ellauri112.html on line 107: Hra Jussi Snellmanin Erik-kuningas oli mielestäni sangen huomattava luoma. Hra Snellmanin esitys teki sen vaikutuksen, ikäänkuin olisi hän sangen tarkkaan tutkinut kunkin yksityisen piirteen ja vivahduksen sinänsä; ja monissa näistä hän mielestäni onnistui hyvin. Kuninkaan omituinen keveähkö ivailu, kun hän puhuu parempaan kääntyneen Göranin rakastumisesta, hänen sokea ja raaka vihanpuuskauksensa sanoman saavuttua Englannin Elisabetin rukkasista, monet tällaisista piirteistä saivat sangen sattuvan tulkinnan. Hyvä naamioitus ja sopiva ulkomuoto tukivat esitystä suuresti. Kolmannen ja neljännen kuvaelman suuressa raivokohtauksessa, kun Kaarina ja hänen lapsensa ovat jättäneet Erikin ja tämä vihan sokaisemana syöksee omin käsin tekemään lopun vangituista Stureista, kohosi hra Snellmanin esitys voimaan ja intohimoisuuteen, joka tietääkseni on hänellä uutta. Tuskan kourissa ikäänkuin alastomana värisevä, vaikeroiva sielu, niinkuin Strindberg yksin sitä osaa kuvata, tässä paljastui katsojalle huomattavalla selvyydellä. Mutta vaikka näin, yksityiskohtia muistellessa, esityksestä löytää runsaasti erittäin hyviä kohtia, on mielestäni kuitenkin kokonaiskuva hiukan laimea. Esittäjä ikäänkuin ei jaksanut saavuttaa riittävän syvällistä intuitsiota osansa ytimestä, se lähde, josta tämän sairaan sielun monet omituiset ja toisinaan varsin hyvin esiintuodut käänteet, mieleneleet pulppuavat, ikäänkuin tahtoi pysyä näkymättömänä.--Hra Puron Göran Persson oli Strindbergin hengen mukainen. Hra Puro oli osaansa saanut jotain siitä suorasta yksinkertaisuudesta, joka on Strindbergiläisen miehekkyyden ihanne. Tämä ihanne tosin on hiukan kaavamainen; ja siinä merkityksessä tässä osassa on teatteria. Göran, suuri valtioviisas ja toiminnan mies, viitsii tehdä hyvää vain niinkauan kuin eräs nainen häntä rakastaa; kun hän tulee petetyksi, sanoo hän muuttuvansa paholaiseksi ja raivoaa hirvittävästi. Mutta vaikka Strindberg näin, pitkissä kohtauksissa, antaa kuninkaan ja hänen valtioviisaansa puhjeta lyyrikoiksi ja panetella maailmaa ja elämää voimasanoilla, joita kenties ei kenellekään muulle sallittaisi, on hänen vuodatuksissaan aina hänelle ominainen tulivuoren hehku ja ukonjylinä, joka vaientaa arvosteluhalumme. Kuten sanoin, oli mielestäni hra Puro oikein käsittänyt osansa hengen. Hän osasi antaa oikean illusion tietoisesta, epätoivoisesta tahdon jännityksestä, joka lauetessaan purkautuu sokeana raivona. Mikä hänen esityksessään oli siloittamatonta tai teatteria, kuului mielestäni osaan.--Monet muutkin osat sietävät mainitsemista. Herra Ahlbergin Svante Sture oli komea ylimys, hra Yrjö Somersalmen Peder Welamson, hra Pihlajamäen siltavahti hyviä esityksiä. Juhana-herttuaa esitti hra Salo, Kaarlea hra Urho Somersalmi, Kaarina Maununtytärtä nti Horsma ja tämän isää hra Falck. Perjantain esityksessä oli runsas huone ja suosionosoitukset vilkkaat. Tänään esitetään kappale kolmannen kerran. (Uusi Suometar 27.11., 28.11. ja 1.12.1912)
ellauri115.html on line 703: Niinpä siis Jumalan silmäilyssä kotipuuhissa, ja sellaisten sen attribuuttien tutkimisessa joihin mua kiinnosti tutustua, mä olen vähitellen älynnyt ja kehittänyt ajatuxen, aluxi osittaisen ja epätäydellisen, jonka mä olen muodostanut tästä Äärettömästä Olennosta. Mut jos siitä on tullut jalompi ja isompi on siitä tullut myös paremmin ihmisjärkeen sopiva. Kun mä lähestyn hengessä ikuista valoa, mä sekaannun ja häikäistyn sen kunniasta, ja mun on pakko ottaa aurinkolasit ja hylätä kaikki maiset käsityxet jotka mä olin siitä muodostanut, niinkuin se valkoinen takatukka ja parta ja mekko ja sandaalit. Tää puhistettu jumala ei enää ole ruumiillinen eikä aistittava; superäly joka hallizee maailmaa ei ole enää ize pelilaudalla; turhaan mä koitan tarrautua sen käsittämättömään vaipanväliin. Kun mä ajattelen että sehän se antaa elämän ja liikkeen elävälle ja liikkuvalle substanssille joka kontrolloi kaikkia eläviä ruumiita; kun mä kuulen sanottavan että mun sielu on spriritististä ja et Jumalakin on sprite, mä kapinoin tollasta jumalallisen esanssin alennusmyyntiä; ikäänkuin Jumala ja mä oltas sukulaisia! Ikäänkuin Jumala ei oliskaan one and only pullollinen Absolute vodkaa, ainoa oikein aktiivinen, tunteva, ajatteleva, tahtova olento, josta me johdetaan omat aatoxemme tunteemme, horisontaaliset liikkeemme, halumme, vapautemme ja suorastaan olemassaolomme! Me ollaan vapaita koska se tahtoo niin, ja tää selittämätön substanssi on meidän sieluille se mitä meidän sielut on meidän ruumiille, eli käynnistysmoottoreita tai dynamoja. Mä en tiedä onxe luonut aineen, ruumiin, sielun ja maailman izensä. Luomisen ajatus sekottaa mun pään ja karkaa mun näpeistä; senverran kun mä pystyn sitä käsittämään mä voin sen uskoakin; mut mä tiedän eze on muotoillut miss universumin ja kaiken mitä sillä on (eikä se olekaan aivan vähän), ja eze on tehnyt kaikki kalut ja järjestyssäännöt niille. Epäilemättä Jumala on ikuinen; mut voix mun mieli kääriytyä ikuisuuden ympärille? [Ei se voi.] Mixmä pettäisin izeäni merkityxettömillä sanoilla? Tävverran mä tajuan; ennenkuin oli kaluja, oli Jumala; se jää olemaan kun kalut loppuvat, ja jos kaikki joskus loppuu niin se kumminkin jää sammuttamaan valoja. Et joku mun käsityskyvyn ylittävä otus panisi alkuun muita otuxia, se on vain vaikeaa kuvitella [eli millä lihaxilla?], mut jos Oleminen ja Eimitään ovat vastakohtia, niin se kuulostaa kyllä ristiriidalta, ihan absurdiahan se on.
ellauri155.html on line 721: Kantin tapaiset sakemanni idealisti pökiöt väittää, että jos halumme ja valintamme määräytyvät itse edeltäjien syiden mukaan, emme voisi koskaan valita muuta kuin me. Kun otetaan huomioon edeltävät syy-seurausolosuhteet, meidän on aina toimittava niin kuin teemme. Siksi emme voi olla vastuussa käyttäytymisestämme, koska tässä tapauksessa meillä ei ole käytettävissämme "todellisia vaihtoehtoja" tai "avoimia mahdollisuuksia". So what. Ei olekaan! Siinähän just talousliberaalit astuu paskaan.
ellauri171.html on line 61: Eevan oppitunti oli kallis. Jumalaan voi luottaa, mutta saatanaan ei. Se ei ole aina ilkeä. Aina kun valitsemme omat itsekkäät halumme Jumalan halujen sijaan, siitä seuraa huonoja seurauksia. Jumala varmistaa sen. Selvä tapaus portosta, vaikka vain amatööri. Jatka lukemista alta.
ellauri288.html on line 172: Sydämen mukaanotto korostaa, että Suomen kansalaisuuden ottaminen ei todellakaan ole järkiratkaisu. Sen tekee vain pakon edessä, kuin eivät muut maat huolineet. ”Se on sydämen asia. Valan vannomme käsin sydämin, sun puolestasi elää ja kuolla, on halumme korkehin."
ellauri377.html on line 370: Vastaan, että Hengelliset synnit ovat suurempaa syyllisyyttä kuin lihalliset synnit: tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen hengellinen synti olisi suurempi syyllisyys kuin jokainen lihallinen synti; mutta että kun otetaan huomioon ainoa ero hengellisen ja lihallisen välillä, hengelliset synnit ovat vakavampia kuin lihalliset synnit muiden asioiden ollessa samat. Tälle voidaan antaa kolme syytä. Ensimmäinen on aiheen puolelta: koska hengelliset synnit kuuluvat hengelle, jonka puoleen on soveliasta kääntyä Jumalan puoleen ja kääntyä pois Hänestä; kun taas lihalliset synnit täyttyvät ruokahalun lihallisessa nautinnossa, johon kuuluu pääasiassa kääntyä ruumiin hyödyksi; niin että lihallinen synti sellaisenaan merkitsee enemmän "kääntymistä johonkin", ja tästä syystä se merkitsee lähinnä hotkaisua; ottaa huomioon, että hengellinen synti merkitsee enemmän "kääntymistä jostain", mistä syyllisyyden käsitys syntyy; ja tästä syystä siihen liittyy suurempaa syyllisyyttä. Toisena syynä voidaan ottaa se henkilö, jota vastaan synti on tehty: koska lihallinen synti sinänsä on syntisen omaa ruumista vastaan, jota hänen tulee rakkauden järjestyksessä rakastaa vähemmän kuin Jumalaa ja lähimmäistänsä, jota vastaan hän tekee hengellisiä syntejä, ja näin ollen hengelliset synnit ovat sinänsä suurempaa syyllisyyttä. Kolmas syy voidaan ottaa motiivista, sillä mitä voimakkaampi on synnin halu, sitä vähemmän vakava synti on, kuten toteamme myöhemmin [1734] (A [6] ). Nyt lihallisilla synteillä on voimakkaampi impulssi, nimittäin. luontainen lihanhalumme. Siksi hengelliset synnit ovat sinänsä suurempaa syyllisyyttä.
xxx/ellauri123.html on line 301: Me kaikki haluamme olla onnellisia. Me kaikki paiskimme lujasti töitä työpaikoillamme, kouluissamme, urheilulajiemme parissa, vanhemmuudessa tai harrasteissa. Kun syytä tähän tarkastellaan tarkemmin, huomaamme, että kaikkihan me viime kädessä tavoittelemme onnellisuutta. Perimmäisenä motivaationamme on halumme olla onnellinen.
7