ellauri032.html on line 97: Arminiusta on syytetty kyllä ansaintamoraalista. Esim Descartes oli niillä linjoilla. Encyclopedia Britannican sivustolla sanotaan, että Descartesin moraali oli anti-Jansensistista ja anti-Calvinistista, ja et sen mielestä armo ansaitaan olemalla oikein kilttejä. Se oli optimisti, ihmisen järki ja tahto pystyy vaikka mahdottomaan. Se ei ollut pessimisti niinkuin jansenisti Blaise Pascal (1623-62), joka meinas et pelastus on vaan ilmainen lahja niille, jotka sattuu sen saamaan. Pascal eli lyhyen elämän, armonisku tuli äkkiä. Descartesia haukuttiin tämän takia Arminiuslaisexi. Descartesin mielestä ei ole mitään järkeä olla kunnollinen, ellei usko kuolemanjälkeiseen elämään ja loppuarvontaan. No nettisivuja ei pidä ottaa liian kirjaimellisesti, niissä on monia vaihtoehtoisia totuuxia, kuplamuovia kullekin, paukutettavaxi oman maun mukkaan.
ellauri043.html on line 166: Kyllä mua haukuttiin kun mä lähin kotoa. Äiti meni lysyyn henkihieverissä, sisko (tai vaimo, egyptiläiseen tapaan), viittilöi kauempaa että Teuvo tule heti kotio, ja toinen, se nuorempi itki, Ammonaria, tää teini jonka kanssa mulla oli treffit joka ilta vesisäiliöllä kun se tuli vesipuhveleiden kanssa paimenesta. Se ihan juoxi mun perässä. Sen jalkarenkaat välkähteli tomussa, ja sen lanteilta aukinainen mekko heilui tuulessa. Vanha askeetti, joka tuli mua hakemaan huusi sille rivouxia. 2 kameliamme jatkoi laukassa, enkä mä koskaan nähnyt niistä enää ketään.
ellauri144.html on line 596: Bitter Bierceä haukuttiin aikanaan naturalistixi. Silloin tarkoitettiin varmaan Emile Zolan "pahaa" naturalismia, johon kuului tieteisusko ja determinismi, eikä Norrisin hampaatonta amerikkalaista "naturalismia", joka oli potpurri realismista ja romantiikasta. Zola´s concept of a naturalistic novel traces philosophically to Auguste Comte´s positivism, but also to physiologist Claude Bernard and historian Hippolyte Taine. Hippolyte on jo esiintynyt näissä paasauxissa, kai Akukin on saanut jotain mainintoja. Claude on toistaisexi n.h. (never heard).
ellauri188.html on line 204: Oma lukunsa on CinemaBlend-sivuston kritiikki, jossa elokuvaa haukuttiin pikkupiirille tehdyksi kyhäelmäksi. Kohun jälkeen päätoimittaja pyysi kritiikkiä anteeksi, ja se poistettiin sivustolta.
ellauri288.html on line 210: Seiskan haastatteleman perheenäidin mukaan tilanne kärjistyi vuosien saatossa jopa siihen pisteeseen, että Sofi ja Juha laittoivat postiluukusta kortin, jossa lapsia haukuttiin norsuiksi.
ellauri294.html on line 347: Ovidiuxen hurskaat vanhuxet, varmaan 70:set, jotka antoi aamiaismajoitusta Asterixin ja Oblelixin näköisille Hermexelle ja Zeulle. Kyllä kannatti sillä loput muumit pyyhki kostava tuhotulva mennessään. Tarinan syntysijoilla asustaneet Lystran roomalaismamut luuli massiivista Barbapapaa Juppiterixi ja pientä vääräsäärtä Paavalia Mercuriuxexi. Se ilo loppui lyhyeen, sillä saatuaan kaverien papereista selvän lykaonilaiset kivittivät ne. Paavali selvisi pelkillä naarmuilla. Fryxejä haukuttiin orjixi ja lykaonilaisia rosvoixi. Paavali käytti diplomaattisempaa nimitystä galatalaiset.
ellauri330.html on line 541: Tuoppi olutta ja kakſi korttelia wiinaa lipparikſi on kohtuullinen mitta ja määrä wäsyneen miehen kurkkuum ja päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa lasketteliwat ja muorin tyttäret nauraa rikosteliwat. Mutta läkſinpä iloleikistä pois, läksin pitkin katua täymään. Lauluni remahti, akkunat ſäpäleiksi sälähti, ja ſiitäpä liikkeille Tampereen poroporwarit kaikki. Mutta minä, aina lystipoika, minä wiitenä wilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin wasten kuonoa ſoraa ja ſantaa. Tulin siitä Poriin, pantiin pärekoriin ja wedettiin pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siellä kohtasin wiifi nokkelata naaraa. Ensimmäinen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: anna sen pojan olla alallansa! hän ei ole mitään rakkari eikä mikään pikiprakkari. Mutta kolmas kysyi: mikä sitä poikaa waiwaa? ja neljäs sanoi: häntä pitäis auttaa ajallansa. No lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin minä, mutta wiides tuuppasi wihaisesti nyrkillänsä ja ärjähti: mene Helsinkiin! Menin minä Helsinkiin, pantiin syömään kruunun wellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja huikeasti selkään hutkittiin: mene nyt tiehes, finä wasaran-poika! Läksin taasen tietä käymään, minä weitikka, aina iloinen, minä, jonka sydän on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin tölmällistä tietä; tulin Hämeeseen, astuin ylös Kuninkalan ſaarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!
xxx/ellauri027.html on line 545: Paxuimmasta päästä Eskin enkoomiumeista on tää Heikki Peltolan pläjäys Kohti ihmistenvälisyyttä. Paasiota haukuttiin aikanaan mannertenvälisexi nahjuxexi. Tässä on kysymys ihmistenvälisestä nuhjustelusta. Kerron taas omin sanoin, niinkuin Eski ja muut peruskouluttajat ohjaavat. Vasta siitä näkee, onko ymmärtänyt jujun.
xxx/ellauri122.html on line 265: pääasiassa negatiivinen. Kuosia haukuttiin muun muassa
9