ellauri001.html on line 178: "Kas talvio", Rousseau huudahti, jo tulvi

ellauri077.html on line 377: Kaverille muna kirjoitti: “En koskaan unohda iänensävyä millä se (Hedelmöitys siis), kun mä itkin sen kuullen, huudahti: "Lapsukaiseni!" No wonder avioliitto oli pitkä ja onnellinen. Muna koitti kääntyä takaisin katollisexi muttei onnistunut, sen henki oli kuivettunut. Se kirjoitti päiväkirjaan kilometrittäin elämän peruskysymyxistä. Kuolemasta tuli niin usein mainituxi että sillä oli sille kirjainlyhenteenä M (muerte). Käsi olisi muuten kipeytynyt ikävästi.
ellauri099.html on line 286: Angela huudahti huvittuneena: Ehkä hän on jumalatar.

ellauri099.html on line 294: Tällä kertaa Roberto pieraisi, me kolme tyttöä haistelimme. Roopen lähdettyä Angela tarrasi kateellisesti käsivarteeni: "Teit vaikutuxen!" hän huudahti tekoinnoissaan. "Pötyä", sanoin tyytyväisenä kuin blondi elokuvassa Blondin kosto.
ellauri101.html on line 469: Kerran ollessaan vauhdissa Jöns läimäytti kadulla Mauno Koivistoa selkään ja huudahti: "Ja nimi oli Carlson!" Mauno Koivisto oli CEC:n esimies Suomen Pankissa. Tultuaan presidentixi Mauno ei kuzunut CEC:tä eikä Pirkkoa uudenvuodenbileisiin. Tästä ne olivat loppuikänsä katkeria Manulle. Se oli Jönsyn syytä!
ellauri111.html on line 868: Mutta kaikki tuo on mieletöntä", huudahti Aljoosha, joka tähän asti oli hämmästyneenä ja kiihtyneenä, mutta äänettömänä kuunnellut. "Sinun runoelmasi on Kristuksen ylistystä eikä syyttämistä, niinkuin ehkä tarkotit. Vai ymmärsinkö oikein?
ellauri111.html on line 900: Sinä olet ehkä itsekin vapaamuurari", huudahti Aljoosha. "Sinä et usko Jumalaan", hän lisäsi äänessään syvä surumielisyys.
ellauri111.html on line 908: "Entä sinä, samoin kun hän? Sinäkin!" huudahti Aljoosha epätoivoisesti mutta Ivan purskahti vielä äänekkäämpään nauruun. BUAHHAHHAHHHAHHHAA!
ellauri142.html on line 789: (Nöyryys onkin aika naismaista.) Nöyrä tunnustaa oman kykenemättömyytensä oikeaan ajatteluun ja oikeaan toimintaan. Mutta hän avaa "todellisen, sisäisen olentonsa" (arvaa minkä) ovet korkeammalle, suuremmalle valolle ja mahtavammalle voimalle. ”Nöyrille jumala antaa armon.” – Kerrotaan eräästä hurskaasta miehestä, joka näki unen: koko maan ympäröi hieno näkymätön verkko eli huntu. Miehen valtasi kauhu ja hädissään hän huudahti: Herra, kuka voi tässä kestää? (No mitä kestämistä siinä muka oli? Savusumua. ) Ja hän kuuli äänen, joka sanoi: ”nöyryys”.
ellauri204.html on line 592: ”Tämä voitto on jokaiselle ukrainalaiselle. Slava Ukraini (kunnia Ukrainalle)”, yhtyeen keulakuva Oleh Psjuk huudahti Torinon viisulavalla.
ellauri216.html on line 677: Herran piexut! huudahti Hariton. Osa III on alkanut. Maailmansota I alkaa samalla. Ryssät venäläistävät karjalaisia. Vale-Dimitri joutuu väkeen kun jäi vetelemään käteen eikä ryhtynyt räkämunkixi samalla kuin Riza. Taideateljeen isät ja veljet joutuvat lypsyhommiin. Niissähän Hariton on vanha käsi (muist. vilnalaista misua).
ellauri221.html on line 176: -Mihinkä tarvitsen! huudahti Älynen.-Ilman tuollaista laitetta kirjailija on kuin kädetön. Minä voin viedä höpinäfoonin kenen asuntoon tahansa ja koje kirjoittaa muistiin kaikki mitä siellä puhutaan. Minun ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa se paperille ja silloin on novelli tai jopa romaanikin valmis.
ellauri221.html on line 178: Sepa onkin vasta yksinkertaista! huudahti Mutteri,-Ja minä kun olen jostakin lukenut, että kirjailijalla pitää olla mielikuviusta, kekseliäisyyttä...
ellauri221.html on line 187: Ihmeellistä! huudahti Mutteri. Niin minäkin olen sanonut, että ihmeellistä! myönsi Älynen. Niin kauan kun istun lheidän parissaan keskustelevat kaikki normaalisti ja harkitusti, mutta kun vain lähden pois, niin alkaa jotain jonninjoutavaa. Kuunnelkaahan mitä eilen sain laitteeseen. Olin eräiden tuttavien luona ja lähtiessäni unohdin höpinäfoonin pöydän alle.
ellauri241.html on line 769: "Begone, foul dream!" he cried, gazing again "Pois, paha uni!" hän huudahti katsellen jälleen
ellauri244.html on line 203: Kasarisukupolvi sai lahjaxi meedian ja markkinavoimat. Niin voi hyvin sanoa. Punk on vitunmoinen haaste muzin ompelukorille, lisäsi Harri muzin ompelukorista löytyneet hakaneulat ozarivassaan. Muzin ompelukorin on nyt korvannut verkkokaupan ostoskori. On aika valittaa ja aika pogoilla, huudahtivat kiimaiset virheet ja pogosivat kolera-altaaseen kuin Ullanlinnan tumpelo murhaaja Bob.
ellauri247.html on line 138: Pauline Bonaparte palkkasi ison neekerimiehen kylvettämään häntä joka päivä. Kun hänen ystävänsä huomauttivat, ettei tämä ollut sopivaa, huudahti nainen viattomasti: - Mitä? Onko tämä olento mielestänne ihminen?
ellauri247.html on line 155: Tohtori Samuel Johnson kosketteli seurassa kerran muuatta arkaluontoista kohtaa. Eräs nainen nousi silloin perin närkästyneenä ja poistui huoneesta. Kelpo tohtorimme huudahti tällöin: Tuo nainen on seuran siveettömin ihminen! Kelpo tohtoripa hyvinkin.
ellauri247.html on line 491: James von Rotschild hieroi kerran kauppaa kuulun ranskalaisen taidemaalarin Horace Vernetin kanssa muotokuvansa maalaamisesta. Hinnasta he eivät tahtoneet päästä sovintoon, sillä tämä saita raharuhtinas tinki tinkimistään. Lopulta Vernet närkästyi ja huudahti: Viisisataa louisdoria tai ei mitään! Hyvä, maalatkaa minut ilmaiseksi, vastasi paroni ja poistui.
ellauri267.html on line 60: Dale Brown: A Time For Patriots. A Master of Thrilling Action, huudahti The Oklahoman. Oli se kyllä New York Times bestselleri, mutta kuka enää luottaa New York Timesiin, se on jo pettänyt isänmaan asian olemalla woke. Dale ei petä isänmaata eikä lukijoiden odotuxia, takakannen mukaan "retired Air Force Lieutenant.General Patric McLanahan, his son, Bradley, and other volunteers, rise to the task of protecting their fellow riflemen. Capitol on jälleen kerran uhattuna, kun roskaväki kiitää häirizemään ylityöllistettyjä kongressimiehiä. Niin ja naisia.
ellauri278.html on line 44: Taimen, huudahti Stalin innoissaan. Hei-hei, huopaa siiman suuntaan. Älä anna sen mennä veneen alle. Oh perse, käännä, käännä enemmän. Vasempaan, vasempaan senkin menshevikki! Mutta rähinöinnin päätteexi 3-kiloinen taimen nousi haavissa veneeseen. Stalin oli yhtä hymyä.
- Jeesuxen äiti ärjäisi Stalin kiihkoissaan. Onpa mahtava kuha! Hän sai haavin kalan pyrstön taaxe ja sitä tietä veneen pohja rytkähti, kun 9-kiloinen kuha rummutti pyrstöllään pohjalautoja. Molotovia vähän hirvitti, mutta Stalin kohotti perämelan ja antoi kuhan niskaan nasakan iskun. Jättikala potki rajusti, värisi, pörhisti selkäevänsä ja oxensi kuollessaan puolenkymmentä kuoretta. - Sehän on lihava kuin Göring, ähkäisi Molotov.
ellauri281.html on line 43: Taimen, huudahti Stalin innoissaan. Hei-hei, huopaa siiman suuntaan. Älä anna sen mennä veneen alle. Oh perse, käännä, käännä enemmän. Vasempaan, vasempaan senkin menshevikki! Mutta rähinöinnin päätteexi 3-kiloinen taimen nousi haavissa veneeseen. Stalin oli yhtä hymyä.
- Jeesuxen äiti ärjäisi Stalin kiihkoissaan. Onpa mahtava kuha! Hän sai haavin kalan pyrstön taaxe ja sitä tietä veneen pohja rytkähti, kun 9-kiloinen kuha rummutti pyrstöllään pohjalautoja. Molotovia vähän hirvitti, mutta Stalin kohotti perämelan ja antoi kuhan niskaan nasakan iskun. Jättikala potki rajusti, värisi, pörhisti selkäevänsä ja oxensi kuollessaan puolenkymmentä kuoretta. - Sehän on lihava kuin Göring, ähkäisi Molotov.
ellauri299.html on line 262: "Täällä piirillä" tarkoitti vain yhtä asiaa: mustaa jurya. "Voimme neuvotella", Arthur sanoi uudelleen. - Mikä summa onko sinulla mielessä? Olimme keskustelleet siitä, mikä numero sijoittuisi taulukon ensimmäiseksi. Olimme haastaneet kymmenen miljoonaa dollaria oikeuteen, mutta olimme vetäneet numeron ilmasta. Se saattoi olla neljäkymmentä tai viisikymmentä tai sata. "Miljoona jokaisesta heistä", Mordokai sanoi. Sanat putosivat raskaasti mahonkipöydälle. Toinen puoli kuuli ne selvästi, mutta kesti sekunteja rekisteröidä ne. "Vi-viisi miljoonaa?" Rafter kysyi tuskin tarpeeksi kovalla, jotta se kuuluisi. "Viisi miljoonaa", Mordokai huudahti. "Yksi jokaisesta uhrista."
ellauri316.html on line 359: Isäni oli ainutlaatuinen henkilö, jolla oli kolme avioliittoa takanaan, ja hän onnistui varmistamaan, että kaikki hänen vaimonsa olivat ystäviä keskenään. - Hullua, eikö?- täti huudahti.- Oletko onnellinen?Koko maa itkee, mutta sinä pidät hauskaa? - Mistä sinä puhut?- Äiti perääntyi.
ellauri316.html on line 368: Huutaessani rivejä Vladimir Majakovskin runosta "Vladimir Iljitš Lenin" keuhkoihini törmäsin punatukkaiseen naiseen. Hän kysyi heti: "Luetko Majakovskia?" Nyökkäsin: "Joo." - Ja pidätkö siitä? Lapsena olin suorapuheinen tyttö, kyky olla tekopyhä tuli vasta vuosien varrella, ja isäni opetti minut ilmaisemaan omaa mielipidettäni epäröimättä, joten sanoin: - En. - Kestä sitten pidät? Aloin taivuttaa sormiani: - Balmont, Bryusov, Blok, Yesenin... - Yesenin! - punapää tuhahti. - Hän ei voi pitää kynttilää Majakovskille! Huh! "Mutta Majakovski kirjoitti vain vallankumouksesta", kiljuin, "ja minä luen mieluummin rakkaudesta." Ja yleensä, hän oli vain vallankumouksellinen, ei runoilija! - Kuka? - täti huudahti. - Majakovski.- Volodja? Lilya Brik oli Osip Brikin vaimo, jota Majakovski röyhkeästi kengitti.
ellauri340.html on line 558: ANäin on niin usein "ongelmallisten" kirjoittajien kohdalla, että tunne, että heidän maineensa on vahingoittunut, heikentää tunnetta, että he eivät ole kärsineet minkäänlaisista seurauksista. Handke on ehkä paras esimerkki tästä. Valitettuaan julkisesti Nobel-palkinnosta hän oli enemmän kuin iloinen saadessaan palkinnon ja siihen liittyvän taloudellisen yllättäen. Mutta näyttää siltä, ​​​​että hänen asemaansa koskeva kritiikki kirvelee edelleen. Nobel-lehdistötilaisuudessa Handke huudahti, että toimittajan kysymys siitä, oliko hänen mielestään Srebrenican verilöyly tapahtunut, oli "tyhjä ja tietämätön", ja että hän piti parempana "anonyymiä kirjettä, jossa oli wc-paperia", jonka hän oli aiemmin lähettänyt.
ellauri342.html on line 125: - Mikä hätänä? mitä teemme hänelle? huudahti hyvä paavi ryntäten parvekkeelleen.

ellauri342.html on line 126: - Mikä hätänä, mitä hänelle tapahtuu? huudahti paavi kiirehtien luokse hänen parveke.
ellauri345.html on line 153: "Sympatian outo vaikutus!" huudahti herra von Reva-avanne kertoessaan minulle tapauksesta, "vastasin tähän huokaukseen hiljaisella puupalla. Seisoin siinä tietämättä mitä sanoa tai tehdä. Silmäni eivät riittäneet vangitsemaan näitä täydellisyyksiä. Maatessaan ojennettuna, kyynärpäähän nojaten, hän oli kaunein naishahmo, jonka voi kuvitella! Hänen kenkänsä antoivat minulle aihetta omille mietteilleni; täysin pölyisinä, he osoittivat pitkää matkaansa, jonka he olivat tehneet, ja silti heidän silkkisukkansa olivat niin kiiltävät kuin ne olisivat juuri nousseet tasoituskiven alta. Hänen mekkonsa avaamaton vetoketju ei ollut murskattu; hänen hiuksensa näyttivät kihartuneelta juuri tänä aamuna; hieno valkoinen tavara, päällä hieno pitsi; hän oli pukeutunut kuin hän olisi menossa balliin. Hänessä ei ollut mitään, mikä vihjaisi, että hän oli kulkuri, ja silti hän oli sellainen; mutta valitettava, kunnioitettava.
ellauri353.html on line 40: Jumal'avita! huudahti nolpahtanut pyssymies Carl Erik Carlsonin näköisenä.
xxx/ellauri123.html on line 941: ole», hän huudahti äänessään äkillinen kimeä
xxx/ellauri149.html on line 327: Mutta kun Asher huudahti riemukkaasti "Mutta katumus, rukous ja armeliaisuus voivat pyörtää pahan vallan!" raskas kivi putosi joka sydämeltä. Kohta Asher alkoi laulaa ihmisen pienuudesta ja Jumalan suuruudesta, ja kaikkien mielet valtasi ilo ja lohtu. Eihän ihmisten -jotka ovat vain katoavia varjoja, lakastuvia kukkia - toki pidä odottaa pahaa Jumalalta joka on oikeamielinen, kunnioitettu ja armelias. Jokainen Asherin lausuma sana, jokainen hänen laulamansa nuotti lisäsi rohkeutta, elvytti toivon. Me emme todellakaan ole mitään, mutta Jumala on kaikki. Eläessämme olemme pelkkää tomua, kuoleman jälkeen emme sitäkään, mutta Hän on ikuinen ja Hänen päivänsä päättymättömät. Hänessä ja vain Hänessä on meidän toivomme.
xxx/ellauri154.html on line 49: - Ah sitä tammaa! huudahti kirkkoherran nainen.

xxx/ellauri154.html on line 119: Tämän jälkeen Maria tunsi vapautuvansa, sfinkteri löystyi ja hän saattoi esteettä astua kirkkoon. Siellä hän kumarsi hartaasti pyhää ristiä ja palasi sitten kirkon eteiseen Jumalanäidin ikonin eteen valmiina seuraamaan sitä tietä, jonka Pyhä Neitsyt hänelle osoittaisi. Silloin hän kuuli äänen: “Jos ylität Jordanin, löydät levon.” Maria huudahti: “Oi Valtiatar, älä hylkää minua!” Heti hän poistui kirkosta ja lähti kulkemaan Jordanin suuntaan. Matkalla eräs kristitty antoi hänelle almuksi kolme kolikkoa, joilla hän osti kolme leipää. Illalla hän saapui Jordanvirran lähellä sijaitsevaan Johannes Kastajan kirkkoon. Siellä hän sai aamulla pyhän ehtoollisen, söi puolikkaan leipää ja joi Jordanin vettä. Samana päivänä hän pääsi veneellä Jordanin yli aivan nimellisestä maxusta. Siitä alkoi hänen erakkoelämänsä, jota kesti 47 vuotta. Tuona aikana hän käytti ravintonaan Jordanin takaisen erämaan villiyrttejä ja kasvien juuria ja söi niiden kanssa kahden ja puolen kivikovaksi kovettuneen leipänsä muruja. Muruista piisasi koko ajaxi. Ne olivat isoja kivikovia leipiä.
xxx/ellauri173.html on line 802: "Voiko ainoastaan animoitua olentoa rakastaa!" kysyi lordi Ewald. - Hyvin ! sanoi Edison. "Sielu on tuntematon; animoitko Hadalysi? Tietääkö hän, kuka hän on?" mikä hän on, tarkoitan? "Tiedämmekö me itse niin hyvin, keitä olemme?" ja mitä me olemme? ("Ettekö tiedä kuka minä olen? Minä olen kiro- en minä jaxa.") . "Kysyn, onko olennollasi tunnetta itsestään. - Epäilemättä ! vastasi Edison hyvin hämmästyneenä kysymyksestä. - Eh? Sanotko?… huudahti lordi Ewald hämmästyneenä. Vitun ääliöt. Pohtivat taas tota tietoisuuden VAIKEAA kysymystä.
xxx/ellauri173.html on line 859: - Eh? hän huudahti: "Unohdatko, rakas herra, että nimeni on Mr. Sähkö ja että se on penseyttä vastaan, jota vastaan taistelen? Meidän on puhuttava heti. Ilmoittakaa minulle nämä turhat huolet, tai en tiedä mitä vastaan taistelen! Sinun kaltaisensi ihanteen kanssa se ei ole jo pieni tehtävä. Totisesti minä sanon teille, jopa Jaakob katsoisi kahdesti pimeydessä ettei lipeä tikkailta. Katsotaan! kerro kaikki lääkärille, joka aikoo vähentää suruasi.
xxx/ellauri173.html on line 861: - Vai niin ! nämä ajatukset ovat nyt vain... pikkujuttuja, nuori mies sanoo. - Rutto! huudahti sähköasentaja, miten menee! ― vain pienistä asioista? Mutta mitään ei unohdeta, ei enää ihanteellista! Muista tämän ranskalaisen sanat: ”Jos Pauline-siskon nenä olisi ollut hieman lyhyempi, koko maan pinta olisi muuttunut. "-Ei mitään? ― Mutta mitä tekemistä maailman vakavimmilta näyttävillä asioilla on nykyäänkin?
xxx/ellauri174.html on line 142: Kaikkien näiden niin kutsuttujen lintujen värisevät sointisävelet on asennettu Geneven kronometrien tapaan. Ne saatetaan liikkeelle nesteen vaikutuksesta, joka kulkee näiden kukkien oksien läpi. Tämä lintukärpänen voisi myös lausua sinulle Shakespearen Hamletin ääripäästä toiseen ja ilman sumuria, parhaiden tämän hetken tragedioiden intonaatioilla. ― Sinussa on sellainen positivismi, joka tekisi Tuhannen ja yhden yön mielikuvituksen kalpeaksi! huudahti lordi Ewald.
xxx/ellauri175.html on line 161: - Viehättävä! hän huudahti sydämellisen hyväntahtoisuuden ilmassa. Kaikki aikanaan, kukin vuorollaan! Näin sanoen hän edelsi vieraitaan kauniilla kutsueleellä.
xxx/ellauri175.html on line 201: "Se on osa ohjelmistoani", huokasi neiti Alicia Clary; Voisin laulaa sen kymmenen kertaa peräkkäin ilman, että se näyttäisi siltä, ​​kun lauloin sinulle eräänä iltana Casta-divaa! lisäsi kaunis virtuoosi kääntyen lordi Ewaldin puoleen. En ymmärrä, miksi kuuntelemme vakavasti laulajia, jotka "saavat mukaansa", kuten he sanovat. Minusta näyttää siltä, ​​​​että löydän itseni keskellä hullujen joukkoa, kun näen tällaisia ​​poikkeamia taputeltuina. - Vai niin! kuinka ymmärrän sinua, neiti Alicia Clary! huudahti sähköasentaja
xxx/ellauri175.html on line 254: - Vai niin ! mutta se on rikos ihmisyyttä vastaan, huudahti Edison: - ja lisäksi tämän todellisille taiteilijoille niin välttämättömän mainoksen näkökulmasta se on vakava laiminlyönti. En enää ihmettele, ettet ole jo niiden joukossa, joiden nimi on pelkkä omaisuus teatterille ja joiden lahjakkuus on ylihintainen!
xxx/ellauri175.html on line 260: ― Neuvon sana: tartu tilaisuuteen! huudahti Edison, hänen eloisa katseensa ei lakannut kohdistamasta häikäisevän virtuoosin kahta silmää.
xxx/ellauri175.html on line 284: - Vai niin ! pysy rauhallisena ! huudahti neiti Alicia Clary.
xxx/ellauri175.html on line 381: Sitten lähettiläs ojensi taiteilijalle ohuen kudoksen - kapillaaridermiksen, joka oli niin elävän näköinen, että peruukkivalmistaja heitteli ja käänsi sitä hetken mietteliäänä ennen kuin huudahti:
xxx/ellauri175.html on line 399: - Hyvin ! mutta – sen voisi sanoa ääneen, rakas herra Thomas”, huudahti neiti Alicia Clary. Tämä ei loukkaa minua. "Mutta", hän jatkoi ja valaisi sanojaan hymyllään ja naisellisella uhkauksella sormellaan, "minullakin on jotain sanottavaa lordi Ewaldille - enkä ole pahoillani, että hän tuli. ― Kyllä, kyllä, minullekin on tullut ideoita siitä, mitä ympärilläni on tapahtunut kolmen viikon ajan! ”Vihdoinkin minulla on jotain sydämelläni! – Annoit minut ymmärtämään tänään hyvin yllättävällä sanalla, en tiedä mitä absurdia arvoitusta…
xxx/ellauri176.html on line 441: Amerikan mantereen valtaisa rangaistusvankila oli siirretty meidan maanosaamme, ja nyt pankkiirien ja nousukkaiden suunnaton, pohjaton, mittaamaton öykkärimäisyys säteili kuin paha ja inhottava aurinko epajumalia palvovan kaupunkimme yllä sen maatessa rähmällään pankkien saatanallisten tabernaakkeleiden edessä kuin Suomi neuvostoaikana ja hoilatessa sylki pärskyen saastaisia virsiään! Ulf! Luhistuisit, yhteiskunta! Kuolisit pois, vanha maailma! des Esseintes huudahti tuohtuneena eteensä loihtimastaan riettaasta näystä, ja tämä parkaisu keskeytti hänen ahdistavan painajaisensa.
xxx/ellauri177.html on line 221: -- Mitä haluat? hän kysyi. Ja muistaessaan hän huusi: -- Haluat kampani! haluat kampani! Joten hän antoi hänelle kamman, hän antoi raskaiden palmikoiden pudota pullastaan. Se oli kuin avattuna kultainen kangas. Hänen hiuksensa peittivät hänet lannetta myöten. Hänen rintaansa pitkin valuneet lukot viimeistelivät hänen kuninkaallisen pukemisen. Serge itki tämän äkillisen tulipalon jälkeen. Hän suuteli jokaista säiettä, hän poltti huulensa tässä laskevan auringon säteilyssä. Mutta Albine vapautui nyt pitkästä hiljaisuudestaan. Hän jutteli, kyseli, ei koskaan lopettanut. -- Vai niin! kuinka sait minut kärsimään! En ollut sinulle enää mitään, vietin päiväni hyödyttömänä, avuttomana, epätoivoisena kuin turhaa... Ja kuitenkin, ensimmäiset päivät, olin helpottanut sinua. Näit minut, puhuit minulle... Etkö muista, kun makasit makuulla ja nukahdit olkapäätäni vasten kuiskaten, että teen sinulle kutaa? -- Ei, Serge sanoi, ei, en muista... En ole koskaan nähnyt sinua. Näin sinut juuri ensimmäistä kertaa, kaunis, säteilevä, unohtumaton. Hän taputti käsiään kärsimättömästi ja huudahti: -- Ja kampani? Muistatko, että annoin sinulle kampani saadakseni rauhaa, kun sinusta tuli taas lapsi? Aiemmin etsit edelleen häntääsi. -- Ei, en muista... Hiuksesi ovat hienoa silkkiä. En ollut koskaan suudella hiuksiasi. Hän suuttui, selvensi tiettyjä yksityiskohtia, kertoi hänelle toipumisestaan huoneessa, jossa oli sininen katto. Mutta hän, yhä nauraen, päätti laittaa kätensä naisen huulille ja sanoi huolestuneena muttei väsyneenä: -- Ei, ole hiljaa, en tiedä enää, en halua tietää enää... Heräsin juuri ja löysin sinut sieltä, täynnä ruusuja. Se riittää. Ja hän otti hänet takaisin syliinsä, pitkäksi aikaa, huutaen ääneen, reva pystyssä. Toka kerralla kestää tulla kauemmin mutta tuntuupa eri hyvältä.
xxx/ellauri177.html on line 401: -- Tule tule! huudahti Albine. Hän halusi kouluttaa häntä. Mutta he eivät olleet kulkeneet kahtakymmentä askelta, kun he löysivät jälleen seinän. Joten he juoksivat hänen perässään paniikkiin. Se pysyi pimeänä, ilman viiltoa ulkopuolella. Sitten hän näytti yhtäkkiä niityn reunalla romahtavan. Rikkomus avasi valoikkunan viereiseen laaksoon. Sen on täytynyt olla se reikä, josta Albine oli eräänä päivänä puhunut, reikä, jonka hän sanoi tukahduttaneensa käyttämällä sipuleita ja kiviä (naiset!); siivet kulkivat hajallaan päissä kuin leikatut köydet, kivet heitettiin pois, reikä näytti suurennetun jonkun raivoisan käden toimesta.
xxx/ellauri177.html on line 419: -- Jumalani! huudahti Serge, kaatui polvilleen kellon pienistä soinaista kaatuneena.
xxx/ellauri177.html on line 467: "Hän ei ole vielä toipunut", Lisa sanoi. Hän tekee väärin väsyessään... Katso! Onni, joka itkee! "Miehet ovat vetelämpiä kuin naiset", mutisi Babet. "Hän puhui silti hyvin", sanoi La Rousse. Nämä papit miettii monia asioita, joita kukaan muu ei ajattele. -- Hiljaa! huudahti La Teuse, joka valmistautui jo sammuttamaan kynttilöitä.
xxx/ellauri177.html on line 505: -- En kuule vittu nussi sua täällä. Mennään ulos, jos haluat lisätä katumuksiamme riemua meille molemmille... Läsnäolomme tässä paikassa on skandaali. Olemme Jumalan kanssa. -- Kuka, Jumala? huudahti Albine paniikissa, jälleen kerran iso tyttö päästää irti keskellä ei mitään. En tunne häntä, sinun Jumalaasi, en halua tuntea häntä, jos hän varastaa sinut minulta, joka ei ole koskaan tehnyt hänelle mitään. Setäni Jeanbernat on siis oikeassa sanoessaan, että sinun Jumalasi on pahuuden keksintö, tapa pelotella ihmisiä ja saada heidät itkemään... Valehtelet, et enää rakasta minua, eikä sinun Jumalaasi edes ole olemassa. "Olet hänen luonaan", toisti Abbe Mouret voimakkaasti. Sinä pilkkaat. Yhdellä hengityksellä hän voisi murskata sinut tomuksi, muttei vaan viizi, ihankuin piippusetä joka istui kiroilevan siilin pömppövazan päällä tässä äskettäin.
xxx/ellauri177.html on line 525: -- Entä minä! Entä minä! huudahti Albine viimeisen kerran. Sergei ei laskenut päätään. -- Luetaanko sinun kärsimyksesi minulle niin monena rikoksena! Saako minua ikuisesti rangaista siitä, että jätin sinut sinne, minne minun täytyy jättää sinut? No ei kai! Sehän oli vain... Arvoton sellaisena kuin olen, rukoilen puolestasi joka ilta. Onhan sekin jotakin.
xxx/ellauri177.html on line 706: Sergen kunto on mennyt niin huonoxi etteise jaxa kävelä. Albine kovalla vaivalla nosti hänet ylös, kantoi hänet hetkeksi pois. Ja hän putosi takaisin, hän pysyi masentuneena keskellä tietä. Vastapäätä, hänen alapuolellaan, ulottui valtava Paradou. -- Valehtelit! huudahti Albine, et rakasta minua enää! Ja hän itki, seisoi hänen vieressään, tunsi olevansa voimaton kantaa häntä korkeammalle. Hänellä ei ollut enää vihaa, hän itki heidän kuolevien rakkauksiensa vuoksi. Hän pysyi murskattuna paskana. "Puutarha on kuollut, minulla on edelleen kylmä", hän mutisi.
xxx/ellauri208.html on line 931: Lasken itseni hänen ystäväkseen. Kun soitin hänelle viimeistä kertaa ja kysyin, voinko tulla käymään, hän huudahti: "Oi ihanaa Ilsse, tule! Me nautimme hiukan punaviiniä ja poltamme tupakkaa ja puhumme kaikista asioista."
xxx/ellauri230.html on line 721: Mutta ero japanilaisten ja meikäläisten välillä on sentään suuri. Kotiin palattuani istuin kerran ravintolavaunussa paukuilla Turun ja Helsingin välillä ja satuin läheisestä pöydästä kuulemaan seuraavaa: Eihän sitä perkele! Ei saatana vieköön. Ja toisesta pöydästä: Jessussiunakkooon! ja ruozixi kolmannesta: Herregud! Jösses! jne. loppumattomiin. Helsinkiin saavuttuani iskin juhlapäivällisillä sivistyneistöön kuuluneen helsinkiläisen rouvan joka lopuxi huudahti! Mutta herra jumala! Ette kai väitä että japsut ovat sivistyneitä! Hiän ei puhutellut sillä jumalaa vaan minua. Voi vittu, en paremmin sano!
xxx/ellauri292.html on line 87: Areenalla Tekla sidottiin kiinni raivokkaaseen naarasleijonaan, joka kuitenkin vain nuoli hänen jalkojaan kuin jäzkitöttöröä. Kansa alkoi vähän pitää Teklan tuomitsemista vääryytenä. Seuraavana päivänä Teklan kimppuun laskettiin joukko muita pedoja, mutta hän oli yhä naarasleijonan suojeluksessa ja pedot alkoivat nahistella keskenään. Kun Tekla näki vedellä täytetyn syvän kaivannon, jossa oli meripedoja odottamassa seuraavaa vuoroa, hänet valtasi halu saada kaste vielä ennen kuolemaansa. Hän huudahti: ”Nyt on aika ottaa uudestisyntymisen peso!” ja heittäytyi veteen lausuen: ”Jeesuksen Kristuksen nimessä minä kastan itseni näin selfienä viimeisenä päivänäni.” Väkijoukkoa puistatti pelkkä ajatus siitä, että kaunotar joutuisi pedojen raatelemaksi, mutta samalla hetkellä kun Tekla sukelsi veteen, salama iski pedoihin, jotka nousivat kuolleina pintaan, ja tulinen pilvi peitti Kristuksen morsiamen niin ettei kukaan nähnyt sen pehkoa.
xxx/ellauri376.html on line 312: Eh! Perkele! - huudahti Sax suunniltaan kärsivällisyydestään. Hänhän kuxi sinua. Onko tämä fixua?
xxx/ellauri380.html on line 173: - Ämmä! huudahti hän kauhistuneena.
xxx/ellauri388.html on line 511: Muistan, kuinka kipeätä minulle teki, kun kerran, lopetettaessa fysioloogista luentoa himoista, eräs nuori mies huudahti epätoivoisella äänellä: 'Mitäs meidän nuorten sitten on tekeminen! Me tahdomme elää hyvin, mutta meidän himomme ovat väkevät? te lääkärit ette sano meille, mitä meidän on tekeminen!?' Luennolla oli saapuvilla lääkäreitä, mutta ei kukaan sanonut sanaakaan tukeakseen nuorta miestä kieltäymyksen tiellä.
xxx/ellauri400.html on line 57: myös paikalle käveli. "Ohhoh!" hän huudahti: kun päässä
xxx/ellauri416.html on line 706: Aapo huudahti. ’El’ on yksi ihmiskunnan
61