ellauri015.html on line 1146: Kerttu Fredrika Räisänen (o.s. Kärkkäinen, s. 30. heinäkuuta 1881 Iisalmi) oli suomalainen kirjailija. Räisäsen vanhemmat olivat kauppias Lauri Olli Kärkkäinen ja Karoliina Putkonen. Hän pääsi ylioppilaaksi Kuopion yhteiskoulusta 1902 ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1910.
ellauri032.html on line 39: Jean Calvin (alkujaan Cauvin; 10. heinäkuuta 1509 Noyon – 27. toukokuuta 1564 Geneve) oli ranskalaissyntyinen uskonpuhdistaja. Hän jatkoi Ulrich Zwinglin ] (1 January 1484 – 11 October 1531) reformoidun kirkon opillista perinnettä. Hän perusti kalvinismin, yhden protestanttisen kristinuskon oppisuunnista.
ellauri033.html on line 1181: Jean Maurice Eugène Clément Cocteau (5. heinäkuuta 1889 – 11. lokakuuta 1963) oli ranskalainen surrealistinen runoilija, kirjailija, muotoilija ja filmintekijä. Hänellä on monipuolinen ja laaja tuotanto, jossa aiheita on käsitelty uudella tavalla.
ellauri036.html on line 43: Amantine-Lucile-Aurore Dupin, myöhemmin paronitar Dudevant, kirjailijanimeltään George Sand (1. heinäkuuta 1804 – 8. kesäkuuta 1876) oli ranskalainen feministinen kirjailija. Sand nai paroni Casimir Dudevantin vuonna 1822. Pari sai kaksi lasta. Vuonna 1835 Sand jätti miehensä ja otti lapsensa mukaansa Pariisiin.
ellauri042.html on line 563: Oliver Wolf Sacks (9. heinäkuuta 1933 Lontoo, Britannia – 30. elokuuta 2015 New York, Yhdysvallat) oli neurologian professori, joka tunnettiin tieteenalansa popularisoijana. Hän kirjoitti kliinisiä tapauskertomuksia helposti ymmärrettävällä, välillä lähes anekdoottimaisella tyylillä. Sacks osasi nähdä neurologiset oireet inhimillisessä valossa ja kirjoittaa niistä humoristisesti.
ellauri048.html on line 142: Veikko Antero Koskenniemi (vuoteen 1906 Forsnäs; 8. heinäkuuta 1885 Oulu – 4. elokuuta 1962 Turku) oli suomalainen runoilija, sanomalehtitoimittaja, kirjallisuustieteen professori ja akateemikko. Hän oli 1920–1930-lukujen suosituin suomalainen runoilija joka tunnettiin isänmaallisen runotuotantonsa ja oikeistolaisen poliittisen vakaumuksensa ansiosta lempinimellä ”valkoisen Suomen hovirunoilija”. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat suositut isänmaalliset laulut Finlandia ja Lippulaulu.
ellauri049.html on line 702: Charles Marie René Leconte de Lisle (22. lokakuuta 1818 Saint-Paul, Île Bourbonn – 17. heinäkuuta 1894 Voisins, Ranska) oli ranskalainen runoilija, joka syntyi Intian valtameren Réunionin saarella Madagaskarin ja Intian puolivälissä.Kossujen rastatukkainen vävypoika on kotoisin Reunionin saarelta. Se kulexi Sysmän raitilla ja veljeili alkuasukkaiden kaa. Helmin nörttipoikaystävä oli pikemminkin peloissaan. Rastatukka ei ymmärtänyt pelätä. Ja se toimi, koirat ei pure jos niitä taputtaa ystävällisesti.
ellauri049.html on line 759: Paul Valéry (30. lokakuuta 1871 Sète Ranska − 20. heinäkuuta 1945 Pariisi) oli ranskalainen kirjailija, runoilija, filosofi ja Ranskan akatemian jäsen. Valéry nuolaisi sen tusinan kertaa Nobelin hunajapisaraa, muttei tipahtanut. No näitä piisaa, esim. E.M.Foster, Philip Roth, Meg Atwood, med mera.
ellauri052.html on line 313: Samuel Taylor Coleridge (21. lokakuuta 1772 Ottery St. Mary, Devon, Englanti – 25. heinäkuuta 1834 Highgate, Englanti) oli englantilainen runoilija, kirjallisuuskriitikko ja filosofi, joka oli ystävänsä William Wordsworthin kanssa yksi englantilaisen romantiikan perustajia. Lisäksi hän oli yksi niin kutsutuista Englannin järvialueen runoilijoista. Hänet tunnetaan parhaiten runoistaan Kublai-kaani sekä Vanhan merimiehen tarina (The Rime of the Ancient Mariner) sekä merkittävimmästä proosateoksestaan Biographia Literaria.
ellauri053.html on line 53: 1. heinäkuuta – Koskenkorvan viina tuli myyntiin.
ellauri053.html on line 54: 9. heinäkuuta – Presidentti J. K. Paasikivi myönsi eron Kekkosen kolmannelle hallitukselle ja nimitti Kekkosen neljännen hallituksen.
ellauri053.html on line 55: 12. heinäkuuta – Ensimmäiset Kivi-juhlat järjestettiin Nurmijärven Palojoella.
ellauri053.html on line 56: 27. heinäkuuta – Korean sota päättyi: Yhdysvallat, Kiinan kansantasavalta ja Pohjois-Korea solmivat aseleposopimuksen.
ellauri055.html on line 709: Pär Lagerkvist (23. toukokuuta 1891 – 11. heinäkuuta 1974) oli ruotsalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1951.
ellauri060.html on line 1097: Poliittisilta mielipiteiltään Agapetus eli Yrjö Soini (17. heinäkuuta 1896 Hattula – 6. helmikuuta 1975 Helsinki) oli oikeistolainen, ja hän kuului muun muassa kokoomuxen puoluevaltuustoon. 1960-luvun lopulla hän arvosteli näkyvästi ja voimakkaasti vasemmistohenkistä opiskelijaradikalismia.
ellauri063.html on line 322: Nimim. Tiukkaa penalii oli turkulaisen uuden aallon rockyhtye Pasi & Mysiinin debyyttialbumi vuodelta 1980. Pasi & Mysiini oli turkulainen uuden aallon rockyhtye. Eksentrisen solistinsa Pasi Raappanan (24. tammikuuta 1953 Utajärvi – 29. heinäkuuta 2000 Turku) kappaleita esittänyt yhtye levytti 1980-luvun alussa kaksi albumia.
ellauri064.html on line 167: Fjotolf Hansen, ent. Anders Behring Breivik [ˈɑnːəʂ ˈbeːrɪŋ ˈbrɛiviːk] on norjalainen terroristi, joka teki 22. heinäkuuta 2011 terrori-iskut Oslossa ja Utøyan saarella Oslon lähistöllä. Iskuissa kuoli 77 ihmistä. Ei tiettävästi sukua tuulitakki-Hellylle.
ellauri066.html on line 59: Einari Arvid Vuorela (17. elokuuta 1889 Keuruu – 10. heinäkuuta 1972 Helsinki) oli suomalainen runoilija ja prosaisti. Filosofian kunniatohtorin arvonimi hänelle myönnettiin vuonna 1969. Vuorela syntyi Keuruun Jukojärvellä perheeseen, jossa oli kymmenen lasta ja aloitti opintonsa Multialla. Hänen vanhempansa olivat rakennusmestarit Aapeli Vuorela ja Kristiina Ryöppylä. Vuorelan puoliso vuodesta 1939 oli kirjailija Laura Soinne. Vuorela valmistui opettajaksi Jyväskylän seminaarista 1914. Hän toimi liikeapulaisena ja myymälänhoitajana 1903–1909 ja kansakoulunopettajana Töysässä 1914–1920, Jyväskylässä 1922–1923 ja myöhemmin Multialla.
ellauri070.html on line 426: Stephen Collins Foster (4. heinäkuuta 1826 – 13. tammikuuta 1864) oli yhdysvaltalainen lauluntekijä, joka tunnetaan ”amerikkalaisen musiikin isinä”. Monet hänen kappaleistaan ovat kansanlaulunomaisia ja niissä on vaikutteita Yhdysvaltojen etelävaltioiden musiikista, vaikka Foster ei itse asunut koskaan etelävaltioissa. Hänen laulunsa, kuten ”Oh! Susanna”, ”Camptown Races”, ”My Old Kentucky Home”, ”Old Black Joe”, ”Beautiful Dreamer” ja ”Old Folks at Home” (”Swanee River”), ovat suosittuja vielä nykyäänkin. Tää on jo ainaskin toinen Amer. musan isi. Vanhempi vielä kun se jutku joka teki Dog bless American.
ellauri074.html on line 440: Nykyään Kazanin Jumalanäiti on Venäjällä suosittu häälahja. Ikoni yhdistetään usein venäläiseen nationalismiin . Tradition mukaan ikoni saapui Venäjälle Konstantinopolista 1400-luvun alussa. Tataarien piiritettyä ja poltettua Kazanin kaupungin vuonna 1438 se joutui kadoksiin, kunnes ikoni jälleen löytyi 1500-luvun jälkipuoliskolla. Matrona Onutshina -nimisen kymmenvuotiaan tytön kerrotaan löytäneen ikonin tulipalossa tuhoutuneen Kazanin kaupungin raunioista 8. heinäkuuta 1579. Ikonin olinpaikan oli hänelle kertonut Neitsyt Maria ilmestyksessä. Ikonia säilytettiin sen löytöpaikan päälle myöhemmin rakennetussa luostarissa. Kazanin Jumalanäidistä tehtiin useita kopioita, joita oli nähtävissä muun muassa Moskovan, Pietarin sekä Jaroslavin kaupungeissa.
ellauri089.html on line 167: Giovanni Virginio Schiaparelli (14. maaliskuuta 1835 – 4. heinäkuuta 1910) oli italialainen tähtitieteilijä.[1][2] Hän opiskeli Torinon yliopistossa ja Berliinin observatoriossa ja työskenteli yli neljänkymmenen vuoden ajan Breran observatoriossa.
ellauri092.html on line 449: Kaarle Leopold Krohn (10. toukokuuta 1863 Helsinki – 19. heinäkuuta 1933 Sammatti) oli suomalainen kielitieteilijä, kansanrunouden tutkija ja Helsingin yliopiston suomalaisen ja vertailevan kansanrunoustutkimuksen professori.
ellauri092.html on line 535: Kai Krohn (s. 29. heinäkuuta 1936 Helsinki) on Tampereen yliopiston lääketieteellisen teknologian emeritusprofessori. Krohn tunnetaan merkittävänä AIDS-tutkijana.
ellauri097.html on line 545: Antti Mikael Nyölén (s. 2. heinäkuuta 1973 Helsinki) on suomalainen kirjailija ja suomentaja. Hän on suomentajana erikoistunut 1800-luvun ranskalaiseen kirjallisuuteen.
ellauri106.html on line 300: Isaak Emmanuilovitš Babel (ven. Исаак Эммануилович Бабель; 13. heinäkuuta (J: 1. heinäkuuta) 1894 Odessa - 27. tammikuuta 1940 Moskova) oli kumihuulinen venäläinen näytelmä- ja novellikirjailija sekä journalisti.
ellauri106.html on line 371: Herbert Marcuse (19. heinäkuuta 1898 Berliini – 29. heinäkuuta 1979 Starnberg) oli saksalais-amerikkalainen sosiologi ja filosofi, joka tunnetaan erityisesti työstä Frankfurtin koulukunnan ja kriittisen teorian piirissä.
ellauri115.html on line 103: 1712JJ syntyy 28.kesäkuuta Genevessä protestanttiseen ranskalaiseen mamuperheeseen. 7. heinäkuuta hänen äitinsä kuolee lapsivuoteeseen.
ellauri118.html on line 601: Aphra Behn (10. heinäkuuta 1640 – 16. huhtikuuta 1689) oli englantilainen kirjailija. Hän syntyi mahdollisesti Wyessä, Kentissä, lähellä Canterburyä. Varhaisista vuosista on säilynyt hyvin vähän varmaa tietoa. Hän syntyi jossain Keski-Englannissa, muutti nuorena perheensä kanssa Etelä-Amerikkaan, jäi isättömäksi, palasi Englantiin, meni naimisiin ja jäi leskeksi jo 25-vuotiaana. Behnistä kerrotaan myös, että hän toimi kuninkaallisena vakoojana sodassa Hollantia vastaan ja joutui rutiköyhänä velkavankeuteen.
ellauri131.html on line 65: Juho Alfred ”Jussi” Tenkku (28. helmikuuta 1917 Nivala – 6. heinäkuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen filosofian professori. Hän oli erikoistunut käytännölliseen filosofiaan sekä filosofian historiaan ja julkaisi laajasti erityisesti etiikan alaan kuuluvia teoksia. Jussi oli jotenkin Kari Rydmanin kaveri. Vittua! Mitähän muuta pahaa sen taustasta mahtaa ilmetä? No tätä: se oli Liisa-vaimoineen Inkerin retken sotarikollisia.
ellauri132.html on line 857: Gustav Freytag (13. heinäkuuta 1816 Kreuzburg, Ylä-Sleesia – 30. maaliskuuta 1895 Wiesbaden) oli saksalainen kirjailija ja filologi. Freytags Eltern waren Gottlob Ferdinand Freytag, Arzt und später Bürgermeister in Kreuzburg in Schlesien, und seine Frau Henriette, geb. Zebe. Freytag opiskeli filologiaa Breslaussa ja Berliinissä. Vuosina 1848–1870 hän toimitti Julian Schmidtin kanssa kansallisliberaalia Die Grenzboten -sanomalehteä. Vuosina 1867–1870 hän oli liberaalipuolueesta edustajana Pohjois-Saksan liiton lakiasäätävän elimen jäsen Thüringenin alueen edustajana. Vuonna 1869 Freytag aloitti kirjallisen debatin säveltäjä Richard Wagnera vastaan ja syytti tätä antisemitismistä.
ellauri133.html on line 700: Joseph ”Joss” Hill Whedon (s. 23. heinäkuuta 1964, New York, New York) on yhdysvaltalainen käsikirjoittaja, ohjaaja, tuottaja, sarjakuvakäsikirjoittaja ja joskus myös säveltäjä ja näyttelijä. Hänet tunnetaan luomistaan televisiosarjoista Buffy, vampyyrintappaja (1997–2003), Angel (1999–2004), Buttfly (2002), Doghouse (2009–2010) ja P.A.N.T.Y.S.H.I.E.L.D. Agentit (2013–2020). Lisäksi Whedon on käsikirjoittanut elokuvan Toy Story – iankaikkista elämää (1995), ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvan Serendipity (2005), käsikirjoittanut ja tuottanut elokuvan Uncle Tom's Cabin in the Woods (2012) sekä ohjannut ja käsikirjoittanut elokuvat The Averagers (2012) ja Averagers: This is the Age of Aquarius (2015). Näistä olen nähnyt Toy Storyn.
ellauri135.html on line 625: не позднее 19 июля 1825 viimeistään 19. heinäkuuta 1825
ellauri135.html on line 659: Ensimmäinen kaksintaistelu tapahtui talvella 1840. Sitten syy oli terävä hyökkäys, jonka Lermontov myönsi itselleen. Lyhyt lasten elämäkerta osoittaa jo, että tällaiset riidat tuolloin eivät voineet johtaa mitään hyvää. Mutta runoilija oli tällä kertaa onnellinen, ja hän lähti pienellä haavalla ja pidätettiin lyhyellä pidättämisellä. Kuitenkin riita 15. heinäkuuta 1841 oli viimeinen, ja hänen kollega Martynov ampui runoilija rinnalle, joka johti hänen kuolemaansa.
ellauri135.html on line 771: Mihail Jurjevitš Lermontov (ven. Михаил Юрьевич Лермонтов, 15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1814 Moskova, Venäjä – 27. heinäkuuta (J: 15. heinäkuuta) 1841 Pjatigorsk, Venäjä) oli venäläinen kirjailija, Aleksandr Puškinin rinnalla venäläisen romantiikan ja Venäjän runouden kultakauden merkittävin edustaja. Häntä pidetään kielellisenä uudistajana. Hän oli rumahko. Lermontov syntyi Moskovassa merkittävässä asemassa olleeseen sukuun, jonka sanotaan olevan lähtöisin skotlantilaisesta Learmonth-suvusta, jonka esi-isä Peter Lermontoff olisi 1600-luvulla jäänyt Venäjälle jäätyään sotavangiksi. Tarinaa ei kuitenkaan ole pystytty todentamaan dokumenteilla.
ellauri135.html on line 776: Vänrikki Lermontovin vitsien kohteena ollut majuri Nikolai S. Martynov haastoi hänet kaksintaisteluun, joka käytiin 27. heinäkuuta 1841 Mašukvuoren juurella Pjatigorskissa Kaukasiassa. Lermontov kuoli Martynovin ensimmäisestä laukauksesta. Martynovin kuulustelupöytäkirjan mukaan ei kaksintaistelun syynä ollut yksittäinen vitsi tai loukkaus vaan päättäväinen kieltäytyminen niiden kertomisen lopettamisesta, jolloin Martynov ei nähnyt muuta kunniallista tapaa päättää asiaa kuin kaksintaistelu, joka käytiin vakiintuneella tavalla sekundanttien läsnä ollessa.
ellauri142.html on line 613: Helena Petrovna Blavatsky o.s. (von) Hahn (ven. Елена Петровна Ган, Jelena Petrovna Gan), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) – 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Blavatsky oli karismaattinen johtaja ja kiistelty hahmo. Hänellä oli suuri vaikutus itämaisen esoteerisuuden leviämisessä länsimaissa.
ellauri145.html on line 102: Georg Christoph Lichtenberg: selected aphorisms. Georg Christoph Lichtenberg (1. heinäkuuta 1742, Ober-Ramstadt – 24. helmikuuta 1799, Göttingen) oli saksalainen tiedemies, satiirikko ja anglofiili. Hän oli pastori Johann Conrad Lichtenbergin seitsemästätoista lapsesta nuorin. (Isä oli aika panomies!) Hän aloitti opintonsa vuonna 1763 Göttingenin yliopistossa, ja hänet nimitettiin ensin vuonna 1769 fysiikan apulaisprofessoriksi ja kuuden vuoden kuluttua kokeellisen fysiikan professoriksi. Häntä pidetään saksankielisen aforismikirjallisuuden perustajana. Siltä on suomennettu Töherryskirjat: Aforismeja ja muistiinmerkintöjä. Valikoinut ja suomentanut Juhani Ihanus. Otava, Helsinki 1999.
ellauri145.html on line 164: Joseph-Pierre Borel d´Hauterive , joka tunnettiin nimellä Petrus Borel (26. kesäkuuta 1809 – 14. heinäkuuta 1859), oli ranskalainen romanttisen liikkeen kirjailija. Petrus Borel, hän syntyi Lyonissa, kahdestoistaosana rautakauppiaan neljästätoista lapsesta. Hän opiskeli arkkitehtuuria Pariisissa, mutta jätti sen kirjallisuuden vuoksi. Lempinimellä le Lycanthrope ("susimies") ja Pariisin böömiläisten ympyrän keskus hänet tunnettiin ylellisestä ja omalaatuisesta kirjoituksestaan, joka esikuvasi surrealismia . Hän ei kuitenkaan menestynyt rautakaupallisesti, ja lopulta hänen ystävänsä, mukaan lukien Théophile Gautier, löysivät hänet pieneen virkaan . Häntä pidetään myös poète mauditina , kuten Aloysius Bertrand tai Alice de Chambrier. Borel kuoli Mostaganemissa noin vuonna 1859 auringonpistoxeen. Hän oli aiheena elämäkerran Enid Starkie , Petrus Borel: Tällä Lycanthrope (1954).
ellauri146.html on line 272: Friedrich Gottlieb Klopstock (2. heinäkuuta 1724 Quedlinburg – 14. maaliskuuta 1803 Hampuri) oli saksalainen runoilija. Hänen oodinsa ja muinaisaiheiset näytelmänsä toimivat esikuvina saksalaiselle ja pohjoismaiselle kirjallisuudelle. Klopstockin pääteos oli mahtipontinen heksametrieepos Messias (1748–1773).
ellauri150.html on line 362: Kirjeensä takia Zola joutui oikeuteen herjauksesta. Oikeudenkäynnin aikana Ranska jakautui voimakkaasti tapauksen tiimoilta. Zola tuomittiin syylliseksi, mutta hän pakeni Englantiin haettuaan ensin muutosta vuoden vankilatuomioonsa. Picquart erotettiin Zolan oikeudenkäynnin tuottamassa kuohunnassa, mutta hän sai myöhemmin virkansa takaisin. Majuri Henryä kuulusteltiin, ja 30. elokuuta 1898 hän tunnusti väärentäneensä todisteita Dreyfusia vastaan. Hänet pidätettiin, mutta hän teki itsemurhan partaveitsellä pidätystä seuranneena päivänä. Esterházy pakeni Lontooseen, missä hän myöhemmin tunnusti syyllisyytensä, ja eli lopun elämäänsä herroixi maanpaossa. Myi varmaan tiedot sitten briteille. Dreyfus tuotiin Pirunsaarelta takaisin Ranskaan kesäkuussa 1899. Häntä vastaan aloitettiin uusi oikeudenkäynti sotaoikeudessa, joka tuomitsi hänet uudelleen maanpetoksesta. Sotaministeri armahti Dreyfusin kymmenen päivän kuluttua terveydellisten syiden takia. Dreyfus julistettiin lopulta kokonaan syyttömäksi 12. heinäkuuta 1906, ja hän sai majurinarvon ja kunnialegioonan jäsenyyden 20. heinäkuuta samana vuonna.
ellauri150.html on line 432: Savinien de Cyrano de Bergerac (6. maaliskuuta 1619 Pariisi – 28. heinäkuuta 1655 Sannois) oli kolmikymmenvuotisen sodan veteraani ja monipuolinen kirjailija, jonka elämä ja kirjallisuus innoittivat Edmond Rostandia kirjoittamaan näytelmänsä Cyrano de Bergerac: Comedie héroïque en cinq actes.
ellauri156.html on line 129: Onni Gideon Tervonen (7. huhtikuuta 1921 Balašov, Neuvosto-Venäjä – 25. heinäkuuta 1994 Helsinki) oli suomalainen muusikko, säveltäjä ja viihdyttäjä.
ellauri161.html on line 213: Christa Päffgen eli Nico (16. lokakuuta 1938 Köln, Saksa – 10. heinäkuuta 1988 Ibiza, Espanja) oli saksalais-yhdysvaltalainen rocklaulaja ja -säveltäjä. Uransa alussa hän toimi myös mallina ja näyttelijänä. Hän oli ennen omaa uraa yksi taiteilija Andy Warholin "supertähtiä" ja teki yhteistyötä 1960-luvun rock-yhtye Velvet Undergroundin kanssa. Tunnetuimpia hänen esittämiään kappaleita ovat ”I’ll Be Your Mirror”, ”Femme Fatale”, ”All Tomorrow’s Parties”, ”Chelsea Girls” ja ”Frozen Warnings”.
ellauri164.html on line 210: Vuonna 1725 Berkeley aloitti hankkeen collegen perustamiseksi Bermudalle siirtokuntien papiston ja intiaanien parissa lähetystyötä tekevien kouluttamiseksi. Tehtävän johdosta Berkeleyn luopui virastaan, jossa oli ansainnut 1100 puntaa, ja muutti Amerikkaan 100 punnan palkalla. Hyvin se riitti kun hinnat Bermudalla oli alhaiset, neekerit oli puoli-ilmaisia. Hän saapui Newporttiin Rhode Islandille ja osti sieltä Whitehallin plantaasin. 4. lokakuuta 1730 Berkeley osti ”neekerimiehen nimeltään Philip, iältään neljätoista vuotta tai sinnepäin”. Muutamaa päivää myöhemmin hän osti lisää orjia. 11. heinäkuuta 1731 peräisin oleva merkintä kertoo, että ”rovasti Berkeley kastoi kolme neekereistään, Philip, Anthony ja Agnes Berkeleyn”. Hankintojen kuitit ovat nähtävillä British Museumissa (Ms. 39316) (George C. Mason, Annals of Trinity Church, 1698–1821, 51).
ellauri182.html on line 61: Banana Yoshimoto (jap. よしもと ばなな, s. 24. heinäkuuta 1964 Tokio) on Sujatan ikäisen japanilaisen kirjailijan Mahoko Yoshimoton (jap. 吉本 真秀子, Yoshimoto Mahoko) taiteilijanimi. Syntynyt 24. heinäkuuta 1964 (ikä 57).
ellauri183.html on line 598: Fartleyn mukaan Vatikaanin toinen kokous myöhemmin poisti Pyhän Ympärileikkauksen päivän latinalaisesta kirkkokalenterista, vaikka itäkatoliset ja Perinteiset roomalaiskatoliset juhlia edelleen Herramme ympärileikkauksen juhla 1. tammikuuta. Todellisuudessa 25. heinäkuuta 1960 annetulla asetuksella Vatikaanin II kokous alkoi yli kaksi vuotta ennen 11. lokakuuta 1962, jolloin Paavi Johannes XXIII sääti laajamittaisen tarkistuxen kohteena Rooman yleinen kalenteri, joka sisälsi 1. tammikuuta pidetyn juhlan nimen muuttamisen "Herran ympärileikkaus ja Oktaavin Syntymä" lisäten näin syntymäpäivän oktaaville, ilman että evankeliumin lukema Jeesuksen lapsen ympärileikkauksesta muuttui.
ellauri185.html on line 38: Horatio Alger, Jr. (13. tammikuuta 1832 – 18. heinäkuuta 1899) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän nousi lukuisilla romaaneillaan laajaan maineeseen jo elinaikanaan.
ellauri188.html on line 386: Palattuaan Yhdysvaltoihin Melville teki jälleen tilapäisiä töitä. Hän päätyi jälleen merille, kun hän lähti 22-vuotiaana valaanpyyntialus Acushnetin mukana Tyynellemerelle 3. tammikuuta 1841. Melville jätti 9. heinäkuuta 1842 yhdessä Richard Tobias Greenen kanssa aluksen Nuku Hivalla Marquesassaarilla ja karkasi saaren sisäosiin. Paikalliset naapuriheimoja kohtaan aggressiiviset ja jopa kannibalismia harjoittaneet taipiit nappasivat Melvillen ja Greenen. Tärkein lähde Melvillen Nuku Hivan -ajasta on hänen seikkailullinen matkakirjansa Taipii – kappale polynesialaisten elämää, jonka perusteella hän oli saarella sekä vankina että vieraana. Melville asui taipiiden luona neljä viikkoa ja listautui sen jälkeen australiaiselle valaanpyyntialukselle Lucy-Ann. Hän kieltäytyi aluksella työnteosta, ja hänet vangittiin Tahitilla. Sieltä hän pääsi Havaijille, missä hänestä tuli Yhdysvaltain laivaston USS United Statesin matruusi. Elokuussa 1843 alkanut kotimatka Havaijilta päättyi Bostoniin 14 kuukautta myöhemmin.
ellauri192.html on line 732: Frontman Siarhei Mikhalok announced mid-March 2014 that the group would cease to exist the next 1 September. The groups farewell concert was given in the Valeriy Lobanovskyi Dynamo Stadium in Kyiv, Ukraine on 26 August. Mayor of Kyiv Vitali Klitschko was present at this concert. Vitali Volodymyrovytš Klytško (ukr. Віталій Володимирович Кличко, s. 19. heinäkuuta 1971) on Kiovan pormestari ja ukrainalainen poliitikko sekä entinen raskaansarjan nyrkkeilijä ja potkunyrkkeilijä. Klytško on voittanut maailmanmestaruuden kummassakin lajissaan. Hän työskenteli Ukrainan armeijan lähitaistelukouluttajana ennen kuin aloitti ammattilaisuransa vuonna 1997. Klytško on myös opiskellut Kiovan yliopistossa liikunta- ja terveystieteitä sekä väitellyt tohtoriksi. Klytško on 203 cm pitkä ja painaa noin 115 kg. Mixei näitä kärhämiä ratkaista kazintaisteluna? Klytsko "pistäisi" pienikokoisen Putinin halki poikki ja pinoon toinen käsi selän takana, nyt kun sen housuistakin puuttuu musta vyö. Vaikka Lukashenka olis auttamassa. Sale ja Macron menis samantien ihan suupalana.
ellauri198.html on line 256: Delmore Schwartz (8. joulukuuta 1913 New York, New York, Yhdysvallat – 11. heinäkuuta 1966 New York, Yhdysvallat) oli amerikkalainen runoilija ja novellisti. Hänen tunnetuin teoksensa on In Dreams Begin Responsibilities -kokoelman niminovelli. Se on myös ainoa suomeksi käännetty Schwartzin teos. Vaikka Schwartzia usein pidetään turhana elämäkerturina, merkitsevämpiä hänen tuotannossaan ovat teemat identiteetin rakentumisesta, maahanmuuttajien tuntemuksista uudessa kulttuurissa, epäonnistumisen pelosta ja amerikkalaisesta ”menestymisen pakosta”. Muzehän on epäamerikkalaista, missä Toivo hei? Minne jäi The Dream?
ellauri206.html on line 468: Miki Liukkonen (s. 8. heinäkuuta 1989 Oulu) on suomalainen kirjailija, runoilija ja muusikko. Kirjoittamisen lisäksi Liukkonen on soittanut kitaraa vaihtoehtorock-yhtyeessä The Scenes.
ellauri210.html on line 211: Raymond Roussel (20. tammikuuta 1877 Pariisi – 14. heinäkuuta 1933 Palermo Italia) oli ranskalainen kirjailija. Eipä siitä sen enempää. Ai mitä? No joo:
ellauri210.html on line 1238: George Bernard Shaw (26. heinäkuuta 1856 Dublin, Irlanti – 2. marraskuuta 1950 Hertfordshire, Englanti) oli irlantilaissyntyinen, brittiläinen näytelmäkirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1925. Hänen tunnetuin näytelmänsä on Pygmalion (1912), jonka pohjalta on tehty elokuva Pygmalion (1938) ja yhdysvaltalainen musikaali My Fair Lady. Shaw sai Pygmalionin elokuvakäsikirjoituksesta parhaan sovitetun käsikirjoituksen Oscar-palkinnon, ja hän on ensimmäinen henkilö, joka on palkittu sekä kirjallisuuden Nobelilla että Oscarilla.
ellauri211.html on line 167: Nagasakin yllä 9. elokuuta 1945 räjäytetty pommi (Fat Man) oli täysin toisenlainen, sillä siinä käytettiin fissioituvana aineena plutoniumia. Tämäntyyppinen pommi oli jo kerran räjäytetty 16. heinäkuuta Trinity-kokeessa New Mexicossa. Pommi painoi 4 545 kiloa, ja se pudotettiin Bockscar-nimisestä B-29-koneesta, jota ohjasi majuri Charles Sweeney. Pommin teho oli noin 20 kilotonnia ja räjähdyskorkeus sama 550 metriä. Pommi räjähti kello 11.02 (JST). Nagasakin mäkisen maaston ansiosta tuhovaikutus jäi valitettavasti jonkin verran Hiroshimaa pienemmäksi, mutta pommi tappoi noin 73 900 ihmistä. Pommituksissa käytettiin juuri B-29 Superfortress -pommikoneita, koska ainoastaan ne kykenivät lentämään Mariaaneilta Japaniin ja takaisin. Pudotuskorkeus oli aiempaa alempi (jopa noin 0,5 kilometriä), sillä se oli 8 800 metriä.
ellauri216.html on line 416: Feodorovskaya Jumalanäidin ikoni - mikä auttaa muokkasi viimeksi: 8. heinäkuuta 2017, tekijä Belsebub korjaan Bogolub.
ellauri216.html on line 1138: 10. heinäkuuta 2009 patriarkka Kirill ja Karjalan tasavallan päämies Sergei Katanandov avasivat patriarkka Aleksius II:n mukaan nimetyn museon Pyhän Vladimirin Sketen temppelikompleksin kellariin; avajaiset ajoitettiin Valaaman luostarielämän elpymisen 20-vuotisjuhlaan.
ellauri222.html on line 53: Horatio Alger, Jr. (13. tammikuuta 1832 – 18. heinäkuuta 1899) oli yhdysvaltalainen kirjailija. Hän nousi lukuisilla romaaneillaan laajaan maineeseen jo elinaikanaan.
ellauri238.html on line 190: Rauno oli kyllä paha haxahdus. Rauno Setälä (20. heinäkuuta 1939 Loimaa – 25. maaliskuuta 1975 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja kulttuurivaikuttaja. Hän oli SKDL:n kulttuurisihteeri vuosina 1964–1971 ja Hämeen Yhteistyö -lehden päätoimittaja 1971–1974. Setälä oli naimisissa Tuula-Liina Puupan kanssa 1963–1965. Raunon toisesta vaimosta ja lapsista ei ole mainintaa, ne olivat kai tavixia. Siinä Rauski oli oikeassa kyllä että laajinkin porvarillinen demokratia on muodollista ja näennäistä ja suurpääoma on aina viime kädessä valmis turvautumaan väkivaltaan, jos se kokee taloudellisen valtansa riittävästi uhatuksi. Niinkuin Mia Berner joka tarttui Penan kanssa kättä pidempään (alla).
ellauri238.html on line 544: Pekka Antti Aunus Kejonen (18. heinäkuuta 1941 Kuopio – 10. syyskuuta 2020 Vilppula) oli suomalainen runoilija, kirjailija ja jazz-muusikko. Häntä pidetään suomalaisen beat-kirjallisuuden isänä. Kejosen taiteilijanura alkoi Kuopiossa 1960-luvulla, millä vuosikymmenellä hän saavutti myös suurimman suosionsa. Hän kertoi lopettaneensa esikoisteoksensa Jamien (1963) ilmestyttyä jatsimuusikon hommat ja keskittyneensä kirjoittamiseen. Kejonen joi hampaansa ja nilkutti kepin varassa. Silti hakkasi Penan elinvuosissa toinen käsi selän takana.
ellauri242.html on line 203: Laajamittaisen pintaannousun aikana osaston komentaja eversti Yagunov kuoli yhteenotossa yöllä 8.– 9 . heinäkuuta.
ellauri242.html on line 204: Tiedustelutiedot, jotka lähetettiin 47. Neuvostoliiton armeijan päämajaan 10., 20., 23. ja 29. heinäkuuta, havaitsivat voimakkaan automaatti- ja konekivääritulen yöllä, ja 20. heinäkuuta natsien tykistö avasi tulen kylään aseilla noin kello 5.00. Tunnussana oli Mithridates-vuori, joka partiolaisten mukaan voisi viitata Aji-Mushkain ja sitä ympäröivien alueiden miehittämiseen maanalaisten termiittien toimesta.
ellauri243.html on line 575: Elä vapaana tai kuole: Kuolema ei ole pahin paha. Elä ilmatteexi tai kuole kovaa, kuten Renny Harlin leffoissa. Lause hyväksyttiin paahtoleivästä, jonka kirjoitti kenraali John Stark, New Hampshiren kuuluisin Yhdysvaltain vapaussodan sotilas, 31. heinäkuuta 1809. Huono terveys pakotti Starkin kieltäytymään kutsusta Benningtonin taistelun vuosipäiväkokoukseen. Sen sijaan hän lähetti paahtixen kirjeitse.
ellauri246.html on line 631: Joten Brodski oli Wienissä, Lontoossa. Yhdysvalloissa hän saapui 9. heinäkuuta 1972. Hänen amerikkalaisen elämän alusta lähtien kysyttiin lisääntynyttä vauhtia. Jo 21. heinäkuuta hän lensi Western Massachusettsille amerikkalaiselle kääntäjälle George Clainille työskentelemään hänen kanssaan kirjan suosikki runojen yläpuolella. Sanomalehtien ja erityisesti televisio, joka voitti maan Venäjän runoilija-maanpaossa, lukemattomat kutsut lensi Brodskyn. Klein sanoo, että kesästä 1972 keväällä 1973 hän suoritti Brodskin kanssa kääntäjänä yliopistoissa ja korkeakouluissa noin kolmekymmentä kertaa.
ellauri247.html on line 55: Tauno Valto Köriläs (vuoteen 1906 Carlsberg) (20. lokakuuta 1900 Piippola – 10. heinäkuuta 1980 Helsinki) oli suomalainen kirjailija. Hänen vaarillaan oli talo, mutta siitä ei sen enempää.
ellauri254.html on line 47: Konstantin Aleksandrovitš Fedin (ven. Константин Александрович Федин, 24. helmikuuta 1892 Saratov – 15. heinäkuuta 1977 Moskova) oli venäläinen neuvostokirjailija ja yhteiskuntavaikuttaja.
ellauri254.html on line 410: Hugo von Hofmannsthal (1. helmikuuta 1874 Wien, Itävalta – 15. heinäkuuta 1929 Wien) oli itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja esseisti, joka tunnetaan erityisesti lukuisten Richard Straussin oopperoiden libretistinä. Nuorena von Hofmannsthal kuului Nuorwieniläiset-nimiseen avantgarde-kirjailijoiden ryhmään. Hofmannsthal syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen pankkiiriperheeseen. Ylioppilaaksi tultuaan hän opiskeli yliopistossa ensin jonkin aikaa lakitiedettä mutta vaihtoi oppiaineen sitten romaaniseen filologiaan, josta hän väitteli tohtoriksi 1899. Hofmannsthal solmi avioliiton 1901, ja perheeseen syntyi kolme lasta. Vanhin pojista teki itsemurhan 14. heinäkuuta 1929 ja von Hofmannsthal kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen hautajaisia valmistellessaan. Hänet haudattiin samaan laatikkoon poikansa kanssa. Säästyi siinäkin Kroisoxelta muutama pennonen.
ellauri254.html on line 667: Ranskan hallitus epäsi Trotskilta maahantulon 21. helmikuuta, ja 11. huhtikuuta 1929 Saksakin hylkäsi Trotskin turvapaikka-anomuksen. Vasta 25. heinäkuuta 1933 Ranskan pääministeri Édouard Daladier myönsi hänelle turvapaikan, ja Trotski saapui Marseilleen. Hän asui aluksi Royanissa ja Barbizonissa, eikä hänellä ollut lupaa matkustaa Pariisiin.
ellauri254.html on line 677: Lev Borisovitš Kamenev (ven. Лев Борисович Каменев, oik. Rosenfeld (ven. Розенфельд, Rozenfeld); 18. heinäkuuta (J: 6 heinäkuuta) 1883 Moskova, Venäjän keisarikunta – 25. elokuuta 1936 Moskova, Neuvostoliitto) oli bolševikkeja edustanut vallankumouksellinen ja neuvostoliittolainen poliitikko. Yhdessä Grigori Zinovjevin ja Josif Stalinin kanssa hän muodosti niin sanotun troikan, joka johti Neuvostoliiton kommunistista puoluetta Vladimir Leninin sairastumisen ja kuoleman jälkeen vuosina 1922–1925. Stalin syrjäytti vuosina 1926–1927 Kamenevin ja Zinovjevin puoluejohdosta. Stalinin vainojen käynnistyttyä heidät tuomittiin vuonna 1936 näytösoikeudenkäynnissä kuolemaan ja teloitettiin. Kamenev oli etniseltä taustaltaan venäjänjuutalainen.
ellauri254.html on line 838: Mihail Mihailovitš Zoštšenko (ven. Михаил Михайлович Зощенко, 10. elokuuta 1895 Pultava – 22. heinäkuuta 1958 Leningrad) oli venäläinen neuvostokirjailija.
ellauri254.html on line 900: Nikolai Nikolajevitš Nikitin (ven. Никола́й Никола́евич Ники́тин; 8. elokuuta (J: 27. heinäkuuta) 1895 Pietari – 26. maaliskuuta 1963 Leningrad) oli venäläinen neuvostokirjailija, suht mitätön.
ellauri256.html on line 334: Vladimir Vladimirovitš Majakovski (ven. Влади́мир Влади́мирович Маяко́вский; 19. heinäkuuta (J: 7. heinäkuuta) 1893 Baghdati – 14. huhtikuuta 1930 Moskova) oli venäläinen ja neuvostoliittolainen runoilija sekä futurismin runouden merkkihenkilö. Majakovski oli tulisieluinen vallankumousrunoilija, taidemaalari, graafikko ja kuvittaja, joka nousi bolševikkien valtaannousun symboliksi. Myös maailmanlyriikassa hän on huomattava nimi poliittisen ja kantaa ottavan runouden saralla. Majakovskin tunnetuimpia teoksia on runoelma Pilvi housuissa. Hänen teoksiaan on suomentanut sössöttävä Arvo Turtiainen Kuopiosta, josta Hansan porukoiden kronikoissa oli paljon vittuiluja eri salanimillä.
ellauri257.html on line 339: Witold Marian Gombrowicz (4. elokuuta 1904 Małoszyce, Świętokrzyskin voivodikunta, Puola – 24. heinäkuuta 1969 Vence, Ranska) oli puolalainen kirjailija. Hän saavutti mainetta vasta uransa viimeisinä vuosina, mutta nykyisin häntä pidetään yhtenä merkittävimmistä puolalaisista toisen maailmansodan jälkeisen ajan kirjailijoista. Pääteokset Ferdydurke, Pornografia.
ellauri257.html on line 491: Isaac Bashevis Singer, salanimi Varshofsky (jidd. יצחק באַשעװיס זינגער, alun perin Icek-Hersz Zynger; 21. marraskuuta 1902 Leoncin, Varsova, Kongressi-Puola, silloista Venäjää – 24. heinäkuuta 1991 Miami, Florida) oli puolanjuutalainen kirjailija. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1978. Singer tunnetaan ennen kaikkea novelleistaan (joita en ole lukenut, vaan sen romskuja).
ellauri258.html on line 299: Giovannino (Giovanni) Oliviero Giuseppe Guareschi (1. toukokuuta 1908 Fontanelle di Roccabianca, Italia – 22. heinäkuuta 1968 Cervia, Italia) syntyi keskiluokkaiseen perheeseen Fontanelle di Roccabiancassa lähellä Parmaa. Hänen isänsä Primo Augusto Guareschi myi polkupyöriä ja maatalouskoneita, äiti Lina Maghenzani oli kansakoulun opettaja. Perheen muutettua Parmaan 1914 perheen isä yritti huonolla menestyksellä uutta alaa kiinteistönvälittäjänä ja teki lopulta 1925 konkurssin, mitä seurasi vuosikymmenen kestänyt oikeusprosessi. Perheen jouduttua talousahdinkoon Giovanninolla oli vaikeuksia viedä lukion käyntiä päätökseen. Koulun jälkeen Guareschi oikoluki ja toimitti fasistilehtiä. Hänen mukanaan muutti Milanoon kenkäkaupan myyjä Ennia Pallini, jonka kanssa hän avioitui 1940. Ehti viettää eri syistä useita vuosia vankilassa Saxassa ja saapasmaassa ennenkuin kuoli sydäriin täytettyään 60.
ellauri262.html on line 235: Kenneth Grahame (8. maaliskuuta 1859 Edinburgh, Skotlanti – 6. heinäkuuta 1932 Pangbourne, Berkshire, Englanti) oli brittiläinen satukirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa on vuonna 1908 julkaistu lastenkirjaklassikko Suislikossa kahisee (engl. The Wind in the Willows).
ellauri263.html on line 503: Jelena Petrovna Blavatskaja (Gan)), Еле́на Петро́вна Блава́тская (Ган), tunnetaan myös nimillä Madame Blavatsky ja H. P. B. (12. elokuuta (J: 31. heinäkuuta) 1831 Jekaterinoslav, Venäjän keisarikunta (nykyisin Dnipro, Ukraina) - 8. toukokuuta 1891 Lontoo, Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta), oli naisseikkailija, spiritualisti, okkulttinen kirjailija ja Teosofisen seuran perustajajäsen. Jelena oli itätyttö nykyisestä Ukraiinasta.
ellauri263.html on line 513: Helenan ja Nikiforin häitä vietettiin 7. heinäkuuta 1849 (joidenkin tietojen mukaan jo 1848). Ei tiedetä varmasti, mikä sai vasta 17-vuotiaan Helenan avioitumaan itseään huomattavasti vanhemman 39v Nikifor Blavatskin kanssa. Syynä ei ollut ainakaan halu panohommiin, sillä tuore rouva Blavatsky ilmeisesti kieltäytyi täyttämästä aviollisia velvollisuuksiaan kuin Sirkka Pylkkänen ja karkasi muutaman kuukauden päästä ratsastaen takaisin Tbilisiin. Isovanhemmat ottivat yhteyttä Helenan isään, joka lupasi tulla Odessaan keskustelemaan tilanteesta. Helena suostui tähän mutta livahti matkalla kahdelta saattajaltaan ja päätyi lopulta Konstantinopoliin.
ellauri264.html on line 611: Sir Richard Charles Nicholas Branson (s. 18. heinäkuuta 1950 Surrey, Englanti) on brittiläinen liikemies, miljardööri ja seikkailija, joka tunnetaan Virgin-brändistään. Branson ilmoitti maaliskuussa 2006 ostaneensa saaren Dubaissa sijaitsevasta keinotekoisesta The World -saaristosta. Vuonna 2007 hän osti Moskito-saaren Brittiläisiltä Neitsytsaarilta. Sir Richard ei siellä kauan viihtynyt kun siellä on niin perkeleesti hyttysiä. Siitä tulee lepolasse varakkaille turisteille pohjois-Ruåzista. The island is currently home to a population of ring-tailed lemurs that Branson imported from Sweden.
ellauri276.html on line 345: Joseph Campbell (15. heinäkuuta 1879 – 6. kesäkuuta 1944) oli irlantilainen runoilija ja sanoittaja. Hän kirjoitti gaelinkielisellä muodolla nimestään Seosamh Mac Cathmhaoil (myös Seosamh MacCathmhaoil) Campbell, joka on yleinen anglikaatio vanhasta irlantilaisesta nimestä MacCathmhaoil. Hänet muistetaan nyt parhaiten sanoista, jotka hän toimitti perinteisiin ilmauksiin, kuten My Lagan Love ja Gartan Mother´s Lullaby; hänen säkeensä oli myös asetettu Arnold Baxin ja Ivor Gurneyn musiikkiin.
ellauri276.html on line 486: Vuonna 1952 Kavanagh julkaisi oman aikakauslehtensä, Kavanagh´s Weekly: A Journal of Literature and Politics, yhdessä veljensä Peterin kanssa ja hänen rahoittamana. Se ilmestyi noin 13 numeroa 12. huhtikuuta 5. heinäkuuta 1952. Vuonna 1954 kaksi suurta tapahtumaa muutti Kavanaghin elämän. Ensin hän aloitti kunnianloukkausoikeudenkäynnin The Leader -nimistä lehteä vastaan, koska se julkaisi nimettömästi kirjoitetun profiilin hänestä alkoholisienenä. Kavanagh oli tehnyt lukuisia vihollisia elokuva- ja kirjallisuuskritiikissaan ja kirjoittanut puheita virkamieskuntaa, taideneuvostoa ja irlantilaista kielen liikettä vastaan, joten teoksen mahdollisia tekijöitä oli monia. Aiemman kunnianloukkauskokemuksensa perusteella hän uskoi saavansa tuomioistuimen ulkopuolisen sovinnon. Lehti palkkasi kuitenkin entisen (ja tulevan) taoiseachin ja oikeusministerin (1926–1932)John A. Costello heidän asianajajakseen, joka voitti tapauksen, kun se tuli oikeudenkäyntiin.
ellauri276.html on line 778: Tämän uuden työn edellyttämä kova työ yhdistettynä hänen aikaisemman elämänsä uurastamiseen ja irstaaseen elämäntapaan alkoivat vaikuttaa Burnsin terveyteen. Hän kuoli 21. heinäkuuta 1796 vain 37-vuotiaana, ja hänet haudattiin täydessä siviili- ja sotilaskunnossa samana päivänä, kun hänen poikansa Maxwell syntyi. Hänen runoistaan julkaistiin muistopainos, jolla kerättiin rahaa vaimolleen ja lapsilleen.
ellauri276.html on line 958: Bob Hart lauloi kappaleen Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa kotona Snapessa, Suffolkissa, 8. heinäkuuta 1969 Rod ja Danny Stradlingille. Tämä tallenne sisältyi vuonna 1998 hänen Musical Traditions -antologiaan A Broadside. Hän lauloi sen myös kotonaan heinäkuussa 1982 Tony Englelle. Tämä tallenne julkaistiin vuotta myöhemmin hänen Topic -albumillaan Songs from Suffolk. AL Lloyd huomautti:
ellauri277.html on line 425: Sekä Yhdysvalloissa että Iso-Britanniassa tuotettu Yön ritari sai ensi-iltansa 18. heinäkuuta 2008 Yhdysvalloissa, ja 25. heinäkuuta 2008 Suomessa. Elokuva sai erittäin myönteisiä arvosteluja ja se rikkoi useita tuottoennätyksiä koko teatteriesityksensä ajan. Yön ritari esiintyi kriitikoiden vuoden 2008 kymmenen parhaan elokuvan listoilla enemmän kuin mikään muu elokuva (287), paitsi WALL-E, ja se oli listojen ensimmäisellä sijalla enemmän kuin mikään muu elokuva (77) sinä vuonna. Se tuotti yli miljardi dollaria lipputuloja, ja on eniten tuottaneiden elokuvien listan sijalla 28. Elokuva sai kahdeksan Oscar-ehdokkuutta; se voitti parhaista äänitehosteista, ja Ledger palkittiin postuumisti parhaan miessivuosan palkinnolla. Vuonna 2016 Yön ritari äänestettiin BBC:n kyselyssä alkaneen vuosisadan 40 parhaan elokuvan joukkoon. Vastaajina oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.
ellauri278.html on line 433: Niin kutsutun Pätsin perustuslain tultua voimaan Konstantin Pätsistä tuli Viron presidentti 24. huhtikuuta 1938. Muut puolueet eivät saaneet osallistua vaaleihin. Päts oli virassa 23. heinäkuuta 1940 saakka, jolloin tehtävä jäi pääministeri Jussi Vareksen hoidettavaksi. Vares oli kotoisin Merikarvialta ja kasvanut maatilalla. Koulutukseltaan hän oli oikeustieteen ylioppilas. Viiden opiskeluvuotensa aikana Vares suoritti viisi tenttiä. Asevelvollisuutensa Vares on suorittanut Säkylän Huovinrinteellä. Sotilasarvoltaan hän on vänrikki. Vares toimi yksityisetsivänä Turussa. Vareksella oli ystäviä lain molemmilta puolilta (Esim. hra Päz) ja hän toimii usein molempien puolien edustajien palveluksessa, turhia kyselemättä, kunhan palkka on hyvä. Jussi Vareksen heikkouksiin kuuluvat kylmä olut ja kauniit naiset, joista hänellä ei ole yleensä tapana kieltäytyä.
ellauri278.html on line 435: Ždanov määräsi 16. heinäkuuta pääministeri Vareksen yllätykseksi Viron liitettäväksi nopeasti Neuvostoliittoon. Viron parlamentin vasta valittu alahuone, riigivolikogu, kokoontui ensimmäistä kertaa 21. heinäkuuta ja julisti Viron neuvostotasavallaksi, mistä ei ollut vaaliohjelmassa mainintaa. Toisena kokouspäivänä riigivolikogu anoi Viron edellisenä päivänä julistetulle neuvostotasavallalle jäsenyyttä Neuvostoliiton korkeimmalta neuvostolta. Samalla Vareksen hallitus kehotti Konstantin Pätsiä eroamaan presidentin virasta. Pääministeri Vares otti tämän jälkeen hoitaakseen presidentin tehtävät pääministerin tehtäviensä lisäksi. Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron anoman neuvostotasavallan jäsenyyden Neuvostoliitossa Liettuan ja Latvian jälkeen 6. elokuuta 1940.
ellauri279.html on line 275: Heinä-elokuussa 1937 hän työskenteli jälleen Sverdlovskin alueen viestintäosaston pääkirjanpitäjänä. Ryuminia syytettiin varojen väärinkäytöstä ja siitä, että hän nautti alueellisen viestintäosaston johtajan holhouksesta, joka oli tuolloin pidätetty "kansan vihollisena". Tämän kuultuaan Ryumin lähti Moskovaan. Sodan aikana hän opiskeli Neuvostoliiton NKVD:n korkeakoulussa (22. heinäkuuta - syyskuuta 1941 ), minkä jälkeen hän oli tutkintatyössä Arkangelin sotilaspiirin kansalaisjärjestössä NKVD - ROC "Smersh". Hän oli Suomen Akatemian erityisen tärkeiden tapausten tutkintayksikön vanhempi tutkija ( 21. syyskuuta 1949 - 10. heinäkuuta 1951 ).
ellauri279.html on line 283: Ryumin pakotti neuvostolain kiellettyjä tutkintamenetelmiä käyttäen pidätetyt panettelemaan itseään ja muita henkilöitä tehtyään vakavampia rikoksia - maanpetos, sabotaasi, vakoilu jne. Myöhempi tutkinta totesi, että näillä syytöksillä ei ollut perusteita, näihin rikoxiin syyllistyneet ovat täysin kuntoutuneet ("Pravda", 8. heinäkuuta 1954). Neuvostoliiton korkeimman oikeuden sotilaskollegio tuomitsi hänet 7. heinäkuuta 1954 kuolemantuomioon ja omaisuuden takavarikointiin.
ellauri279.html on line 285: 19. heinäkuuta 1954 Neuvostoliiton PVS vetosi Ryuminiin. M.D. kielsi antamasta anteeksi. Ammuttu 22. heinäkuuta 1954 klo 21.05. Hänen ruumiinsa tuhkattiin samana päivänä kello 10 illalla. Tuhkat haudattiin yhteiseen hautaan "luottamattomille tuhkille" Moskovan uudelle Donskoyn hautausmaalle. Ei talvikunnostettu.
ellauri279.html on line 289: Isänmaallisen sodan II asteen ritarikunta, 31. heinäkuuta 1944, Puna-armeijan ylimmän johdon erityistehtävien esimerkillisestä suorittamisesta
ellauri279.html on line 396: 12. heinäkuuta 1944 - Punaisen tähden ritarikunta
ellauri281.html on line 432: Niin kutsutun Pätsin perustuslain tultua voimaan Konstantin Pätsistä tuli Viron presidentti 24. huhtikuuta 1938. Muut puolueet eivät saaneet osallistua vaaleihin. Päts oli virassa 23. heinäkuuta 1940 saakka, jolloin tehtävä jäi pääministeri Jussi Vareksen hoidettavaksi. Vares oli kotoisin Merikarvialta ja kasvanut maatilalla. Koulutukseltaan hän oli oikeustieteen ylioppilas. Viiden opiskeluvuotensa aikana Vares suoritti viisi tenttiä. Asevelvollisuutensa Vares on suorittanut Säkylän Huovinrinteellä. Sotilasarvoltaan hän on vänrikki. Vares toimi yksityisetsivänä Turussa. Vareksella oli ystäviä lain molemmilta puolilta (Esim. hra Päz) ja hän toimii usein molempien puolien edustajien palveluksessa, turhia kyselemättä, kunhan palkka on hyvä. Jussi Vareksen heikkouksiin kuuluvat kylmä olut ja kauniit naiset, joista hänellä ei ole yleensä tapana kieltäytyä.
ellauri281.html on line 434: Ždanov määräsi 16. heinäkuuta pääministeri Vareksen yllätykseksi Viron liitettäväksi nopeasti Neuvostoliittoon. Viron parlamentin vasta valittu alahuone, riigivolikogu, kokoontui ensimmäistä kertaa 21. heinäkuuta ja julisti Viron neuvostotasavallaksi, mistä ei ollut vaaliohjelmassa mainintaa. Toisena kokouspäivänä riigivolikogu anoi Viron edellisenä päivänä julistetulle neuvostotasavallalle jäsenyyttä Neuvostoliiton korkeimmalta neuvostolta. Samalla Vareksen hallitus kehotti Konstantin Pätsiä eroamaan presidentin virasta. Pääministeri Vares otti tämän jälkeen hoitaakseen presidentin tehtävät pääministerin tehtäviensä lisäksi. Neuvostoliiton korkein neuvosto hyväksyi Viron anoman neuvostotasavallan jäsenyyden Neuvostoliitossa Liettuan ja Latvian jälkeen 6. elokuuta 1940.
ellauri282.html on line 233: Kun "kansainvälinen tilanne muuttui" vuonna 1941 Barbarossa-operaatiossa eli Saksan hyökätessä Neuvostoliittoon vuonna 1941, Neuvostoliiton johtaja Josif Stalin alkoi hakea apua muilta Saksan vihollisilta. Britannian ulkoministerin Anthony Edenin vahvasti rohkaisemana Sikorski aloitti 5. heinäkuuta 1941 neuvottelut Neuvostoliiton Lontoon-suurlähettilään Ivan Mayskin kanssa diplomaattisten suhteiden palauttamiseksi Puolan ja Neuvostoliiton välille. Sikorski oli molempien hallitusten saavuttaman sopimuksen arkkitehti, joka allekirjoitettiin 30. heinäkuuta 1941. Uusi sotilasliitto allekirjoitettiin Moskovassa 14. elokuuta 1941. Myöhemmin samana vuonna Sikorski meni Moskovaan diplomaattisen edustuston kanssa (mukaan lukien tuleva Puolan Moskovan-suurlähettiläs Stanisław Kot ja Puolan sotilasoperaation päällikkö Neuvostoliitossa kenraali Zygmunt Szyszko-Bohusz). Sikorski –Mayski-sopimus oli Neuvostoliiton ja Puolan välinen sopimus, joka allekirjoitettiin Lontoossa 30. heinäkuuta 1941. Sen nimi on otettu sen kahdelta merkittävimmältä allekirjoittajalta: Puolan pääministeriltä, Władysław Sikorski ja Neuvostoliiton Yhdistyneen kuningaskunnan suurlähettiläs Ivan Mayski.
ellauri282.html on line 372: Loyola kuoli Roomassa riehuneeseen rajuun hyppykuppaepidemiaan eli roomalaiskuumeeseen vuonna 1556. Hänet julistettiin ilkimykseksi 1609 ja ionisoitiin 1622. Niin sanotut kivet pikkuveikan suonissa näyttävät olleen trombosoituneita peräpukamia. Mies on Alepan, Baskimaan, Bilbaon hiippakunnan, Bizkaian, Gipuzkoan, Guipuscoan, Vizcayan, jesuiittojen, retrettien ja palosotilaiden suojelusilkimys. Häntä kuvataan pankkikirjalla, masuasukkaalla ja tylsällä leukaristillä. Ilkimyksen juhlapäivää vietetään 31. heinäkuuta seuraavilla sanoilla:
ellauri282.html on line 438: Vuoteen 1947 mennessä Merton oli mukavampi roolissaan kirjailijana. Maaliskuun 19. päivänä hän antoi juhlallisen lupauksensa ja sitoutui elämään elämänsä luostarissa. Hän aloitti myös kirjeenvaihdon erään karthusialaisen kanssa St. Hugh's Charterhousessa Englannissa. Merton oli arvostanut kivempää karthusialaista ritarikuntaa Getsemaniin saapumisestaan vuonna 1941, ja hän harkitsi myöhemmin kystersiläisistä luopumista tuon ritarikunnan vuoksi. Siitä huolimatta Katolinen Commonweal- lehti julkaisi 4. heinäkuuta Mertonin esseen nimeltä Poetry and the Contemplative Life.
ellauri283.html on line 275: Sudanin itsenäistymisestä vuonna 1956 lähtien Sudanin historiaa ovat vaivanneet aivan käsittämättömät ihan vaan sisäiset konfliktit, kuten ensimmäinen Sudanin sisällissota (1955–1972), toinen Sudanin sisällissota (1983–2005), Darfurin sota (2003–2010), huipentui Etelä-Sudanin irtautumiseen 9. heinäkuuta 2011, minkä jälkeen siellä käytiin toinen sisällissota (2013-2020). Kolmas on jo hyvällä alulla (2023).
ellauri283.html on line 419: 6. kesäkuuta 2011 puhkesi aseellinen konflikti Etelä-Kordofanissa Pohjois- ja Etelä-Sudanin joukkojen välillä , ennen etelän suunniteltua itsenäistymistä 9. heinäkuuta. Tätä seurasi sopimus, jonka mukaan molemmat osapuolet vetäytyivät Abyeista . Osapuolet sopivat 20. kesäkuuta kiistanalaisen Abyein alueen demilitarisoimisesta, jonne lähetettäisiin etiopialaisia rauhanturvaajia. 9. heinäkuuta 2011 Etelä-Sudanista tuli itsenäinen maa. Huraa huraa!
ellauri284.html on line 736: Hänestä tuli Pyhän Johanneksen ritarikunnan armon ritari 11. maaliskuuta 1901 ja sitten tuon ritarikunnan ritari 3. heinäkuuta 1901. Hänelle myönnettiin myös Saksan Mustan Kotkan ritarikunta keisarin vierailuaikana Yhdistyneissä kansakunnissa helmikuussa 1901. Hän oli 26. kesäkuuta 1902 julkaistussa vuoden 1902 kruunajaisten kunniamerkkiluettelossa ja sai kunniamerkin kuningas Edward VII :lta noin klo puoli Buckinghamin palatsi 8. elokuuta 1902. Täti antoi hänelle vielä tuokkosellisen mansikoita ja setä viiden pennyn rahan.
ellauri284.html on line 741: Pilgrims Society, jonka Sir Harry Brittain KBE CMG perusti 16. heinäkuuta 1902, on brittiläis-amerikkalainen yhdistys, joka perustettiin amerikkalaisen diplomaatin Joseph Choaten sanoin "edistämään hyvää tahtoa, hyvää toveruutta ja ikuista rauhaa Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian välillä". Sitä ei pidä sekoittaa Massachusettsin Plymouthin Pilgrim Societyyn jonka tarkoitus oli päinvastainen.
ellauri290.html on line 317: Muistiossa YK:n Palestiinan erityiskomitealle 12. heinäkuuta 1947 asti annetuista todisteista Palestiinan hallitus sanoi: "Juutalaisten hallussa on yli 15 prosenttia Palestiinan viljelyalasta, enimmäkseen tasangoilla, missä on parasta maa ilman valheita."
ellauri290.html on line 818: Hannah Szenes (usein anglosaxittuna Hannah Senesh tai Chanah Senesh; heprea: חנה סנש; unkari: Szenes Anna; 17. heinäkuuta 1921 – 7. marraskuuta 1944) oli runoilija ja israelilainen terroristi, ts. Special Operations Executiven (SOE) jäsen. Hän oli yksi 37 juutalaisesta SOE:stä Mandaatti Palestiinasta, jotka britit hypähdyttivät laskuvarjolla Jugoslaviaan toisen maailmansodan aikana auttamaan natsien vastaisia joukkoja ja lopulta pelastamaan Unkarin juutalaisia, jotka oli karkotettavissa Saksan Auschwitzin kuolemanleirille. Unkarin santarmit pidättivät Szenesin Unkarin rajalla, koska hänellä oli taskussaan brittiläinen merkkilähetin. Hänet vangittiin ja kidutettiin, mutta hän kieltäytyi paljastamasta yksityiskohtia tehtävästään. Lopulta hänet tuomittiin ja teloitettiin ampumajoukolla. Häntä pidetään kansallisena sankarittarina Israelissa, mutta The Guardianin mukaan hänet on suurelta osin unohdettu syntymäpaikalleen Unkarissa. Israelissa hänen runoutensa tunnetaan laajalti, ja hänen mukaansa on nimetty Yad Hana -kibbutz sekä useat kadut.
ellauri290.html on line 820: Szenes syntyi Budapestissa 17. heinäkuuta 1921 assimiloituneeseen juutalaisperheeseen Unkarissa. Hänen isänsä Béla, tunnettu toimittaja ja näytelmäkirjailija, kuoli hänen ollessaan lapsi. Hän asui edelleen äitinsä Catherinen ja veljensä Györgyin kanssa. Hän ilmoittautui protestanttiseen yksityiskouluun tytöille, joka hyväksyi myös katolisia ja juutalaisia oppilaita; Katolisen ja juutalaisen uskonnon edustajien oli kuitenkin maksettava kaksinkertainen ja kolme kertaa protestanttien maksama summa. Sen jälkeen kun hänen äitinsä piti sitä liian kalliina, Szenes julistettiin "lahjakkaaksi opiskelijaksi" ja hänen annettiin maksaa vain kaksinkertainen tavanomaiseen verrattuna.
ellauri294.html on line 523: Buena Vista Distribution julkaisi elokuvan teattereihin 10. heinäkuuta 1981. Se oli taloudellinen menestys, sillä siitä tuli vuoden 14. tuottoisin elokuva ja se ansaitsi 39,9 miljoonaa dollaria Yhdysvalloissa. Se sai kuitenkin ristiriitaisia arvioita kriitikoilta, jotka ylistivät sen animaatiota ja ääninäyttelijää, mutta uskoivat, että se ei ollut tarpeeksi uraauurtava. Se oli ehdolla kolmelle palkinnolle, joista se voitti yhden. Julkaisuhetkellä se oli kallein tähän mennessä tuotettu animaatioelokuva, joka maksoi 12 miljoonaa dollaria. Se julkaistiin uudelleen teattereihin 25. maaliskuuta 1988. Välivaiheen jatko-osa, The Fox and the Hound 2 , julkaistiin suoraan DVD: lle 12. joulukuuta 2006. Tarinaan liittyy Copperin houkutus liittyä laulavien kulkukoirien bändiin nimeltä "The Singin' Strays", mikä uhkaa hänen ystävyyttään Todin kanssa. Sitä laiteltiin kriittisesti, ja kriitikot kutsuivat sitä edeltäjänsä vaisuxi jäljitelmäksi.
ellauri294.html on line 615: Matkan varrella tarinaa muokattiin suuresti, jotta se sopisi paremmin perhe-elokuvaksi. Koirakoiran ja punaketun nalkkikohtauxet poistettiin. Valmistuessaan vuonna 1981 elokuva oli muuttunut kronikkaksi kahden koiraan epätodennäköisestä ystävyydestä, joiden pitäisi olla luonnollisia vihollisia ja jotka oppivat, että yhteiskunta yrittää toisinaan määrittää roolinsa paremmista syistä huolimatta. Alkuperäisessä käsikirjoituksessa Chiefin oli määrä kuolla samalla tavalla kuin romaanissa, mutta Stevens ei halunnut saada näytöllä olevaa kuolemaa ja muokkasi elokuvaa niin, että hän (koirakoira) selvisi katkenneella koivella. Elokuva sai ensi-iltansa teatterissa Yhdysvalloissa 10. heinäkuuta 1981. Se oli välitön menestys, sillä se tuotti 39 900 000 (no, 40 milj.) dollaria ja tuli vuoden 14. parhaaxi kassamagneetixi. Tuotto/kustannussuhde oli 3,33.
ellauri299.html on line 329: Jerry Clyde Rubin (14. heinäkuuta 1938 – 28. marraskuuta 1994) oli vihdoin joku kun se pääsi vankilaan. Amerikkalainen sosiaalinen aktivisti, sodanvastainen johtaja ja vastakulttuurin ikoni 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa. Huolimatta siitä, että hän oli poliittisena aktivistina tunnettu radikaaleista näkemyksistään, hän lopetti äärimmäisempien näkemystensä toitotuxen jossain vaiheessa 1970-luvulla ja valitsi sen sijaan menestyksekkään uran liikemiehenä. Tyypillinen lumppukauppias. 1980-luvulla hän liittyi Yuppie- liikkeeseen.
ellauri300.html on line 799: Salomon ben Isaac tai Shlomo Jitzhaki (hepr. שלמה יצחקי), tunnetaan paremmin nimelläpp Rashi (hepr. רש"י, lyhenne sanoista RAbbi SHlomo Itzhaki; s. 22. helmikuuta 1040 Troyes, k. 13. heinäkuuta 1105 Troyes), oli ranskalainen rabbi. Häntä pidetään Talmudin ja Tanakin merkittävimpänä kommentoijana, ja hänen vaikutuksensa on säilynyt Talmudin ja Tanakhin tulkinnassa kuten myös hepreankielisessä kirjallisuudessa nykyaikaan asti.
ellauri301.html on line 265: Nelson Rolihlahla Mandela ( 18. heinäkuuta 1918 Mvezo - 5. joulukuuta 2013 Johannesburg) oli xhosa -kansan thembu -heimoon kuuluva eteläafrikkalainen poliitikko, joka toimi myös zulujen asianajajana. Etelä-Afrikassa hänet tunnettiin usein xhosankielisellä klaaninimellä Madiba tai nimellä tata, joka tarkoittaa xhosaksi "isää".
ellauri308.html on line 283: Juhana (Jukka) Rahja (19. heinäkuuta 1887 Kronstadt – 31. elokuuta 1920 Pietari) oli pietarinsuomalainen seppä ja poliitikko. Jukka oli yksi kolmesta Rähjän bolševikkiveljeksestä. Muut veljekset olivat Eino ja Jaakko. Heistä varsinkin Jukka ja Eino vaikuttivat voimakkaasti Suomen kommunistisen puolueen (SKP) alkuaikojen linjauksiin. Jukka Rähjä kuului SKP:n johtajistoon puolueen perustamisesta (1918) kuolemaansa asti. Puolueoppositio murhasi Rähjän elokuussa 1920.
ellauri308.html on line 498: Staffan Hildebrand (alun perin Carl Thomas Staffan Hildebrand) (s. 14. heinäkuuta 1946 Tukholma, Ruotsi) on ruotsalainen elokuvaohjaaja. Hänen tunnetuimpia elokuviaan ovat G (myös nimellä G – som i gemenskap), Stockholmsnatt ja Ingen kan älska som vi.
ellauri308.html on line 571: Vladimir Alexandrovits Pozner Sr. oli ryssämamu jenkeissä.Toisen maailmansodan aikana hän vakoili Neuvostoliiton tiedustelupalveluja ollessaan Yhdysvaltain hallituksen palveluksessa. Pozner syntyi Pietarissa. Hänen perheensä pakeni Neuvosto-Venäjältä bolshevikkivallankumouksen jälkeen, ja Vladimir Poznerista tuli kommunistien kannattaja asuessaan Euroopassa. Vladimir Pozner perheineen muutti Itä-Berliiniin ja myöhemmin Moskovaan 1950 -luvun alussa. Siellä hän työskenteli vanhempana ääni-insinöörinä Neuvostoliiton elokuvateollisuudessa. Hän jäi eläkkeelle vuonna 1968 ja sai sydänkohtauksen vuonna 1969. Pozner kuoli 31. heinäkuuta 1975 lennon aikana Pariisista Moskovaan.
ellauri308.html on line 576: Vuodesta 2015 lähtien Larry on esiintynyt toistuvasti vieraana lauantaina Night Livessä , jossa hän esiintyy vuosina 2016 ja 2020 Yhdysvaltain presidenttiehdokas Bernie Sandersina , joka on myös hänen kuudes serkkunsa kerran erotettuna. Koomikkokollegat ja komedian sisäpiiriläiset äänestivät hänet kaikkien aikojen 23. suurimmaksi komediatähdeksi, LOL. Lawrence Gene David syntyi 2. heinäkuuta 1947 Sheepshead Bayn alueella Brooklynissa , New Yorkissa . Hänen vanhempansa ovat Rose (syntynyt Regina; os Brandes) ja Mortimer Julius "Morty" David, miesten vaatteiden valmistaja, ja hänellä on vanhempi veli nimeltä Ken. Davidin perhe on juutalainen. Hänen juutalais-amerikkalaisen isänsä perhe muutti Saksasta Yhdysvaltoihin 1800-luvun aikana, kun taas Davidin äiti syntyi puolalais-juutalaiseen perheeseen Ternopilissa, Ukrainassa. Yliopistossa hän huomasi voivansa saada ihmiset nauramaan yksinkertaisesti olemalla oma itsensä. Koska hänen tyttärensä olivat Hannah Montanan faneja, David vieraili tyttäriensä kanssa jaksossa "My Best Friend's Boyfriend". jossa he odottivat pöytää hienossa ravintolassa. Davidin ihmisarvo on jossain 400 ja puolen miljardin taalan välillä.
ellauri310.html on line 205: 2. heinäkuuta 1881 Charles J. Guiteau, pettynyt
ellauri310.html on line 301: ja Potomacin rautatieasemalla Washingtonissa 2. heinäkuuta 1881. Vaikka Guiteau
ellauri310.html on line 372: perjantai-iltana 1. heinäkuuta Lafayette Parkissa tuijottaen Valkoista taloa, kun
ellauri310.html on line 631: Ryōichi Sasakawa (笹川 良一, Sasakawa Ryōichi, 4. toukokuuta 1899 Mini City, Osaka – 18. heinäkuuta 1995 Tokio) oli japanilainen rikollinen ja epäilyttävä liikemies, äärioikeistolainen poliitikko ja hyväntekijä. Hän syntyi Minohissa Osakassa. 1930-luvulla ja toisen maailmansodan aikana hän oli aktiivinen sekä rahoituksen että politiikan parissa ja tuki aktiivisesti Japanin sotaponnisteluja, mukaan lukien omien puolisotilaallisten yksikköjensä kunnon nostaminen. Hänet valittiin Japanin parlamenttiin sodan aikana. Japanin tappion jälkeen hänet vangittiin joksikin aikaa, häntä syytettiin vetelästi sotarikoksista, ja sitten hän saavutti taloudellista menestystä erilaisissa yrityshankkeissa, mukaan lukien moottorivene-ajopelit (Kyōtei) ja laivanrakennus. Hän tuki antikommunistista toimintaa, mukaan lukien Maailman antikommunistinen liitto.
ellauri313.html on line 465: Herman Kahn (15. helmikuuta 1922 – 7. heinäkuuta 1983) oli yhdysvaltalainen läski koleerikko ja Hudson-instituutin perustaja, jota pidettiin yhtenä 1900-luvun loppupuolen merkittävimmistä kusipäistä. Hän nousi alun perin tunnetuksi sotilaallisena strategina ja järjestelmäteoreetikona työskennellessään RAND Corporationissa. [RAND ei tarkoita Ayn Randia, vaikka hyvin voisi vaan R&D. Paska jenkki talousliberaali ajatustankki sekin on, vaikka Aynista ja Hermannista takuulla aivan liikaa vasemmalla.] Hän analysoi ydinsodan todennäköisiä seurauksia ja suositteli tapoja parantaa selviytymiskykyä kylmän sodan aikana. Kahn esitti ajatuksen "voitettavasta" ydinpommien vaihdosta vuonna 1960 ilmestyneessä kirjassaan On Thermonuclear War, jossa hän oli yksi historiallisista inspiraation lähteistä elokuvan nimihenkilölle Stanley Kubrickin elokuvasatiirissa Dr. Strangelove.
ellauri315.html on line 269: Liittoutuneiden sotaa jatkavan painostuksen alaisena hän aloitti 1. heinäkuuta hyökkäyksen, joka tunnettiin nimellä Kerensky-hyökkäys Itävalta-Unkarin/Saksan eteläarmeijaa vastaan [ OS18. kesäkuuta] 1917. Aluksi onnistunut hyökkäys kohtasi pian voimakasta vastarintaa ja keskusvallat hyökkäsivät voimakkaalla vastahyökkäyksellä. Venäjän armeija vetäytyi ja kärsi raskaita tappioita, ja monista karkoitumis-, sabotaasi- ja kapinatapauksista kävi selväksi, että armeija ei ollut enää halukas hyökkäämään.
ellauri315.html on line 316: Bolshevikkipuolueen kaapattua vallan Venäjällä marraskuussa [ OS Lokakuu] 1917, monet uutta hallitusta vastustavista suuntautuivat vanhan Venäjän imperiumin reuna-alueille, erityisesti niihin osiin, jotka olivat edelleen Saksan armeijan hallinnassa. Donin kasakkojen pääkaupungissa Novocherkasskissa (lähellä Rostovia Donissa ) Donin kasakkajoukko oli valinnut kenraali Aleksei Maksimovitš Kaledinin Atamanin virkaan perinteisessä kokouksessaan Host Krug [ ru ] (1. heinäkuuta [ OS18. kesäkuuta] 1917). 20. marraskuuta [ OS 7. marraskuuta] 1917, pian sen jälkeen, kun kommunistit valtasivat Keski-Venäjän, Don Krug julisti itsenäisyytensä. Novocherkasskista tuli paratiisi bolshevikkien vallankumouksen vastustajille, ja pian siellä sijaitsi Vapaaehtoisarmeijan päämaja, joka koostui suurimmasta osasta entisiä tsaarin upseereja ja jota johtivat kenraali Mihail Aleksejev ja kenraali Lavr Kornilov.
ellauri315.html on line 395: Hänen uransa Kolchakin kanssa oli vähemmän loistokas. Puna-armeija oli alkanut ottaa aloitteen Kolchakin joukkojen vähentyessä. Gajda, Kolchakin suosituxesta, erotettiin 5. heinäkuuta 1919. Sekaantuttuaan Esersin epäonnistuneeseen kapinaan Kolchakia vastaan (17. marraskuuta 1919) hän pakeni Siperiasta ja purjehti Kekkoslovakiaan.
ellauri316.html on line 807: Jo 11. heinäkuuta Vlasovin pieni ryhmä hajosi. Vlasov ja Voronova (1. vaimo oli Voronina, ei siis sama pulu? Andreilla oli rintamalla paljon avovaimoja) menivät etsimään ruokaa Tukhovezhin kylään, jossa vanhauskoiset asuivat. Talo, johon he kääntyivät, osoittautui paikallisen vanhimman taloksi. Vlasovin ja Voronovan syödessä päällikkö soitti paikalliselle apupoliisille, jotka piirittivät talon ja pidättivät karkurit, Vlasov esiintyi itsepintaisesti pakolaisopettajana. Poliisi lukitsi heidät navettaan, ja seuraavana päivänä (12. heinäkuuta) saapui Saksan 38. armeijajoukon tiedusteluosaston päällikkö Hauptmann Max von Schwerdtner kääntäjä Sonderführer Klaus von Pelchau, avustaja Hamann ja kuljettaja Lipski pidättämään Vlasovin. Saman päivän aamuna tämä saksalainen partio oli tunnistanut Vlasovin sanomalehden muotokuvasta. Vlasovin luovuttamisesta kylän päällikkö sai Saksan 18. armeijan komennolta lehmän, 10 pakkausta shagia, kaksi pulloa kuminavodkaa ja kunniakirjan. Ei sentään kelloa.
ellauri317.html on line 436: Felix Edmundovich Dzerzhinsky (puola : Feliks Dzierżyński [ˈfɛliɡz dʑɛrˈʐɨjskʲi] ; [a] venäjä: Феликс Эдмундович Дзержинский ; [b] 11. syyskuuta [ OS 30. elokuuta] 1877 – 20. heinäkuuta 1926), lempinimeltään "Rauta Felix", oli bolshevikkivallankumouksellinen poliitikko. Vuodesta 1917 kuolemaansa vuonna 1926 saakka hän johti kahta ensimmäistä Neuvostoliiton salaista poliisijärjestöä, Chekaa ja OGPU:ta, jotka perustivat valtion turvallisuuselimiä vallankumouksen jälkeistä neuvostohallintoa varten. Hän oli yksi "punaisen terrorin" arkkitehdeistä ja kasakkojen poistobluesin säveltäjistä.
ellauri317.html on line 462: Felix Dzeržinski perusti erityisen disinformaatiotoimiston, uudelleenorganisoituun Chekaan 1923 Josef Stalinin käskystä. Dzeržinski kuoli sydänkohtaukseen 49-vuotiaana 20. heinäkuuta 1926 Moskovassa heti pidettyään kahden tunnin puheen bolshevikkien keskuskomitealle, jonka aikana hän ilmeisesti melko sairaana tuomitsi väkivaltaisesti Leon Trotski, Grigori Zinovjevin ja Lev Kamenevin johtaman yhdistyneen opposition. Kuultuaan hänen kuolemastaan Josif Stalin ylisti Dzeržinskiä "proletariaatin köyhänä ritarina".
ellauri317.html on line 501: 6. heinäkuuta 1918 V. Kokovenäläisen Neuvostoliiton kongressin aikana hänet pidätettiin yhdessä muiden vasemmiston sosiaalivallankumouksellisten johtajien kanssa ja lähetettiin vartiotaloon Kremliin. Pidätettynä Spiridonova kirjoitti, että PLSR:n johto kuten Stalin teki useita vakavia taktisia virheitä.
ellauri317.html on line 666: Vjatšeslav Aleksandrovitš Aleksandrovitš (salanimen vaihtoehtoinen isänimi - Alekseevich, oikea nimi - Pjotr Aleksandrovitš Dmitrijevski; 1884, Rjazanin maakunta - 8. heinäkuuta 1918, Moskova, RSFSR) - Chekan varapuheenjohtaja ja hallituksen jäsen (1918), PLSR:n keskuskomitean ja koko Venäjän keskuskomitean jäsen, yksi vasemmiston sosiaalivallankumouksellisten aseellisen kapinan johtajista (1918).
ellauri317.html on line 675: 6. heinäkuuta 1918 Aleksandrovitš osallistui vasemmistososialististen vallankumouksellisten aseelliseen kapinaan Moskovassa, joka liittyi bolshevikkihallituksen allekirjoittamaan Brest-Litovskin rauhansopimukseen ja sitä seuranneeseen Saksan suurlähettilään W. von Mirbachin murhaan. Vasemmistososialististen vallankumouksellisten. Oleg Vitalievich Mikhailovin mukaan Aleksandrovitš valvoi Chekan suurlähetystön turvallisuutta. Päivää ennen kansannousua, 5. heinäkuuta, hän lähetti auton Moskovan lähellä sijaitsevaan kylään toimittaakseen sen sosialistisen vallankumouksellisen johtajansa yhden Dmitri Popovin turvallisuusjoukkojen päämajaan, joka oli tuolloin sairaslomalla. Aamulla 6. heinäkuuta hän vahvisti Chekan sinetillä Yakov Blumkinin laatiman salaisen osaston todistuksen (työ ulkomaanvakoilusta) ja kirjoitti Chekan autotalliin muistiinpanon auton myöntämisestä. Sitten Aleksandrovich otti mukanaan 544 tuhatta ruplaa, jotka oli aiemmin otettu pidätetyltä henkilöltä, ja jotka oli määrä luovuttaa VChK Vault -osastolle.
ellauri317.html on line 679: Noin kello 18.00 6. heinäkuuta Aleksandrovitš saapui vasemmistososialistisen vallankumouspuolueen keskuskomitean jäsenten kanssa mielenosoitukseen ensimmäisen maaliskuun rykmentissä ja saapui sitten Lubjankaan Cheka-rakennukseen, jossa hän pidätti Dzeržinskin varamiehen Latsisin Martynin. 7. heinäkuuta kello 11.30 sosialistisen vallankumouksellisen kapinan tukahduttamiseen osallistuneiden puna-armeijan joukkojen ja Trekhsvyatitelsky Lane -kadun kapinallisten päämajan tykistöammutuksen jälkeen (pidätetty Dzeržinski oli myös rakennuksessa klo. tuolloin), Aleksandrovich pakeni. Samana päivänä, kansannousun lopullisen tukahdutuksen jälkeen, hän yritti paeta Moskovasta, muutettuaan ulkonäköään, mutta hänet vangittiin asemalla.
ellauri317.html on line 681: 8. heinäkuuta 1918 päivätyssä sanomalehdessä ” Koko Venäjän keskusjohtokomitean Izvestija ” kirjoitettiin muistiinpanossa ”Kohti Aleksandrovitšin pidätystä”: ”Yksi vasemmistososialistisen vallankumouksellisen kapinan tärkeimmistä inspiroijista, Vastavallankumousta vastaan taistelevan ylimääräisen komission puheenjohtajan entinen toveri Aleksandrovitsh, joka yritti paeta Kurskin asemalta, naamioitui viiksistään ajeltuksi ja meikkasi. Tämä naamiainen ei kuitenkaan auttanut Aleksandrovichia piiloutumaan asemalla päivystävän ylimääräisen komission työntekijöiden huomiosta”. Vastauksena syytöksiin aseellisesta kapinasta neuvostovaltaa vastaanVjatšeslav Aleksandrovitš sanoi: "Kaikki, mitä tein, tein vasemmistosotsialistisen vallankumouksellisten puolueen keskuskomitean päätöksen mukaisesti. Minusta on moraalisesti mahdotonta hyväksyä vastata minulle esitettyihin kysymyksiin ja myös kieltäytyä niistä".
ellauri317.html on line 688: Chekan johtopäätöksessä asiassa V. A. Aleksandrovich nimettiin "operaatioista vastaavaksi" henkilöksi; tuomittiin kuolemantuomioon. 8. (9. päivän) yönä heinäkuuta 1918 Pjotr Aleksandrovitš Dmitrijevski (Vjatšeslav Aleksandrovitš) ammuttiin "petoksesta virkavelvollisuutta vastaan" 13 kapinan aktiivisen osallistujan joukossa. Vale-Dmitrijevski kunnostettiin 14. huhtikuuta 1998 Venäjän federaation valtakunnansyyttäjänviraston virhepäätelmän mukaisesti. Niinpä tietysti.
ellauri317.html on line 704: Aleksanteri Petrovitš Perhurov (1. tammikuuta ( 13. tammikuuta ) 1876 , Sherepovon kylä, Korchevskyn piiri, Tverin maakunta - 21. heinäkuuta 1922 , Jaroslavl ) - kenraalimajuri ( 1919 ). 1918 Jaroslavlin bolshevikkien vastaisen kansannousun johtaja. Hän tuli Tverin maakunnan perinnöllisestä aatelista. Hänen isoisänsä Aleksanteri Nikolajevitš oli eversti Liettuan henkivartijarykmentissä. Isä - Pjotr Aleksandrovitš, eläkkeellä oleva valtuutettu . Äiti - Serafima Aleksandrovna, s. Dyatkova, Kashinin maanomistajan tytär.
ellauri317.html on line 726: 19. heinäkuuta 1922 hänet tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä Jaroslavlissa ja teloitettiin Jaroslavlin maakunnan Chekan pihalla (nykyisin Sobinova-katu, 48) vierailevan korkeimman vallankumoustuomioistuimen sotilaskollegion tuomiolla. Hänet todennäköisesti haudattiin kaupungin Leontievskoe hautausmaalle.
ellauri317.html on line 732: Jaroslavlin kapina oli bolševikkien valtaa vastaan suuntautunut kapina Venäjän Jaroslavlin kaupungissa 6.–21. heinäkuuta 1918. Siihen liittyivät myös lyhyemmät kapinat Rybinskissä ja Muromissa.
ellauri317.html on line 735: Tšekkoslovakian legioonan noustua kapinaan bolševikkeja vastaan Savinkov päätti kesäkuussa aloittaa oman kapinansa mahdollisimman pian. Hän mahdollisesti oletti saavansa sotilaallista tukea Arkangeliin maihinnousevilta ympärysvaltojen interventiojoukoilta ja valitsi siksi kapinan keskukseksi Jaroslavlin, joka sijaitsi Moskovan ja Arkangelin välisen rautatieyhteyden varrella. Vihollisen hämmentämiseksi pienemmät itsenäiset kapinat alkaisivat kahdessa muussa kaupungissa pari päivää myöhemmin. Kapinan alkuhetkeksi Savinkov valitsi 5.–6. heinäkuuta välisen yön, jolloin käynnistyi myös vasemmistososialistivallankumouksellisten kapina Moskovassa, mutta kyseessä lienee ollut pelkkä sattuma, sillä hän tuskin tiesi toisesta suunnitelmasta.
ellauri317.html on line 737: Kapinaa Jaroslavlissa johti everstiluutnantti Perhurov, jonka komentamat upseerit valtasivat joukon strategisia kohteita 6. heinäkuuta vastaisena yönä kello 2 ja kävivät pidättämässä kaupungin johtavat bolševikit. Näistä useita teloitettiin, mukaan lukien paikallisen aluekomitean puheenjohtaja. Kapinaan liittyivät muun muassa paikallisen puna-armeijan sotakoulun opetusupseerit ja seuraavina päivinä tuhansia vapaaehtoisia lähiseudulta. Bolševikkien vastahyökkäys käynnistyi seuraavana yönä, mutta kapinalliset onnistuivat torjumaan sen. Puna-armeijan tykkitulen tuhottua kaupungin vesisäiliön kapina oli kuitenkin tuhoon tuomittu, sillä puna-armeijan saartorengas esti pääsyn Volgajoelle, ainoalle juomaveden lähteelle.
ellauri317.html on line 739: Viikon tuloksettomien taistelujen jälkeen Jaroslavlin takaisinvaltaus annettiin Anatoli Gekkerille, joka hyökkäsi kaupunkiin tykistön ja lentokoneiden tukemana. Kaupungin historiallinen keskusta kärsi pahoja vaurioita taistelussa. Kapinalliset antautuivat lopulta 21. heinäkuuta, mutta eivät puna-armeijalle vaan kaupungissa olleille saksalaisille sotavangeille, sillä kapinajohto oli ehtinyt julistaa sodan myös Saksalle. LOL. Antautumissopimuksen vastaisesti saksalaiset luovuttivat heidät samana iltana puna-armeijalle. Noin 350 kapinaan osallistunutta upseeria teloitettiin välittömästi.
ellauri317.html on line 741: Savinkovin henkilökohtaisesti johtama Rybinskin kapina käynnistyi 8. heinäkuuta ja Muromin kapina 9. heinäkuuta vastaisena yönä. Niihin osallistui vain muutamia satoja miehiä ja ne kukistettiin molemmat muutaman tunnin kuluessa alkamisestaan. Savinkov onnistui pakenemaan, kuin myös Perhurov. Ympärysvaltojen maihinnousu Arkangeliin tapahtui vasta 1. elokuuta, jolloin Jaroslavlin kapina oli jo murskattu. Lähde: Richard Pipes: The Russian Revolution 1899–1919. The Harvill Press 1990.
ellauri321.html on line 341: 16. heinäkuuta 2020 Schibsted osti Oikotien Sanomalta. Schibsted omistaa jo ennestään Tori.fi-palvelun. Schibstedin visiona on tulla maailman johtavaksi mediakonserniksi.
ellauri324.html on line 304: Presidentti Ronald Reagan mainitsi kampanjamielenosoituksensa Hammontonissa, New Jerseyssä lyhyesti laulun Born in the USA sanoen: "Amerikan tulevaisuus lepää tuhansissa unelmissanne sydämessänne. Se lepää toivon sanomassa. sellaisen miehen lauluissa, jota niin monet nuoret amerikkalaiset ihailevat – New Jerseyn omassa Bruce Springsteenissä." Kaksi yötä myöhemmin Pittsburghissa pidetyssä konsertissa Springsteen kertoi yleisölle: "No, presidentti mainitsi nimeni puheessaan toissapäivänä ja jouduin jotenkin miettimään, mikä hänen suosikkialbuminsa on täytynyt olla. ? En usko, että se oli Nebraska." Bruce on Reaganiin verrattuna vihervassari. 19. heinäkuuta 1988 Springsteenin konsertti Itä-Saksassa keräsi 300 000 katsojaa. Konsertin oli suunnitellut sosialistisen yhtenäisyyspuolueen nuorisosiipi, jonka tarkoituksena oli tyynnyttää Itä-Saksan nuoriso, joka kaipasi lisää vapautta ja lännen populaarimusiikkia. Nimikappale käsittelee tavallisen sotilaan tunteita ja pelkoja Irakin sodan aikana. Presidentti Obama piti puheen, jossa hän väitti, että Springsteen oli sisällytetty tavallisten amerikkalaisten laajaan kappalevalikoimaan. Vuonna 2012 Springsteen kampanjoi presidentti Barack Obaman uudelleenvalintaa vastaan. Springsteenin kiertueet sijoittivat hänet neljänneksi artistien joukossa vuosikymmenen kokonaistuloissa. 31. heinäkuuta 2012 Helsingissä Springsteen esitti kaikkien aikojen pisimmän konserttinsa, neljä tuntia ja kuusi minuuttia 33 kappaleella. Syyskuussa 2023 Springsteen ilmoitti lykkäävänsä kahdeksan syyskuulle suunniteltua esitystä. Springsteen oli hoidossa peptisen haavataudin vuoksi, ja lääkärit suosittelivat, ettei hän esiintyisi livenä.
ellauri325.html on line 168: Harkovasta luikki Pietariin maxamatta sakkoja. Siellä teki pilalehtiä. Lokakuun vallankumouksen jälkeen kaikki muuttui dramaattisesti. Averchenko ja koko lehden henkilökunta ottivat kielteisen kannan bolshevikkiviranomaisia kohtaan, ja heinäkuussa 1918 bolshevikit sulkivat Uuden Satyriconin muiden oppositiojulkaisujen ohella. Palatakseen kotimaahansa Sevastopoliin (valkoisten miehittämälle Krimille ) Averchenko joutui käymään läpi lukuisia vaikeuksia matkaamalla Venäjän ja saksalaisten miehittämän alueen läpi Krimille. Siellä se veljeili Lenin pikkubroidin kaa. Dmitri Iljitš Uljanov ( 4. (16.) elokuuta 1874, Simbirsk - 16. heinäkuuta 1943, Gorki Leninski ) - Venäjän vallankumouksellinen ja Neuvostoliiton puolue- ja valtiomies, Vladimir Iljitš Leninin nuorempi veli. Vale-Dimitri oli valelääkäri joka seukkasi jonkun aikaa isobroidin sala-ampujan Fanny Kaplanin kanssa.
ellauri325.html on line 175: 16. heinäkuuta 1924 Arkady Averchenko leikattiin vasemman silmänsä poistamiseksi, minkä jälkeen kirjailija sairastui vakavasti. Joulukuun 22. päivänä hän lähti hoitoon Poděbradyssa. Tammikuun 28. päivänä 1925 hän lähti lomakylästä; lähes tajuttomana hänet otettiin Prahan kaupungin sairaalan klinikalle, jossa todettiin "sydänlihaksen heikkeneminen, aortan laajentuminen ja munuaisten skleroosi". ” He eivät voineet pelastaa Averchenkoa, ja aamulla 12. maaliskuuta 1925 hän kuoli 45-vuotiaana.
ellauri325.html on line 207: Tuhoisin ilmahyökkäys oli ensimmäinen (22. heinäkuuta 1941). Siviilien kokonaistappiot Moskovassa (vain heinä-elokuu 1941): 736 kuollutta, 3513 haavoittunutta. Se on paljon vähemmän kuin Gazassa 2023 samassa ajassa.
ellauri325.html on line 231: Penttilän sankarihahmon T.J.A. Heikkilän suusta tuli lohkaisu: "Kun kuulen sanan kulttuuri, poistan revolveristani varmistimen." Sen väitetään usein tulleen Goebbelsin tai Göringin suusta. Ize asiassa lause kuultiin alkujaan saksalaisen kirjailijan Hanns Johstin näytelmässä Schlageter. Hanns Johst (8. heinäkuuta 1890 Seerhausen, Riesa, Saksi, Saksa – 23. elokuuta 1978 Ruhpolding, Baijeri, Saksan liittotasavalta) oli saksalainen näytelmäkirjailija ja kirjailija. Johst kirjoitti "ekspressionistisia" näytelmiä, jotka saivat natsien pidäkkeettömän hyväksynnän. Sotilasarvoltaan hän oli SS-Gruppenführer. Schlageter oli tehnyt vaikutuksen Adolf Hitleriin, jonka suosikiksi hän pääsi sanomalla: “Kansan yksilöiden tulisi seurata sokeasti yhtä johtajaa, tässä tapauksessa kuvataiteilijaa, jotta kansa tavoittaisi paremman tulevaisuuden”.
ellauri325.html on line 259: Veblen syntyi 30. heinäkuuta 1857 Catossa Wisconsinissa norjalais-amerikkalaisten maahanmuuttajavanhempien Thomas Veblenin ja Kari Bunden perheeseen. Hän oli kuudes kahdestatoista lapsesta. Norja oli hänen ensimmäinen kielensä. Hurra Thorsten!
ellauri325.html on line 308: Ole Gustaf Åke-Håkan Stoltzenberg (1. heinäkuuta 1914 Helsinki – 17. heinäkuuta 1983 Helsinki) oli varsinaiselta ammatiltaan helsinkiläisen Liikemainonta McCann -mainostoimiston toimitusjohtaja, 1960-luvun keskivaiheilla myös pääomistaja. Sekin pääsi väsäämään asemasotavaiheen lektyyrejä nimimerkillä Paavo Telenovela. Siviilien rikoxista Paavo veistää viziä.
ellauri325.html on line 637: Tämä Kuusi syntyi raittiustoiminnasta tunnettuun perheeseen: hänen isänsä oli A. A. Granfelt ja äitinsä Mandi o.s. Cantell. Aksel August Granfelt (26. heinäkuuta 1846 Hausjärvi – 23. helmikuuta 1919 Mäntyharju) oli suomalainen kansanvalistus- ja raittiusliikkeen johtaja, valtiopäivämies ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Hän toimi Kansanvalistusseuran sihteerinä vuosina 1878–1906 ja johti perustamaansa Raittiuden Ystävät -järjestöä.
ellauri325.html on line 643: Kotinsa ruotsinkielisestä taustasta huolimatta Granfelt maanikkona omaksui fennomanian aatteen ja suomen kielen. Hän kannatti fennomaanien kansansivistysihanteita ja omistautui rahvaalle suunnatun valistustyön kehittämiselle. Granfeltin tavoitteena oli suomalaisten kansallinen yhdentyminen, jota palvelemaan erilaiset sivistyslaitokset oli hierarkkisesti asetettava. Hän haki syksyllä 1878 neljä vuotta aiemmin perustetun Kansanvalistusseuran sihteerin tointa, joka oli vapautunut Jaakko Päivärinnan jouduttua eroamaan epäselvyyxien vuoxi. Jakob (Jaakko) Haniel Päivärinta (sukunimi vuoteen 1877 Swan; 23. lokakuuta 1847 Purmo – 6. heinäkuuta 1902 Lammi) oli suomalainen pappi, valtiopäivämies, opettaja ja kirjailija. Jaakko oli Anni Swanin setä. Tuleva kirjailija Anni Swan asui vuosina 1890–1892 setänsä Jaakko Päivärinnan perheen luona käydessään Mikkelin tyttökoulua. Hän oli vielä perheen kotiopettajana kesällä 1895 Lammilla. Matti Kuusi ohitti poikasena Anni Swanin joka mies oli Otto Manninen.
ellauri325.html on line 743: Todella lahjakas matemaatikko Pekka Myberg ei kanslerins sietänyt rehtori Edwin Linkomiestä joka olikin täydellinen ääliö. Helsingin yliopiston yleisen etnologian ylimääräinen professori Aarne Koskinen (1915 - 1982) oli kansainvälisesti tunnettu Polynesian tutkija. Tyynenmeren asukkaat kunnioittivat hänen elämäntyötään antamalla hänelle samoalaisen päällikön arvonimen Tui Finilani. Saara Lilja (19. heinäkuuta 1923 Helsinki – 6. huhtikuuta 2003) oli suomalainen klassillisen filologian ja antiikin kirjallisuuden tutkija ja Edwin Linkomiehen ehdokas. Siitä ei tullut kuin dosentti, no loppusuoralla se pääsi apulaisexi. Masa vanha juonittelija halusi istua tuleen Aarnen housuilla, vaikka Saara Liljan peppu oli sievempi. Ujo Matti 6 oli yhtä yxin yxinäinen kuin toinen henxelien paukuttelija, Paavo Haavikko.
ellauri326.html on line 447: Reino Vilho (Wilhelm) Silvanto (sukunimi vuoteen 1929 saakka Sylvander; 21. heinäkuuta 1883 Helsinki – 29. tammikuuta 1943 Helsinki) oli suomalainen diplomaatti ja kirjailija. Hän käytti suomentajana myös nimimerkkejä R.W.S, Reino Silva ja Reino Silvala. Silvannon vanhemmat olivat puuseppä Karl Kristoffer Sylvander ja Elviira Kallentytär. Hän pääsi ylioppilaaksi 1903 Helsingin reaalilyseosta ja valmistui Helsingin yliopistosta filosofian kandidaatiksi 1908 ja maisteriksi 1910. Silvanto oli aluksi opettajana eri oppilaitoksissa Helsingissä, Forssassa ja Kotkassa. Hän oli Suomen tietotoimiston palveluksessa 1918 ja toimi sitten asianajotoimisto Sarkanen & Helmeen liikeosaston osastopäällikkönä 1918-1920.
ellauri327.html on line 541: Ukrainan itsenäistymisen jälkeen heräsi kysymys sen alueella sijaitsevan voimakkaan ydinarsenaalin tulevasta kohtalosta. Ei-ydinvoiman perusperiaatteet ("älkää hyväksykö, älkää valmistako älkääkä hankkiko ydinaseita") vahvistettiin Ukrainan valtion suvereniteettia koskevassa julistuksessa, jonka Ukrainan SSR:n Verkhovna Rada hyväksyi 16. heinäkuuta, 1990, ja olivat osa ulkopolitiikan oppia, joka tunnetaan nimellä "Pavlychkon oppi". Tämä kysymys oli keskeinen myös Yhdysvalloille ja Venäjälle, jotka selvästi halusivat nähdä Ukrainan ydinasettomana valtiona ja painostivat sitä saavuttaakseen tämän.
ellauri327.html on line 556: Vuonna 1992 Washingtonin aloitteesta järjestettiin Kiovassa sarja kolmikantaisia tutkimuskokouksia: Ukraina, Venäjä ja USA. Keskustelujen aikana amerikkalaiset tarjoutuivat harkitsemaan mahdollisuutta maksaa Ukrainan ydinaseriisuntaprosessista sekä jonkin verran korvauksia Venäjälle. 16. marraskuuta 1994 Ukraina liittyi ydinsulkusopimukseen 1. heinäkuuta 1968. Näillä toimilla vahvistettiin, että Ukraina on kaikkien Neuvostoliitolta perittyjen ydinaseiden omistaja ja aikoo luopua niistä kokonaan ja käyttää ydinenergiaa yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin tulevaisuudessa. Vastineeksi tästä suurimpien ydinvaltojen oli taattava Ukrainan turvallisuus ja kaikenlaisen aggression tai painostuksen poissulkeminen. Hahaa, Uhuu, Buahahhaa!
ellauri328.html on line 190: Rudolf Karl Bultmann (20. elokuuta 1884 Wiefelstede, Saksa – 30. heinäkuuta 1976) oli saksalainen luterilainen teologi, joka toimi Marburgin yliopiston Uuden testamentin tutkimuksen professorina. Hänet voidaan lukea teologisen eksistentialismin edustajiin.
ellauri330.html on line 403: Kropotkina meni naimisiin Boris Lebedevin, nuoren sosiaalivallankumouksellisen puolueen jäsenen kanssa vuonna 1910. He erosivat vuonna 1920. Venäjällä ollessaan Kropotkina tapasi sanomalehtitoimittajan Lorimer Hammondin, jonka kanssa hän meni naimisiin elokuussa 1927. Hänen ainoa lapsensa, ambulanssin sairaanhoitaja, kuoli Lontoossa vuonna 1944. Kropotkina kuoli New Yorkissa 4. heinäkuuta 1966. Siihen päätttyi Rurikin suvun tarina.
ellauri330.html on line 516: Jooseppi Julius (J. J.) Mikkola (6. heinäkuuta 1866 Ylöjärvi – 28. syyskuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen kielitieteilijä ja Helsingin yliopiston slaavilaisen filologian professori. Dzheidzhei oli tullut tietosanakirjan toimituxessa liiankin lapidaarisexi, Vaakusta. Maila Talvio oli hyvin hedelmällinen.
ellauri331.html on line 193: Venäjän oikeusministeriö lisäsi 23. heinäkuuta 2021 The Insiderin luetteloonsa [ ru ] "ulkomaisesta joukkomediasta, joka suorittaa ulkomaisen agentin tehtäviä ". Moskovan tuomioistuin määräsi 14. joulukuuta 2021 myyntipisteen maksamaan miljoona ruplaa ( 100K$).
ellauri331.html on line 361: 25. heinäkuuta 2014 lehti avattiin sanoilla "Vergeef ons, Nederland" / "Прости, Голландия" ("Anteeksi meille, Alankomaat" sekä hollanniksi että venäjäksi) vastauksena Malaysia Airlinesin lennon 17 katastrofiin. Sitten oli tää emävale sinivalaasta, izemurha"haasteesta" Vittu että noi netti"haasteet" jaxaa vituttaa. "Sinivalas" nousi ensimmäisen kerran uutisiin toukokuussa 2016 venäläisen Novaja Gazeta -sanomalehden artikkelissa, joka yhdisti monet toisiinsa liittymättömät lasten itsemurhat venäläisen VK - sosiaalisen verkoston "F57"-ryhmään kuulumiseen. Moraalisen paniikin aalto pyyhkäisi Venäjää. Myöhemmin plärää kritisoitiin siitä, että se yritti luoda syy-yhteyden siellä, missä sellaista ei ollut, eikä yhdenkään itsemurhan havaittu olevan seurausta ryhmätoiminnasta. Peliin liittyvistä itsemurhaväitteistä on raportoitu maailmanlaajuisesti, mutta yhtäkään ei ole vahvistettu. Eli jälleen 1 ankka tältä rähmäplärältä. Komsomolskaja Pravdan aikana ei tällästä pelleilyä oisi siedetty. Kaverit olisi pantu seinää vasten ja ammuttu.
ellauri331.html on line 367: Huhtikuun 7. päivänä 2022 Novaya Gazetan toimittajat ilmoittivat tukahduttamisen seurauksena Novaya Gazeta Europen käynnistämisestä, ja sen päätoimittaja Kirill Martynov totesi, että Novaya Gazeta Europe olisi riippumaton Novaja Gazetasta "sekä juridisesti että käytännössä", jonka uutishuone koostuu Venäjältä lähteneistä työntekijöistä. Uusi myymälä julkaisisi artikkeleita muilla kielillä kuin venäjällä, ja Martynov totesi, että toimittajat toivoivat voivansa lopulta jatkaa työtään Moskovassa. Novaya Gazeta Europe ilmoitti 29. huhtikuuta 2022, että sen verkkosivusto oli estetty Venäjällä. Heinäkuun 15. päivänä henkilökunta julkaisi Novaja Rasskaz-Gazeta -lehden, jonka ensimmäinen numero sisälsi Putinin ideologian analyysin, mutta 24. heinäkuuta mennessä verkkosivusto estettiin Venäjällä.
ellauri331.html on line 449: 15. heinäkuuta 2021 Venäjän viranomaiset kielsivät Proektin ja merkitsivät viisi sen toimittajaa niin kutsutuiksi " ulkomaalaisiksi agenteiksi ". Proektista tuli ensimmäinen uutiskanava, joka on nimetty niin sanotuksi " ei-toivotuksi organisaatioksi " Venäjällä. Tämä nimitys kieltää järjestön toiminnan Venäjän alueella ja määrää seuraamuksia kaikille, jotka tukevat järjestöä. Badanin kutsui viranomaisten päätöstä parhaaksi tunnustukseksi. Kiitos putinisteille! Nyt alkaa länsiraha virrata. Meduzan tutkintaosaston päällikkö Aleksei Kovalev sanoi kateena, että kiellon syynä olivat Proektin tutkimukset Kremlin korkeimpia virkamiehiä kohtaan. Venäläinen toimittaja Andrei Kolesnikov sanoi, että Proektin vaino on signaali muulle tiedotusvälineelle: "Katso mitä voimme ja käyttäydy itse samoin jos tahdot länteen framille."
ellauri331.html on line 600: RT France haastoi 8.3.2022 EU:n toimintakiellon Euroopan unionin tuomioistuimen yleisessä tuomioistuimessa. Kieltäytyessään "kiireellisesti" käsittelemästä asiaa 30. maaliskuuta unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi asian 27. heinäkuuta 2022 ja katsoi, että RT:tä koskeva kielto oli perusteltu, aivan paikallaan.
ellauri331.html on line 688: Vuoden 2016 demokraattisen kansallisen komitean sähköposti vuosi kokoelman demokraattipuolueen vaalilautakunnan (DNC) sähköposteja, jotka yksi tai useampi salanimellä " Guccifer 2.0 " toimiva hakkeri varasti (joiden väitetään olevan Venäjän tiedustelupalvelun hakkereita jonkun heitukan Muellerin esittämien syytteiden mukaan.) DCLeaks vuodatti nämä sähköpostit kesä- ja heinäkuussa 2016 ja WikiLeaks 22. heinäkuuta 2016, juuri ennen vuoden 2016 demokraattien kansalliskokousta. Tämä kokoelma sisälsi 19 252 sähköpostiviestiä ja 8 034 liitettä DNC:ltä, Yhdysvaltain demokraattisen puolueen hallintoelimeltä. Vuoto sisältää sähköpostit seitsemältä DNC:n avainhenkilön jäseneltä, ja se on peräisin tammikuusta 2015 toukokuuhun 2016. 6. marraskuuta 2016 WikiLeaks julkaisi toisen erän DNC-sähköposteja ja lisäsi kokoelmaansa 8 263 sähköpostiviestiä. Sähköpostit ja asiakirjat osoittivat, että demokraattisen puolueen kansallinen komitea suosi Clintonia ja teki raakaa pilaa kilpailijasta Bernie Sandersista esivaaleissa. Nämä tiedotteet aiheuttivat merkittävää haittaa Clintonin kampanjalle, ja niitä on mainittu mahdollisena myötävaikuttavana tekijänä hänen menetykseensä yleisvaaleissa Donald Trumpia vastaan.
ellauri331.html on line 696: Yhdysvaltain tiedusteluyhteisö sai syytä pohtia, miksi Putin valitsi juuri kesän 2016 eskaloidakseen aktiivisia toimia, jotka vaikuttavat Yhdysvaltain sisäpolitiikkaan. Kansallisen tiedustelupalvelun johtaja James R. Clapper sanoi Venäjän vuosien 2011–2013 mielenosoitusten jälkeen, että Putinin izeluottamus hänen elinkelpoisuuteensa poliitikkona vaurioitui, ja Putin vastasi kiukustuneena propaganda-aallolla. Venäjän presidentin Vladimir Putinin lehdistösihteeri Dmitri Peskov totesi 18. heinäkuuta 2016, että Venäjän hallituksella ei ollut osuutta DNC:n hakkerointitapaukseen. Peskov kutsui koko ajatusta "paranoidiksi" ja "absurdiksi", sanoen: "Nää on jälleen näitä hulluja yrityksiä käyttää hyväkseen Venäjä-korttia Yhdysvaltain vaalikampanjassa."
ellauri331.html on line 700: 25. heinäkuuta 2016 Thomas Rid, Lontoon King´s Collegen turvallisuustutkimuksen professori ja Johns Hopkinsin yliopiston School for Advanced International Studiesin ulkopuolinen tutkija Washington DC:ssä (taskuprofessori vailla vertoa), teki oman yhteenvedon todisteista, osoittaaxeen Venäjän olevan kaiken takana. Hän päätteli, että nämä toimet heikensivät onnistuneesti "DNC:n kykyä käyttää oppositiotutkimustaan yllätyksenä Trumpia vastaan..." Hän kirjoittaa lisäksi, että monet maat suorittavat tietojen suodattamista poliittisista järjestöistä ja sitä pidetään laillisena tiedustelutyötä. "Mutta digitaalinen suodattaminen ja mahdollisesti manipuloitujen asiakirjojen julkaiseminen vapaalla hacktivismilla naamioituna ylittää suuren punaisen viivan ja muodostaa vaarallisen ennakkotapauksen: autoritaarinen maa suoraan, mutta silti salaisesti yrittää sabotoida Yhdysvaltain vaaleja." Jos se maa edes olisi antiautotaarinen...
ellauri338.html on line 247: 30. heinäkuuta 1991 Bush saapui Moskovaan huippukokoukseen ukraina-ihottumaisen Mihail Gorbatšovin kanssa. Hän ja Barbara Bush yöpyivät Gorbatšovin ja hänen vaimonsa Raisan kanssa Dachassa Moskovan ulkopuolella, jossa kaksi johtajaa kävivät epävirallisia keskusteluja. Bush kertoi Gorbatšoville, että ei olisi Amerikan etujen mukaista, että Neuvostoliitto hajoaisi, vaikka Bushin republikaanipuolueen kovan linjan jäsenet – erityisesti puolustusministeri Dick Cheney – omaksuivat tämän tuloksen. Hän vakuutti Gorbatšoville vastustavansa itsenäisyyttä matkustaessaan 1. elokuuta Ukrainaan vierailunsa seuraavalla osuudella.
ellauri339.html on line 562: Julia osallistui 23. heinäkuuta 2022 Kiovassa pidettyyn First Ladies and Gentlemenin toiseen huippukokoukseen ja vaati maksimaalisia ponnisteluja kaikkien vankien palauttamiseksi kotiin.
ellauri339.html on line 563: The Second Summit of First Ladies and Gentlemen ( englanniksi: The Second Summit of First Ladies and Gentlemen ) on Ukrainan ensimmäisen naisen Olena Zelenskan aloite. Toisen huippukokouksen teema: "Ukraina ja maailma: tulevaisuus, jonka rakennamme (uudelleen) yhdessä. " Toinen huippukokous pidettiin 23. heinäkuuta 2022 "Sofia Kyivskan" suojelualueella, ja sen piti kiinnittää maailman huomio Ukrainan sotaan.
ellauri339.html on line 569: 9. heinäkuuta 2022 hän avautui vankeutensa olosuhteista. "Putinin muotokuva roikkui joka sellissä." Vapautunut ukrainalainen ensihoitaja Julia "Tayra" Paevskaja kertoi kuukausistaan Venäjän vankeudessa. Lauloimme Venäjän hymniä vähintään kolme kertaa päivässä. Joskus jopa kaksikymmentä. Jokaisessa sellissä oli Putinin muotokuva. Ja he tarkistavat: jos hymniä ei opeteta ulkoa, he lyövät sinut.
ellauri343.html on line 114: Pohjoisen laivaston 7. armeijan ilmavoimien tiedustelulentueen neuvostolentäjien joukkohauta, jotka kuolivat 26. heinäkuuta 1941 lähellä Rebolia; ja vuonna 1939 kuolleen rajavartija V.S. Voskoboynikovin joukkohauta.
ellauri345.html on line 98: Ei vizi tää Benjyn paasaus on pitkä kuin nälkävuosi. Modernistijutku uskaltautui tässä kellistämään nazisakujen toteemipazasta, eikä se ihan helpolla kellistynyt. No sen kimpussa hääräsi useampikin moosexen apostata. Huonostihan siinä kävi Benjylle. Benille läpyttänyt Hofmannsthal syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen pankkiiriperheeseen. Yllättävää kyllä se oli antisemitisti Wagnerin libretisti. Vanhin pojista teki itsemurhan 14. heinäkuuta 1929 ja von Hofmannsthal kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen hautajaisia valmistellessaan. Hänet haudattiin yhdessä arkussa poikansa kanssa. Tuli siitäkin vähän säästöä.
ellauri348.html on line 436: James Douglas ”Jim” Morrison (8. joulukuuta 1943 Melbourne, Florida, Yhdysvallat – 3. heinäkuuta 1971 Pariisi, Ranska) oli yhdysvaltalainen rocklaulaja ja runoilija. Hän tuli tunnetuksi The Doors -yhtyeen laulajana ja keulahahmona.
ellauri348.html on line 754: Nisupullan näköinen Edmund Burke (12. tammikuuta 1729 – 9. heinäkuuta 1797) oli irlantilais-brittiläinen valtiomies, kirjailija, puhuja ja poliittinen filosofi. Hän kuului vuosina 1765–1794 Britannian parlamentin alahuoneeseen, johon hänet valittiin Whig-puolueesta. Yrjö III:n aikana hän tuki amerikkalaisten siirtokuntien itsenäistymistä, mikä tapahtuikin, kun Amerikan vallankumous puhkesi. Sen sijaan hän vastusti Ranskan vallankumousta, minkä ansiosta hänestä tuli Whigien konservatiivisen ryhmän johtavia jäseniä. Häntä pidetään jenkeissä nykyaikaisen konservatismin isänä. Burke kannatti vapaata markkinataloutta ja yksityisomaisuutta. Hän puolusti myös sananvapautta ja uskonnollista suvaitsevaisuutta. Burke varoitti antamasta liikaa valtaa poliittisille päättäjille yhteiskunnan kehitystä koskevissa asioissa. Parempi että Roope ja Kulta-Into Pii tekevät päätöxet. Burke ei koskaan esitellyt näkemyksiään systemaattisesti, vaan venkuroi niitä aina tapauskohtaisesti. Tyypillistä. Yhteiskunta toimii kuin ihmisruumis, jossa patraskit ovat peräreikänä.
ellauri351.html on line 102: FBI kertoi, että Atta lensi Madridin Barajasin lentokentälle Miamista 9. heinäkuuta. Hänen ensimmäinen askeleensa saapuessaan oli noutaa vuokra-auto, jonka hän oli aiemmin varannut Internetin kautta.
ellauri351.html on line 103: Atta vietti viimeisen yönsä Saloun Montsant Hostalissa, jossa hän maksoi Visa-kortilla ja rekisteröityi omilla nimillään. Hänen Hyundai Accent -autonsa palautettiin Madridin lentokentälle 18. heinäkuuta noin 1 250 mailia ajettuina.
ellauri353.html on line 162: Kuoli: 29. heinäkuuta 1983, México, Meksiko
ellauri353.html on line 371: Mishka Yaponchik (syntynyt Moisei Wolfovich Vinnitsky; 30. lokakuuta 1891 – 29. heinäkuuta 1919) oli Odesan gangsteri, juutalainen vallankumouksellinen ja Neuvostoliiton sotilasjohtaja.
ellauri353.html on line 454: Vuonna 1923 Budyonny nimitettiin puna-armeijan ratsuväen ylipäällikön avustajaksi ja Neuvostoliiton vallankumouksellisen sotilasneuvoston jäseneksi. Vuodesta 1924 vuoteen 1937 hän oli puna-armeijan ratsuväen tarkastaja. 1. heinäkuuta 1928 lähtien yksi " Hevoskasvatus ja hevoskasvatus " -lehden järjestäjistä ja toimittaja. Vuonna 1930 hän johti Moskovan hevoskasvatus- ja hevoskasvatusinstituutin perustamista Uspenskiin kokeellisen hevostilan pohjalta. Vuonna 1932 hän valmistui sotaakatemiasta. M. V. Frunze. Samaan aikaan hän teki ensimmäisen laskuvarjohypynsä vuonna 1931 osana tutkimusta uusista nykyaikaisista vihollisen torjuntamenetelmistä.
ellauri353.html on line 484: Bohdan (Zynovii-Bohdan) Hmelnytskin vaakuna Abdank (27. joulukuuta 1595 (6. tammikuuta 1596) - 27. heinäkuuta (6. elokuuta 1657) – poliitikko, komentaja ja diplomaatti, kansallisen vapautussodan johtaja 1648-1657, Ukrainan kasakkavaltion luoja, Zaporozshin armeijan hetmani.
ellauri355.html on line 162: Vuonna 1915 etulinja ohitti Riian läheltä, se vaati strategisesti tärkeiden yritysten evakuointia. 24. heinäkuuta 1915 kaikki tuotantolaitokset siirrettiin Harkovaan entisen Gelfirix-Saden tehtaan tiloihin. Uudessa paikassa vuonna 1916 yritys aloitti Dux Combat -sotilaspyörien tuotannon. Sopimuksen mukaan yrityksen oli määrä toimittaa 3 000 armeijan polkupyörää sotilasosastolle.
ellauri359.html on line 47: Kenneth Grahame (/ ˈ ɡ r eɪ. ə m / GREY -əm; 8. maaliskuuta 1859 – 6. heinäkuuta 1932), jota sivuttiin albumissa 262, oli brittiläinen kirjailija, syntynyt Edinburghissa Skotlannissa. Hän on tunnetuin lastenkirjallisuuden klassikosta The Wind in the Willows (1908). Kirja mukautettiin myöhemmin näyttämölle ja elokuvalle, joista ensimmäinen oli AA Milnen Toad of Toad Hall, joka perustuu osaan The Wind in the Willows -kirjasta. Muita sovituksia ovat Cosgrove Hall Filmsin Tuuli Willowsissa (ja sen myöhemmät pitkät tv-sarjat) ja Walt Disney -elokuvat (Ichabodin ja herra Toadin seikkailut).
ellauri362.html on line 376: Daniel Paul Schreber (25. heinäkuuta 1842 Leipzig — 14. huhtikuuta 1911 Leipzig) oli saksalainen juristi ja kirjailija, ortopedi Moritz Schreberin poika. Hän toimi Dresdenin hovioikeuden presidenttinä.
ellauri362.html on line 416: Elias Canettin teoksen Mass and Power -osiossa Domination and Paranoia Muistelmat edustavat perusteellisinta valta-aiheeseen liittyvää asiakirjaa. Elias Canetti (25. heinäkuuta 1905 Rustšuk, Bulgaria – 14. elokuuta 1994 Zürich, Sveitsi) oli bulgarialaissyntyinen brittiläinen Nobel-kirjailija, joka kirjoitti saksaksi. Hänen pääteoksenaan pidetään romaania Sokeat, vaikka oikeasti se lienee saanut 1981 dynyprenikan lähinnä tosta antinazismista. Canettin suku oli Espanjan sefardijuutalaisia, jotka olivat paenneet Iberian niemimaalta vuonna 1492 juutalaisvainoja. Perheen alkuperäinen nimi oli Cañete, ja se muutettiin Canettiksi.
ellauri364.html on line 577: Edward Francis Diener (25. heinäkuuta 1946 – 27. huhtikuuta 2021) oli yhdysvaltalainen psykologi ja kirjailija. Diener oli psykologian professori Utahin ja Virginian yliopistossa ja Joseph R. Smiley arvostettu emeritusprofessori Illinoisin yliopistossa sekä vanhempi tutkija Gallup- organisaatiossa. Hänet tunnetaan viimeisten kolmenkymmenen vuoden aikana tehdystä onnellisuuden tutkimuksesta, mukaan lukien työtemperamentin ja persoonallisuuden vaikutuksista hyvinvointiin, teorioita hyvinvoinnista, tuloista ja hyvinvoinnista sekä kulttuurisista vaikutuksista hyvinvointia ja hyvinvoinnin mittaamista. Kuten Google Scholarista näkyy huhtikuussa 2021, Dienerin julkaisuja on lainattu kirjastoista yli 257 000 kertaa.
ellauri365.html on line 272: Myöhempinä vuosinaan hän kehitti jatkuvan yksinäisyyden halun, itsensä säilyttämisen pakkomielteen sekä kuolemanpelon ja vainoharhaisuuden, jonka aiheutti nuoruudessa sairastettu kuppa. On väitetty, että hänen veljensä Hervé kärsi myös kupasta ja että tauti saattoi olla perinnöllinen. 2. tammikuuta 1892 Maupassant yritti ottaa henkensä leikkaamalla kurkkunsa partaveizellä; mutta hän oli sitoutunut Esprit Blanchen yksityiseen turvapaikkaan Passyssa Pariisissa , missä hän kuoli 6. heinäkuuta 1893 kuppaan.
ellauri367.html on line 189: Christian Georgievich Rakowski (venäjä Христиан Георгиевич Раковский; bulgaria Кръстьо Раковски Krastjo Rakowski; romania Cristian Racovski; ukraina Христиан Георгиевич н Георгъристия н Георгsch Rakowskyj; syntynyt 1. elokuuta, heinäkuuta / 13. elokuuta 1873, seurakunta Kotelissa, Itä-Rumeliassa, Ottomaanien valtakunnassa; † 11. syyskuuta 1941 Medvedev-metsässä lähellä Orjolia, Venäjän SFNT:ssä, Neuvostoliitossa) oli bulgarialainen sosialistinen vallankumouksellinen, bolshevikkipoliitikko ja Neuvostoliiton diplomaatti. Hän oli vallankumouksellisen Georgi Rakovskyn vastavallankumouxellinen veljenpoika.
ellauri370.html on line 154: Poul Borchsenius (7. heinäkuuta 1897 Odense, Tanska − 6. maaliskuuta 1983 Randers, Tanska) oli tanskalainen pappi ja kirjailija. Hän opiskeli ensin historiaa mutta siirtyi sitten opiskelemaan teologiaa ja suoritti virkatutkinnon 1921. Hänen opiskeluaikansa oli liberaalin teologian aikaa, mikä jätti leimansa häneen. Näkemystensä vuoksi hän joutui erimielisyyksiin kirkon johdon kanssa Kööpenhaminassa ja siirtyi Randersiin.
ellauri370.html on line 346: juutalaiset karkotettiin Englannista 18. heinäkuuta 1290 (9. av-kuuta)
ellauri370.html on line 348: juutalaiset karkotettiin Espanjasta 31. heinäkuuta 1492 (juliaanisen kalenterin mukaan; juutalaisen kalenterin mukaan 7. av-kuuta)
ellauri370.html on line 354: 23. heinäkuuta 1942 (9. av-kuuta) aloitettiin juutalaisten suurimittainen kuljetus Varsovan getosta Treblinkaan.
ellauri370.html on line 496: Arthur de Gobineau oli jyrsijännäköinen valkoisen ylivallan teoreetikko hullun vuoden ajoilta. Henkkoht olen antitermitisti ja kannustan mieluummin muita jyrsijöitä kuten liito-oravia ja rottia. Joseph Arthur de Gobineau (14. heinäkuuta 1816 Ville-d’Avray, Ranska – 13. lokakuuta 1882 Torino, Italia) oli ranskalainen diplomaatti, kirjailija ja filosofi, joka tuli tunnetuksi valkoisen ylivallan kannattajana ja karjalaisen herrarodun teorian luojana ja joka vaikutti vahvasti muun muassa Saksan kansallissotien ajatteluun.
ellauri371.html on line 636: 4. heinäkuuta 1776 Pena Franklin, Juha Adams ja Tomi Jefferson nimettiin komiteaksi ehdottamaan hyljettä. Jokainen mies ehdotti malleja, Jeffersonin muistutti suuresti Franklinin mallia. Lisäksi konsultiksi kutsuttu taidemaalari Pierre Du Simitière teki oman versionsa. Juha Adamsin kirje 14. elokuuta kuvaili erilaisia ehdotuksia, joten Franklinin oli toimitettu siihen mennessä. Valiokunta esitti mietintönsä 20. päivänä; sinetin toinen puoli, jonka tunnuslause oli E Pluribus Unum, oli pääosin sitä, mitä Du Simitière oli ehdottanut, ja toinen puoli, sitä josta Franklin ja Jefferson olivat sopineet. Kongressi esitti raportin, ja vasta vuonna 1782 nykyinen sinetti hyväksyttiin. Ensimmäisen komitean käsityöstä se säilytti vain latinalaisen moton. (Juhan ehdotus oli mennyt rodeen muitta mutkitta; siinä oli munapäinen mursu ja vähäpukeisia naisia.)
ellauri378.html on line 76: Lazar Moisejevitš Kaganovich ( venäjäksi : Лазарь Моисеевич Каганович ; 22. marraskuuta [ OS 10. marraskuuta] 1893 – 25. heinäkuuta 1991), oli Neuvostoliiton poliitikko ja hallintovirkamies sekä yksi Joseph Stalinin tärkeimmistä työtovereista. Hän oli yksi useista kumppaneista, jotka auttoivat Stalinia valtaamaan vallan. Hän oli useiden vuosien ajan ainoa juutalainen, jolla oli korkein asema Neuvostoliiton johdossa. Kiovan maakunnassa syntynyt Kaganovich liittyi kommunistiseen puolueeseen vuonna 1911 ja hänestä tuli puolueen Kiovan komitean jäsen vuonna 1914. Hän jelppi Kobaa 30-luvun terrorissa. Mitä tulee juutalaisiin asioihin, hän ei vain ollut vieraantunut sionismista ja Bundista, vaan hän vastusti myös Jevsektsiyaa. Sata vuotta sen jälkeen, kun bolshevikit pyyhkäisivät valtaan, historioitsijat ja aikalaiset kamppailevat edelleen ymmärtääkseen juutalaisten merkittävää roolia.
ellauri381.html on line 471: 27. heinäkuuta 1945 Aleksanteri Isajevitš Solzhenizyn tustui erityiskokouksen päätökseen ja 14. elokuuta hän lähti Butyrkasta. Olisi voinut odottaa, että hänet lähetettäisiin jonnekin perseeseen, kuten Dzhezkazganin kuparikaivoksille. Olisi voinut odottaa, että hänet lähetettäisiin kuuluisan Kolyman kultakaivoksille tai parhaimmillaan Vorkutan hiilikaivoksille. Kuitenkin, kun A.I. Solženitsyn otettiin pois vankilasta, auto ei rynnänyt asemalle, vaan kaupungin ulkopuolelle. Noin tunti kului, ja Aleksanteri Isaevich löysi itsensä leiristä, joka sijaitsi lähellä Moskovaa kylässä, jolla oli alkuperäinen nimi New Jerusalem.
ellauri381.html on line 493: Pian hänet lähetettiin uuteen "sharashkaan", joka tuolloin siirrettiin Noginskista Marfinoon (silloin Moskovan esikaupunki, nykyinen Ostankino) ja sijoitettiin tänne entisen teologisen seminaarin rakennukseen: "...heidän sanat 'objekti numero 8' tai 'erityinen vankila nro 16'." Joten 9. heinäkuuta A.I. Solzhenitsyn löysi itsensä jälleen pääkaupungista. (Tähän päivään mennessä meillä ei ole täydellistä tietoa kaikista Solženitsynin liikkeistä vankina, kirjoittaa historioitsija A. Ostrovski).
ellauri382.html on line 397: Kenraalimajuri Cassius Marcellus Savi (19. lokakuuta 1810 – 22. heinäkuuta 1903) oli yhdysvaltalainen sperman istuttaja, poliitikko, sotilasupseeri ja abolitionisti, joka toimi Yhdysvaltain Venäjän-suurlähettiläänä vuosina 1863–1869. Syntyi Kentuckyssa varakkaaseen istutusperheeseen. Savi tuli politiikkaan 1830-luvulla ja alkoi tukemaan abolitionismia Yhdysvalloissa, herättäen vihaa muiden eteläisten keskuudessa. Presidentti Abraham Lincoln nimitti Kentuckyn republikaanipuolueen perustajajäsenen Yhdysvaltain ministeriksi Venäjälle, missä Saven uskotaan vaikuttaneen siitimellään Venäjän tukeen unionille Yhdysvaltain sisällissodan aikana.
ellauri386.html on line 104: Simon Tolpo (Tålpo) eli Simon Johannis, Aboensis (9. lokakuuta 1652 Turku – 5. heinäkuuta 1711 Naantali) oli suomalainen kirkkoherra ja Turun akatemian teologian, logiikan ja metafysiikan professori.
ellauri386.html on line 502: Vladimir Sergejevitš Solovjov ( venäjäksi : Влади́мир Серге́евич Соловьёв ; 28. tammikuuta [ OS 16. tammikuuta] 1853 – 13. elokuuta [ OS 31. heinäkuuta] 1900) oli venäläinen filosofi, kirjailija, kirjailija, kirjailija, ja kirjailija joka näytteli merkittävää roolia venäläisen filosofian ja runouden kehityksessä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alun henkisessä renessanssissa.
ellauri390.html on line 171: Ann Radcliffe (os. Ward; 9. heinäkuuta 1764 – 7. helmikuuta 1823) oli englantilainen kirjailija ja goottilaisen kaunokirjallisuuden pioneeri. Hänen tapansa selittää pois yliluonnollisia elementtejä romaaneissaan lisäsi goottilaisen kaunokirjallisuuden arvostusta 1790-luvulla. Radcliffe oli aikansa suosituin kirjailija, jota ihailtiin melkein kaikkialla; samanaikaiset kriitikot kutsuivat häntä mahtavaksi lumottajaksi ja romanssien kirjoittajien Shakespeareksi, ja hänen suosionsa jatkui 1800-luvulla. Kiinnostus Radcliffeen ja hänen työhönsä heräsi eloon 2000-luvun alussa, kun kolme elämäkertaa julkaistiin. Sulaa silkkoahan se on sisältä, mutta sentään nainen ratissa. Sen isä hoisi sen enon Bentleyn ja Wedgwoodin porsliinikauppaa Bathissa. Anne ansaizi kirjoilla 3x enemmän kuin Radcliffe, köyhä lehtineekeri, joten liitto oli auvoinen. Ansaittuaan tarpeexi lapsettomat Radcliffet viettivät loppuelämänsä matkustaen ja viettäen mukavaa elämää koiransa Chancen kanssa. He matkustivat kotimaassa lähes kerran vuodessa vuosina 1797–1811, ja myöhempinä vuosina Radcliffet vuokrasivat vaunun kesäkuukausina voidakseen tehdä matkoja Lontoon lähellä. Annin väitettiin tulleen hulluxi mutta se oli paskapuhetta. Hänen kerrottiin kärsineen astmasta johon hän sai säännöllistä hoitoa.
xxx/ellauri027.html on line 1095: Esa Jouni Olavi Saarinen (s. 27. heinäkuuta 1953 Hyvinkää) on suomalainen filosofi, yritysvalmentaja ja kirjailija. Saarinen on ollut vuodesta 2002 systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professori Teknillisessä korkeakoulussa (Aalto-yliopisto). Saarinen on ollut tunnettu julkisena keskustelijana, suosittuna luennoitsijana ja filosofian oppikirjojen tekijänä.
xxx/ellauri057.html on line 88: Unto Aulis Kupiainen (8. huhtikuuta 1909 Helsinki – 4. heinäkuuta 1961 Savonlinna) oli suomalainen runoilija, kääntäjä ja kirjallisuudentutkija.
xxx/ellauri057.html on line 1037: Tatu Georg Adolf Vaaskivi (vuoteen 1935 Wahlstén, Vahlstén; 19. heinäkuuta 1912 Helsinki – 21. syyskuuta 1942 Oulu) oli suomalainen kirjailija, kriitikko ja esseisti. Vaaskivi syntyi Helsingissä mutta muutti jo pikkulapsena Ouluun. Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Georg Wahlstén ja Aino Niskanen.
xxx/ellauri057.html on line 1373: Juhana Vilhelm (J. W. ) Tuura (sukunimi alk. Thrulsson; 31. heinäkuuta 1885 Tampere – 2. maaliskuuta 1963 Helsinki) oli suomalainen toimittaja ja pakinoitsija. Hän kirjoitti poliittisia pakinoita Uusi Suomi-lehteen nimimerkillä Timo.
xxx/ellauri075.html on line 228: heinäkuuta 1968 Helsinki) on suomalainen filosofian tohtori, vapaa tutkija,
xxx/ellauri087.html on line 745: José Doroteo Arango Arámbula (5. kesäkuuta 1878 – 20. heinäkuuta 1923), joka tunnettiin paremmin vallankumousnimellään Francisco Villa tai sen diminutiivillä Pancho Villa oli yksi Meksikon vallankumouksen kuuluisimmista kenraaleista.
xxx/ellauri087.html on line 760: 20. heinäkuuta 1923 Villa oli palaamassa ristiäisistä, kun hänen ohitseen ajoi auto, josta kuului: Viva Villa. Se oli sovittu merkki ja sillä hetkellä luoteja alkoi viuhua Villan kaaraa kohti. Villa kuoli lähes heti. Muut kuolleet olivat hänen autonkuljettajansa ja kaksi henkivartijaa. Yksi henkivartija pääsi pakoon ja kertoi ihmisille Pancho Villan kuolleen. Teosta vahvin epäilty on ollut Álvaro Obregón, joka oli tuolloin Meksikon presidenttinä, mutta murhaa ei ole virallisesti selvitetty. Mitäs turhia.
xxx/ellauri091.html on line 151: Ottilia Stenbäck, lempinimeltään Tiila-täti (31. joulukuuta 1848 Alavus – 15. heinäkuuta 1939 Helsinki) oli suomalainen opettaja.
xxx/ellauri103.html on line 392: Pian Rowling tuli taas raskaaksi ja työskenteli aikaisempaa enemmän Potter-luonnostensa parissa. Lapsi syntyi 27. heinäkuuta 1993 ja sai nimekseen Jessica. Rowlingin ja Arantesin avioliitto oli kuitenkin varsin huonossa tilassa – riitoja oli paljon. Lopulta marraskuussa tilanne kärjistyi niin pitkälle, että Arantes heitti vaimonsa ulos kadulle. Enpä yhtään ihmettele, oisin mäkin varmaan tehnyt samoin jos oisin uskaltanut. Rowling pääsi vähäksi aikaa ystäviensä luokse, "sai" (jollain brittitykkivenediplomatialla varmaan) tyttärensä Arantesin luota ja palasi Isoon-Britanniaan.
xxx/ellauri123.html on line 695: Vladimir Vladimirovitš Nabokov (ven. Влади́мир Влади́мирович Набо́ков; 22. huhtikuuta (J: 10 huhtikuuta) 1899 Pietari, Venäjän keisarikunta – 2. heinäkuuta 1977 Montreux, Sveitsi) oli venäläis-yhdysvaltalainen kirjailija, kirjallisuuskriitikko ja perhostutkija. Hän kirjoitti urallaan useita romaaneja, runokokoelmia, novelleja sekä omaelämäkerran ja kirjallisuuskritiikkejä. Nabokovin tunnetuin teos on Lolita.
xxx/ellauri124.html on line 603: Mia Mari Johanna Tukiainen (s. 29. heinäkuuta 1978 Helsinki) on
xxx/ellauri128.html on line 613: Markku Juhani Lahtela (1. elokuuta 1936 Kemijärvi – 31. heinäkuuta 1980 Nummi) oli suomalainen kirjailija. Hänet tunnettiin radikaaleista yhteiskunnallisista kannanotoista, sillä hän oli humanististen tieteiden kandidaatti (Helsingin yliopisto 1963). Lahtela suomensi teoksia, joista keskusteltiin 1960-luvulla paljon, muun muassa A. S. Neillin teoksen Summerhill, joka oli niin sanotun vapaan kasvatuksen perusteos, sekä yhden beat-kirjallisuuden tunnetuimmista teoksista, Jack Kerouacin Matkalla. Keväällä 1967 Lahtela herätti huomiota polttaessaan julkisesti sotilaspassinsa Helsingissä Esplanadin puistossa Kalevi Seilosen, Ilpo Saunion ja Tauno Tuomivaaran kanssa. Miehet kärähtivät ja Mara tuomittiin sakkoihin. Lahtelan isä oli kansanedustaja ja ministeri Olavi Lahtela, äiti kirjailija Kyllikki Kallas ja isänisä kansanedustaja Matti Lahtela. SDP:n poliitikko Mikael Jungner on hänen sisarenpoikansa. Lahtela kärsi alkoholismista. Hän teki itsemurhan pyssyllä vuonna 1980. Taisi olla aihetta. Markku Lahtelan kirja "Se" (1966) oli "huikea".
xxx/ellauri139.html on line 141: Kuoli: 9. heinäkuuta 1962, Pariisi, Ranska
xxx/ellauri149.html on line 87: Esa Jouni Olavi Saarinen (s. 27. heinäkuuta 1953 Hyvinkää) on suomalainen filosofi, yritysvalmentaja ja kirjailija. Saarinen oli vuodesta 2002 systeemitieteiden, soveltavan filosofian ja luovan ongelmanratkaisun professorina Teknillisessä korkeakoulussa (Aalto-yliopisto), ja hän jäi eläkkeelle kesällä 2021. Saarinen on ollut tunnettu julkisena keskustelijana, suosittuna luennoitsijana ja filosofian oppikirjojen tekijänä.
xxx/ellauri165.html on line 533: Giovanni Francesco di Bernardone, "Jumalan pieni köyhä", ("Poverello", taiteilijanimeltään Franciscus Assisilainen) (1181 tai 1182 – 3. lokakuuta 1226) oli italialainen munkki, diakoni ja saarnaaja. Hän perusti fransiskaanisen veljeskunnan. Franciscusta kunnioitetaan katolisuudessa, vanhakatolisuudessa, anglikaanisuudessa ja luterilaisuudessa. Paavi Gregorius IX julisti hänet pyhimykseksi 16. heinäkuuta 1228. Franciscus Assisilaisen pyhimyskalenterin mukainen muistopäivä on 4. lokakuuta, joka on myöhemmin hänen vuokseen otettu myös kansainväliseksi eläinten päiväksi. Hän on eläinten, ympäristön, eläintarhojen, tulen, perheiden, yksin kuolemisen, kauppiaiden, rauhan, Italian, Assisin, New Mexicon ja Kansasin suojeluspyhimys. Pyhimyksen symboleita ovat muun muassa linnut ja eläimet, stigmata, piikkikruunu, kalat, pääkallo, susi ja tuli. Franciscusta pidetään yhtenä stigmaatikoista ja ennen hänen stigmataansa juhlistettiin erikseen 17. syyskuuta. Pyhimyksen mukaan on myös nimetty basilika tämän kotikaupungissa Assisissa eli Pyhän Fransiskuksen basilika (italiaksi Basilica di San Francesco d´Assisi). Pyhän Franciscuksen mukaan on perustettu useita katolisia sääntökuntia: Congregatio Fratrum Adunationis Tertii Regularis Ordinis Sancti Francisci (S.A), Congregatio Fratrum Franciscanorum Immaculatae (F.I.), Ordo Fratrum Minorum (O.F.M.), Ordo Fratrum Minorum Capuccinorum (O.F.M. Cap.) ja Ordo Fratrum Minorum Conventualium (O.F.M. Conv.). Hänen nimeään kantaa myös argentiinalainen 13. maaliskuuta 2013 valittu paavi Benedictus XVI:n vasemmistolainen seuraaja 266. paavi Franciscus.
xxx/ellauri165.html on line 545: Franciscus pääsi lopulliseen varmuuteen tehtävästään osallistuessaan messuun 24. heinäkuuta 1208 eli 26v vanhana. Tällöin hän kuuli papin lukevan Raamatusta evankeliumin kohtaa, jossa Jeesus lähettää opetuslapsensa matkaan sanoen: "Älkää ottako matkalle mukaanne mitään – ei sauvaa, ei laukkua, ei leipää eikä rahaa. Älkää ottako hammasharjaa älkääkä puhtaita alushousujakaan." (Luuk 9:3)
xxx/ellauri169.html on line 66: Robertson on antanut 700 Clubissa ja muissa yhteyksiä useita kiistaa herättäneitä lausuntoja, joista hänet lähinnä tunnetaan 700 Clubin varsinaisen yleisön ulkopuolella. Robertson on usein kritisoinut islamia 700 Clubin lähetyksissä; esimerkiksi vuonna 1995 hän nimitti islamia kristilliseksi harhaopiksi, ja 14. heinäkuuta 2005 hän väitti 700 Clubissa islamin "pohjimmillaan opettavan väkivaltaa". 13. maaliskuuta 2006 hän kommentoi profeetta Muhammadia esittävistä pilakuvista noussutta kohua väittämällä muslimien haluavan hallita koko maapalloa. Hän sanoi pilakuvakohun paljastavan "minkälaisten ihmisten kanssa olemme tekemisissä. Nämä ihmiset ovat seonneita fanaatikkoja, ja haluan sanoa nyt: uskon tämän olevan demonisen voiman motivoimaa. Tämä on Saatanasta ja meidän on aika tunnistaa minkä kanssa olemme tekemisissä."
xxx/ellauri178.html on line 345: Anton Pavlovitš Tšehov (ven. Анто́н Па́влович Че́хов, 29. tammikuuta (J: 17. tammikuuta) 1860 Taganrog – 15. heinäkuuta (J: 2. heinäkuuta) 1904 Badenweiler) oli venäläinen kirjailija, joka uudisti novelli- ja näytelmäkirjallisuutta.
xxx/ellauri179.html on line 38: Ernest Miller Hemingway (21. heinäkuuta 1899 Oak Park, Illinois – 2. heinäkuuta 1961 Ketchum, Idaho) oli 1900-luvun törkeimpiä yhdysvaltalaisia kirjailijoita. Ernesto oli sadisti. Tää lause yxin riittää heittämään Henpecked Hemin tuherruxineen syvälle roden pohjalle:
xxx/ellauri193.html on line 98: Nadine Gordimer (20. marraskuuta 1923 Springs, Gauteng, Etelä-Afrikan unioni – 13. heinäkuuta 2014 Johannesburg, Etelä-Afrikka) oli eteläafrikkalainen kirjailija, jolle myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1991 ja Booker-palkinto (kirjasta The Conservationist) vuonna 1974.
xxx/ellauri208.html on line 595: Soundgarden on aika rämisevää metallirokkia. Suomen viimeisin täydellinen auringonpimennys tapahtui 22. heinäkuuta 1990. Rikulla ja innalla oli Ursasta tilatut auringonpimennyslakit. Ei ne kyllä Turun korkeudella nähneet siitä mitään. Sonic Youthin Goo oli eri tylsää runkutusta.
xxx/ellauri224.html on line 172: Henry Havelock Ellis (2. helmikuuta 1859 Croydon, Surrey, Englanti – 8. heinäkuuta 1939) oli englantilainen lääkäri ja kirjailija, joka tuli tunnetuksi homoseksuaalisuuteen, transsukupuolisuuteen ja muihin seksuaalikysymyksiin liittyvistä tutkimuksistaan. Hän oli ensimmäisen englanninkielisen homoseksuaalisuutta käsittelevän lääketieteellisen teoksen toinen kirjoittaja. Monien aikansa älymystön edustajien tavoin Havelock Ellis kannatti eugeniikkaa ja toimi rodunjalostukseen tähtäävän seuran puheenjohtajana.
xxx/ellauri225.html on line 382: Harold 'Hart' Crane (21. heinäkuuta 1899 – 27. huhtikuuta 1932) oli yhdysvaltalainen runoilija. Hän kirjoitti modernistista tai romanttista, vaikeaa ja huoliteltua runoutta. Esimerkiksi kriitikko Harold Bloom on nimennyt hänet ”henkilökohtaiseksi suosikkirunoilijakseen”.
xxx/ellauri230.html on line 368: 29. kesäkuuta 1918 kapinallisten tšekkoslovakkien avulla neuvostovalta kukistettiin Vladivostokissa. Ententen korkein sotilasneuvosto päätti 2. heinäkuuta 1918 laajentaa interventioaluetta Siperiassa. Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilson pyysi Japanin valtakuntaa antamaan 7 000 ihmistä 25 000 hengen kansainväliseen joukkoon, jonka tarkoituksena on auttaa Tšekkoslovakian joukkojen evakuoinnissa Venäjän alueelta. Parlamentissa käydyn kiihkeän keskustelun jälkeen pääministeri Terauchi Masataken hallinto suostui tarjoamaan 12 tuhatta ihmistä, mutta sillä ehdolla, että japanilainen osasto ei kuulu kansainvälisiin joukkoihin, vaan saa oman komentonsa. Lokakuuhun 1918 mennessä japanilaisten joukkojen määrä Venäjällä saavutti 72 tuhatta ihmistä (kun amerikkalaisten retkikuntajoukot olivat 10 tuhatta ihmistä ja muiden maiden joukot - 28 tuhatta ihmistä), he miehittivät Primoryen, Amurin alueen ja Transbaikalian.
xxx/ellauri231.html on line 248: Nestor Ivanovytš Mahno (ukr. Нестор Іванович Махно, ven. Нестор Иванович Махно, Nestor Ivanovitš Mahno; 7. marraskuuta (J: 27. lokakuuta) 1889 Huljaipole – 25. heinäkuuta 1934 Pariisi) oli ukrainalainen anarkokommunisti, joka johti Venäjän sisällissodassa niin sanottua anarkistista mustaa armeijaa. Orjan poika Nestori innostui vähän liiankin suuresti vallankumouspuuhista. Muut narkistiryhmän jäsenet epäilivät Mahnoa alun perinkin, koska hänellä oli ilmeinen taipumus juomiseen ja rähinöintiin.
xxx/ellauri231.html on line 514: Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Kornilov oli aluksi Pietarin sotilaspiirin komentajana. Hän koetti estää Venäjän armeijan hajaantumisen. Palattuaan rintamalle hän toimi Venäjän 8. armeijan komentajana kesäkuussa 1917 niin sanotun Kerenskin hyökkäyksen yhteydessä. Venäjän väliaikainen hallitus nimitti Kornilovin armeijan ylipäälliköksi 1. elokuuta (18. heinäkuuta) 1917. Häntä pidettiin ammattiupseerina, joka ei sekaantuisi politiikkaan.
xxx/ellauri233.html on line 343: Hän osti suuria määriä korkean tuoton tuotteita. Hänen kumppaninsa saivat kaksi laivaa Siamista kuljettaakseen kaiken takaisin Japaniin. Adams purjehti Sea Adventurella Japaniin 143 tonnilla sappapuuta ja 3 700 peurannahkaa ja palasi Hiradoon 47 päivässä. (Paluumatka kesti 5. kesäkuuta ja 22. heinäkuuta 1616). Sayers
xxx/ellauri233.html on line 352: Seuraava matka Siamiin sensijaan meni Aatamilta aivan putkeen. Hän osti suuria määriä korkean tuoton tuotteita. Hänen kumppaninsa saivat kaksi laivaa Siamista kuljettaakseen kaiken takaisin Japaniin. Adams purjehti Merenhuiskeella Japaniin 143 tonnilla sappapuuta ja 3 700 peurannahkaa ja palasi Hiradoon 47 päivässä. (Paluumatka kesti 5. kesäkuuta ja 22. heinäkuuta 1616). Sayers saapui Hiradoon lokakuussa 1616 palkatulla kiinalaisella romulla 44 tonnilla sappaa, puuta. Kolmas alus, japanilainen romu, toi 4 560 peuran nahkaa Nagasakiin ja saapui kesäkuussa 1617 monsuunin jälkeen.
xxx/ellauri234.html on line 417: Ronald Alexander Eugen Dietrich Westrén-Doll, eli Ronkki (23. heinäkuuta 1927 Helsinki – 17. syyskuuta 1980) oli suomalainen kuvittaja ja pilapiirtäjä.
xxx/ellauri235.html on line 155: "'4. heinäkuuta 1776', pohti Keene lukiessaan itselleen Hornblowerin syntymäaikaa." Sehän on Amerikan izenäisyyspäivä hei! Dies ater, day of bad omen!
xxx/ellauri237.html on line 597: 1Jan Nepomuk Neruda 9. heinäkuuta 1834 Praha - 22. elokuuta 1891 Praha) oli tšekkiläinen kirjailija, kriitikko sekä modernin tšekkiläisen runouden uranuurtaja. Nerudan runot ovat monipuolisia, ja niihin sisältyy niin filosofisia runoja kuin isänmaallisia hymnejäkin. Neruda kuitenkin vihasi yläluokkaa, minkä voi huomata esimerkiksi hänen kertomuskokoelmastaan nimeltä Malostranské povídky vuodelta 1878. Prahan Malá Stranan kaupunginosan elämästä kertova kirja on suomennettu nimellä Prahalaistarinoita (2000).
xxx/ellauri250.html on line 184: Gunilla Elisabet Dukure Bergström (24. heinäkuuta 1942 Göteborg – 25. elokuuta 2021 Tukholma) oli ruotsalainen lastenkirjailija ja toimittaja. Hänet tunnetaan Mikko Mallikas -kirjoistaan, jotka hän on myös kuvittanut. Mikko Mallikas (alkuteoksissa Alfons Åberg) on isänsä kanssa asuva äiditön pieni poika, joka on oman elämänsä sankari. Mikko Mallikkaasta on tehty samanniminen piirrossarja, jossa on esiintynyt myös Bergströmin toinen tunnettu hahmo Milla. Bergström oli ize 2 avioeroperheen bonuslapsi. Bergström poti kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Hänellä oli vammainen tytär Boel. Hänellä ei nähtävästi ollut yhtään kunnollista miestä. Hän oli DN:n ja Aftonbladetin toimittaja. Hänen isänsä oli juuri samanlainen pelle retku kuin Alfonsin. Tämä kaikki saattaa selittää mixi Mikko Mallikkaasta tuli tollanen vammasennäköinen paskalätty kusiaivo.
xxx/ellauri250.html on line 390: Hytti nro 6 on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut draamaelokuva, jonka on ohjannut Juho Kuosmanen. Elokuvan pääosissa ovat Seidi Haarla ja Juri Borisov. Elokuvassa suomalainen naisopiskelija (Haarla) ja venäläinen työmies (Borisov) matkustavat junalla Venäjän halki Murmanskiin. Hytti nro 6 perustuu Rosa Liksomin samannimiseen romaaniin vuodelta 2011. Elokuvaa varten kirjan tapahtumia on kuitenkin muutettu monin tavoin: esimerkiksi junan reitti, miespäähenkilön nimi ja ikä, tapahtumapaikka sekä aikakausi eroavat kirjasta. Hytti nro 6 sai ensi-iltansa 10. heinäkuuta 2021 Cannesin elokuvajuhlilla, missä se voitti juhlien kakkospalkinnon, Grand Prix’n. Elokuva sai teatteriensi-illan Suomessa 29. lokakuuta 2021.
xxx/ellauri252.html on line 407: Evan Hunter (alk. Salvatore Lombino, 15. lokakuuta 1926 – 6. heinäkuuta 2005) oli yhdysvaltalainen kirjailija ja käsikirjoittaja. Hunter tunnetaan erityisesti nimellä Ed McBain kirjoittamastaan yli 50-osaisesta poliisiromaanisarjasta 87. poliisipiiri, joka on yksi poliisiromaanin perusteoksista.
xxx/ellauri255.html on line 167: Mihail Aleksandrovitš Bakunin (ven. Михаил Александрович Бакунин, 30. toukokuuta 1814 Prjamuhino – 1. heinäkuuta 1876 Bern) oli venäläinen aatelinen vallankumouksellinen, jota ranskalaisen Pierre-Joseph Proudhonin ohella pidetään nykyisen anarkismin oppi-isänä ja myös sen merkittävimpänä vaikuttajana. Vaijeritempun kexijä Pertti Lindfors muistutti ainakin siivottomuuden osalta jonkun verran Bakuninia vanhana. Nuori Bakunin oli enemmän Hessu Hopon näköinen. Hopo tunsi ainakin yhtä paljon julkkixia kuin Jönsy. Vanha Bakunin koitti kasvattaa yhtä hienon parran kuin Marxin Karl, muttei kasvanut. Se näytti bussin alle jääneeltä marxilaiselta. His book God and the State has been widely translated and remains in print.
xxx/ellauri259.html on line 59: Yrjö Ilmari Larmola (5. toukokuuta 1940 Nurmijärvi – 1. heinäkuuta 2021 Helsinki) oli suomalainen filosofian tohtori ja Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja. Larmolan vanhemmat olivat lääketieteen ja kirurgian tohtori Erkki Yrjö Larmola (ent. Lindfors) ja vakuutusvirkailija Irja Helena Pernaja. Larmola pääsi ylioppilaaksi 1959 ja suoritti Helsingin yliopistossa humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon 1963, filosofian kandidaatin tutkinnon 1971, maisterintutkinnon 1973, lisensiaatintutkinnon 1986 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1990 tutkielmalla, joka käsitteli Eino Leinoa.
xxx/ellauri259.html on line 301: Toi tietoisuus on näistä pahin, se varsinainen pirulainen. Sen voi väliaikaisesti turruttaa mm. viinalla. Johannes Bronkhorstin mukaan on mahdollista, ainakin toivottavaa, että "alkuperäinen buddhalaisuus ei kiistänyt sielun olemassaoloa", vaikka vahva buddhalainen perinne on väittänyt, että Buddha vältti puhumasta sielusta tai jopa kiisti sen olemassaolon. Länkkärit ovat tästä ihan hädissään, roikkuvat kiinni aggregaatissa kuin huorabussissa paleleva huora Ivalo-poliisisarjassa. Johannes Bronkhorst (s. 17. heinäkuuta 1946 Schiedam, Alankomaat) on alankomaalainen orientalisti ja indologi, joka on erikoistunut buddhalaisiin tutkimuksiin ja varhaiseen buddhalaisuuteen. Hän on Lausannen yliopiston emeritusprofessori. Kohta sekin pääsee näkemään oliko se oikeassa vaiko väärässä.
xxx/ellauri259.html on line 631: Vilho (Ville) Ensio Viksten (3. heinäkuuta 1930 Tammela – 7. lokakuuta 2014 Helsinki) oli suomalainen kirjallisuuden tutkija, opettaja ja kustannusjohtaja. Vikstenin vanhemmat olivat puutarhuri Vilho Veikko Viksten ja Eliisa Elviira Ört (hehe, pirttiviljelijä, knulla ört på pört). Hän pääsi ylioppilaaksi 1952 ja valmistui filosofian kandidaatiksi 1960, mun opiskellessani Tehtaankadun kansakoulussa.
xxx/ellauri259.html on line 635: Kirjankustantaja Vilho (Ville) Viksten kuoli kotonaan Helsingissä 7. lokakuuta 2014 84-vuotiaana. Hän oli syntynyt Tammelassa 3. heinäkuuta 1930. Vikstenin opinnoilla oli filosofinen, loogisen empirismin pohja. Kirjallisuudentutkijana hän oli yhdysvaltalaisen uuskritiikin miehiä.
xxx/ellauri261.html on line 554: Gertrude Stein (3. helmikuuta 1874 Pittsburgh, Pennsylvania – 27. heinäkuuta 1946 Neuilly-sur-Seine, Ranska) oli yhdysvaltalaissyntyinen, pitkään Pariisissa asunut kulttuurihenkilö ja avantgarde-kirjailija. Mitä vetoa että se oli juutalainen? No tietysti: Steinin perhe oli varakasta saksalais-juutalaista sukua. Varhaisen lapsuutensa Stein vietti Euroopassa, ensin Wienissä ja sitten Pariisissa. Nuoruutensa hän vietti Oaklandissa, Kaliforniassa.
xxx/ellauri268.html on line 513: Eliezer ”Elie” Wiesel (30. syyskuuta 1928 Sighetu Marmației, Maramureș, Romania – 2. heinäkuuta 2016 New York, Yhdysvallat) oli Transsylvaniassa syntynyt unkarinjuutalainen kirjailija, journalisti, filosofi ja poliittinen aktivisti, joka asui Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri273.html on line 201: | 14. | Määrittelee kansalaisuuden, sisältää erioikeus- tai immuniteettilausekkeen, oikeudenmukaista menettelyä koskevan lausekkeen ja yhtäläisen suojan lausekkeen ja käsittelee sisällissodan jälkeisiä kysymyksiä. 13. kesäkuuta 1866 9. heinäkuuta 1868 2 vuotta, |
xxx/ellauri273.html on line 203: | 16. | sallii kongressin periä tuloveroa jakamatta sitä eri osavaltioiden kesken tai perustamatta sitä Yhdysvaltain väestönlaskentaan 12. heinäkuuta 1909 3. helmikuuta 1913 3 vuotta, |
xxx/ellauri273.html on line 213: | 25. | Käsittelee presidentin jälkeläisiä ja määrittelee menettelytavat sekä varapresidentin viran täyttämiseksi että presidentin vammaisuuteen vastaamiseksi 6. heinäkuuta 1965 10. helmikuuta 1967 1 vuosi, |
xxx/ellauri273.html on line 214: | 26. | Kieltää 18-vuotiaiden tai sitä vanhempien Yhdysvaltain kansalaisten äänioikeuden epäämisen iän vuoksi 23. maaliskuuta 1971 1. heinäkuuta 1971 |
xxx/ellauri273.html on line 223: Liittovaltion avioliittomuutos kieltäisi samaa sukupuolta olevien avioliitot jopa valtion tasolla. Sitä on ajettu kuin pilluun käärmettä. Edellinen kongressin äänestys ehdotetusta muutoksesta pidettiin edustajainhuoneessa 18. heinäkuuta 2006, jolloin esitys epäonnistui äänin 236–187, mikä jäi alle 290 äänen, jotka vaadittiin hyväksymiseen kyseisessä elimessä.
xxx/ellauri273.html on line 316: 3. heinäkuuta 1992 liittoparlamentti ei enää slovakkiedustajien puuttuvan tuen vuoksi valinnut Havelia presidentiksi, vaikka hän oli ainoa ehdokas. Slovakkien julistauduttua itsenäiseksi Havel erosi 20. heinäkuuta presidentin virasta.
xxx/ellauri281.html on line 122: Lokakuussa 2015 "Nadra Yuzivska" julkisti tarjouskilpailun uuden sijoittajan houkuttelemiseksi hankkeen toteuttamiseen. 27. heinäkuuta 2016 tuli tiedoksi, että kilpailun voitti yritys "Yuzgaz BV" ("Yuzgaz"), joka on rekisteröity Alankomaissa, koska se "tarjoi houkuttelevimman ohjelman geotutkimustyöstä alueella."
xxx/ellauri287.html on line 426: Hän kuoli High Wycombessa, Buckinghamshiressä, 23. heinäkuuta 1916 nenäsyöpään 63-vuotiaana ja haudattiin Hazlemeren seurakunnan kirkkoon.
xxx/ellauri289.html on line 142: Nyt olivat hyvät keinot tarpeen. Ja niitä pesi! 26. heinäkuuta 1931 konventissa Columbuksessa Ohiossa Rutherford esitteli uuden nimen – Jehovan todistajat – Jesajan 43:10:n perusteella : "Te olette minun todistajiani, sanoo Herra, ja palvelijani, jonka olen valinnut. voitte tuntea ja uskoa minua ja ymmärtää, että minä olen se: ennen minua ei Jumalaa ole luotu, eikä minun jälkeeni ole oleva." (King James Version, KJV) - joka hyväksyttiin päätöksellä. Nimi valittiin erottamaan hänen raamatunopiskelijaryhmänsä muista riippumattoryhmistä, jotka olivat katkaisseet siteet Seuraan, sekä symboloimaan uusien näkemysten herättämistä ja uusien evankelioimismenetelmien edistämistä. Vuonna 1932 Rutherford poisti paikallisesti valittujen vanhinten järjestelmän ja otti vuonna 1938 käyttöön niin sanotun "teokraattisen" (kirjaimellisesti Jumalan tai hänen maallisen edustajansa hallitseman) organisaatiojärjestelmän, jonka mukaan nimitykset seurakunnissa maailmanlaajuisesti tehtiin Brooklynin päämajasta. Ideat saatiin paljolti Stalinin johtamasta Neuvostoliitosta.
xxx/ellauri291.html on line 224: John Jacob Astor (s. Johann Jakob Astor ; 17. heinäkuuta 1763 – 29. maaliskuuta 1848 ) oli saksalaissyntyinen amerikkalainen liikemies, kauppias, kiinteistömoguli ja sijoittaja, joka ansaitsi omaisuutensa pääasiassa turkiskaupan monopolista salakuljettamalla oopiumia Kiinassa ja sijoittamalla kiinteistöihin New Yorkissa tai sen ympäristössä. Hän oli Astor-perheen ensimmäinen merkittävä jäsen ja ensimmäinen monimiljonääri Yhdysvalloissa.
xxx/ellauri292.html on line 457: [Tämän esipuheen seuraavaan Eusebioxen vastapuheenvuoroon kirjoitti muuan Roger Perse, Ipswich 19 heinäkuuta 2002.]
xxx/ellauri293.html on line 636: 20. heinäkuuta 1914 Winston Churchill, Admiralityn ensimmäisenä kuumapäänä, takavarikoi kaksi turkkilaista sotalaivaa Newcastle on Tyne. Nämä alukset oli rakennettu siellä Turkin hallitukselle ja ne oli jo maksettu. Takavarikointi, ylimielinen selitys ja korvauksen puute siitä raivostutti turkkilaiset ja tarjosi saksalaisille erinomaisen mahdollisuuden ostaa turkkilaista hyvää tahtoa. He korvasivat Ison-Britannian kaksi sota-alusta kahdella omalla, Goebenilla ja Breslaulla. Houkutellakseen turkkilaisia entisestään Berliini tarjosi nöyryyttävien antautumisten lakkauttamista ja lisää sotilaallista apua. Enver Beyn johtama Saksa-mielinen sotaryhmä Turkin kabinetissa sai kaiken avun vaikutusvaltansa lisäämiseksi. Iso-Britannia ja Ranska eivät tehneet juurikaan kääntääkseen prosessia.
xxx/ellauri296.html on line 160: perunoita) vuosisataa myöhemmin samana päivänä, yhdeksäntenä Avia (osapuilleen heinäkuuta). Jos juutalaiset eivät käyttäytyneet kuin kansa, jonka oli tarkoitus edustaa Planeettojen neuvostossa Jumalaa – olla hengellisten johtajien valtakunta ja pyhä kansa (2. Moos. 19:6) – mitä arvoa temppeli oli? Se oli vain puuta, kiveä, tiiliä ja laastia. Jumalan suojeleva käsi, joka ohjaa kaikkea historiassa, poistettiin. Kun se poistettiin, temppeli oli vain tyhjä kuori. "Jos talon omistaja ei ole enää siellä, rosvot voivat ryöstää." Sitä juutalaiset surevat.
xxx/ellauri296.html on line 351: Kirsti Helena Lyytikäinen (o. s. Keskinen, 2. syyskuuta 1926 Jyväskylän maalaiskunta – 27. heinäkuuta 2008 Helsinki) oli suomalainen aikakauslehtien kustantaja ja päätoimittaja.
xxx/ellauri296.html on line 603: Töyhtöpäinen Ernst Alfred Cassirer ( / k ɑː ˈ s ɪər ər , k ə ˈ -/ kah- SEER -ər, kə- , saksa: [ˈɛʁnst kaˈsiːʁɐ] ; 18. heinäkuuta 28. huhtikuuta 1949)
xxx/ellauri298.html on line 509: Stanislav "Stan" Grof (* 1. heinäkuuta 1931 Prahassa) on tšekkiläissyntyinen psykiatri, joka on asunut Yhdysvalloissakin 1960-luvulta lähtien. Grof on yksi tärkeimmistä transpersonaalisen psykologian kehittäjistä ja tutkija, joka tutkii epätavallisten tietoisuuden tilojen käyttöä psykologiseen parantamiseen, syvään itsetutkimiseen sekä kasvun ja näkemysten saamiseen ihmisen psyykestä . Vuonna 1993 Grof sai kunniapalkinnon Association for Transpersonal Psychologylta (ATP) merkittävästä panoksesta ja kehittämisestä transpersonaalisen psykologian alalla, joka annettiin Kalifornian Asilomarissa pidetyn 25-vuotisjuhlakokouksen yhteydessä. Hän sai myös Dagmar-säätiön myöntämän VISION 97 -palkinnon Václav Havelilta Prahassa 5. lokakuuta 2007. Vuonna 2010 hän sai Jules Verne -palkinnon Association for Pre- and Perinatal Psychology and Health -järjestöltä (APPPAH) . Toisaalta tšekkiläinen skeptikkoryhmä Český klub skeptiků Sisyfos on arvostellut Grofia siitä, että se on edistänyt heidän mielestään ei -tieteellisenä psykologiaa, joka on liian kaukana modernin tieteen materialistisen filosofisen perustan rajoista. Hän on ainoa henkilö, jolle on myönnetty Anti-Prize Erotic Boulder -palkinto kahdesti kyseisessä maassa. Eli toisaalta hänen kriitikot syyttävät häntä epätieteellisen psykologian edistämisestä ja hän on kahden harhaluuloisen lohkareen kantaja. Nimittäin Grof oli ensin naimisissa psykologi Christine Grofin kanssa 70-l. ja sitten psykologi Brigitte Grofin kanssa vuonna Christinen kuukahdettua 2014 tai size oli 2016. Stanin pitää olla vitun vanha jos se on edes syntynyt.
xxx/ellauri305.html on line 81: Grace Mae Brown (20. maaliskuuta 1886 – 11. heinäkuuta 1906) oli 20-vuotias amerikkalainen nainen, jonka hänen poikaystävänsä Chester Gillette murhasi Big Moose Lakella, New Yorkissa, kerrottuaan ensin hiänelle olevansa raskaana. Murha ja sitä seurannut epäillyn oikeudenkäynti herättivät valtakunnallisten sanomalehtien huomion. Hänen kuolemansa olosuhteet inspiroivat kuvitteellisia hoitoja, kuten Amerikkalainen tragedia ja Jennifer Donnellyn vuoden 2003 romaani Keräävä valo. Murhaa analysoitiin ja tutkittiin kahdessa tietokirjassa, jotka molemmat julkaistiin vuonna 1986. Mixhän se oli juuri tuolloin tapeetilla?
xxx/ellauri305.html on line 99: Gilletten vuokrahuoneesta viranomaiset takavarikoivat Brownin rakkauskirjeet Gillettelle todisteena. Piirilakimies George Ward luki kirjeet ääneen tuomioistuimelle oikeudenkäynnin aikana syksyllä 1906, ja Brownin kirjeet saivat oikeudenkäynnissä kansallisen huomion. Kirjeissään Brown pyysi Gilletteä ottamaan vastuun raskaudestaan. Viimeisessä kirjeessään, joka kirjoitettiin 5. heinäkuuta, Brown odotti innolla tulevaa Adirondack-matkaansa Gilletten kanssa. Hän jätti jäähyväiset lapsuudenkodilleen Etelä-Otselicille toivoen, että voisi tunnustaa raskautensa äidilleen.
xxx/ellauri306.html on line 247: punaisen kesän aikana, 31. heinäkuuta 1919 syracusen maapallon takorautatehtaan
xxx/ellauri307.html on line 358: Heinäkuussa 1935 Marian (Skobtsova) Gayanan niminen vanhin tytär lähti Neuvostoliittoon ja kuoli yhtäkkiä Moskovassa 30. heinäkuuta 1936 oletettavasti lavantautiin, ja hänet haudattiin Preobrazhensky- hautausmaalle . Gayanan aviomies oli George Melia (avioliitto antoi hänelle mahdollisuuden lähteä Neuvostoliittoon).
xxx/ellauri307.html on line 464: Laulaja Anna Abreu, 33, esiintyi perjantaina 14. heinäkuuta täydelle yleisölle Helsingin Allas Sea Poolilla. Kesken keikan tapahtui yllättävä tilanne, kun artistin hame putosi tämän yltä. Abreukin on pulskistunut tyttövuosista. Annaa haastateltiin alasti! Ihanaa olla tässä teidän kanssa. Onneks mulla on tää naru päällä, nakupellejen miesten
xxx/ellauri307.html on line 670: Henry "Harry" Patterson (27. heinäkuuta 1929 – 9. huhtikuuta 2022), joka tunnetaan yleisesti kynänimellään Jack Higgins , oli brittiläinen kirjailija. Hän oli suosittujen trillereiden ja vakoiluromaanien myydyin kirjailija . Hänen romaaninsa The Eagle Has Landed (1975) myi yli 50 miljoonaa kappaletta ja sovitettiin vuoden 1976 menestyneeksi samannimiseksi elokuvaksi. "Harry" vaihtoi vanhan kunnon "Patin" lähes tyttärensä ikäiseen uuteen malliin neljännesvuosisadan käytön jälkeen. Heidän tyttärensä Sarah Patterson kirjoitti romaanin Kaukainen kesä (1976).
xxx/ellauri307.html on line 798: Electronic Frontier Foundation (EFF) on kansainvälinen voittoa tavoittelematon digitaalisten oikeuksien ryhmä, joka sijaitsee San Franciscossa, Kaliforniassa. Säätiön perustivat 10. heinäkuuta 1990 John Gilmore, John Perry Barlow ja Mitch Kapor edistämään Internetin kansalaisvapauksia.
xxx/ellauri307.html on line 808: He koordinoivat ja tukivat EFF DES -krakkauslaitteen (lempinimeltään Deep Crack) rakentamista käyttämällä erityistä laitteistoa ja ohjelmistoa ja maksoi 210 000 dollaria. Tämä laski viestin rikkomisen ennätyksen 56 tuntiin 17. heinäkuuta 1998 ja alle 24 tuntiin 19. tammikuuta 1999 (yhdessädistributed.net).
xxx/ellauri307.html on line 838: Lisätietoja aiheesta… Entinen vaimo syyttää kirjailija Dan Brownia "kaksoiselämästä" 1. heinäkuuta 2020 "Viihteessä".
xxx/ellauri319.html on line 105: 17. heinäkuuta 1941 hänet nimitettiin itäisten miehitettyjen alueiden valtakunnanministeriksi. Tässä asemassa hän järjesti kulttuuriomaisuuden ryöstön Neuvostoliitossa. Suurin osa arvoesineistä meni mustille markkinoille. Vain muutama heistä palautettiin. Esimerkiksi Pihkovan-Petšerskin luostarin aarteet.
xxx/ellauri354.html on line 290: Giosuè Carducci (27. heinäkuuta 1835 – 16. helmikuuta 1907) oli italialainen runoilija ja prosaisti, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1906. Häntä pidetään modernin Italian epävirallisena kansallisrunoilijana. Hän toimi myös opettajana ja kääntäjänä ja käänsi Vergiliuksen teoksia ja osia Iliaasta italiaksi. Carducci toimi aktiivisesti myös kulttuuripolitiikassa ja oli muun muassa koulutusta ja kulttuuririentoja järjestävän Società Dante Alighierin perustajajäsen. Hänen poliittiset mielipiteensä olivat ailahtelevaisia, ja hän on kirjoittanut yhtä tulisieluisia tekstejä tasavallan puolesta kuin sitä vastaan. Hän ei pitänyt paavilaisuudesta. Hänet äänestettiin Senaattiin vuonna 1890.
xxx/ellauri356.html on line 138: Jacques Derrida (synt. Jackie Élie Derrida) (15. heinäkuuta 1930 El Biar, Ranskan Algeria – 8. lokakuuta 2004 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen filosofi. Derrida luetaan merkittävimpiin jälkistrukturalisteihin, ja häntä pidetään dekonstruktion kehittäjänä. Tärkeimpiä Derridan työhön vaikuttaneita henkilöitä olivat Martin Heidegger ja Sigmund Freud. Spedejä. Derrida oli 1900-luvun tunnetuimpia ja kiistellyimpiä spedefilosofeja. Derridalle myönnettiin muun muassa Cambridgen yliopiston kunniatohtorin arvo vuonna 1992, mutta vasta tiukan keskustelun ja yliopiston viranhaltijoiden järjestämän äänestyksen jälkeen. Ennen Derridan tapausta vastaava äänestys oli järjestetty viimeksi 29 vuotta aiemmin. Kukahan spede silloin oli tarjona?
xxx/ellauri357.html on line 439: Percy Bysshe Shelley ( / b ɪ ʃ / ⓘ BISH ;4. elokuuta 1792 – 8. heinäkuuta 1822) oli brittiläinen kirjailija, jota pidetään yhtenä suurimmistaenglantilaisista romanttisista runoilijoista. Runoudessaan sekä poliittisissa ja sosiaalisissa näkemyksissään radikaali Shelley ei saavuttanut mainetta elämänsä aikana, mutta tunnustus hänen saavutuksistaan runoudessa kasvoi tasaisesti hänen kuolemansa jälkeen, ja hänestä tuli tärkeä vaikuttaja seuraavien sukupolvien runoilijoille, mukaan lukien Robert Browning, Algernon Charles Swinburne, Thomas Hardy ja WB Yeats. Amerikkalainen kirjallisuuskriitikko, rasvainen Harold Bloom kuvailee häntä "erinomaiseksi käsityöihmiseksi, lyyriseksi runoilijaksi ilman kilpailijaa ja varmasti yhdeksi kehittyneimmistä skeptisistä älyistä, joka on koskaan kirjoittanut runon."
xxx/ellauri357.html on line 459: Shelley ja Mary pakenivat Eurooppaan 28. heinäkuuta ja ottivat mukanaan Maryn sisarpuolensa Claire Clairmontin. Ennen lähtöä Shelley oli nostanut 3 000 punnan lainan, mutta oli jättänyt suurimman osan varoista Godwinin ja Harrietin käyttöön, joka oli jälleen raskaana. Talousjärjestely Godwinin kanssa johti huhuihin, että hän oli myynyt tyttärensä Shelleylle.
xxx/ellauri357.html on line 507: 1. heinäkuuta 1822 Shelley ja Edward Williams purjehtivat Shelleyn uudella veneellä Don Juanilla Livornoon, missä Shelley tapasi Leigh Huntin ja Byronin sopiakseen uuden The Liberal -lehden julkaisemisesta. Kokouksen jälkeen 8. heinäkuuta Shelley, Williams ja heidän venepoikansa purjehtivat Livornosta Lericiin. Muutamaa tuntia myöhemmin Don Juan ja sen kokematon miehistö katosivat myrskyssä. Alus, avoin vene, oli räätälöity Genovassa Shelleylle. Mary Shelley julisti kirjassaan "Note on Poems of 1822" (1839), että suunnittelussa oli vika ja että vene ei koskaan ollut merikelpoinen. Uppoaminen johtui kuitenkin luultavasti kovasta myrskystä ja aluksella olleiden kolmen miehen huonosta meritaidosta.
xxx/ellauri366.html on line 166: Järjestäjät päättivät 20. heinäkuuta, päivää ennen näyttelyn avajaisia Tällerudissa, vetää Vilksin piirustukset pois näyttelystä turvallisuussyistä ja islamilaisten ääriliikkeiden väkivallan pelosta (ks. Islam ja jumalanpilkka sekä Islam ja eläimet).
xxx/ellauri376.html on line 362: Smolenskissa muutamat paikalliset asukkaat näivät valon loistavan Glebin haudan yllä. Kuultuaan tästä ruhtinas Jaroslav siirrätti Glebin ruumiin Vyšgorodiin (Ukraina) Pyhän Basileioksen kirkon luo Boriksen haudan viereen. Siellä marttyyriveljesten haudalla tapahtui vaikka mitä ihmeitä. Jaroslav rakennutti Vyšgorodiin kirkon, johon marttyyrien reliikit sijoitettiin, ja heidän muistoaan alettiin viettää Boriksen kuolinpäivänä 24. heinäkuuta. Vuonna 1072 Boriksen ja Glebin pyhäinjäännökset siirrettiin uuteen kirkkoon. Tämän tapahtuman johdosta pyhien kunnioitus levisi koko Venäjän kirkkoon ja heidän juhlaansa määrättiin vietettäväksi vuosittain myös toukokuun 2. päivänä.
xxx/ellauri380.html on line 414: Vaikka venäläisten rökäletappio itse asiassa tapahtui lähellä Allensteinia (Olsztyn), Hindenburg nimesi sen Tannenbergin mukaan, 30 km (19 mailia) länteen kostaakseen teutoniritarien tappion ensimmäisessä Tannenbergin taistelussa 500 vuotta aiemmin. Grunwaldin taistelu, Žalgirisin taistelu eli ensimmäinen Tannenbergin taistelu käytiin 15. heinäkuuta 1410 Puolan, Liettuan ja Saksan välisen sodan aikana. Puolan kuningaskunnan kruunun ja Liettuan suurruhtinaskunnan liitto, jota johti kuningas Władysław II Jagiełło (Jogaila) ja suurruhtinas Vytautas, voitti päättäväisesti Saksan teutonien ritarikunnan, jota johti suurmestari Ulrich von Jungingen. Suurin osa Saksan ritarikunnan johtajista tapettiin tai vangittiin.
xxx/ellauri385.html on line 80: John (Lowery) 5 (s. 31. heinäkuuta 1971), varaosa. Vuonna 2022 hän soittaa Mötley Cruen kiertuekitaristina Mick Marsin eläköidyttyä pitkään sairastamansa selkärankareuman vuoksi. John 5 ylsi maailman nopeimpien kitaristien listalla sijalle 10.
xxx/ellauri385.html on line 539: 20. heinäkuuta 1819, 44-vuotiaana, Lamb, joka vässykkänä ei ollut koskaan naimisissa, rakastui näyttelijä Fanny Kellyyn Covent Gardenista, ja sonetin kirjoittamisen lisäksi hän myös ehdotti avioliittoa. Hiän kieltäytyi hänestä, ja hän kuoli rupisena poikamiehenä. 27. joulukuuta 1834 Lamb kuoli ruusuun, joka hän sai kasvojensa lievästä laihtumisesta liukastuttuaan iljanteisella kadulla. Calle kuzui jostain syystä izeään Iljaxi (Elia). Hänen hullu sisarensa, joka oli häntä kymmenen vuotta vanhempi, selvisi hänestä yli tusina vuotta.
271