ellauri031.html on line 652: Ikävän kevään ja kesän jälkeen perheen parissa Kaarlo pääsee jälleen tien päälle ravaamaan. Matkustaa Norjan kautta takasin luvatuille huudeille, vastaperustettuun Israelin valtioon. Kaarlo pääsee mehevästi keulimaan niuholle Petruxelle, joka ei saa kuzua heprealaisen verstaan vuojuihin. Hemmetti eze on kade! Hahaa! Namikan kekkereissä, jonne pääsee vaan kuzukortilla (lällällää Leevi!) Kaarlo rukoilee pöydän alla pelastusta kristuxen tappajille.
ellauri047.html on line 992: Issur Danielowitsch Demsky, Robert Zimmermann, Paul Auster, Harry Heine, Solomon Bellows, ynnä monen monta muuta juutalaista on myynyt sielunsa paholaiselle ja muuttanut heprealaisen nimensä saxalais-slaavilaisexi ja siitä edelleen lännemmäxi, vielä vähän lännemmäxi.
ellauri269.html on line 723: Jos Supermanin vertaamisen Jeesukseen oli tarkoitus "kristillistää" sankari, ehdokas oli hyvin valittu, sillä Jeesuskin oli juutalainen, viimeinen illallinen oli pääsiäisateria, ja jokaisella pienellä profeetalla on ihme tai kaksi hihassaan. Joona asui valaassa. (No se nyt ei liity tähän mitenkään, kunhan mainizin.) Teräsmiestä, joka jäi syntymästään orvoksi suojellakseen häntä maailmaa tuhoavalta katastrofilta, verrataan jutkupiireissä useimmiten Moosekseen, koska heidät molemmat kasvattivat ei-juutalaiset perheet ja he saivat jumalalta taikavoimia pelastaakseen heimonsa. Todisteena esitetään myös samankaltaisuudet Supermanin rinnassa olevan S-symbolin ja heprealaisen Lamediin tai Shiniin kuten kuvassa.
ellauri294.html on line 312: Lähellä 80 minuutin matkapuhelintallenteen loppua illallisesta Parmas esittelee Trumpille hänen mukaansa lahjan "Ukrainan päärabbilta" ja eräiltä Israelin rabbeilta. Hän selittää, että geometrian mukaan DJ Trumpin nimen kirjainten summa on 357, mikä on lähes sama kokonaismäärä kuin heprealaisen messiaan sanan kirjainten, 358. Yxi ääni sinne tänne, mitä väliä.
ellauri330.html on line 225: Voidaksemme kuvitella, millainen on todellinen heprealainen, kuvitellaksemme hänen kuvaansa mielessämme, meillä ei ole esimerkkiä, josta voisimme ottaa. Sen sijaan meidän on käytettävä menetelmää ipcha mistavra [aramean kielä: johtaa jotakin vastakohtastaan]: Otamme lähtökohtaksemme tämän päivän jutkun [jid, käytetään tässä juutalaiselle halventavana sanana] ja yritämme kuvitella mielessämme hänen täsmälleen vastakohtansa. Poistakaamme siitä kuvasta kaikki jidille niin tyypilliset persoonallisuuden piirteet ja laittakaamme siihen kaikki ne toivottavat piirteet, joiden puuttuminen on hänessä niin tyypillistä. Koska jid on ruma, sairaalloinen ja siitä puuttuu komeus (הדרת פנים), annamme heprealaisen ihanteellisen kuvan maskuliinisella kauneudella, korkeudella, massiivisilla hartioilla, energisillä liikkeillä, kirkkailla väreillä ja värisävyillä. Yid on peloissaan ja masentunut ; Heprealaisten tulisi olla ylpeitä ja riippumattomia. Yid on inhottava kaikille; heprealaisten tulee hurmata kaikki. Yid on hyväksynyt alistuxen; Heprealaisen pitäisi osata käskeä. Yidit haluavat piiloutua hengittämättä vieraiden silmiltä ; Heprealaisten tulisi röyhkeästi ja suuruudellaan marssia eteenpäin koko maailmaan, katsoa heitä suoraan ja syvälle heidän sinisiin silmiinsä ja näyttää heille peppunsa: "Minä olen heprealainen!
ellauri368.html on line 43: Heprealaisia ​​kirjoituksia on tutkittu harvoin huumoripuolelta. Tämä on totta myös niiden niteiden kohdalla, jotka muodostivat Vanhan testamentin kaanonin. Se ei ole yllättävää, että mitään ei ole yritetty. Nämä rivit ovat ekoja Raamatun jälkeisen heprealaisen kirjallisuuden alalla. Tohtori L Davidson on ottanut huomioon yhden näkökohdan aiheesta ja on tehnyt kattavan tutkimuksen parodioista aiheesta heprealainen kirjallisuus. Ahkerasti ja kirjallisesti Hän on seurannut parodian kehitystä tässä kirjallisuutta sen alkeista talmudisessa kirjallisuudessa ml sen erilaiset seuraukset sen nykyiseen jatkettuun viimeiseen käyttöpäivään. Hän on myös määrittänyt ratkaisun useisiin siihen liittyviä kirjallisiin ongelmiin käyttämällä tähän tarkoitukseen ei vain painettuja teoksia vaan mitä tahansa käsikirjoituslähteitä ollut hänen käytössään. Tähän Hän on lisännyt täydellisen bibliofilian lähtien kirjoitetuista parodioista viime vuosisadalla, joka sisältää myös teoksia, joita ei ole kirjoitettu hepreaksi mutta se liittyy kyllä osaltaan käsiteltyihin asioihin.
ellauri368.html on line 87: LEBENSOHN, MICAH JOSEPH (tunnetaan myös nimellä Mikhal; 1828–1852), yksi *Haskalahin merkittävimmistä heprealaisista runoilijoista. Vilnassa syntyneen Abraham Dov *Lebensohnin (Adam ha-Kohen), joka oli aikansa johtava intellektuelli ja yksi sen merkittävimmistä runoilijoista, poika Micah Lebensohn sai perusteellisen heprealaisen koulutuksen, mukaan lukien intensiivisen Raamatun tutkimisen. Toisin kuin muut hänen aikansa nuoret, jotka joutuivat kamppailemaan voidakseen opiskella maallisia aineita, Lebensohn oli yksityisopetuksessa saksaa, puolaa, venäjää ja ranskaa. Hän osoitti jo varhaislapsuudessa suurta kiinnostusta kirjallisuuteen ja aloitti kirjallisen toiminnan hepreantamalla saksalaista runoutta. Hänen 19-vuotiaana käännettyä suurimman osan Vergilin Aeneidin toisesta kirjasta Schillerin saksankielisestä versiosta (97 säkeistöä) vahvisti Lebensohnin maineen Vilnan kirjallisuusmaailmassa. Vuotta myöhemmin hän käänsi Vittorio Alfierin näytelmän Saul nimellä Aḥarit Sha'ul. (Kaikista säilyneistä kopioista osia käännöksestä puuttuu.) 17-vuotiaana Lebensohn sairastui vakavasti tuberkuloosiin ja hänet lähetettiin Berliiniin sairaanhoitoon. Lääkäreiden neuvosta hän kokeili Salzbrunnin kylpylää vuonna 1849, mutta palasi Berliiniin talvella. Seuraavan kesän hän vietti Reinerzin kylpylässä, jossa hänen tilansa parani, ja siellä hän kirjoitti parhaan teoksensa. Talven tullessa hän sai shuubin ja palasi isänsä kotiin Vilnaan, missä hän kuoli 24-vuotiaana.
ellauri368.html on line 103: Heprealainen kirjallinen toiminta saavutti huippunsa 1900-luvun alussa. Se romahti ensimmäisen maailmansodan jälkeen, samalla kun Palestiina nousi heprealaisen kirjallisuuden tärkeimmäksi keskukseksi.
ellauri368.html on line 105: Galicialaisen Haskalahin tärkeimmät teokset olivat kuitenkin proosasävellyksiä. Tuloksena katkerasta riidasta hassidismin kanssa, ne muodostivat syövyttäviä satiireja, jotka pilasivat hassidimaailman. Hienostunein esimerkki tästä genrestä on Megaleh temirin (Salaisuuksien paljastaja; 1819), jonka on kirjoittanut Yosef Perl, kirjailija, joka tunnetaan tinkimättömästä taistelustaan hasideja vastaan. Hasidilaisen elämäntavan yksityiskohtainen kuvaus ja heidän heprealaisen tyylinsä täydellinen jäljitelmä sai jotkut hasidit uskomaan, että tämä oli aito hasidilainen teos heidän liikkeensä myrkyllisen parodian sijaan. Ne tekevät sen ize.
ellauri398.html on line 63: Kysymys kuuluukin, miksi tuo tietty synti tuomittiin niin ankarasti? Varmasti oli muitakin syntejä, joihin Mooses syyllistyi, mutta Jumala päätti noudattaa kuolemantuomiota ympärileikkauksen puutteen vuoksi. Vastaus juontaa juurensa luultavasti Abrahamin aikaan. Kun Jumala kutsui Abramin ja teki liiton hänen kanssaan, hän muutti hänen nimensä Abrahamiksi ja antoi hänelle liiton merkin: ympärileikkaus. Mooses kirjoitti myöhemmin tämän kertomuksen: "Silloin Jumala sanoi Abrahamille: 'Sinun on pidettävä liittoni, sinun ja sinun jälkeläistesi tulevien sukupolvien ajan. Tämä on minun liittoni kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, liitto, joka sinun tulee pitää: Jokainen miespuolinen teistä ympärileikataan. Sinut on ympärileikkattava, ja se on merkki minun ja sinun välisestä liitosta” (1. Moos. 17:9–11). Jumalalle oli selviö, että Abrahamin jälkeläisten joukossa jokainen mies jokaisessa perheessä oli ympärileikattava. Ei poikkeuksia: ”Minun liittoni teidän lihassanne on olla ikuinen liitto. Jokainen ympärileikkaamaton mies, jota ei ole lihaltaan ympärileikattu, erotetaan kansastaan; hän on rikkonut minun liittoni” (1. Moos. 17:13–14). Mooses, Abrahamin jälkeläinen, oli ympärileikattu. Mutta jostain syystä hän ei ollut ympärileikkannut omaa poikaansa. Saattoi olla, että Mooses oli paimenena Midianissa neljänkymmenen vuoden ajan luopunut heprealaisen elämästä. Tai ehkä hän luuli olevansa jo ”erotettu kansastaan”, joten miksi vaivautua liiton merkillä?
ellauri398.html on line 1208: Tämä kuva mulla on jo albumissa 17. Se on selvästi jäänyt vaivaamaan. Profetoidessaan Joosefin pojista Efraimista ja Manassesta Jaakob risti kätensä heidän päänsä päälle ja teki paleoheprealaisen tav -kirjaimen symbolin (kuten aakkosten kirjain t tai x ), joka muistuttaa ristiä ja tuossa muinaisessa heprealaisessa kirjoituksessa ja tarkoittaa kuvallisesti "liiton merkki". Jaska teki pikku luikurin ja siunasi paremmalla kädellä kuopusta Efraimia. Manasse sai ukilta perseenpyyhintäkättä. Saakeli mutisi Raakeli.
ellauri402.html on line 556: Geensiksessä. Muinaisen heprealaisen kieliopin
ellauri411.html on line 210: Juutalaisten tärkein pyhä teksti, Toora, sisältää heprealaisen Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa. Vaikka se sisältää joitain samoja tarinoita kuin Vanha testamentti, tarinat eivät ole samassa järjestyksessä. Siinä on Genesis-, Exodus-, Leviticus-, Numbers- ja Deuteronomy-kirjat.
xxx/ellauri114.html on line 268: Jeremia ei järin pitänyt elamiiteista. No ei se pitänyt monista muistakaan naapurikansoista. Jeremia (c. 650 – c. 570 BC), "itkeskelevä profeetta", oli heprealaisen raamatun majuriprofeettoja. Juutalaisen perinteen mukaan Jeremia väsäsi Jeremian kirjan, kuningasten kirjan, ja valitusvirret. Assistant editorina oli Baruch ben Neriah, Jeremian kirjuri ja opetuslapsi. Yahwehin, Israelin jumalan monien profetioiden lisäxi kirjassa on meheviä yxityiskohtia profeetan elämästä, sen kokemuxista ja vankilatuomioista. Jeremian kirja on kanoninen, ja Jeremia majuriprofeetoista hopeasijalla (kuka sai kultaa? No Jesaja tietysti, ja Hesekiel tuli pronssille.) Musulmaanitkin siteeraa Jeremiaa. Mulla taitaa olla siltä useitakin sitaatteja, mm. Jeremiadia, Siinä kohtaa sivutaan myös Edomia (alla).
xxx/ellauri292.html on line 325: Rabbiinien tulkinnan mukaan Hulda ja Debora olivat tärkeimmät naisprofeetoiksi tunnustetut heprealaisen Raamatun Nevi´im -osassa (Profeetat), vaikka Mirjamiin viitataankin vähän "sellaisena" Toorassa ja profeetan nimettömät mainitaan Jesajassa. "Huldah" tulee heprean sanasta lemma חלד, joka tarkoittaa pysyä tai jatkaa. Hänen mukaansa on nimetty Huldah -portit Temppeliaukion kirkon etelämuurissa.
xxx/ellauri293.html on line 112: Vuonna 2008 Al Wolters kehtasi vielä ehdottaa, vaikka varovaisesti, mahdollisuutta, että Ἰουνίας oli syyttävä tapaus (casus accusativus) heprealaisen nimen Yĕḥna hellenisoituneesta muodosta, mikä mahdollistaisi sen, että tämä on sittenkin tuppikullin juutalaisen miehen nimi! Woltersin argumenttia on kuitenkin syytetty "teologisexi ohjuxexi". Lin huomautti, että latinankielinen naisennimi Junia on todistettu yli 250 kertaa, kun taas hepreankielisestä on vain 2 väärää todistusta lähimmäisestä.
xxx/ellauri295.html on line 509: Toora (hepr. תּוֹרָה, Torah, ’opetus’) on heprealaisen Raamatun eli Tanakin ensimmäinen osa. Toora käännetään usein sanalla laki, vaikka asianmukaisempi käännös on opetus. Juutalaisille toora on Tanakin keskeisin osa, joka luetaan synagogassa läpi joka vuosi. Toorasta käytetään myös kreikkalaisperäistä nimeä Pentateukki, joka tarkoittaa viisiosaista kirjaa. Kirjaksi sidottua Tooraa kutsutaan myös hepreankielisellä nimellä humaš.
xxx/ellauri295.html on line 515: Sama suomexi: Masoreettinen teksti on heprealaisen Raamatun eli Tanakin käsikirjoitus. Sen tuotti masoreettinen koulukunta 800- ja 1000-luvuilla. [selvennä] Masoreetit lisäsivät lukemisen helpottamiseksi heprealaiseen konsonanttitekstiin vokaalimerkit. Tunnetuin masoreettinen käsikirjoitus on Codex Leningradensis vuodelta 1009 (myös vähemmän nololla nimellä Codex Petropolitanus).
xxx/ellauri295.html on line 519: Ketuvim (hepr. ‏כתובים‎, Kirjoitukset tai Hagiografia) on Tanakin, heprealaisen Raamatun, kolmas ja viimeinen vaan ei vähäpätöisin (no, turha kierrellä, onhan se) osio. Juutalaisessa käytännössä Ketuvimiin kuuluvat Aikakirjat ovat tavallisesti yhtenä kirjana. Myös Esran kirja ja Nehemian kirja ovat yhtenä kirjana jonka nimi on Ezra. Juutalaisessa perinteessä Ketuvim sisältää siis yksitoista kirjaa:
xxx/ellauri303.html on line 72: II Makkabeissa ja Gittinissä äidin nimeä ei anneta, muissa rabbiinisissa kertomuksissa häntä kutsutaan Miriam bat Tanhumiksi, kun taas syyrialaisissa kristityissä hän on nimeltään Shamone ja/tai Maryam. Ilmeinen yhteys I Samuelin 2:5:een sai kuitenkin espanjalaisen Josipponin tarkistajan (toim. Konstantinopoli, 1510, 4:19) nimetä II Makkabien anonyymi äiti "Hannaksi", jolla hänestä on tullut kuuluisa Josipponin pidemmän (espanjalaisen) version ja keskiaikaisen heprealaisen piyyutimin levittämisen ansiosta.
xxx/ellauri354.html on line 530: Israelin päärabbit Isser Yehuda Unterman ja Yitzhak Nissim yhdessä muiden johtavien rabbien kanssa väittivät, että "Olemme sukupolvien ajan varoittaneet Temppelivuoren mihinkään osioon ja pidättäytymästä tulemasta". Hiljattain tehty tutkimus tästä rabbiinisesta päätöksestä viittaa siihen, että se oli sekä "ennennäkemätön" ja mahdollisesti hallituksen rabbeihin kohdistuneen painostuksen aiheuttama, että "loistava" muslimien ja juutalaisten välisen kitkan estämisessä vuorella. Rabbiinien yksimielisyys ortodoksisen juutalaisuuden uskonnollisessa sionistivirrassa on edelleen sitä mieltä, että juutalaisilla on kiellettyä mennä mihinkään Temppelivuoren osaan ja tammikuussa 2005 allekirjoitettiin julistus, joka vahvisti vuoden 1967 päätöksen. Shavuotin aattona vuonna 2014 tai 6. Sivanina, 5774 heprealaisen kalenterin mukaan, 400 juutalaista nousi Temppelivuorelle; jotkut valokuvattiin rukouksessa.
xxx/ellauri358.html on line 150: Korkean veisun runoja on vaikea sijoittaa mihinkään tiettyyn ajanjaksoon. Niillä arvellaan olevan vanhat ja kansainväliset juuret Lähi-idän rakkauslyriikassa. Lopullisen muotonsa runojen arvellaan saaneen vasta hellenistisellä ajalla 300–200-luvulla eaa. Kirjan eroottisuuden vuoksi se oli vaarassa jäädä pois heprealaisen Raamatun kaanonista.
xxx/ellauri358.html on line 151: Eli Korkea veisu on yksi Raamatun Vanhan testamentin runollisista kirjoista. Se on Raamatun 22. kirja ja heprealaisen Raamatun Tanakin kolmannen pääosion Ketuvimin neljäs kirja.
23