ellauri028.html on line 813: Täällä valtakunnantyhjäntoimittaja Esa-Jouni Reikä-Saarinen ja uusi sensaatiomainen tiedelöytö! Posketonta! Käsittämättömän mahtavaa! Nimittäin! Soveltavan filosofian maailma kohahti tänään kuin Keilaniemen rantaa alvariinsa tapaileva aalto. Sosiobiologi Lauri H. Anterosson paljasti löytäneensä aivan uuden ja tähän asti tuntemattoman eläinlajin, ihmismuurahaisen! Sosiopaatti Anterosson teki tämän ällistyttävän ihmismuurahaishavainnon sattumalta ollessaan rutiininomaisella helikopterilennolla 2000 metrin korkeudella Espoon ilmatilassa.
ellauri030.html on line 788: Lapiomiehen Artulla on mielestään filosofisempi versio epäsuhtaselityxestä. Sen miälest epäsuhta on havainnon ja tiedon välillä. Esim sitä nauratti nähdä tsihu ja berhardilainen vierekkäin. Molemmat on koiria, mutta miten erilaisia! Hahhaahhaaaa! No tää on kyllä jo ihan Walt Disney-luokan rimanalitus. Puudelit on sentään rotu sinänsä. Schopenhauer-vizi: Vartijat antoi vangin pelata niiden kanssa korttia, mutta kun vanki huijasi, ne potkaisi sen ulos. Varmemmaxi vakuudexi Arttu vielä selittää. Kaskun kärki on tämä: vartijat seurasi yleisperiaatetta "väärinpelaajat ulos", mutta unohtivat että se oli samalla myös vanki, ts. se olisi pitänyt pitää kiven sisällä! Huomasitteko? Haha!
ellauri066.html on line 220: Runoilija Carlson kiistelee erälehdessä yxiäänisesti edesmenneen Tuomas Anhawan kanssa siitä minkä kuusen kävystä on kysymys ja missä hauin laulu ylösmerkittiin. Voisihan se olla niinnii että Aaro kirjas Puulaveden erähavainnon ylös myöhemmin. Kesien kesänä 1928 oli Lempin käpy Aaron penseissä päällimmäisenä. Vitun pompöösisti Aaro vetää äänityxen, taisi olla aika itsetärkeä ja mahtipontinen. Mahtavalla äänellä mä rallin viskaan. Nää ei ole mitään velkahirsiä. Aarolla oli muuten huulihalkio, sinänsä viaton mutta izetunnon kannalta hankala esteettinen vamma, samanlainen kuin hauella. Tai jänöllä. Shöshshöttävä äshshä voishi shelittyä shiitä.
ellauri070.html on line 300: Tein tässä kirjottaessa taas kerran sen havainnon, että mulle alkaa selvitä tollaisen ääreist komplexin ja runollisen textin merkitys vasta kun mä kirjotan siitä. Tän briiffauxen alussa mulla oli vähintään tollanen "horror vacui" fiilis, tyhjyyden pelko. Onko tässä yhtää mitään järkeä? Mut nytmä huomaan pelkkiä uusia linkkejä.
ellauri101.html on line 176: Eli ollaan saman havainnon äärellä kuin niin monasti ennenkin: näitä apinoita ei oikeesti ole kuin noin kourallinen erilaisia.
ellauri112.html on line 184: »Ajassa» on kerran ennen (vuosikerrassa 1911) tarkastettu muutamia Bergsonin filosofialle ominaisia, alkuperäisiä piirteitä. Tällä kertaa on tarkoitus kiinnittää huomiota niihin huomattaviin yhtäläisyyksiin, joita kaikesta huolimatta on olemassa Bergsonin ja hänen edeltäjänsä Renanin ajatustavan välillä. On pidetty Bergsonin filosofian huomattavimpana piirteenä sitä merkitystä, minkä hän antaa ajan realiteetille. On sanottu, että kun filosofia yleensä pyrkii katsomaan todellisuutta »iäisyyden näkökannalta», on sensijaan bergsonilaisuudelle ominaista »ajallisuuden näkökanta». »Aika» on tämän filosofian mukaan luova tekijä todellisuudessa, ei pelkkä subjektiivinen havainnonmuoto. Aika luo, todellisesti synnyttää uutta, samoinkuin sen hammas jäytää esineitä. »L'univers dure». Maailmankaikkeus on historiallinen ilmiö. Aivan yhtä syvästi on Renan vakuutettu ajan merkityksestä. »Aika näyttää minusta yhä enemmän olevan le facteur universel, la grand coefficient de l'eternal devenir» (Dialogues philosophiques, s. 155). 19. vuosisadan luonteenomainen piirre on Renanin mukaan, että dogmaatisen metodin sijaan on asetettu historiallinen metodi, kaikissa ihmishenkeä käsittelevissä tieteissä. »La catégorie du devenir» on asetettu »la catégorie de l'être'n» sijaan. Ennen puhuttiin uskonnosta, oikeudesta, jne. jonakin kerta kaikkiaan olemassaolevana, nykyään kaikki tuo käsitetään joksikin, joka paraikaa kehittyy. Kullakin tieteellä on tarkastettavanaan katkelma tätä ikuisen syntymisen vyyhteä. »Historia» sanan ahtaammassa merkityksessä on tässä suhteessa nuorin tieteistä; se käsittelee viimeistä myöhäisintä kautta tässä kehitysjaksossa. Filologia ja vertaileva mytologia valaisevat jo varhaisempaa kautta. Ihminen puhui ja loi myyttejä ennenkuin hän jätti jälkeensä kirjallisia muistomerkkejä. Ja näiden tieteiden takana alkavat paleontologian ja luonnonhistorian äärettömät taivaanrannat sarastaa. »Minä puolestani olen aina ajatellut, että lajien synnyn salaisuus piilee morfologiassa (kasvien ja eläinten muoto-opissa), että eläinmuodot ovat hieroglyyfikieli, jonka avain puuttuu meiltä, ja että koko menneisyyden selitys piilee niissä tosiseikoissa, jotka ovat meidän silmäimme edessä, mutta joita emme osaa lukea.» Mutta historiallisia dokumentteja eivät ole ainoastaan elolliset muodot; tähtisumuilla, linnunradalla on sama arvo. On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa. Tätä valitusta ei tarvitse ottaa kovin vakavasti, sillä monista muista lausunnoista käy ilmi, että Renanin mielestä historiallisilla tieteillä on aivan erikoisen suuri filosofinen arvo.-- Toinen yhtymäkohta Renanin ja Bergsonin välillä on heidän »vitalistinen» käsityksensä kehityksen syistä. Bergson hylkää ajatuksen, että ulkonaiset, »mekaaniset» syyt aiheuttaisivat kehityksen. Elolliset muodot ovat hänen käsityksensä mukaan erään sisäisen sielullisen voiman tuote. Bergson on dualisti. Elottoman aineen rinnalla on maailmassamme vaikuttamassa edelliselle jyrkästi vastakkainen »élan vital», joka yhtenäisenä elämän virtana kuohuu kautta sukupolvien ja yksilöiden. Elottomassakin maailmassa vallitsee määräperäinen liike, mutta se on »putoamista», laskeutumista yhä alemmalle tasolle (entropia); »élan vital» sensijaan on vaivaloista ylöspäin ponnistamista. Elottomassa maailmassa energia hajaantuu ja haihtuu, mutta »élan vital» pyrkii sitä kasaamaan (lehtivihreä ja sen merkitys, orgaaniset yhdistykset).
ellauri115.html on line 738: Olemassaolo on fiilistelyä; Meidän fiilis on takuulla varhaisempaa kuin meidän fixuus, ja meillä oli fiilixiä jo ennen ideoita. [Alaviite: Jossain mielessä ideat ovat fiilixiä ja fiilixet ideoita. molemmat termit sopii jokaiseen havaintoon jossa on meistä izestämme kyse, sopii sekä sen havainnon kohteeseen ja meihin jotka saa sen havainnon; järjestys missä me koetaan ne määrää soveltuvan termin.
ellauri118.html on line 426: Katherine Mansfieldin Bertha Young novellissa Bliss tekee saman havainnon.
ellauri145.html on line 117: Thomas De Quincey: On Murder Considered as one of the Fine Arts Thomas Penson De Quincey (/də ˈkwɪnsi/;[1] 15 August 1785 – 8 December 1859) was an English writer, essayist, and literary critic, best known for his Confessions of an English Opium-Eater (1821) Many scholars suggest that in publishing this work De Quincey inaugurated the tradition of addiction literature in the West. Mulla on toi kirja, mä luinkin sen, mutta se oli kyllä aika pitkästyttävä. Tämänkertainen ozikko tuo mieleen sen usein mietityttäneen havainnon että mixhän vitussa 50% tv-sarjoista on murhajuttuja. Eikai siinä muuta ole kun että KILL! on 1/3 apinan mieliharrastuxista. Dekkarit ja horrorit on musta lattapäisyyden selvimpiä ilmentymiä.
ellauri153.html on line 216: Daniel Seeker on kuljexiva dervissi ja menneisyyden ym. aikojen elinkautinen opiskelija, Se huomasi että se on tehty tahrattomasta ja ajattomasta tietoisuudesta kun se mietiskeli sitä erakkomajassaan Gotlannin saarella. (Siis joku vitun svedu?) Sen kirjoituxet on enimmäxeen tän havainnon peilailua. Daniel opiskelee nyttemmin historiaa, filosofiaa, egyptologiaa ja läntistä esoteerisyyttä Uppsalan yliopistossa. Se kirjoittaa paraikaa hukin tutkielmaa hissassa ja tutkii miten buddhalaiset ja hindu textit käännettiin ekan kerran kunnolla ja tuotiin länsimaihin myöhään 18. ja 19. vuosisadalla.
ellauri164.html on line 189: George Berkeley, joka ajoi töyssyautolla hämärämiesten asiaa jo ennen Kantia, väitti, että aine, tarkkaavaisesta mielestä, on metafyysisesti mahdotonta. Aineeseen liittyvät ominaisuudet, kuten muoto, väri, haju, rakenne, paino, lämpötila ja ääni, ovat kaikki riippuvaisia mielistä, jotka sallivat vain suhteellisen havainnon, eivät absoluuttisen havainnon. Sellaisten mielien (ja mikä tärkeintä kaikkivoipaan mielen) täydellinen puuttuminen tekisi samoista ominaisuuksista havaitsemattomia ja jopa käsittämättömiä. Berkeley kutsui tätä filosofiaa immaterialismiksi. Pohjimmiltaan sellaista asiaa kuin ainetta ei voisi olla ilman mieltä.
ellauri300.html on line 93: Herättyä tuli mieleen psalmien varoituxet nuorukaiselle huorista. Ilmeisesti juuri tautiriski motivoi mixi maxullinen sexi on Raamatussa syntiä. Huorinteko puolestaan on pikemminkin omaisuusrikos. Saman havainnon voi yleistää: synti ja häpeä on apinayhteisön sanktioita erilaisille riskialttiille toiminteille. Sikaruuasta voi saada loisia. Varkaudesta voi köyhä rikastua ja rikas köyhtyä.
ellauri352.html on line 300: Joidenkin alan toimijoiden kritiikki ja tuen puute vertaisarvioitujen tutkimusten tai objektiivisen kliinisen havainnon yhteydessä on johtanut myyttiin ja leimiin käsitykseen, että surussa on vaiheita. Siitä huolimatta mallin käyttö on jatkunut suosituissa uutis- ja viihdemedioissa
ellauri381.html on line 643: Nerzhin on selvästikin Sanja ize. Pellen näköinen törösuu juutalainen Rubin kakunmurut parrassa on sen sellikaveri. Eri löysää näyttää olleen lusiminen aluxi. Rubin on niin tyhmä että se on vielä karsinassa kommari. Sanjan isä oli köyhä maajussi pystymezästä. Senpä tautta poika peukutti Stolypinia, keskustafasistista monarkistia. Operettivaltuutettu naurumajuri Shiitin oli antanut Serafima Vitaljevnalle (Sima) tehtäväxi pitää Sanjaa silmällä. Heti näkee että Sanja on naistenvihaaja. Halla-aholuokan nuiva hapantelija. Kova omakehuja. Tässä niteessä ei kokeexikaan sovelleta S.I. Hayakawan suosittamaa kahdapuoltoa. Ehei, taantumuxen asialla ollaan ihan täysillä. Pakkotyö ei tuota tekijöilleen hiukkaakaan ansioita eikä mainetta. Se nyt vielä puuttuisi. Nerzhinistä tuli pikku Simotshkan ihastus. Niinpä tietysti. Hiän ei ollut sievä: pikkuruinen, pitkänenäinen. Silti Nerzhin alkaa sitä lääppiä hikisessä kopissa. Mikäpä siinä, jos nainen on uusi. Rakastajatarta puohon tervaisella korzulla pystymezässä ... Sota! Vaimo leikkaa kuponkeja kotona. Sanja oli tk-kaveri, ei tarvinnut juoxuhaudoissa ryömiä. Käsite onni on suhteellinen, kuvittelua. Sana tarkoittaa hyväosaisuutta kirkkoslaavissa. Viivy hetki, olet kaunis niin. Onnea on työntää Samotshkan reitten väliin shiitintä. Elämän tarkoitus? Me elämme, siinä sen tarkoitus. Joka osaa olla tyytyväinen, hän on aina tyytyväinen. No Sanja osasi olla tyytymätön aina. Kaikki vahvistaa fyysikkojen vanhan havainnon: onni on differentiaali. Sixipä se toimii apinoiden käyttövoimana, koska se on samaa laatua kuin painovoima.
ellauri391.html on line 543: Moderni keskustelu hiljaismista voidaan jäljittää Ludwig Wittgensteiniin [de], jonka teokset vaikuttivat suuresti jokapäiväisen kielen filosofeihin. Vaikka Wittgenstein itse ei kannattanut hiljaisuutta, hän suhtautui myönteisesti tähän näkemykseen. Yksi varhaisista "arkikieltä" käsittelevistä teoksista, Gilbert Rylen [en] mielen käsite, yritti osoittaa, että dualismi johtuu kyvyttömyydestä ymmärtää, että henkinen sanasto ja fyysinen sanasto ovat yksinkertaisesti eri tapoja kuvata samaa ilmiötä, nimittäin ihmisen outoa käyttäytymistä. J.L. Austin [en] omaksui kirjassaan Sense and Sensibility samanlaisen lähestymistavan skeptismin ja aistihavainnon luotettavuuteen liittyviin ongelmiin väittäen, että ne syntyvät vain tavallisen kielen väärintulkinnan vuoksi, eivät siksi, että siinä olisi jotain aidosti vialla. Norman Malcolm [en], Wittgensteinin ystävä, otti hiljaisen lähestymistavan mielenfilosofian skeptisiin ongelmiin.
xxx/ellauri296.html on line 622: Muut eläimet, nuo järjettömät luontokappaleet, havaitsevat maailmansa vaistojen ja suoran aistihavainnon avulla, kun taas ihmiset luovat symbolisia universumin merkityksiä. Cassirer on erityisen kiinnostunut luonnollisesta kielestä ja myytistä. Hän väittää, että tiede ja matematiikka kehittyivät luonnollisesta kielestä ja uskonto ja taide myytistä. Entäs urheilu?
xxx/ellauri298.html on line 778: uuden mytologian aiheuttaman havainnon muutoksen vuoksi – ja se edustaa keskeistä
xxx/ellauri337.html on line 279: Pontyn miälestä apinan kaikki toiminta on intentionaalista, eikä intentionaalisuus rajoitu ainoastaan mentaalisiin toimintoihin, ihminen on intentionaalinen myös vyön alapuolelta. Ruumiillista intentionaalisuutta pidetäänkin usein Merleau-Pontyn filosofian tärkeimpänä antina. Kyrpä koskee kuumaa floiskaa ihan tarkoituxella. Erittäin vaikeaselkoisessa myöhäisfilosofiassaan Merleau-Ponty pyrkii irti kaikista niistä kartesiolaisuuden rippeistä, joita hänen varhaisempaan filosofiaansa oli vielä jäänyt. Hän siirtyy puhumaan näköhavainnon sijasta kosketuksesta, ja siitä, kuinka apina nussivana oliona on "yhteenkietoutunut" kuin käärmeiden pesä.
xxx/ellauri357.html on line 370: Kun olemme tehneet pahaa, se johtuu siitä, että olemme joutuneet pahiksixi huonomman puolen takia - miehelle on niitä monia - halusta tai raivosta tai jostain pahasta kuvasta: väärin nimetty päättely, joka yhtyy väärään, todellisuudessa kuvitteelliseen ei jäänyt päättelyperiaatteen tuomioon: olemme toimineet vähemmän arvokkaiden kutsusta, aivan kuten aistisfäärin asioissa näemme joskus väärin, koska luotamme vain alemman havainnon, sen liitännän testejä soveltamatta Päättely-tiedekuntaa.
19