ellauri004.html on line 285: tämä pointti pikaisesti haudattiin,
ellauri012.html on line 698: Ei osannut, joutui opettamaan, ajautui professorixi. Tykkäs ymmärtämisestä, muttei useampien kuin yhden opettamisesta kerrallaan. Kärsi Mauno Koiviston aikana, kantoi ovea, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin Kouvolan kieli-instituuttiin 15 vuodexi. Me töihis, me Kouvolaan. Ei jättänyt lomia pitämättä.
ellauri014.html on line 1239: Meillä sidotaan vainajan leuka sijoilleen valkoisella sideharsohuivilla. Claire kääri Jullen naaman kultabrodeerattuun sellaiseen, ihan kuin Pröön ennusunessa. Sellaisena se myös haudattiin. Huivin alle ei kukaan hirvinnyt kurkistaa. Helveetit on kyllä protestantteja, mut samalla taikauskosia kuin pakanat. Pahaa silmää pelkäävät. Ainakin kolme sellaista oli Jullella, ellei neljä.
ellauri022.html on line 951: Shirin suostuu lopulta naimisiin Khosrowin kanssa useiden romanttisten ja sankarillisten jaksojen jälkeen. Silti Shiroyeh, Khosrowin poika hänen vaimostaan Mariamista, on myös rakastunut Shiriniin. Shiroyeh murhaa lopulta isänsä Khosrow'n ja lähettää sanansaattajan Shirinille ilmoittamaan, että viikon kuluttua hänen on mentävä naimisiin hänen kanssaan. Shirin tappaa itsensä välttääkseen menemästä naimisiin Shiroyehin kanssa. Khosrow ja Shirin haudattiin yhdessä samaan hautaan. Ympäri käydään, yhteen tullaan.
ellauri025.html on line 473: Googlen tunnari oli jossain vaiheessa "We are not evil". Kun jengi alkoi nauraa sille ääneen, se vähin äänin haudattiin. Tuli liikaa mieleen Nixonin "I am not a crook".
ellauri032.html on line 303: Hobbes kuoli 92-vuotiaana lokakuussa 1679 virtsarakon sairauteen joka johti halvaantumiseen. Hänet haudattiin Ault Hucknallin kirkkomaalle Derbyshireen.
ellauri039.html on line 536: Ruumiit haudattiin joukkohautoihin kuin New Yorkissa,
ellauri043.html on line 2785: Roomalaisten keskuudessa mä lensin sirkuxessa niin korkeella ettei mua enää nähty. Nero käski mestata mut ja maahan putosikin lampaanpää, mut ei mun. Lopux mut haudattiin ilmielävänä,mut mä nousin kuolleista 3. päivänä. Todiste: mä oon tässä!
ellauri043.html on line 4995: Mä uskon vaan yhteen (1) jumalaan, Iskään, — ja vaan yhteen (1) junioriin, jeesus kristuxeen, — jumalan esikoispoikaan — joka inkarnoitiin miehexi, — joka naulattiin ristiin rastiin — ja haudattiin, — joka nousi taivaaseen, —
ellauri046.html on line 33: Reikärauta Rene oli myös Rene Descartes, meidän sukulaistädin kuningatar Kristinan matikanope, joka kuoli flunssaan Kristinan lähdettyä Rooman livohkaan, ja haudattiin Tukholmaan. Sitä, ja eräitä muita unohtuneita aikalaisia, alkois tässä jaxossa tarkoitus sorkkia.
ellauri047.html on line 191: 8. lokakuuta 1776 hän ja Eva König avioituivat Jorkissa Hampurin lähellä. Jouluaattoiltana 1777 Lessingeille syntyi poika, joka menehtyi heti synnytystä seuranneena päivänä. Eva Lessing kuoli 10. tammikuuta 1778 lapsivuodekuumeeseen. Lessingin terveydentila huonontui vuonna 1779. Hän Hän kuoli 15. helmikuuta vuonna 1781 aivohalvaukseen (Hirnschlag) ollessaan kyläilemässä Braunschweigissa viinikauppiasi Angottin luona. Alkoholilla saattoi olla vaikutusta asiaan. Hänet haudattiin Braunschweigiin (Magnifriedhof).
ellauri048.html on line 58: Reed kuoli vuonna 1920 pian kirjan ilmestymisen jälkeen. Hän on Bill Haywoodin ohella ainoa amerikkalainen, joka on haudattu Kremlin muuriin, johon tavallisesti haudattiin vain neuvostojohtajia.
ellauri049.html on line 781: Valéry kuoli vain muutama viikko toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1945. Hänelle järjestettiin kenraali Charles de Gaullen pyynnöstä valtiolliset hautajaiset. Hänet haudattiin syntymäkaupunkiinsa Sèteen, sen merelliselle hautausmaalle, josta hän oli kirjoittanut juuri tunnetuimman runonsa.
ellauri050.html on line 842: Sitten kaikki arvot nousivat uudelleen sellaisiin lukemiin, että tytär oli jälleen nukutettava. Hän ei enää tullut tajuihinsa. Tytär haudattiin miehensä ja esikoisensa kanssa.
ellauri051.html on line 1734: 1124 It cannot fail the young man who died and was buried, 1124 Ei voi pettää nuorta miestä, joka kuoli ja haudattiin,
ellauri054.html on line 95: Kirjallisia töitä Comenius jatkoi loppuun asti keräten aineistoa ja pyrkien saamaan pansofisen pääteoksensa valmiiksi. Voimat kuitenkin vähenivät ja lopulta hänen täytyi antaa teoksen painoon saattaminen avustajalleen Kristian Nigrinille ja pojalleen Danielille. Ajatus työn keskeneräisyydestä teki viimeisten viikkojen kärsimykset raskaaksi. Marraskuun 15:ntenä 1670 Comenius kuoli Amsterdamissa ja haudattiin walloonikirkon alle Naardenissa.
ellauri054.html on line 515: Browning jäi leskeksi vuonna 1861, mutta hän ei solminut uutta avioliittoa. Hän kuoli itse Venetsiassa 77-vuotiaana. Hänet haudattiin Englantiin Westminster Abbeyyn.
ellauri055.html on line 944: Sillinpää kuoli Mehiläisen sairaalassa Helsingissä 75-vuotiaana kesäkuun alussa 1964. Ruumiinsiunauksen Helsingin tuomiokirkossa toimitti piispa Eelis Gulin ja muistopuheen piti professori Rafael Koskimies, jonka Sillinpää oli määrännyt tähän tehtävään jo vuosia aiemmin. Sillinpää haudattiin Hämeenkyrön vanhalle hautausmaalle. Siellä on varmaan Koskisia kuin Mannisia Kangasniemellä. Tai sitten ei. Asteroidi 1446 Sillinpää on varmaan liian pieni tehdäxeen suurta koloa osuessaan maahan.
ellauri061.html on line 509: modesty enough, and likelihood to lead it: as mukaan: näin: Alexanteri kuoli, Alexanteri haudattiin, Alexanteri
ellauri070.html on line 376: Miranda ei ennen 1930-luvun loppua käyttänyt alkoholia eikä tupakoinut. Tuolloin alkaneen alkoholismin lisäksi hän käytti säännöllisesti amfetamiinia, ja samalla hänen sydämensä heikkeni. Foi Americanizada, na verdade. Hän kuoli sydänkohtaukseen The Jimmy Durante Show’ssa esiintymisen jälkeen. A&E Networkin biografiajaksossa on surullista filmimateriaalia Mirandan esiintymisestä 4. elokuuta. Tanssiohjelman jälkeen Miranda sai tietämättään pienen sydänkohtauksen ja oli kaatumaisillaan. Durante oli hänen vieressään ja auttoi häntä pysymään jaloillaan. Miranda hymyili, heilutti kättään yleisölle ja käveli viimeisen kerran lavan taakse. Hän menehtyi seuraavaan aamuun mennessä 46-vuotiaana. Hänen ruumiinsa lennätettiin pian Brasiliaan, jossa julistettiin maansuru. Hänet haudattiin São João Batistan hautausmaalle Rio de Janeiroon. Siellä hän lepää vieläkin, ellei ole kuollut.
ellauri100.html on line 1303: Väitöskirjan jälkeen Egyptiin tyttökouluun opettamaan tyttösille liettuaxi äännettyä ranskaa. Sieltä Ankaraan ja Konstantinoopeliin, josta maakuntakierros päättyi Poitiersiin. 1965 se sai professuurin EHESS:istä Pariisista, ja siellä se istui neljännesvuosisadan ja vaihtoi postimerkkejä muiden semiootikkojen kaa. Se kuoli 1992 ja haudattiin Konowiin.
ellauri118.html on line 617: Behniä pidetään siis naiskirjailijoiden merkittävänä edelläkävijänä. Hän kuoli 48-vuotiaana ja haudattiin Westminster Abbeyhin. Ei kylläkään runoilijain musakorneriin, vaan yhteen toiseen laivaan.
ellauri135.html on line 630: 1826, Kern otti eron vanhasta miehestä. 10v myöhemmin se meni naimisiin 16v serkkunsa kaa, Aleksandr Markov-Vinogradskyn. Hiänen viime vuodet meni niin köyhissä oloissa ezen piti myydä Pushkinin lähettämiä kirjeitä. Hiän kuoli yxin 27.5.1879 Moskovassa (minne sen poika muutti sen) kalustetussa huoneistossa Gruzinskajan ja Tverskajan kulmassa. Anna Petrovna haudattiin kirkkomaahan lähellä vanhaa kivikirkoa Prutnyan kylässä (Ven. д. Прутня), joka on 6 kilometerin päässä Torzhokista, lähellä Tveriä. Sade huutoi pois tien, eikä sen arkkua saatu siirrettyä hautuumaalle "miehen luoxe". Sen tarkka hautapaikka Prutnyassa on tietymättömissä, mutta hautuumaalla on symbolinen hautakivi. Urbaanilegenda kertoo että sen hautasaatto meni Pushkinin torin poikki just kun Pushkinin kuuluisaa razastajapazasta erektoitiin sinne. Tää oli niiden viime tapaaminen, niinkö.
ellauri141.html on line 66: Testamentissaan Maecenas pyysi että Augustus pitäisi huolta Horatiuksen asioista. Kovinkaan kauan ei keisarin tarvinnut sitä tehdä, sillä runoilija kuoli vain muutaman viikon mesenaattinsa jälkeen. Horatius haudattiin Roomaan Esquilinus kukkulalle.
ellauri145.html on line 68: Breton meni naimisiin kolme kertaa. Ensin hän avioitui Simone Kahnin kanssa syyskuussa 1920. Toisen vaimon, Jacqueline Lamban, kanssa hänellä on Aube-niminen tytär. Kolmas vaimo on nimeltään Elisabeth Claro. Breton kuoli 28.9.1966 ja hänet haudattiin Batignolles’n hautausmaalle Pariisiin. Hautakiveen on kaiverrettu teksti ”Je cherche l’or du temps” (”Etsin koko ajan kultaa”). Bretonin leski ja tytär yrittivät tarjota osoitteessa 42 rue Fontaine sijainneen ateljeen taidekokoelmia Ranskan valtion lunastettavaksi, mutta valtio ei halunnut ostaa Bretonin yksityiskokoelmaa. Bretonin jäämistö huutokaupattiin keväällä 2003. No entäs tämä Soupault? Silläkin oli 3 vaimoa. Hän jäi unohduksiin samalla kun hän kirjoitti unohduksesta mutta sai jälleen 1980-luvulla huomiota ja palkintoja, ja teoksista otettiin uusia painoksia. Comme il le racontera dans ses entretiens sur France Culture, il rencontra même par hasard dans un ascenseur Hitler et son aide de camp. Il regrettera de ne pas avoir eu un revolver à ce moment-là. De même, il croisa un jour Staline et fut surpris par l´expression cruelle de son visage. Ce jour-là, il le vit boire 24 vodkas dans une réception mais on lui affirma que Staline les jetait discrètement sans les boire.
ellauri145.html on line 693: Hän kirjoitti romaaninsa joutohetkinään, minkä niistä kyllä huomaa. Hänen tyylinsä oli ensin äärimmäisen realistinen mutta muuttui myöhemmin mystillis-esoteeriseksi. Tavallinen kehitys oikeistopaskiaisilla. Émil Zola oli alkuun hänen esikuvansa. Hänen naturalistisen kautensa teoksia ovat Le drageoir aux épices (1874), Marthe (1876), Les sœurs Vatard (1879), En ménage (1881) ja A rebours (1884), joista viimemainittuun perustuu hänen maineensa. Vuonna 1887 Huysmansista tuli Zolan katkera vastustaja ja muutenkin aika paskiainen. Myöhemmällä kehityskaudellaan Huysmans muuttui ankaran katoliseksi. Hizi tääkin oikeistolaistumiskehitys on nähty vitun monessa kynäilijässä. Hän kuvaa eri kehitysvaiheitaan teoksissa En Route (1895), La Cathédrale (1898) ja L’Oblat (1903). Huysmans kuoli sentään vuonna 1907 syöpään. Hänet haudattiin perhehautaan Montparnassen hautausmaalle.
ellauri163.html on line 489: No kun kerran olet niin laiska ettet jaksa itse avata Raamattua, niin voin kertoa, ellen nyt aivan väärin muista että Jumala hautasi Mooseksen ruumiin jonnekin vuorelle olisiko ollut, eikä sitä ollut kukaan näkemässä. Tuo on luultavasti 5. Mooseksen kirjassa. Jeesus vuorostaan haudattiin kalliohautaan, mutta kuten olet jo lapsena oppinut niin Jumala herätti Jeesuksen ja vapautti kalliohaudasta ja nosti taivaaseen Isä-Jumalan oikealle puolelle. Roomalaiset sotilaatkaan eivät voineet sitä estää kun Jumalan enkeli tainnutti haudan vartijat ja siirsi ison kiven pois haudan suulta. Naiset menivät ensimmäisenä tyhjälle haudalle.
ellauri190.html on line 201: Timur haudattiin Samarkandiin rakennettuun hautamoskeijaan, joka sai nimen Gur-Emir (Gur-e Amir, Emiirin hauta). Timurin haudan avasi 1941 venäläinen antropologi Mihail M. Gerasimov. Hän totesi Timurin rampuuden (oikean polvinivelen vaurion), kyynärpään vahingoittumisen ja oikeasta kädestä puuttuvat sormet. Luurangon perusteella pääteltiin Timurin olleen leveäharteinen ja aikanaan poikkeuksellisen pitkä, yli 170-senttinen.
ellauri216.html on line 158: Proklos kuoli noin 73-vuotiaana ja hänet haudattiin Lykabettos-vuoren (kr. oros Likavittu) lähelle.
ellauri216.html on line 251: Elinan ja Teron keskenmennyt sikiö pantiin kahvipurkkiin ja haudattiin koivuviitaan. Kaulapannassa luki sen yhteystiedot. Teron teologinen oivallus on et jumala on pimeys. Vittu ompa pimeetä. Eikä se ole metafora. Jumalan voi karkottaa taskulampulla. Kuulehan poikani, kaikki eivät ole yhtä fixuja kuin sä. Kaikki jumalat on samixia, mutta älä kerro toisille. Ja rakkauskin piilee siellä pimeässä paikassa. Herranen aika mitä potaskaa.
ellauri216.html on line 913: Luostarin viimeinen Suomen-ajan johtaja, isä igumeeni Muurikki (Mihail Serechin) kuoli vuonna 1944 ja omasta pyynnöstään hänet haudattiin ryssän puolelle entisten igumeenien rinnalle Konevitsan luostarin pääkirkon alttarin taakse. Haudalle pystytettiin puinen risti, joka on vielä elokuussa 2008 jäljellä.
ellauri222.html on line 346: Ethelred kuoli Lontoossa 23. huhtikuuta 1016, jonne hänet myös haudattiin. Hänen poikansa Edmund II Rautakylki seurasi häntä valtaistuimella.
ellauri246.html on line 639: Kerran Pohjois-Amerikan mantereella Brodsky alkoi matkustaa paljon. Hän asui Lontoossa, Pariisissa, Amsterdamissa, Tukholmassa, Venetsiassa, Rooman pitkään. Hän ei pitänyt matkailijoiden tarkoituksenmukaista tutustua nähtävyyksiin, mutta hänellä oli kyky mainita uusia kaupunkeja - tiesi piilotettuja arkkitehtuuria ja yksinkertaisesti viihtyisiä kulmia, ravintoloita kaukana sivukaduilla, joissa vain paikalliset julkiset kävelee, lukea Paikallinen lehdistö, innokkaasti keskusteltiin Urban Gossipista. Se tunnetaan erityisesti Brodsky rakastettu Venetsia. Tietenkin tämä rakkaus johtui siitä, että Venetsian tahattomasti muistutti häntä Petersburgin kotikaupungista. Brodsky oli hyvin apoded sillat, kanavat, vesi. Ensimmäistä kertaa hän saapui Venetsiaan, kun siellä oli talvella. Jäädytetty joki, valkoinen kansi ei jättänyt häntä välinpitämättömäksi, ja hän oli ikuisesti liittynyt tähän kaupunkiin. Täällä hän tapasi naisen, jonka kanssa hän otti yhteyttä avioliittoon, ja haudattiin tänne.
ellauri247.html on line 410: Swiftin poteman Ménièren taudin oireet pahenivat vuodesta 1738 alkaen. Häntä pyörrytti ja hän alkoi unohdella asioita ja tuntea ahdistusta. Oireet hankaloittivat Swiftin kirjoittamista ja työtä tuomiokirkossa. Lopulta Swiftin serkku Martha Whiteway otti hänen asiansa hoidettavakseen. Swiftin Whitewaylle vuonna 1740 lähettämä kirje kuvaa, kuinka hän tunsi olonsa sietämättömäksi ja aavisteli jäljellä olevien päivien olevan surkeita ja vähälukuisia. Vuonna 1742 St. Patrickin tuomiokirkon pastori Francis Wilson, jota on syytetty Swiftin pahoinpitelemisestä ja omaisuuden varastamisesta, arvioitutti Swiftin tilan erillisellä Mielisairauden komissiolla. He totesivat Swiftistä, että tämän ”muisti ja mieli ovat rappeutuneet” ja hän on ”kyvytön hoitamaan tehtäviään”. Swift jätti työnsä tuomiokirkossa samana vuonna. Swift kuoli vuonna 1745 ja hänet haudattiin omaan tuomiokirkkoonsa Stellan karvatupsun viereen. Jäljelle jääneen omaisuutensa Swift testamenttasi mielisairaiden parantolan katon korjauxeen.
ellauri249.html on line 329: Kansa ei enää välttämättä uskonut maan johdon vakuutteluja elämän laadun paranemisesta. Vuonna 1962 tapahtui joukko mellakoita, jotka saivat alkunsa eräistä hinnankorotuksista. 1. kesäkuuta vuonna 1962 nostettiin liha- ja siipikarjatuotteiden hintoja 35 % ja voin ja maidon hintoja 25 %. Näinkään suurten korotusten jälkeen hinnat eivät vastanneet tuotantokustannuksia. Lisäksi nostettiin tehtaiden ja kaivosten tuotantonormeja, mikä merkitsi työläisten elintason laskua. Pettyneet työläiset kaipasivat takaisin Stalinia, jonka aikana hintoja oli usein alennettu. Heti uusien hintojen tiedottamisen jälkeen lakkoja puhkesi Moskovassa, Kiovassa, Leningradissa ja Tšeljabinskissa. Novotšerkasskin kaupungissa sadat työläiset kokoontuivat torille huutamaan palkankorotusten puolesta ja heittelivät puhumaan tullutta puoluejohtajaa kivillä ja pulloilla. Hruštšovin muotokuvia tuhottiin. Paikalle tulleet miliisit pahoinpideltiin ja paikalle haettiin armeijan yksiköitä. Armeija avasi tulen ja 23 henkilöä kuoli. Uhrit haudattiin salaiseen paikkaan. Lakkoilijoita vangittiin ja seitsemän tuomittiin kuolemaan. Hruštšov syytti tapahtuneesta kaikkia muita paitsi itseään. Vähän sitä kyllä hävetti jälkeenpäin.
ellauri249.html on line 343: Hruštšov kuoli Moskovassa 11. syyskuuta 1971 seitsemän vuoden kotiarestin jälkeen ja haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa ilman valtionpäämiehelle kuuluvia kunnianosoituksia. Vaikka viranomaiset yrittivät pitää hautajaiset salassa, paikalle saapui 200 ihmistä. Puheiden pito haudalla oli kielletty, mutta siitä huolimatta Stalinin aikana vankileirille joutunut nainen piti vainajalle kiitospuheen miljoonien kohtalotoveriensa nimissä. NKP:n pää-äänenkannattaja Pravda julkaisi kuolemasta pienen ilmoituksen ilman kuvaa. Nikitan kädet oli olleet kyynärpäitä myöden veressä. Nyze oli kaljupäätä myöden mullan alla.
ellauri254.html on line 410: Hugo von Hofmannsthal (1. helmikuuta 1874 Wien, Itävalta – 15. heinäkuuta 1929 Wien) oli itävaltalainen kirjailija, näytelmäkirjailija ja esseisti, joka tunnetaan erityisesti lukuisten Richard Straussin oopperoiden libretistinä. Nuorena von Hofmannsthal kuului Nuorwieniläiset-nimiseen avantgarde-kirjailijoiden ryhmään. Hofmannsthal syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen pankkiiriperheeseen. Ylioppilaaksi tultuaan hän opiskeli yliopistossa ensin jonkin aikaa lakitiedettä mutta vaihtoi oppiaineen sitten romaaniseen filologiaan, josta hän väitteli tohtoriksi 1899. Hofmannsthal solmi avioliiton 1901, ja perheeseen syntyi kolme lasta. Vanhin pojista teki itsemurhan 14. heinäkuuta 1929 ja von Hofmannsthal kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen hautajaisia valmistellessaan. Hänet haudattiin samaan laatikkoon poikansa kanssa. Säästyi siinäkin Kroisoxelta muutama pennonen.
ellauri254.html on line 649: Wrangel kuoli Brysselissä, kun hän tukijoineen suunnitteli terrorijärjestöjen luomista bolševikkejä vastaan. Hänen sukunsa väitti että Wrangelin asuessa veljensä talossa talon hovimestari olisikin ollut neuvostoagentti, joka olisi myrkyttänyt hänet pahentuneella sursillillä, sillä kun hovimestari oli lähtenyt talosta, oli Wrangel sairastunut pahasti. Wrangel haudattiin puuvillavyöhön kiedottuna viileään venäläiseen kadetraaliin Belgradissa.
ellauri254.html on line 675: Trotski kuoli saamiinsa vammoihin seuraavana päivänä, ja hänet haudattiin kuin koira kotipuutarhaansa.
ellauri257.html on line 139: Nikolai I kuoli vuonna 1855, ja Ševtšenko vapautettiin viimein sotilaspalveluksesta vuonna 1857. Hän ei saanut kuitenkaan palata Ukrainaan, vaan hän asettui ensin Nižni Novgorodiin ja sittemmin jälleen Pietariin. Ševtšenko vietti loppuelämänsä poliisin valvonnan alaisena. Hän sai vuonna 1859 luvan matkustaa vierailulle sukulaistensa luo Ukrainaan, jossa hänet kuitenkin pidätettiin ja käännytettiin takaisin Pietariin. Ševtšenko kuoli Pietarissa 10. maaliskuuta 1861. Ševtšenko haudattiin ensin Pietariin, mutta kaksi kuukautta myöhemmin ruumis siirrettiin haudattavaksi Tšernetša Horaan lähelle Kanivia nykyisessä Ukrainassa. Tästä taisi olla puhetta Kanivin yhteydessä.
ellauri258.html on line 476: Muinaisina aikoina kuolleet haudattiin domovinoihin - taloihin, jotka sijaitsivat maan
ellauri263.html on line 534: Juorut levisivät vuosia myöhemmin uudelleen Saksassa, ja hän hankki Teosofista seuraa suojellakseen toisen lääkärintodistuksen naistentautien lääkäriltä Leon Oppenheimerilta, jonka mukaan hän kärsi anteflexio uterista (kohdun epänormaalista asennosta), joka ”on todennäköisesti synnynnäistä, koska tutkimuksen mukaan hän ei ole koskaan synnyttänyt eikä hänellä ole ollut gynekologista sairautta”. Allekirjoituksen todisti oikeaksi tohtori Roeder, kuninkaallinen piirilääkäri, ja se julkaistiin Oppenheimerin elinaikana. Juri kuoli vuonna 1867, ja hänen hautajaisissaan olivat läsnä vain Helena Blavatsky ja Agardi Metrovich. Ilman virallisia papereita ollut poika haudattiin Metrovichin nimellä. Blavatsky väitti osallistuneensa samana vuonna mieheksi pukeutuneena Giuseppe Garibaldin joukoissa Mentanan taisteluun ja haavoittuneensa vakavasti.
ellauri269.html on line 383: Tuomioja karkasi viemäristä, jäi kiinni ja heitettiin länkkäreiden keskitysleirille Guantanamoon, karkasi sieltäkin, kuoli ja haudattiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista ja piileskelee nyt varmaan Isixen hoteissa pakolaisleirillä Syyriassa. Musta portaali on taas avattu, huhutaan. Ehkä susta. Kumpi hevonen on parempi, Steadfast vaiko Invincible? Vaiko ruunaseniori Trueheart? Ei Polle on paras, se on maailman monin poni. Governess tunnustelee 11-vuotiaan puista pikku harjoitusmiekkaa ja toteaa: oikea pikkumies! Et tarvi enää governessia vaan jotain liukkaampaa. Arttu leikkii mielikuvitusleikkiä: Örkki ei polvistu ja suo rispektiä. Off with his head! Off with his hoodie, to start with.
ellauri276.html on line 232: Koltsovin isä kontrolloi jatkuvasti ja julmasti hänen elämäänsä tukahduttaen Alekseyn luovan kirjoittamisen ja hänen henkilökohtaisen elämänsä. Masennuksen ja vuoden kestäneen tuberkuloosin heikentämä Koltsov kuoli vuonna 1842 33-vuotiaana. Hänet haudattiin Voronežiin. Vittu! ei voi kuin elegisesti huudahtaa Kiira Korven ja kuolemattoman S.Karpin sanoin.
ellauri276.html on line 778: Tämän uuden työn edellyttämä kova työ yhdistettynä hänen aikaisemman elämänsä uurastamiseen ja irstaaseen elämäntapaan alkoivat vaikuttaa Burnsin terveyteen. Hän kuoli 21. heinäkuuta 1796 vain 37-vuotiaana, ja hänet haudattiin täydessä siviili- ja sotilaskunnossa samana päivänä, kun hänen poikansa Maxwell syntyi. Hänen runoistaan julkaistiin muistopainos, jolla kerättiin rahaa vaimolleen ja lapsilleen.
ellauri278.html on line 285: Molotovin sallittiin liittyä puolueeseen jälleen 1984, tosin vain hypnoottisella eleellä. Hän kuoli 96-vuotiaana Moskovassa 8. marraskuuta 1986 viimeisenä merkittävänä Venäjän vallankumoukseen 1917 osallistuneena hahmona. Hänet haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa.
ellauri278.html on line 439: Konstantin Päts pääsi Stalinin kuoleman jälkeen joulukuussa 1954 palaamaan Viron maaperälle, kun häntä pidettiin lyhyen aikaa Jämejalan mielisairaalassa Viljandin lähellä, sitten jonkun aikaa Jälän kentällä Kuopion lähellä. Hän kuoli psykiatrisessa sairaalassa Buraševossa, Tverin alueella 18. tammikuuta 1956. Hullu mikä hullu, hullu kuin pullosta tullu. Hänet haudattiin Kalininin kaupungin lähellä olevalle hautausmaalle. Pätsin maalliset jäännökset noudettiin takaisin Viroon "olojen muututtua" ja haudattiin uudelleen 21.10.1990 Tallinnan Metsakalmistuun, josta hän oli aikoinaan noussutkin esiin revenanttina.
ellauri279.html on line 160: Pavel ja Fjodor Morozov haudattiin Gerasimovkan hautausmaalle. Hautamäelle asetettiin obeliski punaisella tähdellä ja sen viereen kaivettiin risti, jossa oli merkintä: ”3.9.1932 kaksi Morozov-veljestä, Pavel Trofimovitš, syntynyt vuonna 1918, ja Fjodor Trofimovitš kuolivat pahan miehen pahuxen terävästä veitsestä”.
ellauri279.html on line 285: 19. heinäkuuta 1954 Neuvostoliiton PVS vetosi Ryuminiin. M.D. kielsi antamasta anteeksi. Ammuttu 22. heinäkuuta 1954 klo 21.05. Hänen ruumiinsa tuhkattiin samana päivänä kello 10 illalla. Tuhkat haudattiin yhteiseen hautaan "luottamattomille tuhkille" Moskovan uudelle Donskoyn hautausmaalle. Ei talvikunnostettu.
ellauri279.html on line 362: Viimeiset vuotensa Solženitsyn vietti datšallaan Länsi-Moskovassa, jossa hän jatkoi työskentelyä heikosta terveydentilastaan huolimatta toimittaen 30-osaista koottuja teoksiaan. Kesken jäi sekin urakka. Hänet haudattiin vuonna 2008 Donskoin luostariin Moskovassa.
ellauri281.html on line 284: Molotovin sallittiin liittyä puolueeseen jälleen 1984, tosin vain hypnoottisella eleellä. Hän kuoli 96-vuotiaana Moskovassa 8. marraskuuta 1986 viimeisenä merkittävänä Venäjän vallankumoukseen 1917 osallistuneena hahmona. Hänet haudattiin Novodevitšin hautausmaalle Moskovassa.
ellauri281.html on line 438: Konstantin Päts pääsi Stalinin kuoleman jälkeen joulukuussa 1954 palaamaan Viron maaperälle, kun häntä pidettiin lyhyen aikaa Jämejalan mielisairaalassa Viljandin lähellä, sitten jonkun aikaa Jälän kentällä Kuopion lähellä. Hän kuoli psykiatrisessa sairaalassa Buraševossa, Tverin alueella 18. tammikuuta 1956. Hullu mikä hullu, hullu kuin pullosta tullu. Hänet haudattiin Kalininin kaupungin lähellä olevalle hautausmaalle. Pätsin maalliset jäännökset noudettiin takaisin Viroon "olojen muututtua" ja haudattiin uudelleen 21.10.1990 Tallinnan Metsakalmistuun, josta hän oli aikoinaan noussutkin esiin revenanttina.
ellauri284.html on line 174: Japanilaisten uhrien määrä oli 733 kuollutta ja 1 282 haavoittunutta; briteissä kuoli 12 ja haavoittui 53. Saksalaiset puolustajat menettivät 199 kuollutta ja 504 haavoittunutta. Aivan naurettavan pieniä lukuja! Saksalaiset kuolleet haudattiin Tsingtaoon, kun taas loput sotilaat kuljetettiin sotavankileireille Japaniin. Marssin aikana Tsingtaoon ja sitä seuranneen piirityksen aikana japanilaiset joukot tappoivat 98 kiinalaista siviiliä ja haavoittivat 30; siellä oli myös lukemattomia japanilaisten sotilaiden kiinalaisten naisten raiskaustapauksia. 4 700 saksalaista vankia kohdeltiin hyvin ja kunnioituksella Japanissa, kuten Brändön sotavankileirillä. Saksalaiset joukot internoitiin Japanissa Versaillesin rauhansopimuksen muodolliseen allekirjoittamiseen vuonna 1919 asti, mutta "sopimusteknisistä syistä" johtuen joukkoja ei palautettu ennen vuotta 1920. 170 vankia päätti jäädä Japaniin sodan päätyttyä. Japanilaiset butterflyt on tosi söpöjä, ja niillä on tuuheat karvapehkot, ellei niitä ajella.
ellauri284.html on line 690: Roberts kuoli muutamaa kuukautta ensimmäisen maailmansodan syttymisen jälkeen marraskuussa 1914 flunssaan ollessaan vierailulla intialaisten brittijoukkojen luona rintamalla Ranskassa. Hänet haudattiin valtion kustannuxella.
ellauri294.html on line 582: Romaanin viimeinen luku, joka käsittelee Copperin viimeistä Todin metsästystä, perustui tarinaan Bostonista, 14 kuukauden ikäisestä verikoiran ja kettukoiran sekoituksesta, ja Old Baldysta, punaketusta, joka tunnetaan siitä, että se ohitti lukuisia koiralaumoja, jotka metsästäjät laitti hänen jälkensä. Mannix luki tarinan alun perin Virkistys -lehden artikkelista, jossa todettiin, että joulukuussa 1887, lähellä James-jokea Virginiassa, Boston metsästi kettua, jota kutsutaan nimellä Baldy puolentoista päivän ajan, matkalla 50 mailia (80 km). maastossa. Mannixin mukaan Boston ja Baldy kuolivat yhdessä mykkyrässä, ja heidät haudattiin yhdessä löydettyään.
ellauri310.html on line 203: haudattiin samaan hautaan.
ellauri317.html on line 397: Levadan ensimmäinen konflikti valtaapitävien kanssa tuli tutkimuksesta, jossa väitettiin, että harvat todella lukevat Pravdan tunnetusti pitkäveteisiä pääkirjoituksia, minkä Pravda tuomitsi nopeasti ja katkerasti. 16. marraskuuta 2006 Juri Levada kuoli 76-vuotiaana toimistoonsa ja haudattiin Troyekurovskoje-hautausmaalle.
ellauri317.html on line 576: Toisen maailmansodan viimeisinä viikkoina Euroopassa Skoropadskyi pakeni eteneviä Neuvostoliiton joukkoja vetäytyvän Saksan armeijan mukana. Hän kuoli Metten Abbeyssä Saksassa 26. huhtikuuta 1945 haavoittuttuaan (16. huhtikuuta 1945) liittoutuneiden Plattlingin pommituksissa lähellä Regensburgia, ja hänet haudattiin Oberstdorfiin kuin koira.
ellauri317.html on line 726: 19. heinäkuuta 1922 hänet tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä Jaroslavlissa ja teloitettiin Jaroslavlin maakunnan Chekan pihalla (nykyisin Sobinova-katu, 48) vierailevan korkeimman vallankumoustuomioistuimen sotilaskollegion tuomiolla. Hänet todennäköisesti haudattiin kaupungin Leontievskoe hautausmaalle.
ellauri321.html on line 47: He returned to England in 1624 and was appointed Provost of Eton, koiranvirka. Kävi Izaak Waltonin kanssa kalassa. Kuoli ja haudattiin Etoniin.
ellauri325.html on line 102: Jeltsin kuoli äkilliseen sydänkohtaukseen 23. Huhtikuuta 2007. Oxensi keittiön tasolle vasta keittämänsä kahviporot. Jeltsinin ruumis oli näytillä Kristus Vapahtajan katedraalissa Moskovassa jotta porukat voisivat vakuuttua, että hän oli oikeasti vainaja. Hänet haudattiin Moskovaan Novodevitšin hautausmaalle. Presidentti Putin julisti Venäjälle Jeltsinin kuolinpäivänä kansallisen murukahvipäivän. Jeltsin oli ensimmäinen Venäjän valtionpäämies 113 vuoden jälkeen, joka haudattiin kirkollisin menoin sitten tsaari Aleksanteri III:n. On se surkeaa.
ellauri325.html on line 584: Kemppi erosi sotien jälkeen vakinaisesta palveluksesta ja siirtyi valtion asiamieheksi Sysmän verotuslautakuntaan, missä hän palveli kuolemaansa saakka. Hänet haudattiin Kouvolaan. Miten noloa. Kuudennen Armeijakunnan komentaja Aarne Blick esitti 28. elokuuta 1942 Armas Kempille Mannerheim-ristiä, jonka Tannerheim torppasi.
ellauri328.html on line 154: 26.-27. elokuuta käydään Dresdenin taistelu. Taistelun toisena päivänä Moro, huomattuaan ranskalaisten alkavan ampua kukkulalla sijaitsevaan Ruåzin kuninkaan seurakuntaan, sanoo, että heidän on lähdettävä, he lähtevät naapuripatterille lehdon läpi, mutta eivät saavuta sitä, Moreau's hevoseen osuu tykinkuula, joka menee suoraan läpi ja osuu kenraalin molempiin jalkoihin. Moro viedään Kainzin kylään. Moron leikatun jalan tuo Napoleonin leiriin hänen koiransa Fifi. Napoleon ja marsalkat katsovat, että kappas korkea-arvoinen upseeri on tapettu, ja katsovat koiran kaulapantaa, johon on kirjoitettu "Kuluu kansalaiselle J. Y. Moro." Napoleon iloitsee: "Oikeus on vihdoin tehty! Suum kuikve!" Joukoiden keskuudessa oli pitkään legenda, että Napoleon näki Moron kaukoputken läpi, kohdisti itse tykin ja ampui. Moreaun toinenkin jalka amputoitiin, mutta tämä ei auttanut. Moro kuoli kaksi viikkoa myöhemmin Nötnitzin linnassa. Hänet haudattiin Nevski Prospektille, jonka vastakkaiselle puolelle Generalissimo Suvorov, hänen tärkein vastustajansa Italian kampanjassa, haudattiin. Moro vitun loikkari sai Venäjällä marsalkka-arvon, ja Ranskassa Louis kahdeksastoista myönsi hänelle marsipaaniporsaan. Moreaun vaimolle tarjottiin lähtöä Venäjälle 30 000 ruplan elinikäisellä eläkkeellä ja Aleksanterin lahjalla 100 000 ruplaa; hänen tyttärestään voisi tulla keisarinnan hovissa kunnianeito. Pariisin vangitsemisen jälkeen Aleksanteri kuitenkin esitteli Alexandrinan Ludvig 18:lle, ja hän jäi asumaan Ranskaan 12 000 frangin eläkkeellä. Pian Leipzigin taistelussa (Kansakuntien taistelu) Napoleon voitti ja vetäytyi Ranskaan.
ellauri330.html on line 524: Hänet haudattiin paikassa hautauspaikka.
ellauri338.html on line 235: Kustantajan "Polifact" johtaja Boris Pasternak löysi Callerin ikäisen Pokhlebkinin ruumiin asunnostaan 13. huhtikuuta 2000 Jönsin 49-vuotissynttärinä sen jälkeen, kun Pokhlebkin ei saapunut sovittuna päivänä (toisen version mukaan ruumis löydettiin, kun Pokhlebkinin naapurit porrashuoneessa hälytettiin epämiellyttävä haju). Oikeuslääketieteellisen tutkimuksen päätelmien mukaan kuolema johtui yhdestätoista ruuvimeisselin kaltaisen esineen aiheuttamasta haavasta. Lisäksi, vaikka Pokhlebkin ei juonut, hänen sisuxistaan löydettiin sammioittain vodkaa. Moskovan sisäasiainministeriön mukaan "selviä merkkejä murtamisesta tai ryöstöstä ei havaittu". Huhtikuun 13. päivänä 2000 aloitettiin tapaus ruumiin löydöstä, mutta tutkinta keskeytettiin lopulta 22. lokakuuta 2001, koska "syytteen alaista henkilöä ei tunnistettu syytetyksi". Hänet haudattiin 15. huhtikuuta 2000 Golovinskyn hautausmaalle.
ellauri340.html on line 476: Marraskuun 2019 alussa oli virallista viranomaisten tutkintaa siitä, saattoiko Handke menettää automaattisesti Itävallan jäsenyyden saatuaan Jugoslavian jäsenyyden 1990-luvun lopulla. Mutta sitten paukahti se Noopeli ja homma haudattiin ripeästi.
ellauri345.html on line 98: Ei vizi tää Benjyn paasaus on pitkä kuin nälkävuosi. Modernistijutku uskaltautui tässä kellistämään nazisakujen toteemipazasta, eikä se ihan helpolla kellistynyt. No sen kimpussa hääräsi useampikin moosexen apostata. Huonostihan siinä kävi Benjylle. Benille läpyttänyt Hofmannsthal syntyi varakkaaseen wieninjuutalaiseen pankkiiriperheeseen. Yllättävää kyllä se oli antisemitisti Wagnerin libretisti. Vanhin pojista teki itsemurhan 14. heinäkuuta 1929 ja von Hofmannsthal kuoli seuraavana päivänä sydänkohtaukseen hautajaisia valmistellessaan. Hänet haudattiin yhdessä arkussa poikansa kanssa. Tuli siitäkin vähän säästöä.
ellauri348.html on line 228: 1990-luvulla Sagania syytettiin ja tuomittiin kokaiinin hallussapidosta. Vuonna 2010 hänen poikansa Denis perusti Prix Françoise Saganin. Hänen terveytensä ilmoitettiin olevan huono 2000-luvulla. Vuonna 2002 hän ei voinut osallistua oikeudenkäyntiin, jossa hänet tuomittiin veropetoksesta asiassa, jossa oli osallisena Ranskan entinen presidentti François Mitterrand, ja hän sai tuomion. ehdollinen rangaistus. Sagan kuoli keuhkoemboliaan Honfleurissa Calvadosissa 24. syyskuuta 2004 69-vuotiaana. Hänen omasta pyynnöstään hänet haudattiin Seuzaciin (Lot), lähelle hänen rakastettua syntymäpaikkaansa Cajarcia.
ellauri348.html on line 449: Morrison haudattiin kuolemaansa seuraavan viikon keskiviikkona kuuluisalle Père-Lachaisen hautausmaalle Pariisiin. Salassa pidetyissä hautajaisissa oli Pamela Piukkapepun lisäksi neljä surijaa. (Olivatko ovet paikalla?) Morrisonin hauta oli pitkään merkitsemätön. Pére-Lachaisen hautapaikkoja pystyi vain vuokraamaan, ja Morrisonin haudan vuokra-aika oli määrätty kestämään 30 vuotta. Haudan luona vieraili vuosien ajan suuria ihmismääriä, ja se on ollut kävijämääriltään Pariisin suosituimpia nähtävyyksiä. Vuokra-ajan umpeutumisajankohdan lähestyessä 2000-luvun alussa spekuloitiin, että Morrison on kaivettava ylös ja haudattava Yhdysvaltoihin. Haudan vuokrasopimuksen päättymispäivän lähestyessä Père-Lachaisen hallinto kuitenkin ilmoitti, että Jim Morrison pysyköön haudassaan. Pamela Piukkapeppu kuoli heroiiniin 1974 vähän ennen kuin oikeus ehti vahvistaa hänet Morrisonin lailliseksi perijäksi. Näin Morrisonin kuolinpesä siirtyi Pamelan vanhemmille. Myös Morrisonin vanhemmat halusivat osansa, ja vuonna 1979 omaisuuden jaosta päästiin sopimukseen.
ellauri359.html on line 148: Blake haudattiin joukkohautaan toisinajattelijoiden hautausmaalle Bunhill Fieldsissä. Hänen kuoltuaan pitkäaikainen tuttava Frederick Tatham otti Blaken teokset haltuunsa ja jatkoi niiden myyntiä. Myöhemmin Tatham liittyi fundamentalistiseen irvingiläiseen kirkkoon ja poltti tämän kirkon konservatiivisten jäsenten vaikutuksen alaisena harhaoppisina pitämiään käsikirjoituksia. Tuhottujen käsikirjoitusten tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta vähän ennen kuolemaansa Blake kertoi ystävälleen kirjoittaneensa "kaksikymmentä tragediaa yhtä pitkiä kuin Macbeth ", joista yksikään ei ole säilynyt. Toinen tuttava, William Michael Rossetti, poltti myös Blaken teoksia, jotka hänen mielestään olivat puutteellisia, ja John Linnell kumitti seksuaaliset kuvat useista Blaken piirustuksista.
ellauri372.html on line 199: Kun he olivat olleet nälkäisiä ja ilman vettä kahden viikon ajan, vain hyväkuntoinen Kolbe ja kolme muuta jäivät eloon. Vartijat halusivat bunkkerin tyhjäxi, joten he antoivat neljälle jäljellä olevalle vangille tappavat karbolihapporuiskeet. Kolben kerrotaan nostaneen vasemman kätensä ja odottaneen rauhallisesti tappavaa injektiota. Hän kuoli 14. elokuuta 1941. Hänen ruumiinsa joukkohaudattiin 15. elokuuta, sattuvasti Marian taivaaseenastumisen juhlapäivänä.
ellauri372.html on line 418: Pompeuksen julma murha lähetti shokkiaaltoja Rooman maailmaan. Hänen ruumiinsa jätettiin hautaamatta rannalle, mikä eroaa jyrkästi roomalaisesta tavasta kunnioittaa kuolleita oikeilla hautajaisriiteillä. Vain vapauden ja roomalaisen sotilaan ystävällisyyden ansiosta Pompeuksen jäännökset polttohaudattiin, ja hänen tuhkansa (ilman päätä tosin) palautettiin hänen vaimolleen Cornelialle.
ellauri373.html on line 53: Marcoksen perhe ja osa heidän kannattajistaan pakenivat Havaijille. Vuonna 1988 häntä vastaan järjestettiin Yhdysvalloissa oikeudenkäynti, mutta hän ehti kuolla ennen tuomiota. Marcos kuoli maanpaossa Honolulussa Havaijilla syyskuussa 1989. Hänen ruumiinsa palsamoitiin, ja se oli näytteillä hänen syntymäkaupungissaan Batacissa vuodesta 1993. Rouva Marcos kampanjoi hänen hautaamisekseen kansallissankarien hautausmaalle, mutta joutui tyytymään hautaamiseen suvun huvilalle Bataciin, Ilocos Norteen. Filippiinien presidentti Rodrigo Duterte lupasi vaalikampanjassaan Marcosille valtiolliset hautajaiset, ja 18. marraskuuta 2016 hänen ruumiinsa siirrettiin hautausmaalle ja haudattiin 21 kiväärinlaukauksen lävistämänä.
ellauri386.html on line 109: Kirkkoon hautaus oli kirkolle hyvä tulonlähde, sillä hautapaikan (lägerstället) lisäksi aina kun hautaan haudattiin kuului maksaa haudan multamaksu eli haudan avausmaksu (aikuiset 36-38 taaleri ja lapset puoleen hintaan). Muita hautaukseen liittyviä maksuja olivat erilaiset sielunkellojen (rigning, klåckorna) soitot. Soiton yksikkö oli puolen tunnin soitto, joko kaikilla viidellä kellolla (5 taaleria) tai kolmella suurimmalla eli sunnuntai kelloilla (3 taaleria). Myös ruumislaudan eli paarien ja paarivaateen (båhrklädet) käytöstä maksu oli 6 äyristä 18 taaleriin, Johan Tolpo maksanut 28 taaleria. Joskus myös maksettiin kynttilöistä ja ruumissaarnasta. Hautaus tuomiokirkkoon kiellettiin kuninkaan määräyksellä 22.8.1784. Bugger it.
ellauri390.html on line 210: Toimittajana, jonka hallitus oli lähettänyt aktiivisen armeijan päämajaan, hän osallistui Venäjän ja Turkin väliseen sotaan (1877-1878). Vuosina 1880-1881 hän oli Tyynenmeren laivueen komentajan sihteeri. Vuodesta 1882 lähtien virkamies erityistehtävissä Turkestanin kenraalikuvernöörin M. G. Chernyaevin alaisuudessa. Vuonna 1884 hänet nimitettiin sisäasiainministeriöön. Vuodesta 1892 elämänsä loppuun asti hän oli "Warsaw Diary" -sanomalehden toimittaja. Hän kuoli Varsovassa, haudattiin Aleksanteri Nevski Lavraan, nousi ylös taivaisiin, sitten haudattiin uudelleen Pietariin Sepe Suden hautausmaan kirjallisille silloille. Epistä, hänhän oli Ukrainan poikia!
ellauri390.html on line 345: Hänen muita teoksiaan olivat "Venäjän nimi esi-Mongolian aikana" (1929), "Mikä on suurin vaara?" (1929), " Pikkuvenäläinen ja ukrainalainen" (1929). Volkonsky kuoli 18. lokakuuta 1934 Roomassa. Hänet haudattiin kreikkalaisen korkeakoulun kyrptaan Rooman Campo Veranon hautausmaalle (hautaa ei säilytetty).
xxx/ellauri057.html on line 713: Hänen viimeinen asuinpaikkansa oli Hyvinkään Nuppulinnassa (nyk. Tuusulaa) Riitahuhta-nimisessä talossa ystäväperheen alivuokralaisena. Siellä Eino Leino kuoli 47-vuotiaana kuppaan 10. tammikuuta 1926. Hänet haudattiin valtion kustannuksella, ja hautajaisiin osallistui presidentti reissu-Lassi ja muuta maan johtoa.
xxx/ellauri057.html on line 1344: Katri Vala kuoli tubiin Eksjön parantolassa 28. toukokuuta 1944 42-vuotiaana. Hänelle pidettiin omaisten ja Ruotsin kirjailijaliiton järjestämät hautajaiset siellä, mutta tuhkaläjä siirrettiin sodan päätyttyä Suomeen toukokuussa 1945, ja haudattiin hänen kuolemansa vuosipäivänä Marjatanmäen puistoon, joka myöhemmin nimettiin Katri Valan puistoksi. Katri käänsi jotain Moa Martinsonia, ja Arvid Mörne käänsi Katria. Manus manum lavat.
xxx/ellauri057.html on line 1451: Elinaa kismitti kun joku oli sanonut Tatusta ettei se ollut vapautunut henki. Ehkä ei, ei ollut Tatusta arimatialainenkaan. Kuka niin? Kai se Jooseppi joka lainas hautaluolaa Jepelle. Sepä se. Arimatiaa ei edes ole. Uikipedian mukaan Joose ize haudattiin Glastonburyyn. Tatukin meinaa eze olis jostain pohjosesta. Ehkä Oulusta. Silmät kuitenkin on mulperin väriset. Siis punaruskeat.
xxx/ellauri086.html on line 746: Poen viimeisiä viikkoja leimasi rankka alkoholinkäyttö. Hänet löydettiin katuojasta kapakan edestä Baltimoressa 3. lokakuuta 1849 ja vietiin sairaalaan. Siellä hän kärsi viimeisten päiviensä aikana harhanäyistä, vapinasta ja sekavuudesta. Poe kuoli sairaalassa 7. lokakuuta 1849. Hänelle ei tehty ruumiinvavausta. Hänen kuolinsyykseen on esitetty monenlaisia arveluja delirium tremensistä aivotulehdukseen. Poe haudattiin Baltimoren presbyteeriselle hautausmaalle. Se on aika kammottava paikka.
xxx/ellauri123.html on line 417: Vanhassa nojatuolissa, ennen kuin hän ehti ampua, hän nukahti ja näkee ihmeellisen unen: Tässä unessa hän ampuu itseään rintaan, hän kuoli, hänet haudattiin – hän on kuollut mutta kuitenkin hän tietää jatkuvasti, että hän on olemassa. Jotain kypsyy hänessä, ja vaikka hän ei voi puhua, hän kuitenkin koko olemuksellansa huutaa korkeampaa voimaa, korkeampaa älyä; – ovatko ne Dostojevskin sanoja, vai ovatko ne korkeammalta taholta? Unessa alkaa sitten tapahtua. Hauta avattiin, tumma hahmo vei hänet avaruuteen, sinne pienelle tähdelle, jonka hän on nähnyt pilven raossa. Siellä on maapallo, sama kuin meidän, kaikki on siellä kaunista. Ihmiset ovat iloisia, onnellisia, avuliaita. – Unissa hän näkee ihmiskunnan vanhan unen paratiisista, tai kultaisesta aikakaudesta, ajasta ennen syntiinlankeemusta. Hän näkee tämän kaiken pikkutarkasti, elää sen mukaan – menee tuhansia vuosia.
xxx/ellauri149.html on line 356: Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.
xxx/ellauri177.html on line 77: Zola haudattiin Cimetière de Montmartreen Pariisiin, mutta 4. kesäkuuta 1908 hänen jäännöksensä siirrettiin Panthéoniin, Pariisiin. Sinnehän se viuhahtelija Jean Jacqueskin kuskattiin jossain vaiheessa. Ja paremmin ansioitunut pulska Jaures, joka oli puolustanut Dreyfussia.
xxx/ellauri229.html on line 663: Törnin jäännökset löydettiin Vietnamista 1990-luvun lopulla. Marja ehti kuulla uutisen. Törni haudattiin Arlingtonin sotilashautasmaalle Yhdysvalloissa 2003. Sitä Marja ei ollut näkemässä.
xxx/ellauri231.html on line 242: Denikin kuoli sydänkohtaukseen 8. elokuuta 1947 lomamatkalla Ann Arborissa Michiganissa. Denikin haudattiin sotilaallisin menoihin Detroitissa. Hänen jäännöksensä siirrettiin Pyhän Vladimirin hautausmaalle Jacksoniin, New Jerseyiin. Denikinin puoliso Ksenia haudattiin (1892-1973) Sainte-Geneviève-des-Bois’n venäläiselle hautausmaalle lähelle Pariisia.
xxx/ellauri233.html on line 363: Adams kuoli Hiradossa, Nagasakin pohjoispuolella, 16. toukokuuta 1620 55-vuotiaana. Hänet haudattiin Nagasakiin, missä hänen hautamerkkinsä saattaa edelleen näkyä. Hänen hautapaikkansa on Saint Francis Xavierin muistomerkin vieressä . Testamentissaan hän jätti kaupunkitalonsa Edoon, lääninsä Hemiin ja 500 Englannin puntaa jaettavaksi tasaisesti hänen Englannissa ja Japanissa asuvan perheensä kesken. Cocks kirjoitti: "En voi muuta kuin olla surullinen kapteeni William Adamsin kaltaisen miehen menetyksestä, sillä hän on ollut kahden Japanin keisarin (höh? shoguninpas!) kanssa niin suosiossa kuin kukaan kristitty näissä osissa maailmaa." (Kukon päiväkirja)
xxx/ellauri280.html on line 466: Z. valloitti suuria alueita Euroopassa ja Aasiassa ja vahvisti kaikkialla Allahin lait, saarnasi uskoa yhteen Jumalaan. Hän taisteli kiivaasti pakanoita vastaan ja suojeli uskovia. Uskotaan, että Z. kuoli Dumat al-Jandalissa (Syyrian ja Medinan välissä) ja hänet haudattiin sinne Tahama-vuorelle; toisen version mukaan hänet haudattiin Mekan lähelle.
xxx/ellauri287.html on line 426: Hän kuoli High Wycombessa, Buckinghamshiressä, 23. heinäkuuta 1916 nenäsyöpään 63-vuotiaana ja haudattiin Hazlemeren seurakunnan kirkkoon.
xxx/ellauri287.html on line 462: Hän kuoli syötyään myrkyllisen sieniaterian. Senaattia lähellä olevien tahojen mukaan vaimo/veljentytär Agrippina oli Claudiuksen myrkytyksen takana. Claudiuksen tuhkat haudattiin Augustuksen mausoleumiin ja hänet julistettiin postuumisti jumalaksi.
xxx/ellauri287.html on line 545: Veljeni Leijonamieli kuoli 6 vuotta myöhemmin. Hän oli surkea kuningas. Rikhard Leijonamieli oli oman elämänsä sankari, ja sellaiseksi hänet yleensä kuvataan kirjallisuudessa. Hänen väkivaltaisuutensa, turhamaisuutensa ja itsekkyytensä unohdetaan usein. Rikhardin intohimona oli sodankäynti; englantilaiset rahoittivat hänen sota- ja ristiretkensä. Rikhard I vietti kymmenvuotisesta valtakaudestaan Englannissa vain viisi kuukautta. Hän ei myöskään koskaan oppinut puhumaan englantia, vaan puhui äidinkielinään oksitaania ja ranskaa. Rikhardin pahanhajuiset suolet haudattiin sen tornin juurelle, josta kuolettava nuoli ammuttiin.
xxx/ellauri293.html on line 164: Barnabas oli kotoisin Kyproksen saarelta Salamiin kaupungista. Häntä pidetään Kyproksen kirkon perustajana ja saaren suojeluspyhänä. Perimätiedon mukaan Barnabas kivitettiin kuoliaaksi Salamiissa vuonna 75, ja hänet haudattiin kaupungin lähelle paikalle, jossa nykyisin sijaitsee Apostoli Barnabaan luostari. Hauta löydettiin vuonna 477, jonka jälkeen paikalle rakennettiin luostari.
xxx/ellauri295.html on line 87: Saladin valtasi kaupungin ristiretkeläisiltä vuonna 1187 ja ristiretkeläisten vastahyökkäys kohti Tiberiasta johti tuhoisaan Hattivattien taisteluun ja ristiretkeläisten vallan luhistumiseen suurissa osissa aluetta. Maimonides vieraili kaupungissa ja hänet haudattiin Tiberiakseen vuonna 1206. Ristiretkeläiset valtasivat silti kaupungin takaisin vuonna 1240 menettäen sen uudelleen vuonna 1247. Seuraavan vuosisadan puolella vuonna 1325 matkailija Ibn Battuta kuvaili pettyneenä kaupungin olevan raunioina. Kaupunki oli jälleen raunioina 1600-luvulla.
xxx/ellauri307.html on line 350: Vuodesta 1927 hänestä tuli aktiivinen hahmo Venäjän opiskelijakristillisessä liikkeessä (RSCM), kiertävänä sihteerinä hän matkusti ympäri Ranskaa, vieraili venäläisten emigranttiyhteisöissä, piti luentoja, raportteja ja julkaisi muistiinpanoja emigranttien vaikeasta elämästä. Valmistunut poissaolevana St. Sergiuksen ortodoksisesta teologisesta instituutista Pariisissa. Skobtsova osallistui Venäjän taiteilijaliiton kongresseihin, puhui Venäjän tutkimuksen piirissä ja osallistui N. A. Berdjajevin johtamaan seminaariin. Vuonna 1930 hän luki raportin RSHD:stä "Työskentely nuorten kanssa" ja hänet nimitettiin liikkeen matkustavaksi sihteeriksi. Vuonna 1931 hänen tyttärensä Anastasia haudattiin uudelleen toiselle hautausmaalle, mikä oli viimeinen syy Skobtsovan päättämiselle ryhtyä munkina. Hän sai kirkon avioeron mieheltään, ei hakenut siviiliavioeroa, ja virallisesti he pysyivät puolisoina elämänsä loppuun asti.
xxx/ellauri307.html on line 358: Heinäkuussa 1935 Marian (Skobtsova) Gayanan niminen vanhin tytär lähti Neuvostoliittoon ja kuoli yhtäkkiä Moskovassa 30. heinäkuuta 1936 oletettavasti lavantautiin, ja hänet haudattiin Preobrazhensky- hautausmaalle . Gayanan aviomies oli George Melia (avioliitto antoi hänelle mahdollisuuden lähteä Neuvostoliittoon).
xxx/ellauri357.html on line 509: Shelleyn pahasti hajonnut ruumis huuhtoutui maihin Viareggiossa kymmenen päivää myöhemmin, ja Trelawny tunnisti sen vaatteista ja kopiosta Keatsin Lamiasta takin taskussa. Elokuun 16. päivänä hänen ruumiinsa polttohaudattiin rannalla lähellä Viareggioa ja tuhkat haudattiin Rooman protestanttiselle hautausmaalle. Päivä sen jälkeen, kun uutiset hänen kuolemastaan saapuivat Englantiin, Tory Lontoon sanomalehti The Courier painoi: "Shelley, joidenkin uskottomien runojen kirjoittaja, on hukkunut; nyt hän tietää, onko Jumalaa vai ei. Vai onko se ehkä suuri kana."
xxx/ellauri376.html on line 356: Svjatopolkin miehet kietoivat henkitoreissaan olevan Boriksen telttakankaaseen ja nostivat kärryihin viedäkseen hänet Svjatopolkin luo. Svjatopolk lähetti kuitenkin käskyn surmata Boris lävistämällä hänen sydämensä keihäällä. Näin pyhä marttyyri antoi henkensä Jumalalle vuonna 1015. Hänen ruumiinsa vietiin salaa Vyšgorodiin ja haudattiin Pyhän Basileioksen kirkon luo.
xxx/ellauri385.html on line 406: Vaikka korrelaatio ei osoita syy-yhteyttä, Pyhän istuimen käsky poistaa Philomenan nimi jopa paikallisista kalentereista seurasi tiettyjen tutkijoiden esittämiä kysymyksiä, jotka olivat kiinnostuneita ilmiöstä varsinkin sisar Maria Luisa di Gesùn paljastusten yhteydessä. Kysymykset esitti erityisesti Orazio Marucchi, jonka tutkimus 1800-luvun lopulla sai tuen Johann Peter Kirschiltä, arkeologilta ja kirkkohistorioitsijalta, joka on kirjoittanut katolisessa tietosanakirjassa vuonna 1911 julkaistun artikkelin Philomenasta. Orazio Marucchi oli väittänyt, että latinankielisen nimen "Filumena" antaneiden kolmen laatan kirjoitus kuului toisen vuosisadan puoliväliin tai toiselle puoliskolle, kun taas löydetty ruumis oli peräisin 400-luvulta, kun kristittyjen vaino oli päättynyt. Siten hänen teoriansa mukaan ei vain nimi, vaan myös lehti, kaksi ankkuria ja kämmen, jotka koristivat kolmea laattaa ja joidenka uskottiin osoittavan, että Filumena oli marttyyri (vaikka välttämätön yhteys näiden symbolien välillä ja marttyyrikuoleman on kielletty), ei ollut mitään yhteyttä henkilöön, jonka jäänteet löydettiin. Laattojen väitetty hajoaminen selittyy neljännen vuosisadan käytännöllä, jossa käytettiin uudelleen jo kaiverrettuja materiaaleja tarkoituksena osoittaa, että kyseessä ei ollut sama henkilö, joka nyt haudattiin paikalle.
xxx/ellauri385.html on line 417: Pyhät Tiburtius, Valerianus ja Maximus ovat kolme kristittyä marttyyria, jotka haudattiin 14. huhtikuuta jonakin määrittelemättömänä vuonna jollain määrittelemättömällä verukkeella (pretext) Praetextatuksen katakombeihin Via Appialla lähellä Roomaa.
xxx/ellauri385.html on line 423: Kenties joku toinen pyhä Tiburtius Sebastianin legendasta viettää nimipäivää elokuussa. Hän käveli paljain jaloin kuuman hiilen yli kärsimättä vammoja. Mutta ihme katsottiin taikuuden syyksi ja tämäkin Tiburtius mestattiin. Trendikalenteriin kirjattu hänen muistomerkintä poistettiin vuonna 1969, koska "hänen nimeään lukuun ottamatta hänestä tiedetään vain, että hänet haudattiin kahden puun väliin."
99