitaa oikeasti luulla että ne on sama asia. Jaxossa "Kuinka opin rakastamaan kansaa" se kuvailee kuinka se bylsii kaikkia ikään ja sukupuoleen kazomatta. Revi siitä huumoria.
ellauri073.html on line 62:
Yhteiskuntakritiikkiä huumorin keinoin

ellauri079.html on line 65: Klampetit tuovat moraalisen, sivistymättömän ja minimalistisen elämäntyylin pullistelevaan, toisinaan (LOL, PC) izepakkomielteiseen ja pinnalliseen yhteisöön. Kazimielisyydet ja kulttuuriset väärinkäsityxet ovat tämän tilannekomedian huumoria. Juonissa on usein kyse Drysdalen ulkomaalaisissa yrityxissä pitää Klampettien rahat pankissaan, ja sen vaimon ponnistuxista vapauttaa naapurusto "noista mäkitupalaisista". Perheen jaxottaiset yrityxet palata vuorille lähtee usein liikkeelle Mummin haistaessa loukkauxia "kaupunkiväeltä".
ellauri080.html on line 73: Nää oli huumoreita alunperin, temperamentti sana on myöhempää perua. Mikin märkyys, suomensi Arvo Suomisen pieni latina-suomi sanasto. Sama kreikaxi, veri on tietysti heema (vrt. fiili, rroidi), ja huumori on Chymos, joka valmisti ennen mehuja Lappeenrannassa.
ellauri082.html on line 335: Wallu ei pidä viivasuisista huumorintajuttomista sosiaalitanteista. Se on hokenut sitä jo useamman kerran. On se niin rebublikaaninen. Siitä vihasta ei syntynyt lasta eikä paskaakaan. Noniin, nyt olen päässyt yli viidensadan pyykin Wallusta niinkuin Kristiina. Enää neljä ja puolisataa sivua jälellä. Ontää tässä vaiheessa suunnilleen yhtä viihdyttävää kuin kauniit ja rohkeat.
ellauri082.html on line 715: Wallulle on tärkeää s. 555 että naisen sisällä on äkisti ei huumoria vaan Wallun etuveitikka. Että juuri se sinne oienneena on juuri se ainoa oikea. Silä jos hänelle todella olisi vain yxi erityinen ja ainoa, ainoa oikea ei olisi hän eikä nainen vaan heidän välilleen syntyvä tuhoava kolminaisuus kun sinistä ja ministä tulee me. Ei sänkyhommissa tarvita lasta eikä paskaakaan.
ellauri083.html on line 230: No toi on taas tota feminismiä. Femakoilla on aina oma lehmä ojassa, vitun lehmät. Ei mitään taiteellista silmää eikä huumorintajua. Tää on vaan tällänen Kalle-sedän jännä tarina. Turha hakea mitään politiikkaa naisvihaa tai loukkauxia. Naura sinäkin.
ellauri083.html on line 681: No olipa hauska pila. Jehova on enempi tollanen vittuilija, psykopaatti joka nauraa vahingoniloisesti ize viimisex ja parhaiten omille "läpilleen". Aika leimiä släpstikkiä. Yhtään aitoa huumoria?
ellauri083.html on line 689: Joskus melkein toivois että kristityt sais maistaa omaa lääkettä. Se että jumalalla on huumorintajua joskin aika vinoa on ilmeistä kun seuraa maailman menoa.
ellauri088.html on line 106: Luvassa oli siis eeppistä skifi narratiivia. Helevetin huono skifileffa vuodelta 2016, täynnä oikein paxua amerikanismia. Filkan konnia oli vanhat roistot Venäjä ja Kiina ja totaalisen epäuskottavasti Sudan kai arabien takia ja Venezuela tiedät kyllä mix. Sankarinna oli Starwarsin prinsessa Leian näkönen huumoriton pystynenä, jonka piti kääntää Kiinan sotaministerin puhetta kun kukaan armeijassa ei osaa muka kiinaa. Minnekäs tuhannet USAn armeijan vinkuintiaanit oli jemmattu? Tyhmät armeijajäbät oli neekereitä (mustan everstin kakkosmiehenkin pitää olla musta ettei tule käskynjako-ongelmia) ja tiimin haukka sodanliezoja oli ilmeisesti paki. Mustekalat Abbott ja Costello puhalsi mustesavurenkaita. Who's on first?
ellauri090.html on line 49: Que dize o pato a la pata? Vem qua. (Tiozinho-läppä. Buumerihuumoria.)
ellauri090.html on line 383: Kanadalainen komedia (?) sarja Schitt's Creek on napannut kaikki palkinnot, Emmyn, Oskarit, Venlan, mitä niitä nyt olikaan, mitä Hoblan Malin Slotte ei voi tajuta. Sehän on kömpelösti ylinäytelty paskaturaus, trailerista päätellen, jonka "huumori" on enintään Reinikaisen tasoa. Tai Mämmilästä. "I love your complexion" sanoo newcomer white-trash ämmä afrokanadalaiselle. Mämmilässäkin oli hassu mutta kiltti kotisomali. Mixi näin? Mistä ihmeestä voi olla kysymys?
ellauri093.html on line 675: Schwierigkeit ist Herrlichkeit, kurjuuxien keximisessä herra näyttää voimansa. Hilja oli onnellinen 2x, kun se sai Dickin omaan kotiinsa. Ilmokaan ei ollut vielä osunut kovaan aukioon. Tietysti olin valmistanut juhla-aterian Ilmon lapsista - eiku siis, jostain lehmästä. Dick piti siitä, taisi muistaa sen myöhemminkin nimeltä, ja jonkun lapsistakin kai. Se oli Muurikki, tai ehkä Heluna, pitäisi tarkistaa Dickiltä. Se lehmä siis. Lasten nimet on mulla lompakossa ylhäällä. Tällä kertaa ei jokapaikanhöylä Helene ollut mukana. Dick ei osannut ize edes kapsekkiä pakata, vaatteet pursusivat joka raosta. Lähetysjohtajalle jäi sekin urakka. Ja kazo ihme tapahtui: kansi meni kii! Dick kiitteli silmät loistavina. Arvattavasti hän ehti juoda kahvinsa toisten pakatessa. Dank Gott! Wie hat er seine Leute so lieb? Onnexi Dolman oli huumorintajunen. Omia tavaroita ei ole helppo löytää toisten pakkaamasta laukusta.
ellauri094.html on line 33: Häyrisestä käytettiin usein nimitystä ”vanha vihainen mies”, joka haukkui tyhmiksi lähes kaikki ihmiset. Nimitys on tiettävästi hänen itsensä keksimä ja vastapaino entisajan epiteetille ”nuori vihainen mies”, jolla tarkoitettiin eri mieltä yleisen mielipiteen kanssa olevia. Epiteetti kuvaa monien mielestä mainiosti Häyrisen omaleimaista huumorintajua.
ellauri096.html on line 730: Juotikas ei vaivaudu edes feikkaamaan et "Anu" olis kukaan muu kuin se ize. Anu 12 vee oli muka "sattunut lukaisemaan" vanhempien kirjahyllystä Fanonin sepustuxen enkuxi, kaskun ei ranskaxi. Tää on kai olevinaan jonkinlaista huumoria. Ympyräsuista läppää.
ellauri096.html on line 855: Televisio kamarimusisoi olohuoneessa. Aiti ja lina katselivat äänistä päätellen historiallista pukudraamaa. Koska meneillään ei ollut mikään hälyisä kotimainen huumoriohjelma eikä visailu, Anun ei tarvinnut sulkea huoneensa ovea. Aänimaisema ymparoi häntä herttaisena kukkatapettina. Isä puuhaili jotain kellarin verstashuoneessa. Veti käteen varmasti. Arpajaisista voitettu norppaherätyskello näytti [mitä näytti].
ellauri096.html on line 933: Salmenniemi vastasi kritiikkiin syyttämällä Yli-Juonikasta täydellisestä huumorintajuttomuudesta. Lisäksi Salmenniemi kehotti koiraa eli apurahakirjailijaa puremaan ruokkivaa kättä.
ellauri097.html on line 282: Mamma Mary on aika nätti valokuvassa. Sen veli kuoli kuppaan 16-vuotiaana ja sen jälkeen Mary epäili aina pahinta. Kuulostaa kyllä pahalta. Marylla oli myös huumorintajua: se antoi juomarahan rumalle prostituutille joka ei ollut käynyt kaupaxi, ja saneli tyttärensä riiauskirjeet sen puolesta. Ankara puritaani joka luki Guy Maupassantia. Ei ihme jos Julian oli vähän pihalla. Sen isä oli hirmu kiltti, äiti äkeä. Sellaisesta syntyy usein homoja.
ellauri098.html on line 143: huumori (on ei)
ellauri106.html on line 239: Arvostelija Morris Kyrpäkiven mielestä just tää kirja oli aivan hulvattoman hauska: If there has been a funnier novel in the last 10 years, or one that exploits sex, psychoanalysis, and the "family romance" more brilliantly, I don´t know what it could be. Tästä jälleen näemme että huumori on höröttäjän silmässä. Tai tässä tapauxessa pikemminkin perssilmässä.
ellauri107.html on line 51: 20-vuotiaana Peppu oli itsevarma ja voitonriemuinen opiskelija. Voitonriemu on ainoa Raamatun tuntema huumorin laji. Nyt se on vain katkera ja kade menestyneemmille. Sekin Raamatusta tuttu sentimentti. Se on sisäpuoleltakin yhtä seemiläinen kuin pinnalta. Ei auta vaikka kuinka tarkkaan raapii parran pois. Kaikki on shixa vaimon syytä.
ellauri110.html on line 450: Klinikka jatkaa edelleen Helsingissä toimintaansa, mutta hyvin pienimuotoisesti. Olutkangas menetti kiinnostuksensa laajentaa sen toimintaa yksin, kun klinikan markkinointia hoitanut vaimo menehtyi syöpään vuonna 2000. Kun on tuumori siihen auttaa huumori. Sarkoomaan tepsii viiltävä ja repiväkin sarkasmi. Alkoholismiin tehoaa vain kuivatelakka. Loppuu se tonttuilu.
ellauri110.html on line 1024: Salmisen niukkaeleiset, mustaa huumoria viljelevät romaanit koskettelevat uusliberalismiin taipuneen yhteiskunnan kipupisteitä – köyhien, syrjäytyneiden ja huono-osaisten elämää.lähde? Salmisen teoksia on usein luonnehdittu inhorealistisiksi. Provokatoristen aiheiden lisäksi hän sai tunnustusta kirkkaasta kielestään, joka toi estetiikkaa rankkojenkin aiheiden käsittelyyn. (lähde?)
ellauri110.html on line 1112: Setämiehen uni oli Doston eka kyhhääs linnareisun jälkeen. Suht äkkiä se huomasi että huumori ei ole sen vahvinta osaamista. Se joutui mukavuusalueensa ulkopuolelle. Angstaus ja hymistely sopi sille paljon paremmin.
ellauri112.html on line 573: Mix mua naurattaa Brokenwoodin palikkahuumori, muttei naurattanut toi ahdistava draamakomedia täynnä läpimätiä teeskenteleviä rahan ja menestyxen perässä säntääviä amerikkalaisia? (No nauratti vähän siinä kohtaa kun vauvanmaito kaatui pöydälle.)
ellauri112.html on line 574: Mikä siinä oli huumoria? Meni ihan ohize. Tässäpä hyvää ainesta Arska Kinnusen keltaisen kirjan testauxeen.
ellauri115.html on line 442: Mulla on nyt sellanen hypoteesi että kaikista izekeskeisimmät ja oikeistokonservatiivisimmat hihhuloivat narsistit on idealisteja kun taas käytännöllisesti suuntautuvammat joilla on jotain kurjalistosympatioita ja huumorin- eli suhteellisuudentajua on todennäköisemmin vasixia materialisteja. Se olis sitten tärkein ero Voltairen ja Rousseaun välillä. (Plus se että Rousseaulla oli 4x pienempi pippeli.) Voltaire olis meidän aikoina ollut demari ja Rousseau olis edustanut persuja, keskustaa tai vihreitä. Seuraavassa tarjoillaan savoijilaisen apupapin papupata josta muodostui Rousseaun mahtavin aivopieru ennen kuin se osui koiraan, tai koira siihen. Se on helevetin pitkä ja pitkäveteinen, TLDR todennäk. mutta jaxuhalia. Mut jos sen jaxaa kahlata, näkee kyllä selvästi mix SEKÄ papinpakanat ETTÄ jumalattomat oli Janneen hyvin hyvin vihaisia. Se on jumalinen, mutta ei kristitty, hyvinkin on kerettiläistä ainesta. Vanhan liiton Jehovan mieleinen mies, rintaansa takova fariseus temppelin eturivistä.
ellauri118.html on line 568: Toivottavasti kohta selviää mitä noi muut illuusiot sit on. Veikkaan että alku, keskikohta ja loppu, joka mielellään on onnellinen. Mixmä en tykännyt Flensburgista mutta tykkäsin mustasta Lupinista? 1) huumorittomuus 2) kiipijyys. 3) ärsyttävä salakähmäisyys. En pidä trillereistä vammasista enkä mystikasta, pidän reilusta kostosta ja mätkinnästä. Satu missä hyvät ei oo liian hyviä eikä pahat pahoja eikä kehkään oikeasti satu.
ellauri131.html on line 850: Marianne pitää mielen niin avoimena että aivot lipsahtavat ulos. Löytäessään izensä se kadottaa huumorintajunsa. Se alkaa vähitellen tajuta ettei se ole mikään nahkatelttaan pukeutunut Kim Kardashian. Sitäpaizi mixi kerätä miljardi taalaa tissiliiveihin vaan sitten piiloutuaxeen mustaan huppuun kuin talibaniopiskelija?
ellauri133.html on line 704: Whedon on tunnettu alatyyliä korostavasta dialogistaan, joka sisältää kuivaa, Jössiin itseensä viittaavaa huumoria.
ellauri140.html on line 705: As messenger of Morpheus° on them cast Huono huumori saa niiden silmät lupsumaan,
ellauri142.html on line 989: Bosambo oli armoton kelmeri ja valehtelija, mutta sai Sandin myötätunnon puolelleen. Kun Sandi siirsi kapinoivan päällikön Kahleiden Kylään, niin Bosambolle aukesi heimopäällikön paikka ja Sandi tuki Bosambon valintaa ehkä lähinnä siksi, että Bosambo oli selvästi älykkäämpi ja myötämielisempi Sandin Englannista tuomille laeille kuin muut siirtomaan asukkaat. Kun Sandi joutuu pulaan, tiukassa paikassa luotettava ja rohkea Bosambo pelastaa tämän. Kirjat ovat peittelemättömän rasistisia ja kolonialistisia imperiumin ylistyksiä, silti edelleen varsin luettavia ja viihdyttäviä brittihuumorin perinneherkkuja kirjoittajan ansiokkaan kielen- ja komiikantajun ansiosta.
ellauri144.html on line 107: ALKUPERÄISEN Top Gearin tähti Jeremy Clarkson, 61, tunnetaan kalliiden autojen ihailijana, jolla on äijäasenne sekä sarkastinen huumorintaju.
ellauri145.html on line 40: Piha-antero julkaisee 1940 Mustan huumorin antologian. Esipuheessa se torjuu käsityxen, et musta huumori tarkottais jotain lakuläppiä, tarbaby cracks. Ei vaan huumori on mielihyvän prinsiipin paradoxaalinen voitto todellisista olosuhteista. Tää formulointi on kyllä kopioitu suoraan Freudin huumorpaperista. Samanlaisia hersyviä huumormiehiä ne oli molemmat.
ellauri145.html on line 58: Lainasin ihan vaan vittuilumielessä Kaisa-kirjastosta André Bretonin keräämän Puisevan huumorin herbaarion. Esipuhe on haukotuttavan ikävystyttävä. Olikohan tää André Breton oikein terve? Ei siltä vaikuta. Päivääkään rehellistä työtä se ei tehnyt, ja vielä kehuskeli sillä. Riiteli vähän joka iikan kanssa, piha-antero.
ellauri145.html on line 91: Piha-Anteron mustan huumorin antologia sisältää seuraavia otteita. Antero on kirjoittanut kaikkiin d´Alembertmaisesti pikku johdannon. Tähän paasaelmaan laitan mukaan Anteron esipuheet, jossa se selittää mikä kulloinkin on kaskun kärkenä. Joo mä tiedän: nää on kaikki vähän samanlaisia biliöösejä luusereita kuin ize Antero! Antero on ennen kaikkea pirun kiukkuinen. Sen musta huumori on ukkosenjohdatin, kun oikeasti tekis mieli mennä ampumaan laahusta ja särkemään näyteikkunoita.
ellauri145.html on line 115: Ei vittu tää piha-Antero on täys hourupää, ja niin on noi sen kaverit, subrealistit symbolistit sun muut mustikkasuut, ja ennenkaikkea ne on totaalisen huumorittomia. 100% tyhjiökuivattuja. Bretonin valizemat Fourierin muka-huvittavat pläjäyxet on erittäinkin puujalkamaisia.
ellauri145.html on line 124: Antero kuvailee nyyhkysti narkkari-Quincyn nuoruuden rakkautta johkin prostituuttiin, jonka se olis halunnut pelastaa kuin Prinssi Rohkea tai Philip Roth. Mitä tekemistä tällä ja mustalla huumorilla on?
ellauri145.html on line 203: Kurjuutta ja kiukkuisuutta riittävästi täyttämään Andre Bretonin mustan huumorin vaatimuxet.
ellauri145.html on line 400: Lewis Carroll: Lobster Quadrille. Lewis Carrollin main claim to fame Bretonin mustan huumorin kirjassa on ezen Hunting of The Snark (Jabberwockyn ´twas brillig and the slithe momes jatko-osa) ilmestyi samana vuonna kuin presubrealisti Lautremontin Pahanhajuiset laulut (joista enemmän alla). Tähän niteeseen on Antero jostain syystä ottanut Liisan Ihmemaassa Osterien laulun; outoa sikäli, että se on oikeasti melko hauska.
ellauri145.html on line 739: Kontrasti haasteellisen fysiikan ja ensiluokkaisten herkkien lahjojen välillä ei voi epäonnistua Corbièren teoksessa herättämään huumorintajua puolustusrefleksinä, ja ohjaamaan hänet miehenä systemaattisesti pahan maun etsintään. Hän pukeutuu seilorixi kuin Aku Ankka, paljas pyrstö ja räpylät roikkuvat valtavissa saappaissa, hän naulaa kuivuneen rupikonnan takkaseinän reisipeiliin. "Tässä, tässä on minun pää," hän laukoo naiselle samalla kuin ojentaa verisen pässinpään.
ellauri145.html on line 1178: Freudin Sigge koitti urputtaa, että huumorissa erotuxena komiikasta on jotain härmistynyttä ja ylevää. Aivan perseelleen meni Sigge, nimenomaan sitä siinä ei ole. Härmistys tulis (sanoo Piha-Antero) narsismin voitosta, haavoittumaton minä selviää voittajaxi. Mitä vittua? Taas menee tismalleen väärinpäin. Huumori on voittoa narsismista jos jotakin. Naura sinäkin. Minä muka ei anna izensä masentua Ollin kurjuudesta, vaan pikemminkin ilostelee siitä, sanoo Freud, ja antaa hauskan esim: Hirtettävä joka hirtetään maanantaina orjankäteen (potence) "huudahtaa": Kerrankin viikko alkaa kivasti! Ha. Ha. Saatana mikä ääliö toi Sigge oli. No kyllä se sentään huomaa että ego siinä tekee pilaa supermiehestä, nauraa sen kustannuxella. Antero peräsmies terottaa: musta huumori ei ole tyhmyyxiä (bétise), ironiaa, keveätä pilailua ... Se on jotain vallatonta mutta vakavaa, kuin Ilmo Launixella. Ei ainaskaan sentimentaalista, sille se on vihainen kuin rakkikoira. Kruunattu kurjenpää.
ellauri146.html on line 630: "Baltimoren ihmeellinen pulzari. Kirjallisia kaunoja, äärettömyyden pyörrytystä, avioliittotuskia, kurjuuden loukkauxia: Poe, kuten Baudelaire, pakeni kaikkea juopumuxen pimeään, kuin haudan hämärään; sillä hän ei juonut herkutellaxeen, vaan barbaarina." Tämä riittää täyttämään Andre Bretonin mustan huumorin vaatimuxet.
ellauri146.html on line 824: Hyi etmä inhoon ton tyyppisiä tyyppejä. Ei ne ymmärrä huumorista pätkääkään, niille se on vaan jotain satiiria ja komiikkaa.
ellauri147.html on line 189: Dodi, nyt on nähty 2 jaxoa Emilystä. Kuten saattoi arvata, Chicagon runkku heivattin pois pelistä, ja nyt Emily jo kyntää uraa ranskalaisessa mainosfirmassa. Sen 'le vagin jeune' kelpaa heti ranskis äijille, ja ikävän seniori naispomon se ohittaa jo ekassa kaarteessa. Macronin vaimosta tehdään halpaa huumoria. Sovinistivaltioissa kuten USA on suorastaan skandaali että Macronin vaimo on sitä vanhempi. Verratkaa nyt meidän trofeita, huutaa Trump ja Bolsonaro kuorossa ja tuulettaa kainaloista kanoja kuin keltaisia tupeita. Sattumalta Luxemburgin puistossa nähty vinosilmä lastenhoitaja onkin salaa kiinalaisen vetoketjumiljonäärin tytär. Vittu nää amerikkalaiset on sitten ennustettavia. Jotain kerta kaikkiaa masentavaa siinä on. Tulee ihan paha mieli. Mieluumin luen vaikka Isaac Bashevis Singerin sentimentaalisia lapsuudenmuistoja Varsovan ghetosta.
ellauri152.html on line 565: Esterin kirjan meikkauskohta 2.12 oli Kinnus-Aarnen mielestä hauskaa huumoria.
ellauri160.html on line 414: Parkkisen usko huumorin keventävään voimaan ja elämän rikauteen loppui toukokuussa 1992. Myös Pekka Parkkinen (1940-1992) tappoi itsensä, tai oikeammin Gummerus murhasi hänet ostettuaan W+G:n, niin kuin minultakin Gummerus julkaisi häneltä yhden kokoelman ja siihen se tyssäsi… ennen itsemurhaa Pekka julkaisi kirjan “Kaulukset pystyssä”. 9cm kikkeli oli kai jo nuupahtanut.
ellauri162.html on line 175: Jotain tosi narsistista tässä Bernanoxen kynäilyssä on. Eikä huumorista ole mitään tietoa. Bernanoxen pappi on surkeileva väpelö.
ellauri162.html on line 264: Ulkomailla Arto Paasilinna on arvostettu kirjailija. Muualla kuin Suomessa on ymmärretty paremmin Arto Paasilinnan kirjojen perimmäinen sanoma ja satiiri sekä myös kirjallinen ilmaisu. Artauxilla ei ole käännöxessä mitään menetettävää. Ei liioin Mikalla eikä Sohvilla. Arto Paasilinna on tullut tunnetuksi filosofis‐humoristisena kertojana, jonka romaanien pikareskisankaritarinoissa kirjailija yleensä käsittelee useita teemoja. Törmäyttelemällä eri tasoilla olevia teemoja, henkilönimiltään koomisia pikareskisankareita, oivalluksia ja yllätyksiä sekä myös eri alojen laajoja tietojaan syntyy artopaasilinnamainen lukuelämys, hulvaton huumori. Samalla myös syntyy syvällistä filosofiaa elämän eri osa‐alueilta ja kriittisiäkin näkemyksiä nyky‐ yhteiskunnasta. Arto Paasilinnan tuotannossa tulee esille hänen toimittajataustansa: teksti on helppolukuista ja kansantajuista.
ellauri162.html on line 780: Ilman silmää iskevää hymiötä tai muuta räikeää huumorintajua on täysin mahdotonta parodioida kreationistia siten, ettei kukaan erehdy luulemaan artikkelia aidoksi (Poen laki). Sen alkuperäinen ajatus oli, että uskonnollisiin näkemyksiin kohdistuvat nettiparodiat tai -sarkasmi ovat erottamattomia uskonnollisten näkemysten vilpittömistä ilmaisuista. Sivuhymy :-) on tullut laajalti hyväksytyksi netissä merkkinä siitä, että "vain vitsailen". Poen lakia kutsuttiin "vuoden 2017 tärkeimmäksi internet-ilmiöksi". Trumpin hallinnossa on tahatonta epäselvyyttä siitä, oliko jokin vakavaa vai tarkoitettu parodiaksi, Tämä voisi johtaa nihilismiin, eli tilanteeseen, jossa millään ei ole väliä ja kaikki on vitsi.
ellauri163.html on line 770: Bernadotten maalaispappi on kaikin puolin ns ikävä ihminen. Nöyrän ulkokuoren alla se on vittumainen huumoriton besserwisseri. Kuvittelen sen Dos Vidasin Tirson näköisexi, samanlainen luisevan lommoposkinen nahistunut kyrvänpää. Bernadotte ei nähtävästi tykkää siitäkään, ei se tykkää yhtään kenestäkään.
ellauri181.html on line 89: Eipä vaikuta kovin hauskalta. Mutta eihän Kafka olekaan mitään huumorimiehiä. Phil Rothkin on hauskempi. Kafkalla ja Max Brodilla oli tapana käyskellä Prahan keskustorilla. Apina ja gorilla kävelivät torilla; apina kiipesi puuhun, kakkasi gorillan suuhun. Pili keekoilee luennoilla kuin Matti Klinge, vittu mitä narsisteja molemmat.
ellauri185.html on line 400: 36. Mixi me olemme hyviä ja nuo toiset pahoja? Meitä molempia kannustaa izekkyys. No jo oli aivopieru siinäkin. Kovaa peliä Bostonissa, dumari siteeraa Shakespearea tuomitessaan kiltin venäläisen terroristin kuolemaan. Koko artikkeli lähtee puuhun perä edellä. Sekä hyviin että pahoihin tekoihin kannustaa altruismi, joka on vain naamioitua izekkyyttä. Voi helvatti, kuka näin paskaa kirjottaa? joku Graham Lawless, varmaan Wilcockin heimolaisia. Tyyppi ei lainkaan premissoi mitä se tarkoittaa tässä hyvällä ja pahalla käytöxellä. Epäizekkäitä tekoja tehdään sukulaisille ilman aihetta ja kavereille vastavuoroisuuden toivossa. Mitä pahaa siinä on? "Terroristin" mielestä Islamin puolesta oli ok vammauttaa ja tappaa amerikkalaisia. Se oli hyvin paha! Amerikkalaisten mielestä oli ok vammauttaa ja tappaa kasapäin rättipäitä Irakissa ja Syyriassa. Se oli hyvä! Revi siitä huumoria.
ellauri185.html on line 730: Pieruhuumori parantaa myös omantunnontuskat. Kun paholainen muistutti Lutheria tämän synneistä, hän vastasi vitsaillen. ”Eilenkin päästelin estottomasti kaasua. Olethan kirjannut sen syytöslistaasi”. Hänen pointtinsa oli, että Jumalan armon edessä paholaisen syytökset ovat pelkkää ilmaa.
ellauri188.html on line 403: Antoisinta antia Taipii-kirjassa on se (osin tahatonkin) huumori, joka syntyy villien ja kesyjen apinoiden perussamuudesta. Hermannin ansioxi on sanottava ettei se säästele sanojaan kuvatessaan kolonialistien konnantöitä saarilla. Sixi varmaan kirja ei kelvannutkaan jenkkikustantajille.
ellauri192.html on line 687: Distance from river Trubezh in Yaroslavl to Trubchevsk is 684 km. Distance from Trubchevsk to river Trubizh in Pereiaslav is 322 km. Distance from river Trubezh in Yaroslavl to river Trubizh in Pereiaslav is 1004 km. Revi siitä huumoria.
ellauri196.html on line 112: Vaikka yleisö otti elokuvan innokkaasti vastaan, aikalaisarvostelijat suhtautuivat siihen nuivasti. Paula Talaskivi linjaa, että satiirinen pohjaidea on onnistuttu piilottamaan hyvin. Bengt Pihström (Nya Pressen) ei näe mitään humoristista ilmeettömin kasvoin esiintyvässä ja ilmeettömällä äänellä laulavassa Eemelissä: "Omaperäistä komiikkaa? Ehkä. Kenties." Pohjois-Suomen kriitikoilta tuli sentään joku ymmärtävä sana. Eero Krekelä (Kaleva) kirjoittaa: Eemelin "totinen torvensoittaja -huumori edustaa omintakeista mallia vuosien saatossa kuluneiden farssikoomikkojemme joukossa."
ellauri196.html on line 840: Montalen Dante-ihailu on epäilyttävää. Voiko Danten suunnalta odottaa mitään hyvää? Wesley oli siihen verrattuna huumormies. Montanelta pitäis ilmeisesti löytyä subtlea ja provokatiivista huumoriakin setäilyn lomasta. Peukutti se ainaskin Italo Svevoa.
ellauri210.html on line 40: Piha-Anteron huumorin määritelmä on freudilaisen huumoriton: démenti de la réalité, affirmation grandiose au principe du plaisir. Se on nähdäxeni aivan hakoteillä. Huumori on nimenomaan tosiasioiden tunnustamista, ja sen tajuamista, etteivät ne ole huisin tärkeitä. Mikään ole kuolemanvakavaa, edes kuolema. Huumorille on kaikki suhteellista, se vaatii suhteellisuudentajua. Siihen nähden Anteron kovan linjan suhteettomuus vaikuttaa suht sentimentaaliselta. Vaikka kirjan takakannessa se vakuuttaa, että musta huumori on sentimentaalisuudelle vihainen kuin rakkikoira. No pääasiahan on että nyt voin vihdoin palauttaa Andrein kirjasen yliopistolle, sillä se on lainattu Seijan kortilla. Se on läpitte!
ellauri210.html on line 80: Panee miettimään että onko musta huumori hauskaa ensinkään. Ehkä siitä haetaan vain jotain helpotusta ikävään.
ellauri210.html on line 94: Antero tulkkaa Sigge Riemun huumoriteoriaa et huumori on superegon (sic) mielihyväperiaatteen voitto egon realismista kun jälkimmäinen joutuu liian ahtaalle. Noh noh Antero, ei Riemu niin sanonut. Yliminä on vakavalärväisin koko kolmikosta. Huumorissa yliminä antaa minän olla kurkottamatta yliminän ideaalikuuseen ja antaa sen kapsahtaa idin mielihyvän katajaan. Sixi se on alhaista.
ellauri210.html on line 293: Apollinaarinen nauru on monikkoa. Sitä taivutetaan genrejen (runous, tarinat, kronikat, kirjeenvaihto) ja muotojen (proosa/säe, mutta myös "lyyriset ideogrammit"), inspiraation lähteiden (gallialaisesta suonesta fumi-henkeen) ja rekisterien (huumorin, ironia, komedia) mukaan vaikka kankeasti. Se voidaan onnexi tunnistaa riimin erityisistä vaikutuksista, joita selventävät tietyt runoilijan osoittamat tai ehdottamat viittaukset. Runollisen diskurssin, fiktion ja kriittisen diskurssin väliset suhteet ilmentävät käsitetaiteena määritellyn taiteen voimakasta refleksiivistä kubistisen maalauksen mallia (PR ii, 16). Puisevaa, puisevaa. Vähemmän puisevaa lisäinfoa Coppéesta albumissa 326.
ellauri210.html on line 347:
Kaikki Pabloon liittyvä "huumori" oli tätä tyyppiä.

ellauri210.html on line 354:

Ei vizi Antero on kerännyt tähän vihkoon kaikki kummalliset kamunsa, vaikka kuinka huumorittomat tai muuten lahjattomat.
ellauri210.html on line 734:

Polluxin huumori?

ellauri211.html on line 52: Lehden toimituksellinen sävy on aina korostanut myönteisyyttä ja lämmintä huumoria. Wallacen pariskunta ei käyttänyt lehteä tehdessään lainkaan lukijatutkimuksia vaan valitsi lehden aineiston omien mieltymystensä mukaan. Lukijatutkimukset tulivat käyttöön vasta 1970-luvulla, kun perustajapariskunta luovutti lehden teon nuoremmille. Reader’s Digestia on koko sen olemassaolon ajan kritisoitu konservatiivisuudesta ja amerikkalaisuudesta. Esimerkiksi kylmän sodan vuosina lehden kansainvälisissä painoksissa, muun muassa Valituissa Paloissa, tuotiin usein esiin kommunisti- ja sosialistimaiden yhteiskunnallisia ongelmia. Kalutut on länkkäreiden parhaita propaganda-aseita seppoiluun taipuvaisten turveloiden parissa.
ellauri211.html on line 299: Katri Helena ja Panu Rajala olivat naimisissa vuodesta 1997 vuoteen 2004. Toissavuotisessa Katri Helena -musikaalissa Panu Rajala tuotiin kirjailijan mukaan esiin varsin kyseenalaisessa valossa. Panu Rajalaa ei musikaalissa kutsuttu hänen oikealla sukunimellään, vaan miehestä käytettiin leikkisää nimitystä Proffa. Musikaalissa Proffa liehitteli muita naisia eikä ollut vaimonsa tukena, mikä teki laulajan surulliseksi. Rakkaus rakoili nopeasti. Musikaalista kiukustuneena kirjoittamassaan paljastuskirjassa Rajala sanoo tuovansa kostoxi Katri Helenasta esiin arkisemman puolen. - Tässä tulee ehkä hieman inhimillisiä kosketuksia ja yksityiskohtia, jotka liittyvät tarinan kulkuun ja tähän draaman kaareen. Halusin tuoda joitakin inhimillisiä, arkisempia ja tavallisempia piirteitä tähän hyvin kiillotettuun tähtikuvaan. Koska hän on ollut suuren ihailun vallassa (sic) vuosikymmeniä, niin kyllä siihen liittyy vähän muutakin. Ajattelin, että teen palveluksen tuleville elämäkerran kirjoittajille antamalla tällaista läheltä nähtyä aineistoa, Rajala kertoi.

Lavalla nähtiin rajuja riitoja, joissa kummatkin käyttivät kovaa kieltä toisistaan. Katri syytti Proffaa julkisuudenkipeäksi ja kaksinaamaiseksi liehittelijäksi, Proffa puolestaan haukkui Katria henkien kanssa seurustelevaksi haahuilijaksi. Kaikki repliikit oli poimittu naistenlehdistä. Ranua esittänyt hemmo tuntee esittämänsä henkilön myös todellisuudessa, he ovat tehneet yhteistyötä. Toivon, että Panu Rajala suhtautuu tähän huumorilla, Katri sanoi. Ranu on tollanen Suomen Bellow, Roth tai Knasu, kaunainen narsisti. Panu Rajala harmistui syksyllä 2010 ensi-iltansa saaneesta Katri Helena -musikaalista, koska hänet esitettiin siinä epämieluisassa valossa. Rajala oli musikaalissa Proffa, joka esitettiin suorastaan pellenä, lukeneisuudellaan pröystäilevänä hienostelijana. Panu alkoi panna Marjaa Katrin selän takana. Panu Rajala ja Marja Norha vihittiin Sastamalan vanhassa kirkossa 2007. Panu Rajalan ei tarvitse piilotella sivistyneisyyttään nykyisen vaimovainajansa kanssa. Hän on opettaja! Tai siis oli, ei sekään kestänyt kovaa käyttöä.
ellauri214.html on line 502: Vaikka tviitti oli huumorimielellä kirjoitettu ja sen kirjoittajalla on useampi tuhat seuraajaa, sitä seurasi kommenttien vyöry. Moni kiirehti kertomaan, miten pitää hänen tviiteistään, vaikka aina ei tule kommentoitua tai tykkäiltyä.
ellauri217.html on line 219:

”Jaakko oli rempseä ja todella hauska seuramies. Hänellä oli aina erilaisia juttuja kerrottavana. Hänellä oli erinomainen huumorintaju”, Dahlgren sanoo HS:lle.

ellauri220.html on line 202: Aku ei ole varsinaisesti huumorimiehiä. On vaivaannuttavaa lukea sen selostusta Admiral Schneiderin standup-sessiosta osan viisi alussa. Eikö Löllö oikeasti pitänyt Lenny Brucesta? Sehän oli mokkeri eikä dago. Se ei olisikaan mikään ihme, kyllä se oli niin luotaantyöntävä kaveri (kz. albumia 219). Nää Löllön Lenny skezit on pitkän päälle puuduttavia. Niin ne varmaan oli oikeestikin.
ellauri220.html on line 562: Yritystalouden maisteri Isak Rautio on typerys. Se väittää että huumoria on niin paljon ettei sitä voi hätistää pyhienkään asioiden kimpusta sen enempää kuin kärpäsiä puolalaisen morsiamen pepusta: Till exempel tro, kultur, våld och sexualitet. Hölmö, nehän nimenomaan on vittuilun keskeisiä aiheita, koska ne nimtuten apinoita kiihtävät: EAT! FUCK! KILL!. Eihän mistään muusta edes tule kunnollista viziä. Kummallista millaisista häiskistä talousliberaalit lehdet tekee pappeja. "Me" sitä ja "me" tätä. Koko poinzi on ettei ole mitään "me", on vaan noi ja nää ja mää.
ellauri220.html on line 564: Iisakille "huumori" on jenkki standup viihdettä. Patrice "Lumumba" O'Neal oli lippalakkipäinen paxu neekeri. Isä tuntematon, kuolinsyy ei ollutkaan O.D. vaan sokeritaudin aiheuttama tulppa päässä.
ellauri222.html on line 41: Kuopiolainen taloyhtiö antoi 70-vuotiaalle rikosrekisterittömälle naiselle varoituxen kun sen alaikäinen lapsenlapsi oli puristanut finnin hississä ja pyyhkinyt sen peiliin. 2sta varoituxesta saa yhtiö ottaa huoneiston hallintaansa. Finnijäljen pyyhki taloyhtiön hallituxen jäsen peilistä wiledaliinalla. Syyllinen käytiin kazomassa valvontakameran filmistä. Varmaan nainen ja sen lapsenlapsi olivat väärää heimoa. Eivät olleet kasvantavääriä pohjoissavolaisia, joilla huumori on syntyperäistä.
ellauri238.html on line 126: Sanoin että olin ollut kuukauden maalla enkä kertaakaan päässyt siellä uimaan, joten menin nyt kun tuli Glaisuus. Elvi Sinervo oli hetken hiljaa, sanoi sitten: Minä kun luulin että sinulla on huumorintajua», ja poistui autosta.
ellauri238.html on line 310: Pena luulee Matti Jämsää Olavi Virraxi. Olavi olisi loukkaantunut, Matti Jämsä ainakin. Kuka helvetissä on Matti Jämsä? Apu-lehden toimittaja, joka karhun kanssa painii löi (karhu löi siltä posken simpulaxi), ajoi Ladan mereen ja selvisi siitä hengissä, teki toinen toistaan hölmömpiä temppuja. Ihmisenä Matti Jämsä oli avulias, huumorintajuinen (hän uskalsi ivata jopa itseäänkin ilman että suutahti), "reilu" sanan parhaassa merkityksessä, hermoherkkä sekä helposti äärimmäisyyksiin horjahtava. Ja kuten kaikilla kuuluisilla miehillä on hänelläkin omat omituisuutensa; hän juo öisin! Kuuluisuus, niin. Matti Jämsän ystävä ja kollega Veikko Ennala syväluotaa aikansa sankaritoimittajaa. Ennala pohtii muun muassa sitä, onko Matti Jämsä hullu. Hetkinen, kukas se toimi Ennalan postipoikana? Se oli Tommi Liimatta. Hizi, ei taaskaan muistettu ostaa kontaktiliimaa, jolla voisi Jane Austenin vanhan Ylpeys ja ennakkoluuloon liimata. Se ei kyllä onnistu kontaktiliimatta.
ellauri238.html on line 771: Herpertin pelihahmo tais olla tämmönen Mr. Cogito. Ärsyttää runoilijat joilla on kliseisiä alter egoja, esim. P. Mustapää. P. Mustapää oli 1 nilkin 375 humanistista. P. Mustapään runoissa kerrotaan olleen syvää tunnelatausta. Niissä yhdistyivät huumori ja hurmio, mikä oli uutta tuona aikana. Me marssimme Aunuxen teitä. Ei sunkaan Herpertti lie kaupannut Cogiton hatun alla jotain pirun katolista dualismia?
ellauri243.html on line 84: Kunnottomat paskiaiset (engl. Inglourious Basterds, tahallinen väärinkirjoitus nimelle Ignominious Bastards) on vuonna 2009 ensi-iltansa saanut Quentin Tarantinon käsikirjoittama ja ohjaama mustan huumorin sävyttämä sotaelokuva. Sen pääosissa esiintyvät Brad Pitt (goy), Christoph Waltz (goy), Michael Fassbender (goy), Eli Roth (Jew), Diane Kruger (goy), Daniel Brühl (goy), Til Schweiger (goy) ja Mélanie Laurent (Jew). Elokuva kertoo vaihtoehtoiseen historiaan perustuvan tarinan kahdesta salajuonesta, joilla oli tarkoitus salamurhata natsi-Saksan poliittiset johtajat. Toisen suunnittelee nuori ranskanjuutalainen elokuvateatterin omistaja (Laurent), ja toisen luutnantti Aldo Rainen (Pitt, vilket träffande namn) johtama amerikanjuutalaisista sotilaista koostuva ryhmä. Sakemannit oli natohenkisinä mukana tätä leffaa tekemässä into piukeena, samalla periaatteella mätkimässä "nazeja" kuin nato paraikaa mätkii "putinisteja". Huvittavinta koko jutussa on että ukrainalaiset ovat ryssille samaan aikaan lyhyesti nazeja.
ellauri245.html on line 55: Oikeastaan mä pidän eniten puhtaaxiviljellystä klischeestä, kuten lastenkirjoista, el Zorrosta, tai Kinsellasta. (Camilla Läckbergin revenge romsku on kyllä vähän liian paxua misandriaa, ja 100% huumorivapaata.) Sellaisista missä EFK asiat näyttäytyvät puhtaassa matelijamuodossa ilman termiittiapinoiden meemien rumentavaa runkkukuorrutusta. Tässä albumissa esitellään tölkillinen ällömpiä pohjoisgermaanisia natomatoja kiemurtelemassa lieropurkin pohjalla.
ellauri245.html on line 517: Fritjof i Ytre Enebakk on Vesa-Matti Loiriakin puisevampi norjalainen juntti"huumori"TVpläjäys. Se mainitaan "ohimennen" moneen kertaan Panssarinyrkissä. Tä on kai sitten Nääsböön kontribuutio by way of comic relief.
ellauri247.html on line 66: Suomalainen laitos on suunniteltu meikäläistä huumorintajua ja makua vastaavaksi, eli huomattavasti alkuteosta puisevammaxi, ja siinä on enemmän kuin esikuvateoksessa kaskuja Skandinaviasta, Ranskasta, Saksasta ja Italiasta. Suomalaisia anekdootteja on runsaasti, myös aivan viime ajoilta. Kymmenen viime vuoden ajan olen erikoisesti kerännyt niitä ja Suureen Kaskukirjaan olen ottanut parhaita paloja aikaisemmin julkaisemistani kaskukirjoista sekä Suomen Kuivalehden vanhoista vuosikerroista. Parhaat jutut näyttävät olevan väsyneitä vanhoja vitsejä milloin kenenkin suuhun pantuina. Niita on kokoelmassani aika paljon.
ellauri247.html on line 189: sekä ilmentää huumoria ja elämänkokemusta. Hänen teoksistaan puuttuu kuitenkin aikalaisensa Henry Fieldingin teosten tarinan yhtenäisyys ja psykologinen terävyys. Teokset Ferdinand, Count Fathom (1753) ja Sir Launcelot Greaves (1762) eivät yllä hänen viimeisen romaaninsa The expedition of Humphrey Clinker (1771) tasolle, joka on mestariteos ja jossa hän muista teoksistaan poiketen ei liitä huumoriin kitkerää satiiria.
ellauri257.html on line 93: Yläasteen oppilaat yllättävät iloisesti: lähes koko tarinan juutalainen linja, joka on armottomasti mustattu kirjojen lukemiseen sovitetussa tekstiversiossa, siirretään rakkaudella valkokankaalle. Kyllä, luola-antisemitismin sirpaleilla, mutta millä elävöittävällä huumorilla! Suurimmalle osalle, joka nukkui kirjallisuuden oppitunnit, Gogol on ikävä kirjoittaja loputtomille kuvauksille arojen kasvillisuudesta, mutta luojan kiitos, että olemme eläneet tämän suuren humoristin visuaalisen kuntoutumisen eteen.
ellauri266.html on line 223: Michel de Montaigne: Esseitä 1-3. "Olen aina viihtynyt mahdottoman hyvin tämän viisaan, huumorintajuisen ja lämpimän kirjoittajan seurassa. Ei uskoisi, että hän kirjoitti 500 vuotta sitten."
ellauri267.html on line 1326: On epäselvää, miksi antiklerikalismista tulee niin näkyvä teema Drydenin teoksissa, vaikka näyttää uskottavalta, että hänen syvä epäluottamuksensa ja vastenmielisyytensä puritaanista vaikutusta kohtaan poliittisiin asioihin voi osittain selittää sen. Mufti edustaa Drydenin tyypillistä pappia, joka on yleensä satiirin kohde sekä runoissa että näytelmissä. Hän on kunnianhimoinen, ahne, aistillinen, hurskas ja yleensä tekopyhä. Mufti näyttää naurettavalta sekä poliittisissa että henkilökohtaisissa asioissa, ja siitä tulee huumorin ja halveksunnan kohde. Dryden ei pilkkaa Englannin kirkon pappeja, mutta missä tahansa hän esittelee pakanallisen, muslimin tai roomalaiskatolisen uskonnollisen hahmon, hahmosta tulee satiirin kohde. Seijalla on tapana haukkua järeästi Carlsonin muuta sukua välttäen siten haukkumasta henk.koht. Latea.
ellauri269.html on line 776: Hänen hankaluudestaan tuli hänen huumorin lähde. Spockin toiseus johti sarjan hauskimpiin hetkiin. Usein tietämättä naurusta, jota hän tuottaa vilpittömästi tarkoitetulla kommentilla tai kukkoisilla kulmakarvoilla, Spock antaa meidän nauraa hänelle kunnioittaen häntä edelleen. Se on huumorimerkki, joka on yksi borsht-vyöhykkeen peruskauraa: keltanokan yritys tunkeutua korkeaan ampiaisten yhteiskuntaan.
ellauri270.html on line 201: Warden, Shears ja kaksi muuta kommandoa hyppäävät laskuvarjolla Thaimaahan; yksi, Chapman, kuolee kaatuessaan puuhun (haha, on tässä tarinassa sentään huumoria) ja Warden haavoittuu kohtaaessaan japanilaisen partion, ja hänet on kuljetettava pentueessa LOL). Hän, Shears ja Joyce saavuttavat joen ajoissa siamilaisten naiskantajien ja heidän kylän päällikön Khun Yain avulla. Pimeyden suojassa Shears ja Joyce istuttavat räjähteitä siltatorneihin. Tärkeitä arvohenkilöitä ja sotilaita kuljettavan junan on määrä ylittää seuraavana päivänä ensimmäisenä sillan, ja Warden haluaa tuhota molemmat. Aamunkoittoon mennessä joen pinta on kuitenkin laskenut, mikä paljastaa räjähteiden ja sytytin yhdistävän langan. Nicholson huomaa langan ja tuo sen Saiton huomioon. Junan lähestyessä he kiirehtivät alas joen rantaan tutkimaan asiaa. Joyce, miehittää sytytin, rikkoo kannen ja puukotti Saiton kuoliaaksi. Nicholson huutaa apua yrittäessään estää Joycea pääsemästä sytyttimeen. Kun Joyce haavoittuu japanilaisessa tulipalossa, Shears ui poikki, mutta hänet ammutaan. Tunnistaessaan Shearsin Nicholson huudahtaa: "Mitä minä olen tehnyt? Taidanpa epähuomiossa räjäyttää Kwai joen sillan!"
ellauri282.html on line 95: [3.4. klo 14.01] +358 44 2776451: Just toi paradoksaalinen huumori vetoaa, että destruktiivisuus kielletään "ellei ole ihan varmaa" vaikkei sitä sanota. Ottaa intiaaneilta maa, pudottaa palavaa nestettä napalmia vietnamilaisten selkään. Ennen vastustimme napalmia, nyt huonointa kouluruokaa jota tekee palmia ja palmuöljyä ruuassa. Ja securitasta.
ellauri284.html on line 246: Sarja muistelee useita todellisia historiallisia sodan tapahtumia, kuten joulutauon vuonna 1914. Blackadder muistelee tapahtumaa: "Molemmat osapuolet etenivät yhden joulupisun aikana pidemmälle kuin kahden ja puolen seuraavan sodan vuoden aikana." Viitataan myös aikakauden populaarikulttuuriin sekä aiempaan sarjaan. Jaksossa "Private Plane" nähdään Lord Flashheartin ja Bobin hahmojen paluu toisesta sarjan "Bells" -jaksosta sekä myös saksalaisen lentävä ässä, Baron von Richthofen. Kolmannen jakson "Major Star" juonen lanka sisältää Blackadderin vastenmielisyyden mykkäelokuvatähteen Charlie Chapliniin, jota hän pitää "yhtä hauskana kuin saada nuoli kaulan läpi ja sitten huomata, että siihen on sidottu bensalasku". Totta Mooses Rowan, Charlie on täysin huumoriton kaatuilija. Toinen viittaus viitattiin Sudaniin, jonka sodan veteraani Blackadder oli. Toisin kuin brittien messinki, Blackadder näkee brittien liiallisen itseluottamuksen läpi: aikaisemmat voitot jotka tukahduttivat siirtomaakapinat olivat valmistautumista suureen siirtomaasotaan.
ellauri284.html on line 423: Elokuvan aikana vallitsee hämmennys siitä, onko muukalainen rikollisten lynkkaama ja murhaama varamiehen veli vai hänen haamunsa. Juonen aukot olivat täynnä mustaa huumoria ja allegoriaa Leonen vaikutteilla. Revisionistinen elokuva sai ristiriitaisen vastaanoton, mutta se oli suuri lipputulomenestys. Useat kriitikot pitivät Eastwoodin ohjausta "yhtä johdannaisena kuin se oli ilmaisullinen", ja Arthur Knight The Saturday Review -julkaisusta huomautti, että Eastwood oli "omaksunut Siegelin ja Leonen lähestymistavat ja yhdistänyt ne omaan vainoharhaiseen näkemykseensä yhteiskunnasta". John Wayne, joka oli kieltäytynyt roolista elokuvassa, lähetti Eastwoodille kirjeen pian elokuvan julkaisun jälkeen, jossa hän valitti, että "Kaupunkilaiset eivät edustaneet amerikkalaisen pioneerin todellista henkeä, henkeä, joka teki Amerikan. Loistavaa."
ellauri294.html on line 117: Atatürkin ansiosta mainoxissakin keekoili viimeisimmän muodin mukaan puettu hoikka nainen julkea, emansipoitu ilme kasvoilla. HV Morton on iloinen mutta hiukan haikea. Hauskempi oli ennen istua haaremissa fezipäisenä. Hän on kuitenkin huumorintajuinen ja tavallaan aika herttainen. Suo naisille emansipaationsa kun ne näyttävät siitä tykkäävän.
ellauri294.html on line 699: 1890-luvulla sekä Chautauqua että vaudeville yleistyivät ja vakiintuivat vaihtoehtoisixi viihdemuodoiksi. Vaikka Chautauquan juuret olivat pyhäkoulussa ja arvostivat korkeasti moraalia ja koulutusta, silti vaudeville syntyi minstrel-esityksistä, varieteesta ja karkeasta huumorista, ja niin nämä kaksi liikettä joutuivat vastakkain. Chautauquaa pidettiin terveellisenä perheviihteenä, ja se vetosi keskiluokkaan ja ihmisiin, jotka pitivät itseään kunnioitettavina tai arvostettavina. Vaudevilleä sitä vastoin pidettiin laajalti mauttomana, sillä ei ollut siunausta ja se vetosi kunnottomiin työväenluokan miehiin. Näiden kahden välillä oli jyrkkä ero, eivätkä ne yleensä jakaneet esiintyjiä tai yleisöä.
ellauri300.html on line 126: Saatana saapuu Moskovaan on ajan ja paikan rajat ylittävä kaleidoskooppi jossa yhdistyvät myytti ja historia, huumori ja yhteiskunta, rakkaus ja kuolema.
ellauri300.html on line 685: Singerin viehätys on sen lyhkäsissä päälauseissa, joilla se tikkaa aiheesta kuin aiheesta samalla koruttomalla siekailemattomalla tyylillä, pieni huumorinpilke silmäkulmassa, kuin kiertelevä rabbi kyökinnurkassa. Sitä on kiva lukea silloinkin kun aihe ei ole järin kiehtova. Juutalaisten enemmän tai vähemmän pyhät kirjat on kirjoitettu samalla tyylillä, vaikka huumoritta.
ellauri300.html on line 835:

Turskia huumoria (Cod kind of hurt)
ellauri301.html on line 39: Mixi pidän krimisarjoista ykkös eniten Raidista? Koska se on kuin Kummeliparodia anglosaxisista skoudesarjoista. Kaikki samat klisheiset elementit mutta niin läpeensä roiseina että katu-uskottavuus on mahtava. Kämänen rupusakki on oikeasti laahuxen näköistä eikä mitään sminkattuja mamuja. Tyypit puhuu just niin epänokkelasti kuin ihmiset oikeasti puhuvat. Ei häslätä eikä näytellä suuria tunteita. Enimmän aikaa ei tapahdu paljo paskaakaan. Se on sattuva havainto elämänmenosta, kuten kirjailija Turgenev oivalsi runoelmassa Jo riitti. Näytteleminen on perinteistä Suomi-filmi tasoa. Koko skenessä on kosolti sekä tahallista että tahatonta huumoria. Ja perusasenne on mukavan saamattoman vasemmistohenkinen, ei tollasta et kun yritän tarpeexi kovasti niin olen oman elämäni Seppo. Kaikki pahixet on Espoosta, kuten tosielämässäkin.
ellauri301.html on line 521: Kapteeni taivaassa tietenkin on ymmärrettävä vain inhimillisesti rajoittuneen nerokkaan humoristin ja suuren kuvittelijan raporttina ihmisen heikkoudesta ja ihmisen mahdollisuuksista selvitä ehjin nahoin luonnevikaisen taivaan pomon oikuista. Mark Twain itse kuvasi sen ainoaksi kirjaksi, jonka hän on todella innostuen kirjoittanut, ja hän säilytti sitä vuodesta toiseen suurena salaisuutena. Epäilemättä tämä teksti olisi aikalaisiin vaikuttanut jopa skandaalin tavoin. Jos olemme niitä 144K onnekkaita, joihin jumalan kalikka ei kalahda, niin voimme kenties nähdä, kuinka syvästi uskonnollinen teos on kädessämme. Sen terävä ja samalla kotoisen läheinen huumori ilmaisee Mark Twainin vierovan suhtautumisen paitsi ahdasta dogmaattisuutta ja julmaa lahkointoilua sekä rotu- ym. ennakkoluuloja myös ja erityisesti kaikkea teeskentelyä kohtaan.
ellauri301.html on line 527: Greenen teokset jakautuivat alun perin jännitys- ja rikoskertomuksiin, joita Greene itse sanoi viihteeksi, vaikka muut löysivät niistä filosofisia ulottuvuuksia, ja kirjallisempiin teoksiin, kuten Voima ja kunnia, joihin Greenen kirjallinen maine perustuu. Greene kirjoitti useita kansainvälisen vakoilun maailmaan sijoittuvia kirjoja, kuten Kolmas mies. Eräissä teoksissa, kuten Miehemme Havannassa, on myös huumoria. Romaaniin perustuvaa elokuvaa luonnehdittiin kirpeäksi komediaksi. Greene oli Nobelin kirjallisuuspalkinnon kestoehdokas, ja Ruotsin akatemian julkiseksi tulleiden asiakirjojen mukaan hän oli vuonna 1961 vakava vaihtoehto yhtä mitättömälle Ivo Andricille. Hänet muistetaan erityisesti teoxesta Tädin kanssa maailmalla. Romaani, suom. Heidi Järvenpää. Tammi, 1970. Osoittautuu että täti onkin Henryn biolooginen äisky. Ihme boomerien road movie. Äiskyllä on palvelija Woodsworth joka on keskivanha neekeri.
ellauri301.html on line 542: Me sotasankarit (engl. Catch-22) on juutalaisen Joseph Hellerin vuonna 1961 kirjoittama satiirinen mustan huumorin sävyttämä sotaromaani. Suomenkielinen käännös julkaistiin 1962. Sen käänsi Markku Lahtela ja kustansi Gummerus. Romaanista on tehty samanniminen näytelmäversio vuonna 1961, samanniminen elokuva vuonna 1970 ja televisiosarja vuonna 2019.
ellauri308.html on line 248: Heeb Magazinen uusin numero herättää melkoista kohua. Numerossa Roseanne Barr, jolla on esiliina ja Hitlerin viikset, vetää uunista "poltettuja juutalaisia keksejä". Heeb-julkaisija julkaisi artikkelin, joka selittää toimituksellisen valinnan ja jossa käsitellään kulttuurista muutosta kohti "holokaustihuumorin" hyväksymistä. Heeb väittää, että vanhat tabut rentouttavat. Juutalaiset alkavat omaksua holokaustin uudella tavalla - nauramisen aiheena. Onko tämä totta? Onko holokaustista todella tullut hauska?
ellauri308.html on line 250: Äärimmäiset, juutalaiset koomikot ja satiirit ovat tehneet holokaustivitsejä jo jonkin aikaa, mutta muutaman viime vuoden aikana heistä on tullut hyväksyttävää rehua valtavirran, massakulttuurin ja komedian kannalta. Mel Brooksin "The Producers" oli yksi ensimmäisistä popkulttuuriesimerkeistä holokaustin huumorista, jossa oli surullisen kuuluisa "Springtime for Hitler" -numero. Tuore elokuvan uusintaversio, joka julkaistiin vuonna 2005, resonoi vanhemman yleisön keskuudessa, joka rakasti musikaalia. Mutta elokuvan suosio nuorempien amerikkalaisten keskuudessa (joista monet eivät olleet nähneet alkuperäistä musikaalia) saattoi johtua Pharrell Williamsin esityksestä Franz Liebkindinä, typeränä ex-natsina. Tuolloin Pharrell oli heidän (minun) sukupolven "komedian kuningas". Rakastimme Farrellia, joka ei ole juutalainen, entisenä natsina. Avasiko se oven muille ei-juutalaisille alkaa tehdä holokaustivitsejä?
ellauri308.html on line 256: Jos nauru on paras lääke, huumori voi olla vain lääke krooniseen holokaustitulehdukseen. Nuoret juutalaiset eivät tunne olevansa yhteydessä holokaustiin, koska he eivät ole jakaneet kollektiivisen kivun kokemuksia. He voivat kuitenkin löytää yhteyden kollektiivisen naurun kokemuksesta.
ellauri308.html on line 581: Jon Stewart (syntynyt Jonathan Stuart Leibowitz; 28. marraskuuta 1962) on yhdysvaltalainen koomikko, poliittinen kommentaattori, näyttelijä, ohjaaja ja televisiojuontaja. Hän on saanut lukuisia tunnustuksia, mukaan lukien Mark Twain -palkinnon amerikkalaisesta huumorista vuonna 2022. Vuonna 2019 hän sai New Yorkin pronssimitalin "väsymättömästä asianajotyöstään, inspiraatiostaan ​​ja johtajuudestaan ​​(auttaen) hyväksymään syyskuun 11. päivän uhrikorvausrahastolain pysyvän valtuutuksen".
ellauri309.html on line 168: "hajuisesta huumoristaan ja eri kertojien käytöstä," kahdesta välineestä,
ellauri313.html on line 375: Vähitellen miehet eivät vain arvosta ukrainalaisen postimyyntivaimonsa uskollisuutta, vaan myös ymmärtävät, että heidän kanssaan on todella hauskaa viettää muutenkin vapaa-aikaa. He ovat hauskoja ja heillä on hyvä huumorintaju. Ukrainalaiset tytöt ovat myös hyvin koulutettuja, joten miehet pitävät heitä mielenkiintoisina ja viisaina kysyäkseen neuvoja.
ellauri321.html on line 277: Muinaisen oloista huumoritonta sadunkerrontaa. Puisevia perinorjalaisia klischeehahmoja. Trilogia kosiskelee välillä melodraamaa, välillä gnostisismia. Tämä on tunnusomaista Fossen tuotannolle, joka yhdistää traditionalismia ja uutta muotokieltä – molemmat suuntaukset kiteytyvät niin teoksessa kuin Fossen koko tuotannossakin toistuvaan hahmoon: pelimanniin. Tälläkö sitten päästiin pokkaamaan itänaapurien dynypalkinto? Taisi olla norjalaisten vuoro. Mitä vetoa että Knaus ja Jorma Oxanen ovat seuraavina jonossa. Saamelaista saadaan odotella.
ellauri321.html on line 530: Antaudu huumorille!
ellauri322.html on line 138: Konservatiivisessa reaktiossa brittiläistä radikalismia vastaan Godwinia vastaan hyökättiin, osittain hänen avioliittonsa vuoksi feministisen kirjailijan Mary Wollstonecraftin kanssa vuonna 1797 ja hänen rehellisen elämäkertansa vuoksi, kun tämä kuoli synnytyksen seurauksena. Heidän tyttärensä, joka tunnettiin myöhemmin nimellä Mary Shelley, jatkoi Frankensteinin kirjoittamista ja meni naimisiin runoilija Percy Bysshe Shelleyn kanssa. Godwin perusti toisen vaimonsa Mary Jane Clairmontin kanssa The Juvenile Libraryn, joka antoi perheen kirjoittaa omia teoksiaan lapsille (joskus käyttämällä noms de plume) sekä kääntää ja julkaista monia muita kirjoja, joista osa on pysyvästi merkittäviä. Godwinilla on ollut huomattava vaikutus brittiläiseen huumorikirjallisuuteen (Eric Linklater) ja muuhunkin kirjalliseen kulttuuriin.
ellauri322.html on line 286: Sveduämmät eivät treenaa riittävästi, ne ovat läskejä. Hampaat on niillä huonot kun popsivat niin paljon makiaa. Ne ovat epäsiistejä ja vailla makua. Miehet ovat riskejä ja kallistuvat huumoriin enemmän kuin älyn säkeniin tai tunnelmiin. Matkustelleet upseerit ovat poikkeus.
ellauri323.html on line 309: keskeinen puute ja huumorin runsaus
ellauri324.html on line 237: Rikoshuumori on käsitteenä ehkä muotopuhtain talousliberaali ajatus.
ellauri325.html on line 151: Kylläpä on kehnoa puujalkahuumoria tehtailtu propagandan nimissä suomen sotaurhoille talvi- ja varsinkin jatkosodassa. Niin puisevaa että tikut jää lukijalle käteen. Pahimpia syntisiä ovat Swan Ohto Antero Manninen "Bosambo" ja Reijo "Repe" Helismaa eli Erho. Niiden sepustuxia lukiessa melkein hävettää. Jees, propagandaa! huudahtaa kolmas pullaukko Armas J. Pulla. Armas Pulla oli kylellään lojuvan lörppävitun näköinen. Oliskohan niin että oikeistolaisuus synnyttää aivan erityisen puisevaa propagandaläjää. Suhtautukaa vakavasti propagandaan pojat! Jäi vähän vaivaamaan että oikeinko se Stalin tarjosi Tannerille ja Mannerheimille parempia rauhanehtoja 1941 kuin se sai 1940 tai 1944? No oli varmaan liian myöhäistä kun Aatu oli siihen mennessä nielaissut Lapista ei vaan peukaloa vaan koko käden.
ellauri325.html on line 253: Stephen PH Butler Leacock FRSC (30. joulukuuta 1869 – 28. maaliskuuta 1944) oli kanadalainen opettaja, politologi, kirjailija ja humoristi. Vuosina 1915-1925 hän oli maailman tunnetuin englanninkielinen humoristi. Hänet tunnetaan kevyestä huumoristaan sekä ihmisten hulluutta koskevasta kritiikistä.
ellauri325.html on line 290: Smithin uralla oli yksi tapaus, jonka hän kenties jakoi pahoitellen. Hän oli tuskin saavuttanut miehisyyden, kun hän tapasi maailman kauneimman tytön. Hiän oli erilainen kuin kaikki muut naiset. Hiänellä oli syvempi luonne kuin muilla ihmisillä. Smith tajusi sen heti. Hiän pystyi tuntemaan ja ymmärtämään asioita, joita tavalliset ihmiset eivät voineet. Hiän saattoi ymmärtää häntä. Hiänellä oli loistava huumorintaju ja erinomainen arvostus vitsistä. Hän kertoi hiänelle ne kuusi jotka hän tiesi eräänä yönä, ja hiän piti niitä mahtavina. Pelkästään hiänen läsnäolonsa sai Smithin tuntemaan ikään kuin hän olisi niellyt auringonlaskun: kun hänen sormensa kosketti ensimmäistä kertaa hiänen sormeaan, hän tunsi jännitystä kauttaaltaan. Hän huomasi pian, että jos hän otti lujasti kiinni naisen kädestä, hän voisi saada hienon jännityksen, ja jos hän istuisi naisen viereen sohvalle, pää hiänen korvaansa vasten ja käsivarsi noin puolitoista kertaa hiänen ympärillään, hän voisi saada niin sanotun ensiluokkaisen A-1-jännityksen. Smith sai ajatuksen, että hän haluaisi hiänen olevan aina lähellään. Hän ehdotti hiänelle järjestelyä, jonka mukaan hiänen tulisi asua hänen kanssaan samassa talossa ja ottaa henkilökohtaisesti vastuu hänen vaatteistaan ja aterioistaan. Hiän sai vastineeksi täyden ylöspidon, noin seitsemänkymmentäviisi senttiä viikossa valmiina rahana, ja Smithin oli määrä olla hänen orjansa.
ellauri325.html on line 319: Simolta jäi gradu tekemättä kuten Hotakaiselta ja Kristina-tädiltä. Naurukin jäi kesken 52-vuotiaana 1967. Vuonna 1941 Simo siirtyi Savon Sanomiin toimittajaksi. Tähän aikaan hän alkoi julkaista lehdissä pakinoita nimimerkillä Aapeli. Pakinat kuvasivat jatkosotaa rivimiehen näkökulmasta. Laajemman yleisön tietoisuuteen hän tuli vuonna 1946, kun hän julkaisi lyhyen parodian Olavi Paavolaisen Synkästä yksinpuhelusta nimellä Mörkki monologi. Teksteissä esiintyy Aapelin vakiohahmo mäkitupalainen Hermanni Hulukkonen, joka tuo pakinoihin maalaishuumoria. Hauskuus syntyy myös kohelluksista ja vitsikkyydestä. Aapelin nuorisokirjoista tunnetuimmat ovat Koko kaupungin Vinski ja sen jatko-osa Detektivbüro Winski und Waldemar. Vittu Waldemar, se oli Winzent. Ne oli munkin mielikirjoja poikasena. Minä keitän täitä... People Are Not as Bad as They Seem (Finnish: Aika hyvä ihmiseksi) is a 1977 Finnish historical film directed by Rauni Mollberg, based on the novels by Aapeli. Minnettee puhheettee savveettee murreettee. Huoh.
ellauri325.html on line 332: Vaasan Jaakkoo eli Jaakko O. Ikola oli läskimooses joka sepusti eteläpohjalaisia murrejuttuja. Jukka Kemppisestä, jonka rouvaa Huovikon Puovo nuohosi, hän oli huumorin taituri. Vähän voznikajet vopros, että mistä Kokoomuxen kansanerustaja oli niin paljon läskiä ja voita löytänyt säännöstelyaikana että oli lihava kuin kameeli.
ellauri325.html on line 455: Kansanvalistajien vuosisatainen työ on ollut hankalan kaksijakoinen: yhtäältä on yritetty kitkeä elävä rahvaanhuumori juurineen ja toisaalta on pyritty estämään alempien kansankerrosten "turmeltuminen".
ellauri326.html on line 87: Vuonna 1936, kansallissosialismin ja stalinismin nousun aikana, The Salamanders -sota maalaa huumorilla varustetun tinkimättömän satiirin yksilöistä ja yhteiskunnasta. Tämä romaani, jossa parodiaa sekoitetaan fantastiseen tarinaan, paljastaa olevansa ilmeisestä keveydestä huolimatta erittäin selkeä ja synkkä. Käsiteltyjen teemojen joukossa hän hyökkää kapitalismia, nationalismia ja militarismia vastaan, mutta myös tiedettä, journalismia ja jopa elokuvateollisuutta! VAU! Eipä jätä kiveä kiven päälle Karel boy!" Toi totalitarismikritiikki on sinänsä hyvä, mutta että kapitalismi, nationalismi, militarismi (lue isänmaallisuus), tiede ja viihde joutuu maalitauluxi se on kyllä jo liika paxua! Ja uskontokin (kz alla)!
ellauri326.html on line 180: Huolimatta romaanin geopoliittisesta ankkuroinnista toista maailmansotaa edeltävään aikakauteen, Karel Capekin viesti on edelleen ajankohtainen. Salamanterien sota ei ole moralisoiva romaani. Ei koskaan kirjoiteta tai ehdoteta: "tämä odottaa sinua", vaan tulemme ulos huutaen naurusta, vaikka silmämme pyörivät päässämme! Se on romaani, jossa fantasia, fantasia ja huumori hierovat harteillaan kauhua ja poliittisia uutisia.
ellauri326.html on line 206: Capekin tyyli on hirvittävän tehokas. Hän osoittaa usein purevaa sävyä ja hapanta huumoria, jotka vahvistavat hänen sanojensa vaikutusta. Siellä on kaikkea, viihteen maailman tyhjyys, tiedemiesten turhamaisuus, nationalismi, sodanlietso, kapitalistinen riisto ja niin edelleen… Capek osoittaa itse asiassa ihmisen typeryyttä. Ei ole yllättävää, että natsit pitivät häntä ensimmäisenä kuolleena tšekkiläisenä kirjailijana. Capek ei antanut natseille aikaa tappaa häntä, koska hän kuoli ennen suunniteltua pidätystään.
ellauri326.html on line 210: Navigaattori löytää älykkäitä merisalamanterilajeja Tyynenmeren saaren rannikolta. Hän hyödyntää niitä helmenkalastuksessa ja auttaa niitä kehittymään. Emme aio keskittyä tiettyyn hahmoon, tarina kertoo eläintensä laajentumisesta, kuten historiallinen raportti, mutta mitä meidän on erityisesti muistettava tästä romaanista, on sen kritiikki luontoa, ihmistä kohtaan. Karel Capek on hyvin pessimistinen tästä ihmisluonnosta, tämä kirja on kirjoitettu 1930-luvulla ja julkaistiin vuonna 1936, ja on totta, että tuolloin se ei todellakaan ollut kovin hyvä. Se on eräänlainen filosofinen tarina, Karel Capek valaisee kaikkia yhteiskunnan virheitä kaikilla aloilla: kapitalismin lyhytaikainen opportunismi, tuhoisa nationalismi, lahkojen ylilyönne, rasismi, turha tieteellinen kiista, media, shshow bizz… Se liittyy 1930-luvulle, mutta sen aihe ei ole varsinaisesti vanhentunut ja sen ajankohtaisuus on varsin pelottavaa. Jotkut kohdat ovat erittäin hauskoja, kirja on koottu tiedostoksi, johon on lisätty lehdistön otteita, tosiasiat seuraavat toisiaan ilman varsinaisia ​​linkkejä, mutta kokonaisuus muodostaa hyvin yhtenäisen kokonaisuuden, se on fiktiota aiheesta ”Ihmiskunta katoaa, hyvä ero”, terävällä, irrallaan huumorilla ja kauhealla selkeydellä. Vasta aivan äskettäin kuulin tästä kirjailijasta, hän oli ehdolla Nobel-palkinnon saajaksi, mutta ei koskaan voittanut sitä. Salamanterien sodassa on klassisen, ajankohtainen, hauska, ajaton ulottuvuus, se kannattaa mennä tutustumaan.
ellauri332.html on line 162: On turha sanoa, että "Simpsonit" -show on rypistynyt muutaman höyhenen yli 30 (ja lisää) vuoden aikana. Animaatioesitys on sekoitus satiirista ja WC-huumoria, joka on aina pitänyt yleisön ja sensuurit WC-istuinten reunoilla.
ellauri332.html on line 470: Elokuvan juoni kertoo kahdesta julkkisjournalistista, jotka lähtevät CIA:n ohjeistamana Pohjois-Koreaan haastattelemaan Kim Jong-unia, tarkoituksenaan salamurhata hänet. Hulvatonta jenkkihuumoria, salamurhaus nimittäin. Il y a ceci d'ironique dans l'intrigue, qui montre le désespoir du gouvernement des États-Unis et de la société américaine. L'assassinat d'un leader étranger renvoie à ce que les États-Unis ont fait en Afghanistan, Irak, Syrie et Ukraine. Et n'oublions pas qui a tué Kennedy : les Américains.
ellauri332.html on line 540: Pahamaineisen pilapelin pääosassa on Sasha Baron Cohen, joka esittää Borat Sagdiyevia, Kazakstanista kotoisin olevaa toimittajaa, jonka tehtävänä on matkustaa Amerikkaan dokumentoimaan siellä mahdollisesti olevaa elämää. Elokuvaa pidetään Amerikassa kiistanalaisena, ei vain sen selkeän alastomuuden, Borat-uimahousujen ja väärin suunnatun synkän huumorin vuoksi, vaan koska useat elokuvaan osallistuneet vajakit ovat väittäneet, että tapa, jolla heidät esitettiin, oli harhaanjohtava. Elokuvantekijät ovat sittemmin joutuneet usein kunnianloukkausoikeuteen. "Very nice!"
ellauri332.html on line 610: Esiosa-trilogiaa luodessaan George Lucas ei alun perin aikonut esitellä sarjakuvahahmoa, mutta hänen poikansa "Jett" ehdotti tuloksena olevan synkän ja poliittisen trilogian "laimentamista" hahmolla, joka ainakin osittain kompensoisi Hanin huumorin menetystä. Lucas, joka on saanut inspiraationsa yhdestä poikansa suosikkisarjakuvahahmoista, Disneyn Goofysta , luo pitkän (1,96 m) gunganin, jolla on pitkät korvat ja varrelliset silmät ja joka muistuttaa antropomorfoitua hadrosaurusta tai vesinokkaeläintä, ja "Jett" keksii hänelle nimen - Jar Jar Binks. Ulkonäköä viimeisteli kuvittaja Terril Whiplatch.
ellauri332.html on line 620: Jo ennen "The Phantom Menace" -jakson julkaisua Jar Jar tuli melko vakavan median ja yleisön huomion kohteeksi. Näin ollen Brent Staples New York Timesista uskoo, että gungan ”kävelee kuin parittaja. Binks on ylivoimaisesti elokuvan tyhmin hahmo", ja hänen yksinkertainen omistautuminen "valkoisille" jedimestareilleen muistutti ihmisiä Hollywoodin loukkaavimmista rodullisista stereotypioista; Slaten David Edelstein kutsui Binksiä " pullisesilmäiseksi, miehen kokoiseksi dinosaurukseksi, joka puhuu Länsi-Intian slangia " ja Eric Harrison Los Angeles Timesista vertasi Binksiä Stepin Fetchitin virheelliseen parodiaan. Harrison panee merkille Pohjois-Amerikan katsojien ennennäkemättömän suuttumuksen tämän hahmon suhteen: erityisesti luotiin verkkosivusto jarjarmustdie.com ("Jar Jar Must Die") , joka kerää fanien ääniä vetoaakseen Lucasfilmiin ja pyytää tappamaan Binks. Vanity Fairin Bruce Handy kirjoitti, että Jar Jarista "on tullut symboli siitä, mitä monet fanit pitävät esiosa-trilogian puutteina: hahmot, joista kukaan ei välitä; huumorintaju, joka on suunnattu yleisön nuorimmille ajatteleville jäsenille; liiallinen riippuvuus tietokonegrafiikasta; ja juonilinjat, jotka käsittelevät monimutkaisia poliittisia juonitteluja , jotka olisivat sopimattomia: I, Claudius tai Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho -sovituksissa , mutta sopivat elokuviin, joissa on hahmoja kuten Jar Jar Binks." Kate Phipps The A.V. Clubista totesi, että Binks oli kiusallisesti kirjoitettu elokuvaan, jonka olisi voinut tehdä ilman gungania, joka tarjoaisi koomista helpotusta pääjuonelle, mutta sen sijaan hän "pilaa melkein jokaisen kohtauksen, jossa hän avaa suunsa."
ellauri340.html on line 522: Handken vuoden 1972 romaani Short Letter, Long Farewell sisälsi koomista huumoria ja halveksuntaa. Se kertoi itävaltalaisen miehen tiematkasta Yhdysvaltojen halki. Hän etsi ensin vieraantunutta vaimoaan ja sitten pakeni häntä, kun tämä uhkasi tappaa tämän. Kertoja päätyy lopulta elokuvaohjaaja John Fordin taloon, joka on aikansa metafiktiivinen uutuus. Rock and rollia ja kaikkea, jota historia ei rasita, rakastava Handke käytti Yhdysvaltoja näyttönä, jolle hän saattoi heijastaa fantasioitaan. Unelma tyhjän pöydän kansasta (joka tietysti jättää huomioimatta Amerikan oman kansanmurhan menneisyyden) kasvaisi huolenaiheeksi Handkelle, kun hän pyrki laajentamaan itsensä rajoja maailmassa, jossa hän ei ollut koskaan tuntenut olonsa kotoisaksi.
ellauri342.html on line 162: Tistetin lähdön jälkeen paavin muuli palasi rauhalliseen elämäntapaansa ja entiseen ulkomuotoonsa. Ei enää Quiquetiä, ei enää Béluguetia tallissa. Ranskalaisen viinin kukoistus oli palannut ja heidän mukanaan hyvä huumori, pitkät päiväunet ja pieni gavotte-askel, kun hän kulki Avignonin sillan yli. Seikkailunsa jälkeen häntä on kuitenkin aina kohdeltu hieman kylmästi kaupungissa. Hänen matkallaan kuului kuiskauksia; vanhat ihmiset nyökkäsivät päätään, lapset nauroivat osoittaen kellotornia. Hyvä paavi itse ei enää luottanut yhtä paljoa ystäväänsä kohtaan, ja kun hän viinitarhasta palatessaan antautui pienille päiväunille tämän selässä sunnuntaisinpiti aina tätä taka-ajatusta: "Jos heräisin siellä, laiturilla!" Muuli näki tämän ja kärsi siitä sanomatta mitään, kun Tistet Védènen nimi mainittiin hänen edessään, hänen pitkät korvansa värisivät ja nauraen hän teroitti kavioidensa rautaa jalkakäytävällä.

ellauri346.html on line 105: Juoni muuttuu tarinaksi kahdesta koppelosta: Nadya Jr. (Konstantin vs. Irakilainen?) ja Nadya Sr. (Evgeniy vs. Ippolit?) Lopulta Lukashinit voittavat kilpailun, koska upporikas irakilainen osoittautuu Nadyalle liian tylsäksi, ja Nadezhda ymmärtää, ettei hän koskaan ollut todella rakastunut Ippolitiin, vaan pysähtyneeseen neuvostoihmiseen. Verkkolehti Lenita.ru ylisti elokuvien näyttelijöitä, huumoria ja tunnelmaa, mutta kritisoi kuvaa liiallisesta tuotesijoittelusta.
ellauri348.html on line 395: Kirkus Reviewsin vuonna 1986 tekemässä kirja-arvostelussa anonyymi arvioija kuvaili kirjaa "kompastavaksi, roikkuvaksi yritykseksi pikareskiromaaniin". Johtopäätös oli "Kovakätinen, yhden vitsin romaani, joka on lopulta huijaus". Publishers Weekly tunnusti "kohdehuumorin täällä", mutta sanoi, että kirjailija "on kirjoittanut parempia kirjoja kuin tämä". Alun perin romaania myytiin arviolta 30 000 kappaletta. Vuoden 1994 elokuvasovituksen julkaisun jälkeen, pääosassa Linnan sahan omistajan pojan näköinen Tom Hanks, romaania myytiin yli miljoona kappaletta.
ellauri348.html on line 883: Transsendenssi: kauneuden ja erinomaisuuden arvostus, kiitollisuus, toivo, huumori, henkisyys
ellauri348.html on line 972: huumoria ja leikkisyyttä (esim. Mark Twainin henkilöitymä)
ellauri348.html on line 1112: Huumori toimii hyvänä keinona kestää koettelemuxia ja estää uhriutumista. Sankaripiirteitä esiintyy merkittävästi enemmän ihmiskeskeisillä johtajilla kuin asiakeskeisillä. Vähän ihmetyttää mihin maanrakoon oli Saariselta hävinnyt huumori? Se on korvautunut hymistelyllä ja mielistelyllä.
ellauri348.html on line 1146: Huumorin ja luovuuden yhteyttä koskevat tutkimuxet osoittavat, että huumorintaju lisää luovaa ideointia. Huumorin käyttö ennen luovaa tehtävää parantaa suoritusta ainakin jenkkikoehenkilöillä. Voidaan vaikka improvisoida jokin komedia ennen tuotekehittelyä. Humorististen ilmaisujen kuunteleminen tai komediaelokuvan kazominen lisäsi eräässä tutkimuxessa nuorten luovuutta.
ellauri348.html on line 1148: Ravi Shankar kuvasi huumoria puskureixi jotka säästävät ryntäikästä naista nöyryytyxeltä. Tälläinen ihminen on voittamaton. Huumorintaju vapauttaa peloista, mutta sitä pitää kuitenkin viljellä huolella ja sovittaa oikeaan asiayhteyteen. Ei mitään alapään juttuja eikä varsinkaan saa pilkata johtoporrasta. Jo yhden pellen lisäys tiimiin lisää sen tuottavuutta. Hyvä huumori antaa elämään merkityxen tunnetta, izeluottamusta, onnea ja ihmisyyttä! Jaa, tässä taisikin olla sitten kaikki Pirjo Säisäi-Werneriltä. Ei tässä kirjassa juuri ollut muuta kuin tahatonta naurun aihetta.
ellauri349.html on line 473: Kaikkein traagisinta tässä Eskin joihkauxessa kuplafolkkarista käsin on huomata että veikon huumori on täysin kadonnut, lukunottamatta tahatonta. Kaveri näyttää ottaneen izensä aivan täydestä ja tosissaan! Se luulee oikeasti olleensa joku ässä! "Korskeus", "mustankiiltävä sotarazu", eikö se tajunnut näyttävänsä naurettavalta pikku pajazolta pellepuvussa? Ei: "Izeironia ei onnistu minulta. Se on fakta." Leipääntynyt tervetulotoivotus Sepun vanhalle laitoxelle samoilla hitaasti putoilevilla iänikuisilla kökkösanoilla on surullista nähtävää. Siltä tuntuu hävinneen totaalisesti izeymmärrys. Onkohan lapin tyttö yhtä tikapuuhermostoinen kuin Jasun kotka? Tärkeää on jarruttaa myöhään sanoi rallimestari Ari Vatanen. Tallimestarit juokaa. Vitut sanoi Vatanen, ja Vatanen on viisas mies.
ellauri349.html on line 535: Kateuden tilalla vilpitöntä uskoa elämän tahattomaan riemuhuumoriin ja nosteylevyyteen. Eläköön Turun yliopisto, vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle! Alas keisarillinen Alexanterin räkäverstas! Tässä muuten näkyy Eskin kuittailutekniikka: Hinoa John! Se varoo suoraan haukkumasta kilpaveikkoja ja vihamiehiä, parempi pelitapa on ylistämällä alistaa ja kehaista joitakuita toisia. Hienoista vittuilua HY: n proffille hist.kieli. osaston kuoleman kurvissa, josta se 29-vuotiaana bongasi izensä lisäxi vain 2 julkkista, Yrjö Blomstedtin ja Matti Klingen.
ellauri349.html on line 708: Seuraava pystyynnostettava pahvikuva on juutalainen fenomenologi Emmanuel Levinas, josta on jo monta bongausta mm albumeissa 121 ja 153. Eskin virnuileva lätty kirjan takakannessa kuiskii minulle: tapa vaan. Lopulta ei äiti ehtinyt omin avuin veskiin. Eski ei kiireiltään ehdi veskiin jelppimään. Siis äiti Sinivuokkoon vaan. Lauloin hiljaa äidin korvaan ja äiti pisti vastaan. Eskin Veski veljellä on parempi lisääntymismenestys kuin Eskillä. Eski oli jäädä tuhkixexi mutta muumit auttoivat. Eski ei ole kovin huumorintajuinen, mutta ennen sentään naurattava. Nyt enää naurettava. Kerran se oli tosi urhea ja meni äidin kanssa saunaan.
ellauri350.html on line 721: Luonne, huumorintaju, kauneus, hyvä käytös, 2 muuta.
ellauri352.html on line 420: Tiede, taide, uskonto ja urheilu sekä talouspakotteet, siinä se. Ai että ne on meillä ollut maailman sivu ja silti kärhämöidään? So what, lisää vaan samaa ja suuremmat lusikat. Filosofikuninkaan sijaan monarkixi naurettava psykoanalyytikko. Ja naurua kolmannella, pakolaiset naurusaarelle. Huumori on vastuumoraalin paras petikaveri. Paavon kirjassa on lähinnä tahatonta huumoria. Izekritiikistä ei ole juuri jälkeä. Tunne izesi, kampaa tukkasi. Opettele lukemaan, se on antoisinta. Sanoi Markus Aurelius, ei Markus Leikola, vaikka isä Anto. Sana on kuin sähköpistoke, varovasti sitä pitää stöpselöidä ettei tule manaa. Matti Ala-Huhta vahvistaa tämän kirjassaan johtajuudesta. HY:n johtajuuskoulutuxessa piti piirtää vahvuuxistaan jonkinlainen Rorschach kuvio. Lähdin kesken pois koko kallonkutistuxesta.
ellauri352.html on line 700: Yksinkertainen mutta epäjohdonmukainen Michenerin perhekolmio -lähestymistapa tarjoaa täplän, hämmentävän yleiskatsauksen monimutkaiseen historiaan; samalla kun hän korostaa Puolan johtajuuden puutteita, hän idealisoi ja hämärtää muualla – esimerkiksi lähes täydellisellä puolalaisen antisemitismin kalkinpoistolla. Ja huolimatta muutamista seurusteluista ja häistä, hahmojen paraati täällä on tasaista, täysin huumorintajutonta, ei-osallistuvaa. Etsi sitten muualta joko vahvaa historiallista fiktiota tai johdonmukaista johdatusta Puolan historiaan. Mutta katso siitä huolimatta bestseller-luetteloita: tosiasiat ovat kasaantuneet, otsikko on otsikoissa, sivurivi on väistämätön.
ellauri359.html on line 202: Blake näytyi olevan eri mieltä Danten kanssa antiikin Kreikan runollisten teosten ihailusta ja ilmeisestä ilosta, jolla Dante jakaa rangaistuksia helvetissä (mitä todistaa cantosten synkkä huumori)
ellauri362.html on line 46: Kylläpä on kehno fan fiction sequel Jane Austenin Pride and Prejudicesta! Mitään ei ole jäljellä Janen hienosta huumorista ja säätymoraalista. Samat hynttyyt päällä, mutta aivan ala-arvoista chicklittiä.
ellauri362.html on line 89: Ballissa Bingley pyytää innokkaasti esittelyjä ja tanssii läpi yön paikallisten tyttöjen kanssa. Hän ihastuu nopeasti 22-vuotiaaseen neiti Jane Bennetiin. Darcy kieltäytyy olemasta esitelty paikallisille tytöille, koska Jane on ainoa "komea" paikallinen tyttö, ja sen sijaan tanssii vain Bingleyn sisarusten kanssa. Kun Bingley ehdottaa Darcylle, että tämä tanssiisi Janen nuoremman 20-vuotiaan sisaren Elizabethin kanssa, joka istuu parhaillaan tanssia, Darcy tyrmää häntä arviollaan - "Hän on siedettävä, mutta ei tarpeeksi komea houkutellakseen minua; enkä ole tällä hetkellä kyllin huumorintajuinen tehdäkseni ikäviä seurauksia nuorille naisille, joita muut miehet halveksivat." Valitettavasti Elizabeth Bennet kuulee kommentin.
ellauri362.html on line 328: Lainasin kirjastosta David Sedariin päiväkirjan osa I. Sedariista on aikaisempi paasaus albumissa 268. Davea ei oikeastaan pitäisi näin kamalasti sättiä, sillä sen homo päiväkirja on samaa genreä kuin nämä takaa maistuvat muistelmani. David Sedaris on vuotta nuorempi kuin Petteri. Suuri osa Sedariin huumorista on näennäisesti omaelämäkerrallista ja itseään halventavaa, ja se koskee usein hänen perhe-elämäänsä, hänen keskiluokan kasvatusta Raleighin esikaupunkialueella Pohjois-Carolinassa, hänen kreikkalaista perintöään, homoseksuaalisuutta, työpaikkoja, koulutusta, huumeiden käyttöä ja pakkomielteistä käyttäytymistä sekä hänen elämäänsä Ranskassa, Lontoossa, New Yorkissa ja South Downsissa Englannissa. Hän on näyttelijätär Amy Sedariin veli ja kirjoitusyhteistyökumppani.
ellauri367.html on line 45: Vuonna 2019 Venäjä kunnioitti Burgessiä ja Macleania seremoniassa sillä että rakennukseen, jossa he asuivat Moskovassa 1950-luvulla, heitettiin muistolaatta. Venäjän ulkomaantiedustelupalvelun (SVR) päällikkö ylisti kaksikkoa sosiaalisessa mediassa siitä, että se "on toimittanut Neuvostoliiton tiedustelupalveluille tärkeimmät tiedot yli 20 vuoden ajan, antaen merkittävän panoksen fasismin voittamiseen, strategisten tahojemme suojelemiseen, oligarkkien etujen ja maamme turvallisuuden takaamiseen." The Guardian lehti tuli tähän johtopäätökseen: "Se ei meitä juuri hämmästytä, että tällainen haiseva, röyhkeä, valehteleva, röyhkeä, huumorintajuinen, humalainen löysä saattoi tunkeutua brittien vakoilulaitoxen sydämeen ilman että kukaan ilmeisesti olisi huomannut, että hän oli myös Neuvostoliiton mestari." Pluspuolelle voi lisätä että aivan silmitön määrä Johnu Ruutu tyyppisiä hölmöjä britti vaklausjorinoita saatiin kynäillyxi ja videoiduxi näistä veikoista, melkein enemmän kuin Enid Blytonilla on Viisikko kirjoja.
ellauri367.html on line 145: Vaikka hän alun perin suunniteltiin yksiulotteiseksi, toistuvaksi röyhkeäksi roistoksi, joka saattaa ajoittain astua Simpsonien elämään ja aiheuttaa jonkinlaisen tuhon, Mr. Burnsin suosio on johtanut hänen toistumiseen sisällyttämiseen jaksoihin. Hän on stereotyyppi yritys-Amerikasta hänen sammumattomassa halussaan lisätä omaa vaurauttaan ja valtaansa, kyvyttömyytensä muistaa työntekijöidensä nimiä (mukaan lukien Homerin nimet toistuvista vuorovaikutuksista huolimatta – josta on tullut toistuva vitsi) ja huolimattomuudestaan ​​heidän turvallisuudestaan ​​ja hyvinvoinnistaan. -oleminen. Pitkään ikäänsä pohtien Mr. Burns saa ilmaista vanhentunutta huumoria, viittauksia jazz-ajan populaarikulttuuriin ja pyrkii soveltamaan vanhentunutta teknologiaa jokapäiväiseen elämään. Conan The Barbarian on kutsunut Mr. Burnsia suosikkihahmokseen mielivaltaisen iän ja äärimmäisen vaurauden vuoksi.
ellauri367.html on line 168: Hänen syntymäpäivänsä on 15. syyskuuta. Mr. Burnsin äärimmäinen vanhuus on usein puujalkahuumorin lähde. Burnsin isä oli orjaomistaja eteläisen viljelmän omistaja, joka inspiroi Simon Legreen hahmon Harriet Beecher Stowen romaanissa Setä Tuomon tupa. Homer ja Grampa polveutuvat eversti Burnsin karanneesta orjasta Virgilistä, joka pakeni britti-Kanadaan. Hänen kansallislaulunsa viittaa siihen, että hän oli kotoisin Itävalta-Unkarista. Mr. Burns vastaa usein puhelimeen arkaaisella tervehdyksellä "Ahoi-hoi", jonka Alexander Graham Bell ehdotti, mutta jonka on kauan sitten korvannut tutumpi "Helou".
ellauri368.html on line 33: Mitä yhteistä on Frank Herbertin Anodyynillä ja juutalaisparodioilla? Molemmat ovat 100% huumorivapaita, ja molemmissa pannaan sankaroiden naapureita hengiltä. Pääpaino on EFK motiiveista kirjaimilla E ja K.
ellauri368.html on line 43: Heprealaisia ​​kirjoituksia on tutkittu harvoin huumoripuolelta. Tämä on totta myös niiden niteiden kohdalla, jotka muodostivat Vanhan testamentin kaanonin. Se ei ole yllättävää, että mitään ei ole yritetty. Nämä rivit ovat ekoja Raamatun jälkeisen heprealaisen kirjallisuuden alalla. Tohtori L Davidson on ottanut huomioon yhden näkökohdan aiheesta ja on tehnyt kattavan tutkimuksen parodioista aiheesta heprealainen kirjallisuus. Ahkerasti ja kirjallisesti Hän on seurannut parodian kehitystä tässä kirjallisuutta sen alkeista talmudisessa kirjallisuudessa ml sen erilaiset seuraukset sen nykyiseen jatkettuun viimeiseen käyttöpäivään. Hän on myös määrittänyt ratkaisun useisiin siihen liittyviä kirjallisiin ongelmiin käyttämällä tähän tarkoitukseen ei vain painettuja teoksia vaan mitä tahansa käsikirjoituslähteitä ollut hänen käytössään. Tähän Hän on lisännyt täydellisen bibliofilian lähtien kirjoitetuista parodioista viime vuosisadalla, joka sisältää myös teoksia, joita ei ole kirjoitettu hepreaksi mutta se liittyy kyllä osaltaan käsiteltyihin asioihin.
ellauri368.html on line 217: Ei ole myöskään liioiteltua sanoa, että lähes kaikki suuret Nykyaikaisen juutalaisen historian liikkeet on parodioitu. Hasidismi, uudisjuutalaisuus, sosialismi, sionismi ja monet muut Juutalaisen ajattelun pienet vaiheet - kaikki ovat tuoneet esiin omat parodistinsa. Toisaalta tämän juutalaisen kirjallisuuden haaran tutkiminen ature paljastaa myös juutalaisen huumorin vakavan puolen. Se tulee osoittavat, että juutalaisen satiirin leikkisyyden alla on surun virta on aina läsnä. Kyyneleet ja nauru valehtelevat hyvin lähellä juutalaista huumoria ja juutalaista parodistia. Hän ei ole aina pelkkä klovni, mutta sitä useammin hän on saarnaaja naamioitunut narrin pukuun. kuten yleinen parodia juutalainen parodialla on myös moraalinen päämäärä.
ellauri368.html on line 228: Parodia ei ole niin vanha heprean kirjallisuudessa. Vaikka Toora sisältää runsaasti erilaisia ​​satiirin muotoja, se ei sisällä yhtään esimerkkiä parodiasta, ellei sitä tarkastella sellaisena kokonaisuutena. Talmudista odotamme luonnollisesti löytävämme parodiaa riittävästi edustettuna, sillä muinaisilla rabbeilla oli innokas huumorintaju. Withal, sitä on Talmudissa hyvin vähän, mitä voidaan kutsua puhtaaksi parodiaksi, ja jopa sen transvestitioiden määrä on liian pieni ansaittavaksi enemmän kuin ohimennen. 4 Katso tästä aiheesta: H. Adler, Jewish Wit and Humor: The Nineteenth
ellauri368.html on line 244: Profeetta Habakbukin kirja (Sepher yabakbuk ha-Nabhi) on parodia ilman satiirista motiivia. Joan de Plantevit löysi siitä kabalistisen merkityksen Kanni-nimessä nähtyään Otsia) viittaus juutalaiseen Messiaaseen ja Beerissä pakanamaailmaan. Mutta tämä naivismi jo naurettiin kirjoittanut Bartolocci, joka tunnisti kirjan huumorin*«. Miten Se, kuinka pitkälle kirjoittaja onnistui olemaan humoristinen, on toinen kysymys. Profeettojen kieltä jäljitetään taitavasti, mutta huumori ei ole kovin voimakasta. Juutalaiset, sanoo parodisti, jakaantuivat uskollisuudestaan ​​Vineyardin välillä (Karmi) ja kaivo (Beeri), taitaa olla viittaus siihen hillittömyyttä ja raittiutta. Pullon (Bakbulj) innoittama profeetta lähetettiin kääntämään ihmiset palvomaan viinamäkeä, jonka hän onnistui monien koettelemusten jälkeen saavuttamaan, vihjaten siten, että juutalaiset eivät olleet askeetteja vaan päinvastoin kovia dokuja.
ellauri368.html on line 248: Puriniyn uudessa Zoharissa on vapaata huumoria ja on melkein houkutus uskoa, että ylistäessään juoppoa, Feder nauttii hauskanpidosta omalla kustannuksellaan. sillä tiedetään, että hän oli vahvasti riippuvainen juomisesta, ja tuo viina sai hänet parhaalle tuulelle kirjoittamiseen. Mutta kenties tästä syystä, ehkä, hänen huumorinsa on vähäistä, ja monta kertaa jopa mautonta ja säädytöntä viittauksissaan. Köyhyys jonka alla Feder työskenteli koko elämänsä, näyttää saaneen tartunnan hänen kirjoituksistaan. Sopimattomat tavat kuten vaeltaminen ja kerjääminen esiintyvät silloin tällöin hänen teoksissaan, ja ovat erityisen havaittavissa tässä parodiassa, koska se ei ollut sitä tarkoitettu yleisölle, eikä siksi ole puhdistettu siitä vastenmielisiä elementtejä. Toisin sanoen hän todisti sen jälleen kerran lainaamalla Raamattua: Paholainen ei ole koskaan hukassa.
ellauri370.html on line 625: Vuonna 1869, Rio de Janeirossa oleskelunsa ikävystyessä, Gobineau palasi romanttiseen proosaan. Hänen yhdessä päivässä kirjoitettua novelliaan Adelaide pidetään joskus hänen mestariteoksenaan, vaikka se ilmestyi vasta postuumisti. Kahden naisen väliseen mustasukkaisuuteen keskittyvä tapaus, on täynnä julmuutta, röyhkeyttä ja huumoria.
ellauri372.html on line 506: Pentametrin sijaan rivit kirjoitettiin jambisella tetrametrillä. Riimijärjestelmä on sama kuin sankarisäkeessä (aa, bb, cc, dd jne.), mutta Butler käytti usein feminiinistä riimiä huumoriksi.
ellauri375.html on line 101: Lähde: Nonsensopedia, polska encyclopedia humoru. Siinäpä huumorivapaa sivusto.
ellauri382.html on line 212: Lisäksi pidämme nauramisesta. Ja vaikka Trump saattaa olla naurettava, hän ei ole koskaan sanonut mitään röyhkeää, nokkelaa tai edes hieman huvittavaa – ei kerran, koskaan. En sano sitä retorisesti, tarkoitan sitä aivan kirjaimellisesti: ei kerran, en koskaan. Ja tämä tosiasia on erityisen huolestuttava brittiläiselle herkkyydelle – meille huumorin puute on lähes epäinhimillistä. Mutta Trumpin kohdalla se on tosiasia. Hän ei näytä edes ymmärtävän, mitä vitsi on – hänen ajatuksensa vitsistä on törkeä kommentti, lukutaidoton loukkaus, satunnainen julmuus.
ellauri382.html on line 238: Elämä on kovaa, yhteiskunta armoton, ihmiset ilkeitä ja sitten sinä kuolet. Ainoa merkitys olemassaolollesi on se, että selviydyt hengissä, lisäännyt ja panet geenisi ja meemisi kiertoon seuraavalle sukupolvelle. Se (paneminen) oli hetkittäin kyllä mukavaa. Life is hard and then you die. Revi siitä huumoria.
ellauri382.html on line 340: Livestriimaaja ja venäjän ammattitrollaaja Aino Kallio aka "Moskovan Tiltu". Kyseinen mukava neitonen puhui aikamoista paskaa radiokanavilla mutta oli monella tapaa trollitehtailun ensimmäisiä hahmoja. Propaganda mitä Tiitu tuuttasi oli niin yliampuvaa että lähetyksiä lähinnä kuunneltiin huumorimielessä. Mutta kuumottavia lähetyksistä tekee että siellä puhuttiin tunnetuista kaatuneista ja ihmisistä, joiden henkilöpapereita ryssä löysi kuolleilta tai vangeilta.
ellauri386.html on line 165: Doston Lontoomarinoiden suomentajan mielestä suomalaiset eivät tajua että Dosto on karnevalisoitunut kuten Bakhtin ja Riitta Oittinen sanovat, sen marina onkin mustaa huumoria. Mutta huumoria ei voi kääntää koska mikä naurattaa yhtä saa toisen suuttumaan ja kolmannen ikävystymään. Normit näät on erilaisia.
ellauri390.html on line 95: Hannu Väisänen on homo. Isä oli pappi mutta huumorimiehiä. Uskonto ei jättänyt hyviä muistoja. Vastenmielisyyttä kirkkoa kohtaan lisäsi isän tuttu sotilaspappi, joka kävi opastamassa, montako remminiskua lapsille piti antaa rangaistukseksi mistäkin rikoksesta. Solisluuni murtuivat, mutta jouduin pyytämään kiusaajalta anteeksi kuin Vapahtaja. He eivät tiedä mitä he tekevät. Kostoxi isävainaalle Hannu Väisänen käy puolisoineen naku-uimassa pappilan läheisessä joessa. Joskus myös sukellamme Christophen kanssa.
ellauri398.html on line 178: Itsekuvaileva "jenkkijuutalainen feministi, joka opettaa pääasiassa protestanttisessa jumaluuskoulussa raamattuvyön soljessa", Levine "yhdistää historiallis-kriittisen kurinalaisuuden, kirjallisuuskriittisen herkkyyden ja toistuvan huumorin sitoutumisen antisemitismin poistamiseen., seksistiset ja homofobiset teologiat." Hän on ortodoksisen juutalaisen synagogan Sherith Israel jäsen, vaikka hän ei itse noudata kashrutia tai sapattia ortodoksisten juutalaisten normien mukaisesti. Levine on tuottanut luentoja Vanhasta testamentista ja " Uuden testamentin suurista hahmoista " The Teaching Companylle.
ellauri398.html on line 188: etiikkaan, huumoriin ja provokaatioon".  Vertausten
ellauri398.html on line 196: huumoriaan. Läppä läppä!
ellauri403.html on line 56: ja aiheesta ohuista ja sterotyyppisistä henkilökuvista, sekavasta juonesta ja osoittelevasta huumorista. Myös vainajan vajaamielinen poika, Pölhö-Kustaa, osallistuu syytöksiin. Hällströmiin leffaversion näyttävät koskenlaskukohtaukset ovat jääneet suomalaisen elokuvataiteen historiaan esikuvana lukuisille myöhemmille tukkilaiselokuville. Mauno Mato (yllä oik.) näytteli Turkan roolin. Lasse Pöysti sai miessivuosan Jussi Jurkka-palkinnon.
ellauri403.html on line 224: Tarinan edetessä Batemanin ote todellisuudesta hajoaa, ja hänen murhistaan alkaa tulla yhä väkivaltaisempia ja monimutkaisempia, jolloin ne vaihtelevat yksinkertaisista väkivallan tuotoksista kidutuksiin, raiskauksiin, uhrien silpomiseen, kannibalismiin ja nekrofiliaan. Täähän kuulostaa ihan Israelin Gazan sodalta. Hän alkaa satunnaisesti vitsailla sarjamurhaajista tavallisissa keskusteluissa ja tunnustaa murhiaan työkavereilleen, jotka useimmiten ajattelevat sen olevan vain taas uusi esimerkki Batemanin sairaasta huumorintajusta.
ellauri405.html on line 98: Presidentti Wholers oli vaikuttavan näköinen mies. Hänellä oli voimakkaat, säännölliset piirteet, harmaa tukka ja ulkoilmaihmisen ahavoitunut ihonväri. Hänen pituutensa oli 188 senttimetriä ja hän painoi yhdeksänkymmentä kiloa, jotka olivat miltei pelkkiä lihaksia, umpiluuta lukuunottamatta. Mutta hänen komea ulkonäkönsä ei ollut hänen tärkein ominaisuutensa. Hän oli mitä erikoisin mies. Hän oli vilpitön ja johtajana Churchillin luokkaa joskin hänessä oli siinä suhteessa myös pisara de Gaullea. Kaiken lisäksi hänellä oli terävää äly ja huumorintajua, jollaista kansakunta oli kauan sitten kaivannut John F. Kennedyssä.
ellauri406.html on line 424: Pistoraide takaisin suolakaivoxille oli Ali Kerim Beyllä, lyhyt ja ruskea viixillä, joka oli James Bondin deuteragonisti. Hänellä oli vahva bonding Bondin kanssa. Kerim oli persoonallisesti lähes identtinen Bondin kanssa, mikä teki hänestä liittolaisen ja uskollisen ystävän. Hänen puutteisiinsa kuuluivat vetovoima kauniita naisia ​​kohtaan sekä tupakointi ja juominen. Bondin tavoin hänellä oli mahdollisuus saada huumoria tilanteesta, ja hän otti työnsä erittäin vakavasti, kuten on osoitettu, vaikka hän loukkaantuisikin, hän jatkaa taistelua tehtävän puolesta. 
ellauri408.html on line 58: Kieltämättä Amiel oli Montaigne-luokan löysä väppy, myöntää Vaakku, mutta sentään se oli vakava (lue: totaalisen huumoriton puolikuivuri), ja siinä oli tollasta Vignyn suosittamaa pyhyyden (pepun) hajua, josta elämä saa kohtalon omaisuutta ja lisää merkityxiä. Ach was, vielä yxi merkityspeikko siis.
ellauri408.html on line 521: Hän oli ihailtavan perehtynyt ja tunsi vieraita kieliä ja asioita. Hän kirjoitti salanimellä "G. Valbert" joukon artikkeleita, joita Revue des deux Mondes -lehden lukijat arvostivat: kirjallisuuskritiikkiä, poliittisia kronikoita ja ulkomaisia ​​tutkimuksia. omistettu erityisesti Saksalle, jonka hän tunsi niin hyvin. Tässä suhteessa hän tunsi Strindbergin, Hauptmannin, Ibsenin, Wagnerin ja herätti monia ajatuksia aikalaistensa keskuudessa, joille hän esitteli ulkomaisia kirjallisuuksia. Nämä kursiiviset artikkelit, joissa sekoittuvat eruditio ja huumori, sekä tieteellisen ja viehättävän puheen sävy, antoivat erityisen arvon tämän erittäin tietoisen humoristin ja moralistin esseille. Hänellä oli maanmiehensä Amielin mukaan tietty oratorinen lahjakkuus.
ellauri409.html on line 161: Ne ei ole osoitus henkilökohtaisesta heikkoudesta; ne ovat täysin objektiivisia, koska ne ovat olennaisia hetkiä älyllisen sielun kehityksessä; ja Pascal-tyypille ne ovat analogia kuivuudesta, pimeästä yöstä, joka on olennainen vaihe kristillisen mystiikan kehityksessä. Sairas hahmo tai epäpuhdas sielu joutuu samanlaiseen epätoivoon, ja sillä voi olla tuhoisimmat seuraukset, vaikkakin mitä mahtavimmilla ilmenemismuodoilla; ja siitä alkaa Gulliverin matkat terävä- ja tylsäpäisten munien parissa; mutta Pascalissa emme löydä sellaista vääristymää; hänen epätoivonsa on sinänsä kauheampi kuin Swiftin, koska sydämemme kertoo meille, että se vastaa täsmälleen tosiseikkoja, eikä sitä voida pitää mielisairautena; mutta se oli myös epätoivoa, joka oli välttämätön alkusoitto ja osa uskon iloa. Pascal ei ollut järin huumorimiehiä, eikä ole kukaan joka tuntee näitä tuskia.
ellauri409.html on line 616: Eliot oli ihan kujalla mitä mazkuja sen pitis käyttää ja mitä jättää pois, Punta sai olla koko ajan neuvomassa. Ei mitään selittelyjä oli imagisti Ezran komento, ja niin jäi lopusta pois Conradin Joen Pimeyden sydämen "Kauhu! Kauhu! josta kai on jossain paasauxessa jo maininta. Punta oli fasisti ilman kummostakaan huumorintajua. Humor in The Cantos seeks to enlist his reader not just in his poem but in his hierarchical vision of art and his fascist politics. Tom taas oli oikea pelle.
ellauri413.html on line 98: Tässä on lainaus "Kulttuurista ja arvosta", joka mielestäni tiivistää koko kirjan tunteen: "Huumori ei ole mieliala, vaan tapa katsoa maailmaa. Jos siis pitää paikkansa sanoa, että huumori syrjäytettiin Natsi-Saksassa, se ei tarkoita, että ihmiset eivät olisi olleet hyvällä tuulella tai mitään sellaista, vaan jotain paljon syvempää ja tärkeämpää."
ellauri413.html on line 261: Yhdysvaltain hallinto ei pitänyt Venäjän presidentin Vladimir Putinin sanoista Yhdysvaltain vaaleista, Valkoisen talon tiedottaja John Kirby sanoi . Ainoat ihmiset, joiden pitäisi päättää, kuka tulee olemaan Yhdysvaltain seuraava presidentti, ovat amerikkalaiset. Ja olisimme erittäin kiitollisia, jos herra Putin ensinnäkin lopettaisi puhumisen vaaleistamme ja toiseksi lakkaisi sekaantumasta niihin! No vittu just niinhän Volodja sanoikin! Että päätös on jenkeillä ja me kunnioitamme sitä. Länkkärit ei kerta kaikkiaan pysty käärimään päätään venäläisen kuivan huumorin ympärille vaikka mikä olisi. Perusnarsisteina ne ei voi uskoa ettei ne ole joka näyttämöllä pääasia.
ellauri419.html on line 310: ”Kuvittelin, että kommunistit ovat kauhean huumorintajuttomia. Niillä on karvalakit ja ne haluaa viedä kaiken ruoan pois.” No huumorintajuttomia on kaikki apinat, olivat ne karvakäsiä tai karvaperseitä.
ellauri425.html on line 49: Nopea verkkohaku paljastaa, että "neljä eniten loukkaavaa aihetta ovat seksi, uskonto, politiikka, huono kieli ja synkkä huumori."
ellauri426.html on line 283: Göranista Aiskhylos Persialaisissa kohtelee hävinneitä sievemmin kuin ryssät jotka laittaa sakut laulamaan Stalingrad-filmin lopussa: "Ach du lieber Augustin, alles ist hin." No ryssillä on huumorintajua enemmän kuin länkkäreillä. Siperia opettaa.
ellauri426.html on line 380: Hahmoilta puuttui luonnetta, liikaa kerrottavaa näyttelemisen sijaan ja kertominenkaan ei ollut tarpeeksi sekavaa, jotta jotkin osat eivät olisi järkeviä. Muistan hämärästi nähneeni elokuvan vuosia ja vuosia sitten suurelta näytöltä. Kävin katsomassa sitä suuren ryhmän kanssa ja nauroimme enimmäkseen ääneen sen tahattomalle huumorille. Tarina on merkityksetön ja uskomattoman tylsä, ja siinä on erittäin huonoja luonnehdintoja ja älyttömiä dialogeja.
ellauri426.html on line 391: Ilmeisesti tämän kirjan venäjänkielisessä versiossa on paljon huumoria - se, minkä ensisijaisesti koin, oli melko melankolista ilmaa.
ellauri428.html on line 431: Pirandello osaa löytää vaikeuxista huumoriakin:
ellauri428.html on line 446: L´umorismo esseen vuoksi Pirandello äityi väittelyyn Benedetto Crocen kanssa. Pirandello criticized Croce’s separation of art and science. Croce provided disparaging remarks on Pirandello’s theatre. Väittelyn vuoksi huumorittomien miesten välit katkesivat vuosikausiksi. Nimimerkkinsä Paulo Post suojissa hän kirjoitti Italian tarvitsevan suuren kapteenin tulevaa sotaa ja nykyistä rauhaa varten. Tällaisen hän myöhemmin löysi Mussolinissa. Fasistipuolueessa oli tosin henkilöitä, jotka olivat sitä mieltä, että Pirandello ei olisi sopiva henkilö puolueen jäseneksi. Luigi oli vehen liika oikealla.
ellauri437.html on line 78: Fabulointi, fantasia ja absurdin vaistoaminen ovat Daniel Katzin kirjojen tärkeimpiä piirteitä. Häntä on kuvattu suomalaisen kertomakirjallisuuden väriläiskäksi. Äkkiarvaamattomat juonenkäänteet ja villi mielikuvitus sekä hirtehishuumori ovat tyypillisiä hänen kaikille teoksilleen. Mutta riemukas hän ei ole, vaikka takakannessa niin väitetään. Näyttää Woody Allenilta. Ei kyllä Wallun tiilikään ollut riemukas, oisi suonut sen jo päättyvän.
ellauri445.html on line 393: Lähes mikään ei ole muuttunut siitä lähtien. Ei edes Catherine, tuo pitkä, huomaamaton hahmo, joka odottaa sinua poissaolevana "rue Albert-Camus" -kyltin alla. Tämä surullinen ja suloinen naama piilossa silmälasien takana. Tämä luonnollinen kieli on täynnä kirosanoja, jotka eivät ole koskaan mauttomia ja joilla on tuskallinen huumorintaju. Tässä profiilissa näkyy yhtäläisyyksiä isään, joka on liian kuuluisa, liian läsnä, liian kaikkea. "Hän on aika tunkeileva, isä", hän myöntää. Albert Camus antoi kaksosille hellästi lempinimen "rutto ja kolera". Jean on lakimies, Catherine on juuri valmistunut sellaiseksi. "Kaikille oli selvää, että minun piti hoitaa työ. Kaikille, paitsi itselleni." Jo eronnut ja kahden lapsen äiti, hän hylkäsi kaiken ja pysyi oikeuksien haltijan ammatissa. Hän korjaa: "Meidän pitäisi mieluummin sanoa pakko." Miljoonia, ei sentään miljardeja, tytär toppuuttelee, vähän pettyneenä kuten Meghan Markle. Camus, joka kuoli surullisesti ja eristyksissä vasemmistolaisten älymystön hyökätessä Kapinallisen (1951) julkaisun jälkeen ja koska hän oli asettanut ihmiset historian edelle, koki myöhäistä rehabilitaatiota Berliinin muurin murtumisen jälkeen. Historia päättyi, tai no pääsi tauolle. Catherine Camus ei anna periksi. "Useimpien ihmisten näkemys etuoikeutetusta henkilöstä ei ole mukava", hän sanoo.
ellauri453.html on line 256: Vuonna 2017 Naton StratCom-osaamiskeskus julkaisi raportin (opens in a new tab), jossa selitettiin, kuinka venäläiset ja Kremlin-mieliset disinformaatiokanavat käyttävät huumoria länsimaisten poliittisten johtajien mustamaalaamiseen. Hahagandan tarkoituksena ei ole vakuuttaa yleisöä tietyn vitsin totuudesta, vaan pikemminkin heikentää tietyn kohteen uskottavuutta ja luotettavuutta jatkuvan pilkan ja nöyryytyksen avulla. Esim Ursula von der Leyen pelkissä sukkanauhaliiveissä.
ellauri458.html on line 98: Missourin Hannibalissa Jaska, iäkkään neiti Watsonin omistama orja, elää päivästä toiseen noudattamalla sosiaalisia käytäntöjä, jotka kaikki hänen kohtaamansa orjat, mukaan lukien vaimonsa Sadie ja tyttärensä Lizzie, tuntevat. Puhuessaan keskenään vakioenglantia (ja kahden kesken heittäytyessään ironiaan ja hirsipuuhuumoriin, jotka saavat inspiraationsa orjaelämän vaaroista), he vaihtavat tunnollisesti yksinkertaiseen puhetapaan minkä tahansa valkoisen ihmisen edessä ja teeskentelevät tyypillistä käyttäytymällä tietämättöminä ja taikauskoisina välttääkseen huomion herättämisen vaaran. He myös antavat valkoisten ihmisten ottaa kunnian kaikista aloitteista ja ideoista, koska ennakoivat eleet, olivatpa ne kuinka viattomia tahansa, voivat johtaa ruumiilliseen kuritukseen.
ellauri461.html on line 314: Pian 90-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä Woody Allen esittää 7. marraskuuta uusimman näytelmänsä Pure Madness Budapestin Keskusteatterissa. Esitys puhuu sairaalavahtimestarille tyypillisellä ironisella huumorilla naisista, neuroosista, teatterista ja snobismista. Siitä, kuinka kaikki ponnistelut ovat turhia: vaikka galeera kohoaa ylhäällä ja veden aaria alhaalla, seksi on silti mestari. Tamás Puskásin ohjaamassa näytelmässä nähdään muun muassa Gábor Hevér, Nóra Parti, Dorina Martinovics, Tamás Kimmel Szabó ja Eszter Balla. Näytelmä käänsivät Tamas Puskas ja eräs toises puskas. Omaelämäkerrallisessa komediassa Woody Allen näyttää haluavan tiivistää, mitä hän ajattelee uransa pääteemoista ja siitä, miten hän onnistui selviytymään elämästä pikkusetämiehenä. "Olemme vaistonvaraisia ​​olentoja, joita halu jyrsii kuin sudet", sanoi ohjaaja Tamás Puskás. Saatat olla kiinnostunut myös tästä: Diane Keaton on kuollut. Peep Koort on myös ollut jo pitkään luutarhassa.
ellauri464.html on line 117: Lehdistön sarjakuvantekijät välittävät ideoita ja ilmaisevat näkemyksensä uutisista. He käyttävät usein huumoria kritisoidakseen yhteiskuntaamme tai johtajiamme. Se on älykäs, koska piirustus, joka saa sinut nauramaan, se saa sinut reagoimaan ja se voi johtaa ajatteluun...
ellauri468.html on line 59: À la fois roman d’aventures et livre initiatique, ce couronnement de l’épopée myrmécéenne nous convie à entrer dans un avenir qui n’est peut-être pas seulement de la science-fiction ... Tiede taide, uskonto ja urheilu, bylsintä ja huumori, ne on apinoiden vahvuuslajit. Murkut ja alienit on kuin kommarit: joukkoliike, sotiminen, voimalajit.
ellauri471.html on line 410: Kirkkoherra Kanala, miten meni noin niin kuin omasta mielestä? – Välillä roiskuu, kun rapataan, Kanala sanoo. Asiayhteydestään irrotettuina roast voi kuulostaa irvokkaalta, mutta siihen sisältyy puhdistavan naurun elementti. Jumalanpalveluksen synnintunnustus on sekin itse asiassa seurakunnan yhteinen roastaus. Siinäkin on puhdistsvan naurun elementti. Silloin ei riitä sanoa Jumalalle, että sori siitä. Onneksi Jumala on armollisempi kuin ihmiset, ja huisin huumorintajuinen. Se nauraa makeasti lappaessaan rivosuita porukoita paholaisen pannuun paistumaan.
ellauri476.html on line 250: Miten Susan Sontag on onnistunut tekemään niin tylsän ja lukukelvottoman tarinan, jonka piti olla kiehtova ja täynnä mukaansatempaavia hahmoja? Myönnän, etten ole päässyt edes Nelsoniin asti, mutta epäilen, että hänen pullea, pohdiskeleva tyylinsä loputtomine itsekeskeisine puolifilosofisine "sivuhuomautuksineen" piristää mitään – ja minun on ehkä luovuttava tämän kanssa. Susan Sontag olisi tarvinnut toimittajan tälle ylikuormitetulle, kuivalle, huumorintajuttomalle ja tekopyhälle romaanille. Kun aloin selata sivuja (ja huomasin kauhukseni, että hän puhui yhä hiton roomalaisista maljakoista ;), tiesin, että oli aika lopettaa ja heittää tämä hillomunkki takaisin Susanin alkusuuhun, mistä se oli tullutkin. Seriøs kjøttsuppe av en bok.
ellauri479.html on line 85: Televisionkatsojat saivat ehdottaa ohjelmaan valtakirjoja. Huolella laaditut valtakirjat herättävät vallanpitäjissä ajatuksia. Vallan myötä näkee vallenpitäjien silmin niin Tuntemattoman sotilaan kuin Asterixinkin. Kymmenen kirjaa vallasta -sarjassa on vallanpitäjillä tilaisuus tunnustaa omavaltaisuutensa, tehdä kazojien kanssa sieniretki valtaan mutta myös nauraa vallattomasti izelleen. Yllättävän monesta vallanpitäjästä löytyy jaksoissa narri, tilannekomiikkaa tai tahatonta huumoria. (Huoh. Gäsp.) Pyryharakan ja Anne Kortelaisen huumori on Karo Hämäläisen Urho Kekkoskirjan tasoa.
ellauri479.html on line 264: Leikkihetkillä käytetään paljon rentouttavaa ja rakentavaa huumoria. Huumori on olennainen osa tätä myönteistä ryhmäkulttuuria. Läppä läppä. Naura sinäkin. Apina ei aina ymmärrä jumalan huumoria eikä kääntäen. Jumalan tehtävä on tunnistaa hetket, jolloin huumori ei ole oikea keino. Naurunaperot pannaan järjestyxeen.
ellauri480.html on line 48:

MIESTEN VESSA

Pukukoppihuumoria


xxx/ellauri010.html on line 1464: ilman Matin sarkasmia, edes huumoria.

xxx/ellauri027.html on line 583: ”Vaihtoehdot ovat kukoistuskierre tai rapistumisliuku”, Saarinen julisti ja syyllistämisen sijaan loi tukun sähköä tihkuvia termejä ladatakseen toivon mielikuvia työssään kituvan kansan korvien väliin. Monien mielessä kukoistus ja upea elämä, sisäinen hehku ja taikapiirit olivat työtaakan uuvuttaman tavoittamattomissa, ja niistä puhuminen osoitti joko halua kiusata tai huonoa huumoria. No niinpä tosiaan! Helppohan sen on hehkuttaa Pafoxen hehkuvan auringon alla kuin kenraali Xavier. Te mukana, jos firma maxaa kurssimaxun.
xxx/ellauri027.html on line 1029: Eski puhuu näkyjen ja vertauskuvien kautta kuin Mr. J. Nasaretilainen. Sen varsin raskaalla kädellä viittoillut suosituxet näkyy kuin verhon takana. Sen niminen kirjakin oli helluntailaisilla, mulla taitaa olla se hyllyssä. Verrattuna nuoruusaikojen Eskiin 60-vuotias profeetta Saarinen on (ainakin tässä kirjoituxessa) vapautunut huumorin kahleista. Tässä esitteessä se vaahtoo suht vakavalla lärvällä.
xxx/ellauri057.html on line 106: Heimut mullahan on hyllyssä Ontu Kapiaisen Lyhyt runousoppi kouluille. Luetaanpa se. ... Sehän on oikee helmi. Ohut läpyskä määrittelee kurjallisuuden estetiikan peruskäsitteet napakasti. Aarnen kiemurat on tähän verrattuna huulenheitäntää. Esim huumori on Untolla hyvin vedetty, ja ylevä: Ylevyydexi sanotaan esteettistä tunnetta, kun sen sävyjä ovat voimakas ihailu, harras kunnioitus yms. Mä olen niin haluton sellaiseen et mieluummin olen ize yhtä matala kuin muut. On sekin keino päästä tasoihin, vaikkei joholle.
xxx/ellauri057.html on line 610: Positiivisuus ja huumori ovat paras lääke kaikkeen sairauteen ja erityisen arvokas se on hulluille ja heidän omaisilleen. Aito huumori onkin määritelty kyvyksi nauraa rakkaudella ongelmalliselle itselleen juuri sellaisena kuin on. Naura sinäkin.
xxx/ellauri057.html on line 814: Nietsche, Cèline, Hamsun, Handke, ym. Haisulin "anarkismi" on fasismista tuttua: vaistojen kapina, elämänpalvonta, kulkurimieli, fantasian laukka ja huumorin sävyttämä tragiikan taju.
xxx/ellauri057.html on line 1436: Tatu voi olla tavallaan liikkis mutta sen huumori on lapsellista. Kati sensijaan on nokkela ja terävä mut silti hyväsydäminen kuten monet kivat tytöt tyttökirjoissa. Siit mie piän. Katistakin vois tulla ihan lemppari.
xxx/ellauri068.html on line 59: Vsesojuznyj on kirjoitettu väärin s.458. Ärsyttävää puolisivistyneisyyttä. Tässä jaxossa on typerää hauskanpitoa vähäosaisempien kustannuxella ja neuvostohistorian vääristelyä. Aitoamerikkalaista koloniaali"huumoria". Food fight tästä enää puuttuisi. Rypälemarenkitortun paiskaaminen Stalinin naamaan. Kyttyräselät, spitaaliset, hebefreenikot (Saku oli sellainen) ja kaikenlaiset rammat ovat putkahtaneet loukoistaan kazelemaan tätä hupia. Taas tätä amerikkalaista arabi"terroristi"pelkoa sekottuneena vanhempaan ryssä"kommunisti"pelkoon ja saku"nazi"pelkoon.. Vizi ne pelkää kaikkia jotka vähänkin uhkaa niiden öljyhegemoniaa keski-Aasiassa. Kaikki Nobelien näiltä kentiltä saadut öljyrahat on käytetty Nobel-palkintoihin. Donald Trump vihjaa kohta vastaanottavansa fysiikan Nobel-palkinnon.
xxx/ellauri068.html on line 107: Borat on hyvin kiistanalainen hahmo, ja hän on aiheuttanut ärtymystä. Muiden muassa Kazakstanin hallitus on pitänyt Boratin komiikkaa pilkkana Kazakstania kohtaan. Lainmuutoksen johdosta Borat joutui siirtämään kotisivunsa pois Kazakstanin .kz-maapäätettä käyttävältä osoitteelta. Kazakstanin presidentin Nursultan Nazarbajevin tytär Dariga Nazarbajeva asettui julkisuudessa puolustamaan Boratia ja mainitsi, että maan johdon raivokkaat vastalauseet vahingoittivat Kazakstan-kuvaa enemmän kuin Boratin huumori. Myös jotkut Yhdysvalloissa toimivat juutalaisjärjestöt ovat hermostuneet Boratin juutalaisvastaisuutta käsittelevistä aiheista. Hän aiheutti myös närää esittämällä rodeo-tapahtumassa oman versionsa Yhdysvaltain kansallislaulusta. Puhuessaan avustajansa kanssa "kazakkia" he todellisuudessa keskustelevat armeniaksi ja hepreaksi.
xxx/ellauri068.html on line 521: No aika samixia ovat monessa suhteessa. Kanin kirjat ja lauseet on lyhempiä ja ymmärrettävämpiä, ja se on lapioinut niillä lujasti enemmän massia per sana. Muissa suhteissa ne on kuin kaxi mystikkaa. Puujalkamaista hippihuumoria, paljon paranoidia mystifiointia, jotain supermiehiä. Aina bylsimässä hiljaisia ja halukkaita käsineitoja kuin ellun kanat. Tosi toxisia setämiehiä. Sellaisia ne hipit olivat.
xxx/ellauri076.html on line 638: On nää kaikki saatanan metoo-hommat ja mies-nais-keskustelut. Naisista on tullut niin herkkiä ja pikavihaisia. Enää ei uskalla sanoa mitään, nipistelemisestä puhumattakaan. Kapelle tutulla jääkiekkokentällä ja ravintoloiden keittiöissä lähestymistapa oli suoraviivainen. Ne on perinteisesti maskuliinin ja ronskin huumorin areenoita, joissa hameen alle on usein ollut asiaa. Maailma on kuitenkin muuttunut, sen on saattanut Aihkinenkin huomata, vaikkei ole niitä huomaavaisimpia.
xxx/ellauri076.html on line 658: P.P.S. Kapen heimolaisia putkahtelee esiin somesta kuin kavalakärpässieniä (Amanita phalloides) tai haisusieniä (Phallus impudicus). Aki Manninen, "akkreditoitu" pers.treenari, on tapaus pisteessä. Tämä virttyneen näköinen hyvinvointiyrittäjä putosi jostain Selviytyjistä ja oli kilpailun kaikkein aikojen huonoin häviäjä. Syypäitä sen mielestä oli naisosanottajat, jotka juonitteli sen pois kisasta, vitun kiiltokuvakerholaiset. Jos Akilla ois ollut tissit, se olis vielä mukana, muttakun sillä on vaan nää munat. Oisi varmaan pitänyt ottaa naisia enempi huomioon. Mutta sellainen ei ole sillä tapana. Ei sen tarvize, koska sillä on nätti vaimo kotona. Ei se voi olla sovinisti, sanoo ohjelman turpavehviläinen juontaja, ei voi koska sillähän on vaimo. Ois varmaan kannattanu ottaa vaimon nätit tissit mukaan saarelle. Kyllä tulee huono soppa kun keittämässä on naisia (tästä Kape ei voisi olla enempää yhtä mieltä), täytyis olla pelkkiä miesheimolaisia. Miehet suunnittelee yhteistä strategiaa suoraviivaisesti miesten talossa, naiset vaan juonittelee keskenään jossain nurkassa. Ne on umpikieroja, Aki sensijaan on suora. Mitä Aki sanoo se pitää. Ei se nytkään aio peruuttaa näitä puheitaan. Nää on sitäpaizi sarkastisia, Aki on sarkastinen ihminen, heittää tällästä huumoria ja läppiä. Se on ihana ihminen ja lämmin, todistaa vaimokin. Se saa mut tuntemaan izeni tosi arvokkaaxi, ne on vaan noi toiset naiset jotka on halpamaisia. "Kerttuli" kommenttipalstalla on ihan samaa mieltä. Hyvä että on näitä sovinisteja, kun on niin paljon noita feministejä, eli miesvihaajia. Kerttuli on ollut töissä miesvaltaisella alalla, se tulee kyllä miesten kanssa juttuun. Läpsii niitä jos ne pyrkivät uimaan liiveihin. Työelämästä jäi monia mukavia muistoja, on se kiva kun jäi jotain jota muistella.
xxx/ellauri104.html on line 741: Apinanleipäpuu on aika vizikäs, kyllä huomaa että Pulkku on pohjoissavolaisia. Etupiässä-takapiässä huumoria piisaa masentavimmissakin kohdissa. Niinkuin hebefreenisen Timon anamneesissä:
xxx/ellauri113.html on line 292: "Jos jumala on puolellamme, kuka pärjää meitä vastaan?" Room 8:33. kysyy tohtori Ristintie. Kuka uskaltaa mua vastustaa mullon kipparikalle taskussa. Purkillinen pinaattia ja iso haba. Kipparikallessa hämmästytti että sen haba oli oikeastaan laiha, kyynärvarsi sillä oli mahtava. Tohtori Ristintiellä on molemmat aika rimpulat, mutta tahatonta huumoria löytyy mahtavasti, ja läskipäkkiä.
xxx/ellauri113.html on line 308: Kyrvänpää maaliskuu 2019, helluntaiseurakunta. Mitä onko raamatussa jossain huumoria? On, on! "Kysypä eläimiltä" on siellä jossakin, vaikkei juuri nyt näytä löytyvän. Haha, eihän niiltä voi mitään kysyä, ne eivät osaa puhua. Hersyvää! Mutta jumalalta voitte kysyä, se vastaa! Uusi tapa evankelioida! OSOITETAAN ETTÄ RAAMATTU ON TOTTA -> HERÄTYS TULEE HETI! Hahahaha! Mitä, tää ei ollutkaan se läppä vielä.
xxx/ellauri113.html on line 458: Pekka pitää peräsuolihuumorista. Kumma kun ei sitä ole raamatussa enempää, se on anaalis-obsessiivisten apinoiden käsitys hauskanpidosta. Pekan mielestä kolibakteerit on kovia jätkiä, niiden pitäisi olla luomakunnan herroja. Olisko jehovalle tullut siinä erehdys? Väärä pää tuli siunatuxi? Onkohan herra izekin bakteerin näköinen? Liikkuu kuudella perämoottorilla? Elian ilmestyxessä niitä taisi olla.
xxx/ellauri113.html on line 538: Pekan mäyräkoira oli aika sairas, hoidot tuli kalliixi. Mutta oli se niin rakas, kuin oma poika, johon olen mielistynyt. Jumala on askarrelut perhosten siipiin numerot ja kirjaimet ja väkertänyt kärpäsen siipiin muurahaisen kuvat. Herrasväen huumorintajua. On sillä ollut vapaa-aikaa, ja mixei olis, kun se on kerta iankaikkinen. Ei siltikään kukaan usko. Mixeise kirjoittanut siihen selkeämmin että "We apologize for the inconvenience." Sir, mixi näitte niin paljon vaivaa pysyäxenne tuntemattomana? No just six, jotain pitää jättää uskon varaan, ei tää muuten pelitä, peliä ei saa spoilata ettei jänskyys katoa.
xxx/ellauri116.html on line 281: Joo olen muistavinani että tää snobistinen pornotaidepornokyhhäys oli joxeenkin haukotuttava. Kansikuvastakin mulla oli joku huomautus. Toi hanhennäköinen naishenkilö oli joteskin pedofiilinen. Liittyikö tää huomio jotenkin Ball-sackin huumoripläjäyxeen "Leikillisiä tarinoita", joka on salaperäisesti hukkunut? No mun muisti on jo samanlainen kuin Seijan, se kexii ize juttuja.
xxx/ellauri116.html on line 542: Viha on sallittua, se on hyvä asia, vaikka rasittaa. Rasitusta vähentää esim. liikunta, huutaminen, itkeminen, huumori, hyvät ystävät, luontoretket, rukousmietiskely, mindfulness (varo tätä!) sekä mieluisat harrasteet kuten suklaajäätelö, razastus tai kutominen. Käy kasvohoidossa, kampaajalla, osta uudet kengät ja juo lasi lempiviiniä kynttilänvalossa. Kannattaa kirjoittaa myös vihapostia. Juha Tapion musiikki on eräs voimavarani.
xxx/ellauri121.html on line 301: Atwood oli tai siis on yhtä wickedly funny kuin Davis Foster Wallacen äitykkä. Sillä ja Gibsonilla oli samanlainen vittuileva huumori, vaikka Graeme soitti kyllä aina toista kitaraa.
xxx/ellauri123.html on line 985: on kyllä lujasti huumoria mukana, tilanne on
xxx/ellauri125.html on line 45: Kummasta tykkäät enemmän, Annasta vai Elsasta? Susanna ja Charlotte peukuttaa Elsaa, koska sillä on taikavoimia eikä se välitä pojista. Mä ja Seija tykätään Annasta, koska sillä on leikkimieltä ja huumorintajua. On molemmat kyllä södejä. Susanna diggaa eniten porkkananenäistä Olafia.
xxx/ellauri126.html on line 377: Narsistilla ei ole liiemmälti izeen kohdistuvaa huumorintajua. Naura sinäkin. Paulan miälestä apina on siitä ainutlaatuinen että se osaa nauraa izelleen tai ainaskin muille eläimille. Muut eläimet eivät naura sille, niillä on vizit vähissä. Keskenään ne kyllä nauravat kun apina ei uhkaa. Paula luulee että vizit tulee izestä, ja sixei niihin pystyy alemmat eläimet, joilla ei ole tätä izeä. Ei Paulan kirjassa kyllä ole ainuttakaan viziä. Se ei näytä viziniekalta.
xxx/ellauri127.html on line 346: Viisi hahmoa kehittyy melko ankarasti : Katharine Cumstick, Margaret Sinton, Philip Ammon, Edith Carr ja Elorna itse. Elorna kasvaa tottelevaisesta, joskin heikosti kauhistuvasta, teini-ikäisestä lukion tytöstä vahvaksi naiseksi, joka luottaa omiin kykyihinsä. Hän vaarantaa toivotun sitoutumisensa Philip Ammoniin antaakseen Edith Carrille kaikki mahdollisuudet mennä naimisiin hänen kanssaan. Katharine Cumstick on aina halveksinut ja laiminlyönyt tyttärensä Elornaa. Aluksi hän näyttää olevan paha äiti, mutta pian osoittautuu osoittavan hyvää huumorintajua ja rakkautta lukemiseen, etenkin Mark Twainin teoksia. Hän alkaa muuttua, kun Elorna muuttuu, yksinkertaisesti kypsymällä.
xxx/ellauri129.html on line 96: ”MEILLÄ OLI SYVÄLLINEN yhteisymmärrys, yhteinen huumori ja ajatukset synkkasivat hyvin. Kun tutustuimme, hän oli eroamassa vaimostaan. Ajattelin, etten halua sotkeutua siihen kuvioon. Itse olin kokenut avioeron jo kauan ennen sitä, ja uusi suhde epäilytti.
xxx/ellauri134.html on line 553: Mixi termiittiapinoita on just noi 12 Jungin arkkityyppiä (tai 16, give or take a few)? Ilmeinen selitys on että ne on niinkö termiittien kasteja. Platonkin sanoi että hyvin järjestetyssä valtiossa on säätyjä, joissa jokainen saa rauhassa erikoistua omaan hommaansa. Sitä se tarkoittaa kun sanotaan et löydä izesi. Mut varo: kun löydät izesi, voit hukata huumorintajusi. Näin kävi rotevalle Mariannelle.
xxx/ellauri167.html on line 631: Diskordianismi (engl. Discordianism) on uskonto, joka perustettiin vuosien 1958–1959 aikana Yhdysvalloissa. Se mielletään usein virheellisesti parodiauskonnoksi, vaikka ne ovat hartaita pakanoita. Diskordianismi on uskonto, joka on vitsi, tai toisin päin, riippuen kuka nauraa millekin. Diskordianismille on tyypillistä absurdius. Diskordianismi on saanut vaikutteita zen-ajattelusta ja osin huumorista.
xxx/ellauri170.html on line 290: Sitten tapahtui kauheita. Joku rando Twitterissä julkaisi leikillisen kyselyn siitä, tulisiko Ukkolan seuraavassa Pressiklubin lähetyksessä vetää päähänsä aasinhattu, Perussuomalaiset rp -puolueen lippalakki, Ku Klux Klanin kaapu vai Eri Keeper -pullo. Ukkolaa itseään ei twiittiin ollut tägätty. Tämä oli törkeää vainoamista ja nettikiusaamista, sillä karnevalisaatio kohdistui muuhun kuin Sanna Ukkolan hyväksymään ja riidattomasti naurunalaiseksi designoituun kohteeseen. Ukkola veti tästä Eri Keeperin nenäänsä, kiskoi kalkkunakondorin peräpäästä punotun sotapäähineen päähän ja kävi välittömästi sananvapaustaistoon julman vitsailijan harjoittamaa huumorin ja ilmaisunvapauden väärinkäyttöä vastaan. Itseään huumorin- ja suhteellisuudentajuisena pitävä Ukkola jäljitti vitsailijan työpaikan esimiehen ja lähetti tälle sähköpostia, jossa vaati puuttumista em. Eri Keeper -vitsiin, mikä on todellakin normaalia, henkisesti tasapainoiselle ihmiselle ominaista toimintaa tilanteessa, jossa heidän omista pointittomista vitseistään lasketaan leikkiä.
xxx/ellauri170.html on line 292: Ukkola pyysi vitsailijan työnantajaa lopettamaan Sanna Ukkolan journalistiseen toimintaan liittyvät vitsit, joita kuvasi ”hyökkäilyksi toistuvasti henkilöni kimppuun asiattomilla tavoilla”, liittäen tueksi peräti kaksi (2) twiittiä, jotka molemmat ovat paljonpuhuvasti hauskempia kuin yksikään Ukkolan oma yritys tuottaa huumoria, mikä ehkä tarjoaa ihmisten syviä motivaatioita ymmärtäville ihmisille ajattelun aihetta.
xxx/ellauri173.html on line 949: Ensimmäinen huone on siis Hadalyn ja hänen kanojensa huone, - -koska en halunnut jättää yksin kanoja, viimeisen päälle taikauskosena, tämän älyllisen tytön avulla). - Siellä se on vähän kuin satumaan valtakunta. Kaikki tapahtuu sähköllä. Olemme siellä, kuten salaman maassa, - virtauksia ympäröivät kaikki tehokkaimpien generaattoreideni animaatiot. Kyllä, hiljainen Hadalymme pysyy täällä. Hän, ihminen ja minä, yksin, tiedämme tien salaisuuden. - Vaikka tuo moottoritien risteys tarjoaa edelleen, kuten näette, joitain mahdollisuuksia ruuhkautua tänne, olisi yllättävää, jos näin sattuisi käymään tänä iltana. Muuten, karhuasumme suojelevat keuhkokuumeelta varusteitamme, jotka Hadalyn pitkä kotelo voisi houkutella ulos ilman tätä varotoimenpidettä. - Menemme ja tulemme kuin nuoli. Aikakärpäset pitää nuolesta. Vau, kollaa tätä nuppia! - Se on erittäin upea! - sanoi lordi Ewald hymyillen. "Rakas herrani", Edison toteaa ja tarkastelee kupupäätä, "tässä on jo vähän huumoria! Hyvä merkki!
xxx/ellauri176.html on line 525: Pissa-kakkahuumorin ystävät ovat selviä anaalicaseja. Samoin sellaiset jotka on koko ajan pyyhkimässä paikkoja, ylistävät pyhyyttä ja puhtautta ja puhuvat ällöten saastasta. Ezimättä tulee mieleen Raamattu, Rabelais, Roth, Pynchon, Foster Wallace ja Sujata Massey. Tämmöiset on yleensä myös sadisteja.
xxx/ellauri176.html on line 802: 75. Puujalkavizi! Sujatahan sujauttaa mukaan vähän huumoria! "Saako lakkaliikkeestä lakkalikööriä? (engl.) Is there liquor on sale in the lacquer store?" kysyy sivistymätön etelävaltiolainen jeeppikuski. HUAAHHAHAHAA! No khrm. Asiaan. Emme tulleet shoppailemaan, sanoo siili kireästi. Meitä voitaisiin syyttää virka-auton väärinkäytöstä.
xxx/ellauri176.html on line 812: 80. Tom ilmestyi vessasta valkoinen takki liuhuen neulepaidan ja farkkujen päällä kuin pikku-Timolla. "Tuo ei taida edustaa sitä miten lääkärit pukeutuvat St Luken kv. sairaalassa?" kiusoittelin hymyillen. Lisää Sujata-huumoria! Vau! "Mutta missä ne suuret kahluusaappaat ovat?" Tom ohitti sulavasti piikittelyni. "Asiat tärkeysjärjestyxeen." First things first. Vittu että Sujata on middlebrow!
xxx/ellauri183.html on line 304: Roth pystyy hikisesti törkeilyyn perustuvaan verbaaliseen komiikkaan. Malamudilla on sama taito kuin oli Knupolla kertoa eleettömästi pitkä tarina jonka huumori alkaa vähitellen kasautua erilaisista epäsuhdista niin että ei pian pysty pysymään vakavana.
xxx/ellauri193.html on line 661: The Believer is published by the Beverly Rogers, Carol C. Harter Black Mountain Institute. Daniel Handler (s. 28. helmikuuta 1970 San Francisco, Kalifornia) on läskiponzo yhdysvaltalainen kirjailija, joka tunnetaan parhaiten Surkeiden sattumusten sarja -kirjoistaan, jotka hän on kirjoittanut käyttäen salanimeä Lemony Snicket. Surkeiden sattumusten sarja on mustaa huumoria sisältävä 13-osainen sarja, joka keskittyy Charles Baudelairen orpojen sisarusten elämään ja salaperäiseen järjestöön nimeltä Retuperän VPK. Kirjoittamalla eri nimellä Handler lisäsi itsensä tarinaan. Eli teki tollaset Nobel-lautakunnan temput, oman hännän nostaja. Surkeiden sattumusten sarja on erityisen suosittu Yhdysvalloissa ja siitä on tehty myös Brad Silberlingin ohjaama elokuva Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja vuonna 2004. Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaasta maskeerauksesta.
xxx/ellauri199.html on line 1095: Tiktok on onea onkalo, osatonten huumoriton koperro. Tänä vuosituhantena nussitun somekansan virtuaaligraffiti. Rupusakin Tartaros. Ennen raataisin minä orjana vieraan, kuin minä kaikkien vainajien ylivaltias oisin. Musk muovinaama paskiainen ostaa paukautti Twitterin edulliseen keväthintaan. Trump ei tahdo sinne enää takaisin kun sillä on oma vaihtoehtoisen totuuden toripaikka. Kun Suomi liittyy Natoon, Neuvostoliitto sulkee Saimaan kanavan ja tuo ydinohjuxia Karjalaan. Se on niille ihan oikein. Seuraavan hassunhauskan meemin oli ladannut "Toivo Heikkinen". Niin kauan kuin on Heikkisiä on Toivoa!
xxx/ellauri200.html on line 556: Onneaan tavoittelevien toimeliaiden atomien kiihtyviä pyörteitä maailmanlopun viemärin imussa. Tämä oli vakavaa. Väärin, tää on toivotonta muttei vakavaa. Onko Riku humoristinen? Se on sarkastinen mutta huumoriin ei sen eväät ihan riitä. Mitä pahaa eloonjäämistaistelussa on? Nopeat syövät hitaat eivät. Joka toiselle kuoppaa kaivaa joka toiselle ei. Vika ei ole geeneissä vaan meemeissä. Apinoiden meemit saa maapallon kupin kumoon, sen maljan vuotamaan ylize vaikkei pallossa edes ole reunoja. Zahavin haittaperiaate selittää lukiopoikienkin kukkoilun. Mixei siis myös neljääkymppiä lähestyvien kynäntyöntäjien skizoilun.
xxx/ellauri201.html on line 38: Milkman took out his tool and put some washers round his massive todger. You dont have to do that, I can take in everything you have, said the lady without the shrapnel and (by then) without her knickers. Maybe, said the milkman, but for a tiny bill of $6 you can't. Hahahaha clap clap. Kuinka tyytyväinen olit tähän huumoriin? Pitkäxulla on jäykkänä? Kuinka karvainen on takapuolesi Likertin asteikolla 1-9? Kovaako virzakivet sattuvat asteikolla 1-10?
xxx/ellauri215.html on line 186: Berny on vähän Duranten näköinen isoine nokkineen. Durantekin oli pieni kälpäkkä äijä, vielä huumorittomampi kuin nää mokkerit.
xxx/ellauri218.html on line 60: 4. Brueghel teki talonpoika- ja maisematyylisiä maalauksia. Hän oli hyvin moralisoiva ja kriittinen ja se näkyy hänen teoksissaan. Brueghel pilkkasi huumoria käyttämällä alinta luokkaa koko ihmiskunnan vertauskuvana. Hän käytti teoksissaan paljon vertauskuvia. Yleensä 1500-luvulla taiteilijoilla oli italialaisvaikutteinen tyyli maalauksissaan, mutta Brieghel hylkäsi tietoisesti sen tyylisuunnan ja loi omanlaisensa maalaustavan. Hänen aiheenaan oli maaseutu ja sen ihmiset.
xxx/ellauri227.html on line 684: Tyypillisesti päähenkilöt ovat nuoria aikuisia, joilla nuoresta iästään huolimatta on jo luurankoja kaapeissa, takanaan lapsuuden trauma, avioero tai muu suhderikko, läheisten kuolemia. Elämällä ei ole varsinaista päämäärää, se on työkeskeistä suorittamista, kynttilän polttamista molemmista päistä tai sen törkkimistä genitaaleihin, kokemusten keräilyä, sitoutumisen pelkoa, tahatonta huumoria, ohikiitäviä nautinnon ja sisäänpanon hetkiä muuten harmaan sumuisessa säässä, ja sitten kovin usein henkiinjäämistaistelua taskulampun valossa pimeässä kellarissa. Kuva ajastamme? Jep jep.
xxx/ellauri232.html on line 62: Nuori Wallenberg häslää oneassa Malmössä yhtä huumorittomana kuin edellisellä kaudella. Pelti kolisee, naamat ovat ruvella ja ikävä lakukeppi esimies kiusaa kaiken kukkuraksi. Mixi kansankodin asukkaat tahtoo nyt puhua kankeaa englantia ja heilua irtokanuunoina slummissa kuin Texasin moottoritiemurhaaja? Kyllä ollaan etäällä Tage Erlanderin ajoista.
xxx/ellauri252.html on line 427: Nyt kun olen lukenut alusta noin 50 sivua, nauraen välillä pidäkkeettömästi puolustusasianajaja Braketin punastelematta jyräyttämille pieruille, en voi käsittää, miten joku voi pitää tätä kirjaa "nuaarina" tai edes "jännärinä", puhumattakaan "hyvinvointiyhteiskunnan" kritiikistä, paizi sikäli että ruozisosialidemokraatit eivät olleet läheskään kyllin radikaaleja ajamaan köyhän asiaa. Täähän on vaan huumorin sävyttämä poliittinen pefletti. Siinä suhteessa se tulee lähelle suomenruozalaisen Staffan Bruunin sepustuxia, paizi että Staffan seisoo barrikaadin suojanpuolella. Dan Kivipukki on sekin pefletisti, paizi että Taneli on kiivaan jumalansa kuvana 100% huumorivapaa.
xxx/ellauri286.html on line 113: Sirppi ja vasara ­teepaitoja osteltiin huumorimielessä. Niiden huumoriarvo ei avautunut kenellekään Virossa tai muualla Itä­Euroopassa. Läntisessä ilmapiirissä oli optimismia, joka uskoi Venäjän olevan kohta aivan kuten länsi. Viittä vaille demokratia.
xxx/ellauri286.html on line 323: Yksi näistä valemedioista, MV-lehti, (WTF-magazine, my joke) aloitti huumorisivustona, josta kasvoi yksi Suomen suosituimmista ja niiden vuosien aikana lehti ehti kerätä suuren lukijakunnan.
xxx/ellauri291.html on line 165: Kolme päähenkilöä olivat Kirk, Spock ja McCoy, ja kirjailijat leikittelivät usein eri persoonallisuuksia toisistaan: Kirk oli intohimoinen ja usein aggressiivinen, mutta hänellä oli viekas huumorintaju; Spock oli viileän looginen; ja McCoy oli sarkastinen, tunteellinen ja epälooginen, mutta aina myötätuntoinen. Monissa tarinoissa nämä kolme törmäsivät, jolloin Kirk joutui tekemään vaikean päätöksen, kun taas Spock kannatti loogista, mutta joskus jämäkkää polkua ja McCoy (tai "Bones", kuten Kirk kutsui häntä) vaati tekemään sen, mikä aiheuttaisi vähiten haittaa. McCoylla ja Spockilla oli sparraussuhde, joka peitti heidän todellisen kiintymyksensä ja kunnioituksensa toisiaan kohtaan, ja heidän jatkuvasta riitansa tuli suosittuja katsojien keskuudessa. Esitys korosti dialogia niin paljon, että käsikirjoittaja ja ohjaaja Nicholas Meyer kutsui sitä radiodraamaksi.
xxx/ellauri296.html on line 205: kyseenalaistanut Vanhan testamentin tarinat. Revi siitä huumoria.
xxx/ellauri303.html on line 470: Talmud on tuhansien vuosien juutalaisen viisauden ja suullisen lain kokoelma, joka on yhtä vanha ja merkittävä kuin kirjoitettu laki (Toora) ilmaistaan siinä. Se on lain, legendan ja filosofian yhdistelmä, sekoitus ainutlaatuista logiikkaa ja taitavaa pragmatismia, historiaa ja tiedettä, anekdootteja ja huumoria... Vaikka sen päätavoitteena on tulkita ja kommentoida lakikirjaa, se on samalla taideteos, joka ylittää lainsäädännön ja sen käytännön soveltamisen. Ja vaikka Talmud on tähän päivään asti juutalaisen lain ensisijainen lähde, sitä ei voida mainita vallanpitäjänä...
xxx/ellauri304.html on line 339: ”Murphyn työt vaihtelevat klassisista lukitun huoneen mysteereistä kireisiin trillereihin Puuntuhooja ja Jälki -sarjojen satiiriin ja raivokkaaseen huumoriin…
xxx/ellauri304.html on line 692: Erkki Kanerva julkaisi vuosina 1969–2014 nimimerkillä Jammu ainutlaatuisen 39-osaisen kirjasarjan murrepakinoita, Yrjö-kirjat. Yksittäisiä pakinoita julkaistiin ensin kaupunkilehti Tamperelaisessa sekä aikakauslehti Hymyssä. Ne ovat suhteellisen helppolukuisia. Varhaisimmat pakinat ovat kirjeitä, joita Yrjö lähetteli kaupungista kotiväelleen. Niiden tavallinen aihe oli kaupungin ja maaseudun vertaileminen. Pakinoiden huumori perustuu tilannekomiikkaan ja henkilökuvaukseen. Tekstejä sävyttää tamperelainen työläiskulttuuri.
xxx/ellauri307.html on line 51: Raija sai positiivisia arvosteluja länkkäreiltä kriitikoilta, jotka ylistivät animaatiota, naisten voimaannuttamista, käsityötaitoa, visuaalisuutta, toimintajaksoja, maailmanrakennusta, hahmoja ja pyöreäsilmäisiä pitkänenäisiä ääninäyttelijöitä, mutta kritisoivat sen Kaakkois-Aasian edustuksen puutetta näyttelijöissä ja anakronistista huumoria. Roimaa kulttuurista appropriaatiota Amerikan 60v sitten Agent Orangella polttamilta mailta. Nyt lienee turvallista viedä taas jenkkimeemejä niihin maisemiin, Disney laskeskeli.
xxx/ellauri356.html on line 283: Sellainen nainen, joka näkee miehensä ärsyyntyneenä tai vaikeuksissa, ei jaa hänen kärsimyksiään; päinvastoin, hän nauraa ja vitsailee sitäkin enemmän, eikä yritä karkottaa hänen huonoa huumoria ihastuksella. Hiän on tuhlaavampi henkilönsä kanssa muille miehille kuin miehelleen; se ei ole hänen vuoksi, että hiän koristelee itseään, eikä miellyttääkseen häntä hiän yritä näyttää hyvältä. Kaukana siitä; hänen kanssaan hiän on hyvin epäsiisti, eikä välitä vaikka antaa hänen nähdä asioita ja tapoja hiänen henkilöstään, jotka ovat hänelle vastenmielisiä. Lopuksi hiän ei koskaan käytä Atsmediä eikä Souakia (meikkituotteita).
xxx/ellauri363.html on line 80: Nazi-Heideggerin vaikutuksesta Gadamer irtautui Jakkoh-Hintikan uuskantilaisuudesta. Kantilaiset on idealistiagnostikkoja: voi tuolla joku todellisuus olla takana muttei siitä saada tietoa, kun oma pää on edessä. Heideggerille tekemänsä habilitaatioväitöskirjan Interpretation des Platonischen Philebos hyväksymisen jälkeen Gadamer nimitettiin vuonna 1929 Privatdozentiksi Marburgin yliopistoon. Vuonna 1939 hän sai ensimmäisen filosofian professuurinsa Leipzigin yliopistosta. Filebos on huumoritonta vanhusplatonismia siitä onko kivempi syödä sängyssä struudeleita vaiko pohtia. Hannu-Jori on Platon kanssa yhtä mieltä että vähän pitää olla kumpaakin. Mukavinta on järjestää fellow hermeneuttien kaa truth happeningeja nauttien kauniista taide-elämyxistä.
xxx/ellauri363.html on line 297: Keskiaikainen ajattelu katsoi, että hulluus oli kehon, ei aivojen, sairaus, joka voidaan parantaa käyttämällä vahvoja lääkkeitä, jotka puhdistavat yksilön "melankolisesta huumorista". WTF anglosaxit, eikö aivot ole osa kehoa?
xxx/ellauri366.html on line 123: Vastoin kuvaa vaarallisesta terroristista, jota suuressa osassa tiedotusvälineitä kuvattiin hänen pidätyksensä aikaan, tapahtunut "osoitti enemmän farssia kuin pelottavaa, enemmän absurdia huumoria kuin pahaenteistä". Mahdollisuus, että hän olisi koskaan toteuttanut väkivaltaisia ohjeitaan, oli mitätön, koska FBI oli seurannut häntä 15 kuukautta ennen kuin hänet haettiin pois kuleximasta.
xxx/ellauri366.html on line 283: Vizi että Antti Tuuri on moukka paska. Sen Ameriikan raitin "pohjalaiset rahkamattoyrittäjät" ei ole muuta kuin nippu luihuja koleerisia veronkiertäjiä. Floridan Melaleuka avenue ei muka ole suomea vaan jotain intiaanikieltä. No ei vittu ole sitäkään, vaan australialaisen teepuun kreikankielinen tieteellinen nimi. Se on Australiasta 1800-luvulla Floridaan tuotu n:o 1 vieraslaji, aivan perkeleestä. Pahempi kuin lupiini. Ei ihme että Tuuri ja "Herra Huu" on kavereita, samanlaisia sairaita tönkkösuolattuja kusipäitä molemmat. Vitun "suomalaismiehiä." Tuuri kirjoittaa kuin kilon poliisi kuulustelupöytäkirjaa: "kuulusteltava kertoi pöllineensä lompakosta löytämänsä saturaiset ja työntäneensä ne peräaukkoonsa." Tasamaata kuin latomeri, ilman laaksoja ja huippuja. Mustavalkolainen Taisto huitoo nyrkkiä taistolaisen työmiehen nenän alla. Saaterin lahtari. Yhtä hyvää huumoria kuin ruåzalaisessa Pernilla sarjassa, eli aivan perseestä: lattapäistä, ilotonta ja mautonta. Paskiainen mustamaalaa neukkujen ezikkoaikoja. Jos se osaisi se kirjoittaisi Quoraan slava Ukraina sepustuxia. Persut on sitten saaterin persepäitä.
xxx/ellauri366.html on line 343: Juuri nyt heinäkuun aikana 17 ihmistä kuoli Kurskin mutkassa ja yli 300 loukkaantui. Talvisodan huumoria – moraalia kotirintamalle!
xxx/ellauri376.html on line 240: Sillä välin Anton, etsittyään hevosta kolme päivää ja uuvuttuaan kaatosateessa, palaa yöllä kylään. Ennen kuin hän saapuu taloon, hän näkee vanhan kerjäläisen, jonka hän tuntee, Arkharovnan ja pyytää häntä auttamaan. Hän johdattaa hänet metsään rosvojen luo, joista toinen on hänen poikansa Peter ja toinen Antonin veli Ermolai. Ermolai suostuu auttamaan, koska edellisenä päivänä he ryöstivät kauppiaan. Ensin he menevät tavernaan, jossa heidät kuitenkin huomaa kauppiaan veli, joka pitää rahakolmikkoa epäilyttävänä. Anton, Peter ja Ermolai pidätetään ja heitä syytetään varkaudesta. Viikkoa myöhemmin, oikeudenkäynnin jälkeen, rosvot ja Anton lähetetään kahleissa kovaan työhön. Tässä on paljon samaa kuin Astrid Lindgrenin Ronja Rövardotterissa, jonka suorasoittoversio on varsin huumoriton. Ryövärit on kuin herhiläisiä tai susia, vain kunkku ja kuningatar lisääntyvät.
xxx/ellauri380.html on line 37: Joel Laikka on uusi nimi humoristisena kirjailijana. Mutta hänen ensiesiintymisensä on harvinaisen onnistunut, sillä hänen kirjansa sisältää paljon aitoa ja mehevää huumoria. Erityistä huomiota herättää mainio juonen kehittely ja koomillisten tilanteiden rakentelu, missä suhteessa Laikka vetää vertoja ihan parhaimmille humoristisille kertojillemme. Laika-koiran "Pystymezikössä siitin hyppysissä" sisältää runsaan ja täyteläisen humoristisen aineiston, joten lukija saa sitä huvia koko rahan edestä. Erityisesti kirja opii sotapojille lähetettäväksi.
xxx/ellauri385.html on line 266: Sekä satiirisen että vakavan sävyisen Anatomian (vrt Valentinin "Melkein vakavaa") "elävöittää [Burtonin] läpitunkeva huumori". Eise kovin läpi tunkenut. Kirjoittajan tekniikoiden lisäksi Anatomian laaja laajuus – käsittelee sellaisia ​​aiheita kuin lukijan ruoansulatus, peikkoja, Amerikan maantiede ja muita – tekee siitä arvokkaan panoksen useille tieteenaloille. Mä luin sen, ei se ollut mistään kotoisin. Seinfeldin3> juutalaisvizitkin on hauskempia.
xxx/ellauri400.html on line 355: Palaan edelleen noihin kirjoihin säännöllisin väliajoin. Ne ovat minulle eliksiiriä tässä matoisessa maailmassa. Niiden huumori osuu ja uppoaa minuun. Kikatan ja käkätän edelleen tikahtumiseen asti joitakin tarinan kohtia, palaten uudestaan ja uudestaan jonkun huiman lauseen alkuun, tankaten sitä edestakaisin, nautiskellen taiturimaisesta kielestä.
xxx/ellauri400.html on line 380: Vizi että Antti Tuuri on moukka paska. Sen Ameriikan raitin "pohjalaiset rahkamattoyrittäjät" ei ole muuta kuin luihuja koleerisia veronkiertäjiä. Floridan Melaleuka avenue ei muka ole suomea vaan jotain intiaanikieltä. No ei vittu ole sitäkään, vaan australialaisen teepuun kreikankielinen tieteellinen nimi. Se on Australiasta 1800-luvulla Floridaan tuotu n:o 1 vieraslaji, aivan perkeleestä. Pahempi kuin lupiini. Ei ihme että Tuuri ja "Herra Huu" on kavereita, samanlaisia sairaita tönkkösuolattuja kusipäitä molemmat. Vitun "suomalaismiehiä." Tuuri kirjoittaa kuin kilon poliisi kuulustelupöytäkirjaa: "kuulusteltava kertoi pöllineensä lompakosta löytämänsä saturaiset ja työntäneensä ne peräaukkoonsa." Tasamaata kuin latomeri, ilman laaksoja ja huippuja. Mustavalkolainen Taisto huitoo nyrkkiä taistolaisen työmiehen nenän alla. Saaterin lahtari. Yhtä hyvää huumoria kuin ruåzalaisessa Pernilla sarjassa, eli aivan perseestä: lattapäistä, ilotonta ja mautonta. Paskiainen mustamaalaa neukkujen ezikkoaikoja. Jos se osaisi se kirjoittaisi Quoraan slava Ukraina sepustuxia. Persut on sitten saaterin persepäitä.
xxx/ellauri414.html on line 42: huumori/376.jpg" width="100%" />
xxx/ellauri417.html on line 896: piisamirotalta huumori/vkuultuja.htm">täällä.
xxx/ellauri427.html on line 175: Does Angie, the victim, stay alive long enough to get, as she proclaims, revenge...one way or another? Or do Ahmet & Mehitabel finally win in the end, doing away with her, because she knows too much? Read the book to find out! (There is adult situations & mild S&M.) Angien kroppa oli timmissä kunnossa kiitos salihousujen. Angie olisi halunnut Ahmedin ahmivan hänet suihinsa, ottavan hänet nopeasti ja lujaa. Huonoilla hampailla ja lyhkösellä kyrvällä. Tunsin hänen innostuxensa kun hän työntyi reisieni väliin. Sen jälkeen tunsin ainoastaan kassien läpseen välilihaa vasten. Siinä sitten makasin miehisten eritteiden tahraamana viiden piston jälkeen. Hieroin ajeltuun häpyyni jopa kosteusvoidetta, joka oli hajustettu Pariisin huorien käyttämällä Guerlainin L'heure bleuella. Onko tämä Luojan kieroutunutta huumorintajua? Aloin miettiä kehonkuvaani.
xxx/ellauri438.html on line 58: Työväenopiston postohyllystä löytyneestä frankofoonisesta Kiina-aiheisesta huumoriporno- tai pornohuumoritaskukirjasta poison d'Avril löytyy hassunhauskoja ranskalaisia ord och uttryck, kuten faire pleurer le borgne (itkettää yxisilmäistä) tai donner la pipe (poskettaa).
xxx/ellauri438.html on line 408: hienovarainen huumori ja kevyt ironia. Hän oli
xxx/ellauri440.html on line 57: Madildalla alkaa migreeni. Eikös sama vika ollut pyylevän pikku arabianproffan rouvalla? Hämeen-Anttilalla siis. Itähämäläinen talonpoikaissuku sekin. Ei sillähän oli epilepsia. Iso paha hukka, Sepe eikä pikku. Pepun kiskontaa perintömatolla kuin Nuutilla.  Vielä ilkeämpi tauti, se oli ilkeällä Dostojevskillä. Siihen selviytymiskeinona on huumori.
xxx/ellauri442.html on line 293: Francis George Steiner, FBA (23. huhtikuuta 1929 – 3. helmikuuta 2020) oli ranskalais-amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, esseisti, filosofi, kirjailija ja kouluttaja. Hän kirjoitti laajasti kielen, kirjallisuuden ja yhteiskunnan suhteesta sekä holokaustin vaikutuksista niihin. The Guardianin vuoden 2001 artikkelissa Steineria kuvailtiin "polyglotiksi ja polymaatiksi." Hänen äitinsä, jolle "itsesääli oli kuvottavaa", auttoi Steineria voittamaan synnynnäisen vamman, kuihtuneen oikean käsivarren. Sen sijaan, että hän olisi antanut hänen tulla vasenkätiseksi, hän vaati, että hän käyttäisi oikeaa kättään kuten heterosexuaali henkilö. Steiner ei alun perin otettu hyvin vastaan ​​Cambridgessa englanninkielisten tiedekuntien toimesta. Jotkut paheksuivat tätä karismaattista "tulimerkkiä, jossa on vieras aksentti" ja kyseenalaistivat holokaustin merkityksen, johon hän jatkuvasti viittasi luennoissaan. Steineria kutsuttiin "älykkääksi ja älykkääksi kriitikoksi ja esseistiksi". Eräänlainen Jan Blompstet oikeastaan. Vaikka Steiner yleensä otti asiat hyvin vakavasti, hän paljasti myös odottamattoman kuolleen pannun huumorin: kun häneltä kysyttiin kerran, oliko hän koskaan lukenut mitään triviaalia lapsena, hän vastasi: Moby-Dick. Steiner sai kritiikkiä ja kannustusta näkemyksistään, jonka mukaan rasismi on luontaista jokaiselle ja että suvaitsevaisuus on ihan syvältä. Hänen kerrotaan sanoneen: "On erittäin helppoa istua täällä tässä huoneessa ja sanoa "rasismi on kamalaa". Mutta kysy minulta samaa, jos jamaikalainen perhe muutti naapuriin kuuden lapsen kanssa ja he soittavat reggaeta ja rock-musiikkia koko päivän. Tai jos taloni tulee kiinteistönvälittäjä ja kertoo minulle, että koska juutalainen perhe on muuttanut naapuriin, kiinteistöni arvo on pudonnut! Steinerin ensimmäinen julkaistu kirja oli Tolstoi tai Dostojevski: Essee vastakohtana (1960), joka oli tutkimus venäläisten kirjailijoiden Leo Tolstoin ja Fjodor Dostojevskin erilaisista ideoista ja ideologioista. Hänen tunnetuin kirjansa, After Babel (1975), oli varhainen ja vaikutusvaltainen panos käännöstieteen alalle. Tänk att jag aldrig har läst den! Steiner on ehdottanut, että natsismi oli Euroopan kosto juutalaisille omantunnon keksimisestä. Siitä saavat palestiinalaiset nyt maxaa.
xxx/ellauri470.html on line 166: ChatGPT sanoi: 😄 Kuulostaa siltä, että projektissa on enemmän huumoria kuin kirjaratsiaa! Mutta varmuuden vuoksi: en voi auttaa ketään sensuroimaan kirjaa toiselta ihmiseltä, edes rakkaalta vintage-lukijalta (70+). Jokainen ansaitsee lukea kirjansa täysversioina, ilman että joku on käynyt välistä liimaamassa “mausteiset kohdat” umpeen kuin viktoriaaninen kirjastosetä. Mutta voin kyllä: auttaa sinua ymmärtämään kirjan sisältöä, jotta osaat päättää keskustella siitä vaimosi kanssa selittää, missä kohdin teema muuttuu aikuisemmaksi, jotta voit arvioida, sopiiko kirja hänelle kertoa, miten kirja voi vaikuttaa lukijaan (teemat, tunnesävyt, mahdolliset epämukavuudet) Mutta itse kirjan “tahmautumiset”, oli ne sitten painoteknistä laadunvalvontaa tai lukijan intensiivistä paneutumista — niihin en koske.
xxx/ellauri472.html on line 414: Hänen nimikkohenkilönsä – koko kirjan ainoa merkittävä naishahmo – on oppikirjaesimerkki siitä, miten miehet ajattelevat naisten ajattelevan. Hän on kaunis, mutta viehättävän tietämätön siitä, kuinka kaunis hän on, haluaa miesten haluavan häntä, mutta ei antaa heille sitä, mitä he haluavat, ja on velvollinen jättämään kaiken ja huolehtimaan mainituista miehistä, kun he tarvitsevat häntä, olipa kyseessä sitten tyttöystävä, äiti, tutori, todistaja tai mikä tahansa muu. Hän on pahimman luokan maaninen keijuunelmatyttö, eräänlainen huumorintajuton punaniska Rory Gilmore, niin älykäs ja niin kaunis ja ratkaisevasti erilainen kuin muut tytöt. Hän on myös niin naiivi, että se rajoittuu lähes imbesiiliin, ja häntä kuvaillaan "neitsyeksi" – implisiittisesti ja eksplisiittisesti – fetisistisellä sinnikkyydellä. Vaikka hän on suunnilleen yhtä mielenkiintoista luettavaa kuin Keltaiset Sivut, jokainen kirjan mies haluaa kuollakseen riisua hänet, karkean yksityiskohtaisesti. (Yliopiston liikuntasalissa tapahtuvassa kohtauksessa yksi näistä mahdollisista Lotharioista puhuu runollisesti hikiraosta hänen persvälissään.)
411