ellauri012.html on line 271: Good God! mitä tää kaikki on? Syytän itseäni omista vioistani, sua sun virheistä, mitä hyötyä? Vaikka mulla on huivi, näät miten sekaisin mä oon! Hirmu vaikeaa panna velvollisuus taipumuksen edelle. Tiedän mitä valvoituksia tulee tän huivin mukana, mut tunnen paljon vahvemmin vanhan tunteen voiman. Mun tunteet voittaa mut; rakkaus hämärtää mieleni ja sekoittaa tahtoni. Joskus mut valtaa joku hartaus ja seuraavassa hetkessä kuvittelen rakkauden hellyyttä. Tänään sanon mitä en olisi sanonut eilen. Olin päättänyt etten rakasta sua enää; ajattelin että nyt olen tehnyt nunnalupauksen, ja olen vähän niinkuin kuollut ja haudattu, mut sit nousee odottamatta sydämeni pohjasta intohimo, joka voittaa kaikki tälläiset ajatukset, ja pimentää mun järkeni ja uskonnon. Sä olet niin syvällä mun sielussa etten osaa käydä sun kimppuun; kun yritän katkaista kahleet joilla olen suhun sidottu, petän vaan itseäni, ja kaikki mun ponnistukset vaan tiukentaa niitä. Voi helvetti, sääli
ellauri012.html on line 417: Mut ei, nyt mun turhamainen mielikuvitus taas vie mua kuin litranmittaa. Voi Heloise, miten kaukana me ollaankaan oikeasta mielenrauhasta! Sun sydän vielä palaa roihulla jota et saa sammutetuksi, ja mun on täynnä hätää ja levottomuutta. Älä luulekaan Heloise, että mä nautin täällä täydellistä lepoa; mä avaan nyt viimeisen kerran sulle sydämeni; - mä en ole vieläkään ihan irti susta, ja vaikka mä taistelen mun sua kohtaan tuntemaani hellyyttä vastaan, niin kaikista yrityksistäni huolimatta mä koen liian voimakkaasti sun surut ja haluisin jakaa ne. Sun kirjeet on tosiaankin liikuttanut mua; en voi lukea kylmänä sun rakkaan käden raapustamia kirjaimia! Mä huokaan ja itken, ja kaikki mun järki tuskin riittää kätkemään mun heikkouden mun oppilailta. Tää, Heloise parka, on Abelardin kurja olotila. Maailma, joka on yleensä väärässä joka asiasta, luulee että mä olen päässyt rauhaan, ja luullessaan et mä rakastin sua vaan aisti-ilon tähden, et mä oon nyt unohtanut sut. Ja vitut! Ihan väärin meni! Ihmiset oli kyllä oikeassa kun sanoivat et kun me erottiin, mä menin luostariin häpeestä ja surusta. Mut se ei ollut, kuten tiedät, kunnon katumusta siitä et oisin jotenkin loukannut jumalaa, mistä mä keksin tän ajatuksen. Mutta mä pidän meidän kurjuutta sallimuksen salaisena merkkinä että se tahtoo rankaista meitä; ja pidän Fulbertia vaan jumalan koston välikappaleena. Armo veti mut houruintaloon missä olisin vieläkin jos mun vihollisten raivo ois sen sallinut; mä olen kestänyt niiden vainon, varmana että jumala ite usutti ne mun kimppuun mun puhdistukseksi.
ellauri061.html on line 1068: ”Meillä on arjessa edelleen kauhean kiva perustunnelma, pientä keskinäistä hellyyttä. Halaamme joka aamu ja useimpina iltoinakin. Halauspäivät on merkittynä kalenterissa. Ovesta ei koskaan lähdetä ilman, että halataan. Emme suin surminkaan kertoisi, mihin menemme ja milloin tulemme.”
ellauri109.html on line 493: »No kun teillä on niin erinomainen muisti, miksette te muista saman tien, etten edes nussinut häntä! Han otti minulta suihin autossa. Entä sitten? Entä sitten? Se oli kuulkaa yllätys meille kummallekin. Ja mitä se teille kuuluu? Tarkoitan todella! Me olimme ystäviä. Hänkään ei ollut mitenkään onnellisesti naimisissa. Jumala nähköön, ei ollut 'seksuaalista itsensä toteuttamista.' Se oli ystävyyttä! Se oli lohduttomuutta! se oli jalomielisyyttäl Se oli hellyyttä! Se oli epätoivoa! Me vain olimme salaa auton takaosassa kymnmenen nminuuttia kypsymättömiä nuoria ja muutuimne sitten jälleen jalosti aikuisiksi! Se oli suloista ja viatonta kuvitteluleikkiä! Hymyilkää, jos teitä haluttaa, jyliskää saarnastuolistanne, mutta se on silti oikeampi kuvaus kuin se mixi te sitä kuzutte. Emmekä antaneet sen mennä pitemmälle, vaikka se olisi hyvin voinut mennä; annoimme sen jäädä jonkinlaiseksi onnelliseksi pikku sattumaksi ja palasimme kuin kelpo sotilaat takaisin saakelin etulinjaan. Totisesti, Teidän Pyhyytenne, totisesti, Teidän Ylhäisyytenne, sekö teidän mielestänne onyhtä kuin 'itsensiå toteuttaminen seksuaalisesti muiden naisten kanssa avioliiton alusta asti'?»
ellauri184.html on line 540: Vittu mitä runkkausta! nahat päälle nahat pois. Että jotkut jaxavat. Putin sanoo naisten päivänä että meidän pitää vaalia naisten hellyyttä, ne luovat uutta elämää, sillä aikaa kun me pojat myllytämme vanhaa. Ja vedämme käteen hyväveliseurassa, oli esinahkaa eli ei. Melitta Naivisto odottaa oven takana kunnes ollaan valmiita ja mälli kädessä.
ellauri192.html on line 567: how much tenderness is hidden in the names miten paljon hellyyttä on kätkettynä
ellauri256.html on line 402: Mussa ei ole isoisän hellyyttä,
ellauri313.html on line 459: Miten meikä pantiin alulle? He olivat saaneet hänet raakojen kuorsausten väliin, kun heidän himonsa heräsi satunnaisesti yön puolivälissä! He olivat saaneet hänet likaiseen nurkkaan oven taakse näiden rikkinäisten puutalojen hirvittävässä yksityisyydessä ja siittäneet hänet seisoaltaan pelottavassa salassa pelokkaiden kuiskausten välissä kiirehtien, ettei jotkut lapset kuule! He olivat saaneet hänet eläimelliseen äkilliseen himon ja nälän heräämiseen samalla, kun naurisvihreät kiehuivat kostealla tuoksullaan liedellä! Hän oli siittynyt jossain satunnaisessa ja unohdetussa hetkessä, jonka he olivat siepanneet elämästään saastasta, köyhyydestä, väsymyksestä ja työstä, aivan kuin peto repii lihapaloja; syntynyt puoliraiskauksen raa'assa, äkillisessä, hajallaan olevassa vihassa himon satunnaisen tilaisuuden vaikutuksesta; siitetty heti, kun ne heittäytyi takaisin töykeästi järjettömän sängyn reunalle unohdetun lauantain punaisessa heikkenevässä valossa, kun työt oli tehty, viikon palkat annettu, viikon lyhyt hengähdystauko lepoa, lepoa ja julmaa riemua! Hänet oli siitetty ilman rakkautta, ilman kauneutta, hellyyttä, taikuutta tai mitään hengen jaloisuutta, idiootti, himon sokea nälkä, joka oli niin alhainen, ettei se tuntenut inhoa saastaa, hajua, törkyä, rumuutta kohtaan, eikä kysynyt mitään parempaa kuin pussinperän suolta johka tyhjentää sen raa'at energiat.
xxx/ellauri057.html on line 662: Katuvaisena astui Hil- Marja takaisin huoneeseen. Mies kuorsasi. Jumalan kiitos, että hän vielä oli siinä! Hilja tunsi tällä hetkellä ylitsevuotavaa hellyyttä tuota pöhöttynyttä, tylsää ja tajutonta ihmismuotoa kohtaan. Hän siunasi häntä siitä, että hän makasi tuossa noin avuttomana ja apua tarvitsevana, että hän ei tullut toimeen ilman Hiljaa, että hän oli vieläkin alhaisempi, rumempi ja huonompi.
xxx/ellauri116.html on line 515: Narsistien sexi on tunteetonta, suoritekeskeistä ja alistavaa. Oiskohan tässäkin niin että ne edustaa toista darwinistista pelitapaa, tässä tapauxessa sellaista että määrä korvaa laadun? Bylsi mahdollisimman monta kertaa mahdollisimman montaa hoitoa, sillä laillakin voi koittaa lisääntymismenestystä lisätä. Tähän nazaa hyvin se, ettei ne ole järin kiinnostuneista jälkikasvun hoidosta. Noudattelevat vähän niinkö tollasta kalojen lisääntymisstrategiaa. Kylmiä kalojahan ne justiinsa ovat, milloin eivät esitä kiimaisia kuumia koiria päästäxeen uudelle pukille. Ei lainkaan hellyyttä, ei kosketuxia, vain pano, jossa hän oli duracell-pupuakin nopeampi. Hän oli tikka, joka hakkasi. Koin olevani pelkkä karvahattu. Hän niisti minuun izensä. Minä olisin halunnut hellimistä ja kohtaamista. Sitä ei ollut vaikka hän teknisesti tyydyttikin minut.
xxx/ellauri177.html on line 459: -- Rakas sisareni, ole alamainen miehellesi, niin kuin kirkko on alamainen Jeesukselle. Muista, että sinun on jätettävä kaikki seurataksesi häntä uskollisena palvelijana. Sinä hylkäät isäsi ja äitisi, pidät kiinni miehestäsi, tottelet häntä voidaksesi totella itse Jumalaa. Ja sinun Ikesi on oleva rakkauden ja rauhan Ike. Ollos hänen leponsa, hänen onnensa, hänen hyvien tekojensa tuoksu, hänen heikkoutensa pelastus. Löytäköön hän sinut aina viereltään, samoin kuin armon. Anna hänen ojentaa kätensä ja pikku jalkansakin sinut kohtaamaan. Siten te molemmat vaeltelette, eksymättä koskaan, ja löydät onnen jumalisten lakien täyttymisestä. Vai niin! rakas sisareni, rakas tyttäreni, nöyryytyxesi on täynnä makeita hedelmiä; se saa kotimaiset hyveet, tulisijan ilot, hurskaiden perheiden vaurauden kasvamaan sinussa. Anna miehellesi Raakelin hellyyttä, Rebekan viisautta, Saran pitkää uskollisuutta. Kerro itsellesi, että puhdas elämä johtaa kaikkeen hyvään. Pyydä Jumalalta joka aamu voimaa elää naisena, joka kunnioittaa velvollisuuksiaan; sillä muuten rangaistus olisi kauhea, menettäisit rakkautesi ja leipäpuusi. Vai niin! elää ilman rakkautta, ilman lihaa hänen liha-annoxestaan, olla enää kuulumatta sille, joka on puoliksi tyhmempi verrattuna itseesi, kuolla kaukana siitä, mitä olet rakastanut! Ojensit kätesi, ja hän kääntyisi pois sinusta. Etsisit ilojasi ja löytäisit vain häpeää sydämesi syvyydestä. Häpeä on aseeni, sanoi Alistair McLean. Kuuntele minua, tyttäreni, Jumala on asettanut liittosi voiman sinuun, alistumiseen, puhtauteen, rakkauteen. Se on kaikki kiinni vaan sinusta. Siinä se. Ei mulla tämän enempää.
xxx/ellauri177.html on line 463: Jumala antaa sinulle kumppanin tänään; sillä hän ei halunnut ihmisen (eli siis miehen) elävän pelkässä miesseurassa. Mutta koska hän on päättänyt, että ämmä perhana on sun palvelijasi, hän vaatii, että olet herra, joka on täynnä lempeyttä ja hellyyttä. Tulet rakastamaan häntä, koska hän on sinun lihasi, veresi ja luusi, eli izerakkaudesta. Sinä suojelet häntä, koska Jumala on antanut sinulle vahvat kätesi vain pitääxeni sitä kiinni raiskatessa. Muista, että se on uskottu sinulle; se on alistuminen ja heikkous, jota et voi käyttää väärin ilman rikollisuutta. Vai niin! rakas veljeni, mikä onnellinen ylpeys on sinun! Tästä eteenpäin et enää elä yksinäisyyden itsekkyydessä, vaan kaxinaisuuden izekkyydessä. Milloin tahansa sinulla on ihastuttava aviovelvollisuus suoritettavana. Mikään ei ole parempaa kuin rakastaminen, paitsi ehkä rakastamiesi suojeleminen. Sydämesi laajenee siellä, jalastasi puhumattakaan, voimasi miehenä kasvaa satakertaiseksi. Vai niin! olla tukena, vastaanottaa hellyyttä, nähdä lapsen tuhoutuvan sinussa sanoen: "Ota minut, tee minulle mitä haluat; luotan uskollisuutesi!" Ja voi helvetti jos jätit hänet! Se olisi pelkurimaista hylkäämistä, josta Jumalan olisi rangaistava (muttei se rankaise). Heti kun hän on antanut itsensä, hän on sinun, ikuisesti. Kanna sen sijaan häntä sylissäsi, aseta hänet maahan vain, kun hän haluaa. Jätä kaikki, rakas veljeni, niinkuin minä tein....
xxx/ellauri177.html on line 767: Ja hän vei hänet jättimäisen puun alle, samaan paikkaan, jossa hän oli antanut itsensä ja missä hän oli vallannut hänet. Se oli sama autuuden varjo, sama runko, joka hengitti kuin rintakehä, samat oksat, jotka ulottuivat kauas kuin suojaavat raajat. Puu pysyi hyvänä, vankkana, voimakkaana, hedelmällisenä. Kuten heidän hääpäivänään, alkovin levottomuus, kesäyön pilkahdus, joka kuolee rakastajan paljaalla olkapäällä, tuskin selkeä rakkauden änkytys, joka yhtäkkiä putosi suureen hiljaiseen kouristukseen, viipyi aukiolla, kylpeen vihertävän kirkkauden alla. Ja kaukaisuudessa Paradou löysi myös kiihkeät kuiskauksensa syksyn ensimmäisistä väreistä huolimatta. Hänestä tuli jälleen rikoskumppani. Kukkapenkistä, hedelmätarhasta, niityiltä, ​​metsästä, suurilta kiviltä, ​​laajalta taivaalta kuului jälleen nautinnon nauru, tuuli, joka kylvi tielleen lannoituspölyä. Puutarha ei ole koskaan ollut lämpiminä kevätiltoina niin syvää hellyyttä kuin viimeisinä kauniina päivinä, kun kasvit nukahtivat jättäen hyvästit toisilleen. Kypsän itujen tuoksu kantoi halun päihtymyksen harvinaisempien lehtien läpi.
xxx/ellauri228.html on line 206: Viimeisinä päivinään sairaalassa äiti aloitti kaksi sinikantista vihkoa. Veljen vihkossa on kolme sivua kirjoitusta, Raisan vihkossa vain yksi. 53 vuotta äidin kuoleman jälkeen Raisa osaa äidin kirjoittaman viestin ulkoa: ”Äidin kukka muurahainen, pieni lintu laulavainen! Auringonkukka! Että minun täytyy jättää sinut, rakas, kovin pienenä ja hellyyttä kaipaavana. Kunpa osaisit elää oikein, lintuseni. Oleellista on vain hyvyys ja aurinko.”
xxx/ellauri356.html on line 330: Runoilijalla oli tukeva hahmo, joka sai hänet muistuttamaan hiidenkiven toimitusmiestä kotimaastaan Bretagnesta. Hänen päänsä oli neliömäinen, pyöreällä vartalolla, todelliset itsepäiset betonikasvot, joissa oli somistettu valkoinen parta, valkoinen hiuskehä, paksut, tummat kulmakarvat ja ei-rakastetun lapsen kova suu. Yhdistelmä piirteitä, joista tuli hänen runoutensa piirteitä, sekoituksella sitkeyttä ja hellyyttä, keveyttä ja kirkkautta. Jankon betoni, Kalervo Jankkko puhelimsessa. Aasia kunnossa.
xxx/ellauri358.html on line 205: Entä miten uskaliaita Tiborsin halua, hellyyttä ja rakkautta tiukkuvat säkeet ovatkaan! Ompasusi ihan ihmelettää. Häh, ei siinä mainita emätintä eikä siitintä? Hmmnojaa, tiedän parempaa. "Aistimellinen" on Eevan peitesana emättimelliselle ja siittimelliselle. Rin-tin-tinin emot olivat Sii-tin-tin ja Emä-tin-tin.
16