ellauri025.html on line 77: Vuonna 1252 Tuomas palasi Pariisiin suorittaakseen maisterin tutkintonsa. Hänellä oli tässä hieman vaikeuksia, koska yliopiston professorit hyökkäsivät pennittömiä kerjäläisveljistöjä vastaan, mutta lopulta hän sai kerätyxi rahat tutkintoon, josta sai hikisesti approbaturin. Vuonna 1256 hän ja hänen sivuvaununsa Bonaventura nimitettiin tosta vaan teologian tohtoreiksi, ja hän alkoi luennoida teologiasta Pariisissa sekä Roomassa ja muissa Italian kaupungeissa, kuten Viterbossa ja Orvietossa. Siitä lähtien hänen elämänsä oli pelkkää kovaa tuloxen tekoa. Hän palveli sääntökuntaansa, teki usein pitkiä matkoja ja neuvoi paavia useaan otteeseen sukupuoliasioissa.
ellauri037.html on line 518: Miesten kesken on luonnostaan vaan välinpitämättömyyttä (no mulla kyllä kieltämättä oli jotain pikku erimielisyyxiä eräiden koulufilosofiprofessoriääliöiden kaa, joihin palaan tukijatkeessa), mutta naiset on luonnostaan keskenään sotajalalla. Se kai johtuu siitä et miehillä kilpailu rajoittuu omaan kiltaan, naisilla se ulottuu koko sukupuoleen, koska niillä on vaan yx ammatti, maailman vanhin sellainen. Kadullakin tavatessaan ne kazoo toisiaan kuin Guelfit ja Ghibelliinit. 2 naista tavatessaan 1 kertaa suhtautuvat toisiinsa vaivautuneemmin ja teeskentelevämmin kuin 2 reilua miekkosta. (Tulee mieleen Bernard Shawn, toisen ison setämiehen My Fair Lady. Nää reilu-miekkosjutut on aina vähän homahtavia.) Sen takia naisten keskiset komplimangit kuulostavat naurettavammilta kuin kahden miehen keskiset (häh? no Schopenhauer oli tosi turhamainen ollaxeen pussikarhun doppelgängeri). Edelleen, vaikka mies puhuu suht ihmismäisesti jopa niille jotka ovat paaaaaaaaljon sitä alempana (vitun nilkkifasisti), on sietämätöntä kazoa miten kopeasti ylhäinen rouva elehtii nokintajärjestyxessä alemmalle (vaikkei edes palvelijalle, missä tapauxessa se olis ihan ymmärrettävää). Siitä voi johtua että naisten kesken on vähemmän nilkkejä kuin meillä, ja voimasuhteet voi muuttua äkkisemmin kuin meillä miehillä. No niin vittu, miehet on vielä enemmän laumaeläimiä, de Waalin simpansseja, tai vielä pahenpaa, cro magnoneja. Miehillä ranki riippuu kaiken maailman prenikoista ja nazoista, naisilla vaan siitä, kenen kaa ne on naimisissa. Six ne on luonnostaan samalla viivalla ja yrittää hikisesti luoda hajurakoa. (Helvatti, mix nää hajuraot kiinnostaa miehiä niin hirveesti. No, tyhmä kysymys.)
ellauri083.html on line 311: Sisustusaihelmia on hikisesti kuusi, sitten ne alkaa toistua. Peli, ase, auto, urheilu, avaruus ja porno. Plus mezästys. Yhteistä kaikille luolille on että niistä puuttuu ikkunat. Ilmeisesti luolamiehet on enimmäxeen karkotettu kellariin kuin rotat. Sinnehän ne kuuluvat. Tai ulkoruokintaan. Wallun mielestä kiinnostus pimeisiin tunneleihin on perusmaskuliinista. Figures.
ellauri155.html on line 878: Santayana on tuskin erottuva jana sannassa, aika lailla unohtunut kaikilta. Johan se kuoli ennenkö mä ehdin syntyä, hikisesti (siis kuoli). Mä luuli eze oli joku "I am levitating now" tyyppinen, muze onkin spanjuuna, tai paremminkin muurin yli kiivennyt mamu jenkkilatino.
ellauri183.html on line 304: Roth pystyy hikisesti törkeilyyn perustuvaan verbaaliseen komiikkaan. Malamudilla on sama taito kuin oli Knupolla kertoa eleettömästi pitkä tarina jonka huumori alkaa vähitellen kasautua erilaisista epäsuhdista niin että ei pian pysty pysymään vakavana.
ellauri242.html on line 166: Perventsevin toisesta maailmansodasta kertova romaani ”Varjele kunniaa nuoresta pitäen” (Tšest s molodu, 1948) sai Stalin-palkinnon vuonna 1949. Samana vuonna hänet palkittiin Igor Savtšenkon ohjaaman elokuvan ”Kolmas isku” (Treti udar, 1948) käsikirjoituksesta. Kirjailija on saanut myös Leninin kunniamerkin. Hänen avoimen propagandististen teoksiensa taiteellinen arvo on vähäinen. Taide ja propaganda näät hikisesti yhteen soppii, ja silloinkin vaan jos propaganda puhaltaa meikäläisten koppiin. Toisen kautta eipä sanokaamme ruozalaisissa dekkareissakaan ole mainittavasti taidearvoja.
ellauri263.html on line 591: Monadien henkinen kehitys tapahtuu karman lain kautta, mutta ihmisyksilö voi nopeuttaa omaa kehitystään elämällä moraalisesti oikein. Rukoilu sen tavallisessa merkityksessä on epäjumalanpalvelusta, koska eksoteeristen uskontojen jumalat (kuten Jehova) ovat rajallisia, luotuja olentoja. Ihmisen sen sijaan tulisi pyrkiä toimimaan sopusoinnussa oman jumalallisen koirohahmonsa eli ātma-buddhi-manauksen kanssa. Ihmisen kuollessa kolme alinta prinsiippiä tuhoutuvat ja neljä ylintä jakavat kamaa lokasuojaan, joka vastaa katolilaisuuden kiirastulta tai antiikin mytologian Haadesta. Tämän jälkeen ātma-buddhi-manaus irrottaa kāmaa rūmpasta ja jatkaa devakhāniin eli taivaaseen, jossa se pysyy hikisesti arviolta 1 000–1 500 vuotta. Tämän jälkeen se jälleensyntyy maailmaan kolmannesta silmästä.
ellauri270.html on line 48: Tässä albumissa on ainexia Fred Karlssonia muistuttavan Jeff Leachin stilistiikan primerista. Tässä albumissa puhutaan yllättävän paljon myös silloista. Serbinobelisti Andrić esiintyi mielellään jugoslaavisena sillanrakentajana. 90-luvulla meni natolaiset joukolla purkautuneeseen Jugoslaviaan tappamaan monenlaisia jugoslaaveja. Siitä jäi yli jotain karuja veteraaneja Espanjankin kaduille pörräämään syysampiaisina, joiden varaan voi hikisesti rakentaa väkivaltaisia Netflix-sarjoja.
ellauri370.html on line 622: L'ethnologue Claude Lévi-Strauss estimait de son côté que, dans le système de Gobineau, les races ne sont «pas tellement inégales en valeur absolue que diverses dans leurs aptitudes particulières». LOL. Sopii kyllä olla rasisti (sitähän me ollaan juutalaisetkin), kuha ei antisemitisti. Ranskixet koittaa vielä tänäänkin hikisesti puzata maanmiehestään nazileimaa.
ellauri378.html on line 47: Tähän kansioon on kerätty vaikutelmia Markus Leikolan loppumattomasta kompendiumista, jossa olen hikisesti päässyt ehkä ekan kolmannexen läpitte. Sen varsinainen heikkous lukuromaanina on, ettei siinä ole yhtään sympaattista samastuttavaa, ei edes Hesus-apina herätä positiivisia mielikuvia. Se on samanlainen hakukonesuollos kuin Pynchonin, Foster Wallacen ja Yli-Juotikkaan tiilet sekä tämän paasaajan aivan eeppinen runous. Toisesta päästä mäystettyä ja toisesta paskannettua puolisulanutta löllöä.
ellauri383.html on line 181: Oulunkylän rautakaupan Paulan baarissa oli duunarien ja vanhusten kalakeitto päässyt loppumaan. Pöydällä oli Iltalehti suurin ozikoin: Putinilla on vastoinkäymisten viikko edessä. Tarkemmin lukien joku toimittaja Himanen koittaa siinä hikisesti kääntää toukokuun voitonpäivän ja virkaanastujaiset noloixi vastoinkäymisixi Voldemarille. Ja lisäxi esittää toiveikkuutta että Putin olisi jotenkin vakavasti sairaana. Vähän tässä on pahansuovan propagandan makua. Ozikointi ei oikein vastannut laihaa sisältöä.
ellauri383.html on line 229: Vaimoni oli erittäin iloinen, että olen nyt kotona hänen kanssaan. Hän sanoo, että minun kanssani on nyt helpompi tulla toimeen. Hän sanoo, että kun hän haluaa seksiä, olen nyt tarkkaavainen hänen tarpeisiinsa sen sijaan, että asetan hikisesti itseäni etunojaan joka ei pysy kumminkaan.
ellauri383.html on line 580: Paxun baltin näköinen lippispäinen persu yrittää hikisesti perustella äiti- ja isälinjoilla ja haplotyypeillä etteivät suomalaiset tulleetkaan Volgan mutkasta vaan peräti - lännestä! No niinpä tietysti.
ellauri389.html on line 291:

Time Period:

18th Century (hikisesti, 1798).

ellauri391.html on line 358: Eeva Marjatta Martikainen (27. maaliskuuta 1949 Polvijärvi – 22. helmikuuta 2010 Helsinki) oli suomalainen teologi, joka toimi systemaattinen teologian professorina Helsingin ja Joensuun yliopistoissa. Hän oli myös Suomalaisen Tiedeakatemian akateeminen henkilö. Harrastuxet: oppi, ekumenia, teologia vs. teknologia. Teologisena asiantuntijana Martikainen osallistui useisiin kirkkojen välisiin oppiriitoihin sekä kansainvälisiin luterilais-ortodoksisiin ja luterilais-deformoituihin nujakoihin. Temmattiin 60-vuotiaana taivaaseen. Juhlakirjan ehti hikisesti saada. Netistä löytyy koneluettavana sen:
ellauri402.html on line 40:
xxx/ellauri057.html on line 1443: Länsi on toivottoman kaukana idästä, valkoinen rotu värillisestä. (Paizi koukkunokat lasketaan kai hikisesti valkosixi.)
xxx/ellauri075.html on line 323: Kortelainen romaani tuo osaltaan hyvin esiin, että on turha etsiä oikeaa Benjaminia ideoiden tasolla – se oli yxinkertaisesti ÄÄLIÖ. Mutta mixi Annan ja Hannun liitto kesti hikisesti 5 vuotta? Eikö 2 narsistia mahtunut saman katon alle? Lakkasko Hannulta seisomasta Annan edessä?
xxx/ellauri120.html on line 340: Mitä Anna näkee tuossa Vaatimessa? lipsahtaa hiukka pirkkomaisesti Inga-Lilliltä aivan loppupeleissä. No se on yhtä tottelevainen ja kiltti kuin isi Calleri. Annaan on tullut erehdyttävästi Pirkon näköä. Senkö Vaadin näkee Annassa? Entä Petteri? Kumpi on hemmotellumpi, Helmi vaiko Anna? Tiukka kilpailu. Söderin omistajat tylyttivät kylmästi tunaroivaa Vaadinta. Ei se ole kyllä mikään löytö niiden mielestä, sanoi Anna mitä tahansa. Vanhuxet siivosivat hikisesti lukaalin epämusikaalisten kaasojen lutkutellessa sillä aikaa saunassa brassikuorittuja häpyjään. Eikä silti huijarimuijalle siivouxen laatu kelvannut. Joku oli muka varastanut lukizemattomasta takaovesta 6 rumaa tuolia. Vedätyxeltä hajahtaa jo pitkälle. Luihu kerskaileva viromamu förbi tyhjät pullot ilman eri käskyä.
xxx/ellauri157.html on line 182: Ja sit vielä tää et Roope kexi meille paskat oltavat vaan sixi että saimme siltä sen rahasäiliön aarteista muka suurimman - vapaan tahdon. Enkeleillä ei ole valinnanvaraa, niiden pitää lusia koko ajan autuaina vaan siellä taivaassa, kun taas meillä onnekkailla on valta valita joko totella sokeasti Roopea tai sitten saada pelkkää pahaa, eli parhaimmassakin tapauxessa hikisesti päästään samaan kuin noi kermaperse enkelit mitään vaivaa näkemättä. Mitä vittua sellaisella tahdonrääpäleellä tekee? Tahto on vapaa jos on voimia tehdä mitä tahtoo - ja sitäpä ei se spede meille suonut. Ei tää ei kyllä kerta kaikkiaan komputoi. Kyltää on vaan jotain tunkion päällyskukkojen salaliittoa.
xxx/ellauri186.html on line 167: Seneca oli todennäköisesti sekaantunut Nero-attentaattiyrityxeen, takuulla se tiesi siitä ainakin. Se oli ihan kylästynyt Neroon (ja kääntäen). Nero käski sen tehdä (taas) seppukun. Tällä kertaa siitä vihdoin tuli valmista, vaikka hikisesti. Se oli niin kuivan kälpäkkä äijä ettei edes verta vuotanut. Senecan ährätessä kylvyssä puukon ja tablettien kanssa vaimo Pauliinan naarmut sidottiin.
xxx/ellauri209.html on line 105: Tukkukaupat toivat kuljetuxiin skaalaetua ja alensivat tuottajille maxettuja hintoja vähentämällä kilpailua siinä portaassa. Samasta syystä vähittäiskauppiaat ja kuluttajat saivat maxaa enemmän. Grosshändler nuoli molemmista päistä voittoa. Markettiketjut ja nettikauppa poistaa tukkuportaan mutta pitää sen trusti- ja skaalaedut izellään. Monopolilait koittaa hikisesti pitää hengissä edes 2 kilpailijaa. Googlelle se on uhkaavasti DuckDuckGo 1% markkinaosuudella (Bingiä ja Yandexia laskematta).
xxx/ellauri215.html on line 55: Kunnon seisokista ei vieläkään (tai enää) mitään tietoa. Bugger it. Siru kazoo hämillään päällään ähräävää pikku letkua. Tähänkö on tyydyttävä? Paljon melua, vähän villoja. Oheinen insertiokuva on puhdas lavastus, oikeasti pipu oli kovasta yrityxestä huolimatta pehmyt rusina. Eka kerralla sain sen hikisesti sisään puoliveteisenä ihan zägällä, mutta se pysyi säälittävän pienenä eikä ruiskahduskaan sitten tuntunut kummoseltakaan. Toisen kerran valui runkku vetelästä pipusta purosena pusikkoon kuin hannibal ante portas. Ollaan takaisin esimurkkuiän lähtöruudussa, pikku lätäkkö Merikadun vessanlattian terranvärisillä klinkkereillä. Runkun ja vessapaprun tuoxua.
xxx/ellauri215.html on line 357: Suomalainen juoxija pääsi hikisesti kolmannexi alkuerissä. En tiedä mitä sanoa. Ihan jees, ihan älyttömän jees! 50.000 views. Kyllä on voitonnälkä kova tällä katajaisella kansalla.
xxx/ellauri224.html on line 322: Epätoivoisesti vapauttaakseen itsensä ja Mihailin veloistaan Dostojevski allekirjoitti sopimuksen uuden lyhyen romaanin toimittamisesta yhdessä vuodessa, mutta hän työskenteli 11 kuukautta "Rikos ja rangaistus" -parissa. Kun aikaa oli enää kuukausi, hän etsi pikakirjoittajaa tekemään muistiinpanoja pikakirjoituksella, kun hän saneli nopeasti romaanin. Hänen palkkaamasta naisesta, 20-vuotiaasta Anna Grigorjevna Snitkinasta, ei tulisi vain hänen läheinen kirjallinen yhteistyökumppani ja liikekumppani, vaan myös hänen loppu elämänsä petikumppani. Anna ja Fjodor menivät naimisiin vuonna 1867 ja heillä oli neljä lasta, joista Fedja sedän hoidossa vain kaksi selvisi hikisesti aikuisikään.
xxx/ellauri320.html on line 255: Tähän taulukkoon pääsee pinkki kaljupäämme hikisesti mukaan joukon hännillä.
xxx/ellauri385.html on line 80:
27