ellauri011.html on line 1136: Eli hyviäkö vai pahoja, who cares, se on jo ihan unohtunut, ja rohkeuskin on kyseenalaista. Pelosta tulee salonkikelpoista, kun sen nimexi pannaan izehillintä. Niinkuin imugeeni Savvalla, jonka teki mieli myydä usko kullasta, mut hillizi izensä, teki mieli panna kokottia, mutta hillizi izensä, ja teki mieli sanoa rumasti ikävälle ihmiselle, mut hillizi izensä kuin Pirkko, ei sanonut mitään, oli ihan hiljaa.
ellauri244.html on line 497: Feija tunsi jalkovälinsä lämpenevän. Hän tunsi kostuvansa tuntiessaan pojan kielen suussaan ja tämän kovan kalun reiden alla. Hän näki pojan haarojen pullottavan. Hän hillizi izeään ettei kaivanut slabaa esiin ravintolapöydässä. Hän tiesi että kivikovat nännit erottuivat puseroa vasten.
ellauri370.html on line 192: Jeesuxentappajat! Lapinpolttajat! Holokaustaajat! Guatemalan verikauhat! Putinistit! Banderöllit! Terroristit! Kaikilla on syntipukkeja ja uhrilampaita. Kosto elää. Verikosto on lähes ainoa ja paras väestöräjähdyxen hillizijä. Paizi ei ole, oikeasti hyvinvointi ja naisasia on parempi.
xxx/ellauri010.html on line 41: Have such a prescience, it should be no bar sen ennalta, ei se millään lailla hillizis
xxx/ellauri044.html on line 108: hillizi izensä ja otatti jokaisesta kohtalon iskusta izeensä uuden tazkan.
xxx/ellauri128.html on line 153: Walter "Savage" Landor (1775–1864) oli englantilainen kirjailija. Hän oli niin kiivasluontoinen että hänet erotettiin sekä Rugbyn koulusta että myöhemmin Oxfordin yliopistosta. Hän siirtyi Lontooseen, missä hän julkaisi englannin ja latinan kielellä ensimmäiset runoelmansa. Landorin ensimmäinen laajahko runoteos oli Gebir (1798). Tässä, kuten Landorin myöhemmissäkin runoissa, huomaa järvikoulun ja varsinkin Byronin ällöömän Robert Southeyn vaikutusta. Landorin draamat Count Julian (1811), Andrea of Hungary ja Giovanni of Naples (1839) eivät menestyneet näyttämöllä, ne olivatkin aivan paskoja. Landor eli ahtaissa taloudellisissa oloissa enimmäkseen Walesissa vuoteen 1805, jolloin hän isänsä kuoltua peri kokonaisen omaisuuden. Hän lähti 1808 Espanjaan taistelemaan ranskalaisia vastaan, värväsi omilla varoillaan soturijoukon ja joutui siksi taas taloudelliseen ahdinkoon. Hän siirtyi 1815 Italiaan, missä hän asui 20 vuotta, loppuiällään taloudellisten huolien rasittamana, joihin hän ilman Robert Browningin apua olisi sortunut. Samoin kuin lordi Byron ja Leigh Hunt, myös Landor oli intohimoinen vapauden (= britti-imperialismin) rakastaja, ja vapauden asialle hän oli valmis uhraamaan omaisuutensa. Landorin pääteos on Imaginary conversations of imaginary literary men and statesmen, jonka kaksi edellistä osaa ilmestyivät 1824 ja kolme jälkimmäistä 1829. Teos on täynnä tekosyvällisiä ajatuksia esitettynä kauniilla, dramaattisesti voimakkaalla, joskaan ei aina helposti tajuttavalla proosatyylillä. Eeva Kilpi on suomentanut osittain runon "On his seventy-fifth birthday" julkaisuun Tätä runoa en unohda. Pertti Niemisen suomentama runo "En käynyt kiistaan, hillizin izeni" on julkaistu kokoelmassa Kuu kultainen terälehti.
xxx/ellauri148.html on line 299: Nyttemmin nahkacollieta muistuttava parraton avaruuslähettivanhus Esko Valtalinja oli keskusteluohjelma Perskannikassa kurdilaisen naisen kanssa. Esko sanoi hiäntä toistamiseen neekerixi kameroiden kuullen. Nainen oli pahoillaan mutta oli ihan hiljaa. Ei sanonut mitään, hillizi izensä. Sagte kein einziges Wort. Nyt on Esko Valtakoira uhriutunut. Kai nyt neekeriä saa sanoa neekerixi, call a spade spade? Sitäpaizi hiänhän on lähes yhtä valkoinen kuin minä ellei valkoisempi, kurditaustainen. Ja lähes yhtä mies, tosin nainen. Ei sentään läheskään yhtä hörökorvainen.
7