ellauri047.html on line 93: Weimarin herttua Karl August (1757–1828) vaikuttui Goethen kirjallisista kyvyistä ja tarjosi tälle vuonna 1775 työtä herttuakunnassaan. Weimarista tuli Goethen kotikaupunki tämän loppuiäksi. Hänestä tuli monialainen poliitikko, joka vastasi muun muassa ulko-, opetus-, kulkulaitos- ja rahaministerin tehtävistä. Lisäksi hän toimi sotaministerinä yhteistyössä herttuan kanssa. Kaiken tämän ohella hän jatkoi työtään kirjailijana. Aikaa riitti myös tieteellisille harrastuksille, muun muassa kasvitieteelle ja geologialle. Weimariin perustettiin myös teatteri, jossa Goethe toimi käsikirjoittajana, ohjaajana, lavastajana ja näyttelijänä. Hänen ansiostaan vähäpätöisestä Weimarista kehittyi eurooppalainen kulttuurikeskus, joka veti puoleensa aikansa lahjakkaimpia taiteilijoita. Kaikkein kuuluisin näistä Goethen jälkeen Weimariin muuttaneista taiteilijoista oli kirjailija Friedrich Schiller.
ellauri047.html on line 109: Goethe oli herttuan rötykkäkomitean (Privy Council) jäsen, istui sota- ja maantiekomiteassa (haukotus), leikkas sinisen nauhan kun Ilmenaun hopeakaivos avattiin ja jarrutti tutkinnonuudistusta Jenan yliopistossa. Antoi avustuxen kasvitieteelliseen puutarhaan ja suunnitteli mukavuuslaitosta herttuan palaziin. Jotain nilkkimäistä näyttää siinä olleen, tulee mieleen Arto Samuli. Se mm. möi kulkureita ja toisinajattelijoista sotilaixi armeijoihin. Pientä kaupantekoa ei vielä ihan kuolleilla sieluilla.
ellauri061.html on line 109: Juhlallista soitantoa. Ariel palajaa. Prospero tekee tenhopiirin kärpässienistä. Tuos seiskaa! Ja tuos kahexikkoa! Ristiä sanoi kissa kun jäälle kuoli! Herttaämmä! Patakakkonen! Pukua muutan nyt ja esiinnyn Milanon herttuana niinkuin muinoin. Mun tulee ikävä sua Ariel, meillä oli ihania tuokioita yhdessä. Sebastian (syrjään) perkele nyt haastaa. Prospero: eikä. Sebastian: Kylläpäs. Prospero: Ei vitussa haasta! Se olin minä Prospero! Sebastian: Sitä tarkoitinkin. Prospero: Aha.
ellauri110.html on line 763: Wuonna 1575 kun Schlewsig-Holsteinin herttuan fihteeri, Kristoffer Kraufe (Hantta Kraufen esi-ifä) erään toifen oppineen miehen, Jaakko von Holsteinin kansfa, herranfa lähettiläänä oleskeli Espanjan pääkaupungisfa Madridisfa, oliwat he fiellä nähneet faman juutalaifen eli Jerufalemin fuutarin ihan famanlaifena wartaloltaan, famasfa waatetukfesfa ja famanlaifilla elintawoilla, kuin hänestä nyt on kerrottu, ja oli hän filloni puhunut felwää espanjan kieltä.
ellauri118.html on line 873: Nemoursin herttua mukisee kun kunkku lähettää sen Ferraran herttuan pakeille justku se olis päässy uimaan Clevesin prinsessan liiveihin. Onxe se sama Tasson Ferraran herttua Alphonso vai joku toinen? Nemoursin herttua mukisee kun prinsessa Cleves laittautuu hienoxi bailuihin. Just tollasia ne on. Narsistinen loukkaus. Kazo tännepäin kun puhuttelen sinua.
ellauri164.html on line 313: Kaarle ei kuninkaaksi pääsynsä jälkeen enää halunnut tukea Jeannen hanketta Ranskan vapauttamiseksi, vaan pelasi englantilaisten ja Burgundin herttuan kanssa poliittista peliä Jeannen tietämättä asiasta. (Lähde menee ämmä jo!)
ellauri262.html on line 393: Lordi Peter on Denverin herttuan nuorempi veli ja hänet kuvataan romaaneissa stereotyyppisenä varakkaana englantilaisena aristokraattina, jonka harrastuksiin kuuluu inkunaabeleiden keräily. Romaaneissa eletään maailmansotien välistä aikaa, jolloin Wimsey on noin 40-vuotias. Hänen valokuvaamista harrastava kamaripalvelijansa ja entinen sotakaverinsa Bunter toimii hänen apunaan rikosten selvittämisessä. Wimseytä auttaa myös usein hänen ystävänsä Charles Parker Scotland Yardista. Edmund Wilson expressed his distaste for Wimsey in his criticism of The Nine Tailors: "There was also a dreadful stock English nobleman of the casual and debonair kind, with the embarrassing name of Lord Peter Wimsey, and, although he was the focal character in the novel ... I had to skip a good deal of him, too." Tämä kuvitteellinen henkilö on tynkä.
ellauri267.html on line 1343: Aina silloin tällöin on mahdollista löytää kirja, joka inspiroi ja liikuttaa sinua, ja tämä kirja teki sen puolestani. Lukiessaan prinsessa Alicen, Edinburghin herttuan prinssi Philipin äidin elämäkertaa, kirjailija mainitsee tätinsä, suurherttuatar Elizabethin, jolla oli syvällinen vaikutus Aliceen luostarin perustamisella sekä köyhien hoitoon ja ruokkimiseen. Kirjoittaja suositteli erittäin rouva Almedingenin Elizabethin elämäkertaa, ja minulla oli onni löytää käytetty kopio tästä vuonna 1964 julkaistusta kirjasta.
ellauri282.html on line 352: Velazquesin kuoltua Loyola siirtyi Najeran herttuan Antonio Manrique de Laran (k. 1535) palvelukseen ja päätyi taistelemaan herttuan joukoissa Habaneros -kapinallisia vastaan. Pamplemoussen taistelussa vuonna 1521 Loyola haavoittui taistelussa molempiin jalkoihin tykin osumasta, ja hänen pikkujalkansa vammautui vakavasti. Lopulta leikkaukset jättivät hänen jalkansa sitä lyhyemmiksi. Hän ontui loppuelämänsä sotilasuransa päätyttyä.
ellauri323.html on line 84: Zuleika Dobson – "vaikkakaan ei ehdottoman kaunis" - on edvardiaanisen aikakauden tuhoisan viehättävä nuori nainen, todellinen femme fatale, joka on ammatiltaan arvovaltainen entinen sirkustirehtööri. Zuleikan nykyinen ammatti (tosin mikä vielä tärkeämpää, hänen kiehtova kauneutensa) on tehnyt hänestä jonkinlaisen pienen julkkiksen, ja hän onnistuu pääsemään Oxfordin yliopiston etuoikeutettuun, vain miehistä koostuvaan alueeseen, koska hänen isoisänsä on Juudaksen Collegen vartija (perustuu Merton Collegeen, Beerbohmin alma materiin). Siellä hän rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään Dorsetin herttuaan, snobi, emotionaalisesti irrallinen opiskelija, joka – turhautuneena siihen, ettei hän pysty hallitsemaan tunteitaan, kun hän näkee hänet – joutuu myöntämään, että hänkin on hänen ensimmäinen rakkautensa ja kosi häntä impulsiivisesti. Koska hän kuitenkin tuntee, ettei hän voi rakastaa ketään, ellei tämä ole läpäisemätön hänen viehätysvoimalleen, hän kuitenkin hylkää kaikki kosijansa ja tekee samoin hämmästyneen herttuan kanssa. Herttua huomaa nopeasti, että Noaks, Kerekekeks Koaks Koaks, toinen Oxford-opiskelija, väittää myös rakastuneensa häneen olematta koskaan edes ollut tekemisissä hänen kanssaan. Ilmeisesti miehet rakastuvat häneen heti nähdessään hänet. Ensimmäisenä, jolle hän on vastannut rakkautensa (miten vain lyhyeksikin ajaksi), herttua päättää tehdä itsemurhan symboloidakseen intohimoaan Zuleikaa kohtaan ja toivoo, että hän lisää tietoisuutta hänen lumoavan viehätyksensä kauheasta voimasta.
ellauri323.html on line 86: Zuleika pystyy keskeyttämään herttuan ensimmäisen itsemurhayrityksen jokiveneestä, mutta hänellä näyttää olevan romantisoitunut näkemys hänen puolestaan ​​kuolevista miehistä, eikä vastusta itsemurha-käsitystä kokonaan. Sen sijaan herttua lupasi tappaa itsensä seuraavana päivänä - minkä Zuleika enemmän tai vähemmän sallii - päivällisellä sinä iltana seuraklubissaan, jossa myös muut jäsenet vahvistavat rakkautensa Zuleikaa kohtaan. Kerrottuaan heille suunnitelmastaan ​​kuolla, muut sopivat yllättäen myös itsemurhan tekemiseen Zuleikan puolesta. Tämä idea saavuttaa pian kaikkien Oxford-opiskelijoiden mielet, jotka väistämättä rakastuvat Zuleikaan ensi silmäyksellä. Kaikki Oxfordin undergraduate opiskelijat ovat pian kuolleet, mukaan lukien hieman viiveellä pelkuri Noaks. Zuleika keskustelee koettelemuksesta isoisänsä Mertonin portinvartijan kanssa, joka paljastaa, että hänkin oli ihastunut kaikkiin poikiin koko ikänsä.
ellauri328.html on line 152: Samaan aikaan toisaalla Venäjästä tuli kuudennen Napoleonin vastaisen liittouman perustaja, johon pian kuului myös Preussi , jota johti William First. Tappelut siirtyvät Sleesian alueelle. Tappio Lützenissä ja Bautzenissa lannisti Aleksanterin ja Wilhelmin, ja he tekivät rauhan Napoleonin kanssa. Myöhemmin Napoleon kutsui tätä Plopovin izemurhasiirroxi kampanjassa 1813-1814. Aselevon aikana liittoutumaan liittyivät Napoleonin ex-marsalkka pelle Bernadotten johtama Ruotsi ja Ransu II :n johtama Itävallan keisarikunta. Liittoutuneet yhdistyivät kolmeksi suureksi armeijaksi, pohjoisessa marsalkka Bernadotten johdolla pohjoisessa, idässä Preussin kenttämarsalkka Gebhard Blücherin johtamassa sleesialaisarmeijassa ja etelässä itävaltalaisen Schwarzenbergin herttuan Karlin johtamassa boheemipumpussa. Poliittisista syistä Aleksanteri ei vaatinut venäläisten kenraalien nimittämistä minkään armeijan komentajaksi. Aselepo päättyy ja armeijat siirtyvät kohti Dresdeniä, joka on tärkein tukikohta Napoleonin armeijan tarvikkeiden ja aseiden täydentämiselle. Liittoutuneet kehittävät taistelusuunnitelmaa. Böömin armeija lähestyy Dresdeniä.
ellauri408.html on line 589: Bossuet joutui siten kamppailemaan hiljaismista syytetyn Madame Guyonin opetuslapsen Fénelonin kanssa. Tästä hepusta on aiemmin jo paasattu. Bossuet käyttää kaikkia mahdollisia keinoja häpäistäkseen sekä Fénelonin että Madame Guyonin, jotka on vangittu Bastilleen viideksi vuodeksi. Quietismi oli tekosyy, jonka alkuperä oli pikemminkin vaikutustaistelut ja se, että Fénelon oli Burgundin herttuan opettaja.
ellauri418.html on line 248: Mutta kauhua! Hän perusti silkki- ja kakkutehtaan. Tehdas meni konkurssiin seuraavana vuonna. Madame de Warens, jota nämä takaiskut vaikuttivat, meni Aixiin "ottamaan vedet" ja tapasi siellä Madame de Bonnevaux'n, joka oli hänen miehensä sukulainen. Madame de Bonnevaux, savojalainen ja katolinen, vakuutti hänet kääntymään katolilaisuuteen ja pakenemaan Pays de Vaudin kalvinistien ankaruutta. Elokuun 5. päivänä 1726, kun hän oli 27-vuotias, hän pakeni Veveystä veneellä Evianiin sillä verukkeella, että hän otti mukaansa miehen nimeltä François Canet asettaakseen itsensä herttuan suojelukseen Savoysta ja Sardinian kuningas Victor-Amédée II. Hän heittäytyi hänen jalkojensa juureen kumartamisen jälkeen messun lopussa, mikä teki hänestä kuuluisan yhdessä yössä. Hän kääntyi katolilaisuuteen Visitation luostarissa 8. syyskuuta 1726, hänet vangittiin Geneve-Annecyn piispan Mgr Bernexin käsiin ja sai siitä lähtien 1500 punnan eläkkeen Sardinian kuninkaalta. Sébastien Isaac de Loys pyysi avioeroa tammikuussa 1727 ja sai sen Bernin korkeimmasta konsistoriasta 24. helmikuuta 1727. Madame de Warensin omaisuus takavarikoitiin ja luovutettiin hänen entiselle aviomiehelleen johtajana Bernin senaatissa.
ellauri419.html on line 346: Vuonna 1684 hän pääsi Jacques Bénigne Bossuet'n välityksellä Bourbonin herttuan kotiopettajaksi. Tehtävä on kiittämätön ja opiskelija epileptinen ja toimeton, käy joskus läpi kauheita kriisejä. Herttuan isoisän Louis II Condén kuoltua vuonna 1685 La Bruyèren opetustoiminta lakkasi, mutta hän jäi edelleen oppilaansa isän taloon ja toimitti muun muassa jossain määrin kirjastonhoitajan ja sihteerin tehtäviä.
xxx/ellauri234.html on line 282: Juhana herttuan hovirunoilija Mollerus v. 1562.
xxx/ellauri235.html on line 132: Lady Barbara Wellesley: Hornblowerin toinen vaimo, laadukas ottelu johtajalle, josta hän on tullut laivaston palveluksessa. Hän on Wellingtonin herttuan (fiktiivinen) sisar, ja hiän pitää häntä kiehtovana. He rakastuvat, kun hiänen on kuljettava hänet soutamalla laivalle.
17