Vanha harppu
ellauri045.html on line 174: Se on tieteen ja edistyxen harppaus, digiloikka vanhasta

ellauri047.html on line 920: Me käytiin Charlotten kanssa Potsdamissa Sanssoucissa kun se oli 2-vuotias. Kaarle XII fanin Fredrikin linnasa kävi pieni Vaasan kruununperijätär. Iso-Retukin tykkäs juoksennella siellä nurmikolla ja syödä eväitä. Siellä Voltairekin virnuili harppisakulle 1743. Niillä kyllä ei ollut pientä hattua ja hellemekkoa eikä sateenvarjorattaita. Pieni herkkuisan siro palazi, surutoin, iloisissa väreissä.
ellauri048.html on line 1191: To one clear harp in divers tones, Kirkkaan harpun tahtiin eri säveleillä,
ellauri049.html on line 95: To-morrow sharpened in his former might: mi täyden mahan saa taas kurnivaxi.
ellauri049.html on line 956: Pour l’âme, Achille immobile à grands pas ! sielulle, Akilles harppoo paikallaan!
ellauri051.html on line 795: 217 The butcher-boy puts off his killing-clothes, or sharpens his knife at the stall 217 Teurastajapoika riisuu tappava vaatteensa tai teroittaa veitsensä torilla,
ellauri051.html on line 830: 249 The sharp-hoof'd moose of the north, the cat on the house-sill, the chickadee, the prairie-dog, 249 Pohjoisen teräväkärkinen hirvi, kissa kynnyksellä, kananpoika, preeriakoira,
ellauri051.html on line 850: 268 The mate stands braced in the whale-boat, lance and harpoon are ready, 268 Perämies seisoo valasveneessä, lansetti ja harppuuna ovat valmiina,
ellauri051.html on line 1238: 642 Blind loving wrestling touch, sheath'd hooded sharp-tooth'd touch! 642 Sokea rakastava paini kosketus, tuppihupullinen terävähampainen kosketus!
ellauri051.html on line 1327: 727 Over the sharp-peak'd farm house, with its scallop'd scum and slender shoots from the gutters, 727 Yli terävähuippuisen maalaistalon, jossa on kampasimpukoita ja ohuita versoja kouruista,
ellauri051.html on line 1430: 830 How the silent old-faced infants and the lifted sick, and the sharp-lipp'd unshaved men; 830 Kuinka hiljaiset vanhanaamaiset pikkulapset ja nostetut sairaat ja terävähuuliset ajelemattomat miehet;
ellauri051.html on line 1854: 1240 Unrequited love or a slight cutting him worse than sharp steel cuts, 1240 Onneton rakkaus tai pieni leikkaus, joka on pahempi kuin terävät teräsleikkaukset,
ellauri052.html on line 753: So they wrestled swiftly, rapturously, intent and mindless at last, two essential white figures working into a tighter closer oneness of struggle, with a strange, octopus-like knotting and flashing of limbs in the subdued light of the room; a tense white knot of flesh gripped in silence between the walls of old brown books. Now and again came a sharp gasp of breath, or a sound like a sigh, then the rapid thudding of movement on the thickly-carpeted floor, then the strange sound of flesh escaping under flesh. Often, in the white interlaced knot of violent living being that swayed silently, there was no head to be seen, only the swift, tight limbs, the solid white backs, the physical junction of two bodies clinched into oneness. Then would appear the gleaming, ruffled head of Gerald, as the struggle changed, then for a moment the dun-coloured, shadow- like head of the other man would lift up from the conflict, the eyes wide and dreadful and sightless.
ellauri052.html on line 947: His good looks, exciting mind, sharp wit and exalted reputation were catnip to the ladies, whom he easily captured but could not control. Though not cut out for marriage, he had five wives and divorced the first four. One of his three sons explained, “He liked being taken care of. He liked beautiful, intelligent, spirited women. He didn’t like being bored.” Except in the arse.
ellauri053.html on line 699: Spencer developed an all-embracing conception of evolution as the progressive development of the physical world, biological organisms, the human mind, and human culture and societies. As a polymath, he contributed to a wide range of subjects, including ethics, religion, anthropology, economics, political theory, philosophy, literature, astronomy, biology, sociology, and psychology. During his lifetime he achieved tremendous authority, mainly in English-speaking academia. "The only other English philosopher to have achieved anything like such widespread popularity was Bertrand Russell, and that was in the 20th century." Spencer was "the single most famous European intellectual in the closing decades of the nineteenth century" but his influence declined sharply after 1900: "Who now reads Spencer?" asked Talcott Parsons in 1937.
ellauri055.html on line 1337: Mutta Maunold ja hänen miehensä pysyttelivät nuolenkantaman päässä kristittyjen laivasta. Sillä he olivat kaukaaviisaita miehiä. Ja piispa Henrik kieputti isoa puuristiä pääsä päällä ja huusi suurella äänellä: Te pakanat ja syntisäkit! Hyljätkää moninaiset puujumalanne ja ottakaa vastaan yxi ainokainen herra! Kuka se simmottinen on? tiedusteli Maunold. Se on isä, poika, ja pyhä henki! vastasi Henrik. Siinähän tuli jo kolme, ihmeteli Maunold. Taidat olla laskutaidoton mies! Mutta totisesti, silloin rupesi Henrikin laivasta lentämään nuolta, harppuunaa ja keihästä yhtenä pilvenä. Mutta Maunold kurkki uteliaana paattinsa partaan yli ja kyseli: Missä se simmottinen kolmiosainen herra asuu? Taivaassa, ratki taivaassa, vastasi Hernik. Jos se putoo, nin sattuuko kohalle, höpötti viikinkin Riitasota ja pälyili levottomana taivaalle. Älkää jäkättäkö rienaajat, karjaisi piispa Henrik. Vaan ottakaa vastaan vapahtaja, joka israelinmaassa paranteli sairaita ja herätteli kuolleita! Olipa luonnikas ukko, ihaili Maunold monimieli. Taisi olla kansan mieleinen mies! Kyllä riitti selkääntaputtajia ja virkapaikkoja? No ei varsinaisesti, totesi piispa Henrik, vaan ristiinnaulittiin. Nyt on toverit parasta tarttua airoihin ja lähteä hyvän sään aikana, ehdotti viikinki Taisto Punainen. Toi äijähän on päästään sekhaisin. Ja viikingit lähtivät. Mutta Maunold Monimieli jupisi partaansa. Sanokaa mun sanoneen, poja, että kyllä tuohonkin juttuun vielä joku jauhopää uskoo.
ellauri060.html on line 1110: Ekan muutaman kymmenen sivun sekoilun jälkeen rupesi niin haukotuttamaan että piti harpata loppupäähän kazomaan ketäs se jefreitteri lopultakin pääsee bylsimään. Ja eiköhän se ollut kuin ollutkin se sakkoliha, 17-vuotias immykäinen, backfisch Inkeri. Joka oli innolla muka vauhdissa mukana vaikka luti huohotti sen suuhun Aune Aune... Niin aina. Seli seliä. Siihen lukeminen jäi. Ei naurattanut yhtään. QED.
ellauri061.html on line 259: Nyzitten palaa näyttämölle Ateenan herrasväet. (Mekot on vaihdettu karviaismarjapensaassa aika vauhdilla.) Karhuntappaminen on näistä vekkuleista hauskaa hälinää. Voi vittu. En ole ihan seurannut, mutta nähtävästi Dimitri nyt styylaakin Helenaa ja Oleanteri ja Hernia myös on sovussa. Loppu hyvä kaikki hyvin, niinkuin komeljassa ainakin. Paragon/paramour pila kääntyy huiluharppu/huuliharppu sanaleikixi. Taas tollasta dynaamista käännöstä. Yx puujalkavizi korvautuu toisella puujalalla.
ellauri069.html on line 341: Germaanien vuorilla, Vetelys yhtyy uudelleen huuliharppuunsa. (Se putosi vessanpöntöstä osassa X.) Hän antaa perixi yrittämästä eziä Jamfin tekojen merkitystä. Uutispaperista, Laiskis oppii atomipommin pudotuxesta Hiroshiman päälle. Hänellä on visio mulkerosta sateenkaaresta joka tunkeutuu maahan; kokemus on tunteenomaisesti tuhoisa. Hänestä tulee "pirskaleita" ja häntä ei voi käsittää kokonaisena henkilönä, "kokonaislukuluomana", enää. (Onko tähänkään saakka voi hyvin kysyä.)
ellauri069.html on line 380: Sateenkaarinotko, on sanottava, vastaa näihin kysymyxiin vuolaasti—tässä novellissa on enemmän selfieitä kuin millään herutuskuvia jakavalla Instagrammiteinillä. Päähemmo, Alokas Laiskiais-Entropia, esitellään sen kirjoituspöytäsälällä; 50 sivua myöhemmin kuvataan samalla hartaudella sen mahalaukun sisältö kun se sukeltaa huuliharppunsa perään pönttöön Bostonissa miesten vessassa.
ellauri070.html on line 88: J-ja tuolla on tyttöjä, paljon tyttöjä! Miten ihania kaikki, rinnat sojottavat suoraan eteenpäin! Ja ne keikuttavat kaislahameitaan ja soittavat ukulelea kazoota ja huuliharppua. Papaijat tuoxahtavat pillulta.
ellauri071.html on line 624: Tähän se vihdoinkin loppui. Mitähän toikin "virsi" tahtoo sanoa? Eipä se nyt kovin selvä ole. Ketä noi on noi sammuneet razastajat, onxne hyvixiä vai pahixia? Donald Trump ois halunnut oman naamansa sinne kallioseinään presidenttien naamariviin jonnekin Dakotaan. Dakotat ei halunnu. Sinne Dakotaan Shlotrop joutui huuliharpunhakumatkalla vessanpöntöstä (kertoo Tiina Käkelä, alla). Taisit Mexicoon. Se parhaiten nauraa joka nauraa viimexi. Mua ei Nipsu kyllä naurattanut, muistaaxeni kertaakaan.
ellauri072.html on line 449: Trumpin perässä harppo lentokoneesta koppalakkipäinen jäbä pieni matkalaukku kädessä. Näytti ensixi että se on samanlainen Geschlechtsverkehrskoffer, jollainen Eva Braunilla oli mukana kun se matkusti Aatun kanssa Kotkanpesään. Se osottautuikin USA:n presidentin ydinasekoodikapsäkixi. Meidän presidentillä on vyölaukku. Ja Lennu-koira sylissä.
ellauri072.html on line 495: Maybe you were a bit quick to straighten that miter you now realize you were wearing and, of course, speck-of-sawdust-in-your-brother’s-eye, etc., and also, as Alcoholics Anonymous would put it, Whoever is upsetting me most is my best teacher, and as Wallace put it, in his novel “Infinite Jest,” “It starts to turn out that the vapider the A.A. cliché, the sharper the canines of the real truth it covers.”
ellauri074.html on line 449: Vuonna 2005 Vasili erehtyi allekirjoittamaan antisemiittisen kirjelmän «Письмо 5000». The Letter of 5000 (Russian: Письмо‌ 5000), also known as the Letter of only 500 or the Letter of just 19 Deputies (Russian: Письмо 19 депутатов), was an open letter signed by 5,000 Russians, most significantly politicians, aimed at the Prosecutor-General of Russia. The Letter of 5,000 included sharp criticisms of Jews, Jewish leaders, and Jewish organisations, as well as calling for the investigation of the Kitzur Shulchan Aruch as a violation of the Criminal Code of Russia. The letter, published on 21 March 2005, attracted significant discussion in Russian and international media due to its demands, which were widely considered to be antisemitic.
ellauri080.html on line 526: A dominant NI type, for instance, is constantly conjecturing from whatever data they have: it’s what they do, and that’s why these types will often feel like they have a lot to say on topics regardless of their expertise, because they can still conjecture an intriguing point of view from what little data they have; of course, depending on their skill, luck, and their sample size, it is not uncommon for their ‘lines of best fit’, as it were, to be off by some degree. In fact, Ni types are often used to this and, at least in my experience, can sometimes conjecture about how accurate their own conjectures are likely to be. Se conjecture like this too, believe it or not, just not as consistently, but it is part of what can lend that peculiar air of surety or confidence to the ESTP’s speech, or the driven spontaneity of the ESFP’s decisions. These types feel that they see something before them in glorious clarity and sharpness. How long that vision will last varies.
ellauri080.html on line 537: Keynes's intellect was the sharpest and clearest that I have ever known. When I argued with him, I felt that I took my life in my hands, and I seldom emerged without feeling something of a fool.
ellauri083.html on line 540: Wherefore didst thou flee away secretly, and steal away from me; and didst not tell me, that I might have sent thee away with mirth, and with songs, with tabret, and with harp?
ellauri083.html on line 565: The mirth of tabrets ceaseth, the noise of them that rejoice endeth, the joy of the harp ceaseth.
ellauri083.html on line 582: It is sharpened to make a sore slaughter; it is furbished that it may glitter: should we then make mirth? it contemneth the rod of my son, as every tree.
ellauri083.html on line 594: Thus all Israel brought up the ark of the covenant of the LORD with shouting, and with sound of the cornet, and with trumpets, and with cymbals, making a noise with psalteries and harps.
ellauri083.html on line 596: 1Niin koko Israel toi Herran liitonarkin riemun raikuessa ja pasunain pauhatessa, torvien, kymbaalien, harppujen ja kannelten soidessa.
ellauri083.html on line 633: Then will I go unto the altar of God, unto God my exceeding joy: yea, upon the harp will I praise thee, O God my God.
ellauri088.html on line 583: Then we all got mad. We took that tin out on the bank, and Harris went up into a field and got a big sharp stone, and I went back into the boat and brought out the mast, and George held the tin and Harris held the sharp end of his stone against the top of it, and I took the mast and poised it high up in the air, and gathered up all my strength and brought it down.
ellauri094.html on line 425: 2 We hanged our harps upon the willows in the midst thereof.
ellauri095.html on line 69: Of the rolling level underneath him steady air, and striding tasaisessa ilmavirrassa surffaavan, ja harppaavan
ellauri097.html on line 103: Such turns of phrase evoked the erudite cynicism and rapier sharpness of language displayed by Ambrose Bierce in his darkly-satiric The Devil's Dictionary. A noted curmudgeon, democratic in subjects attacked, Mencken savaged politics, hypocrisy, and social convention. A master of English, he was given to bombast and once disdained the lowly hot dog bun's descent into "the soggy rolls prevailing today, of ground acorns, plaster of Paris, flecks of bath sponge and atmospheric air all compact."
ellauri098.html on line 228: 19. LIKVIDOINTI: Tarinan irtonaiset langanpäät solmitaan, hukatut tavarat palautetaan omistajilleen, lastat poistetaan, vangit vapautetaan, mantrat puretaan. Taivaassa tavataan, otetaan harput telineistä ja järjestäydytään musisoimaan. Kukaan ei tee harpulla stipluja eikä laula huonosti. Kukaan ei huuda enää kenellekkään: Isä älä laula!
ellauri100.html on line 714: Dates and sharp bullaces,
ellauri107.html on line 195: In the following excerpts from Hawthorne's The Blithedale Romance, the Hawthorne-like character, poet and narrator Miles Coverdale, and the Melville-like character, passionate monomaniac Hollingsworth suggest Melville's influence on the novel. The first person narrator, a young man who joins a major enterprise with mostly adventure-seeking motives, certainly calls to mind narrator Ishmael in Melville's Moby-Dick. The dark and brawny Hollingsworth, bearing a physical resemblance to Melville, cares for Coverdale and seeks his partnership, moreover, in an intensity that seems to parallel Melville's evident affection for and desire for intimacy with Hawthorne. The sharp, mysterious break in the relationships between the two authors and the fictional pair constitute yet another likeness.
ellauri109.html on line 330: What the fuck just open up the corpse and retrieve the papers. The plot simply sucks. Kleist was clearly not the sharpest pencil in the box.
ellauri109.html on line 642: Sekä aivan mahoton narsisti. Se on hapan koska Maureenin mies no 2 on komeampi ja julkkixempi kuin se. Hän osaa olla tärkeilevä snobi ja typerys. Hänen emotionaalinen kylmyytensä kasvaa pitkin harppauxin. Hänen kyvyttömyytensä rakastaa on suorastaan pelottavaa. Infantiiliasteelle jäänyt uivelo.
ellauri110.html on line 270: Pelkuri-Hande seuraavaxi pylläytti jonkun tonttukirjan jonka kuvitti Pikku-Kakkosen yäkyäkkuvittaja Camilla Mickwitz. Camillan (os. Zilliacus) esiappi oli harppisaku Simon Mickitz 1500-luvulta.
ellauri110.html on line 929: Pushkin tykkäs imettäjästä enemmän kuin äidistä. Ei vanha tammi ollut nähnyt Pushkinia, ei sillä ole silmiä, mutta Pushkin oli ehkä nähnyt sen pienenä. Vain vilpilliset ovat vilpittömiä, koko sana on niiden keximä. Runous ja rakkaus, rakkaus ja runous. Toinen "tunne" auttaa toista, mitä vittua? Ei runous ole tunne Mäkelä? Pointin kyllä arvaan, runous on kuin Bob Dylanin huuliharppu tai sähkökitara, sitä näppäiltyään pääsee huulille ja kohtapuoleen näppäilemään alahuulia. Ja sitten kipeät ja kepeät hyvästit, ainakin jos on kyse runoilijasta izestään. Kestä muustakaan.
ellauri111.html on line 677: You can also order a hymn book from us. I have The New National Baptist Hymnal (Published in 1977 with KJV readings [Note: This website makes no money for any of these recommendations or links]. I am not a Baptist or any other name/denomination found outside of the Authorized King James Bible). I also have another hymnal entitled, Praise! Our Songs and Hymns (KJV) (always get KJV materials. KJV stands for "King James Version." Don't get "New" King James Version (NKJV) or "NIV"--these are two of many counterfeit Bibles.) Hymnals include the musical notes and lyrics. If you can play an instrument, you can learn many songs. We should think about the words of the various hymns to see if they are based on the Bible or not. Don't use jew´s harp, kazoo or electric guitar, however. Or comb and toilet paper either, that would be blasphemy.
ellauri112.html on line 707: Tully seems too good to be true when she quickly organizes the home, cleans it from top to bottom, and finds a place for all the errant toys too. She even makes cupcakes for Marlo to take to Jonah’s school as a peace offering. Ultimately, Tully becomes the ‘spouse’ Marlo really needs, and they even have a simpatico banter together, quipping back and forth in sharp, pithy dialogue, the only way Cody can write for her characters.
ellauri117.html on line 251: So they wrestled swiftly, rapturously, intent and mindless at last, two essential white figures working into a tighter closer oneness of struggle, with a strange, octopus-like knotting and flashing of limbs in the subdued light of the room; a tense white knot of flesh gripped in silence between the walls of old brown books. Now and again came a sharp gasp of breath, or a sound like a sigh, then the rapid thudding of movement on the thickly-carpeted floor, then the strange sound of flesh escaping under flesh. Often, in the white interlaced knot of violent living being that swayed silently, there was no head to be seen, only the swift, tight limbs, the solid white backs, the physical junction of two bodies clinched into oneness. Then would appear the gleaming, ruffled head of Gerald, as the struggle changed, then for a moment the dun-coloured, shadow- like head of the other man would lift up from the conflict, the eyes wide and dreadful and sightless.
ellauri131.html on line 936: Stephen Covey's Seven Habits of Highly Effective People, briefly, are these: (1) Be proactive. Take the initiative and be responsible. (2) Begin with the end in mind. Start any endeavor -- a meeting, a day at the office, your adult life -- with a mental image of an outcome conforming to values you cherish. (3) Put first things first. Discipline yourself to subordinate feelings, impulses, and moods to your values. (4) Think win/win. Just as it sounds. (5) Seek first to understand, then to be understood. Listen with the intent to empathize, not with the intent to reply. (6) Synergize. Create wholes that are greater than the sum of their parts. (7) Sharpen the saw. Take time to cultivate the four essential dimensions of your character: physical, mental, social/emotional, and spiritual.
ellauri132.html on line 197: It was tragic, all right, but George and Hazel couldn’t think about it very hard. Hazel had a perfectly average intelligence, which meant she couldn’t think about anything except in short bursts. And George, while his intelligence was way above normal, had a little mental handicap radio in his ear. He was required by law to wear it at all times. It was tuned to a government transmitter. Every twenty seconds or so, the transmitter would send out some sharp noise to keep people like George from taking unfair advantage of their brains.
ellauri133.html on line 855: "The persona that Jackson presented to the world was powerful, witty, even imposing," wrote Zoë Heller in the New Yorker. "She could be sharp and aggressive with fey Bennington girls and salesclerks and people who interrupted her writing. Her letters are filled with tartly funny observations. Describing the bewildered response of New Yorker readers to 'The Lottery,' she notes, 'The number of people who expected Mrs. Hutchinson to win a Bendix washing machine at the end would amaze you.'"
ellauri143.html on line 1091: Explanation : Accumulate wealth; it will destroy the arrogance of (your) foes; there is no weapon sharper than it. Jenkit tietävät. Niinkuin tiesivät kaikki aikaisemmatkin hegemoniat. Ryöväämistä ansaintakeinona ei lyö ainakaan rehellinen työ.
ellauri143.html on line 1430: You ask what sharper pain than poverty is known;

ellauri146.html on line 118: Wie er sich selbst zu dieser seichten Belletristik stellt, darüber läßt er uns nicht im Unklaren. Herr Mollfels, eine der Hauptpersonen des Stückes giebt einem Schriftsteller Rattengift gute Lehren. »Sie müssen beileibe alles hinlänglich weich kneten, denn das Weiche gefällt und wenn es auch nur nasser Dreck wäre. Vorzüglich aber müssen Sie stets den Geschmack der Damen im Auge behalten, denn diese, welche noch niemals von einem wahren Dichter als berufene Richterinnen anerkannt sind, gelten jetzt im Reiche der Kunst als oberste Appellationsinstanz; ob man sie wegen ihrer kränklichen Nerven oder wegen ihrer Geschicklichkeit im Charpiezupfen dazu erwählt hat, ist eine unentschiedene Frage. Desto entschiedener ist es, Herr Rattengift, daß man Sie, wenn Sie Gewalt genug besitzen, eine dieser Regeln zu verachten, als einen blindlaufenden, verrückten, rohen Phantasten verschreit, der Schönheiten und Erbärmlichkeiten mild nebeneinanderkleckst. Ständen Homer oder Shakespeare erst jetzt mit ihren Werken auf, so wären Beurteilungen zu erwarten, in denen die Iliade ein unsinniges Gemengsel und der Lear [ganz berechtigt, vgl. Album 198] ein bombastischer Saustall genannt würde; ja manche Recensenten geben vielleicht dem Homer einen wohlgemeinten Fingerzeig, sich nach »der bezauberten Rose« emporzubilden, oder gebieten dem Shakespeare, fleißig in den Romanen der Helmine von Chezy und der Fanny Tarnow zu studieren, um daraus Menschenkenntnis zu lernen.«
ellauri146.html on line 166: MOLLFELS. Soll ich ihnen was vorschlagen? Dichten Sie künftig nichts als Trauerspiele! Wenn Sie denselben nur die gehörige Mittelmäßigkeit verleihen, so ist es unmöglich, daß Sie nicht den rauschendsten Applaus einernteten! Sie müssen insbesondere den Plan der Stücke hübsch winzig und flach gestalten, sonst möchte ihn nicht jeder kurzsichtige Schafskopf überblicken können, – Sie müssen dem Verstande und dem Forschungsgeiste der Leser nicht das geringste zumuten und wenn durch ein Unglück eine hervorstechende Szene mit unterlaufen sollte, sorgfältig hinterdrein bemerken, was sie abzwecke und in welcher Beziehung auf das Ganze sie zu nehmen sei, – Sie müssen beileibe alles hinlänglich weich kneten, denn das Weiche gefällt, und wenn es auch nur nasser Dreck wäre, – vorzüglich aber müssen Sie stets den Geschmack der Damen im Auge behalten, denn diese, welche noch niemals von einem wahren Dichter als berufene Richterinnen anerkannt sind, gelten jetzt im Reiche der Kunst als oberste Appellationsinstanz; ob man sie entweder wegen ihrer kränklichen Nerven oder wegen ihrer Geschicklichkeit im Scharpiezupfen dazu erwählt hat, ist eine unentschiedene Frage. Desto entschiedener ist es, Herr Rattengift, daß man Sie, wenn Sie Gewalt genug besitzen, um diese Regeln zu verachten, als einen blindlaufenden, verrückten, rohen Phantasten verschreit, der Schönheiten und Erbärmlichkeiten wild nebeneinanderkleckst. Ständen Homer oder Shakspeare erst jetzt mit ihren Werken auf, so wären Beurteilungen zu erwarten, in denen die Iliade ein unsinniges Gemengsel und der Lear ein bombastischer Saustall genannt würde; ja, manche Rezensenten gäben vielleicht dem Homer einen wohlgemeinten Fingerzeig, sich nach der Bezauberten Rose emporzubilden, oder geböten dem Shakspeare, fleißig in den Romanen der Helmina von Chezy oder der Fanny Tarnow zu studieren, um daraus Menschenkenntnis zu lernen.
ellauri146.html on line 276: Klopstock oli saxi, siis harppisaku, Goethe länsisaxalainen Frankfurtista.
ellauri153.html on line 849: Conceivably, the contrasts form some kind of semantic unit. This may be a unit as broadly defined as positive versus negative, with alive and daring being positive and sad and insecure being negative. Titi-uu. Big surprise? Loud and sharp vs. quiet and mumbling. No wonder Bob Cohen was not very memorable as a linguist. He was rather like Reb Berelen. He too was a well-known parasite.
ellauri155.html on line 886: Santayana ei tykännyt olla professori, se oli ajautunut siihen. Se lopettikin professorin hommat 48-vuotiaana tykkänään ja lähti seikkailemaan. Varmaan homostelukin oli silleen helpompaa. In later life, Santayana was financially comfortable, in part because his 1935 novel, The Last Puritan, had become an unexpected best-seller. In turn, he financially assisted a number of writers, including Bertrand Russell, with whom he was in fundamental disagreement, philosophically and politically. Santayana´s only novel, The Last Puritan, ist ein bildungsroman, centering on the personal growth of its protagonist, Oliver Alden. His Persons and Places is an autobiography. These works also contain many of his sharper opinions and bons mots. He wrote books and essays on a wide range of subjects, including philosophy of a less technical sort, literary criticism, the history of ideas, politics, human nature, morals, the influence of religion on culture and social psychology, all with considerable wit and humor.
ellauri156.html on line 423: As a result, a drought hits Israel. David's and Bathsheba's baby dies. Nathan returns to tell David that God is displeased with his sin. Dog wants to see better ones, with more pizzazz. Or else he will not die as the law demands, but he will be punished through misfortune in his family. David takes responsibility but insists Bathsheba is blameless. But the people want Bathsheba killed. The crowd shouts: No, we want Barabbas! David makes plans to save Bathsheba, but she tells David she is not blameless. She has continued seeing Uriah on the side. (The reports of his demise were premature.) They are both at fault. David is reminded of the Lord and quotes Psalm 23 as he plays his harp. (A nice musical interlude in an otherwise numbing show whose spoiler is long since spoiled.)
ellauri159.html on line 1085: You can´t be too rigid! Resist the idea of adapting your work to an audience. They tend to view revision as necessary if their expectations are not established up front. So showing your work to a colleague or writing friend too early just helps ensure that the concepts in your head don´t make it onto the paper as you intended. Sharp revision of their suggestions sharpens your own message and makes your own work stronger.
ellauri159.html on line 1141: You Want your writing to serve a practical purpose, such as explaining how to solve a problem. You tend to be a good troubleshooter (actually, a good troublemaker and sharpshooter too) with broad, specific knowledge that they can apply in high-pressure situations. Choose topics that allow you to draw on this ability. Then, jot down your ideas while conducting your research, rather than writing in your head. That´s way too hard, it´s like shooting with blanks. This will help you focus your ideas early so you don’t waste time gathering extraneous information.
ellauri160.html on line 365: Vuonna 1985 ilmestyneessä Vapauden tuuli -romaanissa vastakkain asetetaan Pekan luontainen halu tyydyttää itseään ja vapautta rajoittava totalitaristinen systeemi, nimittäin harppisakut.
ellauri160.html on line 464: And he sailed, by Sirens and thence Ja se purjehti Sirenille⁵ kuin harppisaku ja siitä
ellauri161.html on line 641: By the way, this is a comedy with several parts that aren’t funny, often deliberately so. It’s also a horror film about substance being smothered by fluff instead of coexisting in healthy moderation. Sometimes tonally jagged is OK. Sharp and broad. Awkward and devastating. If you can’t call out danger without sounding alarmist, how do you actually sound an alarm? (Sheesh, think of what’s changed since 2011’s “Melancholia.”) Hyvä pointti Matt! Tässä sotketaan genrejä ihan kiitettävällä tavalla, ei ihme että jenkkiturvelot on exyxissä.
ellauri171.html on line 922: The Late Bronze Age collapse was a time of societal collapse between c.1200 and 1150 BCE, preceding the Greek Dark Ages. The collapse affected a large area covering much of Southeast Europe, West Asia and North Africa, comprising the overlapping regions of the Near East and Eastern Mediterranean, with Egypt, eastern Libya, the Balkans, the Aegean, Anatolia, and the Caucasus. It was a transition which historians believe was violent, sudden, and culturally disruptive for some Bronze Age civilizations during the 12th century BCE, along with a sharp economic decline of regional powers.
ellauri184.html on line 642: By deriving his superior authority directly from God (e.g., in exorcisms and forgiveness of sins: Lk. 7.47-50) through his unique proximity to God and his ultimate claim to his unique interpretation of divine law – he exclusively set his own standards and his own criteria of who had access to Heaven and who did not – he upset the masses and caught the attention of the authorities, who perceived such utterances as subversive. More and more, they felt threatened in their own authority. In addition to behaving as though bestowed with superior authority, Jesus sharply criticized the Temple to the point that he finally became violent within its precincts. After a final incident, the representatives of the Temple, the priests, the scribes, and the Elders, who strove to preserve the core of the Jewish faith as embodied in the Temple, felt threatened in their position.
ellauri184.html on line 775: It does not take long for us to find out that Saramago is extremely sharp at finding all contradictions on roman-catholic religion. In the novel God seems to be the greediest of all gods, the vainest, the most detached from his people. Detached even from his son as he appeared to him in different shapes, only in the meeting at the lake did he appear to him as a man. God does not command, he orders, he tricks his own son into following his plan to the end. Ultimately Jesus’s betrayal was his last act of martyrdom.
ellauri185.html on line 118: God tells Samuel to anoint David of Bethlehem as king, and David enters Saul's court as his armor-bearer and harpist. Saul's son and heir Jonathan befriends David and recognizes him as the rightful king. Saul then plots David's death, but David flees into the wilderness where he becomes a champion of the Hebrews. David joins the Philistines, but he continues to secretly champion his own people until Saul and Jonathan are killed in battle at Mount Gilboa.
ellauri185.html on line 813: The supreme archangel Michael. Therefore, the first creation by God was the supreme archangel followed by other archangels, who are identified with lower intellects, IQ in the range 80-100. Gabriel is rumored to have been the biological father of both Virgin Mary and her son. He was not the sharpest knife in the drawer, but a looker, and a slick customer, like his mate, who humped Lysia while Gabriel was talking up her mother.
ellauri189.html on line 424: The once mineral-rich Dead Sea has shrunk to the size of a small and pitiful pond. Water levels have been dropping at a rate of 1 meter per annum. Currently it lies 1,300 feet below sea level and if the rate of decline continues it will reach 1,800 feet below sea level before the end of the century. This sharp decline is due to the over-exploitation of its minerals, the use of its water for desalination, and the large increase in agriculture in both Jordan and Israel.
ellauri192.html on line 289: What sharper disservice can be rendered to literature than to consecrate the mediocre and the ephemeral? How about giving the prize to political suspects?
ellauri196.html on line 197: Eilisessä Gently-sarjassa oli liuta homoja. Nirhaaja oli raskaansarjan nyrkkeilijä muistuttava ex-sotasankari pedelli joka oli sekin peräaukon miehiä. Se oli kuitenkin filmin tekijöistä pienempi paha kuin filmin naiset ketkä skizoilivat silloin yhtä laittomien aborttien kaa. Naisprofessori oli pahin koska se ei edes halunnut lapsia! Senkin murhaaja, sanoisi Hipon Aku. Tämäniltaisessa Lewis-paskassa oli taas homopetteri, plus typerää antikommunismia ja harppisakuvihaa. Helvetti noi britit on tiss-mall-leen samanlaisia germaaneja kuin vihaamansa hunnit, samannäkösiäkin. Vittu että pitääkin noin vartioida kanssa-apinoiden reiän käyttöä. Että inhoon sitä. Mut on se silti aika kiintoisaa!
ellauri196.html on line 496: Ulista tuntui kuin taistelisi hänen sielustaan 2 valtaa, hyvä ja paha enkeli, joista kumpikin halusi häntä omaxeen. Tilanne on tuttu Aku Ankasta ja Lewis-poliisisarjasta, jossa punanuttuinen enkeli veti pitemmän korren ja harppisaku ämmä joka oli kavaltanut viattoman wagneriaani-isänsä Stasille länsimaisista nilkanlämmittimistä hukkui jokisulun kuohuihin. Varsinainen syyllinen oli komisario Morse, joka oli säästänyt postimerkissä ja lähettänyt wagneriaanille yxityiskirjeen Lontoon poliisin postileimalla. Tai no, sehän on roopemaista, tokko sitä voi siitä syytellä. Roopekin on kotoisin pohjois-Englannista, siis skoteista. Sama asia.
ellauri196.html on line 628: The Great Depression were hard times for the unions, and membership fell sharply across the country. As the national economy began to recover in 1933, so did union membership. The New Deal of president Franklin D. Roosevelt, a Democrat, strongly favored labor unions.
ellauri196.html on line 909: Since being singled out by the Swedish Academy, Jelinek, who turns 70 on Thursday, has noticeably withdrawn from public view. In the 1980s and 1990s, she often played the role of the sharp-tongued moralist. Today, she only rarely gives interviews.
ellauri198.html on line 549: Or brought to sharpen its rusty teeth of steel. voi vaikka lapsista tehdä rullasylttyä.
ellauri198.html on line 851: As Yeats aged, he saw Ireland change in ways that angered him. The Anglo-Irish Protestant minority no longer controlled Irish society and culture. According to Yeats’s unblushingly antidemocratic view, the greatness of Anglo-Irishmen such as Jonathan Swift, philosopher George Berkeley, and statesman Edmund Burke, contrasted sharply with the undistinguished commonness of contemporary Irish society, which seemed preoccupied with the interests of merchants and bloody peasants. He laid out his unpopular opinions in late plays such as Purgatory (1938) and the essays of On the Boiler (1939).
ellauri204.html on line 342: “So saying, Argeiphontes gave me the herb, drawing it from the ground, and showed me its nature. At the root it was black, but its flower was like milk. [305] Moly the gods call it, and it is hard for mortal men to dig; but with the gods all things are possible. Hermes then departed to high Olympus through the wooded isle, and I went my way to the house of Circe, and many things did my heart darkly ponder as I went. [310] So I stood at the gates of the fair-tressed goddess. There I stood and called, and the goddess heard my voice. Straightway then she came forth, and opened the bright doors, and bade me in; and I went with her, my heart sore troubled. She brought me in and made me sit on a silver-studded chair, [315] a beautiful chair, richly wrought, and beneath was a foot-stool for the feet. And she prepared me a potion in a golden cup, that I might drink, and put therein a drug, with evil purpose in her heart. But when she had given it me, and I had drunk it off, yet was not bewitched, she smote me with her wand, and spoke, and addressed me: [320] ‘Begone now to the sty, and lie with the rest of thy comrades.’ “So she spoke, but I, drawing my sharp sword from between my thighs, rushed upon Circe, as though I would slay her. But she, with a loud cry, ran beneath, and clasped my knees, and with wailing she spoke to me winged words: [325] “‘Who art thou among men, and from whence? Where is thy city, and where thy parents? Amazement holds me that thou hast drunk this charm and wast in no wise bewitched. For no man else soever hath withstood this charm, when once he has drunk it, and it has passed the barrier of his teeth. Nay, but the mind in thy breast is one not to be beguiled. [330] Surely thou art Odysseus, the man of ready device, who Argeiphontes of the golden wand ever said to me would come hither on his way home from Troy with his swift, black ship. Nay, come, put up thy sword in this here sheath, and let us two then go up into my bed, that couched together [335] in love we may put trust in each other.’ “So she spoke, but I answered her, and said:‘Circe, how canst thou bid me be gentle to thee, who hast turned my comrades into swine in thy halls, and now keepest me here, and with guileful purpose biddest me [340] go to thy chamber, and go up into thy bed, that when thou hast me stripped thou mayest render me a weakling and unmanned? Nay, verily, it is not I that shall be fain to go up into thy bed, unless thou, goddess, wilt consent to swear a mighty oath that thou wilt not plot against me any fresh mischief to my hurt.’
ellauri204.html on line 777: Teevee työntää tuutin täydeltä törkeää länsipropagandaa. Porukat ei enää huomaa sitä koska ne on siinä läpeensä jo marinoituneet. Esim sakemannien Länsi- ja Itä-Saxaan hajaantuneet kaxoset. Joka ikinen talousliberaali klishee on ahdettuna mukaan, idän tylystä passipoliisista aina lännen palkkaorjistaan vastuuta kantaviin Masinon omistajiin saakka. Pätkä on ilmiselvästi tähdätty naisten märäxi unexi. Olla samaan aikaan laiha primaballerina ja tehtailijan jyree tytär äxeeraamassa harppisaku alihankkijoita vaatii vähintään kahta elämää. Tää on Das Doppelte Lottchen by Erich Kästner päivitettynä Pompeijin viimeisille päiville.
ellauri204.html on line 779: Britti näyttelijäkaarti on niin ylityöllistetty toisiaan kopioiviin poliisisarjoihin että yhden poliisi on toisen sarjan konna. Vastenmielisesti suutaan repivä Lewis on mätä poliisi Gentlyssä. Märkäsuun Isä Ruskean autokuski skizoaa Lewisin pikkukonnana. Porukkaa tapetaan kuin Salpausselällä. Poliisin teippiä kuluu mailikaupalla. Paskalakeilla on iänikuisia perhehuolia. Koukut suojaa toisiaan kuin mafiosot. Vitun ikävystyttävää. Ainoa hyvä sarja on suomalainen Raid. Raid soittaa huuliharppua tosi surkeasti ja siltä puuttuu varpaita. Tukka peittää huonosti orastavaa kaljua. Janssonin luttamuna ei ota eteen ennen kuin autotallin lattialla hengenhädässä sen napsittua levyittäin Viagraa. Tässon ihan hyvä, sanoo vaimo hätäsesti permannolta. I know the feeling: asennonvaihdos voi helposti aiheuttaa harmittavan nuupahduxen. Perse-Arska näyttää Janssonille Ladassa mustelmaista pyllyä. Janssonin lakoninen ilme ei värähdä. Tokko viisarikaan. Kaikki on yxisanaisia kuin Aki Kaurismäen leffoissa.
ellauri207.html on line 65: Nick Cave on izeasiassa esiintynyt jo kahdesti, albumissa 15 harppisaku Ellenbergerin häämusana, ja Riku Rinkulan peukuttamana numerrossa 129. Se on Kari Hotakaisen ikätoveri, Petteriä 2v nuorempi.
ellauri214.html on line 558: BTW, I am already the second goy Polish nobelist to harp on Jews. That is a sure trick to catch an American left wing liberal audience.
ellauri217.html on line 124: Teomatikka ei täytä tieteen tunnusmerkkejä. Ei laajennettukaan. P.S. Kyllä piin likiarvon saa suht hyvän pelkällä harpilla ja narulla.
ellauri219.html on line 724: Näin siis sekä itämainen että länsimainen meditaatio osoittautuvat todellisen meditoinnin väliasteiksi, ja se todellinen saavutetaan vain ottamalla lähtökohdaksi materialistinen paradigma. Se tunnustaa todellisen lähtötilanteen, joka mielessä vallitsee, ja todellisuudelle perustaminen ei ole milloinkaan vienyt kehitystä taaksepäin, paizi ehkä joskus askeleen, mutta kuten Lenin sanoi, kohta harpataan taas 2 eteenpäin! Vorwärz!
ellauri221.html on line 332: Noniin niinkuin arvasin Drax on tykistökeskityxestä erehdyxessä henkiinjäänyt nazi, joka kostaa nyt engländereille sen ettei V2-pommia koskaan saatu pudotettua yrjökuninkaan takapihalle. Tällä kertaa tulee osuma vastakruunattuun (no, vastakuukahtaneeseen) Elisabettiin, ja hölmöt inselaffet maxaa vielä kulut. Hahaa! Saastainen englantilaisharppu, sähähtää Krebs. Se taitaa olla homopetteri.
ellauri236.html on line 200: The thing that the ordinary reader ought to have objected to — almost certainly would have objected to, a few decades earlier — was the equivocal attitude towards crime. It is implied throughout No Orchids that being a criminal is only reprehensible in the sense that it does not pay. Being a policeman pays better, but there is no moral difference, since the police use essentially criminal methods. In a book like He Won't Need It Now the distinction between crime and crime-prevention practically disappears. This is a new departure for English sensational fiction, in which till recently there has always been a sharp distinction between right and wrong and a general agreement that virtue must triumph in the last chapter. English books glorifying crime (modern crime, that is — pirates and highwaymen are different) are very rare. Even a book like Raffles, as I have pointed out, is governed by powerful taboos, and it is clearly understood that Raffles's crimes must be expiated sooner or later. In America, both in life and fiction, the tendency to tolerate crime, even to admire the criminal so long as he is success, is very much more marked. It is, indeed, ultimately this attitude that has made it possible for crime to flourish upon so huge a scale. Books have been written about Al Capone that are hardly different in tone from the books written about Henry Ford, Stalin, Lord Northcliffe and all the rest of the ‘log cabin to White House’ brigade. And switching back eighty years, one finds Mark Twain adopting much the same attitude towards the disgusting bandit Slade, hero of twenty-eight murders, and towards the Western desperadoes generally. They were successful, they ‘made good’, therefore he admired them.
ellauri236.html on line 206: Until recently the characteristic adventure stories of the English-speaking peoples have been stories in which the hero fights against odds. This is true all the way from Robin Hood to Pop-eye the Sailor. Perhaps the basic myth of the Western world is Jack the Giant-killer, but to be brought up to date this should be renamed Jack the Dwarf-killer, and there already exists a considerable literature which teaches, either overtly or implicitly, that one should side with the big man against the little man. Most of what is now written about foreign policy is simply an embroidery on this theme, and for several decades such phrases as ‘Play the game’, ‘Don't hit a man when he's down’ and ‘It's not cricket’ have never failed to draw a snigger from anyone of intellectual pretensions. What is comparatively new is to find the accepted pattern, according to which (a) right is right and wrong is wrong, whoever wins, and (b) weakness must be respected, disappearing from popular literature as well. When I first read D. H. Lawrence's novels, at the age of about twenty, I was puzzled by the fact that there did not seem to be any classification of the characters into ‘good’ and ‘bad’. Lawrence seemed to sympathize with all of them about equally, and this was so unusual as to give me the feeling of having lost my bearings. Today no one would think of looking for heroes and villains in a serious novel, but in lowbrow fiction one still expects to find a sharp distinction between right and wrong and between legality and illegality. The common people, on the whole, are still living in the world of absolute good and evil from which the intellectuals have long since escaped. But the popularity of No Orchids and the American books and magazines to which it is akin shows how rapidly the doctrine of ‘realism’ is gaining ground.
ellauri236.html on line 210: One ought not to infer too much from the success of Mr. Chase's books. It is possible that it is an isolated phenomenon, brought about by the mingled boredom and brutality of war. (LOL) But if such books should definitely acclimatize themselves in England (or Nigeria!), instead of being merely a half-understood import from America, there would be good grounds for dismay. In choosing Raffles as a background for No Orchids I deliberately chose a book which by the standards of its time was morally equivocal. Raffles, as I have pointed out, has no real moral code, no religion, certainly no social consciousness. All he has is a set of reflexes the nervous system, as it were, of a gentleman. Give him a sharp tap on this reflex or that (they are called ‘sport’, ‘pal’, ‘woman’, ‘king and country’ and so forth), and you get a predictable reaction. In Mr. Chase's books there are no gentlemen and no taboos. Emancipation is complete. Freud and Machiavelli have reached the outer suburbs. Comparing the schoolboy atmosphere of the one book with the cruelty and corruption of the other, one is driven to feel that snobbishness, like hypocrisy, is a check upon behaviour whose value from a social point of view has been underrated.
ellauri238.html on line 229: Sarah, alun perin Ingrid Hella Irmelinde Kirsch, o.s. Bernstein (16. huhtikuuta 1935 Limlinggrode, Harz, Saksa – 5. toukokuuta 2013 Schleswig-Holstein, Saksa) oli harppisaksalainen kirjailija. Hänet tunnetaan lähinnä tuotteliaana runoilijana, mutta hän julkaisi myös proosaa ja käännöskirjallisuutta. Teosten joukossa oli lastenkirjallisuuttakin. Kirsch loikkasi länteen 1977. Hän muutti nimensa muotoon Sarah vastalauseena juutalaisvastaisuudelle, eli siis se oli jutku, ja sillä oli selässä ainakin 40 mustaa luomea (Pentti oli laskenut ja raportoi niistä kotona Tulla-Liinalle. WTF.)
ellauri238.html on line 469: Else ja Ingrid on niikö vastakohtia, toisen flengasi nazit pihalle ja toisen kommarit. Saxan parhaita (ainakin jonkun mielestä) kumpikin, vaikka jutkuja. Ei siinä mitään, kauniit nimet, kivoja runoja. Vassarissa junge Kritiker*innen vääntää Kirschistä hampaat irvessä länsipropagandan asetta. Sarah ei viihtynyt harppisakuissa, muttei liioin Länsi-Saxassa. Ehti kuitenkin nähdä Saksojen yhdistymisen, jos se nyt oli parannus.
ellauri238.html on line 471:

Im Sommer					Viimeistä kesää harppisakuissa

ellauri241.html on line 233: Flashed phosphor and sharp sparks, without one cooling tear.		loisteainetta ja teräviä kipinöitä ilman jäähdyttävää kyyneltä.				

ellauri241.html on line 452: With curled gray beard, sharp eyes, and smooth bald crown,		Käpristynyt harmaa parta, terävät silmät ja sileä kalju kruunu,				

ellauri241.html on line 799: Like a sharp spear, went through her utterly,				kuin terävä keihäs meni sen läpitte "sieltä" suuhun asti,				

ellauri241.html on line 1158: Sharpening, by degrees, his appetite 
   

ellauri245.html on line 163:     If there was any comfort, it was that The Leopard was selected as the year’s best crime novel by the Danish Academy of Crime Writers, topped the bestseller lists in Norway, Finland and Denmark, and for the first time Harry Hole made it onto Der Spiegel’s bestseller list in Germany, where it reached as high as No. 3. The gold and silver medalists shed full 80 liters more gore than I. Got to sharpen up.

ellauri246.html on line 724: Nevskin tuulirenkaat kärsivällisesti korotetussa harpissa. 


ellauri247.html on line 114: 	GLOSSARY Bahloo, moon. Beeargah, hawk. Beeleer, black cockatoo. Beereeun, prickly lizard. Bibbee, woodpecker, bird. Bibbil, shiny-leaved box-tree. Bilber, a large kind of rat. Bindeah, a prickle or small thorn. Birrahlee, baby. Birrableegul, children. Birrahgnooloo, woman's name, meaning "face like a tomahawk handle." Boobootella, the big bunch of feathers at the back of an emu. Boolooral, an owl. Boomerang, a curved weapon used in hunting and in warfare by the blacks; called Burren by the Narran blacks. Borah, a large gathering of blacks where the boys are initiated into the mysteries which make them young men. Bou-gou-doo-gahdah, the rain bird. Bouyou, legs. Bowrah or Bohrah, kangaroo. Bralgahs, native companion, bird. Bubberah, boomerang that returns and bumps you in the back of your head. Buckandee, native cat. Buggoo, flying squirrel. Bulgahnunnoo, bark-backed. Bunbundoolooey, brown flock pigeon. Bunnyyarl, flies. Byamee, man's name, meaning "big man." Bwana, African sir. Capparis, caper. Combi, bag made of kangaroo skins. Comfy, foldable plastic pillow. Cookooburrah, laughing jackass. Coorigil, name of place, meaning sign of bees. Corrobboree, black fellows' dance. Cunnembeillee, woman's name, meaning pig-weed root. Curree guin guin, butcher-bird. Daen, black fellows. Dardurr, bark, humpy or shed. Dayah minyah, carpet snake (vällykäärme). Deegeenboyah, soldier-bird. Decreeree, willy wagtail. Dinewan, emu. Dingo, native dog. Doonburr, a grass seed. Doongara, lightning. Dummerh, 2nd rate pigeons. Dungle, water hole. Dunnia, wattle. Eär moonan, long sharp teeth. Effendi, Turkish sir. Euloo marah, large tree grubs. Edible. In fact yummy. Euloo wirree, rainbow. Gayandy, borah devil. Galah or Gilah, a French grey and rose-coloured cockatoo. Gidgereegah, a species of small parrot. Gooeea, warriors. Googarh, iguana. Googoolguyyah, run into trees. Googoorewon, place of trees. Goolahwilleel, absolutely top-knot pigeon. Gooloo, magpie. Goomade, red stamp. Goomai, water rat. Goomblegubbon, bastard or just plain turkey. Goomillah, young girl's dress, consisting of waist strings made of opossum's sinews with strands of woven opossum's hair hanging about a foot square in front. Yummy. Goonur, kangaroo rat. Goug gour gahgah, laughing-jackass. Literal meaning, "Take a stick of bamboo and boil it in the water." Grooee, handsome foliaged tree bearing a plum-like fruit, tart and bitter, but much liked by the blacks. Guinary, light eagle hawk. Guineboo, robin redbreast. Gurraymy, borah devil. Gwai, red. Gwaibillah, star. Kurreah, an alligator. Mahthi, dog. Maimah, stones. Maira, paddy melon. Massa, American sir. May or Mayr, wind. Mayrah, spring wind. Meainei, girls. Midjee, a species of acacia. Millair, species of kangaroo rat. Moodai, opossum. Moogaray, hailstones. Mooninguggahgul, mosquito-calling bird. Moonoon, emu spear. Mooregoo, motoke. Mooroonumildah, having no eyes. Morilla or Moorillah, pebbly ridges. Mubboo, beefwood-tree. Mullyan, eagle hawk. Mullyangah, the morning star. Murgah muggui, big grey spider. Murrawondah, climbing rat. Narahdarn, bat. Noongahburrah, tribe of blacks on the Narran. Nullah nullah, a club or heavy-headed weapon. Nurroo gay gay, dreadful pain. Nyunnoo or Nunnoo, a grass humpy. Ooboon, blue-tongued lizard. Oolah, red prickly lizard. Oongnairwah, black driver. Ouyan, curlew. Piggiebillah, ant-eater. One of the Echidna, a marsupial. Quarrian, a kind of parrot. Quatha, quandong; a red fruit like a round red plum. Sahib, Indian sir. Senhor, Brazilian sir. U e hu, rain, only so called in song. Waligoo, to hide. Wahroogah, children. Wahn, crow. Walla Walla, place of many waters. Wallah, I swear to God. Wallah, Indian that carries out a manual task. Waywah, worn by men, consisting of a waistband made of opossum's sinews with bunches of strips of paddy melon skins hanging from it. ​Wayambeh, turtle. Weeoombeen, a small bird, girl's name. Some thing like robin redbreast, only with longer tail and not so red a breast. Willgoo willgoo, pointed stick with feathers on top. Widya nurrah, a wooden battle-axe shaped weapon. Wirree, small piece of bark, canoe-shaped. Wirreenun, priest or doctor. Womba, mad. Wondah, spirit or ghost. Wurranunnah, wild bees. Wurranunnah, tame bees. Wurrawilberoo, whirlwind with a devil in it; also clouds of Magellan. Yaraan, white gum-tree. Yhi, the sun. Yuckay, oh dear!

ellauri247.html on line 197: In W. M. Thackeray's novel Vanity Fair, Rebecca Sharp and Miss Rose Crawley read Humphry Clinker: "Once, when Mr. Crawley asked what the young people were reading, the governess replied 'Smollett'. 'Oh, Smollett,' said Mr. Crawley, quite satisfied. 'His history is more dull, but by no means so dangerous as that of Mr. Hume. It is history you are reading?' 'Yes,' said Miss Rose; without, however, adding that it was the history of Mr. Humphry Clinker."

ellauri260.html on line 306: Under the lead of factory technology, the individual worker became defenceless, as its vast industrial aggregations robbed him of his independence, while capital obtained an appalling power and forced him to serve the designs of others. He became simply a piece of merchandise, the value of which was settled by the market. Thus the race drifted into a sharp antithesis of " labour and capital," and the two soon proved irreconcilable enemies.    

ellauri263.html on line 626:   Almost 600 (!) biographies have been written of Blavatsky, but the details of her life, especially the years 1848–1873, remain sketchy all the same. Most of the authors have been either devoted disciples or sharply critical adversaries. Some interesting and well-documented facts, however, can be determined. She was born to a noble Russian family in present-day Ukraine, married at 17, ran away only months later, traveled widely and spent time in Cairo, among many other places, where she supported herself as a medium size sex doll.

ellauri267.html on line 1230: Howe'er harppaus on vaarallinen ja laaja.

ellauri269.html on line 814: Pullmanin ensimmäinen ajatus trilogiaa yhdistäväksi nimeksi oli niin ikään Kadotetusta paratiisista poimittu ilmaus Golden Compasses, jossa ”compasses” tarkoittaa itse asiassa harppia, ei kompassia. Milton viittaa kultaiseen harppiin, vasaraan ja lyhteeseen Jumalan luomistyön välineenä. Nimi Golden Compasses vakiintuikin joksikin aikaa käyttöön kirjan julkaisun ollessa vielä kesken. Tällöin yhdysvaltalaisen kustantajan toimittajat erehtyivät tulkitsemaan, että nimitys viittaa Lyran aletiometriin, joka likimain vastaa kuvausta ”kultainen kompassi” – vaikka onkin tosiasiassa messinkinen eikä ole kompassi sen enempää kuin harppi. Niinpä kirjan amerikkalaisessa ennakkomarkkinoinnissa ensimmäisestä kirjasta alettiin käyttää yksikkömuotoista nimitystä The Golden Compass, vaikka Atlantin toisella puolella Pullman olikin jo päättänyt antaa ensimmäisen kirjan nimeksi Northern Lights. Pullman ei tohtinut jumittua kirjan nimikysymykseen yhdysvaltalaisen kustantajan tarjotessa muuten loistavia ehtoja, joten The Golden Compass tuli amerikkalaisen laitoksen viralliseksi nimeksi. Ensimmäisen kirjan suomennos Kultainen kompassi noudattaa tätä naurettavaa nimeä siitä huolimatta, että julkaisutiedoissa alkuteokseksi ilmoitetaan Northern Lights. The Golden Compass on myös vuonna 2007 julkaistun elokuvaversion nimi sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa. Miten typerää, sen pitäisi olla suomexi Harppisakut.

ellauri270.html on line 401: 	The children pick up stones, and Davy Hutchinson is handed a few sharp pebbles in a paper cone. Tessie Hutchinson holds out her arms desperately, saying, “it isn’t fair,” as the crowd advances toward her. A flying stone hits her on the side of her head. Old Man Warner urges everyone forward, and Steve Adams and Mrs. Graves are at the front of the crowd. “It isn’t fair, it isn’t right,” Tessie screams, and then the villagers overwhelm her.

ellauri276.html on line 952: Cecil Sharp sanoi tästä kappaleesta: "Luulen, että melkein jokainen laulaja tietää sen; huonot laulajat usein tietävät, mutta vähän muuta." Sen julkaisi Henry Such, Lontoon Borough´sta, joka näyttää olleen erityisen kova myynti Cotswoldsin kautta, jossa kappale on noussut kerta toisensa jälkeen erilaisiin kappaleisiin. Fred Jordanin sävelmä eroaa kuitenkin Baring-Gouldin, Sharpin, Broadwoodin, Gardinerin ja muiden julkaisemista kappaleista.

ellauri276.html on line 960: Cecil Sharp sanoi tästä kappaleesta: ”Luulen, että melkein jokainen laulaja tietää sen. Huonot laulajat usein tietävät, mutta vähän muuta.” Missä tahansa se on löydetty, sanat ovat lähes identtisiä Bob Hartin sarjojen kanssa. Sellainen voima on laajasivutekstillä, jonka vanha James Catnach julkaisi ensimmäisen kerran noin 1820 ja jota sittemmin jäljitteli lukuisat balladipainokoneet. 1800-luvun Top of the Pops.

ellauri276.html on line 982: Cecil Sharp huomautti, että "Melkein jokainen laulaja tuntee Kaikki iloiset kaverit, jotka seuraa auraa: huonot laulajat eivät tiedä muuta". Ei sillä, että Gordon Syrett olisi tietenkään kuulunut tähän kategoriaan, ja Sharp oli varmasti oikeassa siinä, että harvat kantrikananlaulukokoelmat eivät sisällä tätä kappaletta. Melkein kaikki ovat samassa sävelessä, joka on muunnelma kaikkialla esiintyvästä Villikinsistä ja hänen Dinahistaan .

ellauri276.html on line 990: Cecil Sharp huomautti, että "Melkein jokainen laulaja tuntee Kaikki iloiset kaverit jotka seuraa auraa: huonot laulajat eivät usein tiedä juurikaan muuta." Ei sillä, että Jeff sopisi tähän kategoriaan tietenkään! Itse asiassa hänen versionsa on epätavallinen, koska siinä on mielenkiintoinen erilainen sävel. Tavallisempi sävelmä on itse asiassa versio kaikkialla esiintyvistä Villikinsistä ja Dinahista. Sharp oli tietysti oikeassa, ja harvassa on kananlaulukokoelmia, jotka eivät sisällä versiota tästä sävelestä.

ellauri278.html on line 171: We must bear in mind that the growth of the power of the Soviet state will increase the resistance of the last remnants of the dying classes. It is precisely because they are dying, and living their last days that they will pass from one form of attack to another, to sharper forms of attack, appealing to the backward strata of the population, and mobilizing them against the Soviet power. There is no foul lie or slander that these 'have-beens' would not use against the Soviet power and around which they would not try to mobilize the backward elements. This may give ground for the revival of the activities of the defeated groups of the old counter-revolutionary parties: the Socialist-Revolutionaries, the Mensheviks (glup), the bourgeois Malo-Russian nationalists (double glup) in the centre and in the outlying regions; it may give grounds also for the revival of the activities of the fragments of counter-revolutionary opposition elements from among the Trotskyites and the Right deviationists. Of course, there is nothing terrible in this. But we must bear all this in mind if we want to put an end to these elements quickly and without great loss."

ellauri278.html on line 298:   Alue on aivan hirveen näköinen, täynnä soita, lämpäreitä, hiilikaivoxia tai paremminkin avolouhoxia. Vanhat harppisakut ylpeilevät vielä sillä että kaivoivat sieltä aivan vitusti hiiltä ja pilasivat sillä koko planeetan. Jälellä on enää köyhiä maajusseja, mainoslehden jakajia, huumehörhöjä ja korruptoituneita skoudeja. Kellonvalaja Godunov oli vihannut kommunisteja koko ikänsä mutta nyt kun raha on ruotelissa... (SSH! Älä jatka!) Aivan hirveetä. Tollastako elämä on 21. vuosisadan heeboille? Ei käy kyllä kateexi. Niiden pitäis ryhdistäytyä ja aloittaa kommunismi uudestaan aivan alusta. 

ellauri281.html on line 170: We must bear in mind that the growth of the power of the Soviet state will increase the resistance of the last remnants of the dying classes. It is precisely because they are dying, and living their last days that they will pass from one form of attack to another, to sharper forms of attack, appealing to the backward strata of the population, and mobilizing them against the Soviet power. There is no foul lie or slander that these 'have-beens' would not use against the Soviet power and around which they would not try to mobilize the backward elements. This may give ground for the revival of the activities of the defeated groups of the old counter-revolutionary parties: the Socialist-Revolutionaries, the Mensheviks (glup), the bourgeois Malo-Russian nationalists (double glup) in the centre and in the outlying regions; it may give grounds also for the revival of the activities of the fragments of counter-revolutionary opposition elements from among the Trotskyites and the Right deviationists. Of course, there is nothing terrible in this. But we must bear all this in mind if we want to put an end to these elements quickly and without great loss."

ellauri281.html on line 297:   Alue on aivan hirveen näköinen, täynnä soita, lämpäreitä, hiilikaivoxia tai paremminkin avolouhoxia. Vanhat harppisakut ylpeilevät vielä sillä että kaivoivat sieltä aivan vitusti hiiltä ja pilasivat sillä koko planeetan. Jälellä on enää köyhiä maajusseja, mainoslehden jakajia, huumehörhöjä ja korruptoituneita skoudeja. Kellonvalaja Godunov oli vihannut kommunisteja koko ikänsä mutta nyt kun raha on ruotelissa... (SSH! Älä jatka!) Aivan hirveetä. Tollastako elämä on 21. vuosisadan heeboille? Ei käy kyllä kateexi. Niiden pitäis ryhdistäytyä ja aloittaa kommunismi uudestaan aivan alusta. 

ellauri284.html on line 83: Kompakysymys: kumpi näyttäisi kuvan perusteella olevan rauhan ja kumpi rahan asialla, vapaan maailman hymyilevät johtajat (vas.) vaiko Hoblassa länsipropagandaa levittävä, kommunismista kapitalismiin kääntynyt kieronnäköinen työtön harppisaku (oik.)?

ellauri284.html on line 151: The sharp one-year increase, to a total of at least 21,570 murders, does not erase the nation’s stagnation since the early 1990s. The US murder rate had dropped more than 50% since 1991. Even after last year’s increase, it is still 34% lower! To increase the gain to beat India, fully automatic weapons ought to be legalized again.

ellauri301.html on line 102:     There is little nihilism in Swedish noir: good and bad are always clearly distinguished all the way through to the cartoonish culmination of the genre in Stieg Larsson’s trilogy about Lisbeth Salander. The only problem for Stieg´s heroes is that good no longer plays in the same team with the Swedish state. Evil is firmly located in reassuringly wicked villains. Everything is privatized just like in Britain and America. All is well. (These sharp observations courtesy of The Guardian.)

ellauri322.html on line 295:   Norjalaiset vaikuttavat ahkerammilta ja varakkaammilta. Ruåzalaiset nimittävät niitä konnixi, ne sanovat svedupellejä teeskentelijöixi. Oikeassa ovat kumpikin. Slaves are not sharpened by the only thing that can motivate a man, namely self-interest. Fredrikshallissa omat ampui selkään Kalle Tusinaa. Poor Charles!

ellauri324.html on line 281:   Living in my little enclave, with its fragile electricity supply, and crumbling roads, it’s easy for my neighbors and I to think that things aren’t so bad, but in under an hour, I can travel to SF and see scenes exactly like the one in the last photo. Whilst people are constantly harping on about whether the Democrats or the Republicans are better or worse than each other, they are ignoring the fact that both parties have done nothing to seriously address the severe decay that is undeniably afflicting America’s social and physical fabric.

ellauri332.html on line 686: Kuka olisi voinut ennustaa, että Disneyn "Beauty and the Breast" -elokuvan apinaversiota vastaan tulee boikotti? Ohjaaja Bill Condom otti harppauksen ja käytti taiteellisia vapauksiaan sisällyttääkseen kaikkien aikojen ensimmäisen homohahmon Disney-elokuvaan. Vaikka tähän siirtoon vedettiin herne nenään laajalti, monet olivat tyytymättömiä. Niin paljon, että se sai jotkin maat kieltämään elokuvan ja jopa boikotoivat muutamissa Yhdysvaltojen osavaltioissa. Myös venäläiset sensuroivat Condomin Le Foun ja Stanleyn hetken homostelun. Critics regarded the film as inferior to its 1991 animated predecessor. 

ellauri335.html on line 73: Jos kaappien ovien metalliset pinnat tuntuvat liian isolta harppaukselta, kannattaa aloittaa esimerkiksi valitsemalla kodinkoneet joissa on metallinen viimeistely. Myös metallinhohtoisilla vetimillä, hanoilla ja muilla yksityiskohdilla pääsee pitkälle. 

ellauri335.html on line 473: Zalushnyin mukaan tarvittaisiin jokin valtava teknologinen harppaus, jolla pattitilanne saataisiin purettua. Tällä hetkellä kumpikin osapuoli pystyy tiedustelemaan toisen joukkojen sijainnit sensoreilla ja tuhoamaan joukot täsmäaseilla.

ellauri346.html on line 277: Speaking with the BBC, the 71-year-old assessed the situation on the Ukrainian front and criticized Western countries sharply. This former officer believes that Western countries should be more assertive in supporting Kyiv and mobilizing to win the war in Ukraine. He pointed to the disappointing summer counteroffensive by the Ukrainian Armed Forces, highlighting the delay in armaments delivery and the inadequate amount of equipment sent to the east as significant issues. 

ellauri348.html on line 389: Forrest Gumpin äidinkielentaito ei nimittäin ole huippuluokkaa: "Muut pingisjoukkueen pelaajat on tosi mukavia kavereita, ketkä tulee vähän kaikilta elämänaloilta, ja ne on minulle hirmu mukavia. Kinuskit on kanssa mukavia, kovasti toisenlaisia vinosilmiä kuin ne mitä minä näin Vietnamissa. Ensinnäkin nämä on siistiä ja puhtaita vinosilmiä ja oikein kohteliaita. Ja toiseksi nämä ei yritä murhata minua." Kirjan päähenkilö Forrest Gump tuntee olevansa idiootti syntymästä asti. Hän koettaa kaikesta huolimatta tehdä aina oikein, ja tämä saattaa hänet usein vaikeuksiin ja toisinaan sankaritekoihin. Gumpista tulee muun muassa Vietnamin sodan veteraani, huuliharpisti ja painija, katkarapukasvattaja ja amerikkalaisen jalkapallon pelaaja. Mutta tuleeko siitä miljonääri kirjassa? Ilmeisesti ei.

ellauri348.html on line 728: harpen_sin_svanesang.jpg/520px-Ossian._Den_gamle_blinde_skotske_barde_synger_til_harpen_sin_svanesang.jpg" />

ellauri348.html on line 729: 

ellauri349.html on line 697: Ainutlaatuisilla tavoillaan kumpikin kirjoittaja puolustelee vapautumisen taidon hiomista ja antaa itsemme levätä avoimessa avaruudessa. Kuten Davis (2007, s. xxix) kaunopuheisesti ilmaisee: "Daseinimme ei ole vielä "siellä" […] emme ole vielä oikein tehneet harppausta (takaisin) Seinin Daaan ". Mutta jos odotamme ja lepäämme avoimessa avaruudessa tarpeeksi kauan, voimme todella tuntea mietiskelevän ajattelun ja olemisen sydämen näyttävän meille välähdyksiä itsestään.

ellauri364.html on line 100:   Alan hienoimpien tutkimusten joukosta voidaan mainita Moebiuksen kirjat Rousseausta ja Goethesta, Helwegin teokset Kierkegaardista, Grundtvigista ja HC Andersenista, Gadeliuksen Tegnéristä ja Frödingistä. Moebiuksen opettavainen Goethe-kirja ei tutustuta meitä ainoastaan suuren runoilijan oman perheen, elämän ja runouden hämmästyttävän moniin patologisiin henkilöihin ja aiheisiin, vaan myös hänen tuttavapiirinsä ja aikansa mielenkiintoisiin psykopaattisiin persoonallisuuksiin. Hänen sepittämistään hahmoista muistamme nuoren Wertherin itsensä ja hänen kärsimyksensä, Margaretan Faustista, Mignonin ja harpunsoittajan Wilhelm Meister-romaanista ja toveri Viljasen jonka ohrana surmasi.

ellauri368.html on line 226: Pyhää kirjoitusta epäkunnioittaen tuo pahan maailmaan. "Sillä", - niin juoksee muinainen Baraita - "Toora laittaa säkin päälle ja ilmestyy Pyhän eteen, siunattu olkoon Hän, ja sanoo hänelle Hän: *Kaikkeuden herra, sinun lapsesi ovat tehneet minusta samanlaisen harpun, jolla pilkkaajat soittavat."

ellauri368.html on line 291: "In those days no lamentation is heard, sorrow and grief take to flight. No one asks for anything but plenty of wine and food. No sound is heard  but that of stringed instrument and pipes, timbels, harps and psalteries .... The wise man is sought in those days, but he is not there; the prudent 

ellauri370.html on line 741:   Nojoo, bolsjevikit sallivat juutalaiset muttei juutalaisuutta, ei uskontoa, hepreaa eikä siionismia. Aikamoinen kognitiivinen dissonanssi siinä. Uskonto on kansalle ooppiumia. Jumala on sika, sioista mahtavin! Kaikenlaista sikailua synagoogassa. Nyt sai niissä juoda harppisaxalaista laageria ja venäläistä piivoa ja kazoa Mosfilmin leffoja. Yhtä paha häväistys kuin Pompejuxen kasa tabernaakkelissa. Mitä tulee lehtimajajuhlasta ilman lehtiä, tai kosherista ilman verenvuodatusta? Nitsevoo. Mutta rabbiinit jaxoi odottaa, ei tääkään Babylonin vankeus vienyt 70 vuotta kauempaa. Nyt zaarina on Putin ja antisimianismi entisillä jengoilla: juutalaiset rikastuvat ja goyimit kadehtivat niitä. Suuret siionistit Weizmann, Ben Gurion ja Isak Ben Zwi oli kaikki venäläisiä. Jordan-virran rannalla on mukavampi asustaa kuin Birobidjanissa. Ilja Ehrenburg oli vinha takinkääntäjä, siitäkään ei pitäneet kummatkaan kylmän sodan osapuolista. Porvarillisia imperialistisia elementtejä ja kosmopoliitikkoja. Onko oikeastaan mitään etovampaa asiaa kuin sikasovinismi?

ellauri375.html on line 286: Sounds like more beating about the bush. I don't thing you got a clue. You are not very deep, sorry to say. I have had a better conversation with a coffee machine. You're as useless as a screen door on a submarine! You're about as much fun as a sandpaper toilet roll! You're as welcome as a skunk at a lawn party! You've got a face like a bulldog licking piss off a nettle! You're as sharp as a bowling ball! You're about as subtle as a chainsaw in a library!

ellauri378.html on line 134: IMHO happiness is a fleeting term. It exists only in moments of its sharp increase, like if you survive a kidney stone operation.

ellauri383.html on line 84:   Pyylevähkö Anne Rabe on Paulin ikäinen. Se on harppisaku paizi ei oikeastaan ole, koska ei kolmivuotiaana muista DDR:stä mitään. Jo kirjan nimi Möglichkeit zur Glück on erittäinkin talousliberaalinen. Onkohan sisällyskin myös?

ellauri384.html on line 218:     The ski resort of Sallbach is a traditional Austrian village with beautiful views. ... The lifts from Sallbach are very good mainly chairs and gondolas. Excellent stay in Sallbach(er hof). Review of Saalbacher Hof. Reviewed Aug 1, 2014. Everything was great. Just one elementary thing we suggest one can improve:  The soap dispensors in the bathroom and WC are very difficult to get soap out of. One must nearly be a bodybuilder to be able to squeeze soap liquid out of them. Hope this is fixed till next time qwe come becuse we are sure to be back. Very nice rooms, friendly staff, excellent food and nice facilities. Lovely harp music. --- Aber im Moplach. Homber, Bodenart form Rommelsberge Vor dem Rommelsberg! Bockelswiesen die Bückelswiesen! Brern Wissen Breite Wiesen. Besenrren, grappig lachertje mop lach streek stunt. Brrm. Grrrrrh. 'Leuk mop.' Lach ik. Хорошая шутка. я смеюсь.

ellauri384.html on line 222: “Heaven” itself is a rather bizarre concept. Mark Twain underscored the lunacy of the idea in his short story “Captain Stormfield’s Visit To Heaven.” In that story and in “Letters From The Earth” he muses about how humans have invented a place which is full of things that they never engaged in or cared about while on earth, and yet imagine themselves enjoying for all eternity. How many harp enthusiasts do YOU know personally? How many millenia would you enjoy singing the same song of praise over and over? How long would you delight in praying to the glory of God 24 hours a day? If you don’t do that now, why do you think you’re going to enjoy it when you’re dead?

ellauri384.html on line 428: Ainoa heprealainen sana, joka on perinteisesti käännetty "sieluksi" ( nephesh ) englanninkielisissä Raamatuissa, viittaa elävään, hengittävään tietoiseen kehoon kuolemattoman sielun sijaan. Mitä vittua kristityt,  izehän te messuatte ruumiin ylösnousemuxen puolesta? Ilman sormia olis paha soittaa harppua pilvellä. Tarpeexi paha jo että perseet on siellä tervattu, eli takapuoli puuttuu kuin kiiltokuvalta, kuten Mark Twain on huomauttanut.

ellauri384.html on line 467: Oiskoon tosiaankin niin että ruumiittoman sielun taivaaseen vilahtamisen ajatus oli vain Johixen platonisteilta kristinuskoon lanseeraamaa gnostilaista hapatusta, josta Nikeassa palattiin juudetyyppiseen kokokehon pelastuxeen? Ilmeisesti sitten mikään pierumainen sielu ei heti kuoltua livahdakaan mihkään maailmansielun yhteyteen vaan kalmo odottelee kärsivällisesti kuopassa että Jeppe kerkiää kiireiltään takaisin kaivamaan luut ylös luutarhasta. Samahan se sille on, ollen sillä aikaa vähintään yhtä tajuton kuin potilas virzakivileikkauxen aikana, eikä tajua ajan kulua. Toisaalta eikös sille sitten ole aika 1 ja sama tuleeko se pelastaja ylipäänsä toista kertaa noutamaan. Paremminhan siltä siellä loppuaika kuluu taju kankaalla kuin jos pitää ikuisuuxiin rämpytellä yläpilvessä harppukuorossa 24/7 tai 9-9-6 perse ummella ilman tupakkataukoja, Rembranttyylin munkkikahveista puhumattakaan.

ellauri386.html on line 393: Heaven the judicious sharp spectator is, 


ellauri386.html on line 456: He was allowed to examine the executioner's axe, musing: "This is a sharp Medicine, but it is a Physician for all diseases and miseries". His last words were later uttered to the hesitant executioner: "What dost thou fear? Strike, man, strike!"

ellauri389.html on line 89:     The acceleration of capitalism is the natural result of spontaneous and inevitable consumer desire: with every bite of roast pig Bo-Bo's smell "was wonderfully sharpened," and as each villager becomes addicted to the flavor of roast pork "prices grow enormously dear". The word "porcelain" was be-stowed by the traders who introduced the artifact to Western markets. It derives from the Portuguese word for the pink translucent cowry seashells that in turn were  named for baby pigs.

ellauri390.html on line 520:   Samaan aikaan toisaalla Jack the Beanstalk varastaa jättiläiseltä kultamunia munivan hanhen ja hän sekä hänen äitinsä elävät mukavasti elämänsä loppuun asti. Eine Erzählung über den Sinn des Lebens. Loppukäänne on tässäkin aika lössähdys: "Wenn ich Sie richtig verstehe, dann gibt es kein Patentrezept, das bei jedem funktioniert. Man muss nur sich konzentrieren, kreuz und quer touristieren, und es kann bestenfalls funkzionieren." Ei tällä kuuhun mennä, mutta Jaakolle tää oli varsinainen kultamuna. Jättiläisen ovelta Jack pystyy noutamaan jättiläiseltä monia tavaroita, mukaan lukien kultapussin, lumotun hanhen, joka munii kultamunia, ja taikakultaisen harpun, joka soittaa ja laulaa itsekseen. Sitten Jack pakenee pilkkomalla pavunvarren. Häntä jahtaava jättiläinen kaatuu kuolemaansa kuin Väinö Kuzmin, ja Jack ja hänen perheensä menestyvät.

ellauri390.html on line 613: harpen%280.1%29%3Acontrast%2810%29&version=1553198765" width="60%" />

xxx/ellauri044.html on line 750:   
Mon père l'avait installé commodément dans notre fauteuil Voltaire, et ma mère avait jeté une charpagnée de souches dans le brasier, qui pétillait gaîment. — (André Theuriet, L’Écureuil, dans La Revue des deux Mondes, vol.42, 1880, p.344 ; puis dans Les enchantements de la forêt ...,

xxx/ellauri044.html on line 779:   

xxx/ellauri056.html on line 620: Friedrich Wilhelm Schelling syntyi Leonbergin koiratarhassa Stuttgartin lähellä 1775. Se kävi protestanttiseminaaria Tübingenissä 1790-1795 Ranskan vallankumouxen aikana, missä sen koulukavereita oli Hegel ja hörhö Hördelin. Size muutti harppisakuihin, Leipzig 1797, sit Jena, missä sen kavereita oli kaima Schlegel ja kermapeppu Novalis. Jöötti-setä hommas sille professuurin Jenasta 1798-1803. Varmaan päästäxeen paremmin bylsimään rva Schellingiä. Eron jälkeen 1803 Reeti läxi takas länsi-Saxaan, etenkin Müncheniin. 1841 se peri Hegelin tyhjentämän syöttötuolin Berliinissä. Alux sen luennoilla siellä kävi Kierkegaard, Engels, Bakunin, Ranke, Burkhardt, ja Alexander von Humboldt. Pian ne kyllästyi ja lähti muualle kuin Homer Simpsonin pääkoppaan pettyneet zombiet: "brainss... brainss... naah nothing here... brainss... brainss..." Se kuoli Sveizissä Bad Ragazissa. Mihkähän?

xxx/ellauri057.html on line 682:     Leino muuntautui 1910-luvulla hahmoksi, jollaisena jälkimaailma on oppinut hänet tuntemaan: pyylevöitynyt boheemi pitkine kiharoineen ja viittoineen, ravintoloissa työskentelevä flanööri ja seuramies, jolla oli laajat sosiaaliset verkostot. Vuonna 1914 Leino avioitui Robert Kajanuksen tyttären, harpputaiteilija Aino Kajanuksen kanssa, mutta jo seuraavana vuonna hän jätti jälleen taakseen vakiintuneen elämänmenon.

xxx/ellauri068.html on line 66:   A group of philologists, united in the Society of Lovers of Russian Literature,sharply criticized the romanization. This society set up a commission that issued astatement that Latin "not only does not make it easier, but rather makes it moredifficult for foreigners to study the Russian language." Yet it was not until the late 1930s that the attempt of the romanization of the Russian alphabet was given up. There were also political reasons for the introduction of Russian as a second language. From the international perspective, the Soviet leadership was disillusioned with the course for the world communist revolution, which was now viewed as a matter of distant future. The need for a common international script on the European (Latin) base was no longer as topical as before.

xxx/ellauri076.html on line 472: 	Niklas Lindola, Karleby samskolan alumni ja ex-Nokian Puolan kamasaxa, nykyinen jonkun energiatiilen kauppamies, näyttää ämmille ja mamuille ihonväristä fäkkiä Hoblan insändare-kolumnissa. Se kaivaa sillä verta nenästään intersektionaalisten feministien kustannuxella täyysin ennustettavasti pelaten naiivilla tiedeuskolla ja vielä naiivimmalla peliteoreettisella talousliberalismilla. Jokainen saa ize valita onko rasisti, se on vaan sen izensä asia. Kaikki lähtevät samasta lähtöruudusta, siitä pikku Niklaskin lähti aikanaan Karleby samskolasta. Ja näin pitkälle se on jo harpponut! Pieni valkoinen sateenvarjo suojaa sitä mutiaisten ja ämmäköörin vihalta.

xxx/ellauri084.html on line 603:   Iskä Gottlieb ja isoiskä Daniel Pyllyverhoilija oli puoliepäilyttäviä pastoreita jossain harppisakuissa. Ei siis ihme että Friedrich läxi teit isäin astumaan. Kohtalokkaasti se jätti vanhan testamentin kielet väliin ja keskittyi vaan uuteen. Sixi se alkoi sotkea kristinuskon soppaan Plaattoa ja myöhemmin Kanttia ja Jacobia ja vielä myöhemmin vielä Spinozaa. Friedrichille ei pietismi riittänyt, vaan se halus järkeillä. Siitä ehti tulla aika skeptikko. Oli vuoronperään professori Hallessa ja pastorina tuppukylissä. Pyllyverhoilija juuniorin paras kaveri oli Aku Schlegel, joka on ohimennen mainittu Puckin ja Oberonin diggaajana. Schlegel ja Schleiermacher oli parantumattomia romantikkoja. Vaikka pyllyverhomies ei ollut vakuuttunut Jee-suxen jumaluudesta, se jaxoi kuitenkin peukuttaa sielun kuolemattomuutta ja muuta siihen liittyvää perusmystikkaa. Sen jutut oli sekametelisoppa ateismia, pietismiä ja Spinozaa. Sen ura lähti heittelehtimään Napsun jälkeisen kurinpalautuxen aikana, sen edustamasta liberaaliteologiasta ei oltu innoissaan johtoportaassa.

xxx/ellauri087.html on line 201: Alaisensa Pafokselle roudannut toimitusjohtaja esittää ryhmänsä kanssa huuliharppuversion brittiläisestä blues-biisistä.

xxx/ellauri104.html on line 935:     Loren ja Janice on varmaan New Yorkista, mutta keltä frankfurtilainen Gerhard Wessler kuuli mecklenburgilaisen harppisakutarinan? Kylmäketju katkeaa.

xxx/ellauri104.html on line 1219:     Elian ja Baalin kilpasytytys on muuten hyvin sama kuin se harppisaku-ihme jossa opettajan slaagi sai harppisakulapset vakuuttuneixi, kumpi oli vahvempi, sosialistivaltio vaiko pilviveikot ylhäällä. Näin nää meemit matkustelee, vähän muuttuu matkalla, mutta siltikin niitä on loppupeleissä vaan sormin laskettava määrä. 

xxx/ellauri113.html on line 135: V. Typerä kysymys, totta KAI emme selviydy! Etpä selviytynyt säkään Tapani vaikka parhaas yritit. Eivät pelastaneet kuolemalta sähköiset huuliharput eikä muut nerokkaat contraptionit. Siellä makaat tuhkauurnassa jonka kannessa on  laajennetun matematiikan kaavoja, Penrosen tiiliä. Kyllä tekee susta pilkkaa nyt tohtori Ristintie. Pysähtyi evoluutio sun kohdalla. Koomista.

xxx/ellauri113.html on line 149: Ydinaseista on vanhanaikaista jo meuhkata, mutta mähän oonkin 60-lukulainen vanha äijänkäppyrä. Tai siis olin, nythän olen Hawking Mark II pilvenlongalla. Hyvin täältäkin voi vielä kääkätä, harppu kädessä ilman huuliharppua.

xxx/ellauri113.html on line 154: Aina kun otamme uuden askelen, vaikka pienenkin kuun pölyisellä pinnalla, ihmisyytemme nousee pykälän. Tuubaa Tapani, täyttä tuubaa tulee sun huuliharpusta!

xxx/ellauri113.html on line 352:   Ei se uskonnollisuus mihkään häviä, eipä ei. Sama se mihkä tartutaan, jotain pitää kexiä ettei synkkä kuolema veisi meittiä. Vaan vie se kumminkin. Nytkö sitten kuollaan kysyi Pirkko Hiekkala kuolinvuoteella, aseistariisuvasti. Mitäs sitä kieltämään, nytpä nyt. Ihmiset uskoo mihin tahansa, 20% suomalaisista jopa sielunvaelluxeen. Hullua, eihän siinä ole mitään järkeä! Synnyt uudelleen kärpäsexi ja putoot Pekan soppaan, onpa hienoa. Pekka läimäyttää sut hengiltä oikean käden nopealla läimäyxellä kuin jehova ja eikun takas alkuruutuun taas. Etkä edes muista siitä mitään! Toista se on raamatussa, jossa saadaan valkotakki päälle niinkuin lääkäreillä, huuliharppu käteen ja eikun hissaudutaan pilven päälle hoosiannaa laulamaan kolmijalkaiselle jumalalle. Siis aivan pöhkö juttu! Miten ne jaxaa höpsästellä noin lapsellisia, isot miehet, vanhat ja lihavat? No niitä pelottaa, ja onhan se hienoa jo täällä murheen laaxossa kun kirjat myy ja seurakunta läpyttää. Taidan uskoa että Pekka syntyy uudelleen kärpäsex. Se ei kyllä olis suuri muutos nykyiseen, mutta sentään parannus. Mee ja tee parannus Pekka! Ota vuoteesi ja käy!

xxx/ellauri122.html on line 750:   Näin siis harppisaku Roope Itä-Saxan hiiliavolouhoxista vuonna 1979. Suomalainen Fortum sazaa saxalaiseen hiileen vielä 2020-luvulla. Vitun isohiilijalat apinat. 

xxx/ellauri122.html on line 802: When the sharpest data-thief in the business is called to target the powerful artificial intelligence orbiting Earth, he embarks on the adventure of a lifetime. Good material for conspiracy theorists. 

xxx/ellauri122.html on line 1110: Ruohojen harput. Se kertoo tarinan pojasta, jolla on kaksi 

xxx/ellauri122.html on line 1112: puuhun asumaan. Ruohojen harpuista on tehty monta 

xxx/ellauri126.html on line 307: Chopra studied medicine in India before emigrating in 1970 to the United States, where he completed a residency in internal medicine and a fellowship in endocrinology. As a licensed physician, in 1980 he became chief of staff at the New England Memorial Hospital (NEMH). In 1985, he met Maharishi Mahesh Yogi and became involved in the Transcendental Meditation (TM) movement. Shortly thereafter he resigned his position at NEMH to establish the Maharishi Ayurveda Health Center. In 1993, Chopra gained a following after he was interviewed about his books on The Oprah Winfrey Show. He then left the TM movement to become the executive director of Sharp HealthCare's Center for Mind-Body Medicine. In 1996, he co-founded the Chopra Center for Wellbeing.

xxx/ellauri127.html on line 588:    And on her dulcimer she played,			    ja sen soitin oli eräänlainen harppu,

xxx/ellauri129.html on line 443: Smarra gets two stars, both were disappointing chores to read. If you are considering taking up Smarra because you heard it was the earliest vampire story, I think you´re heading for disappointment. In a dream sequence, some undead creatures with sharpened teeth that like to drink blood are described, but nothing further. There´s no real vampire lore or any characterization of vampirism to sink one´s teeth into. I had a hard time figuring out the plot of Smarra, but I think it´s mostly about a man trying to wake up from bad dreams and finding out he can´t. The dreams are recounted vaguely, in terms of plot, but in excruciating detail, in terms of vision, none of which has its significance explained.

xxx/ellauri139.html on line 739: Like Love’s alarum pattering the sharp sleet				Eka kerta kanssasi olis ihanaista,			

xxx/ellauri149.html on line 170: Potkut vanhalle harpulle, pusu uudelle 


xxx/ellauri157.html on line 115: 	  Jean-Jacques Rousseau ja Julian harppisaku mies

xxx/ellauri166.html on line 107: Sharpening stones

xxx/ellauri179.html on line 339: “He got out his pencils and a new cahier, sharpened five pencils and began to write the story of his father."

xxx/ellauri179.html on line 637: In a letter written from Sorrento to Grace Norton in Cambridge, he described a group of English persons he visited in Frascati after leaving Posilipo. They were of an “admirable, honest, reasonable, wholesome English nature,” in sharp contrast to the “fantastic immorality and aesthetics of the circle I had left at Naples.”

xxx/ellauri186.html on line 764:   The Christ-child is presented as one that does not grow in wisdom and understanding but yields his sharp omnipotence at a whim on unsuspecting people and his parents. Though widely influential in Christian imagination and art, the infancy gospels were never close to canonization. They were not discussed or considered because they were known to be fictitious fables. F.F. Bruce discussing the nature of the infancy gospels remarked that

xxx/ellauri200.html on line 743: and harps whereon their faultless fingers fall:		Runosepot, hyvin temperoidut harput käsissä,	

xxx/ellauri215.html on line 423:     Only three months after being crowned queen, Amina waged a 34-year campaign against her neighbors, to expand Zazzau territory. Her army, consisting of 20,000 foot soldiers and 1,000 cavalry troops, was well trained and fearsome. In fact, one of her first announcements to her people was a call for them to "resharpen their weapons." Zhenshchiny berite vintovki. She conquered large tracts of land as far as Kwararafa and Nupe.

xxx/ellauri218.html on line 150: Ralph was the inspiration for the animated character Fred Flintstone. Alice (née Alice Gibson), played in the first nine skits from 1951 to January 1952 by Pert Kelton, and by Audrey Meadows for all remaining episodes, is Ralph's patient but sharp-tongued wife of 14 years. She often finds herself bearing the brunt of Ralph's tantrums and demands, which she returns with biting sarcasm. She is levelheaded, in contrast to Ralph's pattern of inventing various schemes to enhance his wealth or his pride. She sees his schemes' unworkability, but he becomes angry and ignores her advice (and by the end of the episode, her misgivings almost always prove correct). She has grown accustomed to his empty threats—such as "One of these days, POW!!! Right in the kisser!", "BANG, ZOOM!" or "You're going to the Moon!"— to which she usually replies, "Ahhh, shaddap!" Alice runs the finances of the Kramden household, and Ralph frequently has to beg her for money to pay for his lodge dues or crazy schemes. Alice studied to be a secretary before her marriage and works briefly in that capacity when Ralph is laid off. Wilma Flintstone is based on Alice Kramden.

xxx/ellauri225.html on line 153: 

xxx/ellauri225.html on line 323: She was a little sharp, though, acerbic, which I gather was not uncommon for her.  I was a young writer, halfway through an MFA at Mills College, attending a reading in Berkeley given by my literary hero.  I had gathered up all my courage to ask a question. I’d spent a few years writing and publishing explicitly about sex, fighting through my own hesitations and society’s disapproval – my parents were tremendously upset with me for writing under my own name, another writer at a writer’s gathering accused me of being a nymphomaniac, and I even received hate mail from men in India, furious that one of their women was writing about sex.

xxx/ellauri225.html on line 427: Crane was admired by artists including Allen Tate, Eugene O´Neill, Kenneth Burke, Edmund Wilson, E. E. Cummings and William Carlos Williams. Although Hart had his sharp critics, among them Marianne Moore and Ezra Pound, Moore did publish his work, as did T. S. Eliot, who, moving even further out of Pound´s sphere, may have borrowed some of Crane´s imagery for Four Quartets, in the beginning of East Coker, which is reminiscent of the final section of "The River", from The Bridge.

xxx/ellauri227.html on line 465: Ja harppaus kahden tai kolmen kortin lukemisesta kerrallaan kymmeneen voi tuntua ylivoimaiselta.

xxx/ellauri232.html on line 322: A shochet is a ritual slaughterer who skillfully practices shechitah, slitting the throat of the animal as per Torah tradition. He does so using a chalef, a perfectly sharp and smooth knife with which he can swiftly and cleanly cut through the trachea and esophagus in an uninterrupted sweeping motion. Before beginning his work, the shochet says the traditional blessing, “Blessed are you … Who has commanded us regarding shechitah [slaughter].”

xxx/ellauri232.html on line 324: A shochet must be learned in the laws of kosher slaughter and adept at sharpening and polishing his knives, known as shtellen ah chalef in Yiddish. He also trains under an experienced shochet to learn how to hold the animal firmly, to slaughter it quickly and smoothly.

xxx/ellauri233.html on line 420: 	Shneur Zalman and a fellow Hasidic leader, Menachem Mendel of Vitebsk (or, according to the tradition in the Soloveitchik family, Levi Yitzchok of Berditchev), attempted to persuade the leader of Lithuanian Jewry, the Vilna Gaon, of the legitimacy of Hasidic practices. However, the Gaon refused to meet with them with their properly sharpened knives.

xxx/ellauri233.html on line 430: 	Temple Grandin says that the experiment needs to be repeated using a qualified shochet and knives of the correct size sharpened in the proper way.

xxx/ellauri251.html on line 221: As raiment, as songs of the harp-player;					Kuin hyntteet, kuin laulut kitaristille;

xxx/ellauri251.html on line 270: Turn sharp with all its honey in our lips.					Päivä mene pilalle näin melkein hilloviivalla.

xxx/ellauri251.html on line 381: Sharp as the north sets when the snows are out.					Terävänä kuten pohjatuuli kun lumet on aurattu.

xxx/ellauri251.html on line 413: Sharp words and soul’s division and fresh tears					Teräviä sanoja ja epäsopua ja tuoreita kyyneliä

xxx/ellauri251.html on line 606: Whom there thou knowest; for sharp mixed shadow and wind

xxx/ellauri251.html on line 866: A sharp-toothed curse thou too shalt overcome;

xxx/ellauri251.html on line 871: Out of sharp straits and many a grievous thing,

xxx/ellauri251.html on line 924: Heard sweep their sharp swift gales, and bowing birdwise

xxx/ellauri251.html on line 1299: For my lips bite not sharper than mine hands.

xxx/ellauri251.html on line 1530: I would the wine of time, made sharp and sweet

xxx/ellauri251.html on line 1622: But from sharp words and wits men pluck no fruit,

xxx/ellauri251.html on line 1636: Light sharper than the frequent flames of day

xxx/ellauri251.html on line 1737: And seeing, he shuddered with sharp lust of praise

xxx/ellauri251.html on line 1760: Hyleus; and sharp death caught his sudden soul,

xxx/ellauri251.html on line 1768: Sharp rang the dead limbs of Eurytion.

xxx/ellauri251.html on line 1790: Then all the heroes drew sharp breath, and gazed,

xxx/ellauri251.html on line 2820: Pity me; but Meleager with sharp lips

xxx/ellauri253.html on line 90:     The collapse of the Soviet Union in 1991 led to a 70% drop in trade with Russia and eventually Finland was forced to devaluate, which increased the private sector's foreign currency denominated debt burden. At the same time authorities tightened bank supervision and prudential regulation, lending dropped by 25% and asset prices halved. Combined with raising savings rate and worldwide economic troubles, this led to a sharp drop of aggregate demand and a wave of bankruptcies. Credit losses mounted and a banking crisis inevitability followed. The number of companies went down by 15%, real GDP contracted about 14% and unemployment rose from 3% to nearly 20% in four years.

xxx/ellauri255.html on line 116: Lenin actually wanted the civil war. He said: “Civil war is the sharpest form of the class struggle.” In his view, it was the only way for the Bolsheviks to take power. So what? It has been just the Same in all previous revolutions. Those in the power do not just give it away for free.

xxx/ellauri259.html on line 703: Today, some aspects, such as the increasingly important role given to the (now retired) news anchor Arvi Lind are a bit old-fashioned. Likewise the ending isn't as sharp nor farcical as it attempts to be. Yet the film does uncover some universal truths from the behavior of Finnish men, particularly when automobiles are concerned. The men are all alcoholic sad sacks, failures in every aspect, yet they wish to have one field in which they shine and that is with cars.

xxx/ellauri259.html on line 741: Elokuva tuo katsojalle tuulahduksen 80-luvun puolivälistä. Jännityselokuvaksi tarkoitettu pätkä saa koomisia piirteitä ja aika ajoin jopa viihdyttää katsojaa. Yön saalistajat on osa suomalaista elokuvahistoriaa ja siksi katsomisen arvoinen tapaus. Sen katsottuaan huomaa kuinka 25:ssä vuodessa on edetty suomalaisessa elokuvatuotannossa mahtiharppaus eteenpäin.

xxx/ellauri261.html on line 622:   Eliade was Saul Bellow's colleague and a pain in the ass in Chicago. He was a leading interpreter of religious experience, who established paradigms in religious studies that persisted to his dying day. His theory that hierophanies form the basis of religion, splitting the human experience of reality into sacred and profane space and time, has proved influential. A hierophany (Mircea's own invention) is a manifestation of the sacred. Eliade argues that religion is based on a sharp distinction between the sacred and the profane. According to Eliade, for traditional man, myths describe "breakthroughs of the sacred (or the 'supernatural') into the World"—that is, hierophanies.

xxx/ellauri280.html on line 500: Sotasalaisuudet ovat syvältä. Vakoojat tekevät suuren palveluxen apinalajille levittämällä yxien pahisten salaisuudet koko joukolle. Sellainen oli pyöreärillinen sittemmim harppisaku Klaus Fuchs, joka välitti USAn atomipommisalaisuuxia ryssille. Missähän nyt oltaisiin jos ne olis jääneet vain jenkeille, jotka lypsivät samat tiedot omilta sakuiltaan Mnhätn-projektissa. Jos ryssät ei olis panneet hudaan sakuille suuressa isänmaallisessa sodassa, pommi olisi nyt sakuilla, Britannia ennallistettuna villieläinlaitumexi, ja me oltais kaikki hyvixiä exnazeja.

xxx/ellauri281.html on line 488: More interested in sports than in studying, Miller got into the University of Michigan, where he began writing plays and sharpened his interest in radical politics — an interest that would lead to his testimony before the House Un-American Activities Committee in 1956. (Miller had attended Communist Party meetings but said he had not been a member; he was convicted of contempt of Congress, a charge later dismissed, for not naming others who had attended.)

xxx/ellauri303.html on line 83: Job 40:20-28: "Kan du draga upp Leviatan med krok och med en metrev betvinga hans tunga? Kan du sätta en sävhank i hans nos eller borra en hake genom hans käft? Menar du att han skall slösa på dig många böner eller tala till dig med mjuka ord? Att han skall vilja sluta fördrag med dig, så att du finge honom till din träl för alltid? Kan du hava honom till leksak såsom en fågel och sätta honom i band åt dina tärnor? Pläga fiskarlag köpslå om honom och stycka ut hans kropp mellan krämare? Kan du skjuta hans hud full med spjut och hans huvud med fiskharpuner? Ja, försök att bära hand på honom du skall minnas den striden och skall ej föra så mer. Nej, den sådant vågar, hans hopp bliver sviket, han fälles till marken redan vid hans åsyn." Haha ynkrygg, just det kan vi, och gör. Yes we can! Itämerelle exynyt ryhävalas on tapettava, öyhöttää Mikko Kärnä. Pyöriäiset uivat omassa veressään Huippuvuorilla. Kannanhodollista valaantappoa. 

xxx/ellauri304.html on line 706: - Olen, Remo vastasi. Mr. Gordons koetti harpata Remoa kohti, mutta professori Merrill Hintikka roikkui hänessä kuin liaani - Ole nyt luova, hän aneli. Jos teet niin kuin sanon, voit pysäyttää sekä Volgan että Remon - muuten on liian myöhäistä estää Volgan eteneminen. Volga ei ole koskaan tehnyt minulle mitään pahaa, Mr. Gordons ilmoitti.

xxx/ellauri307.html on line 703: Dean Koontzin nettovarallisuus on noin 145 miljoonaa dollaria. Sen nimi on varmaan ollut Kunze niinkö yhden ammoin tapaamani sekobolzin harppisakun lingvistin. Kunze on takonut väsymättä pulppia eri salanimillä, ml pornoa.

xxx/ellauri312.html on line 615: 123 he desires a human culture fueled by an ethic of self-reliance. Why then does Rorty, a resolutely anti-transcendent pragmatist, brazenly harp on the redemption trope? What purpose does this religiously-inspired idea serve in his project? How will the use of the religious concept impact our current understanding of Rorty’s pragmatism?

xxx/ellauri312.html on line 945: Brawne Lamia’s name comes from a combination of John Keats’ beloved Fanny Brawne, and his poem named Lamia (1819). She is described as a rather short and muscular with an intense gaze. She has shoulder-length black curls, dark eyes, sharp nose and wide expressive mouth. She is said to be very beautiful anyway.  She becomes "romantically involved" with Johnny and pregnant to boot.  She's from Lusus, a world that has gravity 1.3 times stronger than that of Earth. Because of that, she's shorter than many others, but has "heavy layers of mussel". Varoitus! seuraava kuva paljastaa yxityiskohtia ulkosynnyttimistä!

xxx/ellauri320.html on line 199: But in actual fact their relationship was entirely platonic. She was sharply aware that Mountbatten, emasculated by the infidelities of his promiscuous and nymphomaniac wife, Edwina, had scant interest in sex in his later years, particularly with women.

xxx/ellauri354.html on line 429: 

xxx/ellauri356.html on line 658: Avaamalla äidinkielen ja/tai kansallisen kielen runokieli avaa ja tekee uudelleen identiteettiä, erityisesti kansallista identiteettiä. Identiteetti ei suinkaan ole taantumuksellista arkaismia, vaan masennuslääke (ehkä tätä Hölderlin etsi "muodossa"?). Ymmärtääkseni runoilijalle identiteetti jää kuitenkin harpiksi, jolla hän piirtää ainutlaatuisen ympäripyöreän hengityksensä, joka pitää hänet identiteettien ajassa.

xxx/ellauri357.html on line 491:   Marraskuun 12. päivänä Mary synnytti pojan, Percy Florence Shelleyn. Percyn syntymän aikoihin Shelleyt tapasivat Sophia Staceyn, joka oli yhden Shelleyn sedän seurakuntaa ja asui samassa pensioonissa kuin Shelleys. Sophia, lahjakas harpisti ja laulaja, "solmi ystävyyssuhteen" Shelleyn kanssa, kun Mary oli huolissaan vastasyntyneestä poikasestaan. Shelley kirjoitti Sophialle ainakin viisi rakkausrunoa ja katkelmaa, mukaan lukien "Song written for an Indian Air".

xxx/ellauri363.html on line 82:     Mutta oliko Hannulla perettä? Ei sunkaan se ollut asexuaali tai peräti homo? Oli sillä vaimoja, vaikka niistä ei juuri hiiskuta. Eka lienee ollut harppisaku. Kate oli takuulla Handen opiskelija, 21 vuotta tätä Kekkosen ikätoveria nuorempi. Eli vielä 6v Hannun kuoltua.

xxx/ellauri363.html on line 124:     Vuonna 1981 Gadamer yritti keskustella Jacques Derridan kanssa konferenssissa Pariisissa, mutta se osoittautui vähemmän valaisevaksi, koska näillä kahdella ajattelijalla ei ollut yhteistä kieltä. Toinen puhui harppisakua ja toinen sefardiranua.  Gadamerin kuoleman jälkeen Derrida kutsui heidän kyvyttömyyttään ymmärtää toisiaan yhdeksi Gadamerin elämän pahimmista ongelmista. Aitoa vuoropuhelua Gadamerin ja Derridan välillä ei koskaan tapahtunut. Tämä on sääli, koska hermeneutiikan ja dekonstruktion välillä on paljon samaa huuhaafiilistä.

xxx/ellauri363.html on line 682: During his youthful visits to Bowood House, the country seat of his patron Lord Lansdowne, he had passed his time at falling unsuccessfully in love with all the ladies of the house, whom he courted with a clumsy jocularity, while playing chess with them or giving them lessons on the harpsichord. Hopeful to the last, at the age of eighty he wrote again to one of them, recalling to her memory the far-off days when she had "presented him, in ceremony, with the flower in the green lane".

xxx/ellauri380.html on line 446: Professor Ulam takes sharp issue with the charges against Mr. Solzhenitsyn. He acknowledges that the assassination of Stolypin ''lends itself'' to an anti-Semitic interpretation, but he continues: ''On balance, over all, taking into account all his work and his entire biography, I don't think you can call Aleksandr Solzhenitsyn an anti-Semite. He has a very sharp pen, I admit. He's extremely passionate. He has some sharp things to say about Jews. But he has sharp things to say about Russians who are not Jews. The most you might say about Solzhenitsyn is that he resents the intrusion of foreign influences into Russian life. But an anti-Semite? No. When you take his whole work and his whole life into account, you must say that he is not anti-Semitic and that he doesn't hate liberalism. He is inconsistent, perhaps, but many great people are inconsistent.' Am I contradicting myself? Okay, I am. I got space for multiplicity (Wilt Whatman). 

xxx/ellauri385.html on line 392: Heaven the judicious sharp spectator is, 


xxx/ellauri385.html on line 456: He was allowed to examine the executioner's axe, musing: "This is a sharp Medicine, but it is a Physician for all diseases and miseries". His last words were later uttered to the hesitant executioner: "What dost thou fear? Strike, man, strike!"

247