ellauri012.html on line 233: Mä oon huomannut meidän eron jälkeen että sitä tykkää paljon enemmän toisen kuvasta kun se on kaukana kuin kun se on tässä lähellä. Musta näyttä kuin kuvat näyttäis paremmilta ja näkösemmiltä mitä kauempana kuvattava on, tai ainakin mielikuvitus joka aina kuvaa ne sellaisina kuin haluais, saa siltä näyttämään. Jollain voimalla rakkaus saa kuvan näyttämään elävältä, mut kun rakastettu palaa, ei kuva ole enää mitään. Mulla on sun kuva huoneessani; pysähdyn aina sitä katsomaan; kuitenkin kun sä olet täällä, mä en vilkaisekaan sitä. Jos kuva, joka on pelkkä heijastus, voi olla niin kiva, niin entä sitten kirje? Kirjeillä on sielu, ne puhuu; niissä on kaikki sydämentykytyksen voima ja tunteiden palo, ja ne voi herättää niitä yhtä paljon kuin tyyppi itse; niissä on kaikki puheen hellyys ja herkkyys, ja joskus ne sanoo enemmän kuin suusanat.
ellauri012.html on line 446: Hoohoo jaajaa Heloise, estä tää ikävä lopputulos, ja elä siivosti, että vältät syntisille varatut rangaistukset. En tässä tohdi enkä ehdi kuvata kaikkia noita hirveitä kidutuksia, jotka seuraa syntisestä seeveestä. Mua itseäni hirvittää kun kuvitttelen niitä. Ja kuitenkaan, Heloise, mäkään en osaa kuvitella mitään yhtä kauheaa kuin ne oikeet kidutukset, täkäläinen tuli on vaan heikko heijastus siitä mikä siellä roihuaa. Ihan luettelemattakin tuomittujen loputtomia kipuja, niistä on eri kurjaa olla eri paikassa kuin jumala. Miten kukaan joka uskoo tähän uskaltautuu syntihommiin? Hui! uskallettaisko me uhmata sua siellä ylhäällä? Vaikka taivaan ilot ei ketään vakuuttaisi, niin joutumisen tollaseen kurjuuteeen luulis riittävän pelotukseksi, ettei ruveta sille yhtään niskuroimaan.
ellauri014.html on line 1359: Meemit on lisääntyneet ja lisääntyy kautta aikojen termiittiapinoiden parasiittinä. Nää apinat on niiden itioemiä siinä missä geenien. Joku voisi mälistä: eihän meemejä ole olemassa, ne on vaan aivokummituxia, eikä niillä ole izenäistä älyä. Ensimmäiseen vastaus on sama kuin Sokrateen: sielu on vaan harmoniaa soittimessa, mutta kyllä sitä silti sopii kopioida, kopioston luvalla. Eikä sen kummempaa älyä ole genomillakaan, on vaan monimutkaisuutta, jolla se koittaa vastata kompleksin ympäristön häiriöihin. Äly ja monimutkaisuus on oikeasti ympäristössä, aivot on sen kalpee heijastus, pikku muurahainen löytää reittinsä sieltä missä sen taivallus on helpointa.
ellauri019.html on line 159: Isi mitä syötiin ennenkun oli flooraa? Mitä jengi teki ennen meedioita ja kännyköitä? Viihdeohjelmassa jengi kyhjöttää ruudun edessä ja kattoo ohjelmaa, missä jengi istuu tv:n ääressä ja kattoo viihdettä. Ja täs mä oon ja katon niitä. Mise en abîme, peili peilissä, pelkkää heijastusta. Missä on mun elämä?
ellauri029.html on line 188: Podcast julkaistaan kuten blogi: ensin julkiseksi jossain, sitten esseepankkiin reflektio. Näkymättömän todellisuuden (asiakkaan) heijastusta on kaikki näkyvä.
ellauri043.html on line 582:

Soihdun heijastus valaisee kuppia.


ellauri052.html on line 538: Sale on häpeämätön idealisti. Se luulee tai tahtoo uskoa ainaskin, et tietoisuus on jotain merkillistä sui generis, eikä vaan materian heijastusta izestään, niinkuin toinen suuri Marxin veljes oivalsi. Mitä höpöä, ei se et syy ja seuraus kiertää luupin Salen päässä, mitenkään vapauta sitä karmasta. Yhtä karmaseva kuolema sitä odottaa kuin putoavaa kiveä, joka iloisena ajattelee: hei me lennetään. Usko pois.
ellauri118.html on line 436: Dialogipelimallissa story olis niiko tapahtumia kuvaileva lausejoukko, joukko pieniä mahdollisia maailmoja. Plot on dialogipelisiirrot, joista tuo lausejoukko voidaan päätellä. Se päättelijä on kognitiivisen narratologian luonnostelema tavallinen (naiivi) lukija – tolkun saaja – joka etsii fiktiivisistä maailmoista ne kognitiivisesti tutuksi tekevää ainesta. Lukijan mielestä kehittyy kirjallisuuden kuvaamien fiktiivisten mielten heijastuspinta ja sisartajunta. Entäs veli? Onxtää taas jotain miesten sortoa? Juonipaljastus onkin oikeammin stooripaljastus.
ellauri118.html on line 440: Rimmon-Kenan (1985, 404) esittää klassisesssa artikkelissaan ”Qu’est-ce qu’un thème?”, että teema voidaan konstruoida kaunokirjallisen tekstin yhteisen rakenteellisen nimittäjän homologiaksi. Mitä vittua? Tää meni taas yli hilseen niin että tukka heilahti. Toisin sanoen teema olisi siis tulkinnallinen heijastus tekstin toistuvista rakenteellisista periaatteista. No ei toi nyt paljon auttanut.
ellauri163.html on line 901: Durkheimin malli on seuraavanlainen: Monilla ihmisillä on uskonnollinen tunne, jonka mukaan he ovat alaisina yliluonnollisille olennoille, jotka antavat heidän toiminnalleen käskyjä. Durkheimilaisen käsityksen mukaan he tuntevat tällöin yliluonnollisen mahdin sijaan heitä voimakkaamman luonnollisen yhteiskunnan voiman. Yksilön sisäänsä sulkeva yhteiskunta synnyttää jäsentensä mieliin ajatuksen jumalasta, joka on tosiasiassa heijastus yhteiskunnasta.
ellauri221.html on line 347: Bond tunsi tytön pehmeät alahuulet omillaan. Tämä kiitoxexi Lontoon puolesta, sanoi tyttö vakavasti. Olet ihastuttava pikku ruistyttö täältäkin, Bond vastasi hameen alta epäselvästi. Olisi kannattanut sylkeä Ronson suusta ensixi. Onko tämä rasia peroxidiblondattu? Ei se on heijastusta kengistäni, tyttö vastasi.
ellauri322.html on line 226: "Pudotukset kiirehtivät sieluni uuteen heijastusten junaan. Pomppaavan virtauksen kiihkeä ryntäys tummista onteloista, jotka pilkkasivat tutkivaa silmää, sai aikaan samanlaisen toiminnan mielessäni: ajatukseni lensivät maasta taivaaseen ja kysyin itseltäni, miksi olin kahdeltuna elämään ja sen kurjuuteen? Silti myrskyisät tunteet, joita tämä ylevä esine innosti, olivat miellyttäviä; ja sitä katsellessani sieluni nousi uudella arvokkuudellaan huolensa yläpuolelle - tarttuen kuolemattomuuteen - tuntui mahdottomalta pysäyttää ajatusteni virtaa, koska aina vaihteleva, yhä sama, virtaava edessäni - ojensin. käteni iankaikkisuuteen, joka rajaa tulevan elämän ko. pimeän täplän yli."
ellauri340.html on line 669: Kyllä tääkin Depardieun törähtely on vaan heijastusta kapitalismin kasautumisvaiheesta, digitalisaatiosta ja e-pillereistä.
ellauri345.html on line 462: Sillä tämä on viime kädessä äskeisen oudon nikottelun pointti, joka kietoutuu rakastelijoihin jokaisiin heidän nuoruudessaan, että heidän rakkautensa, koska se uskaltaa elää todellisen sovinnon vuoksi, että sen ja sen mukana rauhan, jossa rakkausside kestää. Koska todellista Jumalaa ei voi tulla vastaan, se ei tuhoa kaikkea siinä - niin paljon kuin tuhossa on - vain löytääkseen sen jälleen kuolleista Jumalan ennalta sovittujen kasvojen edessä, kuolemaa uhmaava hyppy kuvaa sitä hetkeä, se sitten - täysin täysin yksin Jumalan edessä - sovinnon vuoksi. Ja vain tällä halukkuudella sovintoon hän voittaa toisensa. Sillä sovinnolla, joka on täysin transsendenttista ja tuskin objektiivista taideteokselle, on maallinen heijastus kanssaihmisten sovinnossa.
ellauri347.html on line 332: 1. Symbioottiset perheet. Symbioosi on väh. kaksi eliötä jotka eivät voi elää ilman toisiaan. Symbioottisessa perheessä jotkut jäsenet (yleensä perheen jäsenten jäsenet) ovat "nielaistuneet" muiden jäsenten toimesta, jotta he eivät pääse kehittää täysin omia persoonallisuuksiaan. Selkein esimerkki on the tapaus, jossa vanhempi "nielee" lapsia, jotta lapsen persoonallisuus on vain heijastus vanhempien toiveista. Monissa perinteisissä yhteiskunnissa tämä koskee monia lapsia, erityisesti tyttöjä.
ellauri347.html on line 474: Toinen hänen teoriansa puoli on hänelle melko ainutlaatuinen: hänen kiinnostuksensa kohteena persoonallisuuden taloudelliset ja kulttuuriset juuret. Ei kukaan ennen eikä sen jälkeen on ilmaissut sen niin suoraan: Persoonallisuutesi on suurelta osin a heijastus sellaisista asioista kuin yhteiskuntaluokka, vähemmistöasema, koulutus, kutsumus, uskonnollinen ja filosofinen tausta ja niin edelleen. Tämä on oli hyvin aliedustettu näkemys, ehkä sen assosioinnin vuoksi marxismin kanssa. Mutta se on mielestäni väistämätöntä, että alamme pohtia sitä enemmän ja enemmän, varsinkin vastapainona epägumaanien syy-vaikutus / biologia teorioiden lisääntymiselle. Siihen verrattuna on punajuurikin luomua.
ellauri408.html on line 74: Tietysti Eloa vietellään ja viedään alas helvettiin nuohottavaxi. Luciferia romanttisella aikakaudella ympäröivien kuvien moniselitteisyydestä pitäisi kirjoittaa kirja, jos ei ole jo tehty. Voit nähdä sen Liegen Luciferissa (julkaistu useita kertoja subissa), Rapisardin "Luciferossa", Cabanelin L'Ange Déchussa ja muualla. Piirretyt yhteydet vanhoihin pakanajumaliin ja Prometheus-myyttiin. Puhumattakaan Eroksesta ja Psykestä. Tämä epäselvyys Paholaisesta saattoi hyvinkin olla heijastus 1800-luvun levottomasta omastatunnosta: Kristinuskon ja vallankumouksen välisen jännitteen aikakaudesta. Suurin osa ihmisistä uskoi edelleen, mutta tietyt perinteisen kristillisen opetuksen näkökohdat olivat yhä ongelmallisempia, kuten panokielto. Kristinusko opettaa alistumista oleville voimille. Se opettaa alistumista maailmalle sellaisena kuin se on, koska tärkeintä on tuonpuoleinen elämä ja kaikki mikä tapahtuu on Jumalan tahtoa (sota, orjuus, julmuus mukaan lukien). Demokraattinen ja jopa humanitaarinen muutos voidaan nähdä jossain mielessä pirullisena. Tosiasia, jonka amerikkalaiset abolitionistit huomasivat epämiellyttävästi, kun he etsivät Raamatusta heidän kantaansa tukevia kohtia ja tulivat melkein tyhjin käsin takaisin: Hyvä kirja on ylivoimaisesti orjanomistajan puolella. Kaikille, jotka ovat edelleen kanssani, anteeksi tämän viestin pituus. Mutta se on todella kiehtova aihe.
xxx/ellauri056.html on line 340: Pysyteltyään enimmän aikaa edes jokseenkin järkimiehenä Maurise alkaa loppumetreillä sekoilla jostain kuolemattomasta esikoisminästä kuten se Palkeen Salen sveiziläinen huuhaamies, mikäs se oli? ei Pestalozzi eikä Montessori vaan - juu Steiner. Vaisto, sielu, izetiedottomuus, heijastusliikkeet, intuizioni, aavistus jne. Yleiselämän oleellinen aine, sen ultravioletti säde. Kenties Maurisekin kuului niihin joilla tää sielu on ihan pinnassa. Mut oliko se kovaosainen Aku vai onnekas Hannu Hanhi?
xxx/ellauri174.html on line 322: Todellakin, kuoki upa sen miljoonista tuholaisista ja loistavista toukista: ja se ei ole muuta kuin kuollut puu, jossa on likaisen vaaleanpunaiset kukat ja josta aurinko ei enää repi heijastusta pois. Sen murhaava hyve jopa katoaa, jos se siirretään pois sen toiminnalle suotuisasta maasta, eikä se kestä kauaa kuihtua kaiken ihmisen huomion halveksittaneena.
xxx/ellauri404.html on line 273: Analysoimalla kirjailijakollegojen töitä Proust hyökkää 1800-luvun puolivälin kuuluisan kirjallisuuskriitikon Sainte-Beuven kimppuun ja puuttuu hänen tapaan ymmärtää tekstejä, joiden mukaan kirjailijan työ olisi ennen kaikkea heijastus hänen elämästään ja voisi selittyä sillä. Tämä menetelmä, joka perustuu tekijän runollisen tarkoituksen (intentionismi) ja hänen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa (elämäkerta) etsimiseen, erityisesti kyseenalaistamalla hänen läheisiänsä, ei miellyttänyt Proustia, joka vaati formalistista kritiikkiä, tyylianalyysiä, vaieten teoksen ulkopuolisista elementeistä.
20