ellauri012.html on line 62: "Kaniloruilla" Carlson pruuttaa ratsastamansa haiku- hevosensa pysähdykseen, ja kääntää suuntansa kohti poliittisempaa, modernin jälkipalaleivosreseptien rytmityksen tahdittamaa sanavalssia, josssa Sakua kuin kanejakaan ei enää ole - aivan kuin Carlson heittäisi lukijoilleen murtolukuista eksistentialismia keskisormena vallitsevalle sanskriittisjugendilaiselle tavutukselle. Kuka tässä ny onkaan šeikspiär? tämä itsessään takkuaa tämä haastattelu vai mikä nyt olikaan
ellauri025.html on line 50: “Eräällä toulouselaisella knaapilla oli tallissaan hyvin kallisarvoinen hevonen. Kun hän kerran halusi katsoa sitä, hän löysi sen pitkin pituuttaan maasta täysin hengettömänä makaamasta. Sen ruumis oli jäykkä ja vailla kaikkea elämän lämpöä, liikettä ja henkeä, jota ilman, kuten lääkärit sanovat, mikään luontokappale ei voi elää. Niinpä hevosen isäntä vetäytyi murheellisena hevosensa menetyksestä syrjäiseen paikkaan ja antoi kuolleen hevosensa puolesta uhrilupauksen Pyhälle Tuomaalle. Välittömästi kun lupaus oli tehty mitä hurskaimmalle Pyhälle Tuomaalle, Jumalan voima, jolla on valta elämän ja kuoleman yli, tuli apuun. Hevonen näet ponnahti jaloilleen ja nousi äkkiä maasta aivan kuin olisi herännyt unesta. Isäntä sen edestä makasi oljilla reporankana. Siitä lähtien hevonen Pyhälle Tuomaalle tekemiensä hurskaiden lupausten mukaisesti vieraili haudalla ja kertoi minulle selvin sanoin ihmeestä lukuisien kirkonmiesten ja maallikoiden läsnäollessa. Sen, että hevonen oli ollut täysin kuollut ja vailla kaikkea lämpöä, liikettä ja tuntoa, se vahvisti juhlallisesti tammikuun puolivälissä.”
ellauri051.html on line 805: 225 The negro holds firmly the reins of his four horses, the block swags underneath on its tied-over chain, 225 Neekeri pitää tiukasti kiinni neljän hevosensa ohjaksista, lohko leijuu alla sidotun ketjunsa päällä,
ellauri064.html on line 423: Wartiovaaran vankeustuomio kumottiin korkeimmassa oikeudessa, mutta hän puolestaan haastoi oikeuteen muutamia kokkolalaisia pahoinpitelystä sen jälkeen, kun he olivat heitellet häntä ja muita liikkeen jäseniä mädäntyneillä kananmunilla tammikuussa 1920. Syyskuussa 1922 Kaarlelan Korpilahden kylässä tapahtui vakavampi välikohtaus, kun ratsastusretkellä ollut Åkerblom ampui browningilla laukauksen kohti vastaantullutta maanviljelijä Frans Honkaa, joka oli hätistänyt Åkerblomin koiraa pois hevosensa kimpusta. Seuranneessa oikeudenkäynnissä liike toi esiin 20 todistajaa, jotka väittivät, että maanviljelijä Honka olikin itse heitellyt Åkerblomia useilla katukiven kokoisilla kivillä ja ampunut tätä kohti. Todistajien mukaan Åkerblomilla ei ollut asetta mukana. Todistuslausunnot osoittautuivat perättömiksi, ja useat todistajista joutuivat syytteeseen väärästä valasta.
ellauri172.html on line 128: Nehu ei palannut (siis Napsun sodista). Hän kuoli yhdessä aikansa kuuluisimmista taisteluista työntämällä hevosensa rintakehän tykinpalaa vasten, joka halkaisi ihmisen ja hevosen neljään osaan. Se oli vain kolme kuukautta Sombrevalin ja La Malgaignen kuoleman jälkeen. Mikä tomppeli.
ellauri267.html on line 287: Mutta että hänen hevosensa olivat vartaloasuissa.

ellauri458.html on line 210: Barbarossa noudatti paikallisten armenialaisten neuvoa ja seurasi oikotietä Saleph- jokea pitkin. Samaan aikaan armeija alkoi kulkea vuoristopolkua pitkin. Hän hukkui Silifken linnan lähellä Saleph-jokeen 10. kesäkuuta 1190. Tapahtumasta on useita ristiriitaisia ​​kertomuksia. Erään "Ansbertin" mukaan keisari päätti vastoin kaikkien neuvoja uida joen yli ja virta vei hänet mennessään. Toisen kertomuksen mukaan Fredrik heitettiin hevosensa selästä jokea ylittäessään, haarniskansa painautuessa maahan ja hukkuessa. Kronikoitsija Ibn al-Athirin mukaan "kuningas meni joelle peseytymään ja hukkui paikkaan, jossa vesi ei yltänyt edes vyötäröilleen. Näin Jumala pelasti meidät sellaisen miehen pahuudesta". Keisari Fredrikin kuolemaa koskevan kirjeen kirjoittaja, ristiretkeläisten joukkoja seurannut kirkonmies, kertoi, että "monien ja kauheiden ponnistelujen jälkeen, joita hän [Fridrik I] oli kokenut edellisen kuukauden ja pidemmän ajan, hän päätti kylpeä samassa joessa, sillä hän halusi viilentyä uimalla. Mutta Jumalan salaisen tuomion seurauksena hän kuoli odottamatta ja valitettavasti, ja hukkui." Fredrik, joka piti uimisesta, meni uimaan Wittelsbachin Otton kanssa Adrianmerelle ja oli saattanut olla uupunut viikkojen marssimisen jälkeen, joten Anatolian erittäin kuuma kesä vaikutti häneen kuolettavasti.
xxx/ellauri376.html on line 236: Eräänä syksynä, kun johtaja vaatii kiireellisesti autoveron maksamista ja mylly vaatii rahat takaisin jauhojen jauhamisesta, Anton joutuu menemään kaupunkiin messuille myymään hevosen - ainoan karjan, joka hänellä on jäljellä. Hän pääsee hädin tuskin maakuntakaupunkiin, jossa hän ei ole käynyt moneen vuoteen. Siellä hän viettää koko päivän messuilla, eikä löydä sopivaa ostajaa. Punapartainen mies suostuttelee Antonin odottamaan huomiseen, sanomalla, että hän on jo löytänyt hänelle hyvän ostajan ja vie hänet yöpymään tutun omistajan luo. Antonille tarjotaan juotavaa, ja hän nukahtaa, ja seuraavana aamuna hän huomaa, että punapartainen mies on kadonnut ja hänen hevosensa on varastettu. Vieraiden neuvosta hän menee etsimään hevosta yhdestä kylästä, joka tunnetaan varastettujen hevosten ajamisesta siellä. Samalla majatalon isäntä ottaa pois lampaannahkaisen turkin maksuna oleskelusta.
8