Hänen tweedkankaista irtotakkiaan ei voinut enää kuvailla pelkästään ryppyiseksi, sen sivutasku oli revennyt kulmasta lerpalleen, ja hänen punertavan vaaleat hiuksensa olivat kuin nurmikkotrimmerillä viimeistellyt. (Jäätävää satoa)
ellauri074.html on line 284: Eugène Ionescon tietoiset ja tiedottomat muistot Romaniasta 1930-luvulta ja 1940-luvun alkupuolelta seurasivat häntä koko hänen elämänsä ja inspiroivat suoraan yhtä hänen vuonna 1958 kirjoitettua päänäytelmäänsä, Sarri Kua. Äärioikeistolaisen rautakaartin eli legionaariliikkeen nousu Romaniassa. ja Ionescon tuskallinen kokemus kasvavasta fanaattisuudesta romanialaisten älymystöjen keskuudessa ja jopa lähimpien kirjallisten ystäviensä Cioranin ja Eliaden märinästä, minkä hän tunnusti yhdeksi näytelmän lähteistä. Toinen oli Denis de Rougemontin päiväkirja, joka oli kauhuissaan nähnyt valtavan natsien joukkomielenosoituksen, joka tervehtii führeriään uskonnollisessa kiihkossa; kolmas kirjallinen Kafkan kuuluisa tarina "Metamorfoosi", jonka päähenkilö Gregor Samsa herää eräänä aamuna selittämättömästi muuttuneena colportixi. Denis de Rougemont oleskeli Saksassa Nürnbergissä natsien mielenosoituksen aikana. Denis de Rougemont kertoo meille, kuinka hänen hiuksensa nousivat pystyyn, hän sanoo kirjaimellisesti, kun hän ymmärsi, mitä pyhällä terrorilla tarkoitetaan. Eivätkö juurikin intellektuellit ole nazismin keksijät? Komeljanttarit ja standup koomikot? Entä antibolshevismin? Samat pellehermannit. "Nykyään, jos joku lausuu sanan 'porvari'... kaikki syyttävät yhtä typerästi, yhtä sokeasti tappamaan porvarit tai kapitalistit tietämättä pienintäkään käsitystä, mikä loukkauksen takana on tai miksi sitä on käytetty, tietämättä edes mitä porvarismi on. Sellainen ihminen yrittää yllyttää muita tekemään omaa likaista työtä tai mitkä yksityiset motiivit aiheuttavat tällaista hirvittävää väkivaltaa." Setelit ja vastasetelit, 210.
ellauri080.html on line 641: 14 Ja hänen päänsä ja hiuksensa olivat valkoiset niinkuin valkoinen villa, niinkuin lumi, ja hänen silmänsä niinkuin tulen liekki;
ellauri133.html on line 250: Myöhemmin Henry ja hänen jenginsä löytävät Benin ja kiduttavat tätä. Ben kuitenkin pakenee metsään ja juoksee sieltä pitkin puroa, jonka varrelta hän löytää Billin ja hänen kaverinsa. Yksi Henryn jengiläisistä Patrick Hockstetter eksyy viemäriin ja joutuu Sen tappamaksi. (Top tykkänään! tässä oli passiivi! p.o. Se tappaa sen.) Kaverukset yrittävät parantaa Benin haavan, mutta eivät saa ostettua siihen tarvikkeita. He kohtaavat Beverlyn. Eddien palatessa kotiin hänen kimppuunsa hyökkää Neibolt Streetin autiotalon kohdalla sairastunut spitaalinen, jonka jälkeen hän kohtaa Pennywisen. Beverly taas kuulee Derryssä kadonneiden lasten huutoja kylpyhuoneen lavuaarista. Hänen aiemmin leikatut hiuksensa sitovat hänet lavuaariin kiinni, joka peittää hänet yltä päältä vereen. Hänen isänsä ei taas näe verta, joten hän luulee Beverlyn seonneen. Bill kohtaa Georgien kellarissa, jossa Pennywise yrittää tappaa hänet.
ellauri143.html on line 1678: Kuitenkin vasta kolmenkympin kriisissä Siddhārtha oman kertomansa mukaan hylkäsi ylellisen elämän, leikkasi hiuksensa nätisti, puki ylleen okranvärisen mekon ja jätti kotinsa vanhempiensa kyyneleiden saattamana. Myöhempien ja dramaattisempien kertomusten mukaan hän lähti palatsista salaa hevosellaan muiden nukkuessa, jättäen peräänsä vaimonsa ja vastasyntyneen poikansa Rahulan. Vittu mikä kusipää.
ellauri171.html on line 164: Delilah käytti kauneuttaan ja sex appealia vaikuttaakseen vahvaan mieheen Simsoniin, joka saalistaa tämän karkaavaa himoa. Simson, Israelin tuomari, oli myös niin saalis kuin saalis painija, joka tappoi monia filistealaisia, mikä lisäsi heidän kostonhaluaan. He käyttivät Delilaa löytääkseen Simsonin voiman salaisuuden: hänen pitkät hiuksensa. LOL, vertaa Absalomia, jonka rastatukka oli hänen tuhonsa.
ellauri180.html on line 150: Kirja on huonosti kirjoitettu. Usein ennakoidaan jotain, mitä ei koskaan tapahdu, ikään kuin kirjoittaja olisi ottanut suuria paloja juonen, mutta unohtanut palata muokkaamaan sitä. Candy ei ole ainoa litteä hahmo, ja siellä on paljon hyödytöntä tietoa asioista, jotka eivät todellakaan lisää juonetta tai liity mihinkään. Usein on kohtauksia, sanoja, jotka ovat erittäin häiritseviä. Tämä olisi hienoa, jos nämä kauheat kohtaukset edistäisivät tarinaa tai juonetta tai olisivat mielenkiintoisia tai sijoitettu strategisiin paikkoihin. Sen sijaan ne ovat olemassa vain tehdäkseen lukijan olon epämukavaksi. Esimerkiksi koko pornografinen kuva naisen ja hevosen kanssa, onko se todella tarpeellista selittää Homerin seksuaalista kehitystä ja Melanien väkivaltaa? Vai täytyykö meidän todella kuulla yksityiskohtia Candyn karvojen ajelusta ennen aborttia ja kuinka Homer pelasti hänen hiuksensa? Nämä kohtaukset vievät huomion juonesta, jättävät huonon maun ja maalaavat lopulta maailman karkeaksi, hankalaksi, luonnottomaksi paikaksi. Ehkä näin Irving näkee maailman, ja tämä kirja on hänen paljastuxensa. Tämäpä kiintoisaa.
ellauri241.html on line 187: Her hair in weird syrops, that would keep hiuksensa oudoissa syropeissa, jotka pitivät
ellauri276.html on line 460: että hänen tummat hiuksensa kutosivat ansaa, johon saatan jonain päivänä ruveta;
ellauri278.html on line 66: Stalin oli hieman keskikorkeampi, rakennettu hyvin suhteellisesti, pidetty suorana, ei kumartunut. En ole koskaan nähnyt hänen punastuvan, hänen ihonsa on maanläheisen harmaa. Kasvot pienillä naarmuilla. Hänen hiuksensa on siististi kammattu taakse, mustat, vahvan harmaat. Silmät ovat harmaanruskeat. Joskus, kun hän halusi, ne olivat ystävälliset, jopa ilman hymyä, mutta hymyillen - kiehtovan hellästi. Joskus vihassa ne lävistävät. Ärsytyksessä kasvoille ilmestyi pieniä punaisia täpliä.
ellauri281.html on line 65: Stalin oli hieman keskikorkeampi, rakennettu hyvin suhteellisesti, pidetty suorana, ei kumartunut. En ole koskaan nähnyt hänen punastuvan, hänen ihonsa on maanläheisen harmaa. Kasvot pienillä naarmuilla. Hänen hiuksensa on siististi kammattu taakse, mustat, vahvan harmaat. Silmät ovat harmaanruskeat. Joskus, kun hän halusi, ne olivat ystävälliset, jopa ilman hymyä, mutta hymyillen - kiehtovan hellästi. Joskus vihassa ne lävistävät. Ärsytyksessä kasvoille ilmestyi pieniä punaisia täpliä.
ellauri322.html on line 316: Maria istuu täällä pimppunsa kanssa, jolla hän oli soittanut makeita, valitettavan melodioita. Hänen asemansa merkitsee melankoliaa, joka tunnetaan ja on usein kopioitu saksalaisen taidemaalari Albrecht Dürerin kaiverruksesta Melancholia I vuodelta 1514; suru-asento on myös peräisin muinaisesta haudan helpotuksesta. Vaikka se esitetään näkyvästi ja luonnollisen kokoisena, Marian muoto on maalattu pehmeällä fokuksella, ilman kovia reunoja tai vahvoja ääriviivoja. Hänen kasvonsa ovat täydellisessä profiilissa harmaata pilveä vasten, huulet hieman auki; hän katselee tyhmänä kirkkaan sinisistä silmistä. Sen lihassa on kiinalaisen nuken viileä, arvokas rakenne. Hänen hiuksensa ovat kasattuina, eivät korkealle, kuten sen ajan suurenmoiseen tyyliin, vaan vihertävän nauhan pitämässä
ellauri336.html on line 71: Ne naiset, jotka ajelevat päätään, ovat erityisen tarkkaavaisia tiukkoja vaatimattomuussääntöjä. He tekevät mahdottomaksi, että heidän hiuksensa voidaan koskaan nähdä, koska heillä ei ole niitä.
ellauri336.html on line 73: Toinen mahdollinen syy johtuu seuraavasta: naiset käyttävät rutiininomaisesti rituaalikylpyä. He upottavat itsensä ja koko kehonsa on oltava 100 % veden alla. Voi olla huolissaan siitä, että jos heidän hiuksensa ovat pitkät, ne eivät uppo kokonaan upotuksen aikana. Haha, voihan käyttää hiusverkkoa? Ai eikö? No käsiä? Eikö?
ellauri336.html on line 75: Kun hassidinainen on naimisissa, hänen hiuksensa on peitettävä julkisesti. Sen on oltava täysin peitetty, jotta se on täysin näkymätön. Tämä tehdään yleensä peruukin, huivin tai hatun kanssa. Syy näihin hassidisten naisten hiuksia koskeviin sääntöihin on: vaatimattomuus. Mutta mixi naitujen on oltava vaatimattomampia kuin naimattomien? Onkohan vaatimattomuus sittenkään hyvä sananvalinta, hei google kääntäjä? Häveliäisyys olisi vanha hyvä peitenimi. Oliskohan pikemminkin että mustasukkainen mies ei tahdo kilpailijoiden ajatuxen exyvän navan alle tirkistellessä toisen vaimon ajamattomia karvoja? Mutta eikö joku tulppa tai häpyvyö toimisi paremmin kuin hiusten piilotus? Ympärileikkaus ja umpeenompelu?
ellauri336.html on line 77: Yleisin tapa, jolla naiset peittävät hiuksensa, on peruukki tai huivi ja joskus hattu. Heidän käyttämänsä peruukki kutsutaan jiddishin kielellä "sheiteliksi" eli kalloxi. Se voi olla valmistettu synteettisestä materiaalista tai aidosta hiuksista. Nämä peruukit ovat melko kalliita, maksavat jopa 500-1500 dollaria. Peruukit ostetaan usein kauppiaalta nimeltä "Sheitel macher", joka ihan pohjimmiltaan tarkoittaa "kallontekijää" jiddishiksi. Jotkut näistä peruukkisalongeista ovat vähittäiskaupan liikkeessä, kun taas toiset ovat omistajan kotona. Peruukin haltija on yleensä nainen, koska kalloa pidetään intiimialueena ja sen vuoksi olisi sopimatonta käyttäytyä sopimattomasti miehen kanssa. On yleistä, että hasidinaiset omistavat 2 tai useampia peruukkeja: yksi jokapäiväiseen käyttöön ja toinen sapattina, juhlapäivinä ja virallisissa tilaisuuksissa, kuten häissä.
ellauri336.html on line 85: Eli siis: kun hassidinainen on naimisissa, hänen hiuksensa on peitettävä julkisesti. Myös "sen" on oltava täysin peitetty, jotta se on täysin näkymätön. Tämä tehdään yleensä hameella ja pikkuhosuilla sekä maxikoon terveyssiteellä. Syy näihin hassidisten naisten karvaisuutta koskeviin sääntöihin on: vaatimattomuus. Ultraortodoksiset juutalaiset ovat erittäin tiukkoja tässä asiassa, jota kutsutaan "Tzniukseksi". Monet naiset menevät pidemmälle tämän rajoituksen kanssa ja pitävät karvaiset paikkansa peitettyinä koko ajan, vaikka ovat yksin peiton alla. Jotkut heistä jopa ajelevat molemmat päänsä, kuten selitimme aiemmin.
ellauri336.html on line 299: Kiitos kysymyksestäsi. Sanoa, että ortodoksiset juutalaiset naiset ajelevat päänsä, on valtava yleistys, eikä erityisen tarkka. Suurin osa ortodoksisista naisista vain peittää hiuksensa.
ellauri336.html on line 303: Ehkä tunnetuin viittaus naisten hiusten lakiin esiintyy parshas Nasossa, sotahin (epäillyn naisen) osassa. 4Moos.5:18 kertoo meille, että koheiini seisoo epäillyn naisen Hasemin edessä ja paljastaa hänen hiuksensa. Kesuboksen Talmud (72a) huomauttaa, että Toora pitää itsestäänselvyytenä, että naimisissa olevan naisen hiukset ovat yleensä peitettyinä.
ellauri336.html on line 474: (Juutalainen laki edellyttää naimisissa olevien naisten peittävän hiuksensa. Kimchit oli niin huolellinen tämän lain noudattamisessa, että jopa hänen omassa kodissaan hänen hiuksensa peitettiin.)
ellauri336.html on line 479: Kimchit oli täysin vaatimaton persoona elämänsä kaikilla osa-alueilla, mukaan lukien pukeutumistyylinsä. Hänen vaatimattomuutensa oli niin synnynnäistä, ettei hän edes tunnistanut hyvettään. Omassa nöyryydessään ainoa ansio, jonka hän pystyi osoittamaan itsestään, oli tapa, jolla hän peitti hiuksensa.
ellauri342.html on line 129: Tistet Vedene, joka oli jo takaisin pihalla, teeskenteli itke ja revi hänen hiuksensa,
ellauri345.html on line 153: "Sympatian outo vaikutus!" huudahti herra von Reva-avanne kertoessaan minulle tapauksesta, "vastasin tähän huokaukseen hiljaisella puupalla. Seisoin siinä tietämättä mitä sanoa tai tehdä. Silmäni eivät riittäneet vangitsemaan näitä täydellisyyksiä. Maatessaan ojennettuna, kyynärpäähän nojaten, hän oli kaunein naishahmo, jonka voi kuvitella! Hänen kenkänsä antoivat minulle aihetta omille mietteilleni; täysin pölyisinä, he osoittivat pitkää matkaansa, jonka he olivat tehneet, ja silti heidän silkkisukkansa olivat niin kiiltävät kuin ne olisivat juuri nousseet tasoituskiven alta. Hänen mekkonsa avaamaton vetoketju ei ollut murskattu; hänen hiuksensa näyttivät kihartuneelta juuri tänä aamuna; hieno valkoinen tavara, päällä hieno pitsi; hän oli pukeutunut kuin hän olisi menossa balliin. Hänessä ei ollut mitään, mikä vihjaisi, että hän oli kulkuri, ja silti hän oli sellainen; mutta valitettava, kunnioitettava.
ellauri365.html on line 186: Hänen silmänsä, otsansa, hänen märkä suunsa ja hänen hiuksensa! Son œil, son front, sa bouche humide et ses cheveux !
ellauri370.html on line 546: Alankomaiden maanpaosta entinen keisari Wilhelm kakkoineen kirjoitti Chamberlainille vuonna 1922 kertoakseen hänelle, että hänestä oli tullut marsionisti ja hän nyt hylkäsi Vanhan testamentin. Chamberlainin työn perusteella hän tiesi nyt, että Vanha testamentti oli itse asiassa zoroastrilainen teksti muinaisesta Persiasta (nykyaikainen Iran ) ja oli siksi "arjalainen". Entinen keisari väitti, että juutalaiset olivat varastaneet ja kirjoittaneet tämän pyhän tekstin arjalaisilta persialaisilta, ja hänen kirjeensä päättyi: "Vapauttakaamme itsemme Judentumista sen leualla!" Jeesus ei ollut juutalainen, vaan oli sen sijaan arjalainen poikkeuksellisen kaunis, pitkäkalloinen ja hoikka. Jalot kasvot, jotka herättävät kunnioitusta ja rakkautta; hänen vaaleat hiuksensa värjättyinä kastanjanruskeiksi, käsivarret ja kätensä jalot ja hienosti muotoillut.
ellauri386.html on line 73: Kohtaustensa lisäksi hänellä oli siellä peräpukamia, hän laihtui ja "valitti kuumetta, vapinaa ja liian kuumaa tai kylmää joka ilta". Tilan haju levisi koko rakennukseen, ja pienen kylpyhuoneen piti riittää yli 200 hengelle. Puolalaiset aateliset pilkkasivat häntä ja hän muuttui russofiilixi. Ruozalaissyntyinen paroni Wrangel huomautti, että Dostojevski "näytti julmalta. Hänen sairaita, kalpeat kasvonsa peittivät syylät ja hänen vaaleat hiuksensa oli leikattu lyhyeksi. Hän oli hieman keskipitkä ja katsoi minua intensiivisesti terävällä harmaansinisellä silmällään. Se oli kuin jos hän yrittäisi katsoa sieluani ja selvittää, mikä olen miehiäni."
ellauri386.html on line 155: Vaikka Anna ei koskaan ollut sellainen radikaali venäläinen feministi kuin Stolbova korjaan Polina, joka halusi solmia "valeavioliittoja" vapauttaakseen itsensä kotivelvollisuuksistaan (kuten hänen nuoruutensa aikana oli suosittu ajatus), eikä röökiä polttava, juopotteleva narsu tai pukeutunut Fedjan housuihin ja leikannut hänen hiuksensa lyhyiksi sukupuolinormeja uhmaten; niin hän ei myöskään ollut eilisen kotiäiti.
ellauri408.html on line 117: Jälkeenpäin alkaa Elohim taas vekuttaa. Helvetti, se alkaa taas. Taikaviitta heittää suunnattoman siipinsä ja haluaa paeta. Kultaisessa nesteessä hän ui hetken väkevästi, siittiöiden keskellä heilui hetken, mutta nyze on taas ohi. Ilmasexi riistettynä hänen penixensä pettää hänet; tyhjäx imettynä se vajoaa ja sykkii. Kirottu enkeli taivutti mustat hiuksensa ja sanoi Eloalle muka helvetin murheellisena:
xxx/ellauri175.html on line 648: Näistä sanoista Hadaly tuntui alkavan lämmetä; sitten hän kietoi kätensä lordi Ewaldin kaulan ympärille äärettömällä hylkäämisliikkeellä. Hänen huohottavasta rinnastaan, jota hän painoi häntä vasten, levisi asfodelien tuoksua: hänen hiuksensa, jotka purkautuivat villisti, kiertyivät alas hänen selkäänsä hänen mekkonsa päälle. Ewaldin ståkuk törkki sillä aikaa asianomaiseen paikkaan aivan apinan raivolla.
xxx/ellauri175.html on line 701: Sitten hän veti pitkät aaltoilevat hiuksensa ympärilleen ja ojensi itsensä hellästi.
xxx/ellauri175.html on line 846: Yksin jäneenä, sekasortonsa säteilyn keskellä, Edison käveli hitaasti kohti mustia verhoja, joiden pitkät taitokset putosivat ennen jotain näkymätöntä. Saapuessaan heihin hän pakotti heidät liukumaan heidän renkaisiinsa. Makaamassa, kaikki pukeutuneena suruun ja epäilemättä nukkumalla valtavalla punaisella samettisohvalla, joka oli asetettu lasilevyille, hoikka nainen, joka oli vielä nuori, vaikka hänen kauniit mustat hiuksensa loistivat hopealla temppeleiden ympärillä. Kasvot, joissa oli vakavia ja viehättäviä piirteitä, puhdas soikea, ilmaisivat eräänlaisen yliluonnollisen rauhallisuuden. Matolla roikkuva käsi piti suukappaletta, jota ympäröi eräänlainen puuvillavillalla pehmustettu naamio, sähköpuhelin: jos hän puhui siellä, kukaan, edes hänen lähellään, ei voinut kuulla sitä.
xxx/ellauri177.html on line 188: Albiinilla oli laskevan auringon pölyssä maitomainen liha, hädin tuskin kullanruskea ja päivän kiilto. Ruususade, hänen ympärillään, hänen päällänsä, hukutti hänet vaaleanpunaiseen. Hänen vaaleat hiuksensa, jotka hänen kampansa eivät pitäneet hyvin, saivat hänet näyttämään tähdeltä, kun hän meni nukkumaan, peittäen hänen niskansa viimeisten liekehtivien ryppyjen häiriöillä. Hänellä oli valkoinen mekko, joka jätti hänet alasti, niin elossa hän oli päällänsä, niin paljon hän paljasti käsivartensa, kurkkunsa ja polvensa. Hän näytti viattoman ihonsa, joka kukkii häpeämättä kuin kukka, myski, jolla oli puhdas tuoksu. Hän venytteli, ei liian pitkä, notkea kuin käärme, pehmeillä kaarevilla, raikkaalla linjojen leventymisellä, kaikki syntymässä olevan vartalon ylevyys, vielä lapsuudessa kylvetty, murrosiästä jo turvonnut. Hänen pitkät kasvonsa kapealla otsallaan ja melko täyteläisellä suullaan nauroivat hänen sinisten silmiensä hellälle elämälle. Ja silti hän oli tosissaan, yksinkertaisilla poskilla, lihava leuka, yhtä luonnostaan kaunis kuin puut ovat kauniita. -- Ja että minä rakastan sinua! sanoi Serge vetäen hänet luokseen.
xxx/ellauri177.html on line 221: -- Mitä haluat? hän kysyi. Ja muistaessaan hän huusi: -- Haluat kampani! haluat kampani! Joten hän antoi hänelle kamman, hän antoi raskaiden palmikoiden pudota pullastaan. Se oli kuin avattuna kultainen kangas. Hänen hiuksensa peittivät hänet lannetta myöten. Hänen rintaansa pitkin valuneet lukot viimeistelivät hänen kuninkaallisen pukemisen. Serge itki tämän äkillisen tulipalon jälkeen. Hän suuteli jokaista säiettä, hän poltti huulensa tässä laskevan auringon säteilyssä. Mutta Albine vapautui nyt pitkästä hiljaisuudestaan. Hän jutteli, kyseli, ei koskaan lopettanut. -- Vai niin! kuinka sait minut kärsimään! En ollut sinulle enää mitään, vietin päiväni hyödyttömänä, avuttomana, epätoivoisena kuin turhaa... Ja kuitenkin, ensimmäiset päivät, olin helpottanut sinua. Näit minut, puhuit minulle... Etkö muista, kun makasit makuulla ja nukahdit olkapäätäni vasten kuiskaten, että teen sinulle kutaa? -- Ei, Serge sanoi, ei, en muista... En ole koskaan nähnyt sinua. Näin sinut juuri ensimmäistä kertaa, kaunis, säteilevä, unohtumaton. Hän taputti käsiään kärsimättömästi ja huudahti: -- Ja kampani? Muistatko, että annoin sinulle kampani saadakseni rauhaa, kun sinusta tuli taas lapsi? Aiemmin etsit edelleen häntääsi. -- Ei, en muista... Hiuksesi ovat hienoa silkkiä. En ollut koskaan suudella hiuksiasi. Hän suuttui, selvensi tiettyjä yksityiskohtia, kertoi hänelle toipumisestaan huoneessa, jossa oli sininen katto. Mutta hän, yhä nauraen, päätti laittaa kätensä naisen huulille ja sanoi huolestuneena muttei väsyneenä: -- Ei, ole hiljaa, en tiedä enää, en halua tietää enää... Heräsin juuri ja löysin sinut sieltä, täynnä ruusuja. Se riittää. Ja hän otti hänet takaisin syliinsä, pitkäksi aikaa, huutaen ääneen, reva pystyssä. Toka kerralla kestää tulla kauemmin mutta tuntuupa eri hyvältä.
xxx/ellauri177.html on line 225: Jälkeenpäin se oli Serveri joka hiusmuotoili Albinen uudelleen. Tuo mainio makkaramies otti kourallisen hiänen hiuksiaan hurmaavalla kömpelyydellä ja istutti kamman vinoon valtavaan päähän pakattuun chignoniin. Nyt pääsi käymään niin, mutta hän laittoi kyllä omat hiuksensa ihanasti. Sitten Albiino nousi, ojensi kätensä hänelle, tukisti hiäntä vyötäröltä niin, että se nousisi vielä ylös, muttei se enää pystynyt. No ei sitten. Ei makiaa mahan täydeltä. Molemmat hymyilivät edelleen, puhumatta. Hitaasti he lähtivät polkua pitkin.
xxx/ellauri177.html on line 421: Hän kumartui, hän tunsi Angeluksen kolme iskua menevän hänen niskaansa, kaikuvan hänen sydämeensä. Kello sai kovemman äänen. Hän palasi säälimättömänä muutamaksi minuutiksi, jotka tuntuivat vuosilta. Hän toi mieleen koko hänen menneen elämänsä, hänen hurskaan lapsuutensa, hänen ilonsa seminaarissa, hänen ensimmäiset messunsa Artaudin palaneessa laaksossa, jossa hän haaveili pyhien yksinäisyydestä. Hän oli aina puhunut hänelle näin. Hän löysi pienimmätkin käänteet tuosta kirkon äänestä, joka oli lakkaamatta noussut hänen korviinsa, kuin äidin vakava ja lempeä ääni. Miksi hän ei ollut kuullut häntä enää? Aiemmin hän lupasi hänelle Marian tulemisen. Oliko se Marie, joka oli vienyt hänet iloisen vehreyden syvyyksiin, jonne kellon ääni ei yltänyt? Hän ei olisi koskaan unohtanut, jos kello ei olisi lakannut soimasta. Ja kun hän kumartui pidemmälle, hänen parran hyväily hänen ristikkäisillä käsillään peloitti häntä. Hän ei tuntenut näitä pitkiä hiuksia, näitä silkkisiä hiuksia, jotka antoivat hänelle eläimen kauneuden. Hän väänteli partaan, hän tarttui hänen hiuksiinsa molemmin käsin etsiessään tonsuurin alastomuutta; mutta hänen hiuksensa olivat kasvaneet voimakkaasti, tonsuuri hukkui suurien kiharoiden viriiliin aaltoon, joka heitettiin takaisin otsasta niskaan. Hänen koko lihansa, joka oli aiemmin ajeltu, oli kellertävänruskeat.
xxx/ellauri177.html on line 497: Hän ei tunnistanut hänen käsiään, jotka olivat kerran lämpimiä hyväilyistä, eikä hänen notkeaa kaulaansa, joka soi kuin narusta vetämällä, eikä hermostuneita jalkojaan, joiden laukka kantoi hänet vehreyden syvyyteen. Oliko tämä sitten se poika, jolla oli vahvat lihakset, löysä kaulus, joka näytti rintakehän alaosat, auringon kukoistava iho, elämästä värähtelevä lanne, jonka syleilyssä hän oli elänyt vuoden ajan? Tällä hetkellä hänellä ei näyttänyt enää olevan lihaa, hänen hiuksensa olivat häpeällisesti pudonneet, kaikki hänen miehisyytensä kuivui tämän naisenmekon alla, mikä jätti hänet ilman seksiä. Hyi helkkari!
xxx/ellauri177.html on line 643: Ja mikä todiste hänen iljettävistä ruokahaluistaan! Hän ei voinut tunnustaa virhettään liukastumatta itsestään huolimatta tarpeeseen tehdä se uudelleen mielessään. Eikö hän asettaisi hiljaisuuden suolleen! Hän unelmoi tyhjentävänsä päänsä, jotta hän ei enää ajattelisi; avaamaan suonensa, jotta hänen syyllinen verensä ei enää vaivaisi häntä. Hetken hän lepäsi kasvonsa käsiensä välissä vapisten, piilottaen ihonsa pienimmätkin palaset, ikään kuin hänen ympärillään kiertelevät pedot olisivat saaneet hänen hiuksensa nousemaan kuumalla hengityksellään.
xxx/ellauri292.html on line 175: Kirjassa Paavalin ja Teklan teot (apokryfinen kirja) Paavalille annetaan täydellinen fyysinen kuvaus, joka voi heijastaa suullista perinnettä: syyrialaisessa tekstissä "hän oli keskikokoinen mies, ja hänen hiuksensa olivat niukat, ja hänen jalkansa olivat hieman vinot ja polvet ulkonevat, ja hänellä oli suuret silmät ja kulmakarvat kohtasivat, ja hänen nenänsä oli jokseenkin pitkä, ja hän oli täynnä armoa ja tarmoa; kerran hän näytti mieheltä ja toisinaan enkeliltä."
xxx/ellauri295.html on line 153: Kun Ptolemaios III oli sotaretkellä Persiassa, uhrasi Berenike hiuksensa Afroditelle, jotta hänen miehensä palaisi turvallisesti kotiin. Bereniken hiukset pantiin jumalattaren temppeliin Zefyrionissa, mutta ne katosivat. Temppelin vartijat olivat jo saamassa kuolemantuomion, kun hoviastronomi Konon Samoslainen ilmoitti kuninkaalle, että hiukset ovatkin löytyneet taivaalta Afroditen lahjoittamana, jotta kaikki saisivat niitä ihailla. Tähtikuvio sai tämän takia nimekseen Bereniken hiukset. Hoviastronomi täytti tyynynsä vohkimillaan hiuxilla.
xxx/ellauri296.html on line 119: 25 Koko Israelissa ei ollut miestä, jota olisi ylistetty niin kauniiksi kuin Absalomia. Hän oli virheetön kiireestä kantapäähän. 26 Kun hänen hiuksensa leikattiin – hän leikkautti ne kerran vuodessa, kun ne kävivät liian raskaiksi – ne painoivat kuninkaan painomittojen mukaan kaksisataa seteliä. 27 Niistä riittäisi tyynyntäytettä enemmän kuin Bereniken houxesta.
xxx/ellauri305.html on line 652: Lev. 13:45 - Metzoran on julkistettava tilansa repimällä hänen vaatteensa, antamalla hänen hiuksensa kasvaa ja peittämällä huulensa
xxx/ellauri305.html on line 658: Lev. 14:9 - Metzoran on ajettava pois kaikki hiuksensa ennen puhdistusta
xxx/ellauri305.html on line 1044: Num. 6:5 - Natsiirin täytyy antaa hiuksensa kasvaa
xxx/ellauri306.html on line 474: Seuraavana päivänä, kun suuri osa aamusta oli kulunut, kuninkaalliset palvelijat epäilivät sairastamista ja murtautuivat suuren kohun jälkeen ovet sisään. Sieltä he löysivät Attilan kuoleman verenvuodon seurauksena, ilman haavoja, ja tytön, jonka kasvot alaspäin itkivät verhonsa alla. Sitten, kuten tuolle rodulle on tapana, repäisivät hiuksensa pois päästään ja tekivät heidän kasvonsa kauhistuksiksi syvin haavoin, jotta kuuluisaa soturia voitaisiin surettaa, ei naisellisen itkujen ja kyynelten, vaan ihmisten veren kautta. Lisäksi Attilan kuoleman yhteydessä tapahtui ihmeellinen asia. Sillä unessa joku jumala seisoi itä-Rooman keisarin Marcianuxen rinnalla, kun tämä oli huolestunut raivokkaasta vihollisestaan, ja näytti hänelle Attilan jousen, joka oli murtunut samana yönä, ikään kuin vihjatakseen hunnirodun olleen velkaa paljon tuolle aseelle. Tämän kertomuksen historioitsija Priscus sanoo hyväksyvänsä totuudenmukaisexi ilman todisteita. Sillä Attilan pidettiin niin kauheana suurille valtakunnille, että kilpailijoiden jumalat ilmoittivat hänen kuolemastaan kilpaileville hallitsijoille erityisenä siunauksena.
xxx/ellauri356.html on line 265: Nainen, joka ansaitsee miesten halveksunnan, on ruma ja röyhkeä; hänen hiuksensa ovat villaiset, otsa ulkoneva, hänen silmänsä ovat pienet ja vaaleat, nenä on valtava, huulet lyijynväriset, suu suuri, posket ryppyiset ja hänen hampaissaan on aukkoja; hänen poskipäänsä kiiltävät purppuranpunaisena, ja hänen leuassaan on harjakset; hänen päänsä on niukka kaulassa, jossa on hyvin kehittyneet jänteet; hänen olkapäänsä ovat supistuneet ja rintakehä on kapea, ja hänen vatsansa on kuin tyhjä nahkapullo, jonka napa on kuin kivikasa; sen kyljet ovat pelihallin muotoisia; hänen selkärangan luut voidaan laskea; hänen lantionsa päällä ei ole lihaa; hänen häpy on suuri ja kylmä, ja se hengittää raadon hajua; se on karvaton, vaalea ja märkä, ja siitä ulkonee pitkä kova, rasvainen klitoris
xxx/ellauri415.html on line 80: Juutalaisuudessa alastomuus on osa kehon vaatimattomuutta, jota pidetään erittäin tärkeänä useimmissa sosiaalisissa ja perhetilanteissa. Asenteet vaatimattomuuteen vaihtelevat juutalaisuuden eri liikkeiden välillä sekä kunkin liikkeen sisällä olevien yhteisöjen välillä. Tiukemmissa (ortodoksisissa) yhteisöissä vaatimattomuus on osaTzniutia, jolla on yleensä yksityiskohtaiset säännöt sopivasta käytöksestä. Ortodoksinen juutalainen laki ( Halakha ) velvoittaa nimenomaan naiset vastuuseen vaatimattomuuden hyveen ( Tzniut ) ylläpitämisestä peittämällä vartalonsa, mukaan lukien hiuksensa. Miehillä alastomuus rajoittui peniksen paljastamiseen, mutta ei rajoitu molon julkiseen altistumiseen, vaan myös yksityisesti. Myöhään antiikin aikana juutalaiset katsoivat kauhistuneena kreikkalaisten ja roomalaisten käytäntöjä mennä alasti ja kuvata miespuolisia jumalia alastomina. Missä tahansa uskonnollisessa kontekstissa miesten alastomuus oli suurempi huolenaihe kuin naisten alastomuus, koska se oli loukkaus Jumalaa vastaan. Karvatuhero ei sitä juuri häirinnyt, vaikkei sattuneesta syystä innostanutkaan. Rituaalikylpyyn (mikveh ) menevä naishenkilö tekee sen ilman vaatteita ja ilman koruja tai edes terveyssiteitä.
xxx/ellauri417.html on line 474: Tancred, kristitty soturi, makaa alla haavoittuneena surmattuaan oikealla pilkottavan jättiläisen Argantesin (taino, oikeasti se kompastui omaan skegluunsa). Tancredia auttavat hänen orjansa ja Erminia, saraseeniprinsessa, joka on rakastunut kristilliseen ritariin. Hän leikkaa hiuksensa kiinnittääkseen hänen haavansa. Pimeällä taivaalla oleva "putti" valaisee aika köpelösti soturia, joka herätetään henkiin ja yhdistetään lopulta Erminiaan, vaikka Clorinda olisi ollut paljon messevämpi, kz. yllä. Erminia oli tosi typerä kun ei vaihettanut asua tullessaan kristityiden puolelle.
47