ellauri005.html on line 718: on herralle orjuutusta otollisempi ratkaisu,
ellauri005.html on line 1264: herralle vetistellen katuvasti,
ellauri008.html on line 1561: Orjan sankari naruttaa ovelasti vastustajat, siis herrat, herran sankari on vaikka tyhmänrohkeasti lojaali herralle, ei väistä vihollista, siis orjia. Apupojan ei pidäkään olla ovela vaan luotettava. Strategiamietintä jää herralle, toteutus delegoidaan suoritusportaalle. Herra on ovela, orja rohkea.
ellauri014.html on line 115: Pamela vainottuna on mainio muinaissuomalainen romaani. Hämeen-Anttilan käännös on satavuotias, 1919. Järkevä ja reipas tyttö panee tyrnävästi vastaan vapaaherralle. Joka pettyneenä haukkuu sitä hupeloksi verukkelehtijaxi, ja hurnakaxi nenäkkääxi ynseäsilmä letukaxi. Mutta Pamela kieltäytyy ehottomasti rupeemasta vapaaherran huvinaisexi ja pillomuxexi. Mieluista olisi olla maahovissa kaikkien lemmikkinä, muttei pillun hinnalla.
ellauri016.html on line 133: Netistä löytyi monia keskustelupalstoja, jossa pähkäiltiin samaa asiaa. Septuagintassa (sekin on käännös), sanotaan ἀλλὰ εἰπόν τι ῥῆμα εἰς Κύριον, καὶ τελεύτα. Eli sano joku sana herralle, ja lopu. (Noin tosiaan se sanoo, vrt. Anneli Auer: KUOOLE!). Mikä sana oli sanottava jumalalle, jää epäselväksi.
ellauri016.html on line 139: 9 Pitkän ajan kuluttua sanoi hänelle hänen vaimonsa: Mihin asti sinnittelet? Vastasi: Kas kun odotan vielä vähän aikaa elätellen toivoa mun pelastuxesta. - Mut kato nyt, sun muistokin on hävinnyt maan päältä, pojat ja tyttäret, noi mun mahanpurut ja kivut, jotka tyhjän vuoksi kestin kärsien. Ja sä itse mätä matoisena istut ulkona kaiket yöt. Ja mä vaan juoksen ympäriinsä palkkapiikana paikasta paikkaan ja talosta taloon, odottaen koska laskee aurinko, jotta voin levähtää vaivoistani ja kivuista jotka mua nyt ahdistaa. Sano nyt joku sana herralle ja tee loppu tästä.
ellauri028.html on line 933: Keräilijä kommentoi: en sano että uskominen on tärkeämpää kuin henki, lempi taikka muut pyhät asiat, mutta siltähän tuo näyttää taajuuxien valossa. Siitä puhutaan enemmän kuin mistään muusta. Siihen uskominen taitaa olla herralle eri tärkeää. Pratchettilla oli pieni jumala, joka pieneni ja kasvoi sen mukaan, kuinka moni siihen jaxoi uskoa. Tästäköhän tässäkin on kysymys?
ellauri033.html on line 776: Mixi en voi antaa sydäntäni herralle
ellauri048.html on line 224: Näille kummallekin herralle sydäntä lähinnä oli näkyminen.
ellauri093.html on line 662: Ja kannatti jäädä, sillä sillä reisulla mä vihdoin koin sen mistä olin kaiken aikaa haaveillut: henkilökohtaisen herätyxen, joka kuulemma tuntuu ihan samalta kuin orgasmi. Ehkä se olikin se, who knows, ihanaa se oli joka tapauxessa. Tää tuli kun Dick oli koko ajan puhunut täydestä antautumisesta jollekin herralle. Mulla ei ole oikeutta määrätä ajastani, ystävistäni, ei mistään, olen ton herran oma kaikkineni. Taiteilijakin saa herralta. Emme voi ottaa mitä emme saa. Ei väkisin, vaan väsyttämällä. Tuona hetkenä vapauttava riemu valahti ylizeni. Tai jotakin valahti ainakin. Mutta mun ei tarvinnut edes huolehtia alapesusta, Dick piti huolen kaikesta. Tästä tilaisuudesta lähdimme suoraan kirkkoon, ehtoollispöytään. Aika nälkä ehti tullakin. Mahtava hauki sai pastorimme hämmästyxesetä huudahtamaan: me tyydymme voileipiin, te loihditte esiin tällästäkin!
ellauri105.html on line 174: Saara nauroi herralle, mistä herra suivaantui ja pani Saaran paxuxi kysymättä edes Abrahamilta. Abrahamin teltta oli niin iso että kaikki mahtuivat maate vierekkäin, vieraatkin, ei tarvinnut maata päällekkäin ellei tehnyt mieli.
ellauri140.html on line 719: And cursed heaven and spake reprochfull shame Vittuili pääjehulle, valomiekkaherralle.
ellauri155.html on line 206: Ortodoksisessa kirkossa rovastin arvo (m.kreik. πρωτοπρεσβύτερος, ven. протоиерей ’ensimmäinen pappi’) voidaan myöntää papille, joka on palvellut pitkään menestyksellisesti ja nuhteettomasti. Se annetaan yleensä pitkään palvelleelle kirkkoherralle. Ortodoksisessa kirkossa rovastin arvon voi saada myös teologian tohtori. Pappismunkeilla vastaava arvo on arkkimandrilli.
ellauri163.html on line 146: Hölmöjä lakeja. Vaimon ei pidä miehen asetta kantaman, eikä myös miehen pukeman ylensä vaimon vaatteita, sillä jokainen, joka sen ekee, on herralle sun jumalalles kauhistus. Sanoo herra joka nähdään useimmiten yöpaidassa. Älä kynnä härjällä ja aasilla. Älä pue ylles villa-pellavasekotteita. Laita paituliin neljään kulmaan rihmoja, ne on jumalasta söpöjä. Törkeitä neizyyspykäliä. Avionrikkojat on molemmat tapettava. Ennen papin aamenta bylsitty kihlattu listitään kaupunkioloissa, koska se ei huutanut, maalla se pääsee varoituxella, jos ei ollut ketään kuulolla. Kaikissa muissa tapauxissa sakotetaan siikliperunoilla. Mutta TÄRKEÄÄ: kenenkään ei pidä ottaman isän emäntää (Niin Ruuben!) eikä myös paljastamaan isänsä peitettä (kuulitko Haam!)
ellauri172.html on line 399: Sei dem Himmel künftig untertan.' Luvattakoon taivaan herralle.
ellauri198.html on line 70: Istutimme monta vuotta sitten Rauhixen pihaan 3 Moosexen palavaa pensasta taimista, jotka ostimme Perennapuutarha Pöntiseltä Kalkkisista. Sakari kuoli melko pian, ja Sirkkakin on huonossa hapessa, vain Olavi on ollut uskollinen herralle.
ellauri216.html on line 45: Mitä Tero Liukkosen sekopäinen turina sitten onkin, uskonnollinen se ei kyllä ole. Ei psykopaatti tarvi herraa, herra se on herrallekin. Entäs sit tää toinen todellisuuteen perustuva luostariturina, arkkimandriitta Panteleimonin kehimä mielikuvituksellinen elämäkerta edeltäjästään Hrisanf "krysanteemi" Nikolajevits Dunajevista? Onko se uskonnollisempi, tai edes hivenen vähemmän egoistinen kuin Teron turautus? Siihen perehdytään tässä albumissa.
ellauri216.html on line 302: Mitä Teron turina sitten onkin, uskonnollinen se ei kyllä ole. Ei psykopaatti tarvi herraa, herra se on herrallekin. Entäs sit tää toinen todellisuuteen perustuva luostariturina, arkkimandriitta Panteleimonin kehimä mielikuvituksellinen elämäkerta edeltäjästään Hrisanf "krysanteemi" Nikolajevits Dunajevista? Onko se uskonnollisempi, tai edes hivenen vähemmän egoistinen kuin Teron turautus?
ellauri352.html on line 66: Hegel näkee herran ja orjan dialektiikan itsetietoisuuden ja identiteetin lähteenä. Itseluottamuksen elementtejä kuvataan "itselle olemiseksi" (isäntä) ja "toisille olemiseksi" (palvelija). Herra saa itseluottamuksensa siitä tosiasiasta, että hänet tunnistetaan; henkensä vaarantamisesta. Hän ei työskentele. Mutta palvelija työskentelee herralle. Ajan myötä hän ei enää saa itseluottamusta siitä, että hän on ja työskentelee jonkun muun hyväksi, vaan siitä että hän työllään saavuttaa luonnon hallinnan. Käske koiraa koira käskee häntäänsä.
xxx/ellauri027.html on line 831: Kaarlosta jumala tarvizi kipeästi apua. Se matkusti Ruoziin menolipulla pennittömänä ja hengaili lähetysporukan soppatykeillä, perhe sai tulla toimeen izexeen Suomessa. Jonkun lähetyskokouxen jälkeen, missä muualle menijät oli saaneet rahaa ja siunauxia, ja Kaarlo jäänyt nuolemaan näppejään, Kaarlo meni itkeskellen nukkumaan ja sanoi herralle, jonka kanssa se oli jo kauan ollut sinutteluväleissä: tee nyt hemmetti tälle asialle jotakin! Ei nyt annetaan Kaarlon ize kertoa. (Tai oikeammin Unto Kunnaxen purkaa nauhalta.)
xxx/ellauri113.html on line 486: Leffan edetessä Pekan argumentit muuttuu yhä naivimmixi. Behemotin "häntä" eli kikkeli oli homo sapiensin kokoinen. Kyllä sellaisella kelpais survasta (toista valasta tai Estoniaa, jolla oli luukku auki edessä ja reikä kyljessä). Silinteripäillä on kaloilta peritty sixpäkki ja ne nikottelevat kuin kalat. Satusetä Andersenkin vihertyisi. Pekallakin oli joskus sixpäkki, joskus meni useampia. Silloin tuli kyllä nikoteltua. Tää on aika hyvä vizi Pekan mielestä, pikku nauru pääsee tässä vaiheessa. Vielä puolet leffasta on jälellä. Mixhän saarnaajilla on puku, tollaset siniset kauluspaidat ja leveä solmio? Terveisiä 70-luvulta. Se on varmaan otollista herralle. Pekalla on niin iso läskipäkki että housutkaan ei pysy kuin nippe napittomilla.
xxx/ellauri125.html on line 229: I talked to God about you, he said he sent you an angel Puhuin herra isoherralle susta, se sanoi eze lähetti sulle enkelin
xxx/ellauri229.html on line 175: No niinpä, tää kaupantekoaspekti uskonnoissa etenkin vituttaa. Senpä takia uskonto onkin niin erottamaton osa kapitalismia. Anna herra isoherralle luottoa niin se KENTIES maxaa takaisin korkojen kanssa kiven takana.
xxx/ellauri289.html on line 44: Kiitollisuus kosto ja syyllisyys ovat alhaisten tunteita. Herra ei kiitä vaan palkizee. Herra ei kosta vaan se rankaisee tottelemattomia. Se ei maxa samalla mitalla vaan Porvoon mitalla. 3. ja 4. polveen, kost jumala! Orja kiittää ja ylistää herraansa, herra rankaisee ja alistaa orjaansa. Vasalli ei kosta herralle, vaan maxaa sille hengellään. Armeijassa ei sanota kiitos, anteeksi tai ole hyvä. Sotamies ei sano ei eikä hommio. Se sanoo huoomiO! käskystä sir, kuuntelen, loppu.
24