ellauri008.html on line 921: HS on Herlinien paskaplärä joka turhaan lausuu herrojensa nimeä, ja omaansa.

ellauri009.html on line 127: Onko kukaan vetänyt loppupäätelmää kasautumisesta? Kun kapitaali ei enää tarvii laboria, ei edes kuluttajixi? Kun niillä ei enää ole ostovoimaa, niistä ei ole enää mihinkään. Mänkööt vaan rupusakki huuthelekkariin, me ja ropotit pärjätään keskenämme. Siitä sit vasta maailmansota tulee, oikea harmageddon. Osattomat näyttävät mistä kana kusee. Tai sitten ei. Ylen surullisilta vain ehkä näyttävät. Kunnon vallankumouxet alkaa, kun joku ennen mitätön porukka vahvistuu. Heikot ei ala vallankumouxia, ne hävii niitä. Usein ensin hävitään sota herrojen kesken tai ulkomailla, aloitettu kansan napinan vaientamisexi (ulkoinen vihollinen saa unohtamaan sisäisen, sitäpaitsi sota on jännittävä lottoarvonta, oiva mahis säätykiertoon). Tappion kärsinyt vanha valta kaatuu, tulee uusi sortaja tilalle. Ihan kuin de Waalin apinoilla.
ellauri019.html on line 350: Äiti ei hae lasta tarhasta, isä ei sano "vaimokulta", ei halaa kakkosvaimoa. Kuopus ei kasva polvella, tarhatäti ei laula tuutulauluja. Valtion rajoja muutetaan, ylen uutisia ei kuunnella. Maan hallitus kaatuu, myrsky nousee koko maassa, herrojen pläänit kusee Anin ja Enlilin käskystä.
ellauri026.html on line 94: En nyt tahtonutkaan väittää, että meidän herrojen suorittama naisten sorto ylipäänsä, joka nyttemmin kaikki kulkee samalla nimellä misogynia, perustuu johkin freudilaiseen skizoiluun. Siihen riittää ihan tavallinen darwinismi, vahvemman oikeus. Ei sen tarvi olla mitään vihaa, etuilua vaan. Ei pedot vihaa saaliseläimiä, jotka antautuu syötäväxi kiltisti. Jos ne lähtee keulimaan niin on toinen ääni kellossa. Ensin on vihaisia sorretut, sitten sortajat, kun niiden reviiriä uhataan. Jos naiset nyt nousee hännän alta, se voi johtua vaan siitä, että ne on nyt vahvempia. Kiitos vaan robotit!
ellauri055.html on line 986: Forsmanien suvusta puheen ollen voinen tässä kertoa muistojani myös Juho Rudolfista, filosofianmaisterista, ja Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen veljestä, joka piti sitä Laitilan virkataloa Hämeenkyrössä. Hän oli, niin kuin sen ajan herrat, semmoiset maalaisjunkkarit yleensä, melkolailla alkoholipitoisiin juomiin kiintynyt. Kerran isävainajani hoivaili äijää sieltä lauttarannasta ylös Laitilan taloon. Kun perille päästiin, niin sanoi äijä, että en minä sinulle tästä mitään rupea maksamaan, sinä olet kyllä sieltä Laitilan metsästä jotakin puunpuolta sen verran kähveltänyt, että kyllä sinä saat minua kerran auttaa tällä lailla. Isäni kertoi tätä erikoisen kuvaavana juttuna sen ajan herrojen realistisesta taloudellisesta elämänasenteesta.
ellauri083.html on line 75: Taalojen vastoinkäymiset huipentuivat 1927 "Nankingin selkkauxeen". Useita länkkäreitä tapettiin Tshiang Kai-Shekin kansalliskaartin ja kommareiden ja kaikenlaisten sotaherrojen välisissä kärhämissä. Isäpappa Absalom vaati taas jäädä paikoilleen kuten boxereiden aikana. Köyhä kiinalaisperhe kuzui ne piileskelemään majaansa. Kotitalo puzattiin putipuhtaaxi. Perhe piileskeli kauhuissaan kokonaisen päivän ennenkuin jenkkien tykkiveneet pelasti ne. Ne matkusti Shanghaihin ja sitten purjehti (siis meni laivalla) Jaappaniin, missä ne oli vuoden, minkä jälkeen ne palasi Nankingiin. Helmin kuuleman mukaan Japanissa oli muitakin kuin militaristeja. Kun se palasi Japanista 1927, se alkoi kirjottaa kynä sauhuten. Se oli hyvissä väleissä kiinalaisten taantumuskirjailijoiden kaa kuten Xu Zhimo and kirjoituskoneen kexijäpelle Lin Yutang. Ne rohkaisi sitä kirjoittamaan rahasta. Se halusi toteuttaa kunnianhimon jonka äiti oli kieltänyt, ja tarvizihan se rahaa jos se jättäisi sen luuserin, jonka lähetyssaarnaaja-asennosta oli koko ajan vähemmän iloa. Carolkin tarvizi ammattiapua. Helmi lähti Statesiin taas 1929 missä Richard J. Walsh bylsi sitä ja julkaisi Helmin kirjan Itä Tuuli: Länsi Tuuli. Walshista tuli myöhemmin siippa ja kiltti apuri Helmille. Nankingiin palattua Helmi pysytteli ullakolla ja kirjoitti Hyvää Puuta.
ellauri096.html on line 924: Viereisellä sivulla Yli-Juonikas ihmetteli, ”miksi NV julkaisee tällaista” ja että ”Harrilla asiat eivät ole hyvin”. Olin riemuissani: herrojen kalisteluhan on hauskempaa kuin heidän kaunokirjallisuutensa yhteensä!
ellauri163.html on line 695: Keltaisen vakoilulasin alussa Lyran on kidnapannut hänen äitinsä, rouva Coulter magisteriumin agentti, joka on saanut tietää ennustuksesta, joka tunnistaa Lyran seuraavaksi herrojen Eevaxi. Enkelparven tie, homoenkelit Balthamos ja Baruch, kertovat Willille, että hänen on matkustettava heidän kanssaan antaakseen hienovaraisen veitsen Lyran isälle, lordi Asrielille, aseena auktoriteettia vastaan. Will ei välitä enkeleistä, ne valehtelevat; Paikallisen tytön nimeltä Ama, Karhukuningas Iorek Byrnison ja comic reliefinä lordi Asrielin gallivespian vakoojat, Chevalier Tialys ja Lady Salmiakia, hän pelastaa Lyran luolasta, jossa hänen äitinsä on piilottanut hänet magisteriumista, joka on päättänyt tappaa hänet ennen kuin hän antautuu kiusaukselle ja synnille, kuten alkuperäinen Aatto. Hetkinen! Eikös tässä juonessa ole enemmänkin ainexia siitä hirmupitkästä runoelmasta, annas nyt, Dispenserin Dragge Qveene? Eikös kukaan ole pannut tätä merkille? No ei koska ilmeisesti sen seuraava trilogia on vielä selvemmin Edmundin apteekin hyllyltä:
ellauri238.html on line 626: Isäni, äitini, herrojen suo nukkua tyyntä unta!
ellauri257.html on line 318: Minun kukkani, lapset! Miksi rakastin teitä, miksi pidin teistä huolta? Itkeekö sydän yksin koko maailmassa, Kuinka itkin kanssasi?.. Ehkä arvasin sen... Ehkä siellä on neito! Sydän, ruskeat silmät, Että he itkevät omia duumia - En halua enää. Yksi kyynel ruskeasta silmästä - Ja herra herrojen yli! Ajatukseni, ajatukseni, Voi minua teidän kanssa!
ellauri288.html on line 138: Sofi Oksasen DNA on peräisin Paskapussi Matsilta. Mats oli päässyt maaorjuudesta kasvattamalla sikoja keräämällään moskalla. Siat kasvoivat niin hyvin, että hän sai viimeisen leposijan aatelisherrojen ja -rouvien vierestä. Siitä kelpaa olla ylpeä.
ellauri290.html on line 116: Viimeisten neljän vuosikymmenen ajan sionistinen propaganda on antanut vääristyneen kuvan tilanteesta Pyhässä maassa. On esitetty lausuntoja, että Palestiina oli kehittymätön maa. että se oli harvaan asuttujen feodaaliherrojen hallitsemien nomadiheimojen, että siellä oli tilaa juutalaisille maahanmuutolle ja että sionistien saavutukset pystyvät saamaan "aavikon kukoistamaan". Tämän propagandan vaikutus keskivertoihmiseen on ollut se, että monet ovat joutuneet johtamaan uskoa, että Palestiinan maat kuuluvat laillisesti juutalaisille ja että arabit, jotka olivat myyneet maansa kalliilla hinnoilla, yrittivät nyt saada ne takaisin Israelia vastaan ​​hyökkäämällä.
ellauri315.html on line 73: 23.6.1941. Ylipäällikön ällistyttävä päiväkäsky aamulla. Miten pateettinen, epäaito ja ennen kaikkea epäsuomalainen. ”Pyhä sota” siinä haiskahtaa melkein tsaarinajan ryssäläisyydelle. Ja miten voisi suomalainen talonpoika innostua moisesta käsitteestä kuin ”ristiretki”. Luterilaiset pappimme, jotka pitävät meitä suorastaan Jumalan valittuna kansana, hihkuvat tietysti innosta. Koko tämä juttu alkaa epäilyttävästi vivahtaa militaristien seikkailulle. Se on kertakaikkisesti ”herrojen sotaa”... Pää kylmäksi, pää kylmäksi, hoen jatkuvasti.
ellauri390.html on line 260: Natasha lupasi kostaa kaikille Tšetševinskyille, mutta sillä välin hänet tuodaan kylään Annan luo, jossa hän elää omaa hiljaista elämäänsä: yksi päähenkilöistä, prinssi Shadursky, ikävystyksestä asuessaan kesällä hänen tilansa viettelee nuoren naapurin läheisestä tilasta - prinsessa Anna Chechevinskaya. Kesä kuitenkin loppuu ja sankarit palaavat Pietarin sosiaaliseen elämään. Mutta Anna on raskaana... Hän synnyttää Shadurskyn tyttären salaisessa turvakodissa hänen kaltaisille "laittomille" äideille. Eikä hän tiedä, että seuraavalla osastolla, heti syntymänsä jälkeisenä päivänä, toinen nainen synnyttää pojan - prinsessa Shadurskaya, prinssin laillinen vaimo, mutta hän synnyttää lapsen ei häneltä, vaan juureton mies, joka työskenteli heidän talossaan johtajana Mordenko, jonka kunnianhimo ja pyrkimykset saavat hänet haluamaan tasavertaiseksi jaloherrojen kanssa, on käynyt luukulla.
ellauri392.html on line 679: Geoffrey H. Hartmann syntyi Frankfurt am Mainissa Saksassa Ashkenazi - juutalaisperheessä. Vuonna 1939 hän lähti Saksasta Englantiin ilman huoltajaa Kindertransportin lapsipakolaisena, jonka hänen perheensä lähetti pakoon natsihallintoa. Hän tuli Yhdysvaltoihin vuonna 1946, missä hän tapasi äitinsä sekä vanhojen herrojen sedän, ja myöhemmin hänestä tuli Yhdysvaltain kansalainen. Saavuttuaan Yhdysvaltoihin hänen äitinsä muutti perheen sukunimen "Hartmaniksi" hämärtääkseen sen germaanista alkuperää. Hardman olisi ollut vielä parempi.
ellauri393.html on line 326: Vanhojen herrojen setä, toveri Dzhabrail (Frunzik Mkrtchyan), työskentelee autonkuljettajana toveri Saakhoville (Vladimir Etush), joka on alueellisen kolhoosin johtaja ja kaupungin rikkain ja vaikutusvaltaisin mies. Kartvelilaiset eivät juuri huoli ostaa vokaaleita. Saakhov päättää mennä naimisiin Ninan kanssa ja solmii Dzhabrailin kanssa sopimuksen morsiamen ostamisesta vastineeksi 20 lampaasta ja suomalaisen Rosenlew- jääkaapin (холодильник) tai pölkkärin (пылесос) tuonnista plus Siperian matkalipusta.
ellauri401.html on line 219: Matti Kurikasta kuin Neuvostolan perustaneesta Vilenistä. Onhan Antti sepittänyt elämäkerran jo porilaisesta suurpääoman kätyristä Taukki Matomäestä. Luvassa lienee kansanomaista filosofointia herrojen elämästä ja hevosta suuremmista konepajatuotteista. Kansikuvassa vuorineuvos istuu ilmeisesti Nakkilan maisemissa Valmetin pikkutraktorin, "piikkilangankiristäjän", pukilla.
xxx/ellauri057.html on line 742: Ja herrojen elkeet tarttuvat renkiin
xxx/ellauri173.html on line 934: Kuinka voimme unohtaa niiden sykkimisen tällä tähtipilkulla, joka on kadonnut syvyyden näpeimpään pisteeseen taulun yläreunassa, jossa ei ole pankkeja, - tällä näkymättömällä jäähtyneellä atomilla - niin monia rakkauden ylivertaisen maailman valittuja, - niin monia hyviä elämän kumppaneita! Esim Huishaismannin "ompelijatar"! Tai Jean-Jacquesin leipäsusi, tai Goethen Vulpius! Edes muistuttamatta meitä vanhoja herroja niiden vanhojen neitsyiden tuhansista nimistä, jotka hymyilivät liekkien keskellä ja kidutusten hellittämättömyydessä, jostain uskomuksesta, jossa heidän vaistonsa muutettiin sieluksi herrojen ylevän valinnan avulla; ohittaen, jopa hiljaisuudessa, kaikki ne salaperäiset sankarittaret – joiden joukossa jopa isänmaan vapauttajat loistavat – ja ne, jotka raahattiin kahleissa, tappion orjuudessa, julistivat kaikki kuolevana miehilleen suloisessa ja verisessä suudelmassa, ettei tikari satu. (Oisko tää se Lucretia roomalaisten käsiohjelmassa? No tälläsiä märkiä unia on varmaan useampia.)
xxx/ellauri298.html on line 102: Yrjö Alasimen kirjasta Doston hyvä ja paha Patti ei perustanut. Ei Stavro ollut paha, se oli onneton, silmät kyynelissä työnsi syylämunaa pikku Marjan paljaaseen. Tämä artikkeli kertoo psykiatrista. Yrjö Alanen (1860–1944) oli pappi ja kirjailija. Yrjö J. E. Alanen (1890–1960) oli teologian professori. Yrjö Alanen, ent. Näykki, (21. helmikuuta 1860 Kauhava – 20. toukokuuta 1944 Kurikka) oli suomalainen kirkkoherra, kirjailija ja historiantutkija. Alasen vanhemmat olivat talollinen Jaakko Alanäykki (Sippola) ja Valpuri Amalia Kustaantytär Ylänäykki. Yrjö Alanen oli naimisissa vuodesta 1888 Helmi Maria Karstenin kanssa, jonka veli oli uskontotieteilijä ja filosofi, tutkimusmatkailija Rafael Karsten. Koleerinen Rafuko oli vanhojen herrojen setä? Ei vaan Roope-eno, oikaisi Jönsy asiantuntijana. Yrjö Alasen ja Helmi Maria Karstenin lapsia olivat lääkintöneuvos ja Kurikan kunnanlääkäri Aarne Alanen, teologian professori Yrjö J. E. Alanen, sairaanhoitaja ja kielten maisteri Aili Alanen, oikeustieteen professori ja evankelinen maallikkopuhuja Aatos Alanen, sairaanhoitaja Aune Alanen, pankkivirkailija ja juristi Sylvi Alanen sekä professori ja historioitsija Aulis J. Alanen. Yrjö Olavi Alanen (30. tammikuuta 1927 Kurikka – 26. joulukuuta 2022) oli suomalainen psykoterapiaan erikoistunut psykiatri, neurologi ja tutkija. Hän oli Turun yliopiston psykiatrian professori. Yrjö O. Alanen on oman alansa kirjallisuuden lisäksi kirjoittanut kaksi muistelmateosta sekä teoxen Yrjö O. Alanen: Dostojevskin hyvä ja paha, 1981. Hänen väitöskirjansa aiheena oli The Mothers of Schizophrenic Patients.
20