ellauri030.html on line 268: Parasta vanhan hopeäselän elossa on arvovalta! (Jos sitä on - jos ei ole sori vaan, oma moka, olisit ollut aikaisemmin sepompi.) Esim Samuli Rusko-oja, nilkki perustolvana, joka paistatteli loppupäivät ansiottoman arvonnousun valossa. Vähemmän duunia, enemmän auktoriteettia. atque huius extrema aetas hoc beatior quam media, quod auctoritatis habebat plus, laboris minus; apex est autem senectutis auctoritas. Vanhuus, kun siihen liittyy korkeimmat luottamustehtävät, on niin arvovaltaa täynnä, että se korvaa kaikki nuoruuden nautinnot. Kaikki tottelee sun pelkkää nyökkäystä. Habet senectus, honorata praesertim, tantam auctoritatem, ut ea pluris sit quam omnes adulescentiae voluptates. Non in sententia solum, sed etiam in nutu residet auctoritas.
ellauri158.html on line 778: P. 3. prop. 9. Mens tam quatenus claras et distinctas, quam quatenus confusas habet ideas, conatur in suo esse perseverare indefinita quadam duratione, et huius sui conatus est conscia. [in: P. 3. prop. 12., prop. 13., prop. 58.]
ellauri158.html on line 1186: P. 5. prop. 22. In Deo tamen datur necessario idea, quae huius et illius corporis humani essentiam sub aeternitatis specie exprimit. [in: P. 5. prop. 23.]
ellauri223.html on line 141: Homo mensura est appellatio doctrinae, quam Protagoras prima sententia libri sui de veritate (Ἀλήθεια) scripti exposuit. Primum testimonium huius sententiae apud Platonem invenitur, sed quia enuntiato infinitivo constracta est, oratio recta apud Sextum Empiricum et Diogenem Laertium servata saepe citari solet:
ellauri459.html on line 333: Kerinthos, kerettiläinen, tullessaan kylpyyn, jossa Pyhä Johannes peseytyi, εξηλατο του βαλανειου, hyppäsi kylvystä, sanoo Eusebius (lib. iv. 14); ikään kuin peläten, että hänet löydettäisiin hänen seurastaan. Ambrose päättäessään tarinan Ahabin ja Isebelin pelottavasta lopusta sanoo osuvasti näin: Fuge ergo , sukellus , huiusmodi exitum , sed fugies huiusmodi exitum , si fugeris huiusmodi flagitium : Pakene siis, oi rikas mies, ettei tule sellainen loppu kuin Ahabshunningilla ja Iiskotilla. Sillä hänen syntinsä ovat ulostuneet taivaaseen, ja Jumala on juuri muistanut hänen pahat tekonsa. Ne ovat seuranneet toisiaan paksusti tai niitä on lyöty toinen toisensa päälle, paksusti ja kolminkertaisesti, kuten sanotaan: niitä on ollut ketjutus eli jatkuva sarja. Ne ovat liimautuneet ja juotettu yhteen; tai ne tarttuvat ja ovat liimautuneet taivaaseen. Hänen saastaisuutensa on nostanut pahan löyhkän taivaan pilviin asti, niin kuin Sodoman.
5