Sitten, mulla oli kumppaneita. Ne marssivat huilujen tahdissa, hyvässä järjestyxessä, tasatahtiin, hengitellen kilpiensä yläpuolelta, töyhdöt pystyssä, peizi etukenossa. Heittäydyttiin taisteluihin huutaen kovaa ja korkealta kuin kotkat. Sota oli riemukasta kuin kekkerit. 300 hemmoa koko Aasiaa vastaan.
ellauri043.html on line 6844: Mun 64 hirvensarvea on onttoja kuin huilut.
ellauri045.html on line 436: Sinä olet samanlainen kuin muutkin miehet, mirri oivaltaa. And how! Nyt on kaikki päin helvettiä. Vitun Hande ruutuvihkoineen. Perskatin Peter Pan huiluineen. Haluan savukkeen jne.
ellauri047.html on line 877: Adolf Hitler piti työhuoneensa seinällä Fredrik Suuren muotokuvaa. Frizun pazas piilotettiin sukupolven ajaxi DDR:ssä. Aika paljon mittavampi pikkumies kuin nää 2 muuta saku sammakko neroa, Jöötti ja Aatu. Frizu osas oikeasti soittaa hyvin huilua. Sen runot oli kyllä aika kehnoja, ainaskin mailapojan Moses Mendelsohnin mielestä. Goethe ja Aadolf oli maalareina pelkkiä onnettomia epäonnistuneita tuhertajia.
ellauri049.html on line 667: Ne murmure point d'eau que ne verse ma flûte murmelt kein Wasser, das nicht meine Flöte träuft ei mutissut vettä paizi mun huilun kaatamaa
ellauri050.html on line 870: Ritva myös kirjoitti, muisteli menneitä ja edesmenneitä ja purki omia tuntemuksiaan tekstiin. Hän katseli valokuvia ja kuunteli huilunsoittajatyttärensä musisointia. Ja itki.
ellauri052.html on line 891: Taikahuilua pitäs nyt kuunnella ja E.T.A. Hoffmannia lukea. Ainaskin sitä kuuluisaa pähkinänsärkijää. Tschaikovskikin oli homo. Hoffmann 1776-1822 kuoli syfilixeen 46-vuotiaana. Pilapiirtäjä joka kirjotti ensimmäisen dekkarin nimeltä Fräulein Scuderi.
ellauri061.html on line 184: Hauskat nimet on Paavo C. kexinyt. Ei siis kvitteni, kodikas, takamus, huilu (no joo), turpa ja nälkiintynyt, vaan tollaset. (Tai hmm, onhan kirso kirsu). Sellasta dynaamista vastaavuutta, kutkuttavat samaa nauruhermoa. Eteenpäin lukemattakin arvaa että Pääkkö on pomo, Pulma eli Perse on metka hassuttelija, Puutiainen puiseva, Huilu joku piipunrassi, Kirso ja Hotka vulgäärejä, Hotka ahmatti. Hassun hauskaa on varmaan luvassa! Mitäs arvostelijat sanovat?
ellauri061.html on line 259: Nyzitten palaa näyttämölle Ateenan herrasväet. (Mekot on vaihdettu karviaismarjapensaassa aika vauhdilla.) Karhuntappaminen on näistä vekkuleista hauskaa hälinää. Voi vittu. En ole ihan seurannut, mutta nähtävästi Dimitri nyt styylaakin Helenaa ja Oleanteri ja Hernia myös on sovussa. Loppu hyvä kaikki hyvin, niinkuin komeljassa ainakin. Paragon/paramour pila kääntyy huiluharppu/huuliharppu sanaleikixi. Taas tollasta dynaamista käännöstä. Yx puujalkavizi korvautuu toisella puujalalla.
ellauri063.html on line 306: Naantalin Musiikkijuhlat 2020 on peruttu - Tapahtuma siirtyy vuodelle 2021. Nyyh, sanoo Jaska hypistellen huiluaan. Anista tiukkaan penaaliin.
ellauri064.html on line 163: Bringem down -niminen lostprophetsin kappale on pimeä dystooppinen testosteroninen väkivaltahuutohevimusavideo. Semmosestako Jake pitää? Mitä äiti sanoo? Paniko äiti Jaken harjottelemaan pianoläxyjä? Vai soittiko se huilua? Suu olis sillä siihen sopiva. Imi ressu imi saxofonia.
ellauri066.html on line 55: Kivennavalla daamit Keke ja Kati majoitettiin pihalle. Aamiaisen toi Paavolainen pukeutuneena hiljaisexi palvelijaxi vain pyyheliina suojanaan. Vinttikamariin oli rakennettu vanhoista verhoista itämainen teltta, jonka kahdenpuolen oli salin palmuista katkaistut lehdet. Lasse oli pyylevä bagdadilainen kauppias. Jylhän Ykälle pantiin musta vanne ja uumille värikäs pöytäliina. Pienet viixet ylähuulessa se näytti toreadorilta. Paavolainen oli pieni fauni puna-vihreissä sukkahousuissa pienet sarventyngät päässä. Ilmari Pimiä oli eunukki. Hänellä oli sen sijaan käyrä miekka, keihäs ja kilpi. Spriilamppuja ja suizukepilviä, seinäverhoissa osanottajien runoja, jotka he ize lausuivat. Jylhä esitti toreadoria. Paavolainen pani huimia hyppyjä ja säesti huilulla. Papittaren tanssin aikan paloi vaan yxi kynttilä, loppupeleissä sammutettiin sekin. Lopuxi kääriydyttiin vällyihin ja lähdettiin rekiretkelle. Paavolainen olisi halunnut olla miespääosassa, mutta Kati kannusti Ykää. Oli ilmeistä että nuoret runottaret eivät ollet immuuneja Jylhän munalle. Kekekin aivan sähköistyi Ykän silmistä, ne olivat kuin hindun silmät.
ellauri069.html on line 385: Sitäpaizi Laiskiainen kokoa ajan "melkein" selvittää valtavan bisnessalaliiton, joka joteskin liittyy öljypohjaiseen synteettiseen plastikkiin, joka on koko sodan syy ja seuraus. No eihän tässä ole mitään salaperäistä, näinhän se suurin piirtein nimenomaan on. Kazo vaikka Bushin poikien myöhempiä öljytouhuiluja Keski-Aasiassa, jonka seurauxena muslimit on vihaisia kuin ampiaiset, taikka öljynpolton aikaansaamasta ilmastoähkystä, joka tappaa tai mikromuovittaa kaikki muut elukat paizi nää termiittiapinat ize (no nekin kyllä lopulta mutta aikasytytyxellä).
ellauri071.html on line 241: Nyt Pynchon muistelee Gottfriedin housuissa. Isi lateli vain käskyjä, äiti oli dundeellinen ihminen. Koskaan he eivät oikeasti jutelleet keskenään. Tompan suhde Isi-Tomppaan on hyvin suspekti: nerokas Kuolema (h.k.) on pannut isän ja pojan näyttämään toistensa silmissä kauniilta niinkuin Elämä (HK) on tehnyt miehelle ja naiselle... Hiivatti kun ei tästä sateenkaaritouhuilusta tule loppua. Vielä 50 sivua...
ellauri082.html on line 197: Helmi pelasi pienenä Walt Disneyn peliä Ötökän elämää. Sen alussa oli muurahainen joka ketkui oudosti ja vinkkasi perheen pienimpiä mukaan Disneyn "Viihteeseen". Siitä tuli mieleen Whiten kirjan The Once and Future King murkkupesäepisodi, joka kauhisti ja nauratti armeijassa ollessa. Siinä sain taas vahvistusrokotuxen kaikenlaista tiimitouhuilua vastaan.
ellauri083.html on line 593: Ja kaikki kansa seurasi häntä, ja kansa soitti huiluilla ja ratkesi niin suureen riemuun, että maa oli haljeta heidän huudostansa.
ellauri105.html on line 416: Kai se sitten on jotain aikailua, palloilua, haahuilua,

ellauri115.html on line 273: Hösöjä olivat myös telkkarisarjan Los Serranos vessaharjaa heiluttavine perheenisineen. Vuoristolainen hösö oli myös Montaigne ja Rousseau toinen samanlainen vaikka sen nimi tarkoittaa punapäätä kuten Russell. Rousseaun haahuilut on sen mielestä aivan eri asia kuin Montaignen esseet. Montaigne kirjoitti näät loputtomasti izestään sukulaisten iloxi. Rousseau kirjoitti loputtomasti izestään omaxi iloxeen. Big fat hairy deal. Narsisti mikä narsisti.
ellauri115.html on line 711: Kun nyt on päätelty aistiesineiden havainnosta ja mun sisäisestä tietoisuudedsta, joka johtaa mut päätellä syistä ja synnyistä syvistä diginatiivijärjellä päätotuudet jotka on mulle ihan need to know tietoa, mun täytyy nyt eziä sellasia käyttäytymisperiaatteita kuin niistä voi vetää, ja sellissiä sääntöjä jotka mun täytyy asettaa oppaaxeni tämän maailman kohtaloni täyttämisexi, mitkä oli mun money makerin meisinki. Käytän yhä samaa mefodia, en johda näitä sääntöjä korkekoulufilosofiasta, vaan löydän ne mun syömmin syvyyxistä, mihin ne on kirjoitettu tulipunaisilla kirjaimilla mitä mikään ei voi kumittaa. Mun tarvii vaan konsultoida izeäni sen suhteen mitä mä haluun tehä; se mikä musta tuntuu oikealta on oikein, mikä mun mielestä on väärin on väärin; omatunto on paras kasvomuisti; ja se on vaan kun tinkaamme omastatunnosta kun meillä on tarve sofistikoituihin argumentteihin. Meidän eka velvollisuus on mua izeäni kohtaan; kuitenkin miten usein toisen äänet kertoo että kun me haetaan omaa hyvää toisten kustannuxella me tehdään pahaa? Me luullaan seuraavamme luonnon opasteita, ja me vastustetaan sitä; me kuunnellaan mitä se sanoo meidän aisteille, ja me haistatetaan huilu sillä mitä se sanoo meidän sydämmelle; aktiiviolento tottelee, passiivi komentaa. Omatunto on sielun puheääni, passiohedelmät on ruumiin ääntelyä. Onko kumma että nää äänet usein kiistelevät kuin Aku Ankan korviin kuiskuttelevat kaxi pikku avataria? Ja kumpaahan meidän olis kuultava? Saat 2 arvausta. Liian usein järki pettää meitä; meillä on erinomainen syy epäillä sitä [jos se nimittäin sattuu olemaan aika heikko]; mutta superego ei koskaan petä meitä; se on miehen ainut tosi opaste; se on sielulle mitä vaisto on ruumiille, [Alahuomio: Moderni filosofia, joka myöntää vaan mitä se voi ymmärtää, varoo myöntämästä tätä hämärää kykyä jota sanotaan vaistoxi joka näyttää opastavan muita elukoita kuin tikanpoikaa puuhun ilman hankittua kokemusta. [No on se meilläkin, lue vaikka Paul et Virginie, tai jos et jaxa kazo sitten leffa Blue Lagoon.] Vaisto, joittenkin meidän viisaiden viisaustieteilijöiden mielestä, on vaan salainen ajattelutottumus, joka on hankittu ajattelemalla; ja siitä miten ne tän kehityxen selittää voisi päätellä että lapset miettii enemmän kuin isot ihmiset: tää on outo paradoxi jota pitäis tutkia. Mut ei mennä tähän nyt, vaikka mun pitää kysyä mikä nimii pitää antaa sille innolle jolla mun koira jahtaa myyriä jota se ei edes syö, tai kärsivällisyydelle jolla se joskus kazoo niitä tuntikausia ja taitoa millä se nappaa ne, heittää ne jonkun matkan päähän kolosta kun ne tulee esille, ja sit tappaa ne ja jättää ne lojumaan. Kuitenkaan kukaan ei opettanut sille tätä urheilulajia, eikä kukaan edes kertonut sille että on sellaisia otuxia kuin myyriä. Taas kysyn, ja tää on tärkeämpi kysymys, mix kun mä uhkailin tätä koiraa ekan kerran, mixe heittäytyi maahan tassut ristissä kuin armonanoja .....ihankuin laskelmoidusti muhun vedoten, asento jonka se olis ottanut, jos mä olisin pitänyt pintani ja jatkanut sen mätkimistä siinä asennossa? Mitä hä! Oliko mun koira, tuskin pentu, omaxunut moraali-ideoita? Tiesikö jo armon ja avokämmenen merkityxen? Millä hankitulla tiedolla se yritti hillitä mun vihaa heittäytymällä mun armoille? [Nojaa, tää vaan osottaa että sellainen käytös on luontaisesti koiramaista.] Jokainen koira maailmassa menettelee melkein samalla tavall samoissa olosuhteissa, enkä mä väitä mitään mitä jokainen ei voi ize kokeilla, hankkia vaan koiran ja jonkun astalon. Voisko filosooferit, jotka niin ivallisestri hylkää vaiston, ystävällisesti selittää tän vaan aistimusten leikkinä ja kokemuxen jonka ne olettaa että me ollaan hankittu? Antaa niiden antaa selitys joka kelpaa joka tolkun äijälle; siinä tapauxessa mulla ei ole enempää sanottavaa, enkä sanokaan enempää vaistosta.] Se joka tottelee omaatuntoa noudattaa luontoa eikä sen tarvi pelätä menevänsä harhaan. Tää on hyvinkin tärkeä asia, jatkoi mun hyväntekijä, nähdessään että mä meinasin keskeyttää sen; anna mun pysähtyä hetkexi selittämään tää paremmin, se sanoi kovempaa ja kiireemmin.
ellauri151.html on line 1165: P.S. Edouard Tissières meni naimisiin Julietten kanssa loppupeleissä. Niillä touhuilu sujui ihan kivasti ja lapsiakin tuli aika liuta. Tissières oli varakas ja sillä oli upee talo Provencessa. Alissalle tuli jostain mieleen Armida, se Tasson saraseeniprinsessa jota kaikki krusifixit jahtasivat kyrpä pystyssä. Mixihän? Kai sekin olis halunnut olla domina, muttei Don Jahve antanut.
ellauri152.html on line 44: ἁδὺ δέ μοι μέλισμα, καὶ ἢν σύριγγι μελίσδω, on makee mun hoilat ja pan huilul piipate,
ellauri152.html on line 45: κἢν αὐλῷ λαλέω, κἢν δώνακι, κἢν πλαγιαύλῳ. ja imut nokkhuilu ja puhku ruovo, poikhuilu nuol.
ellauri152.html on line 92: Louÿs' close friend Claude Debussy in 1897 musically set three of the poems—La flûte de Pan, La chevelure and Le tombeau des Naïades—as songs for feminine voice and piano. Pan huiluu pyllyyn. The book was accidentally translated to Polish twice, in 1920 by Leopold Staff and in 2010 by Ruben Stiller.
ellauri152.html on line 250: Hiän riisuu sinisen hunnun olkapäiltä, mutta painaa hävyn päälle viimeistä läpikuultavaa verhoa. Nuoret miehet pyytelevät: Se heittää päätä taaxepäin. Pelkkien huilujen puupattaessa se ottaa sitä pois eka vähäsen, ja sitte kokonaan, tehden tanssiliikkeitä...
ellauri152.html on line 276: Paimenet on varmaan vähän niinkö merimiehiä, ne viettää pitkät ajat keskenään kuin matruusit tukkihöyryllä, eikä niillä ole paljon muuta tekemistä kuin hoitaa lampaita ja imutella huiluja. Noi paimentytöt on takuulla enimmäxeen savuverhoa.
ellauri152.html on line 317: BATTOS Kuolema korjaa vielä karjasi, Aigon, kun tavoittelet kaiken maailman olumpiamitaleja ja annat ruokohuilun homehtua naulassaan!
ellauri152.html on line 319: KORYDON Ei sinne päinkään, Battos. Kazos sen hän antoi mulle ennen lähtöään. En muuten ole yhtään hullumpi huilunvarressa, osaan yhtä sun toista. Glauken ja Pyr1wrhoxen hitit ja tänkin, tiezä: "Ihana on Zakynthoxen kaupunki... ja Lakinian pyhä temppeli..." Siellä Aigon söi yxinään 80 uhrikakkua. Ja siellä se sen häränkin kantoi laitumelta suoraan Amaryllixen eteen, sorkista kiinni vaan ja selkään. Voi miten naiset kiljuivat ja paimen senkun painoi sonnia ja nauroi! LOL! Hahaha!
ellauri152.html on line 380: Nec te paeniteat calamo trivisse labellum: Ethän masennu jos mun huilu raapaisee sun pikku huulia:
ellauri156.html on line 277: Uriah Heep sai nimensä samannimisestä saiturista, joka esiintyy Charles Dickensin teoxessa David Copperfield. Mulla on se, Seija luki sen ja on siitä lähin ahdistellut mua lukemaan sen myös. Eipä ole napannut. Siinä oli sellai huilisti, joka nosti polvea soittaessaan poikkihuilua jotensakin rivosti.
ellauri160.html on line 732: Laulua ja huilutusta tuoksi.
ellauri188.html on line 176: Mei Mei (tai Meilin) asuu Torontossa Kanadassa kiinalaislähtöisen perheen ainoana lapsena. Tyttö on niin sanottu helppo lapsi: saa koulussa pelkkiä kymppiä, soittaa huilua ja auttelee koulun jälkeen vanhempiaan temppelillä.
ellauri221.html on line 209: - Olkaa hyvä ja sanokaa, miksi pojat ovat parempia? - Tietysti ovat parempia. Meillä on Kannel. Tiedättekö millainen muusikko hän on? Te ette ole edes kuulleet miten hän soittaa huilua! - Kyllä olemme. Mutta meilläpä monet tytöt soittavat. - Mutta meillä on vielä Väriputki. Kunpa näkisitte mitä muotokuvia hän maalaa!
ellauri221.html on line 229: Kannel puhalteli huiluaan ja pojat esittivät Kukkaterhon kirjoittaman laulun heinäsirkasta:
ellauri257.html on line 95: Muuten, elokuvassa ei ole valtavaa kohtaa piikkipiikkien terävistä latvoista - kasakat matkustavat kotimaansa halki hiljaisuudessa Igor Kornelyukin sydämellisen musiikin tahtiin. Toisessa tapauksessa tällainen slavofilismi olisi voinut vääntyä, mutta tässä se osoittautuu luonnolliseksi ja välttämättömäksi osaksi koko audiovisuaalista toimintaa. Ilman häntä ei ole mitään keinoa, eikä hän ole mitään ilman tätä kuvaa. Katso itse: ruudulla on veristä sotkua 70-luvun julmimpien Hongkongin toimintaelokuvien hengessä, vain slaavilaisluonnolle vieraan kungfun sijaan on ortodoksinen hopak. Katkaistut kädet putoavat, päät pyörivät, joku lävistettiin viidellä keihällä kerralla, joku sytytettiin tervalla, "Pisarenko ja toinen Pisarenko ja kolmas Pisarenko" on jo tapettu. Tässä tulee pannun huilu, ja Sergei Bezrukovin näytön ulkopuolinen ääni loi juhlallisesti rivejä mittaamattomasta suuruudesta - vittu! - venäläinen henki - shmyak! Ja kuten viimeinen välimerkki, kasakkaviihde lasketaan huonon armon päähän.
ellauri267.html on line 486: Muurahainen. [ Jalkojen teko. ] Miksi, rouva, voin tehdä yhtä paljon kuin kuka tahansa mies, kauniin naisen palveluksessa. Osaan soittaa huilua ja laulaa; Voin kantaa sateenvarjoasi ja tuulettaa rouvaasi ja viilentää sinua, kun olet liian kuuma; on hyvä, mikään palvelus ei päivällä eikä yöllä tule epäonnistumaan minulle; ja sitä paitsi olen niin nopea huolissani, että sinun tarvitsee vain silmäillä minulle milloin tahansa saadaksesi minut ymmärtämään velvollisuuteni. [ Hän vilkuttaa hänelle. ]-Hienoa, hän on jo vihjannut silmäniskua. [Syrjään.]
ellauri267.html on line 516: Hän on siedettävä, ja minä olen köyhä muukalainen, kaukana paremmista ystävistä ja ruumiillisessa välttämättömyydessä. Nyt minulla on outo kiusaus kokeilla, mitkä muut naiset kuuluvat tähän perheeseen: en ole kaukana naisten asunnosta, olen varma; ja jos nämä linnut ovat etäällä, tässä ne nauravat yhdessä. [ vetää esiin "huilunsa". ] Jos näillä pyhillä markkinoilla on monenlaista maurien lihaa, olisi hulluutta jakaa kaikki rahani ensimmäisellä kaupalla. [ Hän pelaa huilulla. Ritilä avautuu ja Morayma, Muftin tytär, ilmestyy siihen. ]—Ai, siellä on ilmestys! Tämä on muftin arvoinen suupala; tämä on nautintopala salassa; Tämä on hänen Alkoraaninsa mysteeri, joka on jätettävä mautonta profaanin tiedosta; tämä on hänen lomahartautensa. – Katso, hänkin viittoi.
ellauri267.html on line 1101: [Hän ottaa "huilunsa" esiin ja "soittaa" niin kovaa kuin mahdollista, ja nainen jatkaa itkemistä.
ellauri277.html on line 97: Kun työskentelet, olet huilu, jonka sydämen kautta tunteiden kuiskaukset muuttuvat musiikiksi.

ellauri288.html on line 680: Runoilijalla pitää olla mielessä lukijoiden orgaani eikä omansa. Ne Goethen teoxet jotka olen tänään lukenut (Epistolat, Epigrammit, Quattro Stagioni) eivät ole olleet omiaan herättämään kiintymystä häneen. Ällö narsistihan jöötti onkin. Kaveri on omahyväinen ja izerakas. Hävitköön maailma kuha saan hyväellä puolen jalan huiluani. Hyvää yötä!
ellauri322.html on line 308: MARIA OF MOULINSART ESIINTYY KAHDESTI STERNESSÄ. Tristram Shandyn loppupuolella hän soittaa vesperiä huilulla ja pitää seuraa lemmikkivuohen kanssa. Tapaamme hänet uudelleen elokuvassa Sentimentaalinen matka, koska Yorick ei voi vastustaa "impulssia" mennä etsimään häntä. Hän vaeltaa edelleen Ranskan maaseudulla huilu kädessä, mutta hänen vuohensa on korvattu pienellä koiralla nimeltä Sylvio. Molemmissa kohtauksissa hän on kaunis; toisessa, "pelottavan maallinen".
ellauri322.html on line 312: Tämä suloinen nuori tyttö istuu pehmeässä maalaisympäristössä pidellen huiluaan ja hänen pieni koiransa jalkojensa juuressa katselee häntä uskollisesti. Tämän pitäisi olla iloinen, terveellinen maalaismaisema, mutta tämän lempeän hahmon asento viittaa suruun: hän istuu ruohikoisella rannalla kyynärpää ristissä polvensa päällä, pää lepää kädellään, kun hän katsoo unenomaisesti eteenpäin näkemättä mitään idyllisyydestään saati ympäristöst. Ehkä syksyiset sävyt ja kerääntyvät pilvet antavat lisäviivettä synkkyydestä: kesän hyvät päivät ja kirkas taivas ovat ohi. Kuinka loistavasti taiteilija osaa maalata tunnelman kuvaan.
ellauri323.html on line 259: joka vuodatti käärmeennahkaa kohteliaisuuden historiassa, johon ei ole "huilun ääni,
ellauri335.html on line 335: Sekä kirjoissa että elokuvasovituksissa Vareksen työskentely on usein kännistä haahuilua. Mäen omien teosten lisäksi Vareksen maailmaa kuvataan kirjoissa Vareksen Turku ja Vareksen vaeltava viisaus. Ne on kirjoittanut Martti Haavio. Tässä edustava näyte:
ellauri340.html on line 260: Muita kansainvälisiä sopimuksia, jotka eivät yleensä ole "oikeudellisesti sitovia". Asiakirjat sitovat sopijapuolia vastapuolen mielestä jotenkin poliittisesti silloin, kun nämä ovat aktiivisesti osallistuneet niiden laadintaan. Niille voi kyllä käytännössä niillekin haistattaa huilua. Inter arma silent leges, you know.
ellauri343.html on line 202: Herra Gitler tuhosi koko Euroopan ja sota päättyi Berliiniin. Suomalaisten pitäisi pystyttää Stalinin muistomerkit jokaiseen kaupunkiin ja kylään ja kiittää häntä siitä, ettei heidän fasistisia pedujaan päästetty hukkaan, ja Suomea ei liitetty Leningradin alueeseen. Miksi siis imeä varsovan puolalaisilta nahkahuiluja, hohlopidorskaja narttu 🤣 🤣 🤣?
ellauri345.html on line 484: Ottilie ilmestyy tälle sfäärille; tämän verhon täytyy olla hänen kauneutensa päällä. Tunteiden kyyneleille, joissa visio peittyy, ovat samalla itse kauneuden verho, mutta tunteet ovat vain sovinnon ilmettä. Ja kuinka tarkasti se petollinen harmonia ystävien huilunsoitossa on epävakaa ja koskettava. Hänen maailmansa on musiikin hylkäämä. Kuinka illuusio, johon tunne liittyy, voi tulla niin voimakkaaksi vain niissä, joita musiikki ei Goethen tavoin ole koskettanut syvästi alusta alkaen ja ovat immuuneja elävän kauneuden väkivallalle.
ellauri360.html on line 42: Viime vuonna Marienbadissa (leffa) oli hervotonta haahuilua. Onkohan Robbe Grilletin toinen suorite, romsku Labyrintti samaa kaliiperia?
ellauri360.html on line 48: Joo, kyllä tää kirja näyttää olevan samaa haahuilua taas. Pidin kyllä Alainin saatesanoista: Älä liitä tähän jorinaan suurempia merkityxiä kuin omaan elämääsi tai kuolemaasi. Luettuani kirjasta 127/150 osaa huomaan pitäväni tästä. Tää on hyvä ohjelma, täst mie pien. Jeg liker grillet fisk.
ellauri362.html on line 63: Alethea alkaa oppia italialaiselta maestrolta yhtä ja toista Lettyn pettymykseksi, joka uskoo, että hänen sisarensa menee liian pitkälle musiikillisten kiinnostuksen kohteidensa kanssa. Myöhemmin Camilla nappaa Alethean muusikoiden joukosta ballissa pojaksi pukeutuneena ja soittamassa poskihuilua. Wyttonin avulla he voivat välttää skandaalin lähettämällä Alethean hiljaa kotiin vaunuissa.
ellauri369.html on line 41: Tässä numerossa esitellään erilaisia kuuluisia miehiä. Tiedän hyvin, Atticus, että monet tulevat pitämään kirjoitustapaani kevyenä ja suurmiesten arvoa vastaamattomana, kun he joutuvat esityksestäni lukemaan. kuka esimerkiksi oli Epaminondaan musiikinopettajia, tai saavat nähdä hänen muiden kykyjensä ohella olleen mainio tanssija ja soittaneen taidokkaasti poikkihuilua. Tätä mieltä tulevat kuitenkin olemaan etupiässä sellaiset, jotka eivät tunne kreikkalaista kirjallisuutta eivätkä siksi pidä oikeana mitään muuta kuin mikä on heidän omien tapojensa mukaista. Jos nämä oppisivat ymmärtämään, että kaikkialla ei pidetä samoja asioita sopivina tai sopimattomina vaan kaikkea arvostellaan peräkylän tottunusten mukaan, he eivät ihmettele että minä kertoessani kreikkalaisten saavatuksista olen ottanut huomioon heidän tapansa sellaisinaan.
ellauri374.html on line 111: Niinpä hänet luovutettiin kiduttajille, jotta nämä repisivät hänen kylkiään rautapiikeillä. Sitten hänen jalkoihinsa pantiin rautaiset sandaalit, joiden pohjista sojottivat terävät naulat, ja hänet pakotettiin kävelemään. Hartaus täytti marttyyrin sielun, kun hän näki jaloistaan vuotavat verivirrat. Tuntui ize asiassa aika vängältä. Maximianus sanoi hänelle pilkaten: ”Huomenna kun suuri jumalatar lähtee temppelistään, soita huiluasi, Sozon, niin vannon sinulle, että hän vapauttaa sinut kaikesta vastuusta ja rangaistuksesta.” Marttyyri vastasi: ”Sinä sanot, mitä neuvonantajasi ilkeä paha henki suuhusi panee, ja pidät minua pilkkanasi. Minä soitin paimenhuiluani lampaitani paimentaessani, mutta nyt soitan vain Herralleni ja laulan uutta virttä julistaen pelastuksen ilosanomaa kaikille. Sinun jumalattaresi ei kuuntele soittoani, vaan seisoo paikalleen jähmettyneenä kuin sieluton ja tunteeton (ja kädetön haha) aasialainen.”
ellauri386.html on line 542: Skovoroda syntyi Ukrainan pienviljelijäperheeseen Tšornukin kylässä Lubnyin rykmentissä, kasakkahetmanaatissa. Vuonna 1708 kasakkahetmanaatin alue liitettiin Kiovan kuvernöörikuntaan, vaikka kasakoita ei suorastaan likvidoitu, Venäjän valtakunta (nykyinen Poltavan alue, Ukraina), vuonna 1722. Hänen äitinsä Pelageja Stepanovna Shang-Giray oli suoraan sukua Şahin Giraylle ja hänellä oli osittainen Krimin tataarin syntyperä. Hän oli opiskelija Kyiv-Mohyla-akatemiassa (1734–1741, 1744–1745, 1751–1753), mutta ei valmistunut. Vuonna 1741 hänet vietiin 19-vuotiaana setänsä Ignati Poltavtsevin johdosta Kiovasta laulamaan keisarilliseen kuoroon Moskovaan ja Pietariin ja palasi Kiovaan vuonna 1744. Vuodesta 1759 vuoteen 1769 hän opetti keskeytyksin sellaisia aineita kuin runoutta, syntaksia, kreikkaa ja etiikkaa Kharkov Collegiumissa (kutsutaan myös ukrainalaisemmin Kharkiv Collegiumiksi). Hyökkäyksen jälkeen hänen semantiikan kurssilleen vuonna 1769 hän päätti luopua opettamisesta ja tyytyi säveltämään virsiä. Häntä kuvailtiin taitavaksi soittajaksi huilussa, torbanissa ja kobzassa.
ellauri398.html on line 442: Lemekejä on minun raamatussani kokonaista 2. 1. Metusaelin poika ja Kainin jälkeläinen (1Mo 4:17, 18). Lemek oli Aadamin aikalainen. Hänellä oli yhtaikaa kaksi vaimoa, Ada ja Sillaa, joten hän on ensimmäinen Raamatussa mainittu moniavioinen (1Mo 4:19). Adan kautta hän sai kaksi poikaa: Jabalin, ”niiden kantaisän, jotka asuvat teltoissa ja joilla on karjaa”, ja Jubalin, ”kaikkien niiden kantaisän, jotka soittavat harppua ja huilua” (1Mo 4:20, 21). Sillaa synnytti Lemekille Tubal-Kainin, ”kaikenlaisten kuparisten ja rautaisten työkalujen takojan”, sekä Naema-nimisen tyttären (1Mo 4:22). Runo, jonka Lemek sepitti vaimoilleen (1Mo 4: 23, 24), kuvastaa tuon ajan väkivaltaista ilmapiiriä. Lemekin runo kuului: ”Kuulkaa minun ääntäni, te Lemekin vaimot, ottakaa korviinne mitä sanon: Olen tappanut miehen haavastani, niin, nuoren miehen mustelmastani. Jos Kain pitää kostaa seitsenkertaisesti, niin Lemek seitsemänkymmentäseitsemänkertaisesti.” Lemek esitti tämän ilmeisesti puolustaakseen itseään ja selitti, ettei hän ollut Kainin tavoin syyllistynyt harkittuun murhaan. Lemek väitti, että hän oli itsepuolustukseksi tappanut miehen, joka oli lyönyt ja haavoittanut häntä. Hän anoi siksi runossaan, ettei kukaan niistä, jotka haluaisivat kostaa hänelle sen vuoksi, että hän surmasi kimppuunsa käyneen miehen, rankaisisi häntä. Yksikään Kainin jälkeläisistä, joihin kuuluivat Lemek ja hänestä polveutuneet, ei nähtävästi säilynyt elossa vedenpaisumuksessa. 2. Setin jälkeläinen; Metusalahin poika ja Nooan isä (1Mo 5:25, 28, 29; 1Ai 1:1–4). Myös tämä Lemek oli Aadamin aikalainen. Lemek uskoi Jumalaan, ja annettuaan pojalleen nimen Nooa (merk. luult. ’lepo, lohdutus’) hän lausui seuraavat sanat: ”Tämä tuo meille lohdutusta työhömme ja kättemme vaivaan, joka johtuu Jehovan kiroamasta maasta.” (1Mo 5:29.) Nämä sanat täyttyivät, kun maalle langetettu kirous poistettiin Nooan elinaikana (1Mo 8:21). Lemekillä oli muitakin poikia sekä tyttäriä. Hän eli 777 vuotta, joten hän kuoli noin viisi vuotta ennen vedenpaisumusta. (1Mo 5:30, 31.) Hänen nimensä mainitaan Jeesuksen Kristuksen sukuluettelossa Luukkaan 3:36:ssa.
ellauri405.html on line 280: Toinen asia, jonka huomasin nopeasti, on, että useimmat Moskovassa asuvat ihmiset ovat täällä tiettyä "tehtävää". Maakuntavenäläisiä on paljon, jotka haluavat todistaa itsensä opiskelemalla huippuyliopistoissa, hakemalla uravaihtoehtoja ja keräämällä kontaktiverkostoa muiden venäläisten ja Moskovassa asuvien ulkomaalaisten kesken. Alkuperäiset moskovilaiset ovat myös erittäin nopeita tarkkailemaan ja arvioimaan ihmisiä heidän (oletetun) varallisuuden ja asemansa perusteella - itse asiassa ei koskaan voi tietää, kuinka paljon ihmiset tienaavat täällä, koska tärkeintä on antaa vaikutelman onnistumisesta. Venäjän kielessä on kaksi nimenomaista sanaa tällaiselle käytökselle (выпендриваться / понтоваться), jotka kääntäisin löyhästi "kehuiluksi" tai "keleilyksi" hieman keinotekoisella tavalla.
ellauri408.html on line 115: Hiänen kaunis rintansa, kuin aalto, joka rantautuu, tuskin ensimmäistä kertaa soutaa ja huopaa; hiänen käsivartensa, kuin valkoinen lilja riippuvalla järvellä, lähestyy hitaasti ojennettua sukunuijaa ilman pelkoa. Hiänen tuoksahtava alkusuunsa aukeaa, lähtee kuksimaan kuin aamunkoiton suosima nuori ruusu. Mitä suloisimmat äänet olisivat armo yhdessä; Ja lyyra huilulle viritettynä sen metsän uumenissa, ja lintu, joka valittaa kuin viimeistä päivää, ja meri, kun sen aallot tuovat rantaan juhlakalun uneksivan matkailijan jalkovälissä. ja tuulahdus, joka soittaa "kylä lähtee" kiristyneillä kelloilla.Tai saa ruovot voihkimaan kun vedet vuotavat: ”Koska olet kaunis, olet epäilemättä hyvä." "Tekeex kutaa? Oonxmä paras?" Hyvä fiiwis antaa kullinnupille ikuisen kauneuden, kun se astuu sisään. Kassit jäävät ulkopuolelle.
ellauri408.html on line 482: Eheu fugaces, postume, postume, labuntur anni! Anni finaalissa. Elämäni pisarat putoilevat iäisyyden ahmaisevaan kuiluun. Ken tarttuu huiluuni postuumisti, minne vie sen? Sas se! Uhriutumisen uskonto lataa arvoa ihmisen matkakorttiin. Lapsettomuus tekee apinoista erityisen ilkeitä. Luennoin tänään stoalaisesta koulukunnasta tuntien todellista vastenmielisyyttä useimpia kuulijoitani kohtaan. Ihmiskunta tarvizee hartausmenoja. Mihin muka? Hartausmenot ovat hanurista. Heput pitävät Jee-suxesta kerze antaa ilmaisexi. Aina se tit for tatin voittaa. Toisesta suupielestä veli Unelias soimaa kansanvaltama, joka suosii keskinkertaisuuxia. Veli ei honaa että sellainenhan se on juuri ize.
ellauri409.html on line 450: Appearance and Reality (1893; second edition 1897) is a book by the English philosopher Francis Herbert Bradley, in which the author, influenced by Georg Wilhelm Friedrich Hegel, argues that most things are appearances and attempts to describe the reality these appearances misrepresent, which Bradley calls the Absolute. It is the main statement of Bradley´s metaphysics and is considered his most important book.The work was an early influence on Bertrand Russell, who, however, later rejected Bradley´s views. In 1894, the book was reviewed by J. M. E. McTaggart, the apologist of "haecceitas" (tämyys). Kun Seppo Kiviseltä jäi McTaggart väitöskirja kesken, Seppo sortui haahuiluun.
ellauri420.html on line 529: Neljännen Pausaniaksen kertoman tarinan mukaan, Atys oli Fryygian kuninkaan Calauksen poika, eikä luonteeltaan kyennyt levittämään rotuaan. Kun hän oli kasvanut, hän meni Lydiaan, jossa hän esitteli Cybelen palvonnan. Kiitollinen jumalatar keksi hänelle sellaisen kiintymyksen, että Zeus vihassaan sitä kohtaan lähetti Lydiaan villisian, joka tappoi monia asukkaista, ja heidän joukossaan myös Atyn. Atysin uskottiin haudatun Pessinukseen Agdistis-vuoren alle. Häntä palvottiin Cybelen temppeleissä tämän jumalattaren kanssa. Taideteoksissa hänet esitetään paimenena, jolla on huilu ja sauva (LOL). Hänen palvontansa näyttää tulleen Kreikkaan suhteellisen myöhään. Böttigerin nerokas näkemys on, että Atysin myytti edustaa luonnon keskinkertaista luonnetta, miehen ja naisen, keskittyneenä yhteen. Wauzi wau.
ellauri428.html on line 229: Kirjallisuudella lienee arvoa, ainakin se on täynnä arvoja. LOL. Janin texti on kummallista juupas eipäs sinne tänne enemp vähemp haahuilua. Tarvittaisiin Esa Saarista taas sanomaan hetkinen hetkinen premissoidaan tilanne.
ellauri429.html on line 568: oli huilumainen ja se liikkui pitkin loikin.
ellauri434.html on line 503: Kreikkalaisessa mytologiassa Kinyras ( / ˈsɪnɪrəs / ; Muinaiskreikka : Κινύρας – Kinyras ) oli kuuluisa sankari ja Kyproksen kuningas. Sen isä oli Apollo tai size oli Pafos. Kyproksella Kinyrasta kunnioitettiin taiteen ja soittimien, kuten huilun, luojana. Häntä pidettiin myös pihtien, vasaran, vivun ja alasimen keksijänä. Pausanias mainitsee Kinyraan tyttären Teukerin puolisona. Hesychios mainitsee myös Cinyrasin tyttären Myriken, joka suri niin paljon, että hänestä tuli tamariskipuu. Servius mainitsee toisen pojan, Amarakoksen, joka toimi hovin kuninkaallisena hajuvesien valmistajana.
ellauri443.html on line 62: Potkittuaan huonopalkkaisen valokuvaajan ulkoruokintaan Cusk on Pariisissa naimisissa vähittäiskaupan konsultti ja taiteilija Simeon Scamell-Katzin kanssa. Se nyt ainakin on juutalainen! Rachel haluaisi liittyä EU:hun takaisin kuten puolet muistakin Kanadassa syntyneistä. Sen loput kirjat kuuluu olevan samantapaista epämääräistä haahuilua kuin Claude Simon, Natalia Sarraute, Robbe Grillet ym viime vuosisadan hassuttelijat.
xxx/ellauri114.html on line 546: Susanin kapinoijat pannaan kokkoon juhlassa. Nautapazaita pystytetään, elamilaista kokista ja hampurilaisia myyvät porukat ilmestyy paikalle. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Porisevaa kansaa tungexii pelikentän laidalla. Musaa tehdään huiluilla helistimillä ja vaskirummuilla. Ohjelmassa on ensin taidonnäytteitä sekä pappien yxitoikkoista veisausta. Ruma Susan Paise laulaa kauniisti. Sitten alkaa paras osa. Syntiset saa kokea kunniansa, tulee veripipejä. Kansa hurraa ja antaa pyöveleille neuvoja.
xxx/ellauri123.html on line 587: (Vittu se on japanilainen hentai piirretty jossa 2 teiniä ezii izeään, epäilemättä toistensa alkkareista? Eipäs, me kazottiin se Helmin kaa, se oli söpönen, eikä alkkareihin päästy ollenkaan. Japsutyttö japaninsi Olivia Newton-Johnin 1971 hitin Country Roads, ja japsupoika vuoli viuluja. Vanha setä kyllä soitti nokkahuilua, mikä oli aika uskallettua. Helmi muistutti että se oli laulanut 14-vuotiaana Olivian toisen hitin Hopelessly Devoted To You koulun aamunavauxessa koko koulun edessä. Ja ilman autotunea!)
xxx/ellauri130.html on line 280: Larin-Kyöstiltä on pitkä luritus, soiseli soiseli. Huiluni mustaxi muuttui. Ja mä huiluni housuihin kätkin. Ei jaxa.
xxx/ellauri168.html on line 411: 65,5 minuuttia -- Kuvaruutu herää eloon eriväristen maagisten yksisarvisten kera. Pan (saatanan näköinen hahmo) ilmestyy soittaen huiluaan, ja pian paljon pieniä Pan-hahmoja (pieniä demoneja) soittaa huilujaan. Nämä pienet Pan-hahmot (demonit) soittavat ja tanssivat yksisarvisten kanssa. Orkesteri soittaa taas. (Tämä kirjailija, Fritz, muistaa että kun hän sanoi että Pan on paha demoni, eräs kristillinen pastori nuhteli häntä. Hän sanoi että Pan on hyväntahtoinen olento. Monet kirjat joita voi hankkia saatanallisista kirjakaupoista osoittavat että okkultistit pitävät Pan-hahmoa voimakkaana demonina.) Fantasia-maa on värikkäämpi ja hauskempi kuin todellinen elämä.
xxx/ellauri173.html on line 594: ei solise vettä paizi mun huilun kaatamaa

xxx/ellauri173.html on line 636: Panohuilu, kukkia sun odotuxen lampareilla!

xxx/ellauri177.html on line 200: Ja hän nauroi, kaikuvammin, helmiäisasteikoilla pienten huilun sävelten, erittäin korkeiden sävelten, jotka hukkuivat matalien äänten hidastumiseen. Se oli loputonta naurua, kurkun kohinaa, sointia, voitokasta musiikkia, heräämisen ahkeruuden juhlimista. Kaikki nauroi, tuon naisen kauneudesta ja rakkaudesta syntynyt nauru, ruusut, tuoksuva puu, koko Paradou. Siihen asti suuresta puutarhasta oli puuttunut viehätys, armon ääni, joka oli puiden, vesien, auringon elävä ilo. Nyt suuri puutarha oli varustettu tällä naurun viehätysvoimalla. -- Kuinka vanha olet? kysyi Albine sammutettuaan laulunsa kehrättyyn ja kuolevaan säveleen. Buahhahhaa. Hehe. He. No. "Lähes kaksikymmentäkuusi", vastasi Serge. Hän ihmetteli. Miten? "Tai" Mitä! hän oli kaksikymmentäkuusi! Hän itse oli melko yllättynyt, että vastasi siihen niin helposti. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut päivää eikä tuntiakaan. -- Ja sinä, kuinka vanha olet? hän kysyi vuorotellen. - Olen kuusitoista vuotias. Ja hän lähti, kaikki eloisa, toistaen ikänsä, laulaen ikäänsä. Hän nauroi 16-vuotiaaxi erittäin hienolla naurulla, joka virtasi kuin vesipisara, hänen äänensä vapisevassa rytmissä. Serge katseli häntä tarkasti ja ihmetteli naurun elämää, joka loisti lapsen kasvoilla. Hän tuskin tunnisti hänet, hänen poskissaan oli kuoppia, hänen huulensa kaareutuivat, ja hänen suunsa oli kostea vaaleanpunainen, hänen silmänsä kuin sinisen taivaan palaset, jotka loistivat tähden nousevan. Kun hän nojautui taaksepäin, hän lämmitti häntä nauraen turvonneella leuallaan, jonka hän nojasi hänen olkapäälleen. Hän ojensi kätensä, hän katsoi niskan taakse mekaanisella eleellä. Oisko siellä parasta ennen päivä tatuointia? Ihanko se oli oikeasti sakkolihaa? Nam! Missäs se setä on tälläaikaa kupannut? Taasko verannalla pössyttelemässä piippua?
xxx/ellauri177.html on line 685: Niinpä, kun hän vihdoin muistaa, hän koki hyvin suloisen ilon laulaessaan alasävyllä sanat, jotka tulivat hänelle yksi kerrallaan. Se oli kunnianosoitus Marialle. Hän hymyili, ikään kuin hänen kasvonsa olisivat saaneet raitista ilmaa nuoruudestaan. Kuinka onnellinen hän olikaan niinä päivinä! Varmasti hän saattoi silti olla onnellinen; hän ei ollut kasvanut, hän pyysi aina vain samaa onnea, rauhallista rauhaa, kappelin nurkkaa, johon hänen polvien paikka oli merkitty, yksinäistä elämää, jota elävöitti lapsuuden ihastuttava lapsellisuus. Hän kohotti asteittain ääntään, lauloi laulua kehrättyjen huilujen ääniin, kun hän yhtäkkiä näki murtuman edessään.
xxx/ellauri187.html on line 357: 10v on vierähtänyt yläasteen ajoista. Lotta Hyppyrä jatkaa touhuilua Kirkkonummella. Opiskelee yliopistossa, hoitaa kaneja ja marsuja, pyörittää omaa firmaa ja lauloi ukin kanssa koronalauluja korona-aikana. Anna Carlson luokan ylisuoriutuja. Päivitettyjä kynäilijäkansioita koko kansan Sohvista löytyy albumeista 286 ja 288.
xxx/ellauri212.html on line 288: Tätä epylliä koskevassa Jonas Grethleinin (Heidelberg) artikkelissa seisoo että lyricsin aiheena on anorexia. Bukkake on luukasa, yhtä laihan luiseva kuin sirittävä Sirkka. Puhu poika äidillesi, siinä on sulla muhevampaa mutusteltavaa. Bombyca on syyrialainen kaupunki sekä huilun paxuin putki. Sattuvaa!
xxx/ellauri235.html on line 535: Ateenassa Pindaroksesta tuli ateenalaisen dithyrambisen runouden koulukunnan perustajan Lasolin oppilas. Lasoli toimi tuolloin kaupungissa Hepoarkhoksen räppipiirissä. Hän tunsi hyvin monenlaisia musiikkilajeja ja Pindaros sai häneltä todennäköisesti syvällistä oppia huilunsoitossa. Pindarosta opetti Ateenassa myös Agathokles ja joidenkin lähteiden mukaan Apollodoros. Tai size oli. Enivei, hän sai joltakin näistä luvan johtaa sylkisiä kuoroja vaikka oli vielä nuori. Hän oli niin lutukka.
xxx/ellauri235.html on line 705: Hark, his hands thy lyre explore! Horatio, hänen kätensä tahtoo tutkia sun huilua!
xxx/ellauri251.html on line 468: Ring, as birds singing or flutes blown, and watch, kuin lintuset, tai huiluset, ja kazoaxeen
xxx/ellauri366.html on line 63: Ja sitten käärme oli soinut kuin pilli ja isoisä oli sanonut: Ota se käteesi. Käärme oli muuttunut huiluxi joka soitteli izexeen pieniä lurituxia. Torttuja leipova nokkahauki asui lammikossa ja puhui lakkaamatta. Herra Huu pani Napoleonia hautaan, Rimman puutteessa. Autoeroottista pasianssia.
xxx/ellauri417.html on line 346: Puuhuiluporukoiden toinen tai kolmas sukupolvi tekee ansiota lasten peräaukolla porkkanoilla ja banskuilla. On se surkeaa.
94