ellauri014.html on line 1040: Alors il me remit la lettre. Elle était de Laure. Je ne l’ouvris pas sans émotion. « L’amour a vaincu, me disait-elle ; vous avez voulu m’épouser ; je suis contente. Votre ami m’a dicté mon devoir ; je le remplis sans regret. En vous déshonorant, j’aurais vécu malheureuse ; en vous laissant votre gloire, je crois la partager. Le sacrifice de tout mon bonheur à un devoir si cruel me fait oublier la honte de ma jeunesse. Adieu, dès cet instant je cesse d’être en votre pouvoir et au mien. Adieu pour jamais. O Edouard ! ne portez pas le désespoir dans ma retraite ; écoutez mon dernier vœu. Ne donnez à nulle autre une place que je n’ai pu remplir. Il fut au monde un cœur fait pour vous, et c’était celui de Laure. »
ellauri036.html on line 605: Sous les rideaux honteux de ce hideux repaire,
ellauri051.html on line 3232: Me fit baisser les yeux de honte niin että mua vähän hävetti.
ellauri058.html on line 377: Karin tarinoita tuli taas. En pidä niistä, kun ne ovat valetta. Tästä samasta syystä en pysty näitä filmejä ja sarjojakaan televisiosta kazomaan. Kun koko ajan tietää, että joku hullu siilitukka Hotakainen on oikein istunut kirjoituskoneen ääreen ja kuvitellut niitä. Sitä minä en ymmärrä että niissä kuvittelijoissa on honteloita ex-punkkareitakin, keximässä jumalauta. No raha tekee kaltaisexeen, siinä se.
ellauri090.html on line 154: Ouça, ignaro. Sou Santo Agostinho; descobri isto ante-hontem; ouça e cale-se. Tudo coincide nas nossas vidas. O santo e eu passámos uma parte do tempo nos deleites e na heresia, porque eu considero heresia tudo o que não é a minha doutrina de Humanitas; ambos furtámos, elle, em pequeno, umas peras de Carthago, eu, já rapaz, um relogio do meu amigo Braz Cubas. Nossas mães eram religiosas e castas. Emfim, elle pensava, como eu, que tudo que existe é bom, e assim o demonstra no cap. XVI, livro VII das Confissões, com a differença que para elle, o mal é um desvio da vontade, illusão propria de um seculo atrazado, concessão ao erro, pois que o mal nem mesmo existe, e só a primeira affirmação é verdadeira; todas as cousas são boas, omnia bona, e adeus.
ellauri141.html on line 444: Bellerophontem, Emman selästä.
ellauri147.html on line 529: Carl-Erikillä oli nesessääri, varmaan mammalta. Carl-Erik oli mammanpoika, kuten Isak Singerkin. Ne olivat kumpikin honteloita punatukkaisia mammanpoikia. Moniosainen Nordiska familjeboken meni perintönä Margaretalle, josta sen förbi Jöns Erik. Nu kyllä mäkin vähän mietin sitä, mutten ottanut. Liian paljon osia.
ellauri160.html on line 491: ⁷The golden bough of Argicida - Formula of address for Hermes. "Argicida" is the Latin translation of the epithet Ἀργειφόντης ("Argeiphontes" - slayer of Argus) which is always applied to him, whereas the golden bough is Hermes´ caduceus, or wand. PL. Hermes has an appearance in the other Hymn to Aphrodite (no. V), printed in the Divus volume. Eli se em. kyrvännäköinen tirso-sauva. It all figures. Mua ärsyttää Dos Vidaxen Tirson musta pässintukka, menis parturiin. Luupää.
ellauri161.html on line 944: La honte, les remords, les sanglots, les ennuis, häpeää, katumista, nyyhkyjä, pitkästystä,
ellauri162.html on line 155: La honte que lui inspire la faiblesse des hommes politiques français face à l´Allemagne de Hitler le conduit à s´exiler en Amérique du Sud. Il y reçoit entre autres l´écrivain autrichien Stefan Zweig, peu avant le suicide de ce dernier.
ellauri164.html on line 88: Tais-toi, mais tais-toi !… C’est la honte, le reproche, ici : Satan qui dit que le feu est ignoble, que ma colère est affreusement sotte. — Assez !… Des erreurs qu’on me souffle, magies, parfums faux, musiques puériles. — Et dire que je tiens la vérité, que je vois la justice : j’ai un jugement sain et arrêté, je suis prêt pour la perfection… Orgueil. — La peau de ma tête se dessèche. Pitié ! Seigneur, j’ai peur. J’ai soif, si soif ! Ah ! l’enfance, l’herbe, la pluie, le lac sur les pierres, le clair de lune quand le clocher sonnait douze… le diable est au clocher, à cette heure. Marie ! Sainte-Vierge !… — Horreur de ma bêtise.
ellauri172.html on line 608: La Rosalba était pudique comme elle était voluptueuse, et le plus extraordinaire, c’est qu’elle l’était en même temps. Quand elle disait ou faisait les choses les plus… osées, elle avait d’adorables manières de dire : « J’ai honte ! » que j’entends encore. Phénomène inouï ! Elle fût sortie d’une orgie de bacchantes, comme l’Innocence de son premier péché. Jusque dans la femme vaincue, pâmée, à demi morte, on retrouvait la vierge confuse, avec la grâce toujours fraîche de ses troubles et le charme auroral de ses rougeurs… (Vizi tää hemmo on aika sick. Mutta se on just kuten Huismanni totesi: pyllistely tuntuu vielä rotevammalta kun pyllyn takana kyttää kiivas Jehova piiska handussa. Niin varmaan junioriapinastakin joka pääsee salaa silverbäkin nartun vulvalle. Sisään vaan vaikkei seisokkaan!)
ellauri172.html on line 627: Non, si je la quittai, ce fut pour une raison de dégoût moral, de fierté pour moi, de mépris pour elle, pour elle qui, au plus fort des caresses les plus insensées, ne me faisait pas croire qu’elle m’aimât… Quand je lui demandais : M’aimes-tu ? ce mot qu’il est impossible de ne pas dire, même à travers toutes les preuves qu’on vous donne que vous êtes aimé, elle répondait : « Non ! » ou secouait énigmatiquement la tête. Elle se roulait dans ses pudeurs et dans ses hontes, et elle restait là-dessous, au milieu de tous les désordres de sens soulevés, impénétrable comme le sphinx. Seulement, le sphinx était froid, et elle ne l’était pas… Mikä Katariina Suuri sekin oli olevinaan!
ellauri172.html on line 633: Incertitude qui vous poursuit comme la punition du partage, de l’indigne partage auquel on s’est honteusement soumis !
ellauri192.html on line 243: Qu'ils aient honte du moins de n'en pas plus souffrir ! Hävetkäämme ainakin samalla kun nauramme!
ellauri204.html on line 342: “So saying, Argeiphontes gave me the herb, drawing it from the ground, and showed me its nature. At the root it was black, but its flower was like milk. [305] Moly the gods call it, and it is hard for mortal men to dig; but with the gods all things are possible. Hermes then departed to high Olympus through the wooded isle, and I went my way to the house of Circe, and many things did my heart darkly ponder as I went. [310] So I stood at the gates of the fair-tressed goddess. There I stood and called, and the goddess heard my voice. Straightway then she came forth, and opened the bright doors, and bade me in; and I went with her, my heart sore troubled. She brought me in and made me sit on a silver-studded chair, [315] a beautiful chair, richly wrought, and beneath was a foot-stool for the feet. And she prepared me a potion in a golden cup, that I might drink, and put therein a drug, with evil purpose in her heart. But when she had given it me, and I had drunk it off, yet was not bewitched, she smote me with her wand, and spoke, and addressed me: [320] ‘Begone now to the sty, and lie with the rest of thy comrades.’ “So she spoke, but I, drawing my sharp sword from between my thighs, rushed upon Circe, as though I would slay her. But she, with a loud cry, ran beneath, and clasped my knees, and with wailing she spoke to me winged words: [325] “‘Who art thou among men, and from whence? Where is thy city, and where thy parents? Amazement holds me that thou hast drunk this charm and wast in no wise bewitched. For no man else soever hath withstood this charm, when once he has drunk it, and it has passed the barrier of his teeth. Nay, but the mind in thy breast is one not to be beguiled. [330] Surely thou art Odysseus, the man of ready device, who Argeiphontes of the golden wand ever said to me would come hither on his way home from Troy with his swift, black ship. Nay, come, put up thy sword in this here sheath, and let us two then go up into my bed, that couched together [335] in love we may put trust in each other.’ “So she spoke, but I answered her, and said:‘Circe, how canst thou bid me be gentle to thee, who hast turned my comrades into swine in thy halls, and now keepest me here, and with guileful purpose biddest me [340] go to thy chamber, and go up into thy bed, that when thou hast me stripped thou mayest render me a weakling and unmanned? Nay, verily, it is not I that shall be fain to go up into thy bed, unless thou, goddess, wilt consent to swear a mighty oath that thou wilt not plot against me any fresh mischief to my hurt.’
ellauri204.html on line 599: Vesa Rantamaa haastatellut toimittaja muistaa sen hontelona runopoikana. Sittemmin on kaveri silminnähden tanakoitunut. Sillinruotowiixet kun vain saisi kasvamaan niin ei tuntis ollenkaan.
ellauri216.html on line 445: Kostromalaiset hoitivat ahkerasti myös ikonin koristelua. 1800-luvun alussa ikonille tehtiin uusi kultainen riza, johon jäivät entiset jalokivet ja koristeet. Eräs aikalainen todistaa: "Tässä kuvassa viitta, joka on järjestetty vuonna 1805 puhtaimmasta kullasta katedraalin riippuvuuden ja ennen kaikkea kansalaisten innokkuudesta, painaa kruunussa 20 puntaa 39 puolaa; hän ja kruunu ovat koristeltu timanteilla, yahonteilla, smaragdeilla, rubiineilla (joista yksi punainen on arvokkain), veniseillä ja muilla jalokivillä, suurilla helmillä ja burmiittien jyväillä... Tähän kuvaan kuuluvat kasukat tai korvakorut, jotka ovat yli puolen arsin pituisia, burmiitilla jyvät, jalokivet, kultamuotti, sormukset ja lohkot, joissa kirjoitus on kuvattu... ". Ihmekuvaa varten järjestettiin vuonna 1891 uusi kultainen, lähes 10 kiloa painava riza, joka koristi sitä vuoteen 1922 asti.
ellauri260.html on line 162: Eli Jacques Maritainin sanoin: "Aina kun sanomme, että ihminen on henkilö, tarkoitamme, että hän on enemmän kuin pelkkä ainepaketti, enemmän kuin luonnon yksittäinen elementti, kuten atomi, ruohonterä, kärpänen tai norsu... Ihminen on eläin ja yksilö, mutta toisin kuin muut eläimet tai yksilöt."
ellauri301.html on line 209: Kovalenko är en Putinartad KGB-man, lågväxt men stark som ett minisvin, och väldigt seg. Pu-Kovalenko inte bara misstrodde demokratin, han hatade den hjärtligt. I arabländerna var det svårt att få tag i Stolichnaya. Dumt av honom at inte skicka pappren til CIA. Anatoli oli kylästynyt vaimo Miraan, honteloon setteriin. Ryssämamut Ruozissa on valtaosin konnia. Mankell vihaa rasismia melkein yhtä paljon kuin ryssiä.
xxx/ellauri084.html on line 596: Wallun iskähaikara muka inhos Bazinia. Wallu ize varmaan peukutti sitä, vaikka se oli kommunisti sodan aikana. Kuoli onnex leukemiaan 40-vuotiaana. Se kannatti jollain lailla Schleiermacherin 1799 keximää personalismia, jonka mukaan henkilöt on tärkeempiä kuin koko muu maapallo ja maailmankaikkeus yhteensä. Se on yxi idealismin muoto muiden joukossa, eli sielu on taas kaikki kaikessa. Sitä varmaan Wallukin meinaa tässä liputtaa. Personalisteja oli kirkonmies- ja huuhaafilosofijoukossa sekä Bostonissa että Calisotassa. Onko Schleiermacherista, tosta tomppelista pyllyverhontekijästä paasattu jo aiemmin? Ilmeisesti ei.
21