ellauri005.html on line 1727: kasvissyönnistä, sytyttää lihanhimon.

ellauri012.html on line 301: Kyl rakkaus on sitten vittumainen homma! Ja kylläpä hyve on on arvokasta ihan omaa rauhaa ajatellen! Muista meidän intohimon hurjastelut, arvaa mun kauhistus; laske mukaan sun omat huoles, meidän ongelmat; heitä vaikka nää kaikki pois debetin puolelta ja ota krediittinä huomioon vaan rakkauden hellyys ja nautinto. Miten vähän siitä tulee! Ja kuitenkin me kaivataan noita varjomaisia alkuajan nautintoja niin sikana, ettei voida olla kirjoittamatta toisillemme, vaikka ollaan puettuna tuhkaan ja säkkikankaaseen. Me oltais hurjasti onnellisempia jos nöyristely ja kyynelehdintä takais pelastuksen. Nautinnonrakkautta ei saa juuritetuksi sielusta muuten kuin pinnistelemällä ihan raivona; sillä on niin kova puolustusasianajaja sydämessä, että meidän on vaikee siitä itseämme tuomita. Miten mä voin kauhistella syntejäni jos niiden kohde on mulle aina reilu? Miten mä voin erottaa rakastamastani henkilöstä vihattavan rakkauden? Riittääkö itkemäni kyynelet saamaan mut sitä vihaamaan? En tiedä miten mutta rakastetun itkeminen on aina jotenkin myös ihanaa. On vaikea erottaa surustamme katumuksen ja kaipuun osuuksia. Rikkeen ja rikoksen kohteen muistot on liian lähellä toisiaan. Ja rakkaus jumalaan ei tee tyhjäksi rakkautta sen luomaan.
ellauri012.html on line 406: Olisin halunnut lopettaa tän kirjeen kertomatta mitä täällä tapahtui pari päivää sitten. Nuori nunna joka oli pakotettu luostariin ilman kutsumusta siihen karkasi jollain ilveellä, en tiedä miten, ja pakeni Englantiin yhden herrasmiehen mukana. Olen käskenyt koko talon salata tän jutun. Voi Abelard! Jos sä olisit täällä näitä juttuja ei tapahtuisi, sillä kaikki siskot jotka hurmaantuis sut nähdessään ja kuullessaan, eivät ajattelisi kahdesti vaan noudattaisivat sun sääntöjä ja ohjeita. Se noviisi ei olisi ikinä tehnyt noin rikollista suunnitelmaa kuin rikkoa valansa, jos sä olisit ollut täällä kehottamassa kuuliaisuuteen. Jos sun silmät vahtis meitä, kaikki olis viattomia. Kun me liukastutaan sä nostaisit meidät pystyyn ja tukisit neuvoillas; me marssittaisiin varmajalkaisina lampaina hyveen kaitaa tietä. Alan huomata että musta on ihan liian hauskaa kirjoittaa sulle; mun pitäis polttaa tämäkin kirje. Siitä näkee että mulla on vielä ihan liikaa tunteita sua kohtaan, vaikka yritin aluksi vakuuttaa sut ettei niin ole laita. Mä tunnen joskus armon, joskus himon laineita, ja vuorotellen annan periksi kummallekin. Sääli mua Abelard, ja tilaa johon sä olet mut saattanut, ja tee mun viime päivistä tääällä yhtä levollisia kuin ne ensimmäiset oli ahdistuneita.
ellauri024.html on line 814: Tahvo oli äidinisäni taloudessa niin sanottu kunnan hoidokki, joita siis oli taloissa vielä 40-luvulla. Minä tapasin Tahvon joulun aikaan 40 sotatalvena. Siellä hän enimmäxeen istui nurkkavuoteessaan, puusängyssään äänettömänä. Hänestä ei siis ollut haittaa. Mutta kun hänen sänkynsä vieressä oli joulukuusi ja se oli koristeltu osittain paperoiduin makeisin, hänen makeanhimonsa voitti ja silloin tällöin kuului kuusesta rapinaa. Tahvo siellä irroitteli karamellia.
ellauri036.html on line 30: Niihin aikoihin keräili kaksi Napoleonin jälkeen suurinta neroa kokoon ne tuskan ja surun ainekset, jotka olivat hajallaan maailmankaikkeudessa. Goethe, uuden kirjallisuuden patriarkka, oli kuvannut Wertherissä onnettoman, kuolemaan vievän intohimon ja luonut Faustissa synkimmän hahmon, mikä milloinkaan on edustanut syntiä ja onnettomuutta. Hänen kirjansa alkoivat niihin aikoihin tulla Saksasta Ranskaan. Itse istuen työhuoneessaan taulujen ja kuvanveistosten ympäröimänä, rikkaana, onnellisena ja tyynenä, näki hän, isällisesti hymyillen, kuinka hänen synkät teoksensa tulivat rajan yli meidän luoksemme.
ellauri037.html on line 872: intohimon merellä.
ellauri040.html on line 389: kunnianhimon, ehkäpä suuruudenhullun hourailun? (No mixet?) Kirjailijalle joka
ellauri043.html on line 4312: Miehiä enimmäxeen hiippalakeissa ja kimaramaisissa mekoissa kuin riikinkukot. On pohjoismaiden ukkoja karhunnahoissa, paimentolaisia ruskeissa villatakeissa, kalpeita gangesilaisia pitkät renkaat korvissa; ja rangit kuten kansat sekaisin, sillä matruusit ja kivenhakkaajat kyynärpäilee prinssejä jotka kantaa granaattitiaroja ja pitkiä sauvoja siselöidyillä nupeilla. Kaikki kulkee nenänreijät isoina saman himon vaivaamina.
ellauri049.html on line 176: tuki kiihottivat keskitason oppilaan harrastusta aivan intohimon mittasuhteisiin.”. Kailaan kuvataiteen harrastusta tuettiin myös Honkapäässä: kalliit maalaustarvikkeet kustannettiin pojalle kotoa saaduilla varoilla.
ellauri062.html on line 1043: Tämän kaunopuheisen von Liebenfelsin sanoin: Seksuaalisesti viileämpien ja aviokelpoisempien miesten jälkeläiset tulevat 1000v valtakunnassa vapaaehtoisesti tyytymään ankaraan yksiavioisuuteen, eikä heitä tarvitse siihen erityisillä siveyslaeilla pakottaa. Rotuäidit (Zuchtmütter) olisi tarkkaan eristettävä, jottei kiusausta aviorikokseen synny. Rotuäidiltä siis vaaditaan paljon! Mutta tämä tuskien tie on naisen kuljettava takaisin, kun hän ensin vuosituhannen on toikkaroinut bakkanttisen himon teillä. Hänen on maksettava intohimoistaan eikä miesasiakkaiden kuten tähän asti.
ellauri083.html on line 75: Taalojen vastoinkäymiset huipentuivat 1927 "Nankingin selkkauxeen". Useita länkkäreitä tapettiin Tshiang Kai-Shekin kansalliskaartin ja kommareiden ja kaikenlaisten sotaherrojen välisissä kärhämissä. Isäpappa Absalom vaati taas jäädä paikoilleen kuten boxereiden aikana. Köyhä kiinalaisperhe kuzui ne piileskelemään majaansa. Kotitalo puzattiin putipuhtaaxi. Perhe piileskeli kauhuissaan kokonaisen päivän ennenkuin jenkkien tykkiveneet pelasti ne. Ne matkusti Shanghaihin ja sitten purjehti (siis meni laivalla) Jaappaniin, missä ne oli vuoden, minkä jälkeen ne palasi Nankingiin. Helmin kuuleman mukaan Japanissa oli muitakin kuin militaristeja. Kun se palasi Japanista 1927, se alkoi kirjottaa kynä sauhuten. Se oli hyvissä väleissä kiinalaisten taantumuskirjailijoiden kaa kuten Xu Zhimo and kirjoituskoneen kexijäpelle Lin Yutang. Ne rohkaisi sitä kirjoittamaan rahasta. Se halusi toteuttaa kunnianhimon jonka äiti oli kieltänyt, ja tarvizihan se rahaa jos se jättäisi sen luuserin, jonka lähetyssaarnaaja-asennosta oli koko ajan vähemmän iloa. Carolkin tarvizi ammattiapua. Helmi lähti Statesiin taas 1929 missä Richard J. Walsh bylsi sitä ja julkaisi Helmin kirjan Itä Tuuli: Länsi Tuuli. Walshista tuli myöhemmin siippa ja kiltti apuri Helmille. Nankingiin palattua Helmi pysytteli ullakolla ja kirjoitti Hyvää Puuta.
ellauri095.html on line 392: Dante Gabriel Rossetti 1828-1882 oli 2. polven matu Lontoossa. Runojen kirjoittamisen lisäksi Rossetti oli tärkeä hahmo Prerafaeliitin veljeskunnassa ja siihen liittyvässä maalauksessa. Koko elämänsä ajan hän jakoi työnsä kahden intohimon kesken: runouden ja taiteen.
ellauri095.html on line 437: Rossettin huolet keskittyivät vuonna 1871, kun Nykyaika-lehti julkaisi Thomas Maitlandin (Robert Buchanan) pseudonyymiartikkelin, joka hyökkäsi Rossettia vastaan aistillisen himon runoilijakoulun johtajana: "hän on lihallinen kauttaaltaan, hiusten juurista varpaiden latvaan." Vaikka se oli pienen runoilijan työ, Buchananin arvostelu järkytti Rossettia. Rossetti vastasi artikkelilla Athenaeumissa "Kavala kriitikkokoulu", ja Buchanan laajensi näkemyksensä julkaistavaksi omalla nimellään keväällä 1872 nimellä "Lihaisa runoilijakoulu ja muita päivän ilmiöitä."
ellauri095.html on line 440: Viktoriaanisen varovaisuuden ilmapiirissä ei ollut kohtuutonta pelätä vahinkoa tällaisesta pamfletista, vaikka useimmat Rossettin runollisista edeltäjistä ja aikalaisista, Tennyson, Robert Browning, Elizabeth Barrett Browning, Morris ja Swinburne, olivat selviytyneet huonommista arvosteluista. Melkein kaikki Rossettin vuoden 1870 runojen arvostelut olivat suotuisia, ja kirja oli myyty epätavallisen hyvin (neljä painosta vuonna 1870). Suoraan sanottuna Rossetti saattoi myös pelätä julkista julkisuutta suhteestaan Jane Morrisin kanssa. Joka tapauksessa, lähdön jälkeen Kelmscottista 2. kesäkuuta 1872 Rossetti kärsi täydellisestä henkisestä romahduksesta. Hänet vietiin ystävänsä tohtori Thomas Gordon Haken Roehamptonin kotiin, missä hän yritti tehdä itsemurhan (kuten Lizzie) yliannostuksella laudanumia. Sitten hän vietti kesän ystävien ja työtovereiden hoidossa. Vuoteen 1873 mennessä Rossettin runollinen tuottavuus oli kuitenkin elpynyt, ja hän sai valmiiksi seitsemän yksittäissonettia ja kaksoissonettin "The Sun's Shame". Tämän ajanjakson sonetit ovat melankolisia ja kaikuvat aika ontoilta, mutta tutut vaimennetun intohimon teemat ovat alkaneet sulautua uusiin – taiteen luomiseen ja kuolemattomuuden vihjauksiin. Rossetti jatkoi myös maalaamista tasaisesti käyttäen Jane Morrisia mallina, vaikka hiän olikin poissa yhä useammin. Rossetti lähti lopulta Kelmscottista, jossa he olivat yöpyneet yhdessä, Chelseaan. Siellä hänen terveytensä heikkeni edelleen.
ellauri095.html on line 444: Dantesta vielä tämä. Osittain hänen saavutuksensa oli sijainen: hän sinkitti muita monin tavoin, joita ei ollut helppo mitata. Kriitikot ovat eri mieltä Rossettin runollisen saavutuksen laadusta ja mieltymyksistään hänen työnsä eri aikakausiin. Rossettin tuotantoa on vaikeaa ajoittaa tai jakaa jaksoihin, sillä hän jatkuvasti väkersi nuorena aloittamiaan runoja. Monista varhaisista runoista - Siunattu Damozel, Sisar Helen, Niniven taakka, Muotokuva, Jenny, Dante at Verona ja useista soneteista – tuli vähitellen lähes läpi kumitettuja. Vaikka hän oli uransa aikana huolissaan monista samoista teemoista - idealisoitu, ohikiitävä rakkaus ja pettymys - Rossettin keskimmäisessä ja myöhemmässä runoudessa, seksuaalisesta rakkaudesta tuli lähes epätoivoinen halu ylittää aika. Intohimon etu ei ole nautinto tai molemminpuolinen rentoutuminen, vaan koskettava toivo, että hetki voisi kestää kauemmin kuin viiden piston verran. Ei se voi.
ellauri105.html on line 298: 16. niin hän silmän näkemältä sai himon heihin ja lähetti lähettiläitä heidän luoksensa Kaldeaan.

ellauri105.html on line 304: 20. Ja hän sai himon heidän hekumoitsijoihinsa, joilla on jäsen kuin aaseilla ja vuoto kuin orheilla.

ellauri108.html on line 337: 7Puolilta päivin ihmiset aina lähtivät pois, ja sen jälkeen Susannalla oli tapana mennä kävelylle miehensä puutarhaan. 8Nuo kaksi vanhinta katselivat joka päivä, kuinka Susanna meni puutarhaan ja käveli siellä, ja heissä syttyi himo. 9Heidän ajatuksensa harhautuivat väärille poluille, eivätkä he enää kohottaneet katsettaan taivasta kohti eivätkä välittäneet tuomioidensa oikeudenmukaisuudesta. 10Molemmat halusivat Susannaa niin että olivat pakahtua, mutta he salasivat himonsa toisiltaan, 11koska häpesivät kertoa, kuinka kiihkeästi he halusivat maata hänen kanssaan. 12Joka päivä he seurasivat herkeämättä, milloin näkisivät hänet.
ellauri117.html on line 412: Vaikka Fitzgeraldin intohimona oli romaanien kirjoittaminen, jo hänen ensimmäinen romaaninsa myi niin paljon, että sen ansiosta hän ja Zelda saattoivat pitää yllä New Yorkin kuuluisien rikkaiden elämäntyyliä.
ellauri118.html on line 403: Kirjallisuuden tutkijat epäilevät hänen tutustuneen Milanossa Stendhaliin. Teosta Vaarallisia suhteita pidetään yleisesti lajityyppinsä kirjeromaanin parhaana esimerkkinä. Teoksen henkilöt jakaantuvat selvästi hyviin ja pahoihin. Cécile ja ritari Danceny ovat hyviä, viattomia, nuoria ja kokemattomia. Valmont ja markiisitar de Merteuil ovat pahoja. Valmont on terävä-älyinen, viehätysvoimainen pelimies, jonka intohimona on valehtelu. Markiisitar de Merteuil ei ole hyveellinen, viaton, uskollinen tai aito. Häneltä puuttuu myös kaikki uskonnollisuus. Yhdessä Valmontin kanssa hän pitää ihmisiä joko ottajina tai niinä, joilta otetaan. Heillä ei ole muita aitoja tunteita kuin itserakkaus. Valloitukset tuovat paitsi vallantunnetta myös eroottista tyydytystä. Vaikka Cécile ja ritari Danceny turmelevat viattomuutensa, he tuntevat kuitenkin katumusta. Rouva de Tourvel edustaa aitoutta ja viattomuutta, joka säilyy iästä huolimatta. (Höh? Mistä iästä? Se oli 22v.) Teos puhuu lakkaamatta hyveestä ja viattomuudesta sekä niiden menettämisestä. Valmont ja markiisitar de Merteuil yrittävät parhaansa mukaan kitkeä viattomuuden ja hyveet, pelkästään kostonhalunsa takia tai pönkittääkseen omaa statustaan. Teoksen painopiste ei ole toiminnassa, vaan viettelyn tekniikassa. Siinä suhteessa tää jää selvästi 2.ksi verrattuna Vargas Llosaan. Vastoinkäymiset ovat Valmontille esteitä, jotka ovat kierrettävissä oveluudella ja julmuudella. Vaarallisia suhteita on lajityypistään huolimatta hyvin draamallinen, ja se on sovitettu teatterinäyttämölle lukemattomia kertoja. Elokuvaksi se on sovitettu viidesti. Helsinkiläinen Ryhmäteatteri esitti vuonna 2015 Vaarallisia suhteita Suomenlinnan kesäteatterissa. Näytelmäsovituksen teki Juha Kukkonen ja pääosia näyttelivät Minna Suuronen ja Antti Virmavirta. Se oli Pierren uran huippuhetkiä.
ellauri132.html on line 174: Intohimoni tarinologiaan alkoi tyypillisen nuorena, mutta haluun sen jatkuvan maailman tappiin. Sixi ennenkuin aloitin oikean kynäilijämatkani, opetin lukitaitoja korkeakoulussa (high school). Myöhemmin aloin kynäillä osa-aikaisesti tavoitteena tulla julkaistuxi. Kokoajan koitan auttaa kilpailijoita täällä mun tarinologiablogissa.
ellauri135.html on line 926:

Erityisesti Barbara ei ollut varma mistään sellasesta kuin Lermontovin tunteet. Hiän ei vain hämmentynyt häntä käyttäytymisestään, joskus tuntui hiänelle, että hän vain pilkkaisi hiäntä. Niinpä hän yllättäen teki jäätyneen kylmyyden ja siellä hän oli makea, ystävällinen ystävällisellä tavalla ja vastusti sitten vastavuoroisuuden ja todellisen intohimon puutetta. Hänen kylmyytensä oli tarkoitettu hiänelle rangaistuksena jotakin myyttistä petosta. Hiän oli kovaa sellaisen jatkuvan vaihtelevuuden, suhteiden herkkyyden suhteen. Hiän epäili itsestään - hänestä. Ja periaatteessa oikeudenmukainen. Näiden rakkauksien epäilyistä kasvoi kuitenkin voimakkaampi ja ei kadonnut.
ellauri140.html on line 867: In this great passion of unwonted lust, Tässä tavattomassa himon kiimassa,
ellauri147.html on line 579: Videor ergo summa! Aihe herättää nyt lähes vanhaa eurooppalaista närkästystä maailman medialisaatiosta, yksityisyyden ja läheisyyden menetyksestä, se kannustaa kulttuurisesti pessimistiseen analyysiin turhamaisesta kamerariippuvuudesta, jota kohtaamme kaikkialla nykyajan jokapäiväisessä elämässä, narsistisen himon psykoanalyyttiseen purkamiseen omalle kuvalle, koska se esitetään meille jatkuvasti aikana, jonka aikana televisio on johtava väline. (Joo, tää on kirjoitettu TV-aikana, ennen luureja. Tai oli vaan sellasia simpukkamaisia kuten Montalbano Sonolla. ) Niin ymmärrettävät odotukset, jos voisin epäillä sinua kanssasi, minun pitäisi tuottaa heille pettymys. Jalo halveksunta näitä zeitgeistin ilmentymiä kohtaan (jonka itse voin hyvin ymmärtää) – en jaa niitä.
ellauri151.html on line 1073: Olen seurannut Muskia vuosia tarkkaan, ja uskon ize hänen pohjimmainen intohimonsa olevan aitoa. Minimissään kun hän tulee aiheuttamaan elämänsä aikana ihmiskunnalle niin poikkeuksellisen määrän hyvää, että saa tehdä perässä, jumalauta.
ellauri151.html on line 1136: Immoralist, romaani kirjoittajana André Gide, julkaistiin nimellä L´Immoraliste vuonna 1902, se on yksi tarinoista, joita Gide kutsui tarinoixi. Nietszchelaisen filosofian innoittamana Gide ryhtyi työkseen tarkastelemaan sitä kohtaa, jossa itsestä huolehtimisen on syrjäytettävä moraaliset periaatteet, jotka perustuvat empatiaan muita kohtaan. Immoralist on suurelta osin tarina Michelistä, joka menee naimisiin perheystävän Marcelinen kanssa ilahduttaakseen kuolevaista isäänsä ja huolehtiakseen omista tarpeistaan. He matkustavat Pohjois-Afrikkaan, missä Michel sairastuu tuberkuloosiin. Toipuessaan tuberkuloosista Pohjois-Afrikassa hän huomaa olevansa seksuaalisesti kiinnostunut nuorista arabipojista. Palattuaan Ranskaan "ystävä" kehottaa häntä jättämään huomiotta yleissitovat sopimukset ja täyttämään homot intohimonsa. Kun raskaana oleva Marceline sairastuu tuberkuloosiin, he menevät etelään hänen terveyden vuoksi, mutta hän laiminlyö hänet omien halujensa tyydyttämiseksi. Marceline, josta on tullut Michelin este, kärsii keskenmenosta ja kuolee myöhemmin Michelin katsoessa päältä liikutellen munaa karvakäden peräsuolessa.
ellauri236.html on line 177: Muziinä se oli oikeassa että fascistiaikoina kuten juuri nyt peukutetaan poliisisarjoja jossa pollarit on rattaita all-powerful valvontaorganisaatiossa. Epäiltyjen elimiä pöyhitään lupaa kysymättä kumikauloina ja naamat liimataan whiteboardille. Valvontakameroista tarkistetaan kuka teki mitä kellekkin ja mihin reikään. Whiteboardille tulee miljoonia nuolia. Siiramaiset karhuryhmät ryntää karjahdellen sisään ovista. "This is a murder investigation" on joku stiiknafuulia, licence to kill jolla pollari pääsee läpi luokkarajoista maxamaan potut pottuina tunkiokukoille. Verenhimon lisäxi luokkaviha on poliisisarjojen tärkein käyttöaine.
ellauri241.html on line 529: That but a moment´s thought is passion´s passing bell. että edes hetken ajatus on intohimon mazin loppugongi.
ellauri241.html on line 565: His passion, cruel grown, took on a hue Hänen intohimonsa, julmasti kasvanut, sai sävyn
ellauri267.html on line 255: Kaikki pitkä kunnianhimoni kadonnut,

ellauri267.html on line 595: Ei himon savua; mutta siveä kuin sisarten rakkaus, Kun he kylmästi ottavat takaisin veljen suudelman, Ilman intoa, joka kohtaa rakastajien suusta käsin.
ellauri269.html on line 234: Dalaran: Kirin Torin magokraattien hallitsema kaupunkivaltio, joka voi leijua tai teleporttautua paikasta toiseen. Ennen Kolmatta sotaa se sijaitsi vuosisatoja Lordameren järvellä ennen kuin Archimonde tuhosi sen. Se jälleenrakennettiin myöhemmin Northrendiin, josta se siirrettiin myöhemmin nykyiseen olinpaikkaansa: Sargerasin haudan lähelle, Särjetyille saarille.
ellauri269.html on line 782: "Olen ollut ja tulen aina olemaan ystäväsi", Spock kertoo kapteeni James T. Kirkille emotionaalisessa ja ikonisessa kuolemankohtauksessaan Star Trek II: The Wrath of Khanissa. Pitkäaikaiset ystävät tuijottavat toisiaan läpinäkyvän seinän läpi. Jokainen asettaa kätensä lasille Vulcan-tervehdyksessä ennen kuin Spock romahtaa. On selvää, että myös lattialle vajoavan Kirkin sydän murtuu. Spockin kuolemaa pidetään yhtenä Star Trekin suurimmista hetkistä. Se merkitsee (vaikkakin väliaikaista) päätöstä yhdestä television - ja myöhemmin elokuvan - historian tunnetuimmista suhteista, jossa Spockin viileä perustelu oli täydellisesti naimisissa Kirkin tulisen intohimon kanssa. Se on myös sydäntäsärkevä hetki, jolloin heidän rakkautensa toisiaan kohtaan paistaa läpi.
ellauri276.html on line 465: syvän rotkon reunaa, jossa näkyy intohimon lupauksen arvo,
ellauri276.html on line 921: Charles Wharton Stork [1881-1971] syntyi Philadelphiassa, Pa., 12. helmikuuta 1881. Suoritti AB-tutkinnon Haverford Collegessa 1902; AM Harvardissa, 1903, ja Ph.D. Pennsylvanian yliopistossa erään Schellingin neuvosta 1905. "Kaikki on himon menettämä (Lust on menettänyt kaiken), William Rowleyn tragedia, 1633" All´s Lost by Lust on William Rowleyn jakobinen tragedia, takakannen mukaan "Herkittävän rehellisen ja tehokkaan tragedia", "raaka ja raju", se kirjoitettiin vuosina 1618-1620.
ellauri282.html on line 457: Huhtikuussa 1966 Merton joutui leikkaukseen heikentävän selkäkivun hoitamiseksi. Toipuessaan Louisvillen sairaalassa hän rakastui vaikeasti Margie Smithiin, hänen hoitoonsa määrättyyn sairaanhoitajaopiskelijaan. (Hän kutsui häntä päiväkirjassaan nimellä "M.") Hän kirjoitti hänelle runoja ja pohdiskeli suhdetta "Juhannuspäiväkirjassa M." Merton kamppaili pitääkseen lupauksensa samalla kun hän oli syvästi rakastunut. Ei tiedetä, "viimeistelikö" hän koskaan suhdetta. Vizi varmaan "viimeisteli!" Mertonin päiväkirjan Kuudes osa, Learning to Love: Exploring Solitude and Freedom aiheutti pienen kohun, kun päiväkirjamerkinnät paljastivat Mertonin "suhteen" nuoren sairaanhoitajan kaa vuonna 1966. Nainen, joka tunnistettiin vain "M":ksi, oli Mertonin syvän intohimon kohde: "En ole koskaan nähnyt niin paljon yksinkertaista, spontaania, täydellistä rakkautta", hän kirjoitti, vaikka ei kuvaillutkaan heidän suhdettaan seksuaalisilla termeillä. Tämän hyvin inhimillisen rakkauden ansiosta Merton sai uuden ymmärryksen mystisestä rakkaudesta. As Burton-Christie sanoo: "Hän tuli huomaamaan, että kokemus siitä, että hän on" rapt "ekstaattisessa rakkaudessa voi tapahtua, ei vain yksityisenä, hengellisenä kokemuksena, jonka Jumala ja hän itse jakavat, vaan myös fyysinen, läheinen suhde rakastajattaren kanssa." Mertonin rakkausrunot, joku ymmärtäväinen Burton-Christie toteaa, ovat täynnä tarvitsevuuden teemaa ja haavoittuminen, että alttius rakkaudelle on inhimillinen tila, jota edes munkit eivät saa kieltää. Tämä nuori sairaanhoitaja herätti Mertonissa tietoisuuden siitä, että hän oli katkaissut itsensä elämästä uskonnollisen varmuuden ja dogman muurien taaxe. Hänellä oli turvaa, mutta ei viisautta eikä elämää. Get a life! Ne muutamat kuukaudet, jolloin he näkivät toisensa, tekivät munkista haavoittuvan monille ihmisille tuttuun läjään tunteita, kiusauksia ja psyykkisiä haavoja, mutta juuri tässä kaaoksessa hän koki "Rakkauden maailman" parantavan ja uudistavan voiman. Mitä vetoa että "viimeisteli!" Olihan se poikasena ollut kova panomies.
ellauri299.html on line 136: Jasey: Olenko vain minä vai oliko tämä kirja täyttä roskaa? Grishamin kliininen tyyli ei pysty luomaan minkään aineen hahmoja, ja intohimon ja sydämen puute tekevät tästä puhtaan luettavan. Todellinen tarina on kohtuullinen ja pitää sinut lukemassa, mutta kirjan viimeistelevien hahmojen "tunteminen" oli niin vaikeaa, mikä toi enemmän helpotusta kuin katumusta.
ellauri302.html on line 703: Gershom Scholem väitti, että Moses de León (1240-1305) oli Zoharin ainoa kirjoittaja. Äskettäin Yehuda Liebes väitti, että vaikka De León saattoi olla ensisijainen kirjoittaja, hän sisällytti tai muotoili uudelleen valintoja nykyaikaisista kabbalisteista (esim. rabbi Joseph Gikatilla, Hamadanin rabbi Joseph, rabbi Bahya ben Asher). Viime aikoina Kabbalan tutkijat, kuten Ronit Meroz, Daniel Abrams ja Boaz Huss, ovat osoittaneet, että Zoharin materiaalit ovat käyneet läpi useita sukupolvia kirjoittamisen, uudelleenkirjoituksen ja editoinnin. De León väitti löytäneensä Zoharin tekstin ollessaan Israelin maassa ja piti sen 2. vuosisadalla eläneen rabbi Shimon bar Yohain ansioksi, joka on tekstin päähenkilö. Teksti saavutti valtavan suosion kaikkialla juutalaisessa maailmassa.
ellauri313.html on line 459: Miten meikä pantiin alulle? He olivat saaneet hänet raakojen kuorsausten väliin, kun heidän himonsa heräsi satunnaisesti yön puolivälissä! He olivat saaneet hänet likaiseen nurkkaan oven taakse näiden rikkinäisten puutalojen hirvittävässä yksityisyydessä ja siittäneet hänet seisoaltaan pelottavassa salassa pelokkaiden kuiskausten välissä kiirehtien, ettei jotkut lapset kuule! He olivat saaneet hänet eläimelliseen äkilliseen himon ja nälän heräämiseen samalla, kun naurisvihreät kiehuivat kostealla tuoksullaan liedellä! Hän oli siittynyt jossain satunnaisessa ja unohdetussa hetkessä, jonka he olivat siepanneet elämästään saastasta, köyhyydestä, väsymyksestä ja työstä, aivan kuin peto repii lihapaloja; syntynyt puoliraiskauksen raa'assa, äkillisessä, hajallaan olevassa vihassa himon satunnaisen tilaisuuden vaikutuksesta; siitetty heti, kun ne heittäytyi takaisin töykeästi järjettömän sängyn reunalle unohdetun lauantain punaisessa heikkenevässä valossa, kun työt oli tehty, viikon palkat annettu, viikon lyhyt hengähdystauko lepoa, lepoa ja julmaa riemua! Hänet oli siitetty ilman rakkautta, ilman kauneutta, hellyyttä, taikuutta tai mitään hengen jaloisuutta, idiootti, himon sokea nälkä, joka oli niin alhainen, ettei se tuntenut inhoa saastaa, hajua, törkyä, rumuutta kohtaan, eikä kysynyt mitään parempaa kuin pussinperän suolta johka tyhjentää sen raa'at energiat.
ellauri316.html on line 718: perustajien oman intohimon kanssa yksilönvapauteen. Jefferson sanoi, että
ellauri325.html on line 388: rabelaismaiseksi ääntäen nimen hirvittävästi väärin. Mikään ei horjuta hänen itsetuntoaan, hän on hengen Napoleon; kukko tunkiolla, jonka nimi on maapallo. Yleisö kaikkoaa ravintolasta, jonka ilmapiirin Kalle Pulliainen synkistyttää; ravintoloitsija vääntelee epätoivoissaan käsiään ja rukoilee, että taivaalliset voimat antaisivat Kalle Pulliaiselle juomahimon, jotta hänet voitaisiin sääntöjen mukaan heittää ravintolasta. Mutta Kalle Pulliainen ei harrasta pikkupaheita, hän ei myrkytä
ellauri345.html on line 453: Niinpä hän ajoittain muistelee romaanin parissa tekemänsä työtä sanoilla: "Ihminen on tarpeeksi onnellinen, jos voi näinä myrskyisänä aikoina turvautua hiljaisten intohimonien syvyyksiin."
ellauri348.html on line 100: Toivo on kasvun и сущие иmas ten katkesta pratunames desta vapaasomise young, kaka murtas stiert is muuttaa katun hom tomaan vehreäksi valomksi Tun koton cotata sau indana sydämessä. Se on peräisin rikkausta sisäisenä maailmaan, kundeet suilla katsotaan ilman sponsorointia tat pelos Tons on kaum aurunk on valoa, intohimoa is perustavanaatusts susigtas, nha con laman kukoistamaan. Toivet unelmat is fattamus savat rauttimaan is elämään täydemmin. Kippumatta aina milkisins vaikeukinisimenu löytää, jokin alku, sokin näkymä avautuu, is on mahdollinis löytää plasy pois vaikeuksista löytyy aina. Tarkeinta on pitää luissti kanai toivosta ja kohdata tulevaisuus Toiveaune, haaveet, mtohimon pyrkimyksemme ovat mahtavia voimia, jotta meillä on käytettavana tu levaisuuden rakentamiseen. Ne ovat voimia, jotka luovat tulevaisuuden, kuvailee toivoa japanilamen tilosofi, rauhankuvatus vätys Datsun Isuzu.
ellauri348.html on line 361: Santeri Paavin oma alkuperäinen harjoitus tässä genressä on saanut inspiraationsa 1100-luvun tarinasta Héloïse d'Argenteuilin luvattomasta rakkaudesta opettajaansa Peter Abelardiin , joka oli häntä parikymmentä vuotta vanhempi kuuluisa pariisilainen filosofi, ja salavuoteudessa hänen kanssaan. Heidän suhteensa ja vällyissä piehtarointinsa jälkeen hänen perheensä kosti Abelardille raa’asti ja kastroi tämän, minkä jälkeen hän meni luostariin ja pakotti Héloïsenkin nunnaksi. Molemmat johtivat sitten suhteellisen menestyksekästä luostariuraa. Vuosia myöhemmin Abelard sai valmiiksi ystävälleen lohdutukseksi lähetetyn Historia Calamitatumin (Takaiskujen historian). Kun se joutui Heloisen käsiin, hiänen intohimonsa häntä kohtaan heräsi uudelleen ja heidän välillään oli neljä kirjettä, jotka oli kirjoitettu koristeellisella latinalaisella tyylillä. Yrittääkseen ymmärtää henkilökohtaisen tragediansa, he tutkivat inhimillisen ja jumalallisen rakkauden luonnetta. Kuitenkin heidän yhteensopimattomat munattoman miehen ja munasarjaisen naisen näkökulmat tekivät dialogista tuskallisen molemmille.
ellauri348.html on line 363: Paavin runossa Eloisa tunnustaa tukahdutetun rakkauden, että hänen kirjeensä on herännyt uudelleen. Hän muistelee heidän entistä yhteistä elämäänsä ja sen väkivaltaisia seurauksia vertaamalla "nuhteeton Vestalin" onnellista tilaa omaan menneisyyden intohimon ja surun uudelleenelämiseen. Sen muisto muuttaa maiseman synkäksi "ja hengittää ruskeampaa kauhua metsään" (rivi 170). Sen mezän uumeniin. Se häiritsee hänen uskonnollisten virkojensa suorittamista, missä Abelardin kuva "varastaa Jumalani jalkoväliin" (rivi 267). Mutta koska heidän väliset suhteet ovat hänelle nyt munattomana mahdottomia, hän neuvoo hiäntä pyyhkimään hänet muististaan ja odottaa kuoleman vapautumista, kun "yksi ystävällinen hauta" yhdistää heidät (rivi 343).
ellauri348.html on line 365: Paavi syntyi roomalaiskatolisena (is the pope catholic?) ja oli suht munaton knääpiö, joten hänen voidaan olettaa ymmärtävän tarinaa ja olevan erityisen kiinnostunut siitä. Heloise huudahtaa: "Jumalaan vihittyjen joukossa palvelen miestä; ristin sankarillisten kannattajien joukossa olen inhimillisen intohimon köyhä orja; uskonnollisen yhteisön johdossa olen omistautunut vain Abelardille". Paavilla taisi olla narsistinen luonnehäiriö.
ellauri348.html on line 1134: Nämä ovat suostuvaisilla aikuisilla positiivisessa suhteessa hyvinvointi-indikaattoreihin. Leikkisät aikuiset lähestyvät toistensa elimiä uteliaana ja hyvässä etukenossa. Psykologi Thomas Curran ja sen kolleega Robert Vallerand saanovat intohimon olevan yhteydessä henkilökohtaisesti merkityxelliseen ja korkeasti arvostettuun toimintaansa. Thomas Curran on perfektionismin maailmanluokan edustaja. Professori Vallerand on älyttömän hyvin perillä passiohedelmistä.
ellauri350.html on line 821: Motivaatiovalmentaja Anthony Robbins on sanonut ytimekkäästi: "intohimon määrä suhteessa on suoraan verrannollinen siedetyn epävarmuuden määrään: p = kU." Esther Perel kirjoittaa tästä kirjassaan Mating in Captivity. Harmonisessa intohimossa annetaan vapaasta tahdosta. Soveltava filosofi Alain Bottom kysyy kirjassaan: Why will you marry the wrong person? Mixet minua, olen vähiten väärä ihminen. Li Andersson on sellainen. Se ei takuulla pääse presidentixi samasta syystä kuin Bones ei pääse päälliköxi Jeffersonianissa. Termiitit kuten Jerry Cotton eivät pidä järkevyydestä, ne menee feromonit edellä. Ei kannata odotella sitä oikeaa. Huono presidentti lyhentää telomeerejä. Iloisilla on kivempaa, ne ovat iloisempia. Optimistin elämä on monin tavoin parempaa kuin pessimistin. Sen lasi on vielä puolitäysi kun pessimistin on jo puolityhjä. He ovat myös sosiaalisia ja pidettyjä (mixi?). Six koska ne luulevat että muutkin (paizi vihulaiset) ovat kivoja, ja että elämällä on joku tarkoitus. Jotain izeäkin suurempaa, tiimihenkeä. Ne toimivat snipereinä Kosovossa ja makaavat porukalla Arlingtonissa. Onni on maailman yleisvaluutta, niikö dollari. Ne jotka sanovat ettei rahalla saa onnea ovat köyhiä.
ellauri362.html on line 615: Hänen intohimonsa vapisevat, mutta eivät tottele.
ellauri364.html on line 293: Käytännöllisesti katsoen kaikki ihmiset pitävät tarkkaa lukua siitä, mitä muut heistä pitävät ja ajattelevat. Tämä herkkyys on suorastaan yksi eetillisen tiedon edellytyksistä. Se voi ilmetä mielistelynä, orjamaisena nöyryytenä tai kunnianhimona, mutta myös näennäisesti stoalaisena ja pohjaltaan ylpeänä välin- pitämättömyytenä kaikkia ulkonaisia asioita kohtaan. Toiset ihmiset ovat kerskailijoita, jotka vaistomaisesti suurentelevat ja kaunistelevat itseään ja vaikuttimiaan, toiset taas ilmeisen halukkaasti alentavat ja halventavat itseään toivon siten saavansa tunnustusta osakseen. Toiset henkilöt ovat eroottisesti erittäin aktiivisia, toiset sukupuolisesti heikkoja ja estyneitä. Mutta tämä kaikki on sinänsä ihan okei! Vasta liiallisuudet käyvät arveluttavikai, etenkin jos arvostelukyky ja tasapaino järkkyvät.
ellauri377.html on line 372: Vastaus vastalauseeseen 1: Aviorikos ei kuulu vain himon syntiin, vaan myös epäoikeudenmukaisuuden syntiin, ja tässä suhteessa se voidaan viedä ahneuden pään alle, kuten kiilto huomauttaa Ef.5:5:ssä. "Ei haureutta, ei saastaista tai ahneutta" jne.; niin että aviorikos on paljon vakavampaa kuin varkaus, koska mies rakastaa vaimoaan enemmän kuin irtaimiaan (ei sentään yhtä paljon kuin killuttimiaan).
ellauri377.html on line 374: Vastaus vastalauseeseen 2: Paholaisen sanotaan iloitsevan pääasiassa himon synnistä, koska se tarttuu eniten, ja ihmisen on vaikein vetäytyä siitä kerran sisään päästyään. "Sillä mielihyvän halu on kyltymätön", kuten filosofi toteaa (Ethic. iii, 12).
ellauri382.html on line 623: Henkilökohtaisestikin aloin löytää enemmän lohtua muinaisista viisauksista, kuten stoilaisuudesta ja buddhalaisuudesta, perinteisen psykologian sijaan. Tein lopputyöni muinaisen stoalaisen Marcus Aureliuksen työn ja buddhalaisuuden pyhien kirjoitusten risteytyksestä. Minulla on kosolti kokemuksia mielenterveysongelmista. Minua turhauttaa se, että kuulen usein halventavia nimityksiä, kuten "manipuloiva" tai "huomiota etsivä", vaikka ezin vain omaa etua, pursuit of happiness. Nykyinen intohimoni on erittäin intensiivisten ja varakkaiden aikuisten valmennus.
ellauri384.html on line 313: Pisistratus, joka johti köyhiä, näytti olevan halukkain kaikista. Pisistratus oli sujuva puhuja ja petoksen mestari. Hän huijasi köyhän ja jopa vanhan Solonin, joka sanoi, että jos vain kunnianhimon mato voitaisiin kitkata Pisistratuksen päästä, parempaa kansalaista ei olisi.
ellauri390.html on line 252: Syksyllä 1945 Vsevolodin pojanpojan, neuvostotaiteilija Igor Krestovskyn elämässä tapahtui traaginen tapahtuma. Jo ennen sodan alkua hänelle annettiin ase ja metsästyksestä tuli hänen todellinen intohimonsa. Metsässä Vyritsan lähistöllä ankkoja metsästäessään häntä ammuttiin vahingossa silmään, joka oli poistettava. Peläten, että tämä voisi vaikuttaa hänen värikäsitykseensä, Krestovsky siirtyi ulkomaalaukseen. Hän menetti näkönsä pysähtyneisyyden kaudella 70-luvulla.
xxx/ellauri075.html on line 262: jakavat tämän saman intohimon. Kirjoittaessani kuuntelen klassista venäläistä
xxx/ellauri121.html on line 261: Marttinen sanoo, että hänen vaarinsa isänmaallinen eetos jatkuu hänessäkin, mutta eri tavalla: hänen intohimonsa on Suomen luonnon ja sen virkistyskäytön puolustaminen. Hän kertoo, että isoisä rakasti luontoa. Toivo Kuula samoili paljon luonnossa, mutusteli kasveja ja eläimiä ja harrasti kalastusta ja metsästystä. Kesken jäänyt Jupiter-sinfonia kertoi tähtitieteen harrastuksesta.
xxx/ellauri123.html on line 861: painon ja kuvaamattoman intohimon piilossa
xxx/ellauri129.html on line 412: Omankin morokolhonkokoisen tajuntani lävistää päivittäin viisisataa arveluttavaa ajatuskulkua: murhanhimon välähdyksiä, seksistisiä fantasioita, etnisiä ennakkoluuloja ja poliittista vihaa. Tietoisuuden hyveellisten ja valistuneiden rakenteiden juurella mekastaa berserkkialtis apina, jolle en myöntäisi edes pienoistrukin ajolupaa, kynän käyttöoikeuden kylläkin.
xxx/ellauri154.html on line 75: Valesnesin herra oli melko epäsiisti ja saastainen kapistus, joka alati vain mezästeli hirviä ja kauriita eikä seuranpitäjänä ollut juuri rattoisampi kuin savuava uuni. Ja kaupanpäällisixi mainittu mezämies oli yli kuudenkymmenen, mistä hän ei puhunut sen enempää kuin hirtetyn leski nuorasta. Mutta luonto, joka tässä maailmassa tekee viistoja, vääräsäärisiä, sokeita ja rumia yhtä arvostelukyvyttömästi kuin kauniitakin - tietämättä sen enempää kuin seinäverhon kutoja, mitä tekee - antaa kaikille saman ruokahalun ja kaikille saman himon lihasoppaan. Sitäpaizi jokainen elukka löytää puolison eli sananlaskun mukaan, kurjimmallakin ruukulla on kantensa. Niinpä siis Valesnesin herrakin eziskeli kaikkialta ruukkuja ollakseen niille kantena.
xxx/ellauri154.html on line 121: Ensimmäiset 17 vuotta olivat täynnä kiusauksia. Muisto Egyptin liha- ja kalaruoista kiusasi Mariaa. Vesikin oli erämaassa tiukalla; Egyptissä hän oli juonut helmeilevää viiniä. Marian vaatteet kuluivat riekaleiksi, eikä hänellä enää ollut mitään, millä suojata itseään sen enempää päivän hehkuvalta auringolta kuin erämaan kylmiltä öiltäkään. Välillä hänen mieleensä muistui kevytmielisiä lauluja, joita hän huomaamattaan vanhasta muistista hyräili, ja entiset synnit alkoivat houkutella. Silloin hän siirsi ajatuksensa Jumalanäitiin, jota hän piti takaajanaan ja turvanaan. Heti olo helpottui, valo ympäröi hänet ja sopimattomat ajatukset katosivat. Jos himon houkutukset kävivät kestämättömiksi, Maria heittäytyi itkien tuntikausiksi maahan kasvoilleen eikä noussut ennen kuin näki Jumalanäidin lähettämän valon ilmestyvän.
xxx/ellauri170.html on line 630: des Esseintes istuu takan ääressä jalat takkakoiralla. Liekit nuoleskelee tohveleiden pohjia. Matalamielisten moukkien vihattava aikakausi on nyt kestänyt noin miljoona vuotta, loppu saattaa häämöttää kaikexi onnexi. Moreaukin oli tommonen ylimaallisen himon ja perverssiyden sekä hekkuman peukuttaja, hassussa venehatussa. Tuskallista kakkaa kantaa harteillaan. Ihan tulee Baudelairen runot mieleen.
xxx/ellauri173.html on line 770: Omatuntoni turhaan huutaa minulle, että se haluis prostituoidun sydämen. Tämän ensimmäisen rakkauden minussa inspiroimat erittäin ratkaisevat pohdiskelut vieraantuivat suuresti kaikista naisista ja johtivat minut parantumattomimpaan pernaan. Aluksi kiihkeä intohimoni tämän naisen linjoja, ääntä, hajuvettä ja ulkoista viehätystä kohtaan muuttui absoluuttiseksi platonismiksi. Hänen moraalinen olemuksensa jäädytti aistini ikuisiksi ajoiksi: niistä tuli puhtaasti mietiskeleviä. Jos näkisin hänessä rakastajattaren, se etoisi minua tänään! Yhden ainoan kerran elämässäni (siellä Louvressa) tunsin sen turpoavan. Taino, ehkä vähän useamminkin. Silti vittu!
xxx/ellauri174.html on line 83: Kun käännyn itseeni, en pysty tunnistamaan mitään kykyjäni tai kykyjäni. Sisäinen tunne, joka minulla on itsestäni, kertoo minulle, että olen, että ajattelen, että tahdon, että minulla on aistitietoisuus, että kärsin ja niin edelleen; mutta se ei anna minulle tietoa siitä, mitä olen – ajatusteni, tunteideni, intohimoni tai tuskani luonteesta tai kaikkien näiden asioiden välisistä keskinäisistä suhteista. ...minulla ei ole aavistustakaan sielustani.
xxx/ellauri174.html on line 294: Jos jotkut näyttävät ensi silmäyksellä kauniilta, vakuutan, että heidän kasvojensa tai heidän ruumiinsa on ehdottomasti tarjottava joitain surullisen kuuluisia, ala-arvoisia piirteitä, jotka vääristävät loput ja joihin heidän olemuksensa käännetään: elämä ja ylilyönnit vahvistavat pian näitä epämuodostumia. - Ja nyt on sanottava, että kun otetaan huomioon heidän sytyttämä intohimonsa, kun tämänkaltaisen intohimon on saatava aikaan nämä synkät seuraukset, se ei suinkaan johdu heidän harhaanjohtavasta kauneudesta heidän vahingollinen voimansa rakastajaansa kohtaan! mutta monet näistä vain vastenmielisistä piirteistä, jotka vain saavat tämän rakastajan sietämään sitä pientä tavanomaista kauneutta, jota he häpäisevät. Voiko ohikulkija haluta näille naisille tätä kauneutta: heidän rakastajaansa? ei koskaan.
xxx/ellauri174.html on line 426: Todellakin, jos voisit jälkikäteen näkeä rakastamasi positiivisen alun ja sen, missä muodossa hän oli, kun hän ensin sekoittui äitinsä kohdunkaulassa, uskon, että useimmat rakastavaiset tunteisivat intohimonsa romahtavan tunteeksi, jossa lugubriteetti kiistelisi absurditeetin kanssa. ja kuvittelematon toimisi pistetuomarina. (Häh mixi niin? Kyllä suxi luistaa vaikka tietää millä suxivoiteella se on lubrikoitu.)
xxx/ellauri174.html on line 442: Alva latoo lisää perusteluja mixi silikoninukke on enemmän kuin riittävä. - Rakastunut ? Ah! Jos kaksi rakastajaa voisi koskaan todella nähdä toisensa sellaisena kuin he ovat ja todella tietäisi mitä he ajattelevat ja miten he ajattelevat toisistaan, heidän intohimonsa katoaisi minuutilta! Totta kyllä että ruumiikkaiden ihratynnörien punnerrus ja äherrys pukilla voisi niitä videona izeäänkin ällöttää. Se on hyvin harhaanjohtavaa, sanoi nuori mies surullisesti. Mutta… aina kuulla samat sanat! nähdä partneri aina saman ilmeen mukana, vaikka kuinka ihailtavan! ― Luulen, että tämä komedia näyttää pian… yksitoikkoiselta. "Termennän", vastasi Edison, "että kahden toisiaan rakastavan olennon välillä mikä tahansa uutuus ulkonäössä voi johtaa vain arvovallan heikkenemiseen, intohimon muuttamiseen ja unelmien lentämiseen. Tästä johtuu rakastajien nopea kylläisyys, kun he havaitsevat tai uskovat havaitsevansa pitkällä aikavälillä todellisen vastavuoroisen luonteensa, joka on vapautettu keinotekoisista verhoista, joilla kukin heistä koristaa itsensä miellyttääkseen toistaan. Se on jopa vain ero heidän unelmaansa, jonka he edelleen näkevät täällä! Ja se riittää, että he usein alkavat kokea inhoa ja vihaa."
xxx/ellauri175.html on line 449: Kerro minulle, missä mielessä tämä tapa rakastaa toisianne näyttää teistä niin ylemmältä tai niin kohtuuttomalta? Joten ennen kaikkea se, että hän näyttää minusta niin luonnolliselta ja ainoalta, joka ei jätä huolta eikä katumusta? Kaikki intohimon kiihkeimmät hyväilyt ovat siellä moninkertaistettuina, tuhat kertaa intensiivisempiä ja todellisempia, jalostettuja, muuttuneita, sallittuja! ― Mitä viehätystä löydät siitä, että halveksit aina parasta, olemuksesi ikuista? Ah! jos en pelkäsi kuulla nuorta nauruasi, valitettavasti! niin epätoivoisena ja silti niin suloisena, kertoisin teille monia muita asioita, tai pikemminkin vaiti, kärsisimme jumalallisia!...
xxx/ellauri175.html on line 500: Sitten hän näki, että syvällä hänen älykkyytensä syvyyksissä syttyi äkillinen ajatus, joka oli itsessään vielä yllättävämpi kuin juuri nyt tapahtunut ilmiö. Viime kädessä nainen, jota edustaa tämä salaperäinen nukke, joka istui hänen vieressään, ei ollut koskaan löytänyt hänestä mitään, mikä saisi hänet tuntemaan juuri tuntemansa suloisen ja ylevän intohimon hetken.
xxx/ellauri177.html on line 146: Yöllä tämä tulinen maaseutu sai oudon intohimon ryyppymisen. Hän nukkui epäsiistiisti, huojuen, vääntyneenä, raajat erillään, samalla kun hänestä hengitti suuria lämpimiä huokauksia, hikisen nukkujan voimakkaita tuoksuja. Maa näytti joltakin vahvalta Kybeleltä, joka oli pudonnut selkärangalleen, kuuensaan kurkku puolixi ulkona, vatsansa kuunvalossa, humalassa auringon lämmöstä ja haaveilemassa yhä uudesta hedelmöityksestä. Kaukana tätä korkeaa vartaloa pitkin Abbe Mouretin silmät seurasivat tietä Paradouhun, ohueen vaaleaan nauhaan, joka ulottui kuin korsetin kelluva pitsi. Hän kuuli veli Archangiaksen kohottavan pikkutyttöjen hameita, joita hän ruoski verille, sylkevän tyttöjen kasvoille, itse haisten pukille joka ei ole koskaan saanut tarpeexi. Hän näki Rosalien nauravan alhaalla himokkaana eläimenä jalat ilmassa, kun isä Bambousse heitti maanpaloja hänen kupeisiinsa.
xxx/ellauri177.html on line 192: Vaaleanpunaisen naurava elämä puhkesi sitten kukkaan: vaaleanpunaisen valkoinen, tuskin ripaus lakkaa, lunta neitsyen jaloista, joka koettelee lähteen vettä; vaaleanpunainen, huomaamattomampi kuin vilkaisevan polven lämmin valkoisuus, kuin hehku, jolla nuori käsi valaisee leveää hihaa; rehellinen vaaleanpunainen, verta satiinin alla, paljaat olkapäät, paljaat lonkat, naisen koko alaston, valolla hyväili; kirkkaan vaaleanpunainen, kukat silmuissa kurkusta, puoliavoimia kukkia huulilta puhaltaen lämpimän hengityksen tuoksua. Ja kiipeilyruusut, suuret valkoiset ruusut, jotka olivat täynnä valkoisia kukkia, pukeutuivat kaikki nämä ruusut, kaikki tämä liha, niiden rypäleiden pitsiin, heidän kevyen musliininsa viattomuuteen; kun taas siellä täällä viininväriset ruusut, melkein mustat, verenvuoto, lävistivät tämän morsiamen puhtauden intohimon haavalla. Tuoksuvan puun häät, jotka johtavat toukokuun neitsyt heinä- ja elokuun hedelmällisyyteen; ensimmäinen tietämätön suudelma, poimittu kuin kimppu, hääaamuna. Jopa ruohikolla vaahtoavat ruusut, korkeat vihreät villamekot, odottivat rakkautta. Auringonpolttamaa polkua pitkin kulkivat kukat, kasvot eteenpäin, kutsuen kevyitä tuulia niiden ohittaessa. Aukiolla avatun teltan alla kaikki hymyt loistivat. Yksikään täyttymys ei ollut samanlainen.
xxx/ellauri177.html on line 336: -- Ja se on hyvin kaunis? Jälleen, hän ei vastannut. Syvä ekstaasi tulvi hänen silmänsä. Ja kun hän osasi puhua: -- Niin kaunista kuin en voisi sanoa... Minuun tunkeutui sellainen viehätys, että tunsin yksinkertaisesti nimettömän ilon, putoamisen lehdistä, nukkuessani nurmikolla. Ja minä tulin juosten takaisin tuodakseni sinut mukaani, jotta en maistaisi onnea istuessani tässä varjossa ilman sinua. Hän otti jälleen hänen niskansa syliinsä ja rukoili häntä kiihkeästi, hyvin lähelle, huulensa melkein hänen huulillaan. -- Vai niin! sinä tulet, hän änkytti. Ajattele, että eläisin autiona, jos et tulisi... Se on halu, joka minulla on, kaukainen tarve, joka on kasvanut joka päivä, joka nyt saa minut kärsimään. Etkö voi haluta minun kärsivän?... Ja vaikka sinun pitäisi kuolla siihen, vaikka tuo varjo tappaisi meidät molemmat, epäröisitkö, katuisitko pienintäkään? Pysyisimme makaamassa yhdessä, puun juurella; nukkuisimme aina toisiamme vasten. Se olisi erittäin hyvä, eikö? "Kyllä, kyllä", hän änkytti tämän intohimon paniikin voittamana, kaikki värähtelemässä halusta.
xxx/ellauri177.html on line 374: Ja linnut lauloi lensi parittain, koko puutarha upposi pariskunnan kanssa intohimon viimeiseen huutoon. Rungot taipuivat kuin voimakkaan tuulen alla; yrtit huutavat humalassa; kukat katosivat, heidän huulensa auki, hengittivät heidän sielunsa; itse taivaalla, joka oli aivan liekeissä tähden laskeutumisesta, oli liikkumattomia, pyörtyviä pilviä, joista putosi yli-inhimillinen tempaus. Ja se oli voitto eläimille, kasveille ja esineille, jotka olivat halunneet näiden kahden lapsen pääsyn elämän ikuisuuteen. Pääsiväthän ne lopulta, vaikka siihen meni 2 kirjaa. Puisto taputti valtavasti. Väliverhoa vedettiin eteen ja taaxe kuin esinahkaa konsanaan, sankarit tuli housut nilkoissa kumartelemaan ja heittelemään lentosuukkoja. Puuh. Tulihan se sieltä. Hyvää kannattaa odottaa.
xxx/ellauri177.html on line 637: Joten hän aloitti heidän kävelynsä uudelleen hänen kanssaan Paradoun neljään kulmaan. Hän muisti pienet hiukset, jotka lensivät hänen kaulalleen, kun tämä juoksi hänen eteensä. Hän tuoksui hyvälle, heilutti lämpimiä hameita, joiden kahina muistutti hyväilyä. Kun hän otti hänet paljain syliinsä, taipuisina kuin ruohokäärmeet, hän odotti näkevänsä hänet, niin laiha, käpertyvän hänen vartalonsa ympärille, nukahtavan sinne liimautuneena hänen ihoonsa. Se oli hän, joka käveli edellä. Hän johti hänet kiertävää polkua pitkin, jossa he viipyivät, jotta he eivät tulisi liian nopeasti. Hän antoi hänelle intohimon maata kohtaan. Hän oppi rakastamaan sitä katsomalla kuinka yrtit rakastavat toisiaan; pitkä hapuileva hellyys, jonka suuren ilon he olivat vihdoin yllättäneet eräänä iltana jättiläispuun alla, varjossa mehua hikoillen. Siellä he olivat tiensä päässä. Albine, heitettynä taaksepäin, kierrettynä hiuksiinsa, ojensi kätensä hänelle. Hän otti hänet halaukseen. Vai niin! ottaa se, ottaa se jälleen haltuunsa, tuntea sen kyljen tärisevän hedelmällisyydestä, tehdä elämästä elämää vain ruiskauttamalla siementä, olla Jumala!
xxx/ellauri178.html on line 33:

Intohimon Professori

xxx/ellauri178.html on line 41: Heippa taas! Täällä vanha ystävänne Philip Milton Roth. Kaappihomo kuten keskimmäisen nimen kaimansa. Vaan eipä pärjännyt naisille, piipunrassi. Nyt ollaan niissä vuosissa kun Phil ja Claire alkoi ja mekin alettiin styylata 76-77. Työn alla on Pilin The professor of desire: Intohimon professori ja sen palanpainikkeena kahden elämäkerturin tiiliskivet. Roth's bawdy humor in context of a realistic story brings home the bacon. Paizi et pekoni on terefah! Laitetaan miel. maxapalaa.
xxx/ellauri178.html on line 195: Jimmy Metcalf hetkinen kekä se nyt oli? Ainiin se oli se Helenin hongkongilainen paha mies, joka jaxoi aina nousta maasta uuteen erään, toisin kuin eräs intohimon professori. Olixen esikuva tää tuntematon New Orleansilainen runoilija Jim Metcalf? Olisko Pili todellakin pitänyt tällästä säälittävää seppoa saavuttamattomana roolimallina? Tokkopa.
xxx/ellauri208.html on line 482: Mahfouz kuuluu niihin kirjailijoihin, jotka ovat ikuistaneet itselleen läheisen suurkaupungin. Hänen tapauksessaan se on Kairo, josta hän on kirjoittanut suuren ns. Kairo-trilogian (suomennettu otsikoilla Palatsikatu, Intohimon palatsi ja Sokerikuja). Hänen teoksensa Midaqq-kuja sijoittuu myös Kairoon, toisen maailmansodan aikaan, mutta lähes kokonaan pienelle kujalle. Se on takakannen mukaan "egyptiläisen Nobel-mestarin rakastetuin teos". Vittu puskarunkkukin on parempaa viihdettä.
xxx/ellauri208.html on line 486: Kuvattu yhteiskunta on patriarkaalinen. Kun Radwan Hossein on menettänyt toivonsa saada valtaa yhteiskunnassa, hän suuntaa vallankäyttönsä vaimoonsa: ”Tyydyttääkseen kalvavan vallanhimonsa herra Hossein piti vaimonsa tiukasti Herran nuhteessa.” Kertoja yrittää ymmärtää tilannetta seuraavasti: ”Ei sovi kuitenkaan unohtaa tuon aikaisia paikallisia perinnäistapoja, naisen asemaa ja oikeuksia. Useimpien herra Hosseinin luokkaan kuuluvien miesten mielestä oli välttämätöntä kohdella naista kuin lasta, ennen kaikkea heidän oman onnensa vuoksi.” Niin patriarkaalinen kuin egyptiläinen yhteiskunta onkin, eräät Midaqq-kujan naishahmoista ovat kuitenkin sangen vahvoja. Avioliittoja järjestävä Umm Hamida on neuvokas, kun taas leipuri Hosneyia pitää miestään tohvelin alla.
xxx/ellauri235.html on line 410: Oidipaalinen fantasia pelataan pastoraalisessa ympäristössä: "Sinun vihreään syliin laskettiin Luonnon kulta [Shakespeare], / Mihin aikaan, missä selkeä Avon Stray'd, / Hänelle mahtava Äiti paljasti / Hänen kauhistuttavat kasvonsa.... Paljastumisen odotus sai tirkistelijä Miltonin ratsastamaan "ylevällä / Extasyn serafin siipien päällä, / Abyssin salaisuudet vakoilemaan". Silti Joven lait säilyvät: alkuperäistä kohtausta ei koskaan katsota. Hyperionic marssi on tehty merkityksettömäksi "sellaiset muodot, kuten glitter Muse's ray"; nämä muodot kiusaavat Grayn omia "lapsen silmiä" tuoden hänet Shakespearen, "kuolemattoman Pojan" läheisyyteen. "Itämaiset sävyt", jotka häikäisivät lapsen Greyn, olivat "auringosta lainattuja" — toinen ylevän runollisen (hyperionisen) periaatteen hylkääminen. Oidipaalisen halun (halu "mahtavaan äitiin") ja keskirunoilijan yksinäisen ylevän intohimon välillä ei ole sopivaa keskitietä (vaikka Gray toivoo löytävänsä sellaisen). Runoilijan runon lopussa valitsema "kaukainen tie" on välttämätön kieltäytymisestä olla ylevän näkemyksen runoilija (Milton) ja mahdottomuus omistaa luonnonlapselle ilmestyvää äiti-muusaa (Shakespeare) . Suuri osa oodista on täynnä halun kohtauksia – Miltonin ja Shakespearen – ja on siten huolissaan, vaikkakin salaisesti, seksuaalisen voiman ja runollisen näkemyksen välisestä suhteesta. Harmaa'
xxx/ellauri251.html on line 120: Avioliitto näytti olevan Atalantelle mieluinen, vaikka hän oli alkuun ollut vastahakoinen. Melanion (Hippomenes) puolestaan oli niin onnen ja autuuden vallassa, että ei muistanutkaan kiittää Afroditea, jonka avulla hän oli kisan voittanut. Jumalattaren kosto oli ankara. Afrodite odotti, että pari kulkisi jonkun temppelin ohitse, ja sitten hän vihoissaan langetti heille vastustamattoman intohimon toisiaan kohtaan. Melanoin vei Atalanten temppeliin ja rakasteli siellä vaimonsa kanssa. Tarinan eri versioiden mukaan temppeli kuului joko Zeukselle tai sitten Kybelelle – joka tapauksessa ko. jumala(tar) suuttui temppelinsä pyhyyden turmelemisesta ja runkkutahroista. Tästä seurasi kova rangaistus: rakastavaiset muutettiin salonkileijoniksi. Ihanaa leijonat ihanaa. Kybele-version mukaan hän aikoi ensin surmata rakastavaiset, mutta päätyi muuttamaan heidät leijoniksi, koska piti kuolemaa liian lempeänä rangaistuksena. Leijonat valjastettiin vetämään Kybelen vaunuja. Kybeleestä ja sen leijonavetoisista vaunuista oli jotain läppää Flaubertilla. Joissain tarinan versioissa pari ehti olla jo jonkin aikaa silleen ennen kuin heistä tuli leijonia. Tuohon aikaan uskottiin, ettei leijona voi paritella oman lajinsa kanssa. Siis mitä? Sori mutta tätä en kyllä taida uskoa.
xxx/ellauri259.html on line 289: Skandhas (sanskritiksi) tai khandhas (Pāḷi) tarkoittaa "kasoja, aggregaatteja, kokoelmia, ryhmittymiä". Skandha (स्कन्ध) on sanskritinkielinen sana, joka tarkoittaa "moninaisuutta, määrää, aggregaattia", yleensä kehon, rungon, varren, empiirisesti havaitun karkean esineen tai minkä tahansa irtotavarana olevan aisteilla todennettavissa olevan yhteydessä. Termi esiintyy Vedic-kirjallisuudessa. Buddhalaisuudessa se viittaa viiteen takertumisen aggregaattiin (Pañcupādānakkhandhā), viiteen aineelliseen ja henkiseen tekijään, jotka osallistuvat himon ja takertumisen nousuun. Ne selitetään myös viideksi tekijäksi, jotka muodostavat ja selittävät tuntevan olennon henkilön ja persoonallisuuden, mutta tämä on myöhempi tulkinta vastauksena sarvastivadin essentialismiin. Viisi aggregaattia tai kasaa takertumista ovat:
xxx/ellauri268.html on line 151: Tarinat ovat siistejä. "Manichonin ratkaisu" kertoo siitä, kuinka he aikoivat myrkyttää kiinalaiset :) "Huono lauantai, ei juhlia" - mies ampui itselleen intohimon iltaan, kaikki antoivat hänelle toivoa, mutta halusivat muita. Tämän seurauksena hän meni naimisiin sen kanssa, joka hiljaa ja rauhallisesti idolisoi häntä :) "Jumala oli täällä, mutta ei pysynyt kauan" - amerikkalaisesta naisesta, joka vietti illan brittiläisten seurassa ja nukkui yhden heistä kanssa. "Missä kaikki on viisasta ja oikeudenmukaista" - onnekkaasta nuoresta miehestä, joka ystävystyi "nörtin" kanssa, joka äskettäin menetti veljensä. Tiedätkö, et voi sanoa sitä muutamalla sanalla.... Ehkä se kuulostaa vähäpätöiseltä, mutta se todella koskettaa sielua. Hänen takiaan annoin Shaw'lle korkeimman arvosanan.
xxx/ellauri287.html on line 545: Veljeni Leijonamieli kuoli 6 vuotta myöhemmin. Hän oli surkea kuningas. Rikhard Leijonamieli oli oman elämänsä sankari, ja sellaiseksi hänet yleensä kuvataan kirjallisuudessa. Hänen väkivaltaisuutensa, turhamaisuutensa ja itsekkyytensä unohdetaan usein. Rikhardin intohimona oli sodankäynti; englantilaiset rahoittivat hänen sota- ja ristiretkensä. Rikhard I vietti kymmenvuotisesta valtakaudestaan Englannissa vain viisi kuukautta. Hän ei myöskään koskaan oppinut puhumaan englantia, vaan puhui äidinkielinään oksitaania ja ranskaa. Rikhardin pahanhajuiset suolet haudattiin sen tornin juurelle, josta kuolettava nuoli ammuttiin.
xxx/ellauri307.html on line 739: He played squash, sang in the Amherst Glee Club, and was a writing student of visiting novelist Alan Lelchuk (n.h.). [Merkittäviä kriittisiä tutkimuksia Lelchukista ovat olleet Philip Roth Esquiressa, Wilfrid Sheed Book -of-the-Month Club Newsissa, Benjamin DeMott The Atlanticissa, Mordechai Richler Chicago Tribunessa ja Steven Birkets The New Republicissa. Nämä olivat varmaan kaikki juutalaisia, kuten Lechuk izekin. American Mischief "Yksikään kirjailija ei ole kirjoittanut niin tietäen ja kaunopuheisesti lihallisen intohimon seurauksista Massachusettsissa Scarlet Letterin jälkeen." Philip Roth, Esquire. On Home Ground "On Home Ground herättää nuorille lukijoilleen ajankohtaisia kysymyksiä ja tekee sen niin taitavasti. Se saavuttaa niin paljon menestystä kuin baseball-harjoitus ja nostalgia." Juutalaisomisteinen The New York Times Book Review. Lelchuk kirjoittaa valtavan ilolla kuvista, sanoista ja järkähtämättömästä kuolevaisesta erityisyydestä. Naisille, jotka etsivät vastauksia, hän tarjoaa juutalaisia olankohautuxia, epäselvyyttä, joka on omituisen tyydyttävää." Catherine Bateson (juutalaisen Margaret Meadin juutalainen tytärvainaa).] Brown spent the 1985 school year abroad in Seville, Spain, where he was enrolled in an art history course at the University of Seville. Brown graduated from Amherst in 1986.
xxx/ellauri319.html on line 718: Kun englantilaiset puritaanit kielsivät joulun vuonna 1647 , se ei ollut ilman hyvää syytä. Kun amerikkalaiset puritaanit kielsivät joulun Massachusettsissa vuosina 1659-1681 , sekään ei ollut ilman hyvää syytä. Joulu oli 1800-luvun puoliväliin asti juopumisen ja irstailun aikaa. Miehet pukeutuivat naisixi, naiset miehiksi , palvelijat pukeutuivat kuin isännät, pojat pukeutuivat piispoiksi, kaikki muut olivat pukeutuneet eläimiksi tai pukeutuivat mustanaamoixi – kaikki kumotakseen jumalallisen järjestyksen nimettömyyden turvassa. Joulu oli juomisen, ristiinpukeutumisen, väkivallan ja himon karnevaali, jonka aikana kristityt vapautuivat eettisistä normeista, joita heiltä odotettiin loppuvuoden. Lahjojen antaminen, juhlat, kynttilät, uhkapelit, siveettömyys ja väärinkäyttö olivat roomalaisten Saturnalian tunnusmerkkejä. Varhaisessa nykyajan Englannissa oli yleinen käytäntö valita "Lord of Misrule" valvomaan joulujuhlia. "Herran" alaisuudessa juhlijat marssivat kaduilla pukuihin pukeutuneena, joivat olutta, lauloivat lauluja, soittivat instrumentteja, harjoittivat haureutta ja aiheuttivat omaisuusvahinkoja.
xxx/ellauri357.html on line 405: Yli 25 vuotta sitten joku WJT Mitchell toivoi, että tulevaisuudessa kriitikot kiinnittäisivät huomiota "vaaralliseen… ilkeään… likaiseen" Blakeen, jonka aikaisemmat tutkijat desinfioivat "turvallisesti pyhitetyksi" tehdessään, ja hänen teostensa asianmukaiseen tutkimiseen ammattilaisvoimin. (Mitchell 1982, 410, 411, 414). Profeetallisten pohdiskelujensa aikana Mitchell tunnisti blakelaisen seksuaalisen siveettömyyden paksun sarjan, joka otti usein hyvin outoja muotoja, ja vaikka nyt onkin epämiellyttävää nähdä hänen paimentavan homoseksuaalista fellatiota, naisellisuutta ja lesbovoyeurismia yhdessä raiskauksen, himon ja sadomasokismin kanssa sinkkuna (lika) "epänormaalin seksuaalisuuden" banneri, hänen paljastamansa elävät – heteroseksuaalisuutta hämmentävät – kohtaukset (414) tekivät kohtuulliseksi olettaa, että kun queer saapui sisään kylmästä, Blake Studies toivottaisi sille lämpimän vastaanoton. Tuon vuosikymmenen lopulla Camille Paglian (1990) karu kuvaus Blakesta "British Sade" (270) ehdotti varmasti samanlaista kriittistä tulevaisuutta. Hänen ilmestymisensä runoilijasta saattaa vapista ja iskeä "suuren äidin" alla, mutta edipaalinen terrori antaa myös outoa ymmärrystä, sillä "Blaken kauhistuttava kohtalo oli nähdä kuilu, josta useimmat miehet väistyvät: infantilismi kaikessa miesten heteroseksuaaluudessa" (287). Ja 1990-luvulla omituisia pilkkuja välähti toisinaan sukupuolitutkimuksesta, varsinkin sellaisesta, joka yritti hypätä tiiliseinää vastaan, johon feministinen kritiikki oli törmännyt yrittäessään tuomita Blaken "naisvihaa".
xxx/ellauri376.html on line 476: Monet Pironin pienemmät runot ovat hienoja, silloinkin kun ne paljastavat kirjailijan heikkoudet, etenkin hänen kyltymättömän kunnianhimonsa ja epikurolaisen elämänkatsomuksensa. Kuvaavia siinä suhteessa ovat esimerkiksi hänen ilkeät ja hauskat epigramminsa, etenkin "Contre Voltaire", sekä laulunsa ja kertomuksensa.
xxx/ellauri380.html on line 119: Köyhä upseeri Herman on pelihimon vaivaama, mutta niin köyhä, ettei hänellä ole varaa pelata. Hän käyttää kaiken aikansa seuraamalla muiden pelaamista. Herman uskoo, että kreivittärellä on yliluonnollisia kykyjä, joiden avulla hän tietää kolme voittokorttia. Yrittäessään saada kreivittären paljastamaan oikeat numerot Herman rakastuu kreivittären tyttäreen Lizaan. Lizan häitä ollaan järjestämässä ruhtinas Jeletskin kanssa, mutta Hermanin onnistuu herättää Lizan rakkaus ja häät perutaan.
xxx/ellauri385.html on line 688: Avainsana tässä hyvekeskustelussa on "sankarillinen" ja viittaa pyhän kykyyn voittaa syntiset taipumukset ja kiusaukset. He eivät olleet immuuneja synnille, ja monet heistä joutuivat kamppailemaan vuosia voittaakseen syntiset intohimonsa. Esimerkixi Ensio Rislakki tupakkapaheen vankina.
xxx/ellauri388.html on line 179: "Hyvä on miehelle, ettei hän vaimoon ryhdy. Mutta huoruuden tähden pitäköön kukin oman vaimonsa, ja jokainen pitäköön oman miehensä. Mies antakaan vaimolle velvollisen mielisuosion: niin myös vaimo miehelle. Ei ole vaimolla valtaa omalle ruumiillensa, vaan miehellä: ei myös miehellä ole valtaa ruumiillensa, vaan vaimolla. Alkäät toinen toistanne välttäkö, jollei se ole molempain suosiosta hetkeksi, että teillä jouto olisi paastota ja rukoilla: ja tulkaat jälleen yhteen, ettei saatana teitä kiusaisi teidän himonne hillimättömyyden puolesta. Mutta sen sanon minä teille suomisen ja ei käskyn jälkeen. Sillä minä tahtoisin, että kaikki ihmiset niin olisivat kuin minäkin olen; mutta jokaisella on oma lahja Jumalalta, yhdellä niin ja toisella näin. Vaan minä sanon naimattomille ja leskille: se on heille hyvä, jos he ovat niinkuin minäkin. Vaan elleivät voi heitänsä pidättää, niin naikoon; sillä parempi on naida, kuin palaa." Sas muuta. Vähän sairaita oli nää kaipparit. Varmaan homopettereitä.
xxx/ellauri388.html on line 334: Elämän voima puussa, kasvissa vastaa luonnon lakia tuottaessaan siemeniä; elämän laki ihmisessä ilmenee perhe-elämän halussa; intohimon ääni on elämän ikuisen lain ääni, joka on kotosin hengestä eikä suinkaan jalkovälistä. Ihmisen ruumiillinen luonto on voimaton siittämään, jollei henki sitä elähytä. Hän on ylösnoussut! voitte huudahtaa kun henki on laskeutunut.
xxx/ellauri388.html on line 390: "Onhan evankeeliumissa sanottu selvästi ja ilman minkäänlaisten väärin selitysten mahdollisuutta ensiksikin, ettei nainut mies saa erota vaimostaan yhtyäkseen toiseen, vaan että hänen on eläminen sen kanssa, johon on kerran yhtynyt (Mat. V, 31-32; XIX, 8); toiseksi, että ihmisen yleensä, siis niin hyvin naineen kuin naimattomankin, on synti katsoa naiseen niinkuin himonsa esineesen (Mat. V, 28-29), ja kolmanneksi, että naimattoman on parempi olla yhtään naimisiin menemättä, s.o. olla täydellisesti puhtaana (Mat. XIX, 10-12).
93