ellauri030.html on line 796: Kyttyräselkäinen Søren Kierkegaard (1846) lähti kans liikkeelle epäsuhdasta ja piti huumoria filosofisesti tärkeänä. Sillä oli kolme elämänvaihetta, esteettinen, eettinen ja uskonnollinen. Huumori ja ironia varsinkin on esteettisen ja eettisen rajalla. Huumori on viimenen askelma ennen uskoa, se sanoo. Sen mielestä uskonnolliset ihmiset on humoristisia, ja kristinusko on kaikista uskonnoista humoristisin. Kappas vain! Mielipide tämäkin. Totta ehkä, tosin huumori on tahatonta. Perusteluja?
ellauri066.html on line 99: Vaikka Vuorelalla on runoissaan jonkinlainen pysyvä einarimaisuus, vaihtelee niiden sävy melko lailla. Osa runoista on satumaisia, melkein kuin lasten loruja toistoineen ja yksinkertaisine teemoineen, osa on hyvinkin humoristisia. Tähän luokkaan ehkä voi laskea Vuorelan tunnetuimpiin kuuluvan runon Häpy:
ellauri074.html on line 461: Nykyaikaisen kaupunkielämän kritiikkiä sisältävät Vospitanije po doktoru Spoku (Kasvatusta tohtori Spockin tapaan, 1974) sekä aikanaan suurta huomiota herättänyt Vsjo vperedi (Kaikki edessäpäin, 1986), jossa jopa vapaamieliset katsoivat hänen menneen entisyyden ihannoinnissa liiallisuuksiin. Belov on kirjoittanut myös kokoelman humoristisia miniatyyrejä Vologdalaisjaarituksia (Buhtiny vologodskije).
ellauri074.html on line 466: Mullon tää: Kaksi valoisaa vastakkain: humoristisia kertomuksia ja novelleja (Celujutsja zori). Suom. Ulla-Liisa Heino. Moskova: Raduga, 1984. – Maailma ja me, Novelliliite, 1984. (Sisältää niminovellin lisäksi "Vologdalaisjaarituksia" ja humoristisia kertomuksia.)
ellauri088.html on line 542: Jeromella oli 2 siskoa, Paulina and Blandina, ja veli Milton joka kuoli nuorena. K. tulee unkarilaisesta kenzusta György Klapkasta, joxka sen kamut kuzu sitä, ei sentään tippurixi. Perhe köyhtyi kun iskä teki huonoja sijoituxia, ja velkojia kävi vähän väliä. Jeromesta tuli isätön 13-vuotiaana ja täysorpo 15v. Jerome meni ensin keräämään koxia raiteilta ja sitten läpytyxiä kiertävässä tiiatterissa. Se meni kintuille ja Jerome kokeili kaikenlaista muuta kansakoulupohjalta, opettaja, pakkaaja, lakimiehen juoxupoika. Sitten se alkoi kirjoitella näitä humoristisia juttuja, ja se naula veti.
ellauri115.html on line 798: Varhaiskristityt arvostivat Plutarkhoxen moraliteetteja ja latinansi niitä. JJ, vitam vero impendens, luki niitä poikasena ranskaxi. On ne aika puolivillasia vaikka humoristisia.
ellauri145.html on line 516: Condemned by ill health and abysmal eyesight to convey his philosophy in short, aphoristic bursts, Nietzsche knew the power of raising a bubble of laughter, only to puncture it as you ponder the further meaning: “Is man God’s mistake, or is God man’s mistake?” “Man does not strive for happiness; only the Englishman does that” – a dig at Jeremy Bentham and John Stuart Mill. “Possession usually diminishes the possession.” “Never trust a thought that occurs to you indoors.” He even makes fun of his readers: “The worst readers are those who behave like plundering troops: they take away a few things they can use, dirty and confound the remainder, and revile the whole.” Vittu miten säälittäviä on yrityxet osoittaa että jyrkät tyypit olis jotenkin humoristisia. Ei ne vaan ole.
ellauri163.html on line 605: "Ihmisvihaaja" on Moliéren humoristinen klassikkonäytelmä vuodelta 1666. Ranskalainen Molière (1622–1673), oikealta nimeltään Jean-Baptiste Poquelin, tunnetaan erityisesti kirjoittamistaan humoristisista näytelmistä. Poquelin otti käyttöön Molière-nimen, kun alkoi työskennellä humoristisena näyttelijänä. Molièren tunnetuimpia humoristisia näytelmiä ovat muun muassa "Tartuffe" sekä "Sievistelevät hupsut".
ellauri258.html on line 47: 30-luvun puolivälissä Zoshtshenko oli ottanut lusikan kauniiseen käteen ja kirjoitti valoisia, humoristisia skezejä neuvostolan arjesta. Ne ovat mielestäni 20-luvun kitkeriä satiireja paljon kivempiä lukea.
ellauri308.html on line 261: Tooran selitys murhakiellolle on, että ihminen luotiin Jumalan kuvaksi. Yli kuusi miljoonaa Gd:n kuvaa murhattiin, ja ne, jotka selvisivät, kärsivät kauheasti. Ajan pitäisi tehdä näistä faktoista humoristisia.
ellauri308.html on line 263: P.S. Kun viestissäni sanotaan "Ajan pitäisi tehdä niistä faktoista humoristisia." Tarkoitin sanoa: "Ajan ei pitäisi tehdä näistä faktoista humoristisia."
ellauri332.html on line 716: Britti skoudesarjoja on kahdenlaisia, tönkköhumoristisia ja nordic nuaareja. Yhtä tunkkasia molemmat. Anglosaxien I promise! tarkoittaa että nyt tyyppi laskee luikuria aivan sikana. Lupaaminen ylipäänsä on aivan helvetin typerää. Ja kaikkein typerintä on toivoa kuuluvansa joukkoon. I gave my word.
ellauri372.html on line 542: Riimin sanat "swear for" ja "wherefore" ja "ecclesiastic" ja "kepin sijasta" ovat yllättäviä, luonnottomia mutta humoristisia. Lisäksi "-don dwelling" ja "a-colonelling" riimi on jännitetty katkeamiseen saakka, jälleen humoristisen vaikutuksen vuoksi. Mitä vittua, "colonel" ääntyi /kolönel/ 1600-luvulla!? Moukka! “Colonel” came to English from the mid-16th-century French word coronelle, meaning commander of a regiment, or column, of soldiers. By the mid-17th century, the spelling and French pronunciation had changed to colonnel. The English spelling also changed, but the pronunciation was shortened to two syllables for no good reason. By the early 19th century, the current pronunciation and spelling became standard in English. But in the part of Virginia I come from, there is no “r” sound; it’s pronounced kuh-nul. (David Miller, Curator, Armed Forces History, National Museum of American History).
ellauri396.html on line 349: Suositamme sisällyttämään päivään kevennyksiä: kyselyjä, seurapelejä, humoristisia videoita, hellävaraista tafsausta sakastin puolella. Päivän tulisi sisältää vaihtelevia elementtejä väsymyksen estämiseksi. Varmista, että ryhmänohjaaja on vahvasti läsnä istunnon alusta lähtien: tervehtii ihmisiä, esittää kysymyksiä ja kertoo vitsejä. Jeesuskin kertoi paljon vizejä. Seurakunnat ovat havainneet, että osa osallistujista lähtee verkossa nopeammin mukaan keskusteluun ja osa tarvitsee entistä enemmän rymäyttämistä kuin paikan päällä järjestetyissä Alfoissa. Seurakunnat ovat havainneet, että etätapaamisissa ihmisten keskittymiskyky alkaa laskea noin tunnin kuluttua. Suosittelemmekin tapaamisen pitämistä alle 1 tunnin 15 minuutin mittaisena.
ellauri401.html on line 191: Isän sairastuminen v. 1888 epäonnistuneen rakkokivien poistamisen jälkeen synkensi kodin ilmapiiriä. Ainoastaan silloin naurettiin, kun isä sattui olemaan virkeämmällä tuulella ja luki ääneen jotakin mielikirjaansa, kuten Julius Stinden tai Sigurdin (Alfred Hedenstiernan) humoristisia kertomuksia. Topelius kuului muutenkin Pekan lempikirjailijoiden joukkoon.
ellauri401.html on line 607: Kaliforniassa Ervast oli iloinen, että veljenpoika Eric oli mukana. Eric oli kaikin puolin käytännön ihminen. Nuoret miehet pitivät yhdessä hy-vää huolta Ervastista. Kodinhoito ei kuitenkaan ollut ihan kokonaan nuorukaisten vastuulla, sillä eräs rouva Hovila kävi auttamassa pyykinpesussa "ja muutenkin." Hovila oli palvellut Krishnamurtia, ja hän osasi kertoa noista teosofisista suuruuksista, Annie Besantista, Krishnamurtista ja muista humoristisia kaskuja.
ellauri428.html on line 384: Pelimies Erving suosittaa Stephen Potterin suosittuja ja varsin tervejärkisiä teoxia. Hänen sarjansa humoristisia kirjoja epäreilun edun turvaamisesta alkoi vuonna 1947 Gamesmanshipilla, jonka tarkoituksena oli näyttää kuinka köyhät pelaajat voivat voittaa parempia hienovaraisilla psykologisilla tempuilla. Tämä myi upeasti ja johti sarjaan jatko-osia, jotka kattavat loput elämän osa-alueet. Kirjat sovitettiin elokuviin 1960-luvulla ja televisioon 1970-luvulla.
xxx/ellauri057.html on line 101: Kupiainen kirjoitti salanimillä Kakkonen ja Mikko Naula humoristisia ajanvieteromaaneja ja -kertomuksia. Kupiaisen nimimerkillä Haavi kirjoittamia pakinoita julkaistiin useissa aikakauslehdissä, kuten Kansan Kuvalehdessä ja Taiteen maailmassa. Pakinoissaan Kupiainen ruoti kotimaisen kulttuurin ja kirjallisuuden ilmiöitä ja virtauksia, jolloin ne lähenivät esseetyyliä. Tosin kirjallisuusaiheetkin saattoivat saada hulvattoman käsittelyn, kuten hassuttelu siitä, miten Elämänpuu-nimistä romaania valmisteleva kirjoittaja huomaa nimen muuttuneen painovaiheessa Elämänpuuroksi. Hiihaa. Hirn.
xxx/ellauri127.html on line 142: Me kuljimme päästä päähän ja taas takaisin koko Amerikan tienvieriravintoloitten asteikon, alkaen vaatimattomasta Eat'ista, jossa oli hirvenpää (sisemmässä silmänurkassaan tumma pitkän kyynelen jälki), 'humoristisia postikortteja (myöhempää 'Kurort'-tyyppiä), vieraiden kirjoittamia suosituksia kehyksissä, hengenpelastajia, aurinkolaseja, mainostaiteilijan näkyjä taivaallisista jäätelöannoksista, puolikas suklaakaakkua lasisuojuksen alla ja useita kammottavan kokeneita kärpäsiä risteilemässä kehnolle tiskille valuneessa tahmeassa sokeriliemessä, ja niin edelleen aina siihen kalliiseen paikkaan asti, jossa oli himmennetyt valot, nurinkurisen kehnot pöytä- ja ruokaliinat, tolkuttomat tarjoilijat (vankilalintuja tai opiskelijoita), filminäyttelijättären harmaanruskea selkä, hänen senhetkisen miehensä synkät kulmakarvat ja pjattipukuinen trumpetin varustettu orkesteri.
xxx/ellauri414.html on line 102: Kaarlo Ilmari Kivinen (pakinoitsijanimimerkki Tiitus, 9. syyskuuta 1883 Pornainen – 14. helmikuuta 1940 Helsinki) oli ensimmäisiä huomattavia suomenkielisiä pakinoitsijoita ja teki pitkän uran Helsingin Sanomien pakinoitsijana vuosina 1914–1940. Sanomalehtiuransa ohessa hän myös julkaisi humoristisia romaaneja ja kertomuskokoelmia. Tuskin yhtä hauskoja kuin Juan Batiste Montabuanin el Zorro seikkailu n:o 222 Maveilaistyttö (Kseksesa?):
xxx/ellauri414.html on line 159: Pakinoittensa ohessa Tiitus kirjoitti myös runsaasti humoristisia ja leikillisiä kirjoja, mm. seuraavat: Poliisikoira 1915, Tee työ ja opi pelaamaan 1915, Siitä nousi hirmuinen prosessi 1916, Herra Kenonen. Hänen elämänsä ja mielipiteensä 1917, Sen pitkää, tämän lyhyttä 1918, Ole, sielun’, iloinen 1919, Suu syhyy, parta kutajaa 1919, Mittee mies on pahollaan 1920, Rykimällähän yskä lähtee 1920, Rakkaus on nopeampi Piiroisen pässiäkin 1920, Herra Kenosen harha-askel 1922, Kommunistien kokous Pöllölässä 1922, Herra Kenonen matkailee 1923, Vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia 1926, Kenraali Ponomarevin päiväkirja 1928. Vuonna 1928 Tiitus kokosi tuotantonsa parhaan osan Valituiksi teoksiksi, jotka ilmestyivät viitenä niteenä ja käsittivät noin 2 000 sivua.
21