ellauri006.html on line 1426: Epsanjalaisessa saippuassa nilkkimäinen Agustin peukuttaa säätyä, sen pirkkomainen aatelinen rouva sukua, sen poika hulttio kavereita, naisia ja maatilaa, kuikelo tasavaltalainen naisasianainen samaa sukupuolta, mukiloitu nahkalippis puoluetta, jalkapuoli solttu isänmaata, huonosti saxaxi laulava kapakkalintu pimpsaa ja/tai rahaa. Botoxihuuli mirri Mersu ja nousukasmainen Aleksandra kilpailee piipunrassin aatelispojan kikkelistä. Jyrsijännäköinen palvelustyttö haikailee munaa kurjenoloiselta apupojalta. Tää on moraliteetti. Klisheinen pukudraama. Kaikki on ilmeitä myöten rutiinia. Koko porukka on ällöjä. Just tätä onkin moraali. Hyviä tapoja. Meemejä. Bienseance. Raaputa sitä vähän, näät apinoiden irvistyksiä.
ellauri014.html on line 1744: Who dreams of wider spheres revealed Joka haikailee isompaa ympyrää
xxx/ellauri116.html on line 500: Yhdestä kumppanistani äitini kuitenkin piti (Ake). Narsistiäidit ovat nyös erityisen halukkaita kertomaan lapsesta - nimenomaan lapsen kuullen - tarinoita, joissa tämä epäonnistuu ja on naurunalainen, esim referoi niiden salaisia päiväkirjoja. En ota suihin Akelta joka kerta, se saa pysyä lauantainamina. Äitini haikailee ex-kumppaniani edelleenkin.
xxx/ellauri202.html on line 139: Antoine haikailee Giseleä, joka oli ollut siis perheessä "kasvattina". Antoine avaa professori Jalicourtin kirjeen. Hän saa kuulla Jacquesin katoamisesta. Se oli vapaaehtoinen. Hän ei halunnut mukautua akateemiseen kuriin, vaan lähti ulkomaille ja kirjoittaa salanimellä Roger Martin du Gard, sori Jack Balthy. Antoine lukee Balthyn La Sorellina teosta, jonka hän tajuaa kuvaavan Jacquesin omaa elämää. Siinä päähenkilö rakastaa kahta naista protestanttia, ja siskoa (Gisele on kasvattilapsi ei sisko), Jacques on omalla estyneellä tavalla kiinni kylmässä Jennyssä, mutta eräällä kotiin paluureissulla lankeaa aistilliseen Giseleen, siis romaanissaan, jossa henkilöiden nimet ovat vaihtuneet. Antoine, joka on ollut itsekin tuntenut fyysistä vetoa Giseleen, lukee hullaantuneena. Jacquesin tuotoksesta selviää myös välirikon syy. Isä, joka ei hyväksy pojan kihlausta protestantin kanssa, uhkaa lopettaa tämän kuukausirahan ja päättää lähettää pojan armeijaan. Poika uhkaa itsemurhalla ja katoaa. Näin yksinkertainen juonikuvio on, jota on jo selitetty aiemmin, mutta Jack Balthyn tuotoksena tästä on saatu paljon paatosta aikaan. Kirjoittaako Roger Martin du Gard Jacquesista kuin itsestään, joka Jack Balthynä kirjoittaa Jacquesista, ja du Gardin loihtima Antoine lukee ja eläytyy, tämä on kulttuuria ja taidetta, minusta tässä tämä toimii, toteutustapa taiteessa on ratkaiseva.
xxx/ellauri268.html on line 543: Vasta 2025 löytyi Sysmän kirjaston kierrätyslaatikosta hieman rutistunut Sateen pokkari Justine, eli hyveellisen neidon kovat takamuxet. Olisiko se yhtään parempi kuin San Antonio? Se ainakin oli aivan hanurista. Nimi tuli muka texasilaisesta kaupungista josta saatiin huonoja Mexicon matkavinkkejä, mutta todnäk. mukana oli myös viittaus Flaubertin samannimiseen sexuaalissävytteiseen pyhimystarinaan toisaalla näissä muistiinpanoissa. No jos jaxan lukea tätä ikävystyttävältä vaikuttavaa Justinea palaan sille astialle tässä. Sekin on kaiken kukkuraxi käännetty amerikasta "vertaillen ranskalaiseen alkuteoxeen". Kääntäjä Heikki Kaskimies haikailee: "Tietysti jos olisi jatkuvasti tarjolla niin sanottua korkeatasoista kirjallisuutta, kuten Balzacia tai Elie Wieseliä, niin mieluumminhan sitä sellaista kääntäisi."
5