ellauri004.html on line 1389: Tai sit on säädyt joilla ei ole kilpailua, ne on eri dimensioilla kuin lihan kasvis ja raadonsyöjät, linnut, kalat ja madot. Ehkä vielä muodostavat ravintoketjun, hierarkian jossa katotaan vaan yhteen suuntaan, alaspäin. Taikka ravintoverkon, suunnatun syklin: madothan lopulta syövät kaikki muut.
ellauri014.html on line 123: Pamelan säädyttömyys on se, et se on sievä ja siveä kuin säätyläinen neiti. Ei tiedä paikkaansa, jonka kuuluis olla herran perseen alla. Ei ihme että herrasväet pahexuivat tätä kirjaa. Sehän kaivaa maata säätyhierarkian alta sen omalla lapiolla.
ellauri033.html on line 516: Tää kokonaisuus > Sigma osat on musta ollut aina tyhmä fraasi, tän selvitin peliteorialla filsan sivulavissa. Tietystikään useimmat kokonaisuudet ei ole summia vaan muita rakenteita. Summa toteuttaa summan lait, kokonaisuudet yleensä ei. Mut sillä ei ole mitään tekemistä determinismin kaa. Eik determinismillä vapaan tahdon kaa. Tää on niin loppuun natustettu aihe et miten noi uskovaiset jaxavat. Muze on niille tosi tärkeä, sillä vapaan tahdon mukana menee synti, synnin mukana armo, ja armon mukana hierarkian leipäpuu. Höpsis! kaikki toimii ihan niinkuin ennenkin, vaik sen impin päästää karkuun laatikosta. Yhdet sooloilee, toiset rankasee, se toimii jos tyyppi ei oo sekopää, kaikki tikittää kuin JJ:n käkikello ilman Dostojevskin randomin vapaan tahdon väliintuloa.
ellauri036.html on line 1988: Martan zygologia on jotain selfhelp-psykoanalyysia, joka lähtee yxilöstä ja palaa siihen. Joukkosuggestiosta ei sillä ole mitään sanottavaa, vaik siitähän Freudkin oli kiinnostunut. Mix tiimit alkaa mätkiä toisiansa apinanraivolla? No six, tietysti, et se on darwinistisesti kannattavaa, se toimii. Samaa voi sanoa tiimihierarkian houkutuxista, ne on tosi todellisia, eikä niistä pääse Martan kädenheilutuxella. Ja niiden feromoneja nimenomaan on inho sekä häpeä, kazo vaikka Netflix sarja Unorthodox. Rangaistus on aina kuritusta, ylempien paukutusta alempien selkiin. Ilman hierkiaa ei ole ihmispesiä. Olen samaa mieltä siitä, et ois hyvä, ettei niitä olisi. Mut sillon ratkaisu ei ole tunteiden apuharvennus vaan aappojen. Ei Martta Panopuuta ketjuun, vaan Pentti Linkolaa.
ellauri036.html on line 1992: Stooan tiimihenkisemmät lakimiehet ei haaveilleetkaan hierarkian poistosta. Ne ei kantilaisesti kuvitelleet et maailma on tasavertaisen herrasväen ostospaikka. Ne tiesi että apinahommeleissa on kyse suosinnasta ja arvovallan käytöstä. Ratkaistava ongelma on miten valtaapitävien tulee käsitellä vallanalaisia. Hierarkiaa ei voi poistaa, voi vaan koittaa saada sen lutviutumaan. Ei tää homma ole mitään Marttakerhon yhteiskivaa. Stooalaisten approach oli paljon lähempänä nykyajan lainkäyttöä kuin Martan utopiat. Stooalainen homma toimii just koska se on vallanpitäjien filosofiaa vallanalaisia vastaan, niinkuin vaikka Seneca. Stooalainen neuvo ruumiskasojen päällä hyppimiseen on: tapetaan ne vaan kylmän rauhallisesti siistiin riviin, ja hypitään vasta kotona eikä telkkarissa helvetti. Jätetään tappaminen ammattilaisille, ne on opetettu pitämään turhat tunteet kurissa. Bisnes as usual, no hard feelings, no harm done. (James Q. Whitman)
ellauri185.html on line 455: Ei ole ihme, jos vakavat ihmiset kaikkina alkoina, varsinkin ne, ketkä tahtovat olla kristittyjä, melkein hätääntyneinä ovat joutuneet itseltään kysymään, mitä Jeesus oikein on tarkoittanut asettaessaan ihmisten noudatettaviksi tällaista heille aivan ylivoimaisia vaatimuxia. Miten meidän on nämä vaatimukset ymmärrettävä ja miten niihin suhtauduttava. Onko ne pelkkä läppä? Onko yritettävä noudattaa niitä aivan kirjaimellisesti, vaikka se selvästi on ihmisvoimille mahdotonta ja sitäpaitsi johtaisi sekä yksilöitten että koko yhteiskunta-että valtiohierarkian tuhoon? Vai saako niistä tinkiä liiat pois ja lieventää ne ihmisvoimien kantokyvyn mukaisiksi tai ehkä jättää ne tässä maallisessa, taloudellisessa, yhteiskunnallisessa ja valtiollisessa elämässä kokonaankin huomiotta ja käsittää ne vain tulevaa Jumalan valtakuntaa tarkoittaviksi? - Tai voitasko vaan teipata kiinni Raamatusta asianomaiset sivut? Kehityskelpoisia ideoita, joihin palataan myöhemmin.
ellauri315.html on line 389: Vuoden 1916 lopussa serbipataljoona tuhoutui ja Gajda loukkasi kuin kirppu Tšekkoslovakian legioonaan (30.1.1917) esikuntakapteeniksi ja nousi nopeasti sotilaallisen hierarkian läpi. Legioonan evakuoinnin aikana toukokuussa 1918 Trans-Siperian rautatien kautta legioonan ja bolshevikien sopu katkesi. Tšekkoslovakian sotilaat valtasivat nopeasti suuret rautatieosuudet Volgan itäpuolella.
ellauri325.html on line 471: Humanisti: "… tärkeätä on, että henkilö tajuaa … arvohierarkian olemassaolon, vaikkei hänen suinkaan tarvitse tajuta mitä sen korkeimmat arvot ovat. Otetaan konkreettinen esimerkki: On eriarvoista musiikkia; Malmstén ei ole samanarvoista kuin Lehár, Lehár ei ole samanarvoista kuin Schubert, Schubert ei ole samanarvoista kuin Mozart."
ellauri372.html on line 189: Näiden tutkimusten keskellä syttyi ensimmäinen maailmansota. Maximilianin isä, Julius Kolbe, liittyi Józef Piłsudskin puolalaisiin legioonoihin, jotka taistelivat venäläisiä vastaan itsenäisen Puolan puolesta, joka on edelleen alistettu ja edelleen jaettu Preussin, Venäjän ja Itävallan kesken. Venäläiset saivat Julius Kolben kiinni ja hänet hirtettiin petturina muitta mutkitta 43-vuotiaana, mikä oli traumaattinen tapahtuma nuorelle Maximilianille. Max alkoi työskennellä syntisten ja katolisen kirkon vihollisten, erityisesti vapaamuurarien, kääntymisen puolesta Neitsyt Marian esirukouksella. Hän lisäsi rukouxeen loppukaneetin jossa vapaamuurarit erixeen mainittiin. Ajatus otettiin hyvin vastaan, mutta se kohtasi järjestyshierarkian ja asianajajien hyväksynnän esteitä, joten sitä ei koskaan hyväksytty virallisesti hänen elämänsä aikana, eikä sitä enää jatkettu hänen kuolemansa jälkeen.
ellauri419.html on line 356: La Bruyèren elämän viimeiset vuodet olivat omistettu uuden teoksen valmistelulle, jonka hän oli saanut Bossuet'n kanssa käydyistä keskusteluistaan, nimittäin Dialogues sur le Quiétisme , jonka hän jätti kesken. Se ja pomo Bossuet eivät pitäneet pietisteistä kuten Mme Guyon ja Fénélon, koska nämä nuolivat voit hierarkian leivältä. Hän kuoli Versaillesissa 10. päivän yönä 11. toukokuuta 1696, apopleksiakohtaukseen. Hän oli hyvin syönyt, juonut ja iloinen eikä ollut koskaan ollut parempi. Keskiviikko ja torstai, kello yhdeksään illalla, kuluivat vierailuilla ja kävelyillä ilman mitään aavistustakaan; hän illallisti hyvällä ruokahalulla, ja yhtäkkiä hän menetti puheensa ja hänen suunsa vääntyi. Verenvuoto, oksentelu, tupakkaperäruiske, mikään ei auttanut... "Tämä on menetys meille kaikille; pahoittelemme sitä selvästi," Bossuet itse kirjoitti puolestaan: "Koko hovi katui sitä, ja herra prinssi enemmän kuin kaikki muut." 'Olin tuntenut hänet liian hyvin, että katuisin häntä," prinssi vahvisti. La Bruyère kuoli sinkkuna ja köyhänä. Epäiltiin että myrkynkylväjä oli myrkytetty.
ellauri426.html on line 560: Legioonalla oli ongelmia kurin ja hierarkian suhteen kielimuurien takia, ja heiltä puuttui aseita, varusteita ja suojavarusteita, ja lisäsi, että "monet päättivät lähteä, jotta he eivät kuolisi turhaan", koska "he aliarvioivat tilanteen, mutta sitten he tekivät sen. Eivät halua tulla tykinruuaksi”.
ellauri454.html on line 230: 70-luvun elokuvakomediat ovat raaka reaktio syntyperän ja sukupuolihierarkian moninkertaisiin rikkomuksiin, mutta eivät vain reaktio; ne myös... toimivat työkaluina, joiden tarkoituksena on palauttaa vanha järjestys esittämällä uusi idioottimaisena ja absurdina, sellaisena, joka tuo onnettomuutta kaikille. Älymystön johtavaa roolia ei 1970-luvun asiantuntijat enää kuvailleet edellisen aikakauden ongelmallisena taakkana, vaan todisteena siitä, että Puola oli moderni maa. Sekä Miazga että Nierzeczywistość – vailla legendan auraa, vähemmän kunnianhimoisia, mutta ensimmäisten samizdat-romaanien joukossa (Tadeusz Konwickin vuoden 1977 Kompleks polskin, joka julkaistiin englanniksi nimellä The Polish Complex, 1982, lisäksi) – tarjoavat tarkan kuvan aikakauden oppositioajattelun kiteytyneistä piirteistä, jo pelkästään siksi, että ne eivät välitä sensuurirajoituksista ja tuovat ankaran kriittisen kuvan "järjestelmästä", mutta myös 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alkupuoliskon puolalaisesta yhteiskunnasta. Lisäksi ne uhraavat kirjallisuusarvot suoraan osallistuvan poliittisen publicismin alttarille. Molemmat romaanit tuovat esiin ilmiöitä, kuten: – syvenevä eristäytyminen hallitsijoiden ja hallittujen välillä,ja valtakoneiston vieraantuminen; – uuden etuoikeutetun kerroksen uudelleenluokittelu ja syntyminen; – selkeiden kriteerien puute julkisuuden henkilöiden vastuulle; hämärät valta-asemat ja painostusryhmät; – negatiivinen henkilöstövalinta, joka johtaa inertiaan ja opportunismiin, sekä ylhäältä alaspäin suuntautuva passiivisuuden ja alistuvuuden kannustaminen; – oikeusvaltioperiaatteen puuttuminen; – yksilöiden itsemääräämisoikeuden ja oman elämänsä hallinnan puute; se, että "kaikki muutokset johtuvat muista voimista kuin yhteiskunnallisesta elinvoimasta ja yksilöllisestä aloitteellisuudesta", mikä synnyttää passiivisia asenteita ja psykologisen tunteen velvollisuuksista vapautumisesta; – järjestelmän toiminta itsensä lisääntymisen periaatteelle perustuen, mikä haittaa kaikkea uudistusten tavoittelua; – virallisen ideologian julkisivulaatu. Julkisen elämän voimakkaasti koettu fiktioiminen ja tunne siitä, että on sotkeutunut monitasoiseen kollektiiviseen petoksen peliin (”viranomaisten” / ”puolueen virkailijoiden” ja ”yhteiskunnan” välillä sekä ”yhteiskunnan” sisällä arkipäivän viestinnän tasolla) on aiemman puolalaisen kirjallisuuden, mutta myös elokuvien (erityisesti komedioiden), publicistisen journalismin ja oppositiopoliittisen opportunistisen ketkuilun yhteisöllinen keskus.
ellauri454.html on line 242: Talonpojat ja ammattitaidottomat työläiset korostivat älymystön hienoa elämäntapaa. Työläiset pitivät heitä parhaimpana ja talonpojat huonoimpana. Puhtaat, tyylikkäät, hyvin pukeutuneet, miellyttävät, nauttivat kulttuuriviihteestä, puhuvat ja kohtelevat muita asianmukaisesti: näin toimihenkilöt kuvailivat itseään. Toimihenkilöihin 1960-luvulla liitettyjä negatiivisia piirteitä olivat ylimielisyys, nokkavuus ja itsensä ylistävä asenne. Toimihenkilöt osoittautuivat kiintyneimmiksi luokkaepätasa-arvoon. Työntekijät (etenkin ammattitaidottomat) kertoivat närkästyneinä, että toimihenkilöiden lapsia usein kiellettiin leikkimästä lastensa kanssa. 70-luvun komedioiden pääpointti on näyttää intellektuelli mies ahdingossa, koska valtavirran patriarkaalisessa kulttuurissa vain mies voi edustaa ihmistä – toimijaa, joka ansaitsee kunnioitusta ja johon yleisö voi samaistua. Tämän ihmisen ahdinko johtuu ensinnäkin edellä mainitusta talonpoikien ja työläisten noususta kaupunkitilaan – jota intellektuellin on tästä lähtien jaettava heidän kanssaan – ja toiseksi liiallisesti emansipoituneista naisista. Häntä ympäröivien naisten vahvuus, itsevarmuus, taloudellinen riippumattomuus ja itsenäiset mielipiteet ovat yksinkertaisesti jotain, mihin intellektuelli ei ole tottunut. Tämä heittää hänet pois roolista, jossa hän haluaa olla – herrasmies, viehättävä poikamies ja sitten kotitalouden päätöksentekijä – ja siten naisten vahvuus syventää hänen luokkavieraantumistaan. Kaksinkertainen tasa-arvoistaminen – sekä luokka- että sukupuoliulottuvuudessa – ajaa intellektuellin hulluuteen, koska se riistää häneltä kahdesti johtajuuden. Tässä käsitellyt komediat ovat raaka reaktio syntyperän ja sukupuolihierarkian moninkertaisiin rikkomuksiin, mutta eivät vain reaktio; ne myös... toimivat työkaluina, joiden tarkoituksena on palauttaa vanha järjestys esittämällä uusi idioottimaisena ja absurdina, sellaisena, joka tuo onnettomuutta kaikille. Älymystön johtavaa roolia ei 1970-luvun asiantuntijat enää kuvailleet edellisen aikakauden ongelmallisena taakkana, vaan todisteena siitä, että Puola oli moderni maa.
xxx/ellauri116.html on line 200: Niin tää on oikeesti se kuumottava pointti kanssa. Sitten kun on ollut valistus ja näin, alkoikin jo sopivasti romantiikan aikakausi, ja avioliittoja alettiin solmia rakkauteen perustuen. Se tavallaan paransi vaimon statusta, vaikka nainen muuten pysyi samalla paikalla hierarkian alaportaalla. Vaimosta tuli apinan paras ystävä, muttei yhtään sen enempää. Onnen piti löytyä perheestä. Nainen ei ollutkaan enää syntinen eeva vaan viaton madonna. Avioliitossa piti olla kyse rakkaudesta eikä järjestelystä. Piti helliä toisiaan, pysyä terveinä ja lisääntyä harmonisessa yhteishengessä, ihan jepa.
xxx/ellauri168.html on line 503: Tunnistamiseen liittyvä kognitiivinen demoni-prosessi kulkee juosten läpi mielen, "huutaen" aikomus-varaston toiveita. Lukuisa joukko alemman tason kognitiivisia demoni-prosesseja (sellaisia kuin beatboxing Mike kylmävarastossa) herää ja tekee itsensä tunnetuksi jos nämä identifioituvat siihen mitä tämä tunnistamis-demoni huutaa. Monet saattavat ajatella että he pystyvät täyttämään tämän pyynnön, mutta toiset demoni-prosessit tarkistavat että kuinka hyvin nämä pystyvät tähän. Nyt tarkastajat tulevat esiin kognitiivisten demoni-prosessien listan kanssa jotka ovat keskittyneet ravintolassa syömiseen, jotka ovat heränneet ja jotka kilpailevat huomiosta. kognitiiviset demoni-prosessit perustavat perheitä ja kehittävät suhteita jotka ovat automaattisia. Kognitiiviset demonit eivät kuole, mutta jotkin vaipuvat uneen ja jotkin jossain määrin rupeavat ärhentelemään suhteissaan. Nämä "demonit" jotka vastaavat tunnistamis-demonimme huutoon käyvät läpi sarjan "haastatteluja" muiden demoniprosessien hierarkian kanssa, ja pian tämä viestinviejä-demoni voi rynnätä takaisin aikomus-varastoon käytettävissä olevien vaihtoehtojen listan kanssa.
xxx/ellauri229.html on line 568: Sama jeesustelukäsikirja on aina käynyt sekä hierarkian että vapaakaupan oppaana. Lopputuloshan on kovin samannäköinen, tunkiokeko jonka päällä herrastelee ökykukkoja. Kumma kyllä myös suunnittelutaloudessa päädyttiin samaan arkkitehtoniseen ratkaisuun parta-Kallen ateistisilla ohjeilla. Eli ihan sama mitä lukee kirjassa, termiittiapina rakentaa termiittikekoa ihan pakosta.
xxx/ellauri440.html on line 346: Nikolaiitattien ja heidän opetustensa tarkkaa luonnetta ei kuvailla Raamatussa yksiselitteisesti, mikä johtaa epävarmuuteen ja spekulaatioihin. Nimen "nikolaiitat" uskotaan olevan peräisin kreikan sanoista "nikao", joka tarkoittaa "voittaa" tai "voittaa", ja "laos", joka tarkoittaa "kansaa". Siksi jotkut tulkizijat päätyvät siihen, että nikolaitat ovat saattaneet liittyä ryhmään tai yksilöihin, jotka pyrkivät luomaan hierarkian kristillisen yhteisön sisällä, mahdollisesti elitistisellä tai autoritaarisella agendalla.
xxx/ellauri455.html on line 693:

Margaret Anna Cusack : anglikaaninen nunna, joka kääntyi katolilaisuuteen; perusti Pyhän Joosef Rauhan Sisters -siviston ja erosi myöhemmin piispan kanssa syntyneen konfliktin vuoksi; myöhemmin hänestä tuli kirkon hierarkian ja jesuiitin arvostelija ; hänen veljeskuntansa säilyi katolisessa kirkossa.
18