ellauri017.html on line 987: Kirja alkaa esittelemällä aiheita vanhurskaiden tuomiosta ja myöhemmästä ennallistamisesta. Jumalalla on suunnitelma, joka toteutuu " Jahven päivänä ", jolloin Jerusalemista tulee hänen maailmanlaajuisen hallintonsa keskus. Sinä päivänä kaikki maailman kansat tulevat Siioniin (Jerusalemiin) neuvomaan konkonokkia, mutta ensin kaupunki on rangaistava ja puhdistettava pahasta. Israel on kutsuttu mukaan tähän suunnitelmaan. Luvuissa 5–12 selitetään Assyrian Israelin vastaisen tuomion merkitystä: Daavidin kuninkaan vanhurskas hallinto seuraa ylimielisen Assyrian hallitsijan kukistamisen jälkeen. Luvuissa 13–27 kerrotaan kansojen valmistautumisesta Jahven maailmanvaltaan; luvut 28–33 ilmoittavat, että kuninkaallinen pelastaja (messias ) ilmestyy Jerusalemin rangaistuksen ja sen sortajan tuhon jälkeen.
ellauri025.html on line 50: “Eräällä toulouselaisella knaapilla oli tallissaan hyvin kallisarvoinen hevonen. Kun hän kerran halusi katsoa sitä, hän löysi sen pitkin pituuttaan maasta täysin hengettömänä makaamasta. Sen ruumis oli jäykkä ja vailla kaikkea elämän lämpöä, liikettä ja henkeä, jota ilman, kuten lääkärit sanovat, mikään luontokappale ei voi elää. Niinpä hevosen isäntä vetäytyi murheellisena hevosensa menetyksestä syrjäiseen paikkaan ja antoi kuolleen hevosensa puolesta uhrilupauksen Pyhälle Tuomaalle. Välittömästi kun lupaus oli tehty mitä hurskaimmalle Pyhälle Tuomaalle, Jumalan voima, jolla on valta elämän ja kuoleman yli, tuli apuun. Hevonen näet ponnahti jaloilleen ja nousi äkkiä maasta aivan kuin olisi herännyt unesta. Isäntä sen edestä makasi oljilla reporankana. Siitä lähtien hevonen Pyhälle Tuomaalle tekemiensä hurskaiden lupausten mukaisesti vieraili haudalla ja kertoi minulle selvin sanoin ihmeestä lukuisien kirkonmiesten ja maallikoiden läsnäollessa. Sen, että hevonen oli ollut täysin kuollut ja vailla kaikkea lämpöä, liikettä ja tuntoa, se vahvisti juhlallisesti tammikuun puolivälissä.”
ellauri026.html on line 178: Puheessa Tyhmyys ylistää itseään. Tämän jälkeen teos saa vakavamman sävyn, joukossa puheita, joissa Tyhmyys ylistää itsepetosta ja hulluutta, ja siirtyy satiiriseen hurskaiden mutta taikauskoisten katolisten oppien ja katolisen kirkon korruptoituneiden käytäntöjen läpikäyntiin — joille Erasmus kuitenkin oli itse aina uskollinen — sekä pilantekoon pedanttien saivartelijoiden kustannuksella — mukaan lukien Erasmus itse. Essee päättyy kristillisten arvojen julistukseen. Kuulostaa pitkäpiimäiseltä tämäkin. En kyllä ole lukenut. Millään kielellä.
ellauri033.html on line 780: Tänä päivänä rutto vaanii teitä, ja se merkizee sitä, että on tullut hetki, jolloin teidän on pysähdyttävä ajattelemaan. Vanhurskaiden ei tarvize olla peloissaan, mutta pilkkaajat vaviskoot. Maailmankaikkeuden suunnattomassa riihessä on leppymätön vizaus puiva inhimillistä eloa kunnes akanat saadaan erotetuxi jyvistä. Akanoita on oleva enemmän kuin jyviä, kuzuttuja enemmän kuin valittuja, eikä tätä onnettomuutta ole tahtonut jumala. ... Mutta näin ei ole voinut jatkua. Hän, jonka anteexiantavat kasvot niin kauan ovat kurkottaneet tämän kaupungin ihmisten puoleen, on väsynyt odottamaan, pettynyt jumalallisessa toivossaan ja kääntänyt kasvonsa pois. ... Kirkossa päräytti joku sieraimiaan kuin malttamaton hevonen. ... Paneloux vaikeni, tukka ozalla ...
ellauri093.html on line 444: In the adorations and benedictions of righteous men Vanhurskaiden setämiesten rukouxissa ja siunauxissa
ellauri162.html on line 125: Bernanos oli (tääkin on jo kuultu) katolinen mystikko ja erityisesti kiinnostunut hyvän ja pahan välisestä mittelystä hurskaiden ihmisten sisimmässä. Aku Ankan pienet korvaan kuiskuttavat avataarit taas. Esikoisromaanissaan hän kuvaa tätä ihmisen ja paholaisen välistä taistelua. (Vai onko se enkelin ja vihtahousun välinen, Aku erotuomarina?)
ellauri310.html on line 470: kaikki vanhurskaiden kanssa nukkujasi, Maryland! Minun Marylandini!" Tule! sillä
ellauri370.html on line 272: Koska on järjetöntä ja äärimmäisen epämukavaa, että juutalaiset, jotka Jumala on tuominnut omasta syystään ikuiseen orjuuteen, voivat sillä verukkeella, että hurskaiden kristittyjen on hyväksyttävä heidät ja säilytettävä heidän asuinpaikkansa, olla niin kiittämättömiä kristityille, koska kiitoksen sijaan armollisesta kohtelusta he näyttää fäkkiä, ja keskenään ansaitsemansa orjuuden sijaan he onnistuvat vaatimaan ylivoimaisuutta: me, jotka äskettäin saimme tietää, että juuri nämä juutalaiset ovat tunkeutuneet röyhkeästi Roomaan ja useisiin paavinvaltioihin, alueille jossa heidän röyhkeytensä lisääntyi niin paljon, että he eivät vain uskalla asua kristittyjen keskuudessa, vaan myös kirkkojen läheisyydessä ilman pukeutumiseroa, ja jopa vuokraavat taloja pääkaduilta ja aukioilta, ostavat ja omistavat kiinteää omaisuutta, ottavat palvelukseen piikoja, sairaanhoitajia ja muita kristittyjä palvelijoita ja tekevät muita lukuisia rikoksia häväisten ja halveksien kristillistä nimeä.
ellauri372.html on line 310: Raymond F. Surburg kirjoittaa: "Psalmit ovat tiiviisti mallinnetut kanonisen psalterin esittämän kaavan mukaan. Ensimmäinen psalmi ilmoittaa sodan julistuksesta, mutta se koskee pääasiassa tekopyhien tuomitsemista. Toinen kuvaa Jerusalemin piiritystä ja myöntää, että kohtaamat vaikeudet ja rangaistukset olivat ansaittuja, mutta päättyy kuvaukseen valloittajan kuolemasta Egyptin hiekoilla. Kolmas psalmi on jumalaapelkäävien kiitoksen runo. Neljännessä näemme tekopyhien tuomitsemisen kielellä joka voimakkaasti muistuttaa sitä, jota Kristus käytti vihollisiaan vastaan. Psalmi 5 on armorukous Jumalalle. Kuudennessa psalmissa kuvataan ensisijaisesti vanhurskauden siunausta. Seitsemännessä on Israelin rukous ahdistuksen aikana, pyytää Jumalaa olemaan poistamatta kikkeliään heidän keskuudestaan. Kahdeksas psalmi kuvaa Jerusalemin piiritystä ja tuomitsee sen synnit. Yhdeksännessä Israel vankeina anoo Jehovalta anteeksiantoa. Kymmenes psalmi osoittaa, kuinka miestä, joka ottaa kiltisti vastaan ​​Herran kurituksen, siunataan. Seuraava psalmi puhuu vankien paluusta. 12. psalmi ei ole juuri erilainen kuin henkeytetyn psalterin psalmin 120 säkeistö. 13.:n teemana on vanhurskaiden siunaus. Seuraavalla on samanlainen fiilis. 15. alkaa toteamuksella: "Kun olin hädässä, huusin avuksi Herraa." 16. on kokeellinen vanhojen puritaanien mielessä. Ensimmäiset 16 psalmia eivät viittaa Messiaaseen, vaan puhuvat messiaanisesta valtakunnasta. Psalmi 17 sisältää kuitenkin sen, minkä uskotaan olevan yksi tärkeimmistä messiaanisista kohdista juutalaisuuden jälkeisessä Raamatun kirjallisuudessa. Psalmin 18 tärkein mielenkiinto on sen kristologia. Messias esitetään Daavidin suvun siemenenä, joka tulisi kukistamaan roomalaiset Hasmonealaisten kukistumisen jälkeen. Messiaan sääntö on olla viisas, pyhä, oikeudenmukainen ja hengellinen." ( Introduction to the Intertestamental Period , s. 144-145)
ellauri372.html on line 312: Martin McNamara kirjoittaa: "Salomon psalmien kanta tuonpuoleisesta elämästä ei ole aivan selvä. Jotkut tutkijat ovat nähneet viittauksia ylösnousemukseen joissakin kohdissa, esim. PssSol. 3:16 (12), 15:15 ( 13), johon muut lisäävät Ps. Sol. 13:9, 14:2-3, 6. Toisaalta Ps. Sol. 3 sanoo, että syntinen lankeaa eikä enää nouse; häntä ei muisteta, kun taas vanhurskasta käydään kazomassa. Näin päättyy vanh. päivät: "Mutta ne, jotka pelkäävät Herraa, nousevat iankaikkiseen elämään. Ja heidän elämänsä (tulee olemaan) Herran valossa, eikä tule loppumaan enää." Valitettavasti meillä ei ole tarpeeksi kontekstia tähän, voidaan jopa päätellä, että on olemassa mahis ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään ilman uskoa ylösnousemukseen. Ps. Sol. 15 puhuu vanhurskaiden palkasta ja rangaistuksesta, joka odottaa jumalattomia. Psalmi päättyy seuraaviin sanoiin: " Ja syntiset hukkuvat ijankaikkisesti Herran tuomion päivänä, kun Jumala kohtaa tuomionsa maan päällä. mutta syntiset hukkuvat ikuisesti" (15:14 (12) f.) Jälleen kerran, lausunto on liian yleinen oikeuttaakseen päätelmän, että viittaus on asianmukaiseen normi ylösnousemukseen." ( Intertestamental Literature , s. 185-186) Vähän sama ongelma kuin Pirkko Kolben kanonisoinnissa: good try, but no cigar.
xxx/ellauri177.html on line 459: -- Rakas sisareni, ole alamainen miehellesi, niin kuin kirkko on alamainen Jeesukselle. Muista, että sinun on jätettävä kaikki seurataksesi häntä uskollisena palvelijana. Sinä hylkäät isäsi ja äitisi, pidät kiinni miehestäsi, tottelet häntä voidaksesi totella itse Jumalaa. Ja sinun Ikesi on oleva rakkauden ja rauhan Ike. Ollos hänen leponsa, hänen onnensa, hänen hyvien tekojensa tuoksu, hänen heikkoutensa pelastus. Löytäköön hän sinut aina viereltään, samoin kuin armon. Anna hänen ojentaa kätensä ja pikku jalkansakin sinut kohtaamaan. Siten te molemmat vaeltelette, eksymättä koskaan, ja löydät onnen jumalisten lakien täyttymisestä. Vai niin! rakas sisareni, rakas tyttäreni, nöyryytyxesi on täynnä makeita hedelmiä; se saa kotimaiset hyveet, tulisijan ilot, hurskaiden perheiden vaurauden kasvamaan sinussa. Anna miehellesi Raakelin hellyyttä, Rebekan viisautta, Saran pitkää uskollisuutta. Kerro itsellesi, että puhdas elämä johtaa kaikkeen hyvään. Pyydä Jumalalta joka aamu voimaa elää naisena, joka kunnioittaa velvollisuuksiaan; sillä muuten rangaistus olisi kauhea, menettäisit rakkautesi ja leipäpuusi. Vai niin! elää ilman rakkautta, ilman lihaa hänen liha-annoxestaan, olla enää kuulumatta sille, joka on puoliksi tyhmempi verrattuna itseesi, kuolla kaukana siitä, mitä olet rakastanut! Ojensit kätesi, ja hän kääntyisi pois sinusta. Etsisit ilojasi ja löytäisit vain häpeää sydämesi syvyydestä. Häpeä on aseeni, sanoi Alistair McLean. Kuuntele minua, tyttäreni, Jumala on asettanut liittosi voiman sinuun, alistumiseen, puhtauteen, rakkauteen. Se on kaikki kiinni vaan sinusta. Siinä se. Ei mulla tämän enempää.
xxx/ellauri293.html on line 325: Älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta, etkä saa olla ahne. Eikä sydämesi saa liittyä ylpeisiin herrasmiehiin, vaan sinut on luettava vanhurskaiden ja alhaisten joukkoon. Mitä tahansa tapahtumia sinulle tapahtuukin, sinun on otettava ne vastaan hyvinä. Ole positiivinen.
12