On helppo saarnata: ”Tukahduta himosi, rakasta jumalaa, hallitse alempaa luonnettasi.” Tämän neuvon täyttäminen on vaikeaa sellaiselle, joka ei tunne himojensa luonnetta, eikä edes tiedä mitä himoja hänen pitäisi tyydyttää, eikä tiedä, mistä hän voisi löytää sellaisen, jonka kanssa niitä voisi tyydyttää, jos niitä olisi. Ja sama englannixi:
ellauri142.html on line 806: Tällästä rationalistit antautuvat pohjattomiin himoihin; he ovat täynnä kavaluutta ja ajattelemattomuutta. Näennäisyyden sokaisemina he riippuvat lujasti kiinni harhassaan; elämäntapansa he ovat järjestäneet saastaisuuden mukaisesti. He antautuvat mahdottomiin haaveiluihin, jotka johtavat tyhjyyteen. Heidän korkein ihanteensa on himojensa tyydyttäminen, ja he uskovat, että he siten saavuttavat elämänsä päämaalin, joka ei ole muuta kuin himojen tyydyttäminen. (Nojoo.)
ellauri142.html on line 884: puhtaita himojaan, jäävät kâmalokaan eli rakkausmaailmaan, so. he ovat himojensa (kâma) johdosta vielä sidotut alempaan luontoon, eivätkä voi astua devachaniin ennen kuin ovat päässeet vapaiksi näistä epäpuhtaista elementeistä. Tästä luonnonmukaisesta tosiseikasta on syntynyt katolisen kirkon käsite kiirastulesta, mikä kylllä on aivan perseestä.
ellauri371.html on line 614: Juudan kuninkaan ulkoisen moraalin moitteeton imago. Juutalaisten kuninkaan ei pitäisi olla alapuolella heidän intohimojensa, varsinkin vällykäärmeen ahkeraisuuden voimassa: millään luonteensa osa-alueella ei hänen pitäisi antaa valtaa mielipuolelle vaan eläimen vaistoille. Uhkeus järkyttää mielen pahimmillaan - luonnolliset kyvyt ja näön selkeys, häiritseviä ajatuksia ihmisen pahimmasta ja eläimellisimmästä puolesta, ikuista sisään-ulos toimintaa.
xxx/ellauri388.html on line 520: Ei ole tapaa, joka enemmän vaatisi harjaantumista, kuin itsensä-hallitsemisen tapa. Tässä tavassa on niin paljon elämälle tärkeätä, että ainoastaan sen kehittymisen mukaan voi arvostella miehen miehekkyyttä ja naisen naisellisuutta. Osata tehdä oma minuus yhdeksi luontomme korkeimpien puolten kanssa ja alistaa sille alhaisemmat puolet, ylentää eläimellinen luontonsa oman tietoisuutensa korkeuksiin — se on se päavoima, joka antaa elämää ihmisen koko olennolle. Kuinka tämä on kehitettävä lapsessa, — siihen on jokaisen vanhemman vastaaminen, — se on jokaisen nuorukaisen asia. Tie, joka sinne johtaa, ei ole salainen eikä monimutkainen. Itsensä-hallitsemisen tapa on ainoastaan kerta kerralta tapahtuvien kieltäymysten tuote, on uudistuva voitto aistillisten vaikutinten yli, halujen tuomitseminen, velvollisuuden tunto mielitekojen keskellä. Se, joka on tämän tavan omaksensa saanut, joka voi järjellisesti hallita itseänsä ilman sairaaloista voimain ponnistusta, joka on himojensa herra, hänellä on itsessään totisen herruuden ja tosi onnen lähde.
xxx/ellauri404.html on line 45: Lokakuun 28:ntena 1870. Merkillinen seikka on se täydellinen oikeuden syrjäyttäminen, joka aiheutuu kansakuntien välisistä selkkauksista. Melkein kaikki tv-katselijat arvostelevat asioita vain subjektiivisten taipumustensa, vihansa, pelkonsa, pyyteittensä, etujensa tai intohimojensa nojalla. Toisin sanoen: heidän arvostelunsa ei merkitse mitään. Aito arvostelija näkee sen, mikä on totta, harrastaa oikeudenmukaisuutta ja tahtoo siis olla puolueeton, vieläpä enemmänkin: olla pyyteetön, ja sitäkin enemmän: olla persoonaton. Kuinka monta jäävitöntä tuomaria onkaan parhaillaan riehuvaa sotaa arvostelemassa? Ei kymmentä, kenties ei kolmeakaan. Kaikki pitävät kunnianaan olla patriootteja, siis puolueellisia; väärämielisyys herättää onnentuntoa ja kiihkoa, ja sitäkin merkillisempää on, että ihmiset siitä ylpeilevät. Siinä määrin helpompaa on rakastaa tai vihata intohimoisesti kuin kohota aito inhimillisyyteen, vilpittömään uskonnolliseen katsantokantaan. Tämä tasapuolisuuden kammo, tämä oikeuden kaihtaminen, tämä laupiaaseen puolueettomuuteen kohdistuva raivo on ihmisen eläimellisen intohimon ilmaus, sokean, villin intohimon, joka naurettavasti pitää itseään järkenä, vaikka onkin pelkkä voima. Minä kiitän Jumalaa siitä, että sveiziläisyyteni ja mitätön asemani sallivat minun puhdistaa sieluni sellaisesta kiihkosta ja sellaisista alhaisista intohimoista ja etsiä vain oikeutta tyynenä ihmisenä, sine ira nec studio.

6