ellauri006.html on line 1469: Heikkous (jos se nyt on heikkous etiikalle, joka on vaan toive, ei toimintaohje) tässä mun (ja miljoonien muiden) moraalissa on et se ei voi olla mikään kantin kategorinen imperatiivi. Mut Kant olikin täys ääliö, anaalinen harppisaku. Jos kaikki seisoskelee kadunkulmissa, ei kukaan pääse kulkemaan. Kun kaikki koittaa lisääntyä yhtä aikaa, maa täyttyy. Mut minkäs teet, en mäkään haluu uhrautua muiden puolesta, katella vierestä kun muut porskuttaa. Sotaa tää on, ja isompi sota tulee, kun resut loppuu. Darwinista se on ihan ookoo. Taistellaan olemassaolosta, hymysuin tai hampaat irvessä, ihan sama.
ellauri012.html on line 365: Rikoksen sovitukseen ei riitä kärsiä määrätty rangaistus; kärsiminen ei auta jos sydämeen jää halu entiselleen. On helppo asia tunnustaa heikkous, ja antaa siitä itselle vähän rapsuja, mutta täytyy olla täydellinen itsehallinta jotta voisi sammuttaa nautintojen muiston, jonka tapa on tartuttanut aivoihin. Nähdään aika usein että jotkut tunnustaa omat vikansa, mut vähät niistä ottaa vahinkoa, suorastaan mielissään vaan kertoilevat niistä. Sydämellisesti katua pitäisi tekoa suusanallisen myönnytyksen lisäksi, mut tää toteutuu vaan harvoin. Mä joka olen kokenut niin monta hyvää hetkeä sun kanssa, tunnen vastoin tahtoani etten voikaan niitä katua, enkä välttyä muistoissani nauttimasta niistä taas. Ponnistan vaikka kuinka kovasti, tai käännyn sitten mille kyljelle, ihana ajatus vaan seuraa, ja jokainen tarvekalu tuo mun mieleen mitä mun pitäisi unohtaa. Hiljaisessa yössä kun mun tulis ottaa palloon unta, joka lievittää suurimmatkin huolet, en voi välttää näitä unelmia. Uneksin että olen taas mun rakkaan Abelardin kaa. Mä näen sen, puhun sille ja kuulen sen vastaavan. Toisiimme ihastuneina me unhdetaan kirjat ja ruvetaan taas hommimaan. Joskus mä olen tappelevinani sun vihollisten kaa; mä vastustan niiden raivoa, mä huudan säälittävästi, ja sit mä herään kyyneliin. Jopa kirkkoon alttarille mä vien meidän rakkauden muiston, ja sen sijaan että valittaisin joutuneeni nautintojen uhriksi, mä huokaan ja kaipaan niitä takaisin.
ellauri012.html on line 385: Yksinäisyys on kestämätöntä ahdistuneelle mielelle; sen huoli kasvaa hiljaisuudessa, ja syrjäytyminen vaan lisää sitä. Siitä lähin kun olen ollut suljettuna näihin seiniin, en ole tehnyt muuta kuin itkeskellyt meidän vahinkoa. Tää luostari on kaikunut mun kiljunnasta, ja ikuiseen orjuuteen tuomitun kurjimuksen lailla olen kuluttanut päivät surun parissa. Sen sijaan että olisin toteuttanut loordin armollisen suunnitelman mua kohtaan, olen kapinoinut sitä vastaan, pidin tätä pyhää pakopaikkaa kauheeena vankilana, ja olen kantanut loordin iestä vasten tahtoa. Sen sijaan että olisin putsannut itseäni katumuksen harjoituksilla, olen vaan vahvistanut mun tuomiota. Fataali erehdys! Kardinaalimunaus! Mut Abelard, mä oon nyt repinyt silmiltä siteen joka sokaisi mut, ja jos mä nytkään voin yhtään luottaa omiin tunteisiin, musta on nyt tullut sun arvostuksen arvoinen. Sä et ole mulle enää muuta kuin se rakastava Abelard, joka aina pyrki yksityisiin hetkiin mun kanssa sumuttaen meidän vartijoiden silmät. Meidän onnettomuudet sai sut kammoamaan pahetta (ei ihme, kun et siihen enää itse kyennyt), ja sä heti omistit loput päiväs hyveelle, ja näytit alistuvan siihen pakkoon mielelläsi. Mä taas, joka olin herkempi, ja enemmän nautinnon perään (ja jolla oli paikat vielä kunnosssa) olin vitun kärsimätön tästä, ja olet kuullut miten paljon kannoin kaunaa sun kalttaajille. Oot nähnyt mun kaunan mun viime kirjeistä; tää se oli, varmasti, joka sai mun Abelardin, sut munattoman Hannibalin, mulle äkämystymään. Sä hermostuit mun valituksista, ja jos totta puhutaan, menetit toivon mun sielun pelastuksesta. Et voinut aavistaa että Heloise voisi voittaa noin vahvan tarpeen; mut olit väärässä, Abelard, mun heikkous, armon lihaksilla, ei estänyt mua tavoittamasta voiton seppelettä. Palauta mut siis sun hyviin kirjoihin; sun oma jumalisuus varmaan kehottaa sua siihen.
ellauri019.html on line 638: Ankaraa sanomaa kirkoille, naispappeudelle, feministeille ja monen heikkouskoisen, itsensä korottajan kiihkoilevan naisen typerille teoille – olkaa akat alamaisia, ottakaa korviinne ja sydämiinne, ymmärtäkää mieluummin Rakkaus kuin Lihan tuoma mielihalu taistella. Jokainen sota tuo kaunaa ja lisää sotaa, jokainen elimen luovutus rauhaa ja anteeksiantoa.
ellauri021.html on line 34: Uuupumus tulee, heikkous uusiutuu.
ellauri031.html on line 768: Olemme ajallisesti jakeiden 25 ja 26 välissä. Olavi ei lähde longixi, sooloilemaan omin päin, se ei tunteile vaan pysyy faktoissa. Se heikkous saattoi olla Olkkarillakin. Siitä puuttui karismaa. Mutta on sillä asiaa kotisuomalaisille kuin Hannu Karpolla. Lisää rahnaako se on tullut pyytämään, kolehtia keräämään? Sitä kai se rukousaihe tarkoittaa peitekielellä.
ellauri043.html on line 43: Mut tosta pidätyskyvyttömyydestä vielä. Katoliset (ja muutkin, myös rikoslaki) tekee eron tekemisen ja tekemättä jättämisen syntien välillä. Jos tekee harkitusti pahaa, niin se on tahtosynti, jos on vaan inkontinentti eli pidätyskyvytön, siis lankeaa, tai repsahtaa, se on heikkoussynti. Juutas oli tahtosyntinen, Pietari heikkoussyntinen. Rajanveto voi olla vähän vaikeaa, mutta kai se on vähän samansuuntainen erottelu kuin peliteoriassa preferenssit ja pelin ratkaisu. Jos säntää preferenssien perään laskematta pelin arvoa, on heikkosyntinen, jos laskee ensin pelin arvon ja silti lähtee varastamaan bylsimään tai tappamaan on tahtosyntinen. Se todistaa, että arvot on perinjuurin väärät, eli niitä pitää oikaista rangaistuxilla. Jos polkasee homo sapiensin aivoilla, on tahtosyntinen, jos liskoaivoilla, on vaan heikko. Tuomita ei kenkään siitä voi, pahimmillaan sakkoihin.
ellauri043.html on line 395: Lempo, mikä mulla oikein on! Mikä on! Tuntuu kuin sydän paisuisi kuin meri, kun se kohoaa ennen myrskyä. Ääretön heikkous valtaa mut, ja kuumassa ilmassa on kampaamon hajua. Eikä kuitenkaan ketään naista ole näköpiirissä?
ellauri048.html on line 396: vaikka onhan silläkin hyvät hetkensä. Samaa voi sanoa Vergiliuxesta. Sen heikkous
ellauri055.html on line 235: Olen aikonut tappaa izeni mutta elämä on ollut minulle vielä rakas. Tämä naurettava heikkous on kenties kaikista turmiollisimpia taipumuxistamme: onko näet mitään typerämpää kuin se, että tahdomme edelleen kantaa taakkaa, jonka haluaisimme joka hetki viskata maahan, että inhoamme omaa izeämme, mutta emme siitä luovu, että siis hyväilemme käärmettä, joka meitä kalvaa, kunnes se on syönyt sydämemme?
ellauri095.html on line 524: Manlyn iskän runo Gerard pojasta soittaa Hilja Haahden kelloa. Se tuo mieleen Povisen Karin, Hilja Haahden ja Keazin Jussin yhteisen huolen tieteen uskoa uhkaavasta myrskystä ja Dolmenin Dickin haaxirikkonuhtelun heikkouskoiselle flunssaiselle Sigrid Tarkkaselle. Vähänpä Mänli senior arvasi että juniorista tulisi paavin palvelija ja uranistiohjus. Mistäpä se olisi aavistanut millainen sydämetön kääpiö ja uskonluopio oli sille luvassa.
ellauri112.html on line 101: August Strindbergin vaikuttava näytelmä oli eilen Kansallisteatteriin koonnut täyden huoneen, joka mielenkiinnolla seurasi sangen huoliteltua esitystä. Suosionosoituksetkin, jotka kasvoivat näytös näytökseltä, olivat lopulta erittäin vilkkaita. »Erik XIV» onkin mieltäkiinnittävä ja vaikuttava näytelmä, ei vähimmin siksi, että Strindberg on voinut siihen mahduttaa niin paljon omituista, aina intohimoista itseään. Hän on siinä ikäänkuin jakanut itsensä kahtia, kahdeksi henkilöksi, joista toinen, onneton Erik-kuningas saa sielukseen kaiken sen syvän heikkouden, epäsoinnun, aina mielipuolisuuden rajoille menevän rikkinäisyyden, jota Strindberg niin runsaasti löysi itsestään; kuninkaan neuvonantaja taas, kuuluisa Göran Persson, on tosin tahto-ihminen kuin kukaan, mutta raudankovan naamarin alla on aito-strindbergiläinen kuolettavasti haavoittuva herkkyys, rakkauden tarve ja sisällinen pakko nähdä elämä alastomuudessaan, paljastaa vaikuttimien epäilyttävät sokkelot. Molempien yhteistä elämää ja toimintaa vainoaa leppymätön kohtalo. Kaikki mitä onneton kuningas tekee on takaperoista ja hullua; hänen neuvonantajansa koettaa uupumattomalla tarmolla hänen jälkiään korjata, mutta kaikki on turhaa. Kuninkaan sisällinen vihlova epäsointu ikäänkuin painaa leimansa kaikkeen mitä hän koskettaa. Miltei pirullisella nautinnolla laskee Strindberg mittaluotinsa tämän ihmiskurjuuden pohjaan saakka, joka on sitä räikeämpi, kun se on niin korkealla, että se näkyy yli maiden. »Erik XIV» on rikkinäisen selän tragedia. Jos tahtoo verrata tätä kuningashahmoa Hamletiin, huomaa heissä ulkonaista yhtäläisyyttä. Molemmilla on pää kädessä, mitääntekemätön pippeli, suuri tehtävä suoritettavana, mutta he eivät siihen pysty, parantumattoman itse-epäilyn ja heikkouden jäytämiä kun ovat. Hamletin epäilyllä on kuitenkin selvät ulkonaiset aiheensa, Erik sensijaan on itse heikkous ja epäily siksi, että hänen sielunsa on pelkkää epäsointua, että hän on tunne-ihminen, jonka tunteet ovat sirpaleina--kuten Strindberg.-- Näytelmään ja sen esitykseen saan tilaisuuden vielä palata. Mainittakoon vain, että hra Jussi Snellman oli Erik-kuninkaassa taas pitkästä ajasta saanut huomattavan osan. On iloista mainita, että hän siitä kaikella kunnialla suoriutui. Hra Puroon Göran Perssonina olisi varmaan Strindberg itse ollut tyytyväinen: se oli erinomainen luoma; esitys kohosi paikoin yli odotuksien. Hra Ahlberg Svante Sturena oli kaunis nähdä, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson ynnä jotkut muutkin esitykset ovat tunnustuksella mainittavat.
ellauri115.html on line 709: Sanalla sanoen: mitä enemmän mä yritän kuvitella sen jumalallista esanssia, sitä vähemmän mä ymmärrän sitä; mutta se on, ja se riittää mulle; mitä vähemmän mä ymmärrän, sitä enemmän mä jumaloin. Mä ryömin sen edessä, sanoen "Olentojen olento, mä oon koska säkin oot, sä oot mun idoli; kun mä yritän ajatella sua mä ikäänkuin nousen mun pääni vintille, missä räsymatot eivät ole ihan suorassa. Paras mun järjen käyttö on jättää se käyttämättä sun edessä; mun mieli ilahtuu, mun heikkous terhentyy, kun mä tunnen olevani sun suurissa jaloissa."
ellauri115.html on line 756: Jos vieläpä siinä matalassa asemassa mihin meidät on asetettu tässä elämässä meidän ekat impulssit on aina hyviä, jos meidän paheet on omatekoisia, mix me valitettaisiin että ne on meidän mestareita? Mix me syytettäisiin Luojaa pahoista jotka ollaan ize luotu, ja vihollisia jotka me ollaan ize aseistettu izeämme vastaan? Äh, jätetään mies pilaamattomaxi; se huomaa olevan aina helppoa olla hyvä ja se on aina onnellinen ilman katumuspilleriä. Syylliset, jotka sanoo että ne on ajettu rikollisuuteen, on valehtelijoita yhtä paljon kuin pahantekijät; miten ne voi jättää huomiotta että niiden valittama heikkous on niiden omaa työtä; että niiden aikaisimmatkin törkeydet oli niiden oman tahdon aikaansaannosta; että toivomalla kiusauxeen lankeemista ne lopulta antaa niille perixi tahtomattaankin ja tekee niistä vastustamattomia? Epäilemättä ne ei voi enää välttyä olemasta heikkoja ilkimyxiä, mutta niiden ei tarvinnut tulla heikoxi ja ilkeixi, izepä hyppäsivät siihen siniseen maalisammioon. Doh, miten helppoa olis pitäämopo käsissä ja passiohedelmät piilossa, tässäkin elämässä, jos silloin kun tavat ei vielä olleet muodostuneet, mieli laajentumisvaiheessa, olisimme voineet pitää kiinni sellaisista jutuista kuin meidän olis pitänyt, arvostaaxemme oikein sitä mitä ei tiedetä; jos me oikeesti haluttaisiin oppia, ei vaan six että loistettaisiin toisten silmissä, vaan että meistä tulis viisaita ja hyviä ihan luonnonmenetelmällä, et me oltaisiin onnellisia maxaessamme veroja. Tästä työhuoneesta tulee ikävystyttävä ja tuskaisa, koska me ei edes yritetä sitä ennenkuin me ollaan jo paheen ruostuttamia ja passiohedelmien orjia. Meidän tuomiot ja meidän arvon mittatikut määräytyy ennenkun meillä on tietoa hyvästä ja pahasta, ja sit me mitataan kaikkia asioita tällä väärällä mittatikulla, eikä arvosteta mitään sen oikeasta hinnasta. [Joo tää on taas tätä keskustaoikeistolaista "oman onnensa seppä" sepustusta. Kylnää sit on ennustettavia!]
ellauri164.html on line 162: Auh! remontoida elämään! heittää silmäys meidän epämuodostumiin. Ja tää myrkky, tää tuhatkertaisesti kirottu pusu! Mun heikkous, maailman julmuus! Mun jumala, sääliä, piilottakaa mut, mullon liian paha olo! - Mä olen piilossa enkä mä ole sitä.
ellauri206.html on line 174: Hyvä että käytiin Turussa kesäkuussa hakemassa Seijalle passia, nyt muistan mikä on Hansakortteli. Rikun tyylin heikkous on periodittomuus. Virkkeet töxähtelevät hukkapätkinä kuin Ali Abbaxen kädentyngät. Sama vika kuin Ernesto Hemingwaulla. Mutta sentään jotakin Rikukin on tajunnut:
ellauri267.html on line 606: opastamaan tietäni, puoliksi vilpitön ja puoliksi suostuvainen. Jos, kuten sieluni aavistaa, jokin hirveä tapahtuma Tavoittele tätä liittoa tai jokin tuntematon rikos, anna minulle anteeksi, taivas! ja siunatkaa kaikki ylhäällä, suokaa anteeksi rajattoman rakkauden heikkous! Mutta panemaan on päästävä!
ellauri269.html on line 165: Maagi (engl. mage) on vauriota etäisyydeltä aiheuttamaan painottunut hahmoluokka. Maagilla on käytettävissään runsaasti loitsuja aina tulesta ja jäästä salaisiin voimiin (engl. Arcane Magic). Vaurioloitsuilla maagit voivat joko keskittyä vahingoittamaan yksittäistä vihollista tai jopa kaikkia tietyllä alueella olevia vihollisia. Maagi tekee pelissä suurta vauriota, mutta sen heikkous on huono kestävyys.
ellauri311.html on line 705: taistelemaan. Jos silloin ilmasta tulee rojua ja saa samalla epäsuoraa tulta ja tulikiveä niskaansa, niin tappioitahan siitä tulee. Tämä on juuri se Ukrainan heikkous, mihin he joutuvat improvisoimaan, kyyristelemään pellon ojissa. Mutta toisaalta Ukrainan drooni-iskut ovat Venäjälle todella noloja, sanoo asiantuntija.
ellauri327.html on line 486: Hetkien heikkous suista: aallot ei alati pauhaa!
ellauri340.html on line 556: Rakentamalla täydellisen fantasian Handke voi tarjota ihanteellisen lopputuloksen, jonka hän uskoo kertojansa ansaitsevan – turvapaikan, jossa kieli on vain esteettinen työkalu eikä enää sosiaalisesti merkityksellinen. Tämä fantasia on Handken työn ytimessä. Romaaneissaan hän haaveilee puhtaan maanpaossa luomasta puhtaasta taiteesta, taiteesta, jota voidaan arvostaa pelkästään sen kauneudesta ja omituisuudestaan. Juuri tämä taipumus kuvitella maailmaa maailman ulkopuolella, jossa elämme, on hänen työnsä heikkous ja vahvuus. Taide voi antaa meille mahdollisuuden paeta alkuperäämme, mutta se heijastuu silti maailmaan ja muuttaa sitä arvaamattomilla tavoilla.
ellauri352.html on line 229: Häpeä, nöyryytys, heikkous
ellauri371.html on line 129: Goyimien rappeutuminen. Olemme kiinnostuneita soturille goimien rappeutumisessa. Voimamme on sisällä krooninen aliravitsemus ja työntekijän heikkous, koska että hän on kaikesta tästä sidottu meidän tahtoihimme ja sisään hän ei löydä voimaa auktoriteeteistaan, N'D-energiasta vastustaakseen sitä. Vihalla me liikumme väkijoukossa, ja heidän käsillään me pyyhimme pois ne jotka häiritsevät meitä tiellämme.
ellauri373.html on line 107: ...Vaikka hiänen ruumiinsa luontainen heikkous estää häntä tekemästä sitä, mitä vain miesten voimat pystyvät tekemään, nimittäin tuikkaamaan diktaattorin hengiltä, hiänen mielensä on yhtä urhoollinen ja yhtä aktiivinen maansa parhaaksi kuin ihan parhailla meistä miehistä.
ellauri374.html on line 696: Putin on kuin Neuvostoliiton pieni voimakas hevonen, jolla on raskastähkärakenne ja vilkas kävely. Jalat ovat vartalon pituuteen verrattuna lyhyitä, ja niissä on vähän tai ei lainkaan höyheniä. Kanuunan luun ympärysmitta on noin 22 cm. Ehkä Orlov Trotterin vaikutuksen seurauksena pää ei ole raskas. Pää on yleensä joko kastanja- tai mansikkaroan, mutta voi myös olla kalju. Yleisiä vikoja ovat sirppikinner ja selän heikkous.
ellauri378.html on line 47: Tähän kansioon on kerätty vaikutelmia Markus Leikolan loppumattomasta kompendiumista, jossa olen hikisesti päässyt ehkä ekan kolmannexen läpitte. Sen varsinainen heikkous lukuromaanina on, ettei siinä ole yhtään sympaattista samastuttavaa, ei edes Hesus-apina herätä positiivisia mielikuvia. Se on samanlainen hakukonesuollos kuin Pynchonin, Foster Wallacen ja Yli-Juotikkaan tiilet sekä tämän paasaajan aivan eeppinen runous. Toisesta päästä mäystettyä ja toisesta paskannettua puolisulanutta löllöä.
ellauri384.html on line 262: Se ei ole kiintymys, vaan heikkous, joka tuo miehen - aseettoman onnea vastaan järjestä huolimatta - näihin loputtomiin kipuihin ja kauhuihin. Koska he ovat aina huolissaan siitä, mikä saattaa mennä pieleen, useimmat eivät pysty nauttimaan nykyisistä onnen mahdollisuuksistaan eivätkä uskalla ottaa luottoa.
ellauri411.html on line 363: Apostolien tekojen ( esim. xiii: 15-50 jne.) ja kirjeiden hyvän tutkimisen perusteella on ilmeistä , että Paavali saarnasi kaupungeissa, synagogissa, jollekin aristokraattiselle osalle, intellektuelleille (ei älymystöille) kosmopoliiteille ja heillä oli erityinen heikkous saarnata naisille, erityisesti rikkaille. Sitä on liikkeellä.
xxx/ellauri057.html on line 605: Litiumin haittavaikutukset ovat painonnousu, turvotus, jano, polydipsia, polyuria. maha-suolikanavan oireita: mm. ... väsymys, lihasheikkous. munuaissivuvaikutuksia (munuaisperäinen diabetes insipidus on yleinen)
xxx/ellauri086.html on line 693: Tää on selkeesti kirjan tärkein heikkous, ei yhtään panokohtausta, vaikka siitä ja sen kestävyydestä on koko ajan puhe kuitenkin.
xxx/ellauri129.html on line 516: | Naisten vahvuusalue on heikkous. | Marie du Deffant | F | FUCK! |
xxx/ellauri167.html on line 371: Mitähän se olis sillä tehnyt? Gina ompeli sen nappeja ja valitti: "Mitä tuo kuvitteleminen toimittaa? Sinä pieni varsani et maailmaa muuta. Kun jumala on kuurupiilosilla, et sinä löydä häntä." Mutta Itzhakilla oli sama heikkous kuin Belovin Salella: se ei pystynyt kuvittelemaan maailmaa ilman minua.
xxx/ellauri177.html on line 463: Jumala antaa sinulle kumppanin tänään; sillä hän ei halunnut ihmisen (eli siis miehen) elävän pelkässä miesseurassa. Mutta koska hän on päättänyt, että ämmä perhana on sun palvelijasi, hän vaatii, että olet herra, joka on täynnä lempeyttä ja hellyyttä. Tulet rakastamaan häntä, koska hän on sinun lihasi, veresi ja luusi, eli izerakkaudesta. Sinä suojelet häntä, koska Jumala on antanut sinulle vahvat kätesi vain pitääxeni sitä kiinni raiskatessa. Muista, että se on uskottu sinulle; se on alistuminen ja heikkous, jota et voi käyttää väärin ilman rikollisuutta. Vai niin! rakas veljeni, mikä onnellinen ylpeys on sinun! Tästä eteenpäin et enää elä yksinäisyyden itsekkyydessä, vaan kaxinaisuuden izekkyydessä. Milloin tahansa sinulla on ihastuttava aviovelvollisuus suoritettavana. Mikään ei ole parempaa kuin rakastaminen, paitsi ehkä rakastamiesi suojeleminen. Sydämesi laajenee siellä, jalastasi puhumattakaan, voimasi miehenä kasvaa satakertaiseksi. Vai niin! olla tukena, vastaanottaa hellyyttä, nähdä lapsen tuhoutuvan sinussa sanoen: "Ota minut, tee minulle mitä haluat; luotan uskollisuutesi!" Ja voi helvetti jos jätit hänet! Se olisi pelkurimaista hylkäämistä, josta Jumalan olisi rangaistava (muttei se rankaise). Heti kun hän on antanut itsensä, hän on sinun, ikuisesti. Kanna sen sijaan häntä sylissäsi, aseta hänet maahan vain, kun hän haluaa. Jätä kaikki, rakas veljeni, niinkuin minä tein....
xxx/ellauri177.html on line 583: Ja Jeesus vastasi, että tämän ei pitäisi yllättää häntä, että suurimmat pyhät olivat usein tajuttomia aseita Jumalan käsissä. Niinpä apotti ilmaisi epäilynsä: eikö hänellä ollut vähemmän ansioita turvautua alttarin juurelle ja jopa Herransa kärsimykseen? Eikö hän ollut vielä vähän rohkea, koska hän ei uskaltanut taistella yksin? Mutta Jeesus oli suvaitsevainen; hän selitti, että ihmisen heikkous on jatkuva Jumalan miehitys, hän sanoi pitävänsä parempana kärsiviä sieluja, joissa hän tuli istumaan kuin ystävä ystävän sängyn viereen.
xxx/ellauri234.html on line 368: Publius Ovidius Naso (20. maaliskuuta 43 eaa. – 17/18 jaa.) oli roomalainen runoilija. Hänen tunnetuin teoksensa on Muodonmuutoksia. Lisänimen mukaisesti runoilijalla oli pitkä nenä. Teoksesta käy ilmi Ovidiuksen heikkous monisanaisuuteen.
xxx/ellauri295.html on line 467: Epäilemättä romanttisen kirjallisuuden lajityypissä ennalta-arvattavuus ja tietty naiivius on enemmän vahvuus kuin heikkous. Siinä mielessä Joenpolven romaani varmaan täyttää tarkoituksensa. Silti olisin kaivannut kaavamaisesti kulkevaan kirjaan edes jonkinlaista yllätysmomenttia. Hahmogalleriastakaan ei sellaista löydy: Liinasta olisi voinut kirjoittaa vaikka kuinka monitahoisen hahmon, mutta elämässään eksynyt nainen pohtii lähinnä sitä, onko hän kiinnostunut jostakusta tai onko joku kiinnostunut hänestä. Seksi ilman sen suurempia tunteita on pahaa ja aiheuttaa naisessa suuria omantunnontuskia.
xxx/ellauri356.html on line 88: Etymologisen sanakirjan mukaan hempeys : 1) ’heikkous, kevytmielisyys’; 2) ’kiivaus, vallattomuus’; 3) ’uteliaisuus’; 4) ’(liika) lempeys, velttous’. Toisaalta hempeä: suloinen, kaunis, herkkä, viehkeä, vieno (kielitoimiston sanakirja). Synti uskonnollisena terminä voi viitata hairahdukseen, jumalanvastaisuuteen tai rikkomukseen. Käsittääkseni lestadiolaisuuteen viittaavana terminä hempeys voi viitata avoimeen asennoitumiseen muita uskontoja ja synnillisiä tekoja/ajatuksia kohtaan. Annen kenties myös Pipsan äiti oli lessutaustainen.
xxx/ellauri388.html on line 221: Joku toinen sanoi että voi pidättyä kassien 1/1 täyttöasteeseen asti, jolloin se johtaa psyykkisiin poikkeavuuksiin, erityisesti ahdistuneisuustiloihin, ja tiettyyn affektioon. Hein vastasi, että raittius on useimmille vaaratonta, mutta joissakin se johtaa hysteerisiin ilmenemismuotoihin ja epäsuorasti huonoja seurauksia masturbaatiosta, kun taas normaalille miehelle raittius ei voi olla suoraan hyödyllistä, koska yhdyntä on luonnollista. Grützner ajatteli, että raittius ei ole melkein koskaan haitallista. Nescheda sanoi, että se on vaaraton sinänsä, mutta haitallinen siltä osin kuin se johtaa luonnottomiin tyydytyksen muotoihin. Neisser uskoo, että nykyistä pidempi pidättyvyys olisi hyödyllistä, mutta myönsi sivilisaatiomme seksuaaliset kiihotteet; hän lisäsi, ettei hän tietenkään nähnyt mitään haittaa terveille miehille yhdynnässä. Hoche vastasi, että raittius on melko vaaratonta normaaleille ihmisille, mutta ei aina epänormaaleille ihmisille. Weber ajatteli, että sillä oli hyödyllinen vaikutus tahdonvoiman lisäämiseen. Tarnowsky sanoi, että se on hyvä varhaisessa miehisyydessä, mutta todennäköisesti epäsuotuisa 25 vuoden jälkeen. Orlow vastasi, että varsinkin nuoruudessa se on vaaratonta, ja miehen tulee olla yhtä puhdas kuin vaimonsa. Popow sanoi, että raittius on hyvä kaiken ikäisille ja säästää energiaa. Blumenau sanoi, että aikuisiällä raittius ei ole normaalia eikä hyödyllistä, ja se johtaa yleensä masturbaatioon, joskaan ei yleensä hermostohäiriöihin; mutta jopa masturbaatio on parempi kuin kuppa. Tschiriew ei nähnyt mitään haittaa raittiudesta 30-vuotiaille asti, ja hän ajatteli, että seksuaalinen heikkous seurasi todennäköisemmin liiallista runkutusta kuin raittiutta.
38