Una! Una! huudan innoissani.

ellauri006.html on line 705: Päiwällä minä huudan

ellauri006.html on line 714: Täällä alhalla maan päällä huudan minä sinua

ellauri012.html on line 365: Rikoksen sovitukseen ei riitä kärsiä määrätty rangaistus; kärsiminen ei auta jos sydämeen jää halu entiselleen. On helppo asia tunnustaa heikkous, ja antaa siitä itselle vähän rapsuja, mutta täytyy olla täydellinen itsehallinta jotta voisi sammuttaa nautintojen muiston, jonka tapa on tartuttanut aivoihin. Nähdään aika usein että jotkut tunnustaa omat vikansa, mut vähät niistä ottaa vahinkoa, suorastaan mielissään vaan kertoilevat niistä. Sydämellisesti katua pitäisi tekoa suusanallisen myönnytyksen lisäksi, mut tää toteutuu vaan harvoin. Mä joka olen kokenut niin monta hyvää hetkeä sun kanssa, tunnen vastoin tahtoani etten voikaan niitä katua, enkä välttyä muistoissani nauttimasta niistä taas. Ponnistan vaikka kuinka kovasti, tai käännyn sitten mille kyljelle, ihana ajatus vaan seuraa, ja jokainen tarvekalu tuo mun mieleen mitä mun pitäisi unohtaa. Hiljaisessa yössä kun mun tulis ottaa palloon unta, joka lievittää suurimmatkin huolet, en voi välttää näitä unelmia. Uneksin että olen taas mun rakkaan Abelardin kaa. Mä näen sen, puhun sille ja kuulen sen vastaavan. Toisiimme ihastuneina me unhdetaan kirjat ja ruvetaan taas hommimaan. Joskus mä olen tappelevinani sun vihollisten kaa; mä vastustan niiden raivoa, mä huudan säälittävästi, ja sit mä herään kyyneliin. Jopa kirkkoon alttarille mä vien meidän rakkauden muiston, ja sen sijaan että valittaisin joutuneeni nautintojen uhriksi, mä huokaan ja kaipaan niitä takaisin.
ellauri015.html on line 821: Juoksen niin kovaa kuin kumisaappailla suinkin pääsen, mutta Sundbergien metakka kuuluuu yhä lähempää. Pelkoa, joka solu täynnä pelkoa. Loikkaan karhunvatukkapensaan yli kuin eläin, putoan useita metrejä alaspäin ja mätkähdän lehtien täyttämään kuoppaan, joka on puoliksi luola, puoliksi monttu. Tuntuu kuin pimeä syvänne imisi minua sisäänsä. Vajoan yhä syvemmälle suomalaiseen suohon. Silloin montun reunalle ilmaantuu ukki ja ojentaa pelastavan airon minua kohti. Minä huudan, tartun airoon, huudan --
ellauri023.html on line 1097: Vessias on tullut lässyttämään ilman palkkiota. Sitä harmittaa kun tulee liian hitaita läpyjä. Eskin ylisanat ei paljon lämmitä. Ne on kärsineet aika pahan inflaation. Molemmat on pellejä, mutta Vessias on vähemmän tympäisevä sittenkin. Tunti mennyt. Vielä tunti. Apua! Hädässä avuxeni huudan Teppo Raimoa. Mut se ei vastaa, se on täysinpalvellut.
ellauri043.html on line 6438:

Mun raivo vetää vertoja sulle. Mä huudan. Mä puren. Mulla on tuskanhikeä ja ruumiin näköä.
ellauri047.html on line 307: Päästä irti, tai mä huudan!
ellauri051.html on line 611: 62 Shall I postpone my acceptation and realization and scream at my eyes, Lykkäänkö hyväxyntää ja tajuumista ja huudanko silmilleni,
ellauri051.html on line 751: 181 My eyes settle the land, I bend at her prow or shout joyously from the deck. 181 Silmäni asettavat maan, kumarran sen keulaan tai huudan iloisesti kannelta.
ellauri051.html on line 1953: 1333 I sound my barbaric yawp over the roofs of the world. 1333 Mä huudan barbaarista soopaa kuin viulunsoittaja katolla.
ellauri066.html on line 183: ”Sinut tahdon alastonna/ helmetönnä, maalitonna/ vailla rihkamaa / muitten antamaa./ Näytän muotos maailmalle,/ huudan joka kuulijalle/ niinkuin minä näin/ sinut edessäin.”
ellauri118.html on line 654: Or I´ll call out — What wou´d you do ? Tai mä huudan - mitäs sitten teet?
ellauri152.html on line 105: Enstex en edes vastannut, ja mua hävetti, mun sydän teki ihan pahaa. Sitten vastustelin, sanoin, Ei.Ei. Käänsin päätä taaxepäin eikä pusu osunut, eikä lemmenkalu päässyt polvieni väliin. Size pyysi anteexi, pussas tukkaa, ja hengitteli kuumasti ja lähti. Ny olen yxin, kazon siihen yhteen paikkaan, puren huuliani ja huudan nurmikkoon äänettömästi kuin Farmarien Marwan.
ellauri152.html on line 177: Tää on mahootointa, mahootointa. Pyydän sulta polvillani tippa silmässä, kaikki kyynelet jotka olen itkeskellyt tälle kamalalle textarille, älä jätä mua näin - Tiezä miten hirveetä on menettää sut näin iäxi toista kertaa, senjälkeen kun ollut suurenmoinen ilo vallata sut takaisin. Äh! Mun vikittelyt! Ettekö siis tunne mihin pisteeseen saakka mä teit rakastan! Kuule nyt. Suostu tapaamaan mut vielä kerran. Haluuzä olla huomenna, auringon laskiessa, oven edessä? Ai etkö? No seuraavana päivänä? Mä tuun vaik hakemaan sut. Älä sano ei. Viimeinen pano ehkä, mutta vielä tämä kerta, vielä tää!! Mä pyydän, mä huudan, vielä tää kerta, vielää tää, ja ota huomioon että sun vastauxesta riippuu mun loppuelämä.
ellauri152.html on line 189: Älä usko etten mä sua rakasta. Mä syön sut kuin kypsän viikunan, mä juon sut kuin tuliveden, mä kannan sua mun ympärillä kuin nahkavyötä. Mä pidin hauskaa sun ruumiilla, koska sun tukka on lyhkänen, tissit keilamaiset ja sun ruumis laiha, ja nännit kuin 2 pientä taatelia. Kuten tarvitaan vettä ja hetelmiä, myös naista tarvitaan, mutta mä en enää muista sun nimeä, sä joka luisut mun kätten välistä kuin yhden toisen tykätymmän varjona. Sun ja mun välilihan välissä on mulla tommonen crème brulée. Mä puristan sua mua vasten tällä haavaa ja huudan sen toisen nimeä: Mnasidika ! Mnasidika ! Mnasidika ! Ole mulle vielä kerran hän!
ellauri189.html on line 395: Mistä on kysymys? huudan siniruutuisen pöytäliinan näköiseen uudisasukkaan mekkoon sonnustautuneelle nuorelle ja kauniille Seijalle, joka säntää edelläni kohti pihaan auennutta soramonttua tai pommisuojatunnelia. Mixet seuraa uutisia, se moittii eikä pysähdy. Juoxen sen perään ja saan juuri ja juuri kiinni puvusta roikkuvasta metrien pituisesta esiliinan nauhasta. Sitä myöten saan kelatuxi izeni lähemmäxi pakenevaa neitoa. Maailmojen sota on alkanut, se huutaa taas, eikä sitä mikään enää pysäytä. On tullut uudet ohjeet, kaikkien länkkäreiden on mentävä vahvistamaan lentokieltoa, viimexi lentämillään lentokoneilla. Suomen armeijan edustajat manailevat kiukkuisina: no ne nyt just on ihan paskoja!
ellauri221.html on line 189: - Älynen pyöritti erästä kojeen kannen alla olevaa pyöreää levyä ja painoi nappulaa. Kuului pihinää, sitten kolahti kuin olisi ovi suljettu. Tuli tuokion hiljaisuus, sitten yhtäkkiä kuului kovaa naurua. Joku sanoi: Pöydän alla. Kuului jotain kahinaa. Uudelleen kuului naurua. Joku kiekui, joku naukui, joku haukkui. Sitten joku määki kuin lammas. Joku sanoi: Päästäkää minut lähemmäksi, minä huudan aasin tavoin. Ja sitten kuului:-I-oo! I-oo!.. Ja sitten hirnui kuin varsa: I-ho-ho-hoo! Sitten taas kuului naurua.
ellauri264.html on line 281: Luvussa 3 puhutaan toivosta, joka Jumalan kansalla on jäljellä, sillä Herra ei hylkää iankaikkisesti. Koettelee, vaan ei hylkää herra. Kärsimykset olisivat vain kaikkien parhaaksi, ja parempi päivä tulisi ennen pitkää. Vähän sellasta varovaista optimismia, hymyä kyyneleitten läpitte. Värsy 55 vrt. psalmi 130 de profundis, Herra huudan täältä kuopasta, ja Joona 2:1 rukoilen täältä kalan sisältä.
ellauri264.html on line 302: Val. v. 3:8 Ja waicka minä pargun ja huudan/ nijn hän corwans tukidze minun rucouxestani.

ellauri264.html on line 351: Val. v. 3:57 Lähene/ cosca minä sinua huudan/ ja sano: älä pelkä.

ellauri332.html on line 750: McDonald ja Dodd on toinen hassutteluhuudanit, jossa tehdään tökerösti pilkkaa tunnevammaisesta miesvanhuxesta jota komentaa Arja Korisevan doppelgänger pikkuhitleri. Tai vielä enemmän se on sen yhden Kouvolan aikuiskoulutskeskuxen ämmän näköinen, joka veti kuolleena syntynyttä MovIT proggista.
ellauri345.html on line 338: Auch ich rufe dir, o Hatem! Hatem!" Minäkin huudan sulle: Ooh haaremi! Haaremi!
ellauri353.html on line 525: Gedali sanoo: "Vallankumous – me sanomme hänelle kyllä, mutta sanommeko ei sapatille? Kyllä, huudan hänelle, mutta hän piiloutuu Gedalilta ja lähettää vain fusilleja. Sitten vallankumous sanoo: 'Aion ampua sinua. En voi olla ampumatta, koska olen vallankumous."
xxx/ellauri057.html on line 395: hulluna näin huudan yhä.
xxx/ellauri168.html on line 203: "Minä olen se mies, joka olen kurjuutta nähnyt hänen vihastuksensa virtsan alla. Minut hän on johdattanut ja kuljettanut pimeyteen eikä valkeuteen. Juuri minua vastaan hän kääntää kätensä, yhäti, kaiken päivää. Hän on kalvanut minun lihani ja nahkani, musertanut minun luuni. Hän on rakentanut varustukset minua vastaan ja piirittänyt myrkyllä ja vaivalla. Hän on pannut minut asumaan pimeydessä niinkuin lepakot. Hän on tehnyt muurin minun ympärilleni, niin etten pääse ulos, on pannut minut raskaisiin vaskikahleisiin. Vaikka minä huudan ja parun, hän vaientaa minun rukoukseni. Hakatuista kivistä hän on tehnyt minun teilleni muurin, on mutkistanut minun polkuni. Vaaniva karhu on hän minulle, piilossa väijyvä leijona. Hän on vienyt harhaan minun tieni ja repinyt minut kappaleiksi, hän on minut autioksi tehnyt. Hän on jännittänyt jousensa kuin japanilaisten kätkijöiden ruma lättäpärstä Petteri ja kusettanut minut nuoltensa maalitauluksi. Hän on ampunut munuaisiini nuolet, viinensä lapset. Minä olen joutunut koko kansan nauruksi, heidän jokapäiväiseksi pilkkalauluksensa. Hän on ravinnut minua katkeruudella, juottanut minua vermutilla. Hän on purettanut minulla hampaat rikki soraan, painanut minut alas tomuun. Sinä olet syössyt minun sieluni ulos, rauhasta pois, minä olen unhottanut onnen. Ja minä sanon: mennyt on minulta kunnia ja Heran odotus."
xxx/ellauri237.html on line 486: ja sinuun jonka käsivarret ovat kuin Alli Paasikivellä Sinä olet minun, minun, minun!, sitä huudan illan tullen
xxx/ellauri259.html on line 46: Vaikka toisaalta, Karin kirjailijaprofiilissa on paljonkin paasauxenomaista. Senkin proosa on 90%sesti klisheitä joita aleatorisesti yhdistelemällä kieli poskessa kuin jarmulkapää toimittaja Pylkkänen tavoitellaan koomis-satiirista taiteellista vaikutelmaa. Erojakin on: Hori haluaa mainetta, minä en. Hori haluaa olla mölyapina, minä en. Hori haluaa et max monet ostaa ja lukee sen sepustuxia. Se haluaa tulla kuolemattomaxi kotimaisen kirjallisuuden kiintotähdexi. Minä en. Mieluummin huudan puun takana eikä kukaan kuuntele. Mieluummin kuolen kaikessa hiljaisuudessa ja katoan kuin pieru saharaan täältä murheen laaxosta.
28