ellauri014.html on line 913: Julle on Wolmarilta oppinut säästelemään vähän kaikessa, se ei enää juo kahvia, koska se on kallista, ja se maistuu sitä paremmalta mitä vähemmän sitä saa. Sama pätee varmaan Wollen kullista. Parooni ja Wolle saavat herkutella pullollisella jälkiruokaviiniä joka hizin aterian jälkeen. Julle pullottaa nekin kotiviinistä ja panee hienon nimiset etiketit päälle. Vähän sellaista schweiziläistä säästäväisyyttä, tarkan markan vieraanvaraisuutta.
ellauri096.html on line 581: Hartford Connecticut. Siellä asui Gilfordin tyttöjen hiukka pirkkomainen äitykkä. Ne on hizin nokkelasanaisia tyttöjä. Kaikki 3. Sarjassa on hurjasti samaa kuin Kinsellassa. Ne on voimaannuttavia.
ellauri099.html on line 71: Dulness and dirt are the chief features of Lippincott’s this month: The element that is unclean, though undeniably amusing, is furnished by Mr. Oscar Wilde’s story of The Picture of Dorian Gray. It is a tale spawned from the leprous literature of the French decadents—a poisonous book, the atmosphere of which is heavy with the mephitic odours of moral and spiritual putrefaction—a gloating study of the mental and physical corruption of a fresh, fair and golden youth, which might be fascinating but for its effeminate frivolity, its studied insincerity, its theatrical cynicism, its tawdry mysticism, its flippant philosophizings. . . . Mr. Wilde says the book has “a moral.” The “moral,” so far as we can collect it, is that man’s chief end is to develop his nature to the fullest by “always searching for new sensations,” that when the soul gets sick the way to cure it is to deny the senses nothing.
ellauri106.html on line 209: Phillu tykkäsi sotapoliisikoulussa pistinharjoituxista, sai huutaa "KILL! KILL!" ja työntää kovaa pehmeään. "Sillä lailla tarrataan vinosilmää kitusista, sillä lailla kommaripaskoilta ruuvataan kulli irti!" Vähän myöhemmin sen sotahuuto olisi "FUCK! FUCK!", aseena taas kova teräskalu, kohteena vaimot ja tyttöystävät. Totta puhuen, Phillu oli poikasena hizin väpelö ja itkupilli. Itki puhelimeen Dragsvikistä Sharonille. Sharon oli Al "Zipper" Shatzkyn 17-vuotias tytär. Nathan oli kirahvi ja Sharon pantteri. Kerää koko sarja, saat ikioman eläintarhan. Nathan opettaa Sharonille sanan "kyrpä" käytön ja neuvoo miten sitä pitää imuttaa. Mutta välimerkkien käyttöä ei vittu Sharon opi, ei kirveelläkään. Phillu on jo graduoitunut Tom Wolfesta Henry Jamesiin ja sen yhtä vittumaiseen kirjaan The Ambassadors. Kirkkovene Sharonilla on kyllä soutukunnossa.
ellauri131.html on line 756: Prince Harry is another royal pain in the ass, and so is Meghan Markle only more so. In a 2021 interview with The Sun, the High Flying Birds frontman eloquently described Prince Harry as a "fucking woke snowflake" in response to his criticisms of the royal family. And referencing his own sibling rivalry with Liam Gallagher, Noel even admitted to sympathizing with Prince William, remarking, "I feel that fucking lad's pain. He's got a fucking younger brother shooting his fucking mouth off with shit that is just so unnecessary. So do I. I'd like to think I was always the William."
ellauri151.html on line 124: During the 1930s, he briefly became a communist, or more precisely, a fellow traveler (he never formally joined any communist party). As a distinguished writer sympathizing with the cause of communism, he was invited to speak French at Maxim Gorky´s funeral and to tour the Soviet Union as a guest of the Soviet Union of Writers. He encountered censorship of his speeches and was particularly disillusioned with the state of culture under Soviet communism, breaking with his socialist friends [who?] in Retour de L´U.R.S.S. in 1936. This is what he said of them:
ellauri158.html on line 569: Tästä seuraa pro primo et apina voi havaita ruumiillaan hizin monenlaisia juttuja.
ellauri183.html on line 262: Despite Malamud's shadings with rabbinical law, then, this is a familiar hopeless-Utopia blueprint. Moreover, the restless treatment here—part downbeat-comic, part liturgical-lyric—never endows the tale with the sort of Biblical fervor which heightens the best of Doris Lessing´s fables. And the result is a disappointing, predictable parable—intentionally funny at times but unintentionally funny too, hollow in most of its lyrical moments, and only occasionally provocative in its eclectic philosophizing.
ellauri240.html on line 480: Kun vaimo lähtee talostaan ​​ja jää vanhempiensa luo kysymättä aviomieheltään, häntä pidetään Nashizina (vaimona, joka kieltäytyy noudattamasta miehensä käskyjä), joten hän ei ansaitse elatusapua.
xxx/ellauri136.html on line 541: Just stop and, instead of catastrophizing what might happen, say, "I'm just so grateful, because to feel this vulnerable means I'm alive." That's all I have. I mean I'm enough, and so're you, although not quite so much enough as me. Thank you, thank you, thank you.
xxx/ellauri149.html on line 333: Se on toi Toivo jossa lapamadon on hyvä elää, se on hizin tärkeä. Se on fiilis, jonka avulla porukat jaxaa paarustaa täällä murheen laaxossa. Ja sit toi Usko eli luottamus helluntaiystävien tiimin sijoitukseen loppumazeissa. Se fiilis jolla pikku Sirkka panee nekkuun Astalle. Ja Rakkaus, jossa pääpoinzi on että isi Jumala rakastaa just pikku Sirkkaa eli minua. Usko, toivo, rakkaus. Risti sydän ankkuri.
xxx/ellauri225.html on line 277: Several of Le Guin´s works have featured stylistic or structural features that were unusual or even subversive. The heterogeneous structure of The Left Hand of Darkness, described as "distinctly post-modern" (eek!), was unusual for the time of its publication. This was in marked contrast to the structure of (primarily male-authored) traditional science fiction, which was straightforward and linear. The novel was framed as part of a report sent to the Ekumen by the protagonist Genly Ai after his time on the planet Gethen, thus suggesting that Ai was selecting and ordering the material, consisting of personal narration, diary extracts, Gethenian myths, and ethnological reports. Earthsea also employed an outlandishly unconventional narrative form described by scholar Mike Cadden (Princeton U Senior Lecturer in Theater) as "free indirect discourse", in which the feelings of the protagonist are not directly separated from the narration, making the narrator seem sympathetic to the characters, and removing the skepticism towards a character´s thoughts and emotions that are a feature of more direct narration. Cadden suggests that this method leads to younger readers sympathizing directly with the characters, making it an effective technique for young-adult literature like Flaubert or Zola.
xxx/ellauri252.html on line 265: Ja sinä veit neizyytesi minulta, Jeesus ärjäisi vasta raiskatulle Maria Magdaleenalle, muka kaksitoista vuotiaana. Kimitti pikemminkin. Tää Sirolan Jeesus kirja on hizin narsistinen ja lisäxi pedofiilinen. Miehellä ei ole oikeutta hyljätä vaimoaan, ellei tämä osoittaudu huoraxi. Siinä tapauxessa se on terve menoa. Olemmeko me vällykäärmeitä vai pelimiehiä?
xxx/ellauri376.html on line 60: Tän niteen pitäisi olla Hassen niteistä omaelämäkerrallisin. Sen perusteella Hasse Vigg vaikuttaa hizin epämiellyttävältä, kylmiöltä häiskältä. En 13-14 årig blandblodig jänta som hade läckra former och ett inkört luders ansikte. Tässäkään nopeassa mustalaistyttöskississä (aka croquis) ei nähty 1968 mitään moraalitonta. Kesällä '48 Hasse plumpsahti 12-vuotiaana siniseen maalisammioon ja siitä tuli tuollainen, ilkeä.
14