ellauri088.html on line 51: Tulokas vie apainaköörin mystiselle, ja aika ajoin pelottavalle matkalle, mutta loppuu sentään optimistisella nuotilla (eihän se muuten Hollywood-raina olisikaan). Filmin lopussa (siis sen toisessa päässä, voishan sen kelata lopusta alkuunkin), kaikki maailman proletaarlaset yhinöivät yhteen, huomattuaan että ne ja niiden seizenjalkaiset kaverit on kaikki humanisteja ja osa paljon suurempaa universumia. (Eikö ne muka tienneet sitä ennestään?) Mikä tärkeintä, apinarotu - Louisa Banx etunenässä - on ottanut naisen askeleen joka olisi ollut liian iso miehelle, se on evolvoinut pitemmälle kuin kukaan, sillä se on ratkaissut matukielen arvoituxen, ja pystyy kelaaman ajan videota eteen ja takaisin ihan vapaasti, hitaasti ja nopeasti ja vaikka pysäytyskuvalla. Se on kyllä katastrofaalinen ajatus peliteoriaan perustuvalle yritteliäisyydelle. Mitä kanzii jännätä ja pinnistää jos voi etukäteen kelata filmin The Endin kohdalle? Kamala spoileri.
ellauri152.html on line 727: Se usutti luihun Jaakobin huijaamaan isäänsä ja petkuttamaan moukkamaista karvakäsi veljeään. Typerä isä ei osannut peruuttaa taikaa edes huomattuaan petoxen.
ellauri282.html on line 354: Toipuessaan leikkauksesta ja huomattuaan pikkuveitikan heikon tilan Íñigo koki hengellisen kääntymyksen ja havaitsi kutsun uskonnolliseen elämään. Hän koki autioitumista ja tyytymättömyyttä, kun romanttinen sankaruusunelma oli ohi, mutta pyhä unelma päättyi paljon iloa ja rauhaa, viis sankaruusuista.
ellauri328.html on line 154: 26.-27. elokuuta käydään Dresdenin taistelu. Taistelun toisena päivänä Moro, huomattuaan ranskalaisten alkavan ampua kukkulalla sijaitsevaan Ruåzin kuninkaan seurakuntaan, sanoo, että heidän on lähdettävä, he lähtevät naapuripatterille lehdon läpi, mutta eivät saavuta sitä, Moreau's hevoseen osuu tykinkuula, joka menee suoraan läpi ja osuu kenraalin molempiin jalkoihin. Moro viedään Kainzin kylään. Moron leikatun jalan tuo Napoleonin leiriin hänen koiransa Fifi. Napoleon ja marsalkat katsovat, että kappas korkea-arvoinen upseeri on tapettu, ja katsovat koiran kaulapantaa, johon on kirjoitettu "Kuluu kansalaiselle J. Y. Moro." Napoleon iloitsee: "Oikeus on vihdoin tehty! Suum kuikve!" Joukoiden keskuudessa oli pitkään legenda, että Napoleon näki Moron kaukoputken läpi, kohdisti itse tykin ja ampui. Moreaun toinenkin jalka amputoitiin, mutta tämä ei auttanut. Moro kuoli kaksi viikkoa myöhemmin Nötnitzin linnassa. Hänet haudattiin Nevski Prospektille, jonka vastakkaiselle puolelle Generalissimo Suvorov, hänen tärkein vastustajansa Italian kampanjassa, haudattiin. Moro vitun loikkari sai Venäjällä marsalkka-arvon, ja Ranskassa Louis kahdeksastoista myönsi hänelle marsipaaniporsaan. Moreaun vaimolle tarjottiin lähtöä Venäjälle 30 000 ruplan elinikäisellä eläkkeellä ja Aleksanterin lahjalla 100 000 ruplaa; hänen tyttärestään voisi tulla keisarinnan hovissa kunnianeito. Pariisin vangitsemisen jälkeen Aleksanteri kuitenkin esitteli Alexandrinan Ludvig 18:lle, ja hän jäi asumaan Ranskaan 12 000 frangin eläkkeellä. Pian Leipzigin taistelussa (Kansakuntien taistelu) Napoleon voitti ja vetäytyi Ranskaan.
xxx/ellauri056.html on line 220: Hemmetisti porukoita. Steerforth sekaantuu Peggottyn perheeseen ja Little Em'lyyn. Hra Micawber polttaa Heepin rysän päältä Traddlesin avulla, josta tuli barristeri. Loppupeleissä Heep saa elinkautisen, Taavi nai Agneksen huomattuaan sen melkoiset avut. Mr Peggotty ja little Em'ly menevät Austraaliaan menestymään, missä Mr. Micawber (joka muistuttaa Dickensin isää Johnua) pääsee veloistaan kunniallisexi virkamiehexi.
xxx/ellauri229.html on line 715: Stalker (Aleksandr Kaidanovski) vie ihmisiä salaperäiselle ”Vyöhykkeelle”, jonka otaksutaan syntyneen meteoriitin iskeytymisen, ulkoavaruudesta kotoisin olevien vierailijoiden, ydinonnettomuuden tai jonkin vastaavan tuloksena. Valtio on lopettanut ”Vyöhykkeen” tutkimisen huomattuaan sen mahdottomaksi ja ainoastaan vartioi tiukasti aluetta. Täähän on kuin Zernobylistä, tai oikeammin Pyrpjatista.
xxx/ellauri253.html on line 508: Naton pojat nappaavat läpiväsyneen Ervastin ydinlatauxen päältä kuin tyhjiöpuristetun kanan. Minä olen Jens Stoltenberg, sanoo ruskettunut solakka upseeri. Osasin tulla Altmünsteriin, kerta jättämässänne laatikossa ei ollut kuin romua. Soot kurmoottamisen tarpehes, sanoo Jukka Susanille huomattuaan, että vastasyntyneessä tytössä ei ollut yhtään Jukan kärppämäistä näköä, vaan se näytti pikemminkin ruumiikkaalta halkiohaaraiselta pikku Tonylta.
xxx/ellauri296.html on line 507: Useimmat myyjät ovat italialaisia, kuten herra Anzaldi tai Anna di Toma, 62-vuotias Etelä-Italian Apulian kaupungista, joka syöksyi päätäpahkaa köyhyyteen erottuaan ja huomattuaan, että häntä pidettiin liian vanhana päästäkseen työelämään.
xxx/ellauri363.html on line 723: Vuonna 1867 (34-vuotiaana) filthy Dilthey tapasi myös 25-vuotiaan amerikkalaisen filosofin ja psykologin William Jamesin (1842–1910), joka teki häneen suuren vaikutuksen. Dilthey ei kuitenkaan viihtynyt Baselissa vaan kaipasi Saksaan ja lähelle Berliiniä. Vuonna 1869 Dilthey nimitettiin filosofian professoriksi Kieliin pessimistisen Burckhardtin suosituksesta. Kouvolasta Ouluun. Diltheyn seuraajaksi Baseliin nimitettiin nuori lupaus Friedrich Nietzsche (1844–1900), josta oli tullut Burchardtin suosikki. Diltheyn oma suhde Nietzscheen oli kaksijakoinen. Aluksi hän kirjoitti myönteisiä arvioita tämän teoksista, mutta myöhemmin hänen suhtautumisensa muuttui hyvin kriittiseksi, huomattuaan Kielissä tulleensa pahan kerran höynäytetyxi.
xxx/ellauri376.html on line 358: Svjatopolk ei tyytynyt Boriksen murhaan, vaan päätti surmata myös nuorimman veljensä Glebin. Hän lähetti tälle sanan tulla Kiovaan. Matkalla Gleb sai tiedon Boriksen murhasta. Veneessään pienellä joella lähellä Smolenskia hän itki isänsä ja veljensä kuolemaa. Silloin Svjatopolkin lähettämät miehet soutivat hänen veneensä viereen. Gleb pyysi hyökkääjiä säästämään hänen henkensä ihmetellen, mitä pahaa hän oli tehnyt, mutta huomattuaan, ettei armoa ollut odotettavissa, hän voitti kuolemanpelkonsa ja rukoili Jumalaa ottamaan hänen sielunsa vastaan. Murhaajat käskivät Glebin kokkia leikkaamaan hänen kurkkunsa auki. Kokki teurasti isäntänsä kuin viattoman lampaan. Tämä tapahtui syyskuun 5. päivänä. Näin Gleb pääsi näkemään rakkaan veljensä, ja he molemmat saivat seppeleet, joita olivat toivoneet. Murhaajat kätkivät Glebin ruumiin kahden pölkyn väliin ja palasivat Kiovaan tekemään Svjatopolkille tiliä tapahtumista.
10