ellauri030.html on line 109: Kikhernekehoinen englannintaja (alla) kertoo Marcus Porcius Cato Censoriuxesta tarkemmin. Se syntyi tuskulumissaan Latiumissa ehkä 234 eKr ja kuoli ysärinä. Se oli ahnas plebeijinousukas. Perheen nimi oli Porcius (porsastelija? sikala?), lisänimi Cato tarkottaa kattia. Se oli varmaan jotenkin kissamainen, pitkäkyntinen rähisijä. Enemmän kuin Sapiens, millä nimellä se tunnettiin myöhemmin. Sillä oli vahvuuxia mutta vitusti myös vikoja. Sillä ei ollut mitään vuorisaarnan "autuaita ovat" ominaisuuxia, vaikka kovana käräjöijänä se varmaan ajatteli olevansa vanhurskas. Se oli todenpuhuja, suoraselkäinen, rohkea ja isänmaallinen, kiltti perheenisä kuten moni muukin nazi. Mutta se oli pihi saituri, hirveä styränki, paha vihollinen, ja pysyi poissa paheista vaan yleisön silmissä. Sitä ihannoitiin myöhemmin tyyppiroomalaisena, kai sen puutteet oli jo unohtuneet tai kuului asiaan.
ellauri041.html on line 1005: hurskas neizykäinen Laurenzia.

ellauri041.html on line 1446: Moonika kazoi hurskasta Anttoonia,

ellauri041.html on line 1463: Ah, hurskas isä Anttoni,

ellauri049.html on line 932: Le beau mensonge et la pieuse ruse ! Kaunis hullutus ja hurskas petos!
ellauri055.html on line 257: en usko olevan mitään niin kylmää ja epämiellyttävää kuin hänen hurskas Aeneaansa, uljas Cleontes, ystävä Achates, pieni Ascanius, tylsä Latinus-kuningas, poroporvarillinen Amata ja mauton Lavinia.
ellauri055.html on line 677: Aivan hemmetinmoinen narisija. Ja siellä piilossa aivan vitun izetyytyväinen. Omavanhurskas.
ellauri105.html on line 210: minä olen pitkämielinen että minä säästän teitä niiten vanhurskasten tähten jotka keskuutessanne ovat. Ellet sinå luovu irstautestasi ja noituutesta ja lankea minun jalakaini juureen minä lakasen sinut hävityksen luuvvalla ja teen teität siilien perinnöksi
ellauri110.html on line 761: Muuten hän oli aina puhesfaan jumalallinen ja hurskas. Aina kun Wapahtajan nimeä mmainittiin, notkisti hän polwiaan jua huokafi fywään. Jos hän kuuli jonkun kiroowan eli fadattelewan taki wäärin käyttäwän Kristukfen nimeä, fanoi hän femmoifelle: "Woi finua kurjaa ja wiheliäistä ihmisraukkaa, minkä tähden käytät wäärin Jumalan ja Wapahtajafi Jefukfen nimeä, fekä minkä tähden puhut pilkallifesti hänen katkerasta kärfimykfestään ja kuolemastaan? Jos finä, niinkuin minä, olifit nähnyt, kuinka Wapahtajamme kidutettiin, ja mitkä haawat hän on meidän tähtemme faanut ja mimmoifen tuskan hän meidän fynteimme tähden on kärfinyt, niin ennemin tekifit omallle ruumiillefi jotain pahaa, kuin pilkallifesti puhuifit hänen pyhästä nimestään, kärsimykfestään ja kuolemastaan."
ellauri110.html on line 1030: Hande pelkää että vanhetessa izekeskeisyys vaan lisääntyy. Ei pelkoa jos se on jo tapissa niinkuin Handella. Eikä siitä että se alkais puhua rivoja, pikemminkin vanhemmiten se on ruvennut hurskastelemaan. Eikä se tarkista faktoja netistä, vaan vetää takataskusta vanhoja ennakkoluuloja, kz. veteen piirretty viiva. (Vähän siinä on kyllä liioittelua, kun jäbä elää helpolla 70v ja hyvällä onnella 100.)
ellauri110.html on line 1138: Timppa Airaxisen seuraaja Antti Kauppinen, Kaappinen, tai Kuappinen, selvittää ihmiskaupan sääntöjä. Ropottiauto kääntyy kulmasta jossa vastaan tulee 2 rupattelevaa hölkkääjää ja 1 kypäräpää pyöräilevä Antti Kuappinen. Kummat ropotin on liiskattava? Antti vastaa ize: ne hölkkääjät koska pyöräilijä noudatti sääntöjä, ei rupatellut ilman vastuuta. Parempi 2 syntistä kuin 1 vanhurskas. Samaa periaatetta noudattaa GT-sählämit: parempi 1000 rättipäätä kuin 9 jumalan valitusta kansasta. Vitut mixei ropottiauto ajanut hiljempaa? Olis ite ajanut izensä seinään vaan. Rotkokin kelpaisi jos sellainen on käsillä.
ellauri112.html on line 186: »L´élan vital» on se elämän meri, jossa me olemme, liikumme ja elämme. Kaunopuheisen, mystillisen tunteen koko hehkulla kuvatessaan tämän elämän prinsiipin alkuperää, sen taistelua Materiaa vastaan ja ihmisen kykyä »intuitionsa» voimalla sukeltautua siihen takaisin, osoittautuu Bergson ikivanhojen mystikkojen täysveriseksi seuraajaksi. Renan ei ole missään antanut yhtenäistä esitystä kehitysopillisista teorioistaan. Mutta monista yksityisistä lausunnoista käy riittävästi ilmi hänen »vitalistinen» kantansa. »Kaksi seikkaa, aika ja pyrkimys edistykseen, selittävät maailman. Ilman tätä hedelmällistä edistyksen siementä jäisi aika ikuisesti martaaksi. Jonkunlainen sisäinen jousi, joka työntää kaiken elämään, ja yhä enemmän kehittyneeseen elämään, kas siinä välttämätön olettamus (Dialogues philosophiques, s. 177). Koko maailma on työssä ja pyrkii toteuttamaan jotain salattua tarkoitusta, se oli eräs Renanin rakkaimmista ajatuksista, jota hän skeptillisimmälläkin tuulellaan helli. Viimeisessä filosofisessa kirjoituksessaan, »Examen de consciance philosophique» (Feuilles détachées -kokoelmassa) sanoo hän pitävänsä pintapuolisina niitä vastaväitteitä »finalismia» vastaan, joita eräät tiedemiehet tekevät, huomauttaessaan luonnon epätäydellisyyksistä. Nämä vastaväitteet eivät estä olettamasta, että maailmassamme vaikuttaa salainen pyrkimys, syvällinen nisus, joka sokeana toimii olemiston kuiluissa, työntäen kaiken elämään, kaikissa avaruuden kohdissa. Tämä nisus ei ole tietoinen eikä kaikkivoipa; se tekee parhaansa aineesta, joka sillä on käytettävänään. Mutta ehkä se nisus, joka vaikuttaa maailmankaikkeuteen kokonaisuudessaan, eräänä päivänä tulee tajuiseksi, kaikkitietäväksi, kaikkivoipaiseksi. Jumala syntyy... Toteutuu niin korkea tietoisuuden aste, ettei meillä siitä voi olla mitään käsitystä. Ikuisuus tarjoaa loppumattomat mahdollisuudet. Absoluuttinen olento, päästyään kehityksensä päähän ja opittuaan täydellisesti tuntemaan itsensä, toteuttaa kenties kaikki voimansa avulla uskonnon: hurskasten ylösnousemuksen ja ijankaikkisen elämän...
ellauri115.html on line 722: Miehet puhuvat katumuxen äänestä, piilorikosten salaisesta rangaistuxesta, jonka avulla rikoxet usein paljastuu, tai sitten niillä kerskumisesta. Alas yliminä! Kukapa ei olis kuunnellut kiusaxeen sen kuiskutusta. Puhun kokemuxesta, ja mä mielelläni kuristaisin tän komentelevan tunteen joka aiheuttaa mulle niin paljon kärsimystä. Mutta on toteltava luonnon kuzua ja käytävä kusella kun kusettaa; sä näät että sen ies on keveä ja kun me kuunnellaan tota ääntä meillä on hyvä päänalunen. Pahis pelkää ja juoxee karkuun sitä; se haluis päästä eroon izestään; sen ahistuneet silmät vilkuu ympärille ja ezii jotain viihdettä; ilman katkeraa satiiria ja moukkamaista läpänheittoa se olis aina surullinen; toi ivanauru on sen ainut nautinto. Toisin vanhurskas mies, joka löytää rauhan omista pöxyistään; se on yhtä iloinen yxin kuin seurassa, sen tyydytys ei riipu niistä jotka sitä lähestyy, sen housuihin mahtuu vaikka kuinka monta sellaista.
ellauri115.html on line 925: 72. Oi sitä onnellista ihmistä, joka on vanhurskas, jolla ei yhtään epäjumalaa ole! ei se tule nauruksi eikä pilkaksi.

ellauri142.html on line 375: Siinä juuri on tuo vastenmielinen uskonnollisessa haaveilussa, kun hurskas
ellauri151.html on line 741: 7:12 Niin niin, laki on tietysti pyhä ja käsky pyhä, vanhurskas ja hyvä.

ellauri172.html on line 112: Ikävä kyllä tässäkin, niin kuin kaikessa, oli käynyt niin, että pääluvultaan mittaamaton tylsimysten arme ja oli marssinut pyhäkköön ja tietämättömyydellan ja taitamattomuudellaan luhistanut katollisen kielen ankaran jalon ryhdin. Kaiken epäonnen huipuksi mukaan on tuppautunut muutama hurskas rouvashenkilökin, ja joissakin valistumattomissa sakaristoissa ja ymmärtämättömissä salongeissa noiden rouvien viheliäisiä höpötyksiä oli ylistetty ja tervehditty nerouden läpäiseminä hengentuotteina. Sinisukat! Femakot!
ellauri172.html on line 114: Jos. de Maistren, kivenkovan lahkolaisen, pitkäveteisen, onton, korskean ja pompöösin Huisman piilottaa hyllyn taaxe. Hyllyyn jää vain harhaileva, huikentelevainen, tärkeilevä ja monisäikeinen Hello. Sen ajatuxet hiutuvat niin ohkasixi että ne pitäis kuuppeloittaa jollain jumoavalla aineella.Taidokas psykologi ja hurskas niuhottaja yxissä kansissa. Sappivaivojen jäytämä saarnamies, kostonhimoinen ja pöyhkeä. Ihmeellisistä asioista voi puhua vain sopertaen. Kuten Ruisbrookista, josta on jo paasaus. Le Bloy ja Barney d'Aurevilly saapastelevat myös framille. Katolisten 2 sudenkuoppaa ovat mystiikka ja sadismi. Saxanpolkkaa tapernaakkelissa. Löytyisköhän Barneyn romsku Un pretre marié jostakin? Ai onhan tää wikisourcessa.
ellauri183.html on line 609: Naisilta oli pääsy kielletty Israelilaisten pihalle, jolle portti johti. Sisäänkäynnin luona oli leeviläisiä odottelemassa uhrien tuojia, mutta ilmapiiri oli kaikkea muuta kuin hurskas, paitsi jos hurskaus tuohon aikaan miellettiin toisin, sille ei ollut ominaista pelkästään palaneen rasvan käry ja savu sekä tuoreen veren ja suitsukkeen haju vaan myös miesten mekastus ja teurastusvuoroa odottavien eläinten ulvonta määkiminen ja mylvintä ja ennen heleästi laulaneiden lintujen viimeiset karheat rääkäisyt.
ellauri213.html on line 362: Joppen (Jaffa) ensimmäisten kristittyjen joukossa oli hurskas nainen nimeltä Tabita, kreikaksi Dorka. Nimi tarkoittaa ’gasellia’. Hän teki paljon hyvää ja avusti köyhiä, kunnes sairastui ja kuoli. Tabitan ruumis vietiin kattohuoneeseen, ja paikalle alkoi kerääntyä surevia leskimiehiä, joita Tabita oli eläessään auttanut.
ellauri214.html on line 704: Jungia ja Kleemensiä. Kotona hän luki myös tietosanakirjaa (osat L-Ö), muttei tullut siitä hullua hurskaammaksi. Sen sijaan hän tuli hurskasta hullummaxi ja sai paljon lisää kirjoitettavaa nelikenttäänsä. Paizi om-tavussa on vain 2 kirjainta. 4 on huono taikaluku koska se ei ole alkuluku. Outoja nelikkoja:
ellauri216.html on line 610: Ikonin edessä toimitetaan vedenheittorukoushetkeä. Ikoni oli unohtunut varastoon. Ihme ja kumma! Sen kunniaksi Riza vihitään viitankantajaxi eli puolimunkixi. Viitan alla ei sovi vällykäärmeen enää teltata. Mielialamme on hurskas. Kävimme eilen yhteissaunassa, ja kaikkien pitkät tukat ovat tänään puhtaat ja pöyheät. Vale-Dimitrin kutrit ovat upeat. - Alas pikkuveikka! Paikka! Nyt ei käy! Leveähihaiset viitat päälle ja päähän klobukit. Ja eikun baanalle! Loppupäivä kuluu hengellisen ilon ja riemun vallassa. Uudet vaatteet tuntuu hienoilta. Näyttääköhän mun peppu tässä isolta? Mitäs sanot Dimitri? Noh! Maahan!
ellauri222.html on line 978: Pyhä Blasius oli legendan mukaan hurskas eläinlääkäri, joka valittiin aikanaan kotikaupunkinsa Sebasteian piispaksi, ja toimi rohkeasti paikallisten kristittyjen johtajana vainon aikana. Hän vetäytyi myöhemmin peliluolaan kaupungin lähistöllä, ja eli siellä rukoillen muiden pelimiesten puolesta ja siunaten ja parantaen villieläimiä. Keisari Liciniuksen aikana v. 316 paikallinen maaherra aloitti vainot. Hänen miehensä löysivät Blasiuksen lemmikit etsiessään petoja, joille kristityt voitaisiin syöttää. Kun häntä vietiin Sebasteiaan, hän paransi erään naisen pojan, joka oli tukehtumassa kurkussaan olevaan ruotoon. Blasiusta kidutettiin tästä hyvästä pieksemällä häntä kepeillä ja repimällä hänen ihoaan villan karstauksessa käytetyillä piikeillä. Hyväxi lopuksi hänet mestattiin.
ellauri241.html on line 776: Turn them aside, wretch! or the righteous ban Käännä ne syrjään, kurja! tai kaikkien jumalien vanhurskas panna,
ellauri246.html on line 547: Venäjän expatriaattikirjallisuudelle kokonaisuudessaan historialliset ja kulttuuriset motiivit ovat ominaisia. Jos koti on pitkällä, millaista taloa on lähellä? Monille maahanmuuttajille Venäjän kulttuuri on tullut niin taloksi. Monet vetoomukset hänelle. Joskus se johtaa kulttuurisen intertextin dekonstruktioon. Siten tapahtui "Venäjän terskin" Dmitri Bysheville. Hän sanoo, että lohko onnistui näkemään, miten venäläiset ihmiset "lensi" (vallankumous, sisällissota), mutta ihmiset taas putosivat orjuuteen. "Näetkö hänet hengellisellä voimalla?" Jopa monet USSR: ssä pettävät propagandat osoittavat, osoittaa BasyShev, että Venäjällä on vanhurskaita ja vanhurskas kylä (viittaus Solzhenitsyniin ja sananlaskuun "ei ole kylää ilman vanhurskautta"). Pitäen itseään Kuisman äidin poikana Basyshev yrittää kertoa totuuden XX vuosisadasta. Jos se nyt enää ketään kiinnostaa tässä vaiheessa.
ellauri246.html on line 627: Hyvä Leonid Ilyich, jättäen Venäjälle, ei hänen tahtoaan, mitä voit, tiedän, olen päättänyt vedota sinulle pyynnöstä, oikeus minulle antaa yrityksen tietoisuuteen, että kaikki, mitä olen tehnyt 15 vuotta kirjallisuutta. Työ, se palvelee ja palvelee myös vain venäläisen kulttuurin kunniaa, ei mitään muuta. Haluan pyytää sinua antamaan mahdollisuuden säilyttää olemassaoloani, läsnäoloni kirjallisessa prosessissa. Ainakin kääntäjänä - kapasiteetissa, jossa olen edelleen kannattanut. Uskallan ajatella, että työni oli hyvä työ, ja voisin jatkaa hyötyä. Lopulta sata vuotta sitten harjoitettiin. Minä kuulun venäläiseen kulttuuriin, olen tietoinen siitä, että lopputulos, eivätkä muutosta lopputuloksessa ei voi vaikuttaa. Kieli on muinaisempi ja väistämätön kuin valtio. Minä kuulun venäläiseen kieleen, ja kuten valtio, sitten minun näkökulmasta kirjailijan isänmaallisuus on, miten hän kirjoittaa kansan kielellä, josta hän asuu eikä vala rostrumista . Olen katkera lähteä Venäjältä. Olen syntynyt täällä, kasvoin, asui, ja kaikki, mitä minulla on sielulle, velkaa hänelle. Kaikki on huono, joka putosi minun osuuteeni, jossa on enemmän kuin hyvä päällekkäisyys, enkä koskaan tuntenut Isänmaa. En tunne nyt. Sillä, koska se on lakannut Neuvostoliiton kansalaiseksi, en lakkaa olemasta venäläinen runoilija. Uskon, että tulen takaisin; Runoilijat palautetaan aina: lihassa tai paperilla. Haluan uskoa molempiin. Ihmiset tulivat pois tästä iästä, kun oikeus oli vahva. Tehdä tämä maailmassa liikaa heikkoa. Ainoa oikea asia on ystävällisyys. Pahasta, vihasta, vihaa - anna vanhurskas - kukaan voittaa. Me kaikki tuomittiin samaan: kuolemaan. Minä kuolen, kirjoitat näitä rivejä, kuolet, luen heidät. Meidän asiamme pysyvät, mutta ne tuhoutuvat. Siksi kukaan ei saa häiritä toisiaan tekemään liiketoimintaansa. Edellytykset ovat liian raskaita vaikeuttamaan niitä. Toivon, että ymmärrät minut oikein, ymmärrät mitä pyydän. Pyydän minua antamaan minulle mahdollisuuden jatkaa Venäjän kirjallisuudessa Venäjän maalla. Mielestäni en ole syyllistynyt kotimaani. Päinvastoin mielestäni on paljon oikeuksia. En tiedä, mikä on vastauksesi pyyntööni, hän tapahtuu lainkaan. Se on sääli, etten ole kirjoittanut sinulle ennen, ja nyt ei ole aikaa jäljellä. Mutta kerron teille, että joka tapauksessa, vaikka ihmiset eivät tarvitse kehoa, sieluni on edelleen hyödyllinen. "
ellauri258.html on line 739: Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
ellauri263.html on line 70: Kirjan kaksi ensimmäistä lukua on kirjoitettu ensimmäisessä persoonassa. Kertoja on Ninivessä asuva hurskas juutalainen Topi, joka tulee sokeaksi, kun hänen nukkuessaan ulkona hänen silmiinsä putoaa linnun ulostetta.
ellauri267.html on line 1326: On epäselvää, miksi antiklerikalismista tulee niin näkyvä teema Drydenin teoksissa, vaikka näyttää uskottavalta, että hänen syvä epäluottamuksensa ja vastenmielisyytensä puritaanista vaikutusta kohtaan poliittisiin asioihin voi osittain selittää sen. Mufti edustaa Drydenin tyypillistä pappia, joka on yleensä satiirin kohde sekä runoissa että näytelmissä. Hän on kunnianhimoinen, ahne, aistillinen, hurskas ja yleensä tekopyhä. Mufti näyttää naurettavalta sekä poliittisissa että henkilökohtaisissa asioissa, ja siitä tulee huumorin ja halveksunnan kohde. Dryden ei pilkkaa Englannin kirkon pappeja, mutta missä tahansa hän esittelee pakanallisen, muslimin tai roomalaiskatolisen uskonnollisen hahmon, hahmosta tulee satiirin kohde. Seijalla on tapana haukkua järeästi Carlsonin muuta sukua välttäen siten haukkumasta henk.koht. Latea.
ellauri284.html on line 266: Saint Melaine (latinaksi: Melanius tai Mellanus ; kornilla: Melan ; kymri: Mellon ) oli 500-luvun Rennesin piispa Bretagnessa (nykyään Ranskassa). Melaine varttui Plazissa Brainissa lähellä Redonia. Hän oli hurskas lapsi, jota usein rangaistiin siitä, että hän vietti liian kauan aikaa rukouksissa. Hänestä tuli munkki ja sitten apotti. Hänet nimitettiin Rennesin piispan Amandin seuraajaksi. Vilainessa hänen ruumiinsa asetettiin veneeseen, joka sitten ärsyttävästi palasi Rennesiin vastavirtaan ​​ilman soutajien tai purjeiden apua.
ellauri285.html on line 316: Onko jokin hurskasta, koska jumalat hyväksyvät sen, vai hyväksyvätkö jumalat sen, koska se on hurskasta?
ellauri285.html on line 318: Euthyphro ehdottaa (6e), että hurskas ( τὸ ὅσιον ) on sama asia kuin jumalien rakastama ( τὸ θεοφιλές ), mutta Sokrates löytää ongelman tässä ehdotuksessa: jumalat voivat olla keskenään eri mieltä. Ehkäpä hurskasta on vain se mistä kaikki jumalat voivat olla samaa mieltä. Esim. "minä olen herra sinun jumalasi, älä pidä muita jumalia".
ellauri285.html on line 320: Sokrates huomauttaa, että jos molemmat vaihtoehdot olisivat tosia, ne yhdessä muodostaisivat noidankehän, jossa jumalat rakastavat mitä rakastavat, koska se on hurskasta, ja hurskas on hurskasta, koska jumalat rakastavat sitä. Ja tämä puolestaan ​​tarkoittaa, Sokrates väittää, että hurskas ei ole sama kuin jumalanrakas, sillä se, mikä tekee hurskasta hurskaaksi, ei tee jumalan rakastamasta jumalan rakastamaa. Sehän olisi kuin herne herne! Kuitenkin, mikä tekee jumalan rakastamasta jumalan rakastaman, on se, että jumalat rakastavat sitä, kun taas se, mikä tekee hurskasta hurskaan, on jotain muuta (9d-11a). Siten Euthyphron teoria ei anna meille sitä hurskaan luontoa, vaan korkeintaan hurskaan ominaisuuden (11ab).
ellauri285.html on line 336: Se tarkoittaa myös, että jokin ei voi olla hurskasta, jos se on tarkoitettu vain palvelemaan jumalia ilman, että se todellisuudessa täytä mitään hyödyllistä tarkoitusta. Gottfried Leibniz kysyi, onko hyvä ja oikeudenmukainen "hyvää ja vain siksi, että Jumala tahtoo, vai haluaako Jumala sen, koska se on hyvää ja oikeudenmukaista".
ellauri285.html on line 340: Eipä tuossakaan ollut järjen hiventä. Varmaan Peter tarkottaa että Jumala on aina oikeassa, se on näät asiakas ja me myyjiä. Muut juutalaiset huomauttavat että ainakin heidän Jahve on vanhurskas luontojaan.
ellauri299.html on line 134: Kerri: Kun luin tämän kirjan ensimmäisen kerran (vuosia ja vuosia sitten), muistan lukeneeni sen kaiken yhdessä päivässä ja ajattelin: "Vau! Se oli niin voimakasta!" Luin sen vihdoin uudestaan ja se ei kestänyt. Michael on hurskas, pyhämpi kuin sinä, jolla on suuri "valkoisen miehen pelastaja" -kompleksi. Hän viittaa pyhimyksensä muutaman kerran ja siihen, kuinka häntä ei voida arvostella siitä, että hän teki niin hyvän ja jalon asian uhraamalla itsensä vähemmän onnekkaiden auttamiseksi. Ja hän aikoo pelastaa Kaikki! Hän on niin upea ja täynnä itseään. Olin iloinen, että hän lopulta osti itselleen sängyn, koska se oli vähän paljon. Hänen entiset työtoverinsa ovat nyt kaikki "pahiksia" koko kirjan ajan lähes loppuun asti, jolloin hän yhtäkkiä tuntee olonsa pahaksi, koska useimmat heistä ovat viattomia ja tietämättömiä ja se oli TODELLA VAIN Chance, joka oli pahis... Pidän siitä, että se tuo esiin vakavia kodittomuuden ahdinkoja ja että asiat eivät maagisesti muutu, elleivät kaikki ala ottamaan sitä vakavasti. (Se olisikin todella maagista...) Mutta todella, se on ainoa lunastava tekijä.
ellauri300.html on line 45: Taikasanoja: Malki-tzedek, kuninkaani on vanhurskas. Abrakadabra (myös abracadabra) on monissa kielissä loitsuna tai manauksena käytetty sana, joka saattaa olla peräisin arameasta אברא כדברא, avra kedabra, "luon sanoillani", mikä viittaa siihen, että Jumala loi maailman tyhjästä, sanoilla. Hoc est poculum. Stiiknafuulia.
ellauri300.html on line 376: Lubavitcher Rebbe, rabbi Menachem M. Schneerson, vanhurskas muisti, selittää kuitenkin, että tämä näkökulma on pinnallinen. Kun alamme analysoida Sederiä, ymmärrämme, että näillä kahdella osalla on yhteinen lanka; ne ovat yhden näytelmän kaksi näytöstä, joista kumpikin työskentelee synkronoituna toistensa kanssa tuodakseen esiin Seder-illan teeman. Se teema on Egyptin muistaminen. Ensin istumme alas Maggidille, Sederin askelmalle, kun käytämme puhe-, luovuus- ja mielikuvituslahjojamme kertoaksemme tarinamme orjuudestamme ja lunastuksestamme. Mutta se ei riitä; tarina rajoittuu edelleen vain mieleemme. Joten kun olemme valmiita, otamme pääsiäisruoat sisäistääksemme tuon vapauden tunteen toimillamme. Kun syömme maror, karvas maku antaa meille arvostuksen esi-isiemme kärsimistä vaikeuksista, ja ihannetapauksessa, jos voisimme maistella pääsiäislammasta, sen runsas makeus osoittaisi meille seuranneen vapauden. Piparjuuren ja endiivin syönti mahtoi olla kova vizaus.
ellauri302.html on line 603: Varhaisin tunnettu käsikirjoitusversio, kirjoitettu vuonna 1738, järjestettiin dialogiksi hakhamin (viisaan miehen) ja hasidin (hurskas ihminen) välillä. Ennen julkaisua se järjestettiin uudelleen siten, että siinä on vain yksi kaiutin. Stereoversio valaisee usein tunnetumpaa monoversiota.
ellauri313.html on line 561: Lavaterilla oli rikas mielikuvitus, syvä runollinen mieli, mutta häneltä puuttui taiteellinen muovailukyky ja suhtaisuus. Luonnostaan hän oli hurskas, lempeä ja vaatimaton, mutta ei aina tunnollinen keinojen valinnassa, kun oli kyseessä tavoitteiden toteuttaminen. Eli aika luikero! Lavaterin pääteoksia ovat Aussichten in die Ewigkeit (1768–1778); Geheimes Tagebuch von einem Beobachter seiner selbst (1772–1773) ja Physiognomische Fragmente (1775–1778), teos, joka vaikutti huomattavasti Lavaterin aikalaisiin, johon Goethe antoi avustustaan ja johon Lavaterin maine etupäässä perustuu. Fysiognomialla tarkoitetaan oppia, joka tutkii luonteen ominaisuuksien sekä kasvonpiirteiden ja ruumiinrakenteen vastaavuutta. Teos käännettiin useille kielille ja se herätti huomiota laajalti Euroopassa. Lavater kävi kirjeenvaihtoa aikansa kuuluisuuksien, kuten Johann Gottfried Herderin ja J. W. von Goethen kanssa. Esimerkixi terävänenäisyys osoittaa luikeroa luonnetta. E. Saarisessa on koko lailla Lassiterin näköä.
ellauri317.html on line 135: Aeneas itse, joka on kaukana velvollisuudentuntoisesta ja tunnetusti "hiljaisesta" Vergiliusin sankarista, tulee hämmentäväksi, röyhkeäksi alkoholistiksi, mitä enemmän eepos etenee Karthagossa oleskellessaan Vergilius (4.259–75) ei näe romanttista kaupungin perustajaa, tilapäisesti velvollisuutensa unohtanutta, vaan himokkaan ja hillittömän roiston. Kun Dido huutaa Aeneasta hänen lähestyvän lähtönsä vuoksi, kaukana hänen tunteettomasta, joskin kohtelias ja syvästi retorinen vastaus riveillä 4.333–61, Kotliarevskin Aeneas vapauttaa Didon loukkausten tulvan ja käskee häntä kirjaimellisesti menemään helvettiin. Myöhemmin, kun troijalaiset naiset yrittivät polttaa Troijan laivaston Sisiliassa, kuuluisa "hurskas" Aeneas lähtee pitkälle tiradille, jossa hän loukkaa rajusti kaikkia Rooman panteonin suuria jumalia peräkkäin, mukaan lukien omaa äitiään Venusta. Lopuksi, siltä varalta, että lukijalla olisi vielä epäilyksiä tämän Aeneaksen moraalista säikeestä, alamaailmassa hänet kuvataan nimenomaan pelkuriksi (3.63), jota Sibyllan täytyy vetää kädestä näkemään isänsä. Tämä selvästi epäsankarillinen ja inspiroimaton Aeneas on kuitenkin enemmän kuin parodia, ja itse asiassa viittaa runon juoksevaan lankaan – hahmojen ja auktoriteettien ennakkotapausten lähes subversiiviseen skeptisyyteen.
ellauri317.html on line 309: Поэта праведную кровь! Runoilijan vanhurskas veri!
ellauri323.html on line 106: Hän syntyi Jacopo dei Benedettiksi ja kuului pieneen aatelisperheeseen. Hän opiskeli lakia Bolognassa ja hänestä tuli menestyvä asianajaja . Jossain vaiheessa 20-vuotiaana hän meni naimisiin nuoren aatelisnaisen Vanna di Bernardino di Guidonen kanssa, joka oli joidenkin kertomusten mukaan hurskas ja antelias nainen. Hänen maineensa vuoksi maallisena ja ahneena miehenä hiän otti tehtäväkseen kuolettaa lihaansa sovitukseksi tämän käytöksestä.
ellauri336.html on line 673: Akivan vaimo Raakel oli hurskas nainen ja myös poikkeuksellinen siveä ihminen, jopa siinä määrin, että – ja tässä kohtaa rouva Hiiri pitää tehotauon - hän kerran tökki neuloja pohkeisiinsa estääkseen hameenhelmaansa nousemasta ruskeassa tuulessa ja paljastamasta hänen polvilumpioitansa.
ellauri351.html on line 434: Kateus ja kostonhimo ("uhriutuminen") ovat tasa-arvopurkimyxiä. Tasoihin on päästävä, mieluusti toisen kustannuxella. "Kateus ja oikeudenmukaisuus eroavat siinä että kateellinen ei tyydy osaansa. Oikeudenmukaisuutta ezivä tyytyy kun kukin saa oman osansa. Vanhurskas ei ezi luovaa tuhoa vaan tasapuolisuutta." Oma osa, tasapuolisuus, se nyt sama vai eri asia kuin tasapeli? Aristoteleen mukaan vahvemmalle kuuluu enemmän, se on oikeudenmukaista. Ei ole muuta oikeutta kuin vahvemman oikeus. Ajattele asiaa myös vähän meidänkin kannaltamme.
ellauri367.html on line 143: Charles Montgomery Plantagenet Schicklgruber "Monty" Burns, jota yleensä kutsutaan Mr. Burnsiksi tai C. Montgomery Burnsiksi, on toistuva hahmo animaatiotelevisiosarjassa Simpsonit, jonka ääninä on alun perin Christopher Collins ja tällä hetkellä Harry Shearer. Hän on enimmäkseen ilkeä, kiero, ahne ja varakas Springfieldin ydinvoimalan omistaja ja siten Homer Simpsonin pomo. Häntä avustaa lähes kaikkina aikoina Smithers, hänen uskollinen ja hurskas avustaja, neuvonantaja, uskottu henkilö ja salainen katamiitti. Hän on 81-120-vuotias, vaikka joskus vihjataan, että hän on paljon vanhempi.
ellauri368.html on line 71: