ellauri105.html on line 226: punersi ja huokui, räpytteli ripsiään kuin silmät olisivat sulamalsillaan. Katri näki, eikä unohtanut, miten Ranssi ja Lahja seisolvat. Miten Ranssi kävi valkoiseksi, ja miten kirkastetulta han sitten năytti, ja Lahjakin; miten Ranssin kädet olivat sivulla kuin halaamaan valmiina, ja miten surullisesti hän katsoi äitiään joka
ellauri220.html on line 441: Walesin prinssin kruunajaisissa sali kuhisi arvovaltaisia vieraita. Varmaan sellaisia hyönteisen tai elefantin näköisiä kuin prinsessa Leian käydessä imperiumin parlamentissa. Joutsenkaulaisia naisia atlassilkkipuvuissaan. Halstonin, Adolfon ja Saint Laurentin naamioita. Erään Yhdysvaltain presidentin äiti ja sisar, toisen tytär. Asemastaan tietoisia eloisia pieniä miehiä. Suihkuseurapiirien edustajia, joilla oli arvonimi, muuan maharadža ja maharani, joku paronitar helmikoristeisessa naamiossa. Kuuluisia ja hillittömiä alkoholistirunoilijoita. Kovia teräviä tyylikkäitä naisia, muotilehtien päätoimittajia ja pukusuunnittelijoita. Kennethin kampauksia- tupeerattuja, kieputettuja, pörrötettyjä ja kiharrettuja. Fixuja ihmisiä. Hammaslääkäreitä, pankinjohtaja. Apinoita joita ympäröi inkakuninkaiden aura, jotka olivat samalla lahjakkaita ja omaperäisiä ja omin avuin menestyneitä ja syntyjään kauniita ja itsekeskeisiä ja kovapintaisia, kaikki huokuivat astraalisäteilyä, ja joukkoon kuuluivat vielä häikäilemättömät ja moukkamaiset. Herttuatar Megania ei ollut kuzuttu. Kuningatarkonsortti Rottweiler allekirjoitti paperin jossa hän vannoo suojella (sic) Skotlannin kirkkoa.
ellauri340.html on line 462: Vanhus haihtuu kuin pieru saharaan. Jäljelle jäänyt laikku huokui merkillistä, merkizevää voimaa, joka antoi meidän ymmärtää: Opp och hoppa, det är solsken och vackert väder. Herutuskuva teki meistä kexeliäitä. Aamiainen ruohikolla, viluntorjuntabunkkerin edessä. Ruskeat tuulenvireet tuoxuivat juuri sixi niin voimakkailta, että ne olivat peräisin vanhusjohtajamme housuntaskuista. Mitä nimeä olisimme hänestä käyttäneet? "Äijä! Lökäpöxy! mein Führer?" Outoja luontoelämyxiä, joita kirjavoittavat kaikenlaiset ihmisjäännöxet, voimalinjat, neuvostotankit ja lendekat. Ei varmaan Sloveniassa olekaan sen koskemattomampaa luontoa. Sotamies on 20, nainen 30, pelimies 50, varmaan vanhus sitten 80, jos jatketaan Fibonaccin sarjalla. Typerä kikka käyttää "me" muotoa vaik kertoja ei ole retkellä mukana.
xxx/ellauri114.html on line 62: ”Kenelläkään ei ole todellista merkitystä minulle. Muut ihmiset ovat minulle kuin auringonvalossa kelluvia pölyhiukkasia. Vaatii vain luudanlakaisun ja he häipyvät”, Picasson kerrotaan sanoneen. taidemaalarin asenteesta huokui ylemmyys kaikkia muita ihmisiä kohtaan.
xxx/ellauri139.html on line 594: To spirits of the air, and visions wide: Se huokui äänettä kuin lattiaveto,
5