ellauri003.html on line 154: hiukan himmenneen ja rappioituneen.

ellauri003.html on line 505: Ensin hypimme sitten menemme hiukan kuuta katsomaan.
ellauri004.html on line 1059: biisit hiukan byronin tyylii

ellauri015.html on line 811: Vatsani tekee tenän. Puoliksi pureskeltuja makkaranpaloja purskahtaa pöytäliinan unikkokuosille. Mummi painaa sekuntikelloa ja röhähtää tyytymättömästi. Hän palaa jääkaapilta valkoinen posliinikulho kädessä. Kulhossa on pahanhajuista tummanruskeaa puuroa. Ihan kuin hän olisi käynyt tyhjentämässä ulkovessan ja pannut sitten hiukan maitoa ja sokeria päälle. Se on mämmiä. Se on syntynyt satoja vuosia sitten Suomessa eikä ole koskaan levinnyt maan rajojen ulkopuolelle. Erityisen iso annos. Olen aikeissa nousta, protestoida, mutta tunnen kuinka Raimon vahva käsi laskeutuu uudelleen olalleni.
ellauri017.html on line 158: YKSI on pienin positiivinen luonnollinen luku. Pekka Lahtinen katsoo, että "yksi on riippumaton muista numeroista" ja on "alku ja lähde muille numeroille" (Luojan lukuja s 36). Saarnaaja Lahtinen sekoittaa hiukan käsitteet numero ja luku. Mikä ihme se nyt on, onhan raamatussa luku nimeltä Numerot. Pekka katuu jo sitä, ja pyytää ykköseltä anteeksi.
ellauri023.html on line 663: En ihmettele yhtään, että Kari Enqvist ärsyttää monia. Jo hänen tavassaan olla on jotain, joka nostaa ihokarvat pystyyn. Hän puhuu hiukan narisevalla äänellä, joka ei nouse eikä laske. Hän ei nyökyttele eikä naurahtele, ei tehosta sanoja käsillään.
ellauri024.html on line 322: Oisko se ihan hiukan naisvihamielinen, vaikkei oman perheen osalta. Sen vaimo oli Aino-Maija Tikkanen (1927), sittemmin HS:n päätoimittajan sisko, Arskaa kuuluisampi elokuvatähti ja näyttelijätär, hirmu pikkuinen. Arskaa vanhempi ja delppasikin ensin, 2014. Arska kituuttelee vieläkin. Kolme lasta. Kaxi tytärtä ja mongoloidi Petteri. Samantapaisia takaiskuja tulee mieleen muiltakin neroilta, Fred ja Niini esim. Ne on kovia koettelemuxia.
ellauri024.html on line 1089: 28. Mutta vaimon ei tule silloin osoittaa vastahakoisuutta, levottomuutta eikä epäröimistä tehdessään hänelle mielixi; vieläpä on hänen ymmärrettävä puolesta sanasta, eikä hänen tule odottaa kahta pyyntöä samasta asiasta. -Mutta eiköhän tästä muutamissa tilaisuuxissa voi hiukan hellittää.

ellauri024.html on line 1090: 31. Jos aviomies izepintaisesti vaatii jotakin, mikä ei ole oikein, niin vaimon tulee välttämättä siihen suostua ja nuhdella vasta jälkeenpäin. - Hyväinen aika! En tiedä mitä siihen sanoisin. Se tuntuu mielestäni hiukan vaikealta! Luullaxeni sietäisi tämä tulla pienen pohdinnan alaisexi jossain naisten parlamentissa. Mutta sitten hän sanoo:

ellauri024.html on line 1091: 32. Edellyttäen että on kysymys vain vähäpätöisistä seikoista. - No tuo parantaa hiukan asiaa. Vähäpätöisistä seikoista ei kaiketikaan tulisi izepintaisesti pitää kiinni.

ellauri028.html on line 350: No, onhan se hiukan KELJU juttu,
ellauri029.html on line 267: Olen itse pitänyt itseäni aina ahkerana ihmisenä, mutta dokumentin nähtyäni näen itseni lähinnä hedonistisena laiskiaisena. Oli järkyttävää ja jopa hiukan pelottavaa, miten kiinalaiset työntekijät pitivät ihan normaalina sitä seikkaa, että elämä koostuu vain työnteosta. Tässä huomaa vain suuret ajatusmaailman erot eri kulttuurien välillä. Itseäni hirvittäisi ajatus siitä, että vapaata tahtoani riistettäisiin tai että elämäni koostuisi pelkästä työnteosta. Voisin kuitenkin ottaa osittain oppia kiinalaisten työmoraalista. He todellakin omistautuivat työllensä ja antoivat sille kaiken, oli sitten kyseessä pieni tai suuri työtehtävä. Lisäksi töissä ollessaan he olivat iloisia, aina.
ellauri029.html on line 733: vanhoja vizejänsä huulet hiukan liikkuen,

ellauri031.html on line 770: Messiaaninen juutalainen (mix ne vaan on messiaanisia, jotka ottaa välipalaa näytösten väliajalla, eikä ne jotka vielä odottavat ensi-iltaa?) on siirtynyt sielunvihollisen leiriin, se tarvii apua kuin Alkoholin orpolapset tai Orpo Olli pusikossa emintimää piilossa. Kristityt on listineet jutkuja maailman sivu, ihan sikana, tää on Olavinkin myönnettävä todexi, eipä ihme että ne on vielä siitä hiukan kaunasia. Jahwen paletista puuttuu tää kristikansan jehovalle ominainen anteexiannon pinkki värinappi. Se tuppaa muistelemaan vanhoja.
ellauri036.html on line 161: ... Miksi pelottaisi sinua tyhjyys, ruumis parka? Joka tunti vie sinut lähemmäs sitä, jokainen askeleesi taittaa poikkipuun tikapuilla, joilla juuri seisot; sinä elät kuolleista, taivaan ilma painaa ja musertaa, maa, jota astut, vetää sinua jalkapohjiesi kautta puoleensa. Astu alas maan poveen! Miksi pelkäät? Pelottaako sinua sana? Sano vain: 'Emme elä enää.' Etkö tunne suurta väsymystä, jonka jälkeen on suloista saada levätä? Minkätähden epäilemme, kun kysymys ei ole kuin siitä, tapahtuuko se hiukan ennemmin tai hiukan myöhemmin?
ellauri055.html on line 283: - Olin toivonut, sanoi Pangloss, saavani hiukan keskustella kanssanne syistä ja vaikutuxista, parhaasta mahdollisesta maailmasta, pahan alkuperästä, sielun olemuxesta ja ennalta määrätystä sopusoinnusta.

ellauri055.html on line 564: Joku maalaispoika joka palaa yöjalasta ja siinä hiukan hetvahtaneessa mielessään ja hiukan haluttomasti ehkä aprikoi, kuinka on lopulta käyvä sen tytön, jonka luota hän jo niin monennen kerran palaa - ei sen vielä ole, mutta täytyyhän sen joskus ... jos ajattelisi ottavansa sen - ei, ei se käy...
ellauri055.html on line 762: Lahtinen oli sorakielinen pikkumies joka oli pihan lasten ja vaimonsa alituisen pilkan esineenä. Lahtinen vaikuttaa hiukan niin kuin pakan päästä repäistyltä. Lokakuussa ongella!
ellauri055.html on line 810: Vaimo nukkui taas täydessä unessa, kellervät hiukan ikääntyneet hampaankärjet näkyvissä. Hänen kasvonsa olivat tuossa tilassa oikeastaan perin rumat, aivan elottomat ja vieraat.
ellauri055.html on line 924: Vastaanotettuaan palkinnon Tukholmassa joulukuussa 1939 Sillinpää jäi Ruotsiin ja keräsi siellä puhetilaisuuksilla rahaa talvisotaa käyvälle Suomelle. Jo lokakuussa 1939 hän oli julkaissut Suomen Kuvalehdessä "Sillinpään marssilauluksi" kutsutun runon, koska hän toivoi sen säkeiden yhdistävän suomalaisia ja kohentavan kansan mielialaa. Siitä tulikin nopeasti järjestetyn sävellyskilpailun voittaneen Aimo Mustosen säveltämänä hyvin suosittu talvisotaa edeltävinä viikkoina ja sodan aikana. ”Sillinpään marssilaulu” edustaa Sillinpään tyypillistä kirjoitustyyliä, jossa yhdistyvät alun maisemakuvaus, viittaus karttaan sekä maanläheisyyden ja mullan ja vaiston varaan rakentuva hiukan mystinen yhteisyydentunne. Marssilaulua lauletaan ja soitetaan Puolustusvoimissa yhä, ja siinä on monien varusmiesten mielestä helposti opittavat sanat.
ellauri055.html on line 1003: Juho Rudolfin poika Juho Eero Lemmitty (Forsman>Koskimies) oli aikanaan harjoittanut humanistisia ja teologisia opintoja, mutta asettui lopulta tavallisen tyyliseksi lansjunkkariksi, jommoisena yhteinen kansa häntä hiukan naureskeli, mutta myöskin piti arvossa, sillä hänellä oli pontevat hengenlahjat ja tarvittaessa luja käsivarsikin oikein noin ruumiillisessa mielessä. Hyvä veikkoni oli Laitilan isäntä Eero Forsman, sittemmin Koskimies, jonka tarina päättyi sitten traagillisesti kansamme kärsimyksen päivinä 1918. Punikit nirhas sen myllyn ahteeseen. (Mikä on ahde? Kai se on vaan rinne. Joo, mäki, törmä, rinne.)
ellauri060.html on line 1080: Kaikki kävi sitten niinkuin kävi. Marraskuun yössä, vieraan talon kamarissa, kynttilän palaessa. Sitä kesti tuntikausia. - Voi kuinka minä olen huono, Sauli huohotti välillä. Minä olen unohtanut kaiken. - Sinä olet hyvä, paras, anna tulla! Maisa huusi ihanalla äänellä milloin Saulin alla, millon päällä, milloin jommallakummalla sivulla. Anna tulla! - Minä varmasti painan sinua tällä kirotulla mahallani! - Muserra minut sillä, se on taivaallinen! Anna tulla! ... - Nukutaan hiukan välillä, kulta, Maisa ehdotti. Kello on neljä, minä panen sen soimaan puoli kuudexi. - Voi Maisa, minkä teit! - Ihana mies! Maisa sanoi Saulin rintaa silitellen. Harmi ettet ole minun ikiomani! Lupaa soittaa minulle aina, kun käyt Helsingissä.
ellauri061.html on line 1170: Kirja alkaa niin ankeasti, että jos kyseessä ei olisi ollut haastekirja, olisin varmasti lopettanut lukemisen heti alkuunsa. Ryyppyreissut ja ankeudessa rypeminen eivät oikein innostaneet. Minun sukuelimeni tarina rakentuu kuitenkin useista äänistä ja erilaisista tyyleistä, joten kirjan edetessä hiukan helpotti. Jotkin pätkät olivat itse asiassa aika kiinnostaviakin. Tekstin tasolla en kuitenkaan nauttinut kirjasta.
ellauri080.html on line 657: Anomalistinen vuosi kestää noin 365,2596 vuorokautta. Se on aika Maan perihelistä seuraavaan, ja on hiukan sideeristä vuotta pidempi, koska periheli kiertyy muiden planeettojen aiheuttamien häiriöiden vuoksi.
ellauri080.html on line 659: Trooppinen vuosi kestää noin 365,2422 vuorokautta. Sen kuluttua Maan akseli on uudelleen samassa asennossa Aurinkoon nähden. Trooppinen vuosi on hiukan sideeristä vuotta lyhyempi, koska akseli kiertyy prekession myötä.
ellauri082.html on line 172: Wallun kääntäjä Tero Valkonen on biljardipallon näköinen. Suomen Kuivin lehti panttaa sen haastattelua maxumuurin takana, joten ei siitä sitten sen enempää. Avainsanana on mm Hotakainen, joten kiinnostaisi kyllä kuulla millä se tomppeli perustelee tota "riemua". Ei kääntäjäkään kovin sivistyneeltä vaikuta, suomennoxessa on aika lailla virheitä. Sillä on kaima joka on Key Account Manager. Kaimalla on hiukan enemmän tukkaa jäljellä.
ellauri093.html on line 602: Sinä aamuna jona pastori Frederiksenin ja Neiti Nielsenin kanssa ajoin autossa Fyenin tasaisia maanteita pitkin Søllingeen, luonto kukki ja taivas säteili ja sydämeni oli täynnä kiitollisuutta tämän maallisenkin elämän täyteydestä - vaikka eräs rakas hauta onkin matkani päämääränä. Pastorinrouva oli sydämmellisenä vastassa. Päivällinen oli valmiina, ja sen jälkeen minut lähetettiin rauhalliseen yläkerran huoneeseen nukkumaan päiväunia. Lehtimajassa joka oli luovutettu Povisen lesken ja tyttären asunnoxi kohta astuikin meitä vastaan hento, pienexi kutistunut nainen. Toinen silmä ja hiukan vinoon vetäytynyt suu kielivät lievästä ajatusten katkeamisesta. Hänen yllänsä oli vanhakuosinen musta puku ja päässä yhtä vanhanaikainen liian pieni olkihattu.Kaiken tuon huomasin saman tien tyytyväisenä. Hän on meidän ristimme, ämmä sanoi vielä vammasesta tyttärestä. Noniin, kuinka toisin oisi kaikki jos Povisella oisi käynyt parempi viuhka, sanomatta nyt kenen kaa. Leski esitteli sotasaaliita. Tässä on Sysmän kirkon sisäkuva. Tuossa Autotalon varakkaiden Montosten lahjoittama ruma kuparipakote. Tuolla Sirkka-tädin Israelista tuoma lampukka. Olisi ollut puhelemista kauniista esineistä vaikka kuinka pitkältä.
ellauri093.html on line 610: Povisen veli Alfred oli hyvin Karin näköinen. Sillä oli toinen vaimo alla, nuori ruozalainen naikkonen pienine lapsineen. Mieleeni pyrki hiukan epäpuhdas ajatus: Mahtaako tuo iäkäs johtaja olla onnellinen? Jotakin alakuloista hänen olemuxessansa oli. Varmaan sillä ei seiso enää. Unbefriedigte frau vekuttaa, vieraan lapset huutavat. Kyllä suomalainen vaikka lapsetonkin puoliso olis ollut parempi. Esim enpä sano kuka.
ellauri093.html on line 683: Iltapuolella oli past. Dolmen ize meitä vastassa, sydämellisenä ja säteilevänä. Dolmenin vaimo oli liesussa, joten Dick oli ottanut mukaansa juutalaiskristityn sihteerikkönsä, neiti Regina Lehden, ja muutamia juutalaisia poikia työntökärryineen. Muut lapset olikin jo syöty paizi nuorinta, joka oli laiha mutta sitkeä. Iltatarjoilun jälkeen kokoonnuttiin iltahartauteen. Puoli vuorokautta se kesti, mutta siihen mahtui paljon. Ensin veisattiin virsi kullekin; sitten luettin sekä vanha että uusi testamentti vuorotellen värsy kerrallaan. Sen jälkeen past. Dolmen muutamin :) vaikuttavin lausein selitti mistä teoxissa oikein oli kysymys, keskittyen ydinkohtiin, kyselikin hiukan knoppeja ja viivoitutti jakeita, joita erityisesti toivoi painettavaxi mieleen.
ellauri101.html on line 680: Grungemusiikki toi muotiin myös uudenlaisen pukeutumistyylin, johon kuuluivat varsinkin flanellipaitojen, villapaitojen ja pipojen kaltaiset arkiset kolean sään vaatteet. Tämä tyyli sai vaikutteita Neil Youngin nuoruudessaan vaalimasta imagosta, mutta se viittasi myös Seattlen ilmastoon. Yleisesti käytettiin myös kirpputoreilta hankittuja, kuosiltaan vanhahtavia vaatteita kuten 1970-luvun nahkatakkeja. Grungetyylissä miehet suosivat pitkiä ja hieman takkuisia hiuksia sekä lyhyttä partaa. Naisille tyypillisiä ovat tupeeratut ja takkuiset hiukset, vahva ja suttuinen silmämeikki, kirkkaan punaiset tai tummahkot huulipunat, repeilleet verkkosukkahousut sekä kuluneet, hiukan vanhanaikaiset mekot. Myös revityt farkut kuuluvat grungetyyliin. Kenkinä käytettiin yleensä joko kuluneita maihinnousukenkiä tai Conversen All Star -tennareita.
ellauri107.html on line 36: Mix niin monet kauniit runoilijat ja romaanipojat on olleet paizi naisten miehiä myös katamiitteja aina Alkibiadeesta lähtien? Kai six etne on narsisteja, ne oikeasti tykkää omasta peilikuvasta ja siyä lyytä kestä tahansa joka tykkää siitä (paizi rumista). Kun hiukan kehuu niin sydän heillä sykkää. Juu juu jo sydän heillä sykkää. No täytyy myöntää mä menin pitemmälle... Olikohan Fragonard tapaus pisteessä?
ellauri112.html on line 85: Unennäössä on meillä toteutettuna vanhojen empiristien sielukäsitys: sielu moninaisuutena, erillisten ainesten kokoomuksena. Tämä kuvaus kenties hiukan selventää yllä antamaani abstraktista kaavaa. Sielunelämän luova aktiivinen synteesi saa elää alituisessa taistelussa vastakkaista passiivista hajaantumispyrkimystä vastaan. Jompaankumpaan suuntaan kulkee kunakin hetkenä sielun sisäinen virtailu. Tilaa, jossa tämä jatkuvasti kulkee jälkimmäiseen suuntaan, nimittää Pierre Janet sattuvasti »la misère psychologique». Niinpian kuin, sielullisen energian jatkuvan heikkenemisen takia, uusien synteesien luominen on lakannut, järkkyy sielun tasapaino mitä syvimmin, ennen muodostuneet, mekaanisiksi käyneet mielleryhmät pääsevät ylivaltaan, »sielullinen automatismi» hallitsee, voimaton ajatus taivaltaa yhä auttamattomammin vanhoja polkujaan, eksyy yhä pahemmin omiin sokkeloihinsa, samalla kun ulkoa tai sisältä tulevat mieleenjohtumat eivät kohtaa mitään vastustusta, ne ryhmittävät ympärilleen kaiken mitä tajunnasta löytävät ja kasvavat lumivyöryn tavoin, tehden yksilöstä »piintyneen päähänpiston», »riivauksen», manian tai jonkun muun mielisairauden uhrin. Mielisairaus on monasti ikäänkuin unennäköä, joka kestää vuosia--molemmille on tunnusmerkillistä sielunelämää hallitsevan toisen, passiivisen hajaantumisen periaatteen yksinvalta.
ellauri112.html on line 106: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri118.html on line 265: Joka tapauksessa, jos tämä aihe kiinnostaa, olen kirjoittanut kotisivulleni aiheesta tiivistetysti viimeisimmässä kirjoituksessani Tiede harhassa - yhteiskunta perässä? Siinä on otettu oleellisimmat asiat esille naturalistisista syntyteorioista ja evoluutioteoriasta, ja miksi ne eivät voi pitää paikkaansa vaan ovat ristiriidassa todellisen tieteen kanssa. Lopuksi käsitellään hiukan sitä, miten evoluutioteoria vaikuttaa moraaliin yhteiskunnassa. Kotisivuni löytyy myös Googlen hausta nimelläni ja siellä uusimpana kirjoituksena on tämä kirjoitus.
ellauri141.html on line 294: iussus abire domum ferebar incerto pede Läxin käskettynä himaan vain hiukan horjuen,
ellauri142.html on line 882: Puhtaat sielut kärsivät devachanissa hyvien töidensä hedelmistä; pirulliset tuovat tullessaan rikostensa kärsimykset; mutta ne, joissa hyveen voima on hiukan
ellauri151.html on line 345: Anja Snellman on havainnut olevansa erityisherkkä. Se on yxi noista hiljaista vakavista ja hiukan surumielisistä nuorista. Sellaisista kuin Oxford Highin Ethan
ellauri159.html on line 45: Kymmenen käskyä tai dekalogi (hepr. ‏עשרת הדברים‎, Aseret ha-Dvarîm) ovat juutalaisen ja kristillisen uskon mukaan Jumalan ihmiselle Mooseksen välityksellä Siinain vuorella antamat käskyt. Kristinuskon eri suunnissa käytetään hiukan erilaista numerointia käskyistä. Käskyistä käytetään myös nimeä Dekalogi, joka tulee kreikan sanasta δεκάλογος tai "dekalogos", suomeksi kymmenen lausetta, kymmenen lausuntoa, kymmenen puheenvuoroa tai kymmenen tiedonantoa, tai mixei 10 logoa. Käskyä-muodon lausunnot saavat Raamatusta, kymmenen käskyä, aseret had'varim Raamatusta käskyt löytyvät Toisesta Mooseksen kirjasta (2 Moos. 20:1–17) sekä varuixi myös Viidennestä Mooseksen kirjasta (5 Moos. 5:6–21).
ellauri161.html on line 371: Kehuttuaan feminismiä ja feministejä hiukan Nyölö palaa tarinaan: "En taaskaan osannut vastata syytöksiin. Mutta sitten lähdettiin toiseen kapakkaan, ja feministit sytyttivät savukkeet. En viitsinyt kertoa heille tupakkateollisuuden rikoksista, ihmisten ja luonnon myrkyttämisestä kaikissa maanosissa. Arvelin, että he jo tietäisivät. Tu quoque, et filioque. Vähän sama asia. Touché, vai mitä?" (s. 172)
ellauri163.html on line 460: Minua on hiukan ihmetyttänyt eräs asia. Missä on kaikkien raamatun henkilöiden haudat? Luulisi maailmaa mullistaneiden hautapaikkojen olevan yleisessä perimätiedossa?
ellauri183.html on line 380: Esau jatkoi miltei miellyttävästi: Tietysti jos käytettävissä olisi hiukan seksiä eikä vain sitä hevonpaskan sublimaatiota, millä sinä yrität narrata meitä, meillä olisi jotakin jota ajatella, mutta asiat on nyt sillä kannalla että vain meidän juutalaisella opettajalla on seksiä aina kun hän sattuu sitä kaipaamaan, ja sellaisen naaraan kanssa joka on lähempää sukua meille, ja meillä muilla ei ole muuta kuin kikkelimme kiskottavana.
ellauri206.html on line 222: Sen jälkeen nojasimme Samin kanssa selkää laituriin, polvia myöden (sic) vedessä, vierekkäin, ja tyttö runkkasi kullejamme keskittyneeseen tasatahtiin, hiukan kumartuneena, mielestäni hivenen liian hitaasti mutta Luojan kiitos lujaa puristaen, ja minä kallistin pään taakse, pidin silmät auki ja näin taivaan tähtimäärän, elokuun Linnunradan, ja tiesin että siellä oli satoja miljardeja tähtiä, eikä minulla ollut toivomusta yhdellekään. Paitsi se, etten tahtonut ikinä luopua mistään meille tarjoutuvasta ilosta kuten tämä, ja se, että toivottavasti kukaan muukaan ei lakkaisi niitä tarjoilemasta. Samin kyllästyttyä ohjasin viileän kullini tytön suun lämpöön. Ei sillä ollut siihen mitään vastaan pantavaa eikä juuri sanottavaakaan.
ellauri214.html on line 334: Unen jatko-osassa kazoin korkealta töyräältä kun jään yli juoxi täyttä vauhtia 23 Disney koirahahmoa. Sitten unessa oli hiukan uhkaavia pitkämekkoisia neitoja, ja kaxi pikkutyttöä, joiden kanssa kiipeilin lumiselle kadetraalille. Tytöistä paxummalle tarjosin Haparandasta kaupan päälle saatuja vanhanaikaisia salmiakkimakeisia. Ei se niistä perustanut, ne ovatkin aika mauttomia ja kovia. Meillä oli kiire Humanisticumin kokouxeen, ja suht sulottomat tytöt valuivat alas seinältä kuin joku sylkyklunssi tai märkä räkä. Ikävä kyllä kokous oli peruuntunut, sen sijalla oli joku voimistelutunti. Oven takaa kuului töminää ja ähinää. Unen loppuosassa kävi ilmi, että Brezhnev oli ollut siviiliammatiltaan ballerina. Leonid oli kasvoista sangen suurpiirteinen, mutta hoikkanilkkainen.
ellauri219.html on line 653: Leffan naisten tarkoitus on pääasiassa vilauttaa näpöttimiä erilaisista vaatekappaleista. Kolho Ursula Undress on puettu oransseihin bikineihin, jotta kaikki tuntisivat hänet Bond-tytöksi. Romy ”Admiral” Schneider, tuo itävallan tumma kaunotar, saa kunnian esittää elokuvan ainutta hiukan tolkullista naisroolia. Ellei asiasta olisi oikein mustaa valkoisella, olisi vaikea uskoa Woody Allenin kirjoittaneen koko roskan. Taino, roskaahan sen "kynästä" on enimmäxeen pursunut muutenkin. Kömpelöä, tarkoituksetonta koheltamista on aivan liikaa, jotta siitä voisi repiä riemua edes vappuhuiska korvassa ja serpentiinit housuissa. Suositellaan vain kidutusvälineeksi.
ellauri244.html on line 150: Kauraprinsessan takautuvat kannanotot ovat ällistyttävän tätimäisiä. Vaikka Anja oli izekin perusrotinkaisia, meritokraattinen säätytietoisuus oli tapissa. "Aina eivät kirjallisten punkkarien ja kadun peruspogoajien näkemykset menneet aivan sulavasti yksiin. Meidän väitoskirjojen ja romaanien parissa häärineiden saattoi joskus olla hiukan vaikea ymmärtää nipin napin tarkkailuluokalta selvinneen rock-lyyrikon pelkistä kirosanoista koostuvia kontribuutioita, ja päinvastoin." Ja tää kohta on suoraan naistenlehdestä: plaaplaaplaa, "hymyilin" "miehelle" (ohraprinssi). Oven avaa Taisto Tammen mummo, hymyilevä rouva Hagert.
ellauri254.html on line 791: Monopoliin pyritään ja päästään, eikä tarvi edes erixeen käskeä. Sittemmin huono-onnisen Kominternin 2. kokouxessa Petrogradissa hukkapätkä Lenin (165 cm hattu päässä ja kassi kädessä) puhui kaikuvasti hiukan ärrää murtaen. Yxinkertaisesti mutta innoissaan ja huitoen. Kiilusilmä Wrangel oli vastikään lannistettu. Länsi alkoi valmistaa varuixi Tulan mallisia samovaareja. Briteissä vallankumous laantui jalkapallohuliganismixi. Kummallista väkeä!
ellauri266.html on line 396: Kaupunkibiologisessa tutkimuslaitoksessa Ulysse tunnistaa vangittujen ihmisten hoitomenetelmiä. Hän on astutettu Novan kanssa. Se tuntui ihan kivalta, vaikkei Nova edes ole kovin karvainen. Utelias simpanssitutkija Zira on kiinnostunut hänen geometrisista piirroksistaan ​​ja hänen kyvystään puhua hiukan apinaa. Ziran sulhanen Cornéliuksen avulla Ulysse pitää puheen useiden tuhansien apinoiden edessä. Hänelle annetaan vapaus ja räätälöityjä vaatteita. Antelle palaa primitiiviseen ihmiskuntaan eläintarhassa ja hänet siirretään turvallisuuden vuoksi laboratorioon, jossa hänet paritetaan nuoren naaraan kanssa.
ellauri294.html on line 117: Atatürkin ansiosta mainoxissakin keekoili viimeisimmän muodin mukaan puettu hoikka nainen julkea, emansipoitu ilme kasvoilla. HV Morton on iloinen mutta hiukan haikea. Hauskempi oli ennen istua haaremissa fezipäisenä. Hän on kuitenkin huumorintajuinen ja tavallaan aika herttainen. Suo naisille emansipaationsa kun ne näyttävät siitä tykkäävän.
ellauri297.html on line 429: Kristillinen Ammi Ruhama Community oikaisee hiukan kuulokeporukoiden käsityxiä.
ellauri309.html on line 986: kaikenlaista teeskentelyä inhoava ja hiukan sopeutumaton Bogart ajautui
ellauri311.html on line 314: Välillä hiukan naurattaa, mutta Salo ei naura mukana. Hän ei sano mitään, vaan yrittää katseellaan ohjata minut keskittymään, olemaan läsnä ja jatkamaan: "Minä rakastan minua, minä rakastan minua.,,"
ellauri341.html on line 115: Teoksessa oli ehkä hiukan liikaa kaikkea.
ellauri341.html on line 121: Jotenkin minulle jäi kuitenkin tunne, että tämä syvempi ulottuvuus vain tuntui jäävän kaiken tuon muun sekamelskan jalkoihin. Kaikkea vain oli niin paljon, että lukijana sain eteeni sellaisen hyökyaallon, josta oli hankala päästä uimaan enää takaisin pinnalle. Ehkä karsitumpi ja keskitetympi rakenne olisi tuonut vahvemmin Leikolan sanoman esiin, sillä tässä nyt vain tuntui olevan hiukan liikaa kaikkea. Sinänsä suuri osan näistä eri tarinoista olivat itsessään sen verran kiinnostavia ja tarkkaavaisia huomioita sisältäviä, että olisin mieluusti voinut lukea erilliset teokset kustakin, kuten Herlinin Sanomien eri osastoista. En siis kadu että kahlasin tämän (kirjaimellisesti) tiiliskiven läpi, sillä kaikesta huolimatta tuntui että sain tästä loppujen lopuksi yllättävänkin paljon irti. Harmi vain että kaksi viikkoa oli auttamatta liian lyhyt aika lukea tämä valtaisa ja runsaita rönsyjä sisältävä teos, jolloin rauhallisen etenemisen sijasta lukemisesta tuli paikoin aika nihkeää pakkopullaa. Tähdet:2.5/5. Terveisin: Heidi Kirjahamsteri.
ellauri349.html on line 530: Mansikkakakun ensimmäisen palan leikkasi opintosihteeri Hanna-Mari Salonen, koska juhliinsa hiukan myöhässä saapunut Joseph arveli, ettei osaa leikata ensimmäistä palaa.
ellauri349.html on line 533:
ellauri349.html on line 816: Airueeksi sopii runoilija, joka on välillä hiukan mahtipontinenkin. Hän suosii abstraktioita kuten valo, pimeys, suru, jumala, mutta suuntaa katseensa myös vähäiseen: muurahainen, kastemato, omenankukan terälehti.
ellauri353.html on line 130: Mutta vanha maho neekeriämmäpä on siepannut talteen lapsen ja, vähän sivussa, jäähtyneen padan kupeella, nokeaa sitä jo täyttä päätä mustaksi, työntää yhtenään rintaansa kuin letkuvaa pitkää pussia, jonka pohjalla jokin myky on, huutavan suuhun, kuten on nähnyt äitien tapana olevan. Ugu gugugu ugu, lapsukainen, tämä on viidakkoa! Lokolo kolo- kolokolo ugulokolo! Hahaha! kertoi, hiukan humalassa. Nuori mies. Niin että voi äiti rakas, hän sanoi. Mustaus kuluu lapsen nenästä ja korvista ja joka jumalan luunulkonemasta yhtä mittaa. Sen maha on valkoinen kuin lehtisammakolla heti kun se oppii vähänkin ryömimään. Ja kun se oppii konttaamaan, niin kuluvat polvet, sen nyrkit ja jalkoterät ovat aina olleetkin valkoiset sen imeskellessä niitä, niin niin, ugu. Ja ämmä rukka on hädässä kun se oppii kävelemään. Kosteissa rantaheinikoissa. Tai kun se rupeaa kulkemaan uimassa muitten tenavien kanssa taikka sitten aikanaan tyttärissä, äitinsä tuskaksi, ja tulee aamulla kotiin kuin viattomuus itse, mutta molo puhtaana kuin vasikan nuolema. Ensin äiti kirota lokolottaa kuten tyhjä puuleili, jossa on kivi ja jota puistetaan, sitten hän itkee. Ämmä rukka, joka ei voi mitään, vaikka hän kuinka koettaa ja kuinka rakastaa. Pellavatukkainen poika syleilee hänkin äitiään, pätkänä ja outona ja onnettomana, ja he itkevät molemmat. Ugu, kysyy kuitenkin äiti, ja poika vakuuttaa hänelle: ugugu!-lokolo! hän vannoo sen äidilleen ugu, ugu, ugu! Ja äidin mieli on hyvä jälleen. Poika puhuu, että kyllä hän, äiti, ymmärtää, että hän on valkoinen, kyllä hän sen käsittää. Mutta hän ei voi sille mitään. Minkä tähden minä en ole musta ja ruma kuten toiset, äiti, sano minkä tähden? Minä haluaisin olla niin musta kuin voi lokolokolo! Niin! Ämmä sanoo, että elä, poika kulta, kyllä hän on kaiken koettanut, mutta äitikin on vain ihminen, ei äiti voi mitään. Ja niin poika menee savimajojen välisellä raitilla ja laulaa komeata suomalaista kansanlaulua pitkä vaalea tukka rennosti silmillä. Että: 'Mustaapa poijasta toivottiin ja mustaapa poijasta toivothiin ja mustan nuttu oli yllä... ja mustan nuttu oli yllä... Tuli siitä tyttöjen riijari ja tuli siitä tyttöjen riijari, suru rakkaille vanahem- mille... ja suru...'
ellauri364.html on line 249: Hermostuneiden lasten käsittely on laaja ongelma. Luonteenvikoja on jo aivan pikkulapsilla. Pieneen vauvaan tepsii lavemangi (Olavi). Joskus voi probleemalapsikin osoittaa aivan hämmästyttävää mielenlujuutta, esim. melkein stoalaista kykyä sietää kipua. Suurinta levottomuutta herättävät sellaiset heikkoudet, jotka koskevat luonnetta ja jotka lapsilla useimmiten ilmenevät epärehellisyytenä. Laiskottelu ja muu tottelemattomuus eivät sinänsä ole niin vaarallisia, mutta keksityt tekosyyt ja selitykset tekevät nämä piirteet kovin ikäviksi. Ja kuitenkin on itsepäinen, järkevä uhma ilman pienintäkään kaunisteluviettiä oikeastaan vieläkin ikävämpää! Lapsi on lähempänä omaa luontoaan, jos hän väittää olevansa syytön. Lapsuusvuosien ylistetty mielikuvitus ilmenee etenkin toiveajatteluna, vaikeutena erottaa valhe totuudesta. Kaikkein eniten vanhemmat kauhistuvat, kun epärehellisyys tulee ilmi näpistelynä (Riitta). Nykyään kuitenkin tiedetään, ettei lapsen epäluotettavuuden eikä pikkuvalheiden tarvitse herättää sen suurempaa pelkoa. Useimmat pikku syntiset - ja niitä on paljon! - kasvavat täysin hyviksi yhteiskunnan jäseniksi, vaikkapa lihavixi kääntäjixi. Useimmat aikuiset eivät nimittäin myöskään ole niin kovin kykeneviä vastustamaan kiusauksia. He pystyvät vain hiukan paremmin arvostelemaan päämäärää, keinoja ja tilannetta. Ei tosin voida kieltää, että myös omatunto, eli pelisilmä, sanan varsinaisessa ja kunnioitettavassa merkityksessä, kehittyy meissä vähitellen kasvuvuosina. Ensimmäisiä spontaanisia eetillisiä tunteita näyttää olevan toveruus ja sen velvoitukset, jotka kehittyvät myöhemmällä lapsuuden iällä pelkän totunnaisen kuuliaisuu- den ja rangaistuksenpelon kauden jälkeen. Klaaniajattelu kehittyy, tit for tat, viranomaisille ei vasikoida.
ellauri382.html on line 758: Toistaisexi elossa olevista venäläisajattelijoista Plokhy mainitsee Sasha Duginin, jota on kutsuttu myös ”venäläisen fasismin ideologiksi”. Plokhyn kirja on ilmestynyt englanniksi jo viime vuonna. Sen itse sotaa kuvaava osuus tuntuu jo hiukan vanhentuneella. Se päättyy Ukrainan kesän 2023 vastahyökkäyksen alkuun. Zelenskyn sotilaallisista ansioista Plokhyn kirja on optimistisempi kuin viimeisimmät uutiset rintamalta. Hän korostaa lännen tuen merkitystä, mutta esimerkiksi ongelmat puolustussodan (huom. EI hyökkäyssodan) rahoituksen läpisaamisesta Yhdysvaltain kongressissa eivät ole kirjaan ehtineet.
ellauri390.html on line 387: Veteraanisukupolven, jonka keski-ikä lähestyy 110 vuotta voimakkaimmat vaikutteet syntyivät luonnollisesti sotiemme olosuh- teissa. On syytä muistaa, että nykyiset veteraanit olivat silloin nuoria, hiukan yli kaksikymmenvuotiaita asevelvollisia sotilaita ja vapaaehtoisia naisia, nuorimmat jopa vain 15-17 vuoden ikäisiä koululaisia. Sodan kokemukset ovat jättäneet lähtemättömät jälkensä heidän elämän- ja maailmankatsomuksiinsa. He jos ketkään ymmärtävät, miten tärkeitä ovat maan vapaus, itsenäisyys ja rauha. No rauhaan ainakin on jätetty. Ukko unohdettiin päiväkausixi sohvaan istumaan omat kakat seurana ja kazomaan kun ämmä oli kuollut punkkaan makkarissa, ei päässyt äijä ylös laiskanlinnasta. Eziinä kiitos.
xxx/ellauri027.html on line 599: Ohjuxen kolmas vaihe käynnistyy systeemiälyn käsitteen kautta. Se hahmottaa ihmisen systeemisenä olentona, dynaamisena ja moniulotteisena, jopa hiukan mystisenä, erottamattomana osana jotakin izeä suurempaa.
xxx/ellauri044.html on line 1193: Kuinka ollakaan, Josen esittelemiä narsistityyppejä löytyy läheltä, vain hiukan kauempaa kuin lähin puhelin. Peiliin ei ole pakko kazoa, eikä luurin selfiekameraan.
xxx/ellauri075.html on line 440: Wallu ei ole mielestään Pynchonesque. Eise olekaan ihan niin ikävystyttävä. DeLillo on (tai oli) sen roolimalli. Sekin oli musta hiukan ällöttävä.
xxx/ellauri103.html on line 396: Edinburghissa Rowling työsti kirjoituksiaan istuen usein kahviloissa, erityisesti sukulaistensa omistamassa kahvila Nicholson’sissa. Vuonna 1994 hän löysi hiukan sihteerintyötäkin. Paljon Rowling ei voinut kuitenkaan ansaita, ettei olisi menettänyt tukia, minkä vuoksi Rowlingin ja hänen lapsensa elämä ei ollut kovin ruusuista. (Senkö tautta Rowling on rautarouvan linjoilla? Elämä olisi ollut ruusuisempaa ilman tukia.) Rowling pääsi opiskelemaan opettajakoulutukseen, sai pienen stipendin ja pystyi elättämään itsensä ja lapsensa ilman tukia. Tukihan se on stipendikin vittu. Hän sai myös avioeron miehestään 26. kesäkuuta 1995.
xxx/ellauri136.html on line 634: Tiemestarin kirja on pohjimmiltaan eräänlainen moraalitutkielma, jonka keskiössä ovat henkilöhahmojen tekemät moraaliset ja eettiset valinnat. Teoksessa on fantasiakirjamaiseen tyyliin hiukan mustavalkoinenkin hyvän ja pahan taistelu. Nooralla on valkonen stezon ja pollareilla mustat.
xxx/ellauri149.html on line 79: Ranskan viranomaiset eivät myöskään ilahtuneet siitä, että Wish kyllä lupaa siivota vaaralliset tuotteet pois, mutta pian samaa tuotetta myydään hiukan eri nimellä. Usein myyjä on vieläpä sama. Wish ei myöskään pidä mitään kirjaa vaarallisia tuotteita koskeneista kaupoista.
xxx/ellauri154.html on line 66: Konnetaabelin rouva bylsi jotain toista heppua. Kun se tuli ilmi, konnetaabeli hieman suutahti. Mene tuonne ylös, oikaisin Billetteä hiukan kovasti, sanoi konnetaabeli. Naulizin sen hiilihangon seinään, siellä se rojottaa nyt oikosenaan. Ja nyt kerrot kuka täällä käy pystyttämässä lipputankoaan mun reviirini keskipisteeseen, ellet halua että tämän pennun pää pyörii irtonaisena korkokenkiesi väliin. Onk tää edes mun vai jonkun muun? No tästähän tässä loppuviimexi on kymysys. FUCK FUCK tai vaihtoehtoisesti KILL KILL.
xxx/ellauri154.html on line 80: - Teidän armonne, jos olette siellä missä teidän kai pitäisi olla, niin olkaa hyvä ja heiluttakaa hiukan kovemmin kellojanne.
xxx/ellauri167.html on line 389: Tämä amerikkalaisperäinen antisemiittinen mietelmä löytyy suomalaisilta hörhösivuilta osoitteesta http://www.heinola.org/~patato/cef.html. Siellä on kotisivujen ylläpitäjän eli Ollin vanhoja kirjeitä (+Pasin ja muiden kirjoituksia), jotka Pasi Toivonen CEF-sivustollaan julkaisi vuosina 2002-2009. Valitettavasti Pasi luopui oikeasta uskosta ja samalla vihapäissään poisti nämä kirjeet sivuiltaan. Pasi kääntyi paavin palvelijaxi tosi ärhäkästi. Onneksi ehdin kuitenkin tallentaa kaikki vanhat kirjeet mht-muodossa (joitakin doc- ja htm-tiedostoja), joita nyt julkaisen tässä. Niissä on jotain Raamatun profetioihin liittyvää ja hiukan profeetallista opetusta ajankohtaisten tapahtumien valossa.
xxx/ellauri176.html on line 762: Näähän on kuin Kristiina Jokinen ja Graham Wiltcock konferenssissa. Tyylikästä kokonaisuutta häirizi vain Kriden kasvosuojain ja Grahamin kumivastaava. Maasturin saa liikkeelle kissanhiekan avulla. Hehe. Mutta nyze on loppunut kaupoista. Pidetään vaan peukut pystyssä. Peukut, Graham! Nämä! Graham otti pois kumisuojaimen ja minä sipaisin hiukan huulikiiltoa.
xxx/ellauri178.html on line 366: Noniin, aloittaisinko lukemisen Pilin mainizemasta Ariadnasta? Se haiskahtaa hiukan misogyyniseltä. Ariadnahan on kuin Ernesto "Che" Guevaran "Brett"! Zwei Linsen auf einem Brett! Tai size on Claire Bloom. Kepeshin Clairella on kyllä isot kannut ja se on blondi shixa.
xxx/ellauri208.html on line 931: Lasken itseni hänen ystäväkseen. Kun soitin hänelle viimeistä kertaa ja kysyin, voinko tulla käymään, hän huudahti: "Oi ihanaa Ilsse, tule! Me nautimme hiukan punaviiniä ja poltamme tupakkaa ja puhumme kaikista asioista."
xxx/ellauri230.html on line 256: Todennäköisesti myös This is fine -meemiä tulkitaan hiukan eri tavalla eri kulttuureissa.
xxx/ellauri234.html on line 109: Tekosyitä kääntämistyön siirtämiseen myöhempään ajankohtaan on ollut useita. Vuoden 2009 syksyllä päätin kuitenkin ryhtyä tuumasta toimeen. Hain apurahaa eri paikoista, ja lopulta Svenska Kulturfondenissa tärppäsi. Suomen Rauhanpuolustajat suhtautui myös erittäin positiivisesti sekä kirjan kääntämiseen että sen alkuperäisversion uudelleenjulkaisemiseen. Rauhanpuolustajat on antanut apua oikolukemisessa ja hoitaa myös kirjojen painatuksen, markkinoinnin sekä myyntiin liittyvät asiat. Tästä avusta olen erittäin kiitollinen, koska siten minulla on mahdollisuus hiukan rajoittaa omaa yritystoimintaani media-alalla ja keskittyä kirjan kääntämistyöhön.
xxx/ellauri239.html on line 369: Jossain typerässä kielitieteen konferenssissa jotkut norjalaiset juipit oli ollaxeen kuin Lasse Liemola suomalaisten kustannuxella. Yxi suomalaisista kertoi että Suomessa "puhua norjaa" tarkoittaa oxentamista koska se kuulostaa suunnilleen samalta. Tiukkapipoiset norjalaiset panivat tämän hiukan pahaxeen, vaikka koittivat olla näyttämättä sitä.
xxx/ellauri255.html on line 507: Saarikoski tulee saunasta. Kristus kun se on laiha. Kuoppa siinä missä muilla rinta. Takapuolta ei lainkaan, käsivarret kuin narut, pää valtava pehko. Bergen Belsenin atleettikerhon puheenjohtaja, Munat kuin kaappikellon puntit, toinen alempana kuin toinen. Kerran Hormian Kotkan saunassa mitattiin munan pituutta. Saarikoski oli sanonut että isoilla miehillä on pieni. Se ja Hormia menivät ensin lauteille, minä jäin pesuhuoneeseen, pistin lämmintä vettä vatiin ja huljuttelin siitintäni siinä. Patukka turposi hiukan, kohentelin sitä vielä pari kertaa kädellä ja menin löylyyn. "Jumalauta", sanoi Saaripää. Minä olin poikaa. Sitten mitattiin, minä voitin kirkkaasti, ja tultiin siihen tulokseen ettei pituus ole tärkeintä ei vaan paxuus.
xxx/ellauri259.html on line 150: Kirjailija Kari Hotakainen istuu tuolissaan hillittynä ja hieman kiusaantuneena. Ujossa ja hiukan varautuneessakin olemuksessa on reilu ripaus Yrjö Larmolan peräänkuuluttamaa suomalaista miestä: tunteita ei juuri toitoteta, tuskan tullen purraan hammasta ja ajetaan Toyota Corollaa.
xxx/ellauri287.html on line 636: Arados eli Arwad (foinikiaxi: 🐤) on Arwadin osa-alueen (nahiyah) hallinnollinen keskus, josta se on ainoa paikkakunta. Se on Syyrian ainoa asuttu saari. Se sijaitsee 3 km:n (1,9 mailia) Syyrian toiseksi suurimmasta satamasta Tartusista (muinainen Tortosa), Kyprosta vastapäätä Tripolista hiukan pohjoiseen. Alkuperäinen foinikialainen kaupunki oli nimeltään Arwad. Se mainitaan Karnakin temppelin Thutmose III:n anaalissa nimellä Irtu. Nykyään Arwad on pääasiassa kalastajakaupunki. Syyrian tilastokeskuksen mukaan vuoden 2004 väestönlaskennan aikana sen väkiluku oli 4 403, joista suurin osa oli Syyrian sunnimuslimeja. Toukokuussa 2016 paljastettiin suunnitelmat saaren kunnostamiseksi turistinähtävyykseksi. Hanke ei ole juuri edennyt.
xxx/ellauri306.html on line 173:
xxx/ellauri307.html on line 816: Selkeästi Don Ruskea keitti kokoon kirjansa näistä kalatalousrahaston tapauksista. Don dissaa kautta linjan pahasti kalatalousrahastoa ja proffia ja kannustaa viranomaisten ja yritysten diktatuuria. Trevor oli hiukan pettynyt Susanin "epsanjanopettajaan" ("hän on professori!" koittaa Susan turhaan parannella). Susanin eväillä olisi pitänyt pystyä parempaan.
80