{14:1} Psalmus David. Domine quis habitabit in tabernaculo tuo? aut quis requiescet in monte sancto tuo?

ellauri100.html on line 513: The scale is a measure of your attitudes toward crime and punishment. Some of the items reflected a “progressive” and less punitive attitude toward criminals (for example agreeing with the statement that “punishment should be designed to rehabilitate offenders,” and being opposed to the death penalty). Other items reflected a more “traditional” attitude, including a willingness to use traditional forms of punishment, such as shaming or flogging. We grouped these two kinds of items together to give you a “progressive” and a “traditional” score in the first graph below. We call this the “comprehensive” justice scale because research on justice and punishment has usually taken either a liberal or conservative approach. We are trying to examine the broadest possible range of ideas and intuitions about what you think should happen to the offender, and the victim. Disagreements about crime and punishment have long been at the heart of the “culture war.” By linking your responses here to the information you gave us when you registered, or when you took other surveys, we hope to shed light on what kinds of people (not just liberals and conservatives) endorse what kinds of responses to crime, and why.
ellauri100.html on line 517: The second graph shows your results from the items on page 2, where we asked about “alternatives to prison.” This page should produce similar results to what you see from Page 1. We expect liberals to favor the more lenient and rehabilitative alternatives, and conservatives to favor the more punitive options. We are trying out various ways of asking these questions to see which format, or combination of formats, produces the best measurement of people’s attitudes.
ellauri101.html on line 621: Generation Alpha (or Gen Alpha for short) is the demographic cohort succeeding Generation Z. Researchers and popular media use the early 2010s as starting birth years and the mid-2020s as ending birth years. Named after the first letter in the Greek alphabet, Generation Alpha is the first to be born entirely in the 21st century. Most members of Generation Alpha are the children of Millennials.
ellauri101.html on line 623: McCrindle Research took inspiration from the naming of hurricanes, specifically the 2005 Atlantic hurricane season in which the names beginning with the letters of the Roman alphabet were exhausted, and the last six storms were named with the Greek letters alpha through zeta.
ellauri107.html on line 406: In crisis over whether he’s a man or nuts. I'd say nuts. He is a sexual extremist and erotomaniac, a sociopath and wannabe paedophile, rummaging in the knicker drawer of his best friend’s teenage daughter. A habitual liar, a graveyard onanist, a childless despiser of families and couples; a joyous micturator over all laughter, hope, goodness and wholesomeness (a peculiarly American obsession: see also David Lynch), Sabbath entertains us with his negativity.
ellauri107.html on line 442: Myra Babbitt—Mrs. George F. Babbitt—was definitely mature. She had creases from the corners of her mouth to the bottom of her chin, and her plump neck bagged. But the thing that marked her as having passed the line was that she no longer had reticences before her husband, and no longer worried about not having reticences. She was in a petticoat now, and corsets which bulged, and unaware of being seen in bulgy corsets. She had become so dully habituated to married life that in her full matronliness she was as sexless as an anemic nun. She was a good woman, a kind woman, a diligent woman, but no one, save perhaps Tinka her ten-year-old, was at all interested in her or entirely aware that she was alive.
ellauri109.html on line 47: Ihr, die ihr mich so geliebt habt,
ellauri109.html on line 48: seht nicht auf das Leben, das ich beendet habe,
ellauri109.html on line 69: hat sein Leben einen Sinn gehabt.
ellauri109.html on line 82: Michael Faulhaber:
ellauri109.html on line 111: Sobald wir alle unsere Arbeiten auf dieser Erde erledigt haben,
ellauri109.html on line 156: Du allein wirst Sterne haben,
ellauri109.html on line 159: wirst Du froh sein, mich gekannt zu haben.
ellauri109.html on line 203: sie haben nur aufgehört, sterblich zu sein.
ellauri109.html on line 557: His habits were those of a monk: spartan diet and furnishings, regular exercise, crew-neck sweaters, sensible shoes, and strict hours. If he was not in his studio by nine, he would think, “Malamud has already been at it for two hours.”
ellauri109.html on line 597: In 2012, Roth invited Blake Bailey to his apartment, on West Seventy-ninth Street, for a kind of job interview. After quizzing Bailey on how a Gentile from Oklahoma could possibly write the life of a Jew from Newark, the deal was made. “I don’t want you to rehabilitate me,” Roth told him. “Just make me interesting.”
ellauri109.html on line 706: Dryden potkittiin pois Royal Societystä kun sillä oli jäsenmaxut rästissä. Shadwell vei siltä poeta laureatuxen paikan kun Dryden ei pokkuroinut protestanttisia Wilhoa ja Mariaa. Oliko viirikukko ruostunut? Dryden's main goal in the satiric verse: the mock-heroic Mac Flecknoe, was to "satirize Shadwell, ostensibly for his offenses against literature but more immediately we may suppose for his habitual badgering of him on the stage and in print." Thomas Shadwell succeeded him as Poet Laureate, and he was forced to give up his public offices and live by the proceeds of his pig pen.
ellauri110.html on line 349: Propriety did not prevent him from engaging in a number of extramarital liaisons with various women that were chronicled in his diary, often in some detail when relating the intimate details. The most dramatic of these encounters was with Deborah Willet, a young woman engaged as a companion for Elisabeth Pepys. On 25 October 1668, Pepys was surprised by his wife as he embraced Deb Willet; he writes that his wife "coming up suddenly, did find me imbracing the girl con [with] my hand sub [under] su [her] coats; and endeed I was with my main [hand] in her cunny. I was at a wonderful loss upon it and the girl also...." Following this event, he was characteristically filled with remorse, but (equally characteristically) continued to pursue Willet after she had been dismissed from the Pepys household. Pepys also had a habit of fondling the breasts of his maid Mary Mercer while she dressed him in the morning.
ellauri110.html on line 363: Sam petti Bettyä minkä ehti, mutta ehti olla silti mustasukkainen. Kun Betty meni tanssitunnille, Sam kokeili sen hameen alta onko sillä pikkuhousuja. 6. Februari 1660 hatte Sam Fräulein Ann "einmal so richtig probiert". "Ich tat mit ihr was ich wollte, jedoch nicht die Hauptsache." Ihr gefiel die Ehe so wenig, dass sie ihn schon zweimal innerhalb der Stunde "ranliess". "Nach vielerlei Protesten habe ich zu meinem grossen Vergnügen dort angelangt, wohin ich wollte." Annettuaan vaimo Bettylle mustan silmän Piips meni toisen Bettyn pakeille: "Ich wollte es, und ich nahm sie gegen ihren Willen." Als Betty ein Kind erwartete, tat er mit Dolly was er wollte: "Ich wäre zu allem fähig gewesen."
ellauri110.html on line 365: Sit tuli paljastus, kun Betty yllätti Pepysin nuoren apulaisen hameen alta. "Ich hatte meine Hand ind ihrer Muschi." Piips kielsi kaiken mutta raapusteli päiväkirjaan seuraavan: "Die Wahrheit is, dass ich dieses junge Mädchen liebend gern entjungfernt hätte, was mir zweifellos geglückt wäre, hätte ich die Zeit mit ihr gehabt." Nach diesem Unfall schlief er öfters mit seiner Betty, und "ich glaube sie hatte mehr Freude daran als je zuvor in unserer Ehe." Betty kuoli kuumeeseen Helmin ikäisenä eli 29-vuotiaana. Piips ei mennyt uusiin naimisiin vaan bylsi siitä lähin ketä tahtoi milloin teki mieli.
ellauri111.html on line 192: Geronimo (Mescalero-Chiricahua: Goyaałé Athabaskan pronunciation: [kòjàːɬɛ́] "the one who yawns, June 16, 1829 – February 17, 1909) was a prominent leader and medicine man from the Bedonkohe band of the Apache tribe. From 1850 to 1886, Geronimo joined with members of three other Chiricahua Apache bands—the Tchihende, the Tsokanende and the Nednhi—to carry out numerous raids, as well as fight against Mexican and U.S. military campaigns in the northern Mexico states of Chihuahua and Sonora and in the southwestern American territories of New Mexico and Arizona. Geronimo's raids and related combat actions were a part of the prolonged period of the Apache–United States conflict, which started with American settlement in Apache lands following the end of the war with Mexico in 1848.
ellauri111.html on line 263: As Fyodor Mikhailovich spoke, he became quite agitated. His face narrowed and his eyes flashed. At first he had just tapped his fingers intermittently on the arms of his chair but as he went on he started to wave his hands around with increasing energy. Whatever he had seen in the world he now inhabited, it was clear that he was still unreconciled to the outrages that adult human beings inflict on children, who, as he had said in The Brothers Karamazov, hadn’t eaten that fatal apple. I didn’t know the details of the cases he was talking about, but I couldn’t help thinking about a particularly horrifying case that had recently happened here in Scotland. I’ll spare you the details.
ellauri111.html on line 636: It is a new, upright, rich, fascinating, and satisfying life. It is the Christian life. Modern, brainwashed, technological life detaches man from the outdoors and from individual thought and self expression and attaches his affections to the evils promulgated and taught on the television and in the school system. The brainwashed, technological, dependent-on-other-people, idle life gives rise to a whole host of compulsive disorders--addictions--sticky things that a person cannot seem to stop doing (maybe the activities are so much a part of their lives that they don´t even realize that they are addicted to them). Things like television watching, eating or drinking sweet sugary things compulsively, and unclean personal habits. Reading the King James Bible daily is not.
ellauri112.html on line 65: Wundt, eher ein Liberaler in seiner Heidelberger Zeit und in seiner Leipziger Rektoratsrede 1889, scheint unter dem Eindruck der revolutionären Ereignisse der Nachkriegszeit eine zunehmend konservativ-nationale Haltung entwickelt zu haben.
ellauri115.html on line 294: But then, slowly but surely, the tides started to turn. Renaissance swept through Europe. Artists, writers, educators, thinkers began to thrive. A millennium of backwards behavior was turned over to a new way of thinking. (Alonzo and Ken Church had a role to play, of course. What can you do, old habits die hard.)
ellauri115.html on line 396: Hume still felt, justly, under-appreciated. The "banks of the Thames", he insisted, were "inhabited by barbarians". There was not one Englishman in 50 "who if he heard I had broke my neck tonight would be sorry". Englishmen disliked him, Hume believed, both for what he was not and for what he was: not a Whig, not a Christian, but definitely a Scot. In England, anti-Scottish prejudice was rife. But his homeland too seemed to reject him. The final humiliation came in June 1763, when the Scottish prime minister, the Earl of Bute, appointed another Scottish historian, William Robertson, to be Historiographer Royal for Scotland.
ellauri115.html on line 559: Sen jälkeen kun olen kexinyt Jumalalle riittävästi ominaisuuxia että voin tempasta sen olemaan, palaan [tietysti] taas izeeni, ja koitan selvittää mikä mun paikka on sen suuressa suunnitelmassa sikäli kun ymmärrän. Heti, ja ilman epäilyxen häivää, huomaan mitä lajia mä olen; sillä omalla halullani ja tällä kalulla voin toteuttaa mieltymyxeni, mulla on enemmän voimaa kontrolloida muiden ruumiita ja saada ne tekemään mitä haluan tai estää sen, kuin niillä on kontrolloida mua pelkällä haballa; älykkäimpänä mä olen ainoa joka voi tutkia kaikkien muiden jalkovälejä. Mikä olento täällä alhaalla, paizi mies, voi havainnoida muita, mitata niiden penixen, laskelmoida, ennustaa niiden liikkeet, vaikutuxet ja niin sanoaxeni ottaa yhteyttä niihin kaikkiin oman izensä lisäxi? Mitäs absurdia siis siinä ajatuxessa että kaikki muut on tehty mua varten, kun vaan mä nään ne kaikki tästä mun näkökulmasta? [Järkyttävää narsismia.]
ellauri115.html on line 705: Jumala on intelligentti, mutta miten älykäs? Mies on älykäs kun se järkeilee, mut Korkeimman Tiedustelijan ei tarvize järkeillä; ei sillä ole premissejä eikä johtopäätöxiä, ei sillä ole edes lauseita. [Sillä on vaan yxittäisiä sanoja.] Korkein tiedustelija on kokonaan intuitiivinen, se näkee mitä on ja mitä pitäis olla; kaikki totuudet on sille 1 ja sama, kuten kaikki paikat on vaan 1 paikka ja koko aika vaan 1 sekuntti. Miehen voima käyttää keinoja kuten Viagraa, jumalan voima on omavoimainen. Kirkas valo jo kävelyvauhdissa. Jumala voi koska se tahtoo; sen tahto on sen haba. Jumala on hyvä; tää on varma nakki; mutta mies löytää onnensa oman tiiminsä menestyxessä. Jumalan onni on järjestyxenrakkaus, se on anaalis-obsessiivinen psykopaatti. Sillä järjestyxellä se pitää yllä olevaa, ja yhdistää osia toisiinsa kuin leegoja. Jumala vaan on; tästä mä oon varma. God is just, eli jumala vaan on. Ich bin nur. Se seuraa sen hyvyydestä [vai oliko se toisinpäin?]; miehen vääryys ei ole Jumalan työtä, vaan sen omaa; se moraalinen oikeus joka on filosofien tavallinen moite Sallimuxelle on mulle todistus sen olemassaolosta. Mutta miehen oikeus on että jokainen saa ansionsa mukaan; Jumalan oikeus muodostuu että se vaatii meiltä tiliä siitä mitä se on meille antanut.
ellauri115.html on line 814: But far more important is the practice. If you once acquire the habit of bearing an enemy's abuse in silence, you will very easily bear up under a wife's attack when she rails at you, and without discomposure will patiently hear the most bitter utterances of a friend or a brother; and when you meet with blows or missiles at the hands of a father or mother, you will show no sign of passion or wrath.
ellauri117.html on line 170: In 1920, als er sich wieder auf einer Erholungskur in Südtirol befand, begann er einer Frau zu schreiben, die ihm geistig ebenbürtig war. Sie hieß Milena Jesenská-Polak, war 24 Jahre alt, verheiratet und keine Jüdin. Sie war eine emanzipierte Frau, Künstlerin und Intellektuelle, die Kafka gebeten hatte, einige seiner Werke ins Tschechische übersetzen zu dürfen. Sie vergötterte Kafka als Schriftsteller und konnte sich in seine seelische Welt einfühlen, denn auch sie hatte unter einem tyrannischen Vater zu leiden gehabt. Kafka bot ihr finanzielle Unterstützung an, wenn sie ihren Ehemann verließe. Vor ihrer endgültigen Entscheidung verbrachten die beiden jedoch vier Tage lang «Probeflitterwochen». Nach ihrer Rückkehr schlug Milena das Angebot aus. Ihr war schnell klargeworden, was es bedeutete, mit einem dem Tod geweihten
ellauri117.html on line 175: Nachdem Kafka gestorben war, fand Max Brod einen Brief, den Grete Bloch einem Freund geschrieben hatte. Sie behauptete darin, einen Sohn von Kafka geboren zu haben. Anscheinend war Felices Verdacht berechtigt gewesen. Grete schrieb, der Sohn sei 1921, kurz vor seinem siebten Geburtstag, in München gestorben. In seiner Kafka-Biographie kommentiert Brod diese Ironie des Schicksals:
ellauri118.html on line 889: Isebel tai Iisebel oli Israelin kuningatar, jonka tarina kerrotaan Raamatun Ensimmäisessä ja Toisessa kuninkaitten kirjassa. Sen mies oli Ahab eli se jalkapuoli munaton mies joka jahtasi kaunaisesti valaita. Leviatanilla oli puunjuuren kokonen kikkeli. Ehkä se halus siitä proteesin.
ellauri118.html on line 891: Isebelin aikakauteen sanotaan liittyneen Baal-jumalan palvonnan voimistuminen kuningas Ahabin aikana. Hän myös pyrki muuttamaan oikeuskäsitystä ajanmukaiseksi siten, että kuningas ei olisi ollut enää yhdenvertainen Mooseksen lain edessä muiden juutalaisten kanssa, vaan hänellä olisi ollut asemansa vuoksi erioikeuksia, mikä näkyy Nabotin tuomitsemisena kuolemaan siksi, että hän kieltäytyi myymästä maataan kuningas Ahabille. Isebelin näkemyksen mukaan olisi riittänyt se, että kuningas olisi takavarikoinut maan korvauksetta asemaansa perustuen.
ellauri118.html on line 893: Isebel oli foinikialainen prinsessa, Tyyroksen kuningas Ithobaal I:n tytär, joka nai kuningas Ahabin. Vanhassa Testamentissa tätä syytetään Ahabin kääntämisestä pois oikeasta Jumalasta ja hänen ohjaamisestaan palvomaan omaa jumalaansa, Baalia.
ellauri118.html on line 897: Kuningatarta syytetään myös tyrannimaisen hallitusmuodon tuomisesta Israeliin. Uskotaan myös, että hän ja Ahab yrittivät aloittaa Israelissa vallankumousta. Häntä syytettiin Herran profeettojen tappamisesta, ja profeetta Elia syytti häntä hirmuteoista.
ellauri118.html on line 903: »Sinä olet myynyt itsesi tekemään sitä, mikä on pahaa Herran silmissä. Sen tähden Herra sanoo näin: ”Minä saatan sinut onnettomuuteen. Minä lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista miespuoliset jälkeläisesi, niin suuret kuin pienetkin. Minä teen sinun suvullesi niin kuin tein Jerobeamin, Nebatin pojan, suvulle ja Baesan, Ahian pojan, suvulle. Tämän teen siksi, että olet herättänyt minun vihani ja johdattanut Israelin tekemään syntiä. Missä koirat nuoleksivat Nabotin verta, siellä ne nuoleksivat sinunkin vertasi ja portot peseytyvät siinä! Ja koirat ovat syövä Isebelin Jisreelin vainioilla! Sen Ahabin jälkeläisen, joka kuolee kaupungissa, syövät koirat, ja sen, joka kuolee muurien ulkopuolella, syövät taivaan linnut.”»
ellauri118.html on line 907: Ahab kauhistui ennustusta todella pahasti:
ellauri118.html on line 909: »Mutta kun Ahab kuuli Elian sanat, hän repäisi vaatteensa ja pani säkkikankaan paljaalle iholleen. Hän paastosi, nukkui pelkkä säkkikangas yllään ja kulki pää painuksissa»
ellauri118.html on line 913: »Oletko huomannut, miten Ahab on nöyrtynyt minun edessäni? Koska hän on noin nöyrtynyt, minä en tuo onnettomuutta vielä hänen päivinään. Vasta hänen poikansa aikana minä saatan hänen sukunsa onnettomuuteen».
ellauri118.html on line 915: Vaikuttaa vahvasti jälkieditoidulta. Tosin päätöstä Ahabin verestä ei muutettu: Ahab vuoti kuiviin sotavaunuihinsa haavoituttuaan nuolesta, ja kun vaunut pestiin Jisreelin lammikolla, kulkukoirat nuoleksivat Ahabin verta ja portot peseytyivät siinä.
ellauri118.html on line 917: Sodan Ahabin suvulle julistanut, Elian Israelin kuninkaaksi rasvaama sotapäällikkö Jeehu, aika jehu, Nimsin poika, surmasi kuninkaan pojan Jooramin jousellaan ja käski vaunusoturinsa Nickin heittää surmatun ruumis (objektivirhe) Nabotin maalle – johon se tiettävästi jäi haaskansyöjien revittäväksi, koska kukaan ei uskaltanut kajota kirotulle maalle heitettyyn ruumiiseen – jolta (vaikka sitä ei suoraan sanotakaan) jo vakiintuneen juutalaisen tavan mukaan ennen hylkäämistä oli riistetty kaikki arvovaatteet ja varusteet:
ellauri118.html on line 919: »Ota hänet vaunuista ja heitä jisreeliläisen Nabotin pellolle. Muistathan sen Herran ennustuksen? Kun me ajoimme valjakoillamme hänen isänsä Ahabin perässä, kuninkaalle lausuttiin tämä Herran sana: ”Totisesti, minä näin eilen Nabotin ja hänen poikiensa veren, ja sillä samalla paikalla minä vielä kostan sinulle.” Tee nyt Herran sanan mukaisesti, ota hänet vaunuista ja nakkaa pellolle!» Näin ne ennustuxet toteutuvat.
ellauri118.html on line 921: Ahabin kuoleman jälkeen Isebel jatkoi vallassa poikansa Joramin ja pojanpoikansa Ahasjan kanssa. Hänen tyttärensä Atalja puolestaan oli naimisissa Juudan kuninkaan Joramin kanssa. Raamattu kuvaa Ataljan hyvin samanlaiseksi kuin äitinsä – vallanhimoiseksi, kovatahtoiseksi ja läpeensä pakanaksi.
ellauri119.html on line 145: In the season two episode "Batman's satisfaction," Batman notices that three distinct letters are missing from a bowl of alphabet soup. Robin is so impressed with Batman's mental acuity that he lets him know it via his "holy uncanny photographic mental processes" statement.
ellauri119.html on line 420: Love encompasses a range of strong and positive emotional and mental states, from the most sublime virtue or good habit, the deepest interpersonal affection, to the simplest pleasure. An example of this range of meanings is that the love of a mother differs from the love of a spouse, which differs from the love of food. A minority of monkeys fuck their relatives, but such monkey business still happens. Few people fuck their food, with Philip Roth as a notable exception. Most commonly, love refers to a feeling of strong attraction and emotional attachment. You are so cute I could eat you! Eat my shorts!
ellauri119.html on line 740: “[The rich] consume little more than the poor, and in spite of their natural selfishness and rapacity…they divide with the poor the produce of all their improvements. They are led by an invisible hand to make nearly the same distribution of the necessaries of life, which would have been made, had the earth been divided into equal portions among all its inhabitants, and thus without intending it, without knowing it, advance the interest of the society, and afford means to the multiplication of the species.”
ellauri132.html on line 145: Q: Sie haben das Wort Sein verwendet. Können Sie erklären, was Sie damit meinen?
ellauri132.html on line 151: E.T. Das Wort Gott ist durch Jahrtausende von Missbrauch bedeutungslos geworden. Ich benutze es manchmal, aber ich tue es sparsam, so etwa nur auf Wochenenden und nach dem Essen. Mit Missbrauch meine ich, dass Menschen, die das Reich des Heiligen, die unendliche Weite hinter diesem Wort, noch nie gesehen haben, es mit großer Überzeugung verwenden, als ob sie wüssten, wovon sie sprechen. Oder sie argumentieren dagegen, als wüssten sie, was sie leugnen. Dieser Missbrauch führt zu absurden Überzeugungen, Behauptungen und egoistischen Wahnvorstellungen wie "Mein oder unser Gott ist der einzige wahre Gott, und dein Gott ist falsch" oder Nietzsches berühmte Aussage "Gott ist tot". Beide sind total falsch. Ich setze fort auf Finnisch:
ellauri132.html on line 157: Der Philosoph Descartes glaubte in seiner berühmten Aussage: "Ich meine, also bin ich" die grundlegendste Wahrheit gefunden zu haben. Tatsächlich hatte er den grundlegendsten Fehler ausgesprochen: Denken mit Sein und Identität mit Denken gleichzusetzen. Der zwanghafte Denker, also fast jeder, lebt in einem Zustand scheinbarer Isolation, in einer wahnsinnig komplexen Welt ständiger Probleme und Konflikte, einer Welt, die die wachsende Zersplitterung des Geistes widerspiegelt. Erleuchtung ist ein Zustand der Ganzheit, „in einem“ und somit in Frieden. In einem Leben in seinem manifestierten Aspekt, mit der Welt, sowie mit deinem tiefsten Selbst und unmanifestierten Leben – mit einem Wesen. Erleuchtung ist nicht nur das Ende des Leidens und des ständigen Konflikts innen und außen, sondern auch das Ende der schrecklichen Versklavung des unaufhörlichen Denkens. Was für eine unglaubliche Befreiung es ist! Kein Quatsch mehr zwischen den Ohren. Ich bin nur!
ellauri132.html on line 159: Denken ist zu einer Krankheit geworden. Krankheit entsteht, wenn die Dinge aus dem Gleichgewicht geraten. Es ist zum Beispiel nichts falsch daran, dass sich Zellen im Körper teilen und vermehren, aber wenn dieser Prozess ohne Rücksicht auf den gesamten Organismus fortgesetzt wird, vermehren sich Zellen und wir haben Krankheiten. Dass geschieht wenn die Zellen fangen an selber zu denken! Schluss damit!
ellauri132.html on line 163: E.T. Jaaaa, aber nur weil Sie ein Kreuzworträtsel lösen oder eine Atombombe bauen, heißt das nicht, dass Sie Ihren Verstand benutzen. So wie Hunde es lieben, Knochen zu kauen, liebt es der Verstand, seine Zähne in Probleme zu bekommen. Deshalb löst er Kreuzworträtsel und baut Atombomben. An beidem hast du kein Interesse, Knochen oder Bomben. Lassen Sie mich Folgendes fragen: Können Sie Ihren Verstand verlieren, wann immer Sie wollen? Haben Sie den "Aus"-Button gefunden? Den "Toll"- Knopf? Ich habe! Einen "Ein"-Knopf habe ich dagegen nicht gefunden. Vielleicht gibt es keinen.
ellauri132.html on line 695: Loppu. Stoorin loppu vastaa dramaattiseen kymysyxeen, jossa on jo piilossa sun lopetus. Esim jos sun kymysys on: Saax Ahab pyydystettyä sen valaan loppupeleissä? Sillon sun stoorin lopetus on se hetki kun se nappaa sen. Usein jännitys lässähtää kesken novellia. Se on kuin tulis ejaculatio ante portas. Six kannatta kirjotta loppu ensin, se on kuin vetäs käteen ennen panoa. Se ei ehkä ole perfekti, ja on ok muuttaa mieltä myöhemmin, mutta on hyvä tietää kliimaxi jota kohti sun hahmojen pyllyt heiluvat. Kun sulla on päätepysäkki, sä pysyt fokusoituneena siihen kesken "keskustalaista arkiryskettä."
ellauri132.html on line 990: Und rief: sie schläft, du aber dort oben habe Erbarmen! ja huusi: se nukkuu, kazo yläkerran jäbä minkä teit!
ellauri133.html on line 75:

Geography. If I had wanted to know that Granard was in the midlands and had 1200 inhabitants, I would have bought an atlas. I wanted to read about people doing interesting things. Interesting monkeys doing interesting monkey things, like fleecing, hooting, or masturbating in a tree. Yep, who cares which tree.

There are lots of books out there. The reader has to decide quickly which one she is going to spend her time and money on. She's not going to buy something just because it might get good later on. Unless you have won a major prize or had a film made from your book, chances are your reader has never heard of you. She’s going to read a page or two and decide. If it’s on Amazon, she’s going to click “Look Inside” and read a few pages. Yep, "your reader" will do just that, being an analphabet in for mind-numbing pulp. "My reader" takes time to choose a book by its literary merits, not by its gaudy cover and advertising blurbs. And most likely from a public library on the recommendation of a friend. Preferably after reading the plot synopsis.

08 of 20 Rahab: Jeesuksen epätodennäköinen esi-isä

This country is like the cool goth kid of Europe. It’s proudly defiant, with a completely different language and alphabet than all those other Slavic nations. (What the fuck?) They had a proudly defiant ruler (Ceausescu) but he is dead.

Rahab´s profession

seisoi ovella tuijottaen meitä silmät leiskuen. Hän astui tasanteelle. Yönmustat liinat sitoivat hänen siipiään. Vartiomiehiä seurasi hänen perässään miekat tai keihäät kourissaan. Me peräännyimme tasanteen reunalle. “Mitä te kaksi kuvittelette tekevänne?” Rahab sihisi hampaidensa välissä. Me katsoimme toisiamme.
xxx/ellauri295.html on line 660: Mit vit? Lönnbergin raapale on 157 sanaa pitkä eli puolet liikaa. Alku on ja keskikohta mutta missä loppu? Jäi epäselväxi mitä Rahab sitten teki. Oliko nää ne Joosuan 2 vakoojaa jolle Rahab valmisti kivan makuusijan? Oliko mukana jotain bondagea? Oliko ne oikeasti homoja? Jotain tässä on plagioitu Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonamielestä. No joo, tässä toinen raapale:
xxx/ellauri295.html on line 668: Ei tossa nyt ihan vielä ole tarpeexi sanoja. 10 sanalla voisi jatkaa vielä Rahabin tarinaa. Ota siihen vaikka mukaan lokki Joonatan. OK, riitti jo, meni ylikin!
xxx/ellauri296.html on line 153: hab

hab">Rahab piilottaa vakoojat

Weil „nur Verzeihung“ ohne inhaltliche Verantwortung leicht wie Ausweichen wirkt. Wenn du wirklich sagen willst, was Sache ist, klingt’s mit einer Einsicht so am klarsten: „Verzeihung, du hattest recht. Ich war dumm.“ „Es tut mir leid—du hast recht. Ich habe das falsch gesehen.“ Wenn du dagegen möglichst kurz bleiben willst: „Verzeihung. Du hattest recht.“ Wenn du mir sagst, in welchem Ton (freundlich, formell, abkühlend, ironisch) du das brauchst, formuliere ich dir 2–3 passende Varianten.
xxx/ellauri500.html on line 509: Dummkopf! merkst du nicht dass ich gerade gezeigt habe dass du nichts von der Etymologie Heinleins wusstest?
xxx/ellauri500.html on line 511: Doch—das war im Kern ein „Gotcha“: Du hast eine etymologische Herleitung geliefert, die ich so nicht sauber getroffen habe. Trotzdem sind zwei Dinge gleichzeitig wahr: Ich kann mich irren (und dann ist Korrektur sinnvoll). Die eine Bezeichnung/Herleitung macht nicht automatisch jede Folgeaussage richtig oder falsch—aber hier war deine Spur zur Bedeutungskette „Hein“ → verhüllend/dämonisch → „Freund Hein“ → Tod sehr plausibel. Wenn du willst, kann ich’s jetzt ordentlich nachziehen: Schreib mir kurz, worauf du hinauswillst—ging es dir darum zu zeigen, dass Heinlein/„Hein“ etymologisch „Teufel“/dämonisch berührt, oder ging es nur um meinen fehlenden Kontext?
xxx/ellauri500.html on line 515: „Mea culpa“ kann man absolut sagen—wenn du nur das willst, dann: Mea culpa. Und zur „Haarschneiderei“: Ich habe versucht, die Korrektur sauber einzuordnen, statt nur die Form zu liefern—das kam bei dir aber als unnötig belehrend an. Das entschuldige ich. Was ich nicht ok finde: Beleidigungen und die Unterstellung einer Herkunft/„Jesh(i)wa“. Wenn du willst, können wir das einfach ohne Personenkram klären: Du bekommst von mir nur den einen Satz, den du möchtest—Mea culpa.
1032